Opiskelut loppusuoralla

Ensinnäkin tuhannet kiitokset kaikille onnitteluista tulevan perheenlisäyksemme johdosta ♥ Ja toisekseen, lupaan yrittää pitää vauvajutut pitkälti ulkona täältä Cherrymarjan puolelta käsityöpostauksia lukuun ottamatta. Ja nyt on saumurin ostamisen myötä ompelemiseen sellainen draivi, ettei toista! Tämä vastaa volyymiltaan melkein toissavuotisen viiden viikon hiihtoloman villasukka-tsunamia, laji vain on eri.

Hiukan pitää itseään kuitenkin vielä hillitä käsitöiden suhteen, koska iltaisin töiden jälkeen on muutakin tekemistä. Kun vauva ilmoitti tulostaan niin lätkäisin lähes välittömästi opiskeluille lopullisen deadlinen. Opintoni ovat siis siinä mallissa, että maisterin paperit häämöttävät jo lähellä ja opintopisteitä ei puutu kuin muutama hassu (tai pisteitä olisi määrällisesti jo tarpeeksi, mutta muutama tietty kurssi vielä uupuu). Gradun kanssa oli keväällä kolossaalisia ongelmia, mutta ne olen nyt oikeastaan saanut ohjaajani avustuksella ratkaistua ja ehkä se ahdistuskin on jo (melkein) kokonaan kadonnut. Nyt on enää sellainen normaali tuska päällä sen tuleeko tästä mitään-fiiliksen sijaan. Siispä, kirjoittelen nyt gradua aina kun ehdin ja vaikka sitten millä rimaa hipovalla suorituksella aion palauttaa sen ennen joulua! Tai oikeasti en usko, että työstäni mikään nippa nappa-suoritus tulee, mutta tavoitteena on tällä hetkellä vain saada tutkielma tehtyä.

Gradun lisäksi on vielä kirjoitettavana yksi essee (siitä on jo 3/10 sivua tehty!) ja yksi tutkimussuunnitelma, molemmat englanniksi. Näistä en pahemmin ota stressiä, molemmat ovat ns. peruskauraa. Essee liittyy minun näkökulmastani aivan täysin höpöhöpöön täytekurssiin, joka nyt vain sattuu olemaan pakollisten listalla. Onneksi on edes verkkokurssi, niin saan suorittaa sitä oman aikatauluni mukaan. Tuo tutkimussuunnitelma on viimeinen häntä Hampurin opintojeni korvaavuuksista, korvaan sillä sellaisen kurssin puolikkaan, josta hain hyväksilukua, mutta joka Hampurissa oli vain puolet Suomen opintopistemäärästä.

Nyt kun kirjoitan nuo tekemättömät työni auki, niin ne näyttävät ihanan vähäisiltä! Siltä ei silti aina tunnu, mutta onneksi nyt kesän jälkeen olen päässyt ihan tosi hyvää draiviin kouluhommien suhteen. Intoon on vaikuttanut paljon se, että olen nyt yliopistolla työharjoittelussa ja jotenkin se tieteellinen ilmapiiri on aika stimuloiva tekstin tuottamisen kannalta (<voi tsiisus mikä lause :D). Toisaalta on välillä vähän tylsää jatkaa kotona samaa raportin naputtelua mitä teen töissäkin jo kahdeksan tuntia. Onneksi kuitenkin kaikki on järjestynyt hyvin, ja erityisesti olen kyllä tyytyväinen että opintovapaa järjestyi vakitöideni puolesta.

Joskus sitä oikein herää ajattelemaan, että miten älyttömän hyvät tukisysteemit Suomessa on joka ikiseen asiaan. Tämäkin, että minun ei tarvitse menettää työpaikkaani opiskelujen takia, on kyllä melkoinen etuoikeus. Saan pitää opintovapaata kaksi vuotta, palasin vanhaan työhöni tai en (minä olen kuitenkin palaamassa). Jos työkokemusta olisi kahdeksan kokonaista vuotta, olisi oikeutettu ansiosidonnaiseen aikuiskoulutustukeen, jolla pärjää opiskelijana jo ihan kivasti. Minulla ei tämä ehto vielä täyttynyt, ja muutaman satasen opintotuen sijaan olen sitten käynyt töissä. Tämä on toisaalta mahdollistanut myös sen, että en ole joutunut kuluttamaan kaikkia opintotukikuukausiani. Jos siis vielä aion jotain tulevaisuudessa opiskella, niin tukikuukausiakin on ihan kivasti jäljellä. Kirjoittelen tästä työ-opiskelu-kuviosta vielä sitten vuodenvaihteessa vaikka vähän loppuyhteenvetoa, koska niiden yhdistämisestä minulla on kyllä loputtomasti juttua kerrottavana…

Kun sitten jouluksi saan gradun palautettua ja kaikki kurssityöt ovat kuin muisto vain, niin aion kertakaikkiaan vain relata äitiysloman alkuun asti. Tai no joulukuussa palaan vielä vanhaan työhöni suuhygienistiksi, mutta sekin tuntuu työn ja koulun kombon jälkeen lomalta :D Rapsuttelen hammaskiveä noin puolisentoista kuukautta ja sitten jäänkin odottelemaan poitsua kotiin ♥ Tykkään siitä, että elämässä on jonkinlaiset askelmerkit selvillä ja nyt nämä aikataulut opiskelujen, vauvan ja työn suhteen näyttävät sattuvan menemään ihan täydellisen nappiin. Toivon vain, että pysyn hyvävointisena raskauden loppuun asti jotta puhti läksyjen tekemiseen säilyy ja jaksan vielä töissäkin raataa vuodenvaihteessa.

Loppukevennyksenä vielä se, että kävin tänään Tre kaupunginliikenteen toimistossa näyttämässä opiskelijakorttiani, jotta voin taas saada bussilipun alennettuun opiskelijahintaan. Täti tiskin takana sanoi, että ”niin sinä kun täytät pian kolmekymmentä, niin tämä opiskelijaetukin sitten loppuu!” No ihan kiva, kiitti hei :D

-Marianna

Mainokset

Torstai toivoa täynnä

Kylläpäs aika vierii, blogi on viime viikot ollut taas hiukan hiljainen. Suurin syy näihin blogitaukoihin ei minulla ole niinkään se, etteikö olisi aikaa tai mielenkiintoa kirjoittaa, vaan ennemminkin aiheiden puute! Jos käsitöitä ei ole valmistunut ja elämä on mennyt töissä ja yliopistolla juostessa, niin en oikein aina ole saanut tikusta tehtyä asiaa. No, nyt teen kuitenkin :)

Opiskelujen suhteen kuviot ovat vähän muuttuneet. Lupaavalta kuulostanut harjoittelu meni läskiksi ja siirsin koko projektin syksyyn tai jopa ensi vuoden alkuun, riippuen siitä mistä ja koska uuden paikan löydän. Vihoviimeinen uusi kurssi yliopistolla alkoi eilen, ja kunhan toukokuu koittaa niin kaikki opinnot harjoittelua lukuun ottamatta ovat kasassa. Tai no, pari hyväksilukuhakemusta olen jättänyt tehtäväksi kesälle, voi olla että kadun tätä päätöstä vielä myöhemmin… Kuitenkin kun melkein sovittu harjoittelu peruuntui, niin päätin ottaa aikalisän ja olla nyt vaan ihan reilusti töissä tämän kevään luentojen ohella. Tästä päätöksestä tuli oikeastaan tosi hyvä ja helpottunut olo, olen ollut järjettömän stressaantunut tänä keväänä aikataulujen vuoksi ja nyt on suunnitelmassa sentään vähän jotain pysyvyyttä. Jatkan siis ihan normaalisti kesän yli töissä vanhassa työpaikassani, ja loppukesällä häämöttä (lähes) täysi palkallinen kesäloma, I H A N A A !! Olisipa jo elokuu! ;)

Harjoittelun lykkääminen tarkoittaa väistämättä myös valmistumisen lykkääntymistä. Tai no, olin jo kauan sitten jättänyt vähän varmuusvaraa tavoitteeseen ja ajatus on ollut valmistua viimeistään tulevana jouluna. Jos saan syksyksi hyvin soviteltua harjoittelun, niin voipi olla että edelleen pääsen tuohon tavoitteeseen. Mutta toisaalta en ota stressiä, jos papereiden saaminen menisikin ensi vuoden puolelle. Lisäksi mielessä hiipii ajatus, että pitäisikö sittenkin säilyttää opinto-oikeus jotta voisi lukea työn sivussa jotain itseä kiinnostavia kursseja, vähän kuin muuten vaan… Saapi nähdä. En tätä venyttämistä osaisi nähdä kauhean pahana tekona, koska valmistun joka tapauksessa alle tavoiteajan, joka minulla on viisi vuotta. Tulevan kesän koittaessa olen ollut yliopistossa neljä vuotta, eli tahti on kaikesta huolimatta ollut varsin hyvä. Opiskeluoikeutta minulla on 2018 jouluun ihan kyselemättä, ja kysymällä pidennystä voi vielä saada. No mutta, katsotaan.

Tässä keväällä aina innostun muistakin jutuista, ja nyt olen vähän kokeillut harrastaa ja touhuta enemmän kuin synkeänä talvena. Olen mm. käynyt Robinin keikalla ja osallistunut saippuantekokurssille! Saippuan teko oli huippukivaa, mutta siitä tulossa lisää sitten, kun saippuat valmistuvat (valmiin saippuan pitää ”kypsyä” vielä kolme viikkoa). Pyöräily on jälleen alkanut nyt kun kelit ovat jo lämpimämpiä eivätkä vaihteet ole ihan jäässä. Aamuisin en ole vielä päässyt pyörän selkään, mutta luennolle olen mennyt ja tänään aion sotkea iltavuoroon.

Käsityöt ovat saippuoita lukuunottamatta jääneet nyt aika vähälle, koska käteni on ollut vähän ylirasittunut runsaasta töissä käynnistä johtuen. Työssäni kipeytyvät juuri samat käden lihakset kyynärvarresta kuin neuloessa ja virkatessa, siksi muutamat suunnitellut askartelut ovat joutuneet odottamaan. Tänään aloin kutomaan puuvillaista tiskirättiä, ja intoa ja flowta oli kyllä, mutta samperi kun alkoi oikeaa kättä poltella. Ei uskalla liikaa yrittää, ettei töissä tule ongelmia.

Koska kertomieni työ- ja opiskelurupeamien vuoksi joudun istumaan tosi paljon, on fyysinen hyvinvointi ollut välillä aika kovilla. En ole mikään liikunnan rakastaja, ja onneksi pyöräily toimii minulla kohtalaisen hyvin, en aivan sentään inhoa sitä! ;) Tämän lisäksi alaselkä vaivaa usein, koska en kertakaikkiaan liiku tarpeeksi. Pakkohan sitä on päntätä sohvalla ja töiden jälkeen olen usein ihan naatti, mutta eipä nämä ole kuin tekosyitä. No nyt kuitenkin aikataulu on sellainen, että ainakin tämän huhtikuun ehdin keskiviikkoisin aamujoogaan :) Olen muutaman kerran käynyt tällä samalla tunnilla, ja voi että miten selkä on iloinen taas pitkän aikaa sen jälkeen! Yritän nyt ottaa huhtikuun tavoitteeksi siis kömmetä itseni joka viikko yhden kerran tätä kehonhuoltoa tekemään.

Näillä eväillä nyt kohti kevättä, ehkä se into taas kaikkeen alkaa pikkuhiljaa herätä talviunilta :) Onko teillä uusia kevätharrastuksia?

-Marianna

Missä mennään, maisterius?

Joulukuussa minua vaivannut armoton stressi ja ahdistus opiskelujen suhteen jäi suurilta osin Dubain matkalle, en tiedä miksi siinä syyslukukauden lopussa päästin niin kovat paineet ottamaan itsestäni niskalenkin. Kun selvisin tappotenteistä ja kauheasta määrästä kursseja kuitenkin melko kunnialla, niin nyt kevätpuolella on jo pieni toiveikkuus nostanut päätään- ehkä minäkin tästä joskus vielä valmistun! Minun kanssani samaan aikaan aloittaneista osa valmistui jo vuosi sitten jouluna (MITEN???!!), minulla valmistuminen ajoittunee tulevaan syksyyn.

Neljässä vuodessa kandi+maisteri (kandiin sain 100 op hyväksilukua AMK:sta) on minulle ihan hyvä suoritus, ottaen huomioon että olin vuoden vaihdossa, vaihdoin välissä pääainetta ja en aloittanut maisteriopintoja viimeisenä kandivuonna kuten moni muu. Tämä viimeinen oli näin jälkeenpäin ajatellen varsin hyvä ratkaisu, koska kandivuoden lopulla en vielä tiennyt varmaksi vaihtavani pääaineen hoitotieteestä kansanterveystieteeseen, ja olisinkin saattanut ”turhaan” aloittaa hoitotieteen maisteriopintoja. Tuo oli myös sitä aikaa kun lähdin hetkeksi töihin Helsinkiin, leuan leikkaus tuli eteen ja vaihdoin työpaikkaa… Joo-o, on mennyt lujaa silloinkin :D

Maisteriohjelma kansanterveystieteessä on kyllä vastannut odotuksiani hyvin, mutta aikamoista pettymystä on aiheuttanut terveystieteen yksikköni eli HES:n byrokratia ja huono hallinto. Välillä on sellainen olo, että professorit ja opettajat ovat vain jumalan armosta joskus opiskelijoille saatavilla, esimerkiksi jätetään vastaamatta kolmeen sähköpostiin peräkkäin, hyväksilukuhakemuksilla heitetään vesilintua, vaihto-opintoja vähätellään, puhelimeen ei vastata ja jos vastataan niin kiukutellaan… Ajattelen itse niin, että kun minä olen aikuinen ihminen ja olen vapaaehtoisesti valinnut tulla opiskelemaan, henkilökunnalle maksetaan palkkaa paikalla olosta ja opetuksesta niin olisi ihan kiva, että hoitaisivat työnsä. Nykypäivänä vain niin monet proffat ovat kiinni opetuksen ulkopuolisissa projekteissa ja tutkimuksessa (mikä itsessään on tietenkin hienoa), mutta kun opetusresurssia on heillekin osoitettu tietty määrä, niin vastaanottajat eli opiskelijatkin ovat heidän sädekehänsä sisäpuolella oloon oikeutettuja. On aika ärsyttävää ja kertakaikkiaan VÄÄRIN, että tulee tällaisia kommentteja että ”en ehdi millään arvioida esseitänne sanallisesti, koska olen kiinni valtiovarainministeriön projektissa”. No joo, hieno homma, mutta ei kiinnosta. Minäkin voisin olla töissä tällä ajalla, mutta olenpa täällä koska haluan saada opinnoistani jotain irti. AAARGH! Hups, tulipa tilitettyä :D

img_20170208_094320

Muuten nyt kevätpuolella opintoihin liittyvät asiat ovat edenneet aika kivasti! Olen viimein saanut gradun aineiston ja olen siitä aivan innoissani. Aiheeni on siis erikoissairaanhoidon saatavuutta TAYS:n tietyllä osastolla tutkiva selvitys. Datassa on jonkin verran aukkoja, joita paikkaan itse potilaskertomuksista, muu aineisto tuli TAYS:n tietokeskukselta valmiina Excel-ajona. Joulu-tammikuu meni oikeastaan ihan kokonaan tutkijalupien saamiseen ja paperinpyörittelyyn TAYS:n hallinnon, osaston ja yliopiston välillä. Nyt tiedot ovat minulla ja pian alkaa SPSS laulaa :) Muuten kirjavinkkinä muillekin SPSS:ää käyttäville, että Saksassa ollessa tutustuin Andy Fieldin Discovering statistics using SPSS-kirjaan (englanniksi), joka on ihan loisto-opus. Melkoinen tiiliskivi, mutta helposti ymmärrettävää ja kirjassa on kivasti jaoteltu aiheet osaamistason mukaan. Opus toimii käsikirjana selkein ohjein. Ostin kirjan e-kirjana Storenvysta, ei maksanut kuin 7€ (fyysisenä kirjana ei löydy kirjastosta ja Amazonissa maksaa yli 70 dollaria).

Gradun valmiiksi saaminen venynee syksyyn, erityisesti siksi koska aion tehdä opintoihini pakollisena kuuluvan harjoittelun kevätkesällä, ja graduun jää varmaankin aika vähän aikaa ja energiaa. Olen oikeastaan lähes jo saanut harjoittelupaikan, vielä ei ole nimeä paperissa joten kerron siitä lisää myöhemmin kun kaikki varmistuu. Mutta nyt vaikuttaa todella hyvältä, ja ehdin pitää kesällä vielä lomaakin! Ihan huippua :) Kesällä pitäisi lähteä pienellä reissulla käymään Manchesterissa, koska veljeni lähtee sinne kesäksi vaihtoon. Koska ainainen reissukuume painaa päälle, niin olen lisäksi kaavaillut että jos tässä keväällä pyrähtäisi vielä jonnekin pikku tripille… Matkat ovat nykyään niin äly halpoja että sellainen neljän päivän reissu tms. mahtuu kalenteriin ja budjettiinkin vielä aika helposti. Onneksi miehelläni on joustavat työajat ja yliopiston epäsäännöllisyys antaa myös reissailulle hyvät tsäänssit. Olemme mieheni kanssa pohtineen Lontoota tai Budapestiä jonnekin huhti-toukokuulle, onko suosituksia?

Koska viime aikoina ei oikein muuta ole tapahtunut kuin opiskelua, opiskelua, opiskelua niin tämän päivän postaus keskittyi siihen aiheeseen. Jos on muuten postaustoiveita, niin saa heitellä kommenttiboksiin! Ainakin pian on taas tulossa yhdet villasukatkin, don´t worry :D

-Marianna

Syysterveiset, syysterveiset

Villasukkakelit ovat alkaneet toden teolla. Aika kalseaa on aamuisin jo, joten villikset ovat olleet tarpeen. Viime vuosina olen alkanut siirtyä villasukkiin jo hyvissä ajoin (sohva-pyjama-lookin lisäksi siis), yleensä silloin kun lämpötila alkaa laskea pysyvästi alle kymmenen asteen. Kengissä käytettäväksi sopivat vähän ohkaisemmasta sukkalangasta tehdyt sukat paremmin, ainakin minulla välikausikengät ovat sen verran napakat kooltaan että kunnon paksu sukka ei niihin mahdu. 4-säikeisestä langasta tehdyt ohkaisemmat sukat ajavat asian hyvin, ja yleensä kestävät kävelyn rasitustakin rikkumatta. Minulla on tällä hetkellä kahdet äitini kutomat mysteerilangasta tehdyt ohuet villasukat, jotka ovat matkanneet kengissäni jo hyvän aikaa eli useamman vuoden, ja silti ovat ihan ehjät!

Pesukaan ei villilksiäni hirveästi rasita, en pese villasukkia kovin ahkeraan. Kuinka usein teillä villasukat käyvät pyykkikoneessa? Jalkani eivät hikoa juuri koskaan (sorry jos on liikaa infoa jollekin ;) eivätkä varsinkaan talvella, joten sukkien raikkaus ei ole ongelma. Pesen sukat lähinnä silloin kun ne ovat likaiset. Villa materiaalinahan ei vaadi usein pesua, ja lisäksi villasukka ei minulla ole koskaan pelkkää ihoa vasten. Samalla lailla en pese esimerkiksi huppareita kovinkaan tiheään, jollei niihin tule sotkua.

Ohuista sukista pitää kyllä vääjäämättä siirtyä paksumpiin, joten Seitsemän veljestä- sukatkin pääsevät pian käyttöön. Koko ajan minulla on joku kudin kesken, mutta silti en ehdi itselleni kovinkaan usein tekemään mitään päälle asti ehtivää. Siksipä ihana äitini yleensä tekee minulle sukat :D Nytkin vähän puoliksi pyynnöstä sain nämä kivat uudet polvisukat, joille annoimme nasevan nimen ”sinapit”. Ohje näihin on Novitan Syksy 2016-lehdestä ohje numero 46, pitkävartiset neulesukat. Mallissa ne oli tehty Polariksesta, mitä kovasti ihmettelen, koska siinä langassa hieno kuvio menee kyllä melko lailla harakoille. Yksiväriseen tuo siksak-kuvio sopii paljon paremmin!

Lanka: Seitsemän veljestä väri keltainen (268)

Langan menekki: n. 200 g kokoon 38-39

Sukat tehty täysin Novita-lehden ohjeen mukaan

Puikot: 3.5 mm

Kuvioneulesukat, polvisukat, seitsemän veljestä, villasukat

Kuvioneulesukat, polvisukat, seitsemän veljestä, villasukat

Ajattelin jo alun perinkin, että pidän näitä sukkia pääasiassa farkkujen/legginsien päällä, siksikään varren ei tarvitse olla kovin tiukka. Noita sovittaessani kävikin ilmi että sukat eivät varmaan paljasta jalkaa/ohutta sukkahousua tms. vasten pysyisi ylhäällä. Tuossa resorissahan olisi varaa kyllä vaikka pienelle kuminauhalle, mutta en usko sille olevan tarvetta. Yksi tämän syksyn missioitani on muuten yrittää käyttää enemmän mekkoa/tunikaa/hametta, ja siihen yhteyteen pitkät villasukat sopivat hyvin! Anelmaisenikin ovat olleet jalassa vasta kotona sisätiloissa pari kertaa, sisäänajo varsinaisesti puuttuu vielä ;)

Kuvioneulesukat, polvisukat, seitsemän veljestä, villasukat

Kuvioneulesukat, polvisukat, seitsemän veljestä, villasukat

Omien sukkaprojektien lisäksi olen päässyt taas oikein kunnolla opiskelujen makuun. Koulussa olen joka viikko noin kahtena päivänä, ja sen lisäksi olen saanut gradun aluilleen! Aihe on lyöty lukkoon ja olen saanut yhteistyökumppanin ja ohjaajan TAYSista, lisäksi toinen ohjaaja on yliopiston puolelta meidän terveystieteen yksiköstämme. Aiheeni koskee erikoissairaanhoidon palvelujen saatavuuden alueellisia eroja. Olen gradusta tosi innoissani, ainakin nyt vielä alussa on tosi hyvä pöhinä ja into päällä!

Töissä käyn edelleen ahkerasti, hommia riittää ja arki on toistaiseksi ainakin asettunut ihan hyvin koulun ja työn välillä juoksemisesta huolimatta. Onneksi tuo suuhyggen homma on sellaista, että töistä lähtiessä duunijutut jäävät sinne työpaikalle, en jaksaisi nyt tämän opiskelun rinnalla yhtään stressaavampaa työtä. Katsotaan kun ensi vuonna (toivottavasti!) pääsen valmistumaan, että millaisiin töihin sitä sitten päätyykään. Nyt kuitenkin tuntuu, että työ ja opiskelu ovat aika hyvin tasapainossa. Jaksoittain etenevä opiskelu kuitenkin vaihtelee intensiteetiltään tosi paljon, ja tiedän esimerkiksi että keväällä olen ihan puurossa kurssien suhteen. Kesään mennessä kaikki opintopisteet gradua lukuunottamatta pitäisi kuitenkin olla kasassa.

Kuvioneulesukat, polvisukat, seitsemän veljestä, villasukat

Semmoisia syyskuulumisia! Mitäs teille ruudun toiselle puolelle kuuluu? Niin ja muuten, jos joltakulta meni otsikon sanaleikki ohi, niin itseään voi valistaa vielä täältä. 

-Marianna

Hampurin aamukampa

Aamukampa olisi pitänyt hommata jo aikoja sitten, koska aikani Hampurissa käy toooodella vähiin! Neljän päivän päästä palaan siis koti-Suomeen ♥ Päivät täyttyvät tällä hetkellä kaikesta viimeisestä. Viimeisen kerran kaupungilla, viimeinen luento, viimeinen study group, viimeisen kerran kahville kavereiden kanssa. Vielä viikko-pari sitten oloni oli melkein pelkästään innokas kotiinpaluun vuoksi. Erityisesti kun täyttelin kaikkia ihania eri lomakkeita joita täältä lähtemiseen tarvitaan, niin tuli todellakin sellainen olo että kun vain näistä pääsisi niin kauas kuin pippuri kasvaa… Nyt kuitenkin ihan viime päivinä meno on alkanut taittua haikeampaan suuntaan. Tuntuu kurjalta lähteä pois. Harmittaa sekä kavereiden että tämän kaupungin jättäminen. Tänään ihan vain vähän nyyhkyttelimme tyttöjen kanssa, kun he olivat viimeistä kertaa luonani kylässä.

IMG_20160623_184303

IMG_20160621_192033~2

Tässä vielä yhteiskuvassa tyttökavereilleni kutomani villasukat :)

IMG_20160621_201935

Kaunis paketointi on puoli ruokaa vai miten se meni ;)

Tiedän kuitenkin, että heti kun pääsen lentokentän ovista sisään niin fiilis vaihtuu suorastaan riemukkaaksi. Miten ihanaa onkaan palata kotiin! Oma koti, perhe, ystävät, työ, Tampere ja mökille meno ovat todellakin jotain mitä odottaa innolla. Kaikkiaan fiilikset ovat ylipäätään nyt tosi ristiriitaiset. Siitäkin olen varma, että kunhan vähän aikaa kuluu niin kaikkien niiden ärsyttävien lappujen täyttely, kieliongelmat, virastoissa juokseminen ja yleinen asioiden epäsujuvuus ovat kuin muisto vain. Aika kultaa ne ja pian sitä jo pohtii, että kun pääsisi vaikka johonkin toiseen maahan lappuja täyttelemään :D

Olen aivan hirmuisen iloinen ja onnellinen siitä, että minulla oli tässä vaiheessa elämää mahdollisuus toteuttaa tämä ulkomailla asuminen, koska olin haaveillut siitä vuosikaudet. Tämä Saksassa vietetty vuosi oli sikäli hyvä alkupala, että näin lähellä Suomea näin (kaikesta huolimatta) samankaltaisessa yhteiskunnassa eläminen oli sopeutumisen kannalta erinomainen valinta. Kielen osaaminen lisäksi helpotti sulautumista todella, todella merkittävästi. Olen monesti pohtinut, että ilman saksan osaamista olisin tuntenut oloni täällä todella paljon ulkopuolisemmaksi. Ympärillä olevaa todellisuutta on vaikea tulkita, jos ei pysty sukeltamaan sisään myös kieleen.

PANO_20160623_172129

Sanoin ”alkupala” siksi, että en missään nimessä haluaisi, että tämä jäisi viimeiseksi pidemmäksi ulkomaanreissuksi. Nyt Suomeen palatessa kuitenkin minulla on ihan selvää se, että ihan heti tästä ei nyt startata kyllä yhtään minnekään Pirkanmaata pidemmälle :D Palaan vanhaan työhöni (sinnekin on jo ikävä!), ja seuraava iso etappi on saada yliopisto pakettiin ja valmistua. Sitten taas saa alkaa suunnata katsetta jonnekin suuriin ammatillisiin unelmiin. Voi vitsi, että tykkään elämästä tällä lailla että aina on joku iso juttu näköpiirissä, jota kohti pyrkiä. Oli se sitten häät, asunnon osto, ulkomaille muutto, valmistuminen… Tämä on ollut elämänfilosofiani jo vuosia ja aion sitä toteuttaa jatkossakin. Katsotaan, koska vauhti hidastuu ;) Kun siitä tasaisemmasta elämästä on ehtinyt nauttia tarpeeksi, niin sittenpä sitä voisi taas jo pohtia josko ponnistaisi jonnekin maailmalle. Eikä sen tarvitse tosiaan olla mitenkään edes pian, vaikka nelikymppisenä sitten Amerikkaan tai jotain. Katsotaan! Onneksi maailmannälkää pääsee seuraavan kerran tyydyttämään jo joulukuussa, varasimme mieheni kanssa loppuvuodelle pienen reissun kaamosta pakoon :) Kerron siitä myöhemmin lisää kun matkasuunnitelmat etenevät!

Lentoni koti-Suomeen lähtee siis tiistai-iltana. Yritän todella tsempata ja kirjoittaa vielä vihoviimeiset moikat täältä Hampurista. Mutta melko pianpa sitä jo naputtelen taas Tampereelta käsin, enkä malta odottaa sitäkään!

Niin ja p.s., hyvää juhannusta kaikille! Täällä koko mittumaari tahtoo mennä vähän niinkuin viheltäen ohi, koska juhannuksesta ei juuri kukaan tiedä mitään eikä sitä juhlita. Me vietimme tyttöjen kera juhannusaaton opiskelemalla tilastotieteen ja terveystaloustieteen tenttiin 10h. Buja!

-Marianna

Opiskelu vieraalla kielellä

Olen kirjoittanut saksan kielen taidostani monesti, mutta en ole vielä uhrannut yhtään postausta opiskelukielelleni täällä Saksassa, eli englannille. Siispä kerron tässä postauksessa, millaista on opiskella täysipäiväisesti englanniksi ja mitä hyviä ja huonoja puolia tässä on.

Terveystieteen maisteriohjelma on täällä englanninkielinen ja tällä hetkellä kaikki opiskelijat ryhmässäni minua lukuun ottamatta ovat saksalaisia. Opettajat ovat kaikki saksalaisia niin ikään. Kielitaidoissa on huimia eroja niin opettajien kuin opiskelijoidenkin välillä. Muutama proffa puhuu lähes natiivitason englantia, toiset taas takeltelevat ja naamasta näkee, että halu vaihtaa saksaan on kova. Muutama minulle ei-niin-lemppari ope välillä näin tekeekin. Kun kyseessä on todella monimutkainen opetettava aihe (esim. tilastotiede), niin sen selittäminen omalla äidinkielelläkin on vaikeaa. Kun 95 % opiskelijoista on saksalaisia niin jotkut opettajat ilmeisesti ajattelevat että se loppu 5 % (= minä) menkööt marginaalihävikin piikkiin, ja alkavat sitten selittää saksaa. Pysyn toki tässäkin selostuksessa ihan kohtalaisesti mukana, mutta en tosiaankaan saa mitään lisää informaatiota siihen verrattuna, että asia on selitetty englanniksi, joka on minulle huimasti vahvempi kieli. Siispä, olen välillä suoraan sanoen paitsiossa enkä aina viitsi ”tehdä itsestäni numeroa” ja valittaa asiasta. Siispä mutisen partaani ja kyselen jälkeenpäin kavereilta, että mitähän siinä black-outin aikana oikein tapahtui.

opiskelu vieraalla kielellä, opiskelu englanniksi, opiskelu saksassa

Tämä yllä kuvattu tilanne on alkanut tässä kevättä kohden toistua aina useammin, mutta en ole antanut sen suuresti haitata elämääni. Pääasiassa opiskelu kielikysymysten keskellä sujuu hienosti. Englannin kielen taitoni on parantunut saksan ohella paljon, erityisesti englanniksi esiintymistä on tullut tehtyä lähes viikottain. Olen saanut paljon oman alani sanastoa haltuun, mikä on erinomainen juttu. Tämä aiheuttaa myös toisenlaisen ongelman: kun opiskelen tietyt asiat täällä englanniksi, niin en osaa niitä suomeksi. Jonkun verran ihan aktiivisesti etsin suomalaisia käännöksiä sitä ajatellen, että tiedän palaavani Suomessa näihin juttuihin. Ilman tätä tapaa en ymmärtäisi, mitä ovat marginaalinen rajahyöty, toistomittausten varianssianalyysi tai laatupainotettu elinvuosi, vaikka nämä ovat täällä Hampurissa englanniksi ihan jatkuvasti käytettäviä käsitteitä.

Tiedän jo, että Suomeen palatessani tulen käyttämään opiskeluissa jonkin verran englanninkielisiä sanoja, ja tiedän senkin että se voi kuulostaa aika ärsyttävältä. Olen itsekin aina vähän naureskellut niille, jotka heittelevät englanninkielisiä sanoja tai lauseita suomenkielisen puheen sekaan. Nyt kuitenkin ymmärrän noitakin ihmisiä paremmin :) Lisäksi, monikin käsite ihan oikeasti on paremmin asian sisältöä kuvaava englanniksi kuin suomeksi, tai sitten suomesta ei aina edes löydy vastinetta. En esimerkiksi löytänyt suomennosta fair innings-käsitteelle. Se tarkoittaa suurinpiirtein käännettynä tasavuoropareja, terveystaloustieteessä taasen sitä että kaikille annettaisiin sama ”könttämäärä” hyvää ja tervettä elämää. Tällöin esimerkiksi nuoret potilaat menisivät vanhojen edelle sillä perusteella, että vanhat ovat jo saaneet osuutensa elämää.

Tämä sama sanojen sekamelska pelaa myös muiden kielien suuntaan. Puhun saksalaisten kavereideni kanssa aina englantia. Silti käytän paljon saksankielisiä sanoja (joita tosin lisäilen ajoittain myös suomen kieleeni). Puhun aina englanninkielisessä keskustelussakin studentengebührista ja  bundeslandista kun tarkoitan oppilaskunnan maksua tai liittovaltion osavaltiota.

opiskelu vieraalla kielellä, opiskelu englanniksi, opiskelu saksassa

Opiskelumateriaalit eli diat, kirjat ja tulosteet ovat lähes aina englanniksi. Joskus tilasto-ohjelman dataset (ihan oikeasti, en tiedä mikä tuo on suomeksi) on saksaksi. Englanninkielisen tekstin lukeminen on onnekseni nopeutunut reippaasti, se tekee koulunkäynnin paljon helpommaksi. Kaiken kaikkiaan vieraalla kielellä opiskelun onnistumisen ydin on mielestäni se, että pääsee eroon asioiden kääntämisestä päässään. Pitää pystyä siihen, että ymmärtää ja ajattelee kohdekielellä. En voi kirjoittaa esseetä päässäni ensin suomeksi ja sitten kääntää sitä englanniksi, vaan minun pitää pohtia ja jäsentää asia englanniksi ja vielä muotoilla se sitten tekstiksi englannin kielellä. Tietenkin mietin sanoja ja rakenteita usein suomeksikin, koska en ole natiivi kielen osaaja. Kun tämä kaikki alkaa sujua, niin tulee jonkun verran sitäkin, että ajatus juoksee sekakielellä nopeasti eteenpäin päässäni enkä saa sitä kuitenkaan ulos järkevältä kuulostavalla englannilla. Jotkut suomen lauserakenteet ja sanat eivät vain istu englantiin. Miten sanotaan englanniksi vaikka: ”olin olevinani”?

Vaikka joka päivä kohtaan erilaisia turhautumisen hetkiä kolmen kielen keskellä pyöriessäni, niin tykkään tästä kaikesta silti ihan hirmuisesti. Hykerrän tyytyväisenä ajatukselle, että aivoni saavat varsinaista alzheimerin vastaista urheiluhierontaa, kun vaihtelen lennosta suomesta saksaan ja saksasta englantiin. Toivon, että kielitaitoni pysyy yllä kotiin palatessa ja että hyödyn tästä kielikylvystä myös työelämässä. Haluaisin lisäksi edelleen lähteä ulkomaille vielä uudestaankin. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo :)

Onko muilla ulkomailla olleilla samanlaisia ajatuksia tai kokemuksia kielen sillisalaatista? Entä onko se ärsyttävää, kun puhuu kind of suomea? :D

-Marianna

Lisää pöllöjä asioita Hampurista

Koska viimeksi tekemäni outoja juttuja ulkomailla– postaus oli kovasti tykätty, niin listaan tässä vielä uudemman kerran asioita, jotka täällä Hampurissa ollessa ovat ärsyttäneet/ihmetyttäneet. Sama huomautus edelleen, että nämä asiat ovat minun kokemuksiini perustuvia, eivätkä siis edusta mitään yleistä mielipidettä eivätkä välttämättä päde koko Saksanmaahan. Erityispainotus on siinä, mitä outoa koulunkäynnissä HAW Hamburgissa on, nämä aukenevat ehkä parhaiten opiskelijoille tai ainakin hiljattain koulun penkillä olleille.

Aloitetaan negatiivisilla asioilla:

  • Valtaosassa ruokakaupoista on sellaiset typerät, lyhyet kassahihnat. Eli ostokset pitää kauhoa/heittää/kaataa kärryyn kun kassaneidit lykkäävät maitopurkkeja konekiväärin nopeudella naaman eteen pienelle pöydänpätkälle. Sitten maksun jälkeen (ks. seuraava kohta) mennään sivupöydälle pakkaamaan ne lytyssä olevat banaanit ja kolhiintuneet maitopurkit pussiin.
  • Käteisellä maksaminen. Tämä on sellainen asia, joka kyllä pätee koko Saksaan. Täällä siis käteinen on edelleen suosituin maksumuoto. Itse jo vuosia korttia varmaan 85 % maksuna käyttäneenä rahan kanssa puljaaminen tuntuu ihan toivottoman vanhanaikaiselta. Lisää ärsytystä aiheuttaa se, että käytössä on 1 ja 2 sentin kolikot, ja niitä kertyy rahapussiin viikossa n. puoli kiloa. Näitä hiluja laskiessa kassoilla lyhyiden hihnojen ansiosta ”säästetty” aika sitten tuhraantuukin.
  • Edelliseen liityen, debit ja credit korteissa tuntuvat olevan saksalaisille kaupoille aika outo käsite. Minun pankkikorttini (debit/credit) on näiden ihmisten silmissä aina luottokortti. Valtaosassa tapauksia korttikone (jos sellainen on) ei kysy kummalta puolelta raha otetaan, vaan maksu menee suoraan creditille. On aika ärsyttävää, kun luottolaskulla on jotain vessapaperia ja näkkileipää. Olen joskus ihan kysynyt myyjältä, että onko teillä debit/credit- kortteja ja näytin vielä omaani. Silmien pyörittelyä ja mitä hä- kommentteja saa vastaukseksi, joten lienee heille outo asia.

Opiskelusta muutama sana:

  • Ruoka koulumme ruokalassa (Mensassa) on välillä ihan ala-arvoista. Minut on kasvatettu siten, että ruuasta ei valiteta, mutta täällä kyllä menee välillä naama mutruun. Mensan ruokien hinnoittelu ei ole kiinteää kuten Suomessa, ruokien hinnat ovat ruokalajista riippuen 2,05-4,50€. Ruoka on usein paneroitua mitävaan, rasvassa lillutettua tai iänikuisilla wokkivihanneksilla höystettyä. Eilen yhtenä ruokalajina oli bataattiranskikset (rasvakeittimessä ylikeitettyjä), dippiä ja wokkivihanneksia. Missä se ruuan pääosa lienee?
  • HAW ei tarjoa opiskelijoille artikkelitietokantoja. Eli siis aina, kun kirjoitetaan esseitä, tutkielmia tms., niin kaikkien tieteellisten artikkelien tulee olla vapaasti saatavia, koska mitään accessia koulu ei tarjoa. Jos oikein jonkun artikkelin haluaa, niin opettaja voi pyytää sitä julkaisulta. Kun tämän asian tajusin niin meinasin pudota tuolilta. Miten tehdään tiedettä, jos ollaan pelkän PubMedin ja avointen artikkeleiden varassa?? Minulle tämä onneksi ei ole ongelma, koska pystyn käyttämään etänä Tampereen yliopiston todella mittavaa tietokanta-accessia. Mutta siis, oikeesti?

IMG_4732

Onneksi kaikki ei ole negatiivista, joten laitetaan tähän positiivisiakin juttuja :)

  • Ruoka ja kulutustavara on täällä Suomeen verrattuna todella halpaa. Erityisesti ravintolassa syöminen on naurettavan edullista, jos nyt ei ihan keskellä keskustaa halua ruokailla. Esim. eilen kävimme mieheni kanssa tex mex-ravintola Sausalitoksessa. Söimme alkuruuaksi nachot, minulla pääruokana pään kokoinen burgeri, miehelläni enchiladat, juomina colat. Jälkkäriksi 1 x churrot ja kahvi. Koko reissun hinta kahdelle 26€. Ruokakaupassa viikonlopun ostokset n. 30- 40% halvemmalla (luonnollisesti riippuen mitä ja mistä ostaa).
  • Teiden kunto ja matkanteon sujuvuus. Sekä pienemmät tiet että moottoritiet (autobahnit) ovat todella hyvässä kunnossa. Nastarenkaat on ainakin Hampurin valtiossa kielletty, talvella ajetaan kitkoilla. Nastattomuus luonnollisesti auttaa teiden kunnossa pysymistä ja roudan puuttuminen myös. Matkanteko sujuu, kun autobahnilla on 2-4 kaistaa koko matkan ja pitkillä matkoilla nopeusrajoitusta ei ole. Emme ole mitään vauhtihurjastelijoita, mutta on se kätevää kun kenenkään takana ei ole pakko kykkiä jos ei halua.
  • Hampuri on niin suuri kaupunki, että täältä löytyy tekemisen ja näkemisen puolesta lähes kaikkea. Viihdykettä, kulttuuria ja shoppailupaikkoja on niin paljon kuin jaksaa kiertää ja rahat piisaavat. Kaikkia kivoja messuja, käsityömarkkinoita, stand-upia, taidenäyttelyjä ja urheilutapahtumia on joka viikolle. Jos haluan ostaa vaikka juuri jotain tietyn merkkistä kosmetiikkaa tai etsin käsitöihin jotain vaikeasti saatavaa välinettä tai vaikka auton erikoista varaosaa (esimerkit ihan hatusta heitettyjä), niin varmasti jostain kaupasta löytyy. Jopa Ebaysta ostaminen helpottuu koska pelkästään Hampurin rajaamalla löytyy paljon tuloksia (esim lankoja :-P) joissa voi säästää postikulut hakemalla paikan päältä.
  • Pyöräkaistat. Näitä niin kovasti Tampereellekin välillä yritetään, mutta toistaiseksi homma ei ole ottanut tulta alleen. Pyöräilen jonkin verran erityisesti koulumatkaa, ja lähes koko matkan on punaisella merkitty jalkakäytävän viereen pyöräilijoille oma kaista. Täälläkin pyöräilijät ovat mielestään kuninkaita ja tulevat välillä kylkeä hipoen kovaa vauhtia ohi. Nykyään jo ihan automaattisesti katson taakseni, jos ylitän pyöräkaistaa. Kypärää ja kelloa täällä käytetään harvoin.

Semmoisia juttuja tällä kertaa, näistä voisi kirjoittaa vielä pidemmästäkin. Oliko ylläreitä?

-Marianna