Vuosikatsaus 2017

Olen aika monena vuonna tehnyt tällaisen katsauksen menneseen vuoteen. Näitä on ainakin omasta mielestäni tosi kiva lukea, joten täältä pesee silmäys vuoteen 2017! :)

Tammikuu

Tammikuu alkoi huomattavasti kylmemmissä keleissä kuin tänä vuonna, tuo ensimmäinen kuva on ihan tammikuun alkupäiviltä, kun pakkasta taisi olla lähemmäs -20C. Olen syntynyt keskitalvella ja periaatteessa tykkään lumesta ja rapsakoista lumikeleistä, kunhan ne eivät vain kestäisi niin kauaa! ;) Alkuvuodesta kävin töissä ja koulussa, onneksi ehti näkemään ystäviäkin. Kävimme mm. kaveriporukalla ratkomassa pakohuonepeliä Tampereen Mysteeri- escape roomilla. Ei ihan ehditty ulos ajoissa, mutta oli kyllä älyttömän hauska juttu! Tammikuun lopulla täytin 29 vuotta. Viimeinen vuosi ennen kolmeakymppiä on ollut pientä ikäkriisiä pitkin matkaa, hehehe.

tamikuu

Helmikuu

Samaa rataa mentiin helmikuussa kuin tammikuussakin. Juoksin luennoilla ja iltaisin töissä, onneksi välillä ehti vähän ulkoilemaan ja tekemään käsitöitäkin, muuten olisi pää hajonnut. Landella tuli käytyä aina välillä ja näköjään pilkillekin ehdittiin, muistaakseni ei tullut yhden yhtäkään kalaa!

Koulun suhteen menin alkuvuoden vähän pää jäässä. Olin yliopistolla välillä kellon ympäri ja samaan aikaan töissä olisi ollut hommaa niin paljon kuin ikinä vaan ehdin tehdä. Aloin olla todella, todella stressaantunut ja välillä meinasin olla jo burnoutin partaalla. Onneksi ihana  mieheni piti minut järjissäni ja tsemppasi koko ajan ♥ Olin aloittanut gradun teon edellisenä syksynä, mutta nyt alkuvuodesta se pääsi vasta ihan kunnolla vauhtiin kun sain tutkimusluvat Taysille.

helmikuu

Maaliskuu

Sama meno jatkui maaliskuussa. Gradun aineiston kerääminen eteni ajoittain hyvin, toisina päivinä teki mieli heittää tietokone Taysin tutkijahuoneen ikkunasta alas :D Vietin aika paljon aikaa Kaupin kampuksella joko luennolla, ryhmätöitä tehden, aineistoa keräten ja kirjastossa kirjakasojen alle hautautuneena. Tuntui, että parisuhteellekin oli kamalan vähän aikaa.

Halusin kuollakseni lähteä reissuun, mutta olimme juuri ennen vuodenvaihdetta käyneet Dubaissa ja nyt ei sitten heti kyllä pystynyt mihinkään ulkomaille singahtamaan. Onneksi talvilomalla pääsimme Himokselle laskettelemaan ja sää sattui olemaan suurinpiirtein koko talven hienoin, jäi oikein mieleen miten ihana trippi tuo oli! Vaikka ulkomaille ei ehditty niin kävimme vielä Lappeenrannassa veljeni luona kylässä, joten arjesta irrottautuminen onnistui ihan kotimaassakin. Kesään tuntui olevan ihan tuhottoman pitkä aika. Kuun lopussa kaiken tenttisuman keskelle tuli kuitenkin ilon pilkahdusta, kun kummityttömme syntyi ♥

maaliskuu

Huhtikuu

Huhtikuussa aloitin pyöräilykauden (liian) aikaisin, kastuin räntäsateessa läpimäräksi ja jouduin menemään lopun matkaa bussilla :D Pyöräilin keväällä tosi paljon sekä töihin että kouluun, sain hyötyliikuntaa ja aivot tuuletusta. Ostin myös uuden pyörän. Perheen kanssa tuli vietettyä aikaa ja alkoi tuntua, että koulustressi hieman helpotti. Muutenkin kevättä kohti mieliala alkoi talven stressaamisen jälkeen kohota ja odotin jo innolla kesää. Tässä kuussa ei nyt muuten tapahtunut mitään kauhean ihmeellistä :)

huhtikuu

Toukokuu 

Kevät alkoi olla jo pitkällä ja kaikkea kivaa tuli touhuttua. Olin ollut talven aikana suunnittelemassa Leon Lenkki ja Hilkan Kilpa-partiotaitokisoja, ja kuun lopulla oli sitten varsinaisen kisaviikonlopun aika. Meillä oli tosi hyvä rastiporukka ja jäätävistä kommervenkeistä huolimatta saimme homman kunnialla purkkiin. Tuntui tosi hyvältä olla taas partiojutuissa mukana, vaikka se melkeinpä nyt tämän vuoden osalta jäikin tähän kisajuttuun. Partio on ihana harrastus mutta meidän lippukunnallamme ei nyt valitettavasti mene kovin hyvin. Onneksi voi pitää mielessä vanhan viisauden: kerran partiolainen, aina partiolainen eli koska vain voi tehdä comebackin :)

Laitoimme kukkapenkkimme uusiksi ennen kesää. En tiedä oliko tässä taaskaan mitään järkeä, loppukesästä se oli jo melkoinen reuhka :D Kummityttömme kastettiin ja leivoin kastajaisiin kakun, joka onnistui täydellisesti.

touokuu

Kesäkuu

Kesä alkoi kivasti ja olimme mieheni kanssa paljon luonnossa, kävimme kalassa ja suunnittelimme vaellusreissua loppukesälle. Kesän alkajaisiksi polkaisimme porukalla äidilleni uuden terassin! Vietimme kaikki viikonloput landella ja juhannusta ystävien kesken mm. mölkkyä pelaten. Kesän alku jäi mieleen tosi kivana ja aktiivisena. Töissäkin oli taas virtaa ihan eri lailla kun yliopisto jäi kesätauolla. Tein päätöksen olla koskematta graduun koko kesänä, mikä jälkeenpäin oli ihan loistoajatus. Aivot saivat lepoa kun pystyi keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan ja vapaa-aikana sai nauttia kesästä.

Tässä kuussa meille selvisi lisäksi aivan ihana asia, eli että meille olisi tulossa talvella vauva ♥♥♥ Vielä ei kuitenkaan kerrottu kenellekään…

kesäkuu

Heinäkuu

Pidimme mieheni kanssa täydet lomat ja saimme ne onneksemme jälleen järjestymään yhtä aikaa. Olimme NIIIIIIIIN lomalla ja heinä-elokuu olikin koko vuoden parasta aikaa! Säät suosivat, retkeilimme, pyöräilimme ja nautimme kesästä. Teimme testivaelluksen Birgitan polulla elokuun Lapin reissua ajatellen. Kiertelimme kesän aikana ihanan eloisaa Tamperetta ja Pyynikin munkilla tuli poikettua kerran jos toisenkin ;)

heinäkuu

Heti kesäloman aluksi lähdin äitini kanssa Manchesteriin moikkaamaan pikkuveljeäni, joka oli Briteissä vaihdossa. Meillä oli äidin kanssa tosi mukava reissu, vaikkakin Manchesterissa oli aika, öhh, epävakaista säätä ja kengät olivat sukkia myöten märkänä kerran jos toisenkin. En ollut aiemmin Iso-Britanniassa käynytkään joten oli mukava tutustua siellä yhteen kaupunkiin.

heinäkuu3heinäkuu2

Elokuu

Loma jatkui ja aivoni olivat kyllä ihan naulassa koko kuukauden, en stressannut yhtään mistään. Alkuraskaudessa vointini oli tosi hyvä lukuunottamatta ajoittaista jäätävää väsymystä, joka kaatoi iltapäivisin sohvalle tunniksi-pariksi. Onneksi en ollut vielä alkukuusta töissä vaan sain torkkua kotona rauhassa.

Lähdimme pitkään suunnitellulle vaellusreissulle Pyhä-Luostolle. Oli tosi hieno reissu, joskin rinkoissa oli turhan paljon tavaraa ja raskaus laittoi puuskuttamaan hieman ekstraa (muutenhan ei kunto olisi voinut loppua, ehehehe). Loma alkoi lähennellä loppuaan ja palasin ihan hyvällä mielellä töihin, vaikka olisihan sitä mielellään vielä lisääkin lomaillu :) Mansikat laitettiin pakkaseen kuten joka vuosi ennenkin.

Kuun lopussa raskaus paljastettiin meidän molempien perheille ja läheisimmille ystäville :) Tuota pikku pömppöä sitten jo innoissani kuvailin harva se päivä ♥

elokuuelokuu2

Syyskuu

Syksy alkoi, menin takaisin kouluun tai oikeammin työharjoitteluun yliopistolle. Muutama kurssi oli vielä alkusyksystä suoritettavana, mutta muuten opinnot olivat gradua ja harjoittelua vaille valmiit. Olin saanut harjoittelupaikan terveystieteen yksiköstä vähän puolivahingossa graduohjaajani vinkkaamana, ja en olisi voinut olla tyytyväisempi. Ehdin työn lomassa tekemään graduakin ja sain päälle oikein kunnon flow-tilan syksyn aikana. Motivaatio koulun valmiiksi saamiseen oli vauvankin myötä noussut ihan uusiin sfääreihin.

Masu alkoi pömpöttää enemmän, mutta uudessa työpaikassa ihmiset eivät tunteneet minua ennestään eikä kukaan uskaltanut vielä mitään kysellä. Ostin saumurin ja aloin suruutella iltaisin vauvanvaatteita, joita onkin tullut tehtyä melkoinen määrä. Olimme niin into piukeana vauvasta että hankimme jo kaikenlaista aika hyvissä ajoin, mm. turvakaukalo tuli ostettua jo tuolloin syksyllä. Kävin Aamulehden peräkonttikirppiksellä ja tein tosi hyviä löytöjä, tuonne pitääkin mennä taas keväällä!

Saimme tässä kuussa ihan lähipiiriimme uuden pikkuisen hurmuripojan, josta tulisi mieheni ja minun toinen yhteinen kummilapsi, vieläpä samana vuonna kuin aiempi tyttönen :)

syyskuu2syyskyy

Lokakuu

Talvi meinasi tulla jo lokakuun alussa, mutta ottikin sitten takapakkia. Nautin todella olostani yliopistolla ja aloin harkita jo tulevaisuuden työksikin tutkijan uraa. Saapi nähdä mihin sitä äitiysloman jälkeen lopulta päätyy. Ompeluharrastus jatkui iltaisin, maha kasvoi ja paljastimme raskauden jo ihan julkisestikin. Päätimme jo ihan alussa kertoa myös vauvan sukupuolen ja poika sieltä siis on tulossa :) Kummipoikamme kastettiin ja pillitin ristiäisissä kuin pikkutyttö. Ei mitään hormonihuuruja varmaankaan.. :D

Suuhygienistin töihin ei ollut tippaakaan ikävä. Gradun deadline tuli lyötyä lukkoon itsenäisyyspäivälle ja edessä oli siis vihoviimeinen kuukausi tämän homman parissa. Olin päättäväinen ja motivoitunut ja hakkasin tietokoneen näppistä kuin heikkopäinen monta tuntia päivässä.

lokakuu

Marraskuu

Vuoden toinen ulkomaanreissu saatiin mahdutettua kalenteriin vielä minun pitämättömien kesälomieni ja mieheni ylityövapaiden ansiosta. Pyyhkäisimme Puolaan, Gdanskiin neljän päivän reissulle. Oli jälleen tosi kiva irtiotto arjesta ja Gdansk oli mukava pieni kaupunki. Otimme reissun aika rennosti, kiertelimme kaupunkia ja söimme hyvin. Reissun jälkeen alkoikin totaalinen herkkulakko, joka piti jouluun asti (melko hyvin ;).

Yliopistolla harjoittelu jatkui mallikkaasti ja pääsin mukaan tosi mielenkiintoisiin tilaisuuksiin ja seminaareihin. Helsingissäkin tuli pyörähdettyä sote-luennoilla. Mielikuvani tulevaisuuden ammatillisista mielenkiinnon kohteista alkoivat muotoutua, tämä oli työharjoitteluni parasta antia. Maha kasvoi mukavaa vauhtia ja masukuvia alkoi kertyä jo vino pino :D Myös yksi läheinen ystäväni paljasti jo aiemmin olevansa raskaana, ja olikin ihana huomata yhtäkkiä olevansa kerrankin vähän samassa elämänvaiheessa jonkun kanssa. Opiskelujen jatkaminen oli aiemmin heittänyt minua vähän kauemmas muiden ystävieni vakiintuneemmasta elämänmenosta.

marraskuu

Joulukuu

Vuoden viimeinen kuukausi tuli kuin tulikin, vaikka monelta osin vuosi oli välillä tuntunut suorastaan epätoivoisen pitkältä. Itsenäisyyspäivänä sain kuitenkin vihdoin ja viimein palautettua graduni ja vihoviimeisen esseen seuraavalla viikolla. Kaikki oli nyt valmista!! Olin aivan uskomattoman euforian ja epäuskon vallassa, maisterintutkintoni oli nyt papereita vailla valmis. En kuitenkaan vielä aio hakea tutkintotodistusta, kirjoittelen tästä erikseen kunhan saan aikaiseksi muutenkin koota ajatuksiani menneistä viidestä vuodesta yliopistossa.

Joulua vietettiin ihanasti minun ja mieheni perheiden kesken. Pukki ei varsinaisesti meillä käynyt, mutta olin sen sijaan jälleen hänellä kuskina, hehe. Kinkkua tuli syötyä, graavilohet jäivät tänä vuonna väliin. En kuitenkaan kiskonut jouluruuasta mitään ähkyä kuten yleensä, tähän olin tosi tyytyväinen!

Uutta vuotta vietettiin kuten jo monena vuonna peräkkäin, ystävien luona kyläillessä. Myös isoveljeni ehti tällä kertaa mukaan. Vuoden vaihtuessa pelasimme lautapeliä ja emme meinanneet huomata koko asiaa :D Tinaa oli jostain onnistuttu vielä kaivamaan mutta ne jäivät sitten lopuksi valamatta. Meillä oli mieheni kanssa jälleen vuosipäivä, tapasimme ensimmäisen kerran uudenvuodenaattona 14 vuotta sitten, ja siitä se ajatus sitten lähti ♥ Välillä pidettiin pientä paussia mutta yhteistä tietä on tallattu nyt reilu 11 vuotta.

joulukuu

Näinpä meni tämäkin vuosi. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin ne vuodet vierivät. Menneeseen vuoteen 2017 mahtui monenmoisia juttuja mutta päällimmäisenä oli tietenkin se, kun pikku poikamme ilmoitti tulostaan ♥ Nyt vain innokkaana odotamme nämä muutamat viimeiset viikot. Tämä vuosi tuleekin sitten olemaan ihan jotain muuta kuin ennen.

niin ja p.s. haastan Jonnan tekemään vuosikatsauksen! :D

-Marianna

Mainokset

Opiskelut loppusuoralla

Ensinnäkin tuhannet kiitokset kaikille onnitteluista tulevan perheenlisäyksemme johdosta ♥ Ja toisekseen, lupaan yrittää pitää vauvajutut pitkälti ulkona täältä Cherrymarjan puolelta käsityöpostauksia lukuun ottamatta. Ja nyt on saumurin ostamisen myötä ompelemiseen sellainen draivi, ettei toista! Tämä vastaa volyymiltaan melkein toissavuotisen viiden viikon hiihtoloman villasukka-tsunamia, laji vain on eri.

Hiukan pitää itseään kuitenkin vielä hillitä käsitöiden suhteen, koska iltaisin töiden jälkeen on muutakin tekemistä. Kun vauva ilmoitti tulostaan niin lätkäisin lähes välittömästi opiskeluille lopullisen deadlinen. Opintoni ovat siis siinä mallissa, että maisterin paperit häämöttävät jo lähellä ja opintopisteitä ei puutu kuin muutama hassu (tai pisteitä olisi määrällisesti jo tarpeeksi, mutta muutama tietty kurssi vielä uupuu). Gradun kanssa oli keväällä kolossaalisia ongelmia, mutta ne olen nyt oikeastaan saanut ohjaajani avustuksella ratkaistua ja ehkä se ahdistuskin on jo (melkein) kokonaan kadonnut. Nyt on enää sellainen normaali tuska päällä sen tuleeko tästä mitään-fiiliksen sijaan. Siispä, kirjoittelen nyt gradua aina kun ehdin ja vaikka sitten millä rimaa hipovalla suorituksella aion palauttaa sen ennen joulua! Tai oikeasti en usko, että työstäni mikään nippa nappa-suoritus tulee, mutta tavoitteena on tällä hetkellä vain saada tutkielma tehtyä.

Gradun lisäksi on vielä kirjoitettavana yksi essee (siitä on jo 3/10 sivua tehty!) ja yksi tutkimussuunnitelma, molemmat englanniksi. Näistä en pahemmin ota stressiä, molemmat ovat ns. peruskauraa. Essee liittyy minun näkökulmastani aivan täysin höpöhöpöön täytekurssiin, joka nyt vain sattuu olemaan pakollisten listalla. Onneksi on edes verkkokurssi, niin saan suorittaa sitä oman aikatauluni mukaan. Tuo tutkimussuunnitelma on viimeinen häntä Hampurin opintojeni korvaavuuksista, korvaan sillä sellaisen kurssin puolikkaan, josta hain hyväksilukua, mutta joka Hampurissa oli vain puolet Suomen opintopistemäärästä.

Nyt kun kirjoitan nuo tekemättömät työni auki, niin ne näyttävät ihanan vähäisiltä! Siltä ei silti aina tunnu, mutta onneksi nyt kesän jälkeen olen päässyt ihan tosi hyvää draiviin kouluhommien suhteen. Intoon on vaikuttanut paljon se, että olen nyt yliopistolla työharjoittelussa ja jotenkin se tieteellinen ilmapiiri on aika stimuloiva tekstin tuottamisen kannalta (<voi tsiisus mikä lause :D). Toisaalta on välillä vähän tylsää jatkaa kotona samaa raportin naputtelua mitä teen töissäkin jo kahdeksan tuntia. Onneksi kuitenkin kaikki on järjestynyt hyvin, ja erityisesti olen kyllä tyytyväinen että opintovapaa järjestyi vakitöideni puolesta.

Joskus sitä oikein herää ajattelemaan, että miten älyttömän hyvät tukisysteemit Suomessa on joka ikiseen asiaan. Tämäkin, että minun ei tarvitse menettää työpaikkaani opiskelujen takia, on kyllä melkoinen etuoikeus. Saan pitää opintovapaata kaksi vuotta, palasin vanhaan työhöni tai en (minä olen kuitenkin palaamassa). Jos työkokemusta olisi kahdeksan kokonaista vuotta, olisi oikeutettu ansiosidonnaiseen aikuiskoulutustukeen, jolla pärjää opiskelijana jo ihan kivasti. Minulla ei tämä ehto vielä täyttynyt, ja muutaman satasen opintotuen sijaan olen sitten käynyt töissä. Tämä on toisaalta mahdollistanut myös sen, että en ole joutunut kuluttamaan kaikkia opintotukikuukausiani. Jos siis vielä aion jotain tulevaisuudessa opiskella, niin tukikuukausiakin on ihan kivasti jäljellä. Kirjoittelen tästä työ-opiskelu-kuviosta vielä sitten vuodenvaihteessa vaikka vähän loppuyhteenvetoa, koska niiden yhdistämisestä minulla on kyllä loputtomasti juttua kerrottavana…

Kun sitten jouluksi saan gradun palautettua ja kaikki kurssityöt ovat kuin muisto vain, niin aion kertakaikkiaan vain relata äitiysloman alkuun asti. Tai no joulukuussa palaan vielä vanhaan työhöni suuhygienistiksi, mutta sekin tuntuu työn ja koulun kombon jälkeen lomalta :D Rapsuttelen hammaskiveä noin puolisentoista kuukautta ja sitten jäänkin odottelemaan poitsua kotiin ♥ Tykkään siitä, että elämässä on jonkinlaiset askelmerkit selvillä ja nyt nämä aikataulut opiskelujen, vauvan ja työn suhteen näyttävät sattuvan menemään ihan täydellisen nappiin. Toivon vain, että pysyn hyvävointisena raskauden loppuun asti jotta puhti läksyjen tekemiseen säilyy ja jaksan vielä töissäkin raataa vuodenvaihteessa.

Loppukevennyksenä vielä se, että kävin tänään Tre kaupunginliikenteen toimistossa näyttämässä opiskelijakorttiani, jotta voin taas saada bussilipun alennettuun opiskelijahintaan. Täti tiskin takana sanoi, että ”niin sinä kun täytät pian kolmekymmentä, niin tämä opiskelijaetukin sitten loppuu!” No ihan kiva, kiitti hei :D

-Marianna

Torstai toivoa täynnä

Kylläpäs aika vierii, blogi on viime viikot ollut taas hiukan hiljainen. Suurin syy näihin blogitaukoihin ei minulla ole niinkään se, etteikö olisi aikaa tai mielenkiintoa kirjoittaa, vaan ennemminkin aiheiden puute! Jos käsitöitä ei ole valmistunut ja elämä on mennyt töissä ja yliopistolla juostessa, niin en oikein aina ole saanut tikusta tehtyä asiaa. No, nyt teen kuitenkin :)

Opiskelujen suhteen kuviot ovat vähän muuttuneet. Lupaavalta kuulostanut harjoittelu meni läskiksi ja siirsin koko projektin syksyyn tai jopa ensi vuoden alkuun, riippuen siitä mistä ja koska uuden paikan löydän. Vihoviimeinen uusi kurssi yliopistolla alkoi eilen, ja kunhan toukokuu koittaa niin kaikki opinnot harjoittelua lukuun ottamatta ovat kasassa. Tai no, pari hyväksilukuhakemusta olen jättänyt tehtäväksi kesälle, voi olla että kadun tätä päätöstä vielä myöhemmin… Kuitenkin kun melkein sovittu harjoittelu peruuntui, niin päätin ottaa aikalisän ja olla nyt vaan ihan reilusti töissä tämän kevään luentojen ohella. Tästä päätöksestä tuli oikeastaan tosi hyvä ja helpottunut olo, olen ollut järjettömän stressaantunut tänä keväänä aikataulujen vuoksi ja nyt on suunnitelmassa sentään vähän jotain pysyvyyttä. Jatkan siis ihan normaalisti kesän yli töissä vanhassa työpaikassani, ja loppukesällä häämöttä (lähes) täysi palkallinen kesäloma, I H A N A A !! Olisipa jo elokuu! ;)

Harjoittelun lykkääminen tarkoittaa väistämättä myös valmistumisen lykkääntymistä. Tai no, olin jo kauan sitten jättänyt vähän varmuusvaraa tavoitteeseen ja ajatus on ollut valmistua viimeistään tulevana jouluna. Jos saan syksyksi hyvin soviteltua harjoittelun, niin voipi olla että edelleen pääsen tuohon tavoitteeseen. Mutta toisaalta en ota stressiä, jos papereiden saaminen menisikin ensi vuoden puolelle. Lisäksi mielessä hiipii ajatus, että pitäisikö sittenkin säilyttää opinto-oikeus jotta voisi lukea työn sivussa jotain itseä kiinnostavia kursseja, vähän kuin muuten vaan… Saapi nähdä. En tätä venyttämistä osaisi nähdä kauhean pahana tekona, koska valmistun joka tapauksessa alle tavoiteajan, joka minulla on viisi vuotta. Tulevan kesän koittaessa olen ollut yliopistossa neljä vuotta, eli tahti on kaikesta huolimatta ollut varsin hyvä. Opiskeluoikeutta minulla on 2018 jouluun ihan kyselemättä, ja kysymällä pidennystä voi vielä saada. No mutta, katsotaan.

Tässä keväällä aina innostun muistakin jutuista, ja nyt olen vähän kokeillut harrastaa ja touhuta enemmän kuin synkeänä talvena. Olen mm. käynyt Robinin keikalla ja osallistunut saippuantekokurssille! Saippuan teko oli huippukivaa, mutta siitä tulossa lisää sitten, kun saippuat valmistuvat (valmiin saippuan pitää ”kypsyä” vielä kolme viikkoa). Pyöräily on jälleen alkanut nyt kun kelit ovat jo lämpimämpiä eivätkä vaihteet ole ihan jäässä. Aamuisin en ole vielä päässyt pyörän selkään, mutta luennolle olen mennyt ja tänään aion sotkea iltavuoroon.

Käsityöt ovat saippuoita lukuunottamatta jääneet nyt aika vähälle, koska käteni on ollut vähän ylirasittunut runsaasta töissä käynnistä johtuen. Työssäni kipeytyvät juuri samat käden lihakset kyynärvarresta kuin neuloessa ja virkatessa, siksi muutamat suunnitellut askartelut ovat joutuneet odottamaan. Tänään aloin kutomaan puuvillaista tiskirättiä, ja intoa ja flowta oli kyllä, mutta samperi kun alkoi oikeaa kättä poltella. Ei uskalla liikaa yrittää, ettei töissä tule ongelmia.

Koska kertomieni työ- ja opiskelurupeamien vuoksi joudun istumaan tosi paljon, on fyysinen hyvinvointi ollut välillä aika kovilla. En ole mikään liikunnan rakastaja, ja onneksi pyöräily toimii minulla kohtalaisen hyvin, en aivan sentään inhoa sitä! ;) Tämän lisäksi alaselkä vaivaa usein, koska en kertakaikkiaan liiku tarpeeksi. Pakkohan sitä on päntätä sohvalla ja töiden jälkeen olen usein ihan naatti, mutta eipä nämä ole kuin tekosyitä. No nyt kuitenkin aikataulu on sellainen, että ainakin tämän huhtikuun ehdin keskiviikkoisin aamujoogaan :) Olen muutaman kerran käynyt tällä samalla tunnilla, ja voi että miten selkä on iloinen taas pitkän aikaa sen jälkeen! Yritän nyt ottaa huhtikuun tavoitteeksi siis kömmetä itseni joka viikko yhden kerran tätä kehonhuoltoa tekemään.

Näillä eväillä nyt kohti kevättä, ehkä se into taas kaikkeen alkaa pikkuhiljaa herätä talviunilta :) Onko teillä uusia kevätharrastuksia?

-Marianna

Missä mennään, maisterius?

Joulukuussa minua vaivannut armoton stressi ja ahdistus opiskelujen suhteen jäi suurilta osin Dubain matkalle, en tiedä miksi siinä syyslukukauden lopussa päästin niin kovat paineet ottamaan itsestäni niskalenkin. Kun selvisin tappotenteistä ja kauheasta määrästä kursseja kuitenkin melko kunnialla, niin nyt kevätpuolella on jo pieni toiveikkuus nostanut päätään- ehkä minäkin tästä joskus vielä valmistun! Minun kanssani samaan aikaan aloittaneista osa valmistui jo vuosi sitten jouluna (MITEN???!!), minulla valmistuminen ajoittunee tulevaan syksyyn.

Neljässä vuodessa kandi+maisteri (kandiin sain 100 op hyväksilukua AMK:sta) on minulle ihan hyvä suoritus, ottaen huomioon että olin vuoden vaihdossa, vaihdoin välissä pääainetta ja en aloittanut maisteriopintoja viimeisenä kandivuonna kuten moni muu. Tämä viimeinen oli näin jälkeenpäin ajatellen varsin hyvä ratkaisu, koska kandivuoden lopulla en vielä tiennyt varmaksi vaihtavani pääaineen hoitotieteestä kansanterveystieteeseen, ja olisinkin saattanut ”turhaan” aloittaa hoitotieteen maisteriopintoja. Tuo oli myös sitä aikaa kun lähdin hetkeksi töihin Helsinkiin, leuan leikkaus tuli eteen ja vaihdoin työpaikkaa… Joo-o, on mennyt lujaa silloinkin :D

Maisteriohjelma kansanterveystieteessä on kyllä vastannut odotuksiani hyvin, mutta aikamoista pettymystä on aiheuttanut terveystieteen yksikköni eli HES:n byrokratia ja huono hallinto. Välillä on sellainen olo, että professorit ja opettajat ovat vain jumalan armosta joskus opiskelijoille saatavilla, esimerkiksi jätetään vastaamatta kolmeen sähköpostiin peräkkäin, hyväksilukuhakemuksilla heitetään vesilintua, vaihto-opintoja vähätellään, puhelimeen ei vastata ja jos vastataan niin kiukutellaan… Ajattelen itse niin, että kun minä olen aikuinen ihminen ja olen vapaaehtoisesti valinnut tulla opiskelemaan, henkilökunnalle maksetaan palkkaa paikalla olosta ja opetuksesta niin olisi ihan kiva, että hoitaisivat työnsä. Nykypäivänä vain niin monet proffat ovat kiinni opetuksen ulkopuolisissa projekteissa ja tutkimuksessa (mikä itsessään on tietenkin hienoa), mutta kun opetusresurssia on heillekin osoitettu tietty määrä, niin vastaanottajat eli opiskelijatkin ovat heidän sädekehänsä sisäpuolella oloon oikeutettuja. On aika ärsyttävää ja kertakaikkiaan VÄÄRIN, että tulee tällaisia kommentteja että ”en ehdi millään arvioida esseitänne sanallisesti, koska olen kiinni valtiovarainministeriön projektissa”. No joo, hieno homma, mutta ei kiinnosta. Minäkin voisin olla töissä tällä ajalla, mutta olenpa täällä koska haluan saada opinnoistani jotain irti. AAARGH! Hups, tulipa tilitettyä :D

img_20170208_094320

Muuten nyt kevätpuolella opintoihin liittyvät asiat ovat edenneet aika kivasti! Olen viimein saanut gradun aineiston ja olen siitä aivan innoissani. Aiheeni on siis erikoissairaanhoidon saatavuutta TAYS:n tietyllä osastolla tutkiva selvitys. Datassa on jonkin verran aukkoja, joita paikkaan itse potilaskertomuksista, muu aineisto tuli TAYS:n tietokeskukselta valmiina Excel-ajona. Joulu-tammikuu meni oikeastaan ihan kokonaan tutkijalupien saamiseen ja paperinpyörittelyyn TAYS:n hallinnon, osaston ja yliopiston välillä. Nyt tiedot ovat minulla ja pian alkaa SPSS laulaa :) Muuten kirjavinkkinä muillekin SPSS:ää käyttäville, että Saksassa ollessa tutustuin Andy Fieldin Discovering statistics using SPSS-kirjaan (englanniksi), joka on ihan loisto-opus. Melkoinen tiiliskivi, mutta helposti ymmärrettävää ja kirjassa on kivasti jaoteltu aiheet osaamistason mukaan. Opus toimii käsikirjana selkein ohjein. Ostin kirjan e-kirjana Storenvysta, ei maksanut kuin 7€ (fyysisenä kirjana ei löydy kirjastosta ja Amazonissa maksaa yli 70 dollaria).

Gradun valmiiksi saaminen venynee syksyyn, erityisesti siksi koska aion tehdä opintoihini pakollisena kuuluvan harjoittelun kevätkesällä, ja graduun jää varmaankin aika vähän aikaa ja energiaa. Olen oikeastaan lähes jo saanut harjoittelupaikan, vielä ei ole nimeä paperissa joten kerron siitä lisää myöhemmin kun kaikki varmistuu. Mutta nyt vaikuttaa todella hyvältä, ja ehdin pitää kesällä vielä lomaakin! Ihan huippua :) Kesällä pitäisi lähteä pienellä reissulla käymään Manchesterissa, koska veljeni lähtee sinne kesäksi vaihtoon. Koska ainainen reissukuume painaa päälle, niin olen lisäksi kaavaillut että jos tässä keväällä pyrähtäisi vielä jonnekin pikku tripille… Matkat ovat nykyään niin äly halpoja että sellainen neljän päivän reissu tms. mahtuu kalenteriin ja budjettiinkin vielä aika helposti. Onneksi miehelläni on joustavat työajat ja yliopiston epäsäännöllisyys antaa myös reissailulle hyvät tsäänssit. Olemme mieheni kanssa pohtineen Lontoota tai Budapestiä jonnekin huhti-toukokuulle, onko suosituksia?

Koska viime aikoina ei oikein muuta ole tapahtunut kuin opiskelua, opiskelua, opiskelua niin tämän päivän postaus keskittyi siihen aiheeseen. Jos on muuten postaustoiveita, niin saa heitellä kommenttiboksiin! Ainakin pian on taas tulossa yhdet villasukatkin, don´t worry :D

-Marianna

Syysterveiset, syysterveiset

Villasukkakelit ovat alkaneet toden teolla. Aika kalseaa on aamuisin jo, joten villikset ovat olleet tarpeen. Viime vuosina olen alkanut siirtyä villasukkiin jo hyvissä ajoin (sohva-pyjama-lookin lisäksi siis), yleensä silloin kun lämpötila alkaa laskea pysyvästi alle kymmenen asteen. Kengissä käytettäväksi sopivat vähän ohkaisemmasta sukkalangasta tehdyt sukat paremmin, ainakin minulla välikausikengät ovat sen verran napakat kooltaan että kunnon paksu sukka ei niihin mahdu. 4-säikeisestä langasta tehdyt ohkaisemmat sukat ajavat asian hyvin, ja yleensä kestävät kävelyn rasitustakin rikkumatta. Minulla on tällä hetkellä kahdet äitini kutomat mysteerilangasta tehdyt ohuet villasukat, jotka ovat matkanneet kengissäni jo hyvän aikaa eli useamman vuoden, ja silti ovat ihan ehjät!

Pesukaan ei villilksiäni hirveästi rasita, en pese villasukkia kovin ahkeraan. Kuinka usein teillä villasukat käyvät pyykkikoneessa? Jalkani eivät hikoa juuri koskaan (sorry jos on liikaa infoa jollekin ;) eivätkä varsinkaan talvella, joten sukkien raikkaus ei ole ongelma. Pesen sukat lähinnä silloin kun ne ovat likaiset. Villa materiaalinahan ei vaadi usein pesua, ja lisäksi villasukka ei minulla ole koskaan pelkkää ihoa vasten. Samalla lailla en pese esimerkiksi huppareita kovinkaan tiheään, jollei niihin tule sotkua.

Ohuista sukista pitää kyllä vääjäämättä siirtyä paksumpiin, joten Seitsemän veljestä- sukatkin pääsevät pian käyttöön. Koko ajan minulla on joku kudin kesken, mutta silti en ehdi itselleni kovinkaan usein tekemään mitään päälle asti ehtivää. Siksipä ihana äitini yleensä tekee minulle sukat :D Nytkin vähän puoliksi pyynnöstä sain nämä kivat uudet polvisukat, joille annoimme nasevan nimen ”sinapit”. Ohje näihin on Novitan Syksy 2016-lehdestä ohje numero 46, pitkävartiset neulesukat. Mallissa ne oli tehty Polariksesta, mitä kovasti ihmettelen, koska siinä langassa hieno kuvio menee kyllä melko lailla harakoille. Yksiväriseen tuo siksak-kuvio sopii paljon paremmin!

Lanka: Seitsemän veljestä väri keltainen (268)

Langan menekki: n. 200 g kokoon 38-39

Sukat tehty täysin Novita-lehden ohjeen mukaan

Puikot: 3.5 mm

Kuvioneulesukat, polvisukat, seitsemän veljestä, villasukat

Kuvioneulesukat, polvisukat, seitsemän veljestä, villasukat

Ajattelin jo alun perinkin, että pidän näitä sukkia pääasiassa farkkujen/legginsien päällä, siksikään varren ei tarvitse olla kovin tiukka. Noita sovittaessani kävikin ilmi että sukat eivät varmaan paljasta jalkaa/ohutta sukkahousua tms. vasten pysyisi ylhäällä. Tuossa resorissahan olisi varaa kyllä vaikka pienelle kuminauhalle, mutta en usko sille olevan tarvetta. Yksi tämän syksyn missioitani on muuten yrittää käyttää enemmän mekkoa/tunikaa/hametta, ja siihen yhteyteen pitkät villasukat sopivat hyvin! Anelmaisenikin ovat olleet jalassa vasta kotona sisätiloissa pari kertaa, sisäänajo varsinaisesti puuttuu vielä ;)

Kuvioneulesukat, polvisukat, seitsemän veljestä, villasukat

Kuvioneulesukat, polvisukat, seitsemän veljestä, villasukat

Omien sukkaprojektien lisäksi olen päässyt taas oikein kunnolla opiskelujen makuun. Koulussa olen joka viikko noin kahtena päivänä, ja sen lisäksi olen saanut gradun aluilleen! Aihe on lyöty lukkoon ja olen saanut yhteistyökumppanin ja ohjaajan TAYSista, lisäksi toinen ohjaaja on yliopiston puolelta meidän terveystieteen yksiköstämme. Aiheeni koskee erikoissairaanhoidon palvelujen saatavuuden alueellisia eroja. Olen gradusta tosi innoissani, ainakin nyt vielä alussa on tosi hyvä pöhinä ja into päällä!

Töissä käyn edelleen ahkerasti, hommia riittää ja arki on toistaiseksi ainakin asettunut ihan hyvin koulun ja työn välillä juoksemisesta huolimatta. Onneksi tuo suuhyggen homma on sellaista, että töistä lähtiessä duunijutut jäävät sinne työpaikalle, en jaksaisi nyt tämän opiskelun rinnalla yhtään stressaavampaa työtä. Katsotaan kun ensi vuonna (toivottavasti!) pääsen valmistumaan, että millaisiin töihin sitä sitten päätyykään. Nyt kuitenkin tuntuu, että työ ja opiskelu ovat aika hyvin tasapainossa. Jaksoittain etenevä opiskelu kuitenkin vaihtelee intensiteetiltään tosi paljon, ja tiedän esimerkiksi että keväällä olen ihan puurossa kurssien suhteen. Kesään mennessä kaikki opintopisteet gradua lukuunottamatta pitäisi kuitenkin olla kasassa.

Kuvioneulesukat, polvisukat, seitsemän veljestä, villasukat

Semmoisia syyskuulumisia! Mitäs teille ruudun toiselle puolelle kuuluu? Niin ja muuten, jos joltakulta meni otsikon sanaleikki ohi, niin itseään voi valistaa vielä täältä. 

-Marianna

Hampurin aamukampa

Aamukampa olisi pitänyt hommata jo aikoja sitten, koska aikani Hampurissa käy toooodella vähiin! Neljän päivän päästä palaan siis koti-Suomeen ♥ Päivät täyttyvät tällä hetkellä kaikesta viimeisestä. Viimeisen kerran kaupungilla, viimeinen luento, viimeinen study group, viimeisen kerran kahville kavereiden kanssa. Vielä viikko-pari sitten oloni oli melkein pelkästään innokas kotiinpaluun vuoksi. Erityisesti kun täyttelin kaikkia ihania eri lomakkeita joita täältä lähtemiseen tarvitaan, niin tuli todellakin sellainen olo että kun vain näistä pääsisi niin kauas kuin pippuri kasvaa… Nyt kuitenkin ihan viime päivinä meno on alkanut taittua haikeampaan suuntaan. Tuntuu kurjalta lähteä pois. Harmittaa sekä kavereiden että tämän kaupungin jättäminen. Tänään ihan vain vähän nyyhkyttelimme tyttöjen kanssa, kun he olivat viimeistä kertaa luonani kylässä.

IMG_20160623_184303

IMG_20160621_192033~2

Tässä vielä yhteiskuvassa tyttökavereilleni kutomani villasukat :)

IMG_20160621_201935

Kaunis paketointi on puoli ruokaa vai miten se meni ;)

Tiedän kuitenkin, että heti kun pääsen lentokentän ovista sisään niin fiilis vaihtuu suorastaan riemukkaaksi. Miten ihanaa onkaan palata kotiin! Oma koti, perhe, ystävät, työ, Tampere ja mökille meno ovat todellakin jotain mitä odottaa innolla. Kaikkiaan fiilikset ovat ylipäätään nyt tosi ristiriitaiset. Siitäkin olen varma, että kunhan vähän aikaa kuluu niin kaikkien niiden ärsyttävien lappujen täyttely, kieliongelmat, virastoissa juokseminen ja yleinen asioiden epäsujuvuus ovat kuin muisto vain. Aika kultaa ne ja pian sitä jo pohtii, että kun pääsisi vaikka johonkin toiseen maahan lappuja täyttelemään :D

Olen aivan hirmuisen iloinen ja onnellinen siitä, että minulla oli tässä vaiheessa elämää mahdollisuus toteuttaa tämä ulkomailla asuminen, koska olin haaveillut siitä vuosikaudet. Tämä Saksassa vietetty vuosi oli sikäli hyvä alkupala, että näin lähellä Suomea näin (kaikesta huolimatta) samankaltaisessa yhteiskunnassa eläminen oli sopeutumisen kannalta erinomainen valinta. Kielen osaaminen lisäksi helpotti sulautumista todella, todella merkittävästi. Olen monesti pohtinut, että ilman saksan osaamista olisin tuntenut oloni täällä todella paljon ulkopuolisemmaksi. Ympärillä olevaa todellisuutta on vaikea tulkita, jos ei pysty sukeltamaan sisään myös kieleen.

PANO_20160623_172129

Sanoin ”alkupala” siksi, että en missään nimessä haluaisi, että tämä jäisi viimeiseksi pidemmäksi ulkomaanreissuksi. Nyt Suomeen palatessa kuitenkin minulla on ihan selvää se, että ihan heti tästä ei nyt startata kyllä yhtään minnekään Pirkanmaata pidemmälle :D Palaan vanhaan työhöni (sinnekin on jo ikävä!), ja seuraava iso etappi on saada yliopisto pakettiin ja valmistua. Sitten taas saa alkaa suunnata katsetta jonnekin suuriin ammatillisiin unelmiin. Voi vitsi, että tykkään elämästä tällä lailla että aina on joku iso juttu näköpiirissä, jota kohti pyrkiä. Oli se sitten häät, asunnon osto, ulkomaille muutto, valmistuminen… Tämä on ollut elämänfilosofiani jo vuosia ja aion sitä toteuttaa jatkossakin. Katsotaan, koska vauhti hidastuu ;) Kun siitä tasaisemmasta elämästä on ehtinyt nauttia tarpeeksi, niin sittenpä sitä voisi taas jo pohtia josko ponnistaisi jonnekin maailmalle. Eikä sen tarvitse tosiaan olla mitenkään edes pian, vaikka nelikymppisenä sitten Amerikkaan tai jotain. Katsotaan! Onneksi maailmannälkää pääsee seuraavan kerran tyydyttämään jo joulukuussa, varasimme mieheni kanssa loppuvuodelle pienen reissun kaamosta pakoon :) Kerron siitä myöhemmin lisää kun matkasuunnitelmat etenevät!

Lentoni koti-Suomeen lähtee siis tiistai-iltana. Yritän todella tsempata ja kirjoittaa vielä vihoviimeiset moikat täältä Hampurista. Mutta melko pianpa sitä jo naputtelen taas Tampereelta käsin, enkä malta odottaa sitäkään!

Niin ja p.s., hyvää juhannusta kaikille! Täällä koko mittumaari tahtoo mennä vähän niinkuin viheltäen ohi, koska juhannuksesta ei juuri kukaan tiedä mitään eikä sitä juhlita. Me vietimme tyttöjen kera juhannusaaton opiskelemalla tilastotieteen ja terveystaloustieteen tenttiin 10h. Buja!

-Marianna

Opiskelu vieraalla kielellä

Olen kirjoittanut saksan kielen taidostani monesti, mutta en ole vielä uhrannut yhtään postausta opiskelukielelleni täällä Saksassa, eli englannille. Siispä kerron tässä postauksessa, millaista on opiskella täysipäiväisesti englanniksi ja mitä hyviä ja huonoja puolia tässä on.

Terveystieteen maisteriohjelma on täällä englanninkielinen ja tällä hetkellä kaikki opiskelijat ryhmässäni minua lukuun ottamatta ovat saksalaisia. Opettajat ovat kaikki saksalaisia niin ikään. Kielitaidoissa on huimia eroja niin opettajien kuin opiskelijoidenkin välillä. Muutama proffa puhuu lähes natiivitason englantia, toiset taas takeltelevat ja naamasta näkee, että halu vaihtaa saksaan on kova. Muutama minulle ei-niin-lemppari ope välillä näin tekeekin. Kun kyseessä on todella monimutkainen opetettava aihe (esim. tilastotiede), niin sen selittäminen omalla äidinkielelläkin on vaikeaa. Kun 95 % opiskelijoista on saksalaisia niin jotkut opettajat ilmeisesti ajattelevat että se loppu 5 % (= minä) menkööt marginaalihävikin piikkiin, ja alkavat sitten selittää saksaa. Pysyn toki tässäkin selostuksessa ihan kohtalaisesti mukana, mutta en tosiaankaan saa mitään lisää informaatiota siihen verrattuna, että asia on selitetty englanniksi, joka on minulle huimasti vahvempi kieli. Siispä, olen välillä suoraan sanoen paitsiossa enkä aina viitsi ”tehdä itsestäni numeroa” ja valittaa asiasta. Siispä mutisen partaani ja kyselen jälkeenpäin kavereilta, että mitähän siinä black-outin aikana oikein tapahtui.

opiskelu vieraalla kielellä, opiskelu englanniksi, opiskelu saksassa

Tämä yllä kuvattu tilanne on alkanut tässä kevättä kohden toistua aina useammin, mutta en ole antanut sen suuresti haitata elämääni. Pääasiassa opiskelu kielikysymysten keskellä sujuu hienosti. Englannin kielen taitoni on parantunut saksan ohella paljon, erityisesti englanniksi esiintymistä on tullut tehtyä lähes viikottain. Olen saanut paljon oman alani sanastoa haltuun, mikä on erinomainen juttu. Tämä aiheuttaa myös toisenlaisen ongelman: kun opiskelen tietyt asiat täällä englanniksi, niin en osaa niitä suomeksi. Jonkun verran ihan aktiivisesti etsin suomalaisia käännöksiä sitä ajatellen, että tiedän palaavani Suomessa näihin juttuihin. Ilman tätä tapaa en ymmärtäisi, mitä ovat marginaalinen rajahyöty, toistomittausten varianssianalyysi tai laatupainotettu elinvuosi, vaikka nämä ovat täällä Hampurissa englanniksi ihan jatkuvasti käytettäviä käsitteitä.

Tiedän jo, että Suomeen palatessani tulen käyttämään opiskeluissa jonkin verran englanninkielisiä sanoja, ja tiedän senkin että se voi kuulostaa aika ärsyttävältä. Olen itsekin aina vähän naureskellut niille, jotka heittelevät englanninkielisiä sanoja tai lauseita suomenkielisen puheen sekaan. Nyt kuitenkin ymmärrän noitakin ihmisiä paremmin :) Lisäksi, monikin käsite ihan oikeasti on paremmin asian sisältöä kuvaava englanniksi kuin suomeksi, tai sitten suomesta ei aina edes löydy vastinetta. En esimerkiksi löytänyt suomennosta fair innings-käsitteelle. Se tarkoittaa suurinpiirtein käännettynä tasavuoropareja, terveystaloustieteessä taasen sitä että kaikille annettaisiin sama ”könttämäärä” hyvää ja tervettä elämää. Tällöin esimerkiksi nuoret potilaat menisivät vanhojen edelle sillä perusteella, että vanhat ovat jo saaneet osuutensa elämää.

Tämä sama sanojen sekamelska pelaa myös muiden kielien suuntaan. Puhun saksalaisten kavereideni kanssa aina englantia. Silti käytän paljon saksankielisiä sanoja (joita tosin lisäilen ajoittain myös suomen kieleeni). Puhun aina englanninkielisessä keskustelussakin studentengebührista ja  bundeslandista kun tarkoitan oppilaskunnan maksua tai liittovaltion osavaltiota.

opiskelu vieraalla kielellä, opiskelu englanniksi, opiskelu saksassa

Opiskelumateriaalit eli diat, kirjat ja tulosteet ovat lähes aina englanniksi. Joskus tilasto-ohjelman dataset (ihan oikeasti, en tiedä mikä tuo on suomeksi) on saksaksi. Englanninkielisen tekstin lukeminen on onnekseni nopeutunut reippaasti, se tekee koulunkäynnin paljon helpommaksi. Kaiken kaikkiaan vieraalla kielellä opiskelun onnistumisen ydin on mielestäni se, että pääsee eroon asioiden kääntämisestä päässään. Pitää pystyä siihen, että ymmärtää ja ajattelee kohdekielellä. En voi kirjoittaa esseetä päässäni ensin suomeksi ja sitten kääntää sitä englanniksi, vaan minun pitää pohtia ja jäsentää asia englanniksi ja vielä muotoilla se sitten tekstiksi englannin kielellä. Tietenkin mietin sanoja ja rakenteita usein suomeksikin, koska en ole natiivi kielen osaaja. Kun tämä kaikki alkaa sujua, niin tulee jonkun verran sitäkin, että ajatus juoksee sekakielellä nopeasti eteenpäin päässäni enkä saa sitä kuitenkaan ulos järkevältä kuulostavalla englannilla. Jotkut suomen lauserakenteet ja sanat eivät vain istu englantiin. Miten sanotaan englanniksi vaikka: ”olin olevinani”?

Vaikka joka päivä kohtaan erilaisia turhautumisen hetkiä kolmen kielen keskellä pyöriessäni, niin tykkään tästä kaikesta silti ihan hirmuisesti. Hykerrän tyytyväisenä ajatukselle, että aivoni saavat varsinaista alzheimerin vastaista urheiluhierontaa, kun vaihtelen lennosta suomesta saksaan ja saksasta englantiin. Toivon, että kielitaitoni pysyy yllä kotiin palatessa ja että hyödyn tästä kielikylvystä myös työelämässä. Haluaisin lisäksi edelleen lähteä ulkomaille vielä uudestaankin. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo :)

Onko muilla ulkomailla olleilla samanlaisia ajatuksia tai kokemuksia kielen sillisalaatista? Entä onko se ärsyttävää, kun puhuu kind of suomea? :D

-Marianna