”Niin mitä sä opiskelet?!”

Tätä minulta kysytään usein. Että mitä opiskelen. Kysyminen ei minua haittaa, päinvastoin juttelen mielelläni opiskeluista. Koska minulta aika moni myös kyselee, että millaista se opiskelu täällä Saksassa on, niin ajattelin omistaa sille ihan oman, pienen postauksen! Aion siis kertoa siitä, millaisia kursseja ja minkälaisia sisältöjä tuolla HAW:ssa oikein luen. Valmistuin siis viime keväänä terveystieteen kandidaatiksi ja täällä Hampurissa aloitin maisteriopintoni samaan aikaan, kun paikalliset opiskelijatkin menivät ekoille maisterikursseilleen. En siis tullut keskelle mitään opintokokonaisuutta, mikä onkin todella hyvä koska tulin tänne ihan tosissani opiskelut mielessäni enkä vain hengailemaan ja bailaamaan (kuten aika moni Erasmus-opiskelija tulee…;) Suomessa en ollut tehnyt vielä yhtäkään maisterikurssia, kuten aika monet minun kanssani aloittaneista jo keväällä tekivät. En halunnut alkaa söhläämään liikaa koska tiesin tulevani vaihtoon syksyllä ja aloittavani täällä ihan alusta. Toinen syy oli se, että olin täysipäiväisesti töissä enkä voinut tai halunnut vähentää työtuntejani opiskelun takia.

IMG_20160107_151114

Mennäänpä sitten niihin sisältöihin. Kuten olen jo aiemmin kertonut, niin täällä HAW:ssa opetus on laadukasta ja mielenkiintoista. Kurssit ovat vaativia, töitä saa tehdä jos haluaa saada hyvän numeron. Kaikki opetus on englanniksi ja kyseessä on siis Master of Health Sciences- ohjelma, joka on englanninkielinen kaikille opiskelijoille. Porukasta noin 2/3 on saksalaisia ja he ovat sitten vain syystä tai toisesta valinneet tulla vieraskieliseen ohjelmaan.

Lukukausia on vuodessa kaksi, talvi- ja kesälukukausi. Lukukaudet eli semesterit sijoittuvat siten että talvilukukausi alkaa syyskuun lopussa ja kestää tammikuun loppuun. Sitten on kuukauden loma eli semester holiday, jonka jälkeen maaliskuun alussa alkaa kesälukukausi, joka päättyy heinäkuun alussa. Minulla on siis tällä tietoa viimeisiä tenttejä vielä heinäkuussa, vähän erilainen jako kuin Suomessa on tottunut! Täällä HAW:ssa viikottaisen lukujärjestyksen rakenne on niin monimutkainen että en ala edes selittää sitä nyt, mutta kaikki kurssimme ovat periaatteessa 5 opintopisteen kokonaisuuksia eli blokkeja. Joka blokki on vielä jaettu kahteen eri sisältöalueeseen, jotka eivät välttämättä liity toisiinsa mitenkään… Ja kursseja on mm. seuraavia:

Concepts and Dimensions of Health Sciences and Statistical Data Analysis

Terveystieteen käsitteet ja ulottuvuudet ja tilastollinen tietojen analysointi. Ensimmäinen puolisko on siis terveystieteen ”peruskiviä”, tämä on aika pitkältä kandimateriaalia mutta tämä kurssi oli meillä nyt syksyllä ensimmäisenä ja toimi johdatuksena opiskeluun. Tilastollinen analyysi taas pitää sisällään terveystieteen alalla käytössä olevan SPSS-tilasto- ohjelman käyttöä ja sovellusta (muistuttaa ehkä etäisestä Exceliä mutta paljon monimutkaisempi), tällä kertaa analysoimme ison aineiston, joka oli kerätty Saksassa valtakunnanlaajuisella GEDA-kyselyllä. Valitsimme mielenkiintomme mukaan aiheen, analysoimme aineiston SPSS:ää käyttäen, kokosimme siitä tutkielman tilasto-opettajalle ja lisäksi vielä tutkimusartikkelin posterimuodossa, jonka esittelemme opiskelijaseminaarissa perjantaina. Tämä kurssi on minulle aika pitkälti kertausta, koska olen käynyt tilastotieteen perusteet sekä AMK:ssa että yliopistossa.

Global Health and Health Economics

Globaali terveys ja terveystaloustiede. Globaali terveys-kurssilla olemme opiskelleet maailmanlaajuisia terveysongelmia (esim. pandemioita sekä ei-tarttuvia tauteja), miten niitä seurataan, tilastoidaan ja taklataan sekä millaisia erilaisia lähestymistapoja ja tahoja on olemassa kyseisten ongelmien ratkaisemiseksi. Maailman terveysjärjestö WHO:n sekä Yhdistyneiden Kansakuntien YK:n toimintaa on käyty läpi sekä tutustuttu heidän erilaisiin tutkimusprojekteihinsa. Lisäksi erilaiset globaalin terveyden vertailukelpoiset mittarit ja niiden käyttö kuuluvat tähän, kuten miten voidaan verrata elinajanodotetta ja sairauden vuoksi menetettyjen elinvuosien määrää apuna maailmanlaajuisen terveyden parantamisessa. Eri maiden väliset terveyserot ja mitkä maat ovat missäkin terveyden aspektissa korkealla, mitkä matalalla, liittyvät tähän kurssiin myös. By the way, Suomi on aina lähes kaikessa ihan kärkikastia!

Terveystaloustiede on minulle aika heikkoa aluetta, koska olemme täällä jo maisterikurssilla, ja opettajan ja kurssin oletus on että jokaisella olisi terveystaloustieteen tai ylipäätään taloustieteen peruskurssi käytynä. No minulla kun ei ole niin tämä kurssi tuottaa minulle aikamoisia vaikeuksia. Aihe sinänsä on ihan kiinnostava ja tärkeä, erityisesti jos aikoo ikinä työskennellä julkisella sektorilla niin talous tulee eteen joka ikisessä asiassa. Kurssillä käsitellään mm. eri maiden erilaisia terveydenhuollon rahoituskanavia, mikä malli olisi optimaalisin (verovaroin katettu, potilasmaksuilla katettu, valtionavulla katettu…), miten ihmisten terveys on sidoksissa käytettävissä oleviin resursseihin, miten rahoituksen luonne vaikuttaa palveluihin hakeutumiseen ja mitä tästä sitten seuraa, millaisia eri asioita eri maissa terveydenhuolto tarjoaa ja kuinka pitkälle rahan lisääminen tuottaa lisää terveyttä.

IMG_20151218_145050

Infectious and Non-communicable Diseases Epidemiology

Tartuntatautien ja ei-tarttuvien tautien epidemiologia (=tautien synty, levinneisyys, tarttuvuus jne). Tämä kurssi on minulle ehkä tällä hetkellä kaikkein mielenkiintoisin, koska yksi iso ammatillinen mielenkiinnon kohde minulla on tarttuvien tautien ehkäisyssä. Ei siis enää yksilötasolla vaan väestötasolla. Olisi hienoa päästä joskus mukaan vaikka malariatutkimuksen tekoon tai pandemian ehkäisystrategian suunnitteluun. Mutta katsotaan sitä sitten joskus viiden vuoden päästä ;) Tarttuvien tautien blokissa olemme ensin tutustuneet syvemmin globaaleja ja kansallisia terveysongelmia aiheuttaviin tauteihin kuten malariaan, ebolaan, salmonellaan, HIV:een ja influenssaan. Sitten olemme tutkineet niiden levinneisyyttä ja sen syitä ja seurauksia, tutustuneet seurantajärjestelmiin ja rekistereihin ja tehneet tapaustutkimuksia esim. trikinelloosista, joka on eläimissä leviävä loistauti. Todella mielenkiintoinen kurssi ja tähän haluaisin mielelläni perehtyä enemmänkin, kunhan palaan Tampereen yliopistoon.

Ei-tarttuvien tautien puoli tästä kurssiblokista on huomattavasti tylsempi, olemme lähinnä istuneet tietokoneella tehden erilaisia teoreettisia malleja tautien leviämisestä, niiden trendien ennustamisesta ja esim. tautiriskin laskemisesta tietylle väestölle. Tärkeitä juttuja mutta opettaja on melko kuiva ja tämä kurssi vaatii todella pitkälle vietyä SPSS-osaamista, jota minulla ei kyllä ihan vielä ole. Tämän kanssa siis vielä vähän takeltelen, mutta katsotaan kuinka tentissä käy…

Tästä postauksesta tulisi kilometrin pituinen jos jatkaisin vielä, mutta toivottavasti tämä valotti opiskelujani niille joita aihe kiinnostaa :) Miltä teistä kuulostaa, oliko yhtään sitä mitä kuvittelitte minun koulussa tekevän? :D Ja p.s. postauksen kuvat ovat koulukampukseltani Bergedorfin Ulmenlietiltä.

-Marianna

Mainokset

Läksiäisten valmisteluja

Koska lähtöömme on enää muutamia viikkoja aikaa ja meillä on vielä muitakin viikonloppusuunnitelmia, niin aloitamme läksiäisten pitämisen tänä viikonloppuna. Kestitämme pienesti ja rennosti minun sukulaisiani jotka asuvat äitini lähistöllä. Kuten olen monesti kertonutkin niin meidän isän puolen sukumme on toisilleen tosi läheistä ja olemme todella paljon tekemisissä. Asiaa helpottaa myös se, että suurin osa asuu yhdessä ryppäässä saman pienen maalaistien varrella, hehe. Siispä täällä äitini luona tänään grillailemme ja juopottelemme :D Äitini tuolla parasta aikaa sekoittelee boolia sankoon ja mieheni on värvätty ruokaostoksille. Itse pippalot alkavat tuossa ehtoompana. Onneksi on luvattu niin kivaa keliä, että saamme olla ulkona!

Eilenkin tänne maalle tullessamme oli tosi hieno ilma, onni niille jotka säästivät lomansa elokuuhun (tai niille, joilla ylipäätään on loma…) Tänä kesänä loma olisi minullekin kyllä maistunut, vaikka siis toki minullakin lomaa oli sen verran, että kävimme Japanissa. Vaikka matka olikin mahtava niin olisi ollut ihan mukavaa vielä saada löhötä kotonakin loman merkeissä! Siksipä en yleensä ole kauheasti innostunut siitä, että esim. koko talviloman käyttäisi alusta loppuun reissussa. Minulle loma asiana edustaa myös sitä, että ei tarvitse tehdä yhtään mitään.

ch1

Nämä kuvat ovat mieheni isän luota. Mikä suomalainen rantaidylli :)

cherrymarja

Tässä elämäntilanteessani vain, jossa vuodet eivät ole seuranneet toisiaan samanlaisina aikoihin, jäävät pitkät lomat vielä haaveeksi. Onneksi minulla on kuitenkin ollut joustavia työnantajia sen suhteen, että palkattomiakin pätkiä on järjestynyt ja on sitten päässyt touhuamaan omiaan ihan kesken työvuodenkin. Menneet lomapäivät käytin tosiaan siis toukokuun Japanin reissuun ja nyt tämän lomankertymisvuoden lomapäivät säästän ensi kesään, samoin tekee mieheni. Minulla loppuvat työt puolentoista viikon päästä ja opintovapaa alkaa. Opintovapaani kestää muistaakseni ensi vuoden kesäkuun loppuun, sitten joko palaan suoraan töihin tai pidän kesälomaa mieheni kanssa. Olen tällä tietoa ihan palaamassa normaalisti nykyiseen työhöni, mutta tuntimääristä pitää vielä hieman pitää myöhemmin pomon kanssa palaveria. Palattuani Saksasta minulla maisteriopinnot jatkuvat Tampereella ihan normaalisti, tosin en kauheasti vielä pysty niitä suunnittelemaan koska opetussuunnitelmaa ei sinne asti ole olemassa. Luulisin kuitenkin, että n. 50% työaika voisi olla passeli. Sitä tein 1,5 ensimmäistä yliopistovuottani ja vaikka välillä oli melkoista juoksua ja rumbaa mennä yliopiston ja työpaikan väliä niin ihan hyvin se onnistui. Jos saan kaikki Saksan opiskelut hyväksiluettua suoraan Tampereen tutkintooni, niin arvelisin minulla olevan jäljellä reilu vuosi Tampereella. Valmistuisin siis 2017, opiskeluoikeutta minulla on tällä haavaa vuoteen 2018 saakka. Siihen ymmärrykseni mukaan saa kyllä pidennystä melko helposti, jos siihen on tarvetta. Opiskelu on mielestäni mukavaa puuhaa ja olen tässä pohtinut jo hiukan sitä, että pitäisikö sitä sitten vielä… Mutta katsotaan sitä joskus myöhemmin ;)

Palataanpa nykyisyyteen tulevaisuuden haaveista. Kesä on ollut kyllä niin surkea ilmojen puolesta että nyt kun on tällä viikolla saanut hiukan nauttia aurinkoisista päivistä niin mieli on kyllä levännyt ja varsinkin täällä maalla pääsee kivasti kesätunnelmaan. Eilen kävimme mökillä saunomassa ja uskaltauduin uimaankin, jo neljäs kerta tänä kesänä!

kesämökki

IMG_20150807_211334

IMG_20150807_211417

IMG_20150807_211456

IMG-20150807-WA0002

Perheeni mökki ja ranta ovat minulle yksi ehdottomia lempipaikkojani maailmassa. Lapsuuteni oli muistoissani aivan täydellinen, hauska ja ihana ja paljon niihin muistoihin kuuluu mökillä uiskentelua ja yöpymistä, metsissä remuamista ja erinäisiä ”seikkailuja” joita serkkujeni ja kavereideni kanssa järjestimme. Lapsuuden rakkain ystäväni oli serkkuni Tero, joka vieläkin on kuvioissa mukana mutta emme enää ihan niin paljoa siellä metsissä remua kuin muksuina. Teron kanssa olimme melkoisia hurjapäitä ja muistan eräänkin keskustelun, jossa pohdimme vanhan heinäkärryn reunalla istuskellen että olisi se sitten ihan sairaan jännää, jos meidät vaikka kidnapattaisiin ja sitten meidän pitäisi omin neuvoin selviytyä jostain auton takakontista vierailta mailta takaisin kotiin. Mainittakoot että tuohon aikaan (n. 7-10-vuotiaana) ahmin hullun lailla Tintti-, Asterix- ja Lucky Luke- kirjoja, ja niistä sai kidnappaamisesta ehkä vähän ruusuisemman ja jännittävämmän kuvan kuin todellisuudessa…

Eilen uimaan mennessä arvelin, että tänä kesänä ei kyllä lämpimiä uimavesiä taida tulla lainkaan. Nyt neljännellä uintikerralla vesi ei edelleenkään tuntunut lämpimältä, vaan päinvastoin ihan saakelin kylmältä. Olen uimaan mennessä ihan nynny ja nytkin meni noin 20 minuuttia varpaiden kastelusta siihen, että olin kaulaa myöten vedessä. Hiippailen aina hiljalleen kohti syvempää ja hyrisen ja puistattelen, kun iho menee kananlihalle. Lopulta sitten pakotan itseni kastamaan, koska kyllä siihen kylmään veteenkin sitten vain tottuu ja fiilis on pulahduksen jälkeen kyllä aina ihan mahtava. Nyt loppukesällä järven ja metsän tuoksukin on aivan huumaavan ihana, tuolla rannalla olo on kyllä aina niin täydellisen seesteinen. Puulämmitteisessä saunassa tulee hyvät löylyt ja lopulta voi vielä katsella auringonlaskua mökin terassilla. Ahh!

Nyt täytyy alkaa vielä henkisesti valmistautua illan pippaloihin. Näiden rantakuvien myötä kaikille oikein mukavaa kesäviikonloppua :)

IMG_20150807_211434

IMG_20150807_211547

IMG-20150807-WA0003

-Marianna

 

Vapun viettoa

Ylläri pylläri, vappu on mennyt aika rauhallisissa merkeissä. Aamulla sanoin miehelleni, että niin eilen oli vappuaatto, tulipa se vietettyä railakkaasti. Grillasimme, kävimme saunassa ja menimme yhdeltätoista nukkumaan. Wow! :D Olin ihan älyttömän väsynyt eilen, aloin pilkkiä jo kymmenen maissa ja simahdin heti kun menin sänkyyn. Menneet pari viikkoa ovat olleet todella stressaavia ja tämä pitkä viikonloppu tuli kyllä tosi hyvään saumaan. Häihin on kolme viikkoa ja vielä on tekemättä vaikka mitä. Lisäksi odottelemme tässä parasta aikaa tietoa erinäisten asioiden saamista käänteistä, sekin luo omaan jännitystään. Että onpa ainakin stressattavaa ihan omiksi tarpeiksi ja vaikka muillekin jakaisi!

Tänään aamulla kuitenkin halusin hiukan päästä vapputunnelmaan ja otimmekin mieheni kanssa suunnan kohti vapputoria :) Keskustorilla on joka vappu kunnon hälinät ja hulinat, niin tälläkin kertaa. Mieheni halusi välttämättä mennä autolla ja tiesin alunperinkin että se olisi huono idea… Viimeistään Särkänniemen kohdalla ongelma realisoitui kun väkeä oli siellä asti vaikka kuinka paljon ja autoja kaikki kadunvarret täynnä. Saimme lopulta auton parkkiin Koulukadulle ja käppäilimme sieltä Keskustorille.

Ajattelin ensin munkkikahveja mutta muurikkalätyt näyttivät niin hyviltä että muutin mieltäni ja pistelin poskeeni mainiota lättyä. Kahvikin oli tuoretta ja olihan se jotenkin tosi kivaa syödä ulkona :) Jos vapun tunnelma on luokaltaan hulinaa niin sitä kyllä riitti. Vähän aikaa seisoskelin Vanhan kirkon nurkalla ja oikein odotin, että koska näkisi jotain tuttuja. Näinkin sitten kymmenen minuutin sisään sekä pomoni, vanhan lukioluokkalaiseni ja erään puolitutun vanhalta kotipaikkakunnaltani. Pieni on maailma!

IMG_20150501_124015

nimetön

Lätynsyönnin jälkeen väkijoukossa haahuilu alkoi riittää. Lähdimme vielä minun ehdotuksestani Eteläpuistoon kävelylle. En ole koskaan aiemmin (!) käynyt tuolla ihan keskustan kupeessa sijaitsevassa nätissä puistossa.

IMG_20150501_130023

IMG_20150501_130404

IMG_20150501_130117

Juuri tässä viimeisen vuoden aikana on Aamulehdessä ollut paljon keskustelua siitä, että pitäisikö Eteläpuisto muuttaa asuinalueeksi. Alue on todella ihana ja kaunis, ja nyt vasta todella tajusin kuinka hölmöltä tuntuu idea tuollaisen kaupunkilaisille yhteisen virkistysalueen muuttamisesta asuinkäyttöön. Toisaalta tajuan kyllä senkin, mitä nyt kokoajan täällä Tamperella hoetaan, että keskustan täydennysrakentamista on pakko lisätä koska ihmisiä muuttaa tänne koko ajan niin paljon. Ja onhan sekin totta, että halvempaa on rakentaa jo olemassaolevan kunnallistekniikan ulottuville kuin raivata kokonaan uutta asuinaluetta. Lehdessä oli joskus sellainen vertailu, että esim. keskustan nurkille rakennettu uusi rakennusneliö (muistaakseni tämä oli vertailuyksikkö) maksaa 4000€, kun esim. ihan uudella alueella kaupungin rajalla Vuoreksessa sama neliö maksoi 7000€. Että onhan siinä vähän eroa. Lisäksi Vuoreksessa on vieläkin vaikka kuinka paljon tyhjää vaikka se rakennettiin jo kolmisen vuotta sitten.

IMG_20150501_130220

IMG_20150501_130223

IMG_20150501_130657

Pitäisiköhän sitä pyrkiä joskus kunnallispolitiikkaan. Minulla alkaa olla näitä loistavia mielipiteitä jo niin paljon, että pitäisi niitä muillekin jakaa…;) Aamulehteä lukemalla tosin pysyy jo ihan kiitettävästi mukana siitä, mitä kaupungissa tapahtuu. Tällä hetkellä minulle ei tosin lehteä tule, kun en muka ehdi sitä lukemaan. Aika usein kuitenkin harmittaa että en tiedä mitään julkisesta keskustelusta, jota Aamulehdestä hyvin pystyi seuraamaan. Nyt kun opiskelu- ja kandisuma on selätetty, niin voisi jopa ollakin aikaa joka päivä lukea lehti. Täytyypä laittaa asia mietintämyssyyn…

Sivumennen sanoen, olen nyt saanut merkinnän kandin tutkinnostani. Olen siis virallisestikin nyt sekä suuhygienisti että terveystieteen kandidaatti (TtK). Hip hurraa! Maisterintutkinto olisi tarkoitus aloittaa Saksassa syksyllä. Ensi viikolla selviää, saako mieheni virkavapaata töistään täältä Tampereelta. Jos saa, niin en näe lähtemisellemme enää mitään esteitä. Rekisteröitymisaika Hampuriin loppui eilen, meidän Erasmus-ohjelman kautta lähtevien tuli toimittaa dokumentit yliopiston vaihtokoordinaattorin kautta. Jollei oma koordinaattoritätini ole möhlännyt asiaa niin asian pitäisi hakemuksen osalta olla pihvi. Sitten vain sitä vahasinetillä suljettua kirjettä odotellessa, kunnes saa alkaa toden teolla hihkumaan lähtöä.

Nyt voisi taas vaikka välillä grillata. Adios ja hauskaa vappua!

-Marianna

Opiskelukevään päätös

Kuten tuossa viime postauksen lopussa mainitsinkin, niin sain kuin sainkin sen vihoviimeisen tenttini läpi. Ja kiitettävällä arvosanalla! En ollut uskoa silmiäni, kun näin viitosen opintorekisterissä. En oikeastikaan ole yhtään sellainen iik-tiesin-saavani-kiitettävän-mutta-olen-silti-niin-yllättynyt-kääk- tyyppiä :D Tuo kyseinen tentti vain oli koealueeltaan tosi laaja, 800 sivua, olin lukenut ensimmäisen kolmesta kirjasta tammikuussa ja alkoi hiukan tuntua siltä, että ehkä jotain on saattanut jo unohtuakin… Lisäksi kaikki, joiden kanssa olin puhunut etukäteen, sanoivat tentin olleen ihan kamala. Istuin tenttiluokassa kaksi tuntia ja kirjoitin 1200 sanaa. Niillä heltisi tuo vitonen. Jotain siis olen tehnyt oikein, ja organisaatioteoriat muistuivat mieleen. Yhtä kaikki, nyt kaikki kevään opiskelujutut (vaihto on asia erikseen) on suoritettu! Jippikayei!

IMG_3866

IMG_3868

No mites nämä kaksi, kandivuotta ovat yliopistossa menneet? Hyvin. Tiesin jo opintoihin hakiessani, että tulen olemaan opiskeleva työssäkävijä enkä toisinpäin. Minulla on koko ajan ollut työpaikka enkä ole nostanut euroakaan opintotukea sitten AMK:n. Tästä syystä en myöskään ole osallistunut esim. ainejärjestö- tai opiskelijakuntatoimintaan, koska ei yksinkertaisesti ole aikaa (eikä oikein intoakaan enää kulkea haalareissa kaupungilla). Olen lähes täysipäiväinen työssäkävijä ja opiskelen siinä sivussa. Ensimmäisenä vuonna toissasyksystä lähtien olin puolikkaalla töissä ja sen lisäksi keikkalaisena, nyt toinen vuosi on mennyt ihan päiväduunissa. Olen onnistunut yhdistämään opiskelut ja työnteon hyvin, ja kaikissa työpaikoissani on suhtauduttu todella hienosti opintoihini ja joustettu tarpeen mukaan. Jälleen kerran olen tyytyväinen valintaani työskennellä yksityissektorilla, vaikka tosin käsitykseni julkisen puolen joustavuudesta rakentuukin toisten kertomaan, opiskelun ohessa tulleeseen tietoon sekä mielikuviin. Anyways, olen päässyt livahtamaan tenttiin tai luennoille aina tarpeen mukaan.

IMG_3870

Tampereen yliopistossa kohtaamani ongelmat ovat pitkälti olleet käytännöllisiä. Eniten annan kritiikkiä henkilökunnan tavoitettavuudesta. Olen tästä runoillut pitkät pätkät vaihtoon hakemisen yhteydessä kirjoittamissani jutuissa, mutta kyllä muutenkin parannettavaa olisi. Erityisesti ekana opiskeluvuotena tuntui, että välillä opiskelutoverit olivat ainoa tietolähde, kun opettajia ja professoreita ei saanut kiinni ei puhelimella, sähköpostilla eikä kirjekyyhkyllä. Tuolloin ensimmäisenä vuotena sentään olin yli puolet viikosta ihan fyysisestikin yliopistolla, nyt toisena vuonna olen käynyt paikalla ehkä kerran viikossa. Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin ja asiat on tullut hoidettua. Jos homma toimisi paremmin niin ehkä harmaita hiuksia olisi hiukan vähemmän…

IMG_3871

IMG_3872

Kandivaihe on siis nyt onnellisesti ohi. Sain jo instagramissa onnittelujakin, ja kiitos niistä, mutta todistus ei ole ihan vielä kolahtanut postiluukusta ;) Tosin se on pelkkä muodollisuus, kaikki vaadittavat opinnot ovat kasassa. Mutta kyllä voi kuulkaa se todistusanomuslomakkeenkin täyttäminen olla sitten hankalaa. En ole ihan varma ymmärsinkö vieläkään oikein, miten ne lomakkeen kysymät opintopistemäärät oikein lasketaan. Lisäksi lomakkeessa on ihan eri määriä opintopisteitä esitettynä kuin esim. opinto-oppaassa (Raamattumme). Hmm?

Nyt tuntuu kuitenkin, kuin olisin päässyt kesälaitumille. Viimeinen tentti on ohi, luennoilla ei tarvitse istua, eikä tehdä oikein mitään enää opintojen eteen tänä keväänä. Vaihtoasia on nyt yksi juttu, jota edistän tässä hääsuunnittelun ohella. Hampurista on annettu vihreää valoa ja tämän kuun loppuun mennessä teen rekisteröintini loppuun ja sen jälkeen *huoh* saan toivottavasti pian vihoviimeisen varmistuksen opiskelupaikastani. Nyt on kuitenkin jo todella hyvät fiilikset asian suhteen, koska näyttää siltä että todella pääsemme lähtemään syksyllä. Voi tätä unelmien toteutumisen riemua! Orientaatio alkaa Hampurissa 7.9. joten suunta kohti Pohjois-Saksaa pitäisi ottaa viimeistään syyskuun alussa. Sitä ennen pitäisi vielä mennä naimisiin, viettää unelmien häämatka Japanissa ja vääntää töitä koko kesä. Elämä menee eteenpäin kuin juna. Mutta sen kyydissä on kyllä aika kivaa!

Kuvituksena ihana orkidea, jonka sain tänään mieheltäni kandiopintojen suorittamisen johdosta ♥ Vannotin, että mitään lahjaa ei tarvitse ostaa, mutta kukka menköön :) Kakkukahvit keitän sitten, kun maisterin paperit ovat kourassa. Ja siihen menee vielä hetki…

IMG_3874

Huomenna alkaa taas viikonloppu, sitä odotellessa.

-Marianna

Tontin nurkalla seisoskellen

Nyt tässä maalis-huhtikuussa on kyllä ollut tosi paljon tosi kivoja viikonloppuja. Mennyt viikonloppu oli myöskin sellainen, perjantain löhösin kotona mieheni kanssa ja lauantaina järkkäilin hääjuttuja, kävin shoppailemassa, autoin porukoitani remontissa ja leivoin sämpylöitä. Sunnuntaille oli myöskin buukattu paljon kaikkea kivaa ja lähdimmekin sunnuntaina heti aamusta ajelemaan landelle päin. Mieheni meni hitsailemaan jotain keksintöään ja minä suunnittelin häiden kakkupolitiikkaa. Häät nyt tuntuvat täyttävän lähes kaiken ”ylimääräisen” vapaa-ajan, mutta eipä se haittaa kun on mielekästä tekemistä :)

Hitsausten ja kakkupalavereiden jälkeen otimme isältäni auton lainaksi ja käänsimme nokan kohti Seinäjokea! Poikkesimme mieheni kanssa äänestämässä vielä matkalla, olen äänestänyt kaikissa vaaleissa joissa vain olen saanut. Ehdokkaan löytäminen on minulle aina melko hankalaa ja niin kyllä tälläkin kertaa. Tein valinnan vasta muutamaa päivää ennen mutta olen kyllä näin jälkeenpäinkin tyytyväinen valintaani. Yritän aina löytää sopivan puolueen (minulle vaihtoehtoja on muutama), minun kanssani melko samat arvot ja koulutustaustan jakavan sekä kohtuullisen nuoren ehdokkaan. Ihan kaksikymppistä en äänestäisi mutta en myöskään ihan heti yli kuusikymppistä. Nytkin ehdokkaani asettui tähän väliin. Toivotaan, että hän pääsee sunnuntain vaalipäivänä läpi!

Äänestämisen jälkeen tosiaan ajelimme tovin Seinäjoelle, jossa treffasimme mieheni siskon. Poikkesimme katsastamassa hänen ja miehensä tonttia, heillä on omakotitalo nousemassa. Emme olleet vielä lainkaan mieheni kanssa käyneet katsomassa paikkaa, mutta erityisesti alue oli kyllä kivan oloinen ja hyvällä sijainnilla! (minun Seinäjoki-tuntemuksellani :D). Pientä talokuumetta sitä pakostakin nousi, vaikka ihan tähän elämänvaiheeseen en kyllä taloprojektia nyt saisikaan mahdutettua…. Joskus sitten!

IMG_3837

IMG_3840

IMG_3841

IMG_3844

Kuljin tietysti muutaman auringonsäteen innostamana ihan kesätamineissa koko viikonlopun. Tampereelta lähtiessä paistoi aurinko, mutta kun saavuimme Seinäjoelle niin taivas alkoi peittyä sadepilvistä ja tuulikin oli melkoisen navakka. Onneksi oli silti melko lämmintä, muuten olisin kyllä palellut kesätakissani!

IMG_3847

IMG_3850

IMG_3851

Tukka hyvin, kaikki hyvin.

Minuuttiaikataulussa etenimme ja löysimme onneksi hyvän oikoreitin tältä tontilta seuraavaan paikkaan ;) Poikkesimme Nurmossa nappaamassa lisää porukkaa vanaveteen ja lähdimme kohti Lapuaa valmistujaiskahveille. Matkalla Nurmosta Lapualle jouduimme keskelle melkoista Hollywood-tyylistä takaa-ajoa, kun ensin moottoripyörä suihki ohitsemme ihan miten sattuu tuhatta ja sataa tiuhasti liikennöidyssä kohdassa ja suhahti metsätielle, sitten tuli poliisiauto ihan yhtä lujaa noin miljoonaa takaamme ohitse niin, että hetken siinä oltiin kolme henkilöautoa rinnakkain tiellä. Olin aluksi vähän shokissa koko episodista, siinä oli kyllä vaaratilanne lähellä sekä meillä että edellä ajaneilla! Toivottavasti poliisit saivat jahtaamansa hurjastelijan kiinni, vaikka tuntui kyllä että oli sillä poliisiautollakin vähän varomattomuutta tuossa tilanteessa…

Pääsimme kuitenkin koko kaksi autolastillista perille (yllätys)valmistujaisiin! Ystäväpariskuntamme mies valmistui personal traineriksi ja sen kunniaksi kiskoimme mahamme täyteen kakkua, pullaa ja jos jonkinmoista ihanaa purtavaa :) Tämä oli myös viimeinen kerta, kun näin ystäväni ennen hänen esikoisensa syntymää. Yhyy, jännittää kun se vauva syntyy ihan pian! ♥

IMG_3859

Itse juhlissa kuvaaminen jäi kyllä todella vähälle, mutta tämä yksi otos sentään löytyi :) Ihastelemme tuossa ystäväni lasta, joka taisi hävitä koossaan tuolle sohvalla olleelle jättinallelle.

Pääsimme kotiin vesisateen saattelemana vasta aika myöhään, joskus yhdeksän jälkeen. Olin toki väsynyt pitkästä reissusta mutta oli jotenkin tosi kiva olla liikenteessä koko päivä ja nähdä kaikkia läheisiä. Isän Volvolla ajellessa autokuume oli talokuumeen lisäksi toinen juttu, joka tahtoi nousta päähän ;) Isäni on onnistunut kohdallani ainakin kahden asian aivopesussa: puhelimen tulee olla Ericsson (ja minulla olikin, kunnes niiden valmistus lopetettiin) ja auton tulee olla Volvo. Nämä asiat ovat ja pysyvät ;) Tällä hetkellä ja tässä kaupungissa asuessani en tarvitse autoa, toisen auton hankkimisessa talouteemme ei olisi mitään järkeä nyt, kun käyn keskustassa töissä. Olen tässä pohtinutkin, että sitten kun seuraavan kerran vaihdan työpaikkaa (luultavasti kun siirryn maisterihommiin joskus) niin silloin saattaa auton osto tulla ajankohtaiseksi. Ehkä silloin sitten se Volvo? :D

Tämä viikko lähti käyntiin harvinaisen hyvällä maanantailla, kaikki tuntui tänään menevän jotenkin tosi hyvin. Töissä työhuoneeseeni oli ilmestynyt työntekoani olennaisesti helpottavia laitteita, pääsin lähtemään vähän aikaisemmin ja sain siitä vihoviimeisestä kandivaiheen tentistä vitosen!!!! OMG, en kestä, en oikein tiedä mistä ihmeestä tuo nappisuoritus ja numero tulivat. No enpä valita, kaikki tentit ovat nyt kandivaiheessa ja tältä keväältä ohi, saan unohtaa opiskelut vaihtoasioita lukuunottamatta syksyyn saakka ja keskittyä ihan vaan hääjuttuihin ja muihin kivoihin asioihin. Jess!

-Marianna

Yliopiston ja AMK:n eroista

Olen tässä yliopisto-opintojeni aikana melko usein pohtinut sitä, kuinka erilaista opiskelu amk:ssa ja yliopistossa on. Muistan jo amk- aikoinani ajatelleeni, että yliopistoa käyvät tuttuni eivät kyllä tajua amkista mitään. Luonnollisesti tilanne on myös toisinpäin, enkä minäkään yliopistojen touhuista tiennyt juuri mitään, paitsi nyt sen mitä yliopistolaisilta tutuiltani kuulin. Yleensä jutut liittyivät käytännön opiskeluun ja opiskelijoiden sosiaaliseen elämään. Nyt kun itselläni on 3,5 vuotta ammattikorkeakoulua ja kohta kaksi vuotta yliopistoa takana, katson olevani jollain tavoin pätevä pohdiskelemaan oppilaitosten eroavaisuuksia. Luonnollisesti mielipiteeni perustuu vain omiin kokemuksiini, jotka olen saanut Turun amk:n sote-puolella ja nyt Tampereen yliopistossa terveystieteitä opiskellessa.

Akateeminen vapaus
Tämä on varmasti se kaikkein suurin eroavaisuus, ja tästä myös puhutaan eniten. Akateeminen vapaus todella on jokapäiväinen ja itsestäänselvä asia yliopistossa. Näinä kahtena yliopistovuotenani on yhden käden sormilla laskettavissa kerrat, jolloin kurssilla oli läsnäolopakko. Tällöinkin kyseessä oli joko esim. vain joka toinen vuosi järjestettävä kurssi tai sitten kurssi, jossa opetusta on vain kahtena päivänä ja that´s it. Tällöin ihan toki käy järkeenkin se, että paikalla on oltava edes puolet kurssista. Eniten tätä ”pakkoa” on ollut omilla, terveystieteen kursseillani. Sivuainekursseilla kukaan ei oikeastaan edes tiedä, olenko kurssilla, jollei käy katsomassa osallistujalistaa. Minun sivuaineeni hallintotieteen (ja aloittamani kasvatustieteen) kursseilla saattoi olla 250 opiskelijaa samalla kurssilla. Siellä ei paljoa nimenhuutoa suoritettu. Päin vastoin, opiskelijoille annetaan jopa mahdollisuus seurata luentoa ilman läsnäoloa: aika monet sivuaineluennot videoidaan ja ne voi katsoa jälkeenpäin verkkoalusta Moodlesta. Kätevää kuin mikä. Edes tentissä ei oikeastaan ole aina pakko olla juuri tiettynä tenttipäivänä, koska Tampereen yliopistossa on mahdollisuus sähköiseen tenttimiseen. Nytkin minun vihoviimeinen kandikurssini tentti on suoritettavissa sähköisesti kesäkuun loppuun asti. Tällöin siis varaan tietokoneen ”akvaariosta” eli tenttiluokasta, jossa on kulun- ja videovalvonta. Käyn tekemässä tentin silloin kun minulle sopii, ja saan arvioinnin sähköpostiini. Ei voisi olla sujuvampaa.

Amkissa taasen ei vapaudesta ollut tietoakaan. Läsnä oli oltava joka päivä joka tunnilla, käytännössä poissaolosta tuli aina korvaava tehtävä. Meillä shg-puolella oli todella tiukka kuri ja esimerkiksi tunnilta myöhästyminen piti aina selittää jollain. Lisäksi luokan ovi oli aina lukossa ja sisään pääsi koputtamalla… Kaikki tämä tuntuu näin jälkeenpäin holhoavalta ja suorastaan naurettavalta. Aikuisia ihmisiä kyykytetään ja laitetaan selittämään, että missäs olit kun et perjantai-iltapäivänä ollutkaan koulussa?? Vastuu oppimisesta on molemmissa oppilaitoksissa tietenkin opiskelijalla, mutta yliopiston ero amkiin on siinä, että yliopistoa ei tavallaan kiinnosta, kuinka pärjäät. KUKAAN ei katso perääsi eikä kukaan kysele, jos et käy yhdelläkään luennolla. Veikkaan että jossain lukukauden puolessa välissä oman yksikön opettajista joku voisi alkaa kevyesti kyselemään, jos ei jouluun mennessä olisi saanut yhtäkään kurssimerkintää. Tai ei välttämättä silloinkaan, keväällä ehkä. Amkissa taasen oma opettaja oli heti kimpussa, jos yhdestä kurssista sai hylsyn tai joku harjoittelu oli jäämässä vajaaksi. Ehkä tuolloin parikymppisenä äidillinen ohjaaminen oli jossain määrin tervetulluttakin, mutta nyt kyllä viittaisin kintaalla tuollaiselle paapomiselle.

Itseohjautuvuus

Amkissa meille tuli aina valmis lukujärjestys verkkoalusta Optimaan noin kolmen viikon varoitusajalla. Turun amkin sote-puolen tai ainakin shg-puolen heikkous oli se, että lukujärjestyksessä ei ollut mitään säännönmukaisuutta. Esim. mieheni kävi amkin Jyväskylässä ja heillä oli aina sama lukujärjestys koko jakson, tai ainakin lukkarit olivat tiedossa koko jakson alusta loppuun saakka etukäteen. Meillä Turun amkissa taas kärkyimme, että koskahan saisi tietää millainen työjärjestys kolmen viikon päästä on. Oli tosi hankalaa suunnitella elämäänsä tai sopia mitään pitkälle etukäteen, kun ei ollut tietoa koulupäivistä. Ja jos auta armias joku pilasi elämäänsä käymällä töissä ja vaarantamalla koko opiskeluun keskittyneisyytensä, niin työvuoro ei tosiaankaan ollut mikään pätevä syy olla pois koulusta.

Yliopistossa lukujärjestyksiä ei jaeta eikä tehdä. Jälleen kerran miehelläni on ollut asiat paremmin; Vaasan yliopistossa kurssitarjottimessa oli lisäosa, jonka avulla valitut kurssit tulostuivat lukujärjestyksen muotoon. Tuntuu mielestäni melko loogiselta ja erinomaiselta apuvälineeltä, jonka nyt ei luulisi olevan teknisestäkään ihan mahdoton toteuttaa. Kuitenkin ekana päivänä yliopistossa kun tätä asiaa tiedustelin, niin opettajat vain naureskelivat että voi kun sellaiseen utopiaan joskus pääsisikin käsiksi (wtf??). Eli siis käytännössä nyt otan itse selvää, mitkä kurssit minulle kuuluvat missäkin periodissa (jaksossa), mille ehdin ja mitkä menevät päällekkäin, ilmoittaudun kursseille, hommaan kurssikirjat itse ja merkkaan luennot kalenteriini. Periaatteessa lukujärjestykseni on siis kalenterini. Amkissa meillä oli lähes poikkeuksetta lähiopetusta noin 30 tuntia viikossa, yliopistossa taas keskiarvo lienee jossain 15 tunnin kohdalla, tämäkin vain silloin jos olen ”täysillä mukana” ja kursseja pyörii paljon kerralla. Toki hajonta on tosi suurta, nytkin minulla on keväällä ollut vain 1-2 luentosessiota viikossa kun taas toissasyksynä aloittaessani opiskelua riitti lähes joka arkipäivälle.

Aloittaessani yliopistossa olin aika pihalla kaikesta systeemeistä ja esim. siitä, mitä kursseja minun pitäisi ottaa ja milloin. Opiskelijakaverit olivat ihan korvaamaton apu, keskustelimme vuosikurssini kanssa todella paljon ja soittelimme puolin ja toisin, että mille kursseille nyt mennään ja koska ilmoittaudutaan. Nyt toisena vuonna homma on huomattavasti selvempää pässinlihaa mutta edelleen minulla on ongelmia mm. siinä, että en tajua varata tenttikirjoja kirjastosta ajoissa. Tämä kylläkin liittyy enemmän laiskaan persoonallisuuteeni kuin siihen, että asiassa olisi mitään vaikeaa.

Pänttääminen

Konkreettinen opiskelun kulku amkissa ja yliopistossa eroaa toisistaan kuin yö ja päivä. Luonnollisesti koko opiskelun fokus on aivan erilainen, hyvin kärjistetysti voisi sanoa että amkista tulee tekijöitä ja yliopistosta ajattelijoita. Amkissa luonnollisesti opetellaan paljon kädentaitoja, sote-puolella toimenpiteitä ja sitä, miten työtä suoritetaan. Tietenkin teoriaakin opiskellaan ja kuten eräs lempi-opiskelulainaukseni kuuluu: scientia est mater artium eli tieto on taidon perusta. Ilman teoriaa ei voi olla myöskään taitoa. Siksi opiskelimme amkissa ientaskujen bakteeriflooraa, yleissairauksian etiologiaa ja hoitoa, fysiologiaa, anatomiaa, bakteriologiaa, farmakokinetiikkaa ja mm. rokotteen antamista ja keuhkojen auskultointia stetoskoopilla. Tätä ei kukaan koskaan usko ja yleensä tuttavani luulevat, että shg:t opiskelivat pelkkiä suita ja hampaita 3,5 vuotta. Tämä ei kuitenkaan ollut todellisuus vaan myös vaikkapa diabeteksen hoitomenetelmät ja verenpaineen ja EKG:n ottaminen kuuluivat opintoihimme. Tottakai opiskelu kuitenkin painottui suupuolelle, ja niitä taitoja treenasimme sekä harjoitteluissa että koulun klinikalla joka on kyllä Turun amk:n shg-puolen suurin vahvuus. Otimme siis vastaan omia potilaita autenttisessa hoitoympäristössä ja tukenamme olivat niin shg- kuin hammaslääkäriopettajatkin.

Kaiken kaikkiaan harjoittelut olivat koko amk- opiskelun paras juttu. Minä tein omat harjoitteluni kaikki Turun ulkopuolella eri kunnissa. Kaikkein paras ja mielenkiintoisin harjoittelu oli loppuharjoittelujakso Vaasan keskussairaalan suupolilla. Vaikka en ainakaan vielä ole ajatellutkaan hakeutuvani erikoissairaanhoitoon töihin, niin harjoittelujakson anti oli loistava ja paikka todella mielenkiintoinen.

Yliopistossa taas ainakin omalla opiskelualallani harjoittelu jää melko vähäiseksi. Yliopistossa todellakin päntätään, päntätään ja päntätään. Olen näiden vajaan kahden vuoden aikana valehtelematta lukenut kaksi-kolme kertaa enemmän tenttikirjoja kuin 3,5 vuoden aikana amkissa. Yliopisto- opiskelu on todella teoreettista, ja sivistyssanoja tunkee tajuntaan jatkuvalla syötöllä. Pidän lukemisesta ja ajatus itseni sivistämisestä tyydyttää minua. Olen saanut yhden hylätyn arvosanan koko yliopistoaikanani, muuten kurssit ovat sujuneet varsin hyvin. Valmistun kandiksi lähes aikataulussa tänä keväänä. Olenkin ylpeä itsestäni, että vaikka aluksi opintojen suunnittelu vähän kangerteli, niin olen saanut kiinni systeemistä ja suorittanut kaikki kandin tutkintoon vaadittavat kurssit. Lisäksi tietenkin kandin tutkielma on asia, josta olen jo nyt ylpeä. Kun vertaan sitä amk:n opinnäytetyöhöni niin kyllä täytyy sanoa, että paljon olen matkan varrella oppinut. Opinnäytetyössä tieteellisyydestä ei nykyisen katsantoni valossa ollut tietoakaan, kandi sen sijaan jo hipoo tieteellisen työn kriteerejä ja luotettavuutta.

Vaikka kaikki kurssit yliopistossa eivät ole olleet niin kiinnostavia ja välillä tenttikirjojen lukeminen on ollut melkoista pakkopullaa, niin puhtaan substanssitiedon lisäksi yliopisto on kyllä muokannut ajatteluani ja katselukulmaani laajemmaksi kuin ennen. Yleensä humanistit eivät suoraan valmistu minkään tietyn ammattinimikkeen työhön, niin kuin en minäkään. Voin varsin laajasti hakea töitä kiinnostukseni ja opintojeni ohjaamasta suunnasta. Eniten yliopistossa opiskellessa olen oppinut kriittisyyttä, sitä että kaikki ei välttämättä olekaan ihan sitä miltä ensin näyttää ja että läheskään kaikkiin ongelmiin ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Minkä tahansa asian tai konfliktin eteen tullessa lähden automaattisesti pohtimaan sitä eri kannoilta. Liian idealisti ei saisi olla vaan mielestäni kaikkia asioita tulisi pystyä tarkastelemaan eri näkökulmista ja eri todisteiden valossa. Teknisistä valmiuksista tähän liittyy myös esim. lähdekritiikki ja tekstinkäsittely- ja tiedonhankintataitojen lisääntyminen.

Olen luonnollisesti erittäin tyytyväinen myös amk-tutkintoni antamiin valmiuksiin. Ala, jota yliopistossa opiskelen, vaatii pohjalle amk- tutkinnon terveysalalta. Amk-tutkintoni todella hyvin täydentää yliopistossa opittuja tietoja ja taitoja. Lisäksi tietenkin olen erittäin tyytyväinen shg-tutkintooni siinä mielessä, että saan koko yliopistossa opiskeluni ajan tehdä oman alani töitä ja rahoittaa täten opintoni. Lisäksi suun terveydenhuollossa työtilanne on hyvä ja minullakin on aina ollut mukavasti töitä tarjolla.

Huh huh, tulipa pitkä sepustus. Mitä muut olette mieltä näistä asioista? Ovatko amk ja yliopisto mielestänne vastakkaisia vai rinnakkaisia?

-Marianna

Vaihto-asiassa askel eteenpäin (?)

Sain juuri tiedon, että Tampereen yliopisto on hyväksynyt vaihtohakemukseni ja esittää minua opiskelijavaihtoon Hampuriin. Vaikka koinkin pienen sykähdyksen mielessäni lukiessani tiedon yliopiston intrasta, niin en silti nytkään ole ihan varma että onko tämä mikään edistysaskel. Minulle on tässä hakuprosessin aikana jäänyt kuva, että tämä oman yliopiston hyväksyminen on ”läpihuutojuttu” siinä mielessä, että kunhan täytän yliopiston kriteerit niin on hyvin todennäköistä, että minut hyväksytään hakijaksi. Ja enhän tietenkään olisi edes lähtenyt yrittämään hakua, jos minulla ei olisi tarpeeksi opintopisteitä, kieliopintoja jne. valintakriteerit täyttäviä juttuja tehtynä. Rutiinitoimenpiteeltä tämä oman yliopiston juttu näyttää myös siinä mielessä, että hakemukseni tila- kohdassa oli vasta viime torstaina että ”hakemuksesi on otettu käsittelyyn” ja tänään maanantaina hakemukseni oli hyväksytty. Eipä siinä mitään, hienoa että meni nopeasti ja helposti. Oma suunnitelmani on edelleen melko selvä, eli menen mahdollisimman pian Helsinkiin tekemään kielikokeen ja selvitän, että kelpaako ylioppilastodistukseni eximia näytteeksi englannin kielen taidostani. Varsinainen hakuikkuna Hampuriin on kesä-heinäkuussa, joten sen suhteen joudun odottelemaan vielä hyvän tovin. No, ehtiipä käydä siellä kielikokeessa ja selvittää, selvittää ja vielä kerran selvittää lisää asioita. En vain tiedä, mitä Tampereen yliopiston puolella minun taustatyökseni tehdään, ottaako joku kenties yliopiston puolelta yhteyttä Hampuriin? Laitoin juuri tiedustelua asiasta kv-asioiden keskukseen.

Jotenkin olen edelleen pienellä skeptisyydellä liikkeellä tässä vaihtojutussa, että tuleeko koko hommasta vain paljon melua tyhjästä- projekti. Tähän voi toki vaikuttaa sekin, että tämä maanantai oli paskin päivä aikoihin. Kaikki meni ihan perseelleen koko päivän. Ärsyttää.

Silti vieläkin, kun sängyssä illalla makailen, niin haaveilen unelmiani Hampurista. Haaveissa on innostusta, seikkailunhalua, maailman kaipuuta ja jännitystä- mitä jos emme viihdykään? Jos mieheni ei saakaan töitä? Jos tulee koti-ikävä? Jotenkin silti odotan tätä hyppyä tyhjyyteen, nyt on elämässä sellainen olo että tämä juttu vain täytyy tehdä. Kunpa vain tietäisi jostain jotain. Tällä hetkellä on sellainen fiilis, että en tiedä oikein mistään mitään. Ja niin kuin tässä vaihtohässäkässä töiden ohella ei olisi tarpeeksi duunia, niin kandin tutkinnon viimeiset (ja vaikeimmat) opintopisteiden rääppeet odottavat tenttimistään. Vielä kahdeksan opintopistettä, niin olen kuivalla maalla. Huoh.

Viime yönä heräsin puoli kolmelta ja aloin murehtia, että voi perhana kun häihin ei ole ruokapöytiin vielä koristeita. Kai nämä ovat niitä first world problem– juttuja.

Jos menisi tästä maata ja unohtaisi, että tätä tylsää maanantaita edes olikaan. Kylläpä näyttää synkältä noin murjotuslauseeksi puettuna! :D

-Marianna