Sisustuksen yksityiskohtia

Olen aina ollut mielestäni todella huono sisustaja. Ihailen lahjakkaasti muiden sommittelemia tyynyjä, tauluja, koriste-esineitä ja tapetteja. Silti jotenkin itseltäni mielestäni vähän puuttuu sitä silmää. Tässä pikkuhiljaa olen kuitenkin saanut asuntoamme ainakin vähän sisustettua, ja alan olla jo aika tyytyväinen itseeni :) Miehelläni on oikeastaan paljon enemmän näkemystä mikä minnekin sopii kuin minulla, mutta otan kuitenkin nyt kunnian näistä jutuista, hehe.

Asuntomme on 80-luvun lopun rivitalokolmio. Olemme asuneet tässä vuodesta 2012 lähtien, ja tykkäämme molemmat kodistamme todella paljon! Pohjaratkaisu on todella toimiva ja koko juuri sopiva. Pidän erityisesti koivuparkettisesta lattiasta ja isosta keittiöstä. Kesällä terassi on ihan ehdoton juttu, ja hengailemme siellä todella paljon. Mutta nyt muutamia kuvia sisäpuolelta kämppää yksityiskohdista, joilla olen koittanut tehdä asuntoa viihtyisämmäksi :)

sisustus, DIY sisustus, ikkunanpoka, ikkunankehys

sisustus, DIY sisustus,  ikkunanpoka, ikkunankehys

Olen aivan ihastunut näihin vanhoihin ikkunanpokiin, joita paljon blogeissa ja sisustuslehdissäkin näkee. Tämä koristetaulu on erään lähisukulaiseni askartelema, ja olen täysin rakastunut tähän! Poka on peräisin kotini vintiltä, ja muistan varsin tarkkaan, mistä se on sinne tullut. Isäni rakentama kesämökkimme on vanha melkein 100-vuotiaan hirsitalon kehikko, joka on purettu kotini läheltä 90-luvun alussa. Olin tuolloin 6-vuotias ja muistan olleeni itsekin purkutyömaalla. Nämä pokat ovat siis peräisin tuosta talosta, ja samoja pokia lasien kera on edelleen kesämökkimme ikkunoina! Pokia on meidän nykyisen asuntomme seinilläkin kolme, vähän eri tarkoituksissa. Yhdessä on kihlajaiskuvamme, toisessa on useita pieniä ruutuja, joissa on valokuvia. Tuo moniruutuinen poka näkyy hieman tämän Instagram-kuvani taustalla. Tämä uusi ihanuus on sitten kolmas samaa sarjaa oleva, ripustimme sen vierashuoneen seinälle. Noiden ruusukkeiden taakse syttyy vielä paristolla led-valot, joita en valitettavasti saanut kovin kauniisti näkymään kuvassa. Mutta ilman valojakin tämä on mielestäni niiiiiiin kaunis ♥ Kiitokset siis tekijälle, viemästäni pölyisestä ja puoliruostuneesta pokasta tähän valmiiseen versioon oli vielä aika pitkä matka…

sisustus, DIY sisustus,  ikkunanpoka, ikkunankehys

Keittiössä on myös yksi sisustukseni lempiesineitä, eli suuri seinäkello. Tämän kellon ostimme muuttaessamme paikallisesta sisustusliikkeestä. Liike on valitettavasti lopetettu, mikä on tosi harmi, koska siellä oli usein kaikkea todella nättiä tavaraa (ja vielä minun tyylistäni). Alempana näkyvät kuulaat verhot, jotka ompelin viime talvena. Taidan jättää ne kesäksikin paikalleen, vaikka tähtiteema ehkä hiukan talvinen onkin.

sisustus, DIY sisustus

sisustus, DIY sisustus

sisustus, DIY sisustus

Olkkarikin on saanut pientä uutta silausta! Turkoosit Vallilan verhot tulivat tuossa menneenä talvena niin ikään, ja niihin sopivat tyynyt tilasin hiljattain eBaysta. Olemme siirrelleet sohvaa muutaman kerran edestakaisin, emme vain ole päässeet vieläkään oikein päätökseen siitä, mille seinälle se paremmin sopisi. Olkkarin sisustukseen liittyy vielä muutama muukin mieheni käsitöihin liittyvä haaste, joiden integroiminen sisustukseen on vielä vähän työn alla.. ;)

Telkkarin päällä olevalle Lack-hyllylle sain vihdoin jotain vähän kynttilöitä nätimpää ja pirteämpää, kun hankin tuon lilan sydäntaulun ja muovikukkia. Sisustuksen ohella kasvien hengissä pitäminen on minulle suuri haaste ja mysteeri, ja useiden kuolleiden kukkien jälkeen täytyy vain myöntää, että nämä muoviset pionit toimivat huomattavasti paremmin kuin oikeat… Lisäksi olohuoneeseemme ei paista erityisen hyvin aurinko, sekin on osasyy siihen miksi kukat eivät oikein menesty. Vielä kauniimmat maljakot ovat hakusessa ja työn alla.

sisustus, DIY sisustus

sisustus, DIY sisustus

sisustus, DIY sisustus

Projekteja riittää ja ideoitakin tässä matkan varrella on poikinut. Haluaisin vielä hioa ja maalata sohvapöytämme harmahtavaksi, nyt se on punaisen sävyinen eikä oikein mätsää olkkarin muuhun sisustukseen. Pöydän hiomisessa vain on melkoinen jopi enkä oikein ole vielä saanut aikaiseksi aloittaa… Ehkä kesällä sitten?  Minullakin on muuten tänä vuonna melkein täysi palkallinen kesäloma! Heitimme aikataulu- ja rahasyistä kevään matkasuunnitelmat romukoppaan, joten odotan kovasti kyllä kesää, että pääsee edes hiukan reissuun ja ylipäätään lomailemaan. Vaikkakin suunnitelmissa on pitää loma vasta elokuussa, että on siihen nyt vielä matkaa… Mutta kai haaveilla saa? :)

Mitä pidätte sisustusjutuista? Olisiko näitä kiva lukea blogissa useamminkin? (en tiedä kuinka usein näitä kyllä irtoaa, mutta yrittää voi ;)

-Marianna

Mainokset

Havukranssi

Pitäisiköhän aloittaa postaussarja, vuodenaikakranssit? :D Edellinen kranssintekoni eli pihlajakranssi oli hurjan tykätty ja tosi ihana tuo oranssi ja syksyinen koriste olikin. Nyt siitä on kuitenkin hohto ja väri kadonnut tykkänään, heitin juuri pihlajakranssin lehtikasaan pois vietäväksi. Mutta uutta pukkaa jo tilalle! Talvi tulee (tänään leijaili jo lumentapaista taivaalta…) ja vapaan aamun kunniaksi viimeistelin havukranssin, jonka askartelua aloitin jo pari viikkoa sitten. Taas kerran kuitenkin aliarvioin materiaalin määrän ja havut eivät riittäneet ympäri koko kranssin, kun halusin siitä tulevan kunnolla tuuhean. Viikonloppuna veljeni teki kotona landella pientä risusavottaa, ja sieltä löytyi sopivaa matskua kranssiin :)

havukranssi, kuusikranssi, joulukranssi3 havukranssi, kuusikranssi, joulukranssi

havukranssi, kuusikranssi, joulukranssi

havukranssi, kuusikranssi, joulukranssi

Havukranssin pohjarenkaan ostin Seinäjoen käsityömessuilta muutamia viikkoja sitten. Hinta oli vain hassut kolme euroa! Kranssikauppa oli nimeltään Kranssit.fi ja heiltä näytti löytyvän iso valikoima kivoja kransseja ja kranssitarvikkeita kuten nauhoja, koristeita, killuttimia ym. Kivijalkamyymälää ei ole vaan kauppa toimii pääasiassa nettiliikkeenä ja sitten tuolla lailla messuilla he käyvät kiertelemässä. Vallan sopiva konsepti! Harmittaa ihan, kun Tiimari meni konkkaan ja katosi maan päältä. Sen korvaajaa ei minusta oikein ole, Sinooperi ja Sinelli ovat niin törkykalliita että niissä ei kovin usein viitsi käydä. Onneksi nämä nettikaupat vähän paikkaavat tarvetta, messuja ei kovin usein taas ole.

Havukranssin sitomiseen käytin samaa vihreää rautalankaa kuin pihlajakranssissakin. Havuna oli kuusta kuten kuvasta näkyy, muistakaahan että havujakaan ei saa ilman maanomistajan lupaa leikkoa puista. Kierresuunta oli myötäpäivään ja hetken pähkäiltyäni päätin tehdä ”jatkuvan” kierteen eikä sellaisen, joka lähtisi keskeltä ja molemmat puolet kohti kehän alareunaa. Koristeluun käytin kaapista löytynyttä punaista nauhaa ja Tokmannilta hakeamiani pieniä lasipalloja, joiden jokaisen päässä oli pieni pätkä vihreää rautalankaa. Sivumennen sanoen en ihan ymmärrä, mitä lisäarvoa näiden pallojen lasisuus tuo. Näitä ei varmasti tule koskaan vietyä lasinkeräykseen ja lisäksi pallerot hajoavat todella helposti. Säilyttämisestä ei puhettakaan. Tällä kertaa olisin kallistunut ennemmin muovin ja kiiltävän maalin kannalle.

havukranssi, kuusikranssi, joulukranssi

havukranssi, kuusikranssi, joulukranssi

havukranssi, kuusikranssi, joulukranssi

Yritin ihan tarkoituksella tehdä kranssista ei-vielä-niin-jouluisen. Havu ja erityisesti punainen rusetti tuovat kyllä jo vähän jouluvibaa, mutta saahan sitä nyt vähän jo ollakin :) Joulun lähestyessä tähän voisi sitten lisätä vaikka hiukan jotain tonttujuttua. Rusetti voisi olla vielä muhkeampikin, ehkä joulutuunauksessa vaihdan sitten senkin. Tänään aion muuten mennä hakemaan vielä vähän talvi/jouluvaloja kuistille!

Havukranssin tekemisen lisäksi haravoin pihan ja leikkasin rehottavan ja jo kuihtuneen köynnöksen pois. Nyt etupiha näyttää paljon siistimmältä. En vain tiedä mikä ihme siinä on, kun joka ikinen vuosi nämä haravointihommat jäävät tänne marraskuulle ja ylipäätään todella viime tippaan… Yhtenäkin syksynä haravoin viimeisiä lehtiä otsalampun valossa samalla, kun satoi jo lunta. Jes. Meillä on taloyhtiössä aika paljon haravoitavaa ja lehtien jätekeräys ei ole kovin fiksusti järjestetty, sekin vähentää motivaatiota. Mutta tulipa nyt taas tehtyä.

Lisäsin muuten vielä vähän muutakin koristusta kuin kranssin, nimittäin nostelin callunat etupihalle. Anopilta saamani kanervan sukulaiset ovat olleet tähän mennessä takapihalla, mutta jotenkin olisi kiva että ne olisivat hiukan näkyvämmällä paikalla. Olen niitä tuossa pyöritellyt ja sommitellut ja sitten viimein haravoidessa sain ahaa-elämyksen ja kokeilin asetella kukkia betoniharkkojen sisään. Somistukseksi lisäsin kranssista jääneitä havuja.

callunat, kanervat

callunat, kanervat

Mitäs pidätte syyskoristeista? :) Hitti vai huti?

-Marianna

Grilliruokaa vegaanisti

Hou hou hou, kesä alkaa olla lopuillaan ja varmaan sitä myöten tämä pikku blogiloma myös :) Suomeen asettuminen on sujunut hyvin ja nyt voisi tämän kirjoittelunkin suhteen palata arkirytmiin. Kesällä on tullut touhuiltua kaikkea pientä, ja tänään on sitten suuresti odotetun loman ensimmäinen päivä. I H A N A A.

Järjestimme mieheni kanssa pienet kotiinpaluupirskeet viime viikonloppuna. Alunperin tarkoitus oli kutsua vähän isompikin joukko väkeä ja kutsuttiinkin, mutta kesällä kaikki ovat tosi kiireisiä joten joukko supistui alle kymmeneen. Mutta kun väki väheni niin pidot ehkä sitten paranivat?! Ainakin meillä oli todella hauska ilta, terassillakin tarkeni istuskella vaikka päivällä vielä näytti että sataakohan koko ehtoon.

Ruokalistan suhteen olin tehnyt suuria suunnitelmia jo viikkokaudet, halusin tarjota kerrankin jotain vähän erilaista ainaisten mustikkapiirakoiden ja tomaatti-kurkku-paprika- salaatin lisäksi. Nekin ovat kyllä hyviä (kuka ei tykkäisi mustikkapiirakasta??!) mutta kun oli tulossa vähän enemmän väkeä niin ajattelin antaa luovuudelle tilaa. Lisäksi pienestä vierasporukasta löytyi niin vegaaneja (eivät siis syö mitään eläinperäistä), laktoosi-intolerantikkoja kuin keliaakikkokin joten pientä haastetta alkoi olla ruuanlaitossa.. Yritän aina parhaani mukaan ottaa vieraiden erityisruokavaliot huomioon, on tylsää jos muut syövät täytekakkua ja keliaakikolle on kuivia keksejä.

Ruokalista muotoutui lopulta seuraavasti:

-Makkaraa (tosi monet ihan tavalliset makkarat ovat gluteenittomia ja laktoosittomia)

-Salaattia jossa lollo rossoa, paprikaa, punasipulia, punakaalia, tomaattia ja kurkkua

-Itse tehtyä guacamolea

Punasipulihilloketta

-Paahdettua munakoisoa

-Lohkoperunoita ja -bataatteja

-Itse tehtyä vegaania perunasalaattia

vegaani grillaus

vegaani grillaus

vegaani grillaus

Lihaa ei vegaanien vuoksi tarvitse jättää pois ruokalistalta, koska makkarat eivät ole minkään muun ruokalajin seassa. Vegaanit voivat sitten vain jättää sen pois lautaselta, munakoiso oli tavallaan makkaran korvike tässä menussa.

Punasipulihillokkeeseen sain idean häistä, joissa olimme vieraana muutama viikko sitten. Siellä tätä lisäkettä maistoin ja se oli tosi hyvää, eikä ohjekaan ollut vaikea. Käytin keittämiseen punaviinietikkaa värin vuoksi, ilmeisesti valkoviinietikkakin käy. Tein vahingossa vähän turhan vetistä hilloketta, mutta valutin lopuksi sössön suodatinpaperin läpi ja sitten koostumus oli täysi nappi. Tein hillokkeen valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta se ehti vähän maustua jääkaapissa. Tätä täytyy kyllä kokeilla joskus vaikka joulupöytään, lihan lisukkeena hilloke maistuu mainiolta.

Lisukkeista lisämaininnan ansaitsevat myös guacamole ja perunasalaatti. Guacamoleen olen innostunut vasta tässä viime vuosina, sehän on tosi helppo ja nopea tehdä itse. Sen verran omia vinkkejäni antaisin, että avokadoa ja sipulia ei kannata mössötä liian hienoksi, muuten guacamole menee jotenkin vetiseksi. Jos vain avokado on sopivan kypsä niin vaikka haarukalla muussata se, ja sipulin rouhiminen vain kevyesti joko monitoimikoneella tai vastaavalla tai puukolla. Minä käytin tähän ja sataan muuhunkin hommaan Tupperwaren yrttileikkuria, joka on kyllä maailman paras vehje. Guacamolen teen yleensä aika lähellä tarjoiluhetkeä, koska avokado alkaa nopeasti tummua.

Itse tehty perunasalaatti on tosi hyvää, joskus tulee tehtyä eilisistä ylijääneistä perunoista tätä herkkua. Yleensä käytän kastikkeena kermaviiliä, mutta vegaaniksi tehdessä piti vähän soveltaa. Perunasalaatinhan voisi muutenkin tehdä majoneesipohjaisena, mutta minä en ole niin majoneesimössöjen ystävä koska ne ovat kovin rasvaisia. Nyt kuitenkin käytin X-tran kasvipohjaista majoneesia ja ihan hvyä perunasalaatti siitäkin tuli :) Laitoin siis perunan lisäksi suolakurkkua, sipulia, ruohosipulia, sitruunamehua ja majoneesia+ suolaa ja pippuria. Omaan makuuni pidän edelleen silti kermaviilipohjaisesta enemmän, mutta hyvää tämäkin oli.

Illan ruokahuipennus oli vegaani-laktoositon-gluteeniton täytekakku. Tämä leipomus vaati eniten taustatyötä ja kaupassa haahuilua. Pohjan ohje on lopulta otettu Kamomillan konditoria-blogista. Tein tuon ohjeen kaksinkertaisena kahdelle uunipellille ja vielä siten, että toiseen pohjaan lisäsin väriksi kaakaojauhetta. Näin sain nätin kaksivärisen kakkupohjan :) Taikina suositeltiin paistettavaksi pellillä litteänä ison pyöreän vuoan sijaan, koska gluteeniton ja munaton taikina ei kohoa niin hyvin kuin tavallinen. Kuohkeutta ja sitkoa kakku sai sokerikuitu ksantaanista, jonka käyttö oli helppoa ja pohjan rakenteesta tuli todella hyvä, joustava ja napakka. Jauhoina käytin Sunnuntain gluteenitonta jauhoseosta.

vegaani täytekakku

vegaani täytekakku

Täytteeksi keitin tuoreistä päärynöistä hilloa ja lisäksi vatkasin kookoskermasta suklaamoussen. Päärynähillo olisi saanut olla vähän paksumpaa, minun hilloni oli aika notkeaa ja sitä ei pystynyt laittamaan kuin ohuen kerroksen. Ensi kerralla siis paksumpaa, niin päärynä maistuu enemmän. Kookoskerma taasen oli minulle ihan uusi tuttavuus, mutta todella hyvä sellainen! Kermasta tuli todella kuohkeaa ja ihanan silkkisen sileää. Kookoksen maku ei ollut liian pistävä (en ole mikään suuri kookosfani), ja lisäksi kaakaojauhe peitti sitä entisestään. Kylmänä kun vispasi suoraan purkista, niin rakenteesta tuli aivan mainio.

Kakun päälle sitten laitoin Plantin kauravispiä, jota löytyi Prismasta. Myös Kamomillan konditoria-blogissa tämän makua kehuttiin, ja hyvää se olikin. Niin ikään rakenne oli erinomainen ja pursotus helppoa. Koristeeksi kahden kermajutun lisäksi laitoin vadelmia, niihin glaseeraus kasvipohjaisella hyytelösokerilla (tavallisessa on liivatetta) ja vielä pienet kermatupsut ympärille valumista estämään. Voilá!

vegaani täytekakku

vegaani täytekakku

vegaani täytekakku

vegaani täytekakku

Ruuat ja herkut kävivät todella hyvin kaupaksi, ja erityisesti täytekakku onnistui hienosti ja keräsi kiitoksia. Olin itse eniten yllättynyt siitä, miten hyvin vegaanituotteita on tarjolla, tarkoittaen siis näitä maitopohjaisten juttujen korvaajia kuten kermoja ja vispejä ym. Gluteenittomasta ruuasta minulla on enemmän kokkauskokemuksia, mutta ksantaania en ollut ennen käyttänyt koskaan. Nytpä on sitäkin purkillinen hyllyssä. Ei voi kuin suositella näitäkin kaikkia ohjeita ja tuotteita vain kokeilemaan rohkeasti! Jos on muita kokemuksia vaikka näistä vegaanikermoista, niin kuulisin mielelläni :)

-Marianna

Ruusun aika

Kaksi viikkoa ilman miestäni täällä seurana on jo vierähtänyt, miten aika meneekään äkkiä! Skype on tänä aikana laulanut ahkerasti ja pianhan sitä pääsee itsekin kotiin :) Säästän loppujutut silti hiukan myöhemmäksi, mutta kieltämättä aika alkaa huveta koska viimeiset kaksi viikkoa Hampurissa ovat nyt käsillä. Ihanan kesäistä on ollut (paitsi tänään satoi vettä), eikä ole vielä edes juhannus. Vaikka Suomessakin on ollut kauniit kesä- ja toukokuu, niin olen kyllä täälläkin nauttinut keleistä.

Mikä on erityisesti pistänyt silmään nyt ilmojen lämmittyä, on kukkien uskomaton loisto. Tällä viikolla ilmeisesti on alkanut oikein ruusujen kulta-aika, ihmisille täällä Itä-Hampurissa ainakin näyttää puutarha olevan kunnia-asia ja kun pyöräilen paljon niin ehdin tuijotella talojen pihoihin. Täällä näkee tosi paljon puumaisia ruusuja, ei siis vain pieniä puskia vaan ihan kunnon monimetrisiä, henkeäsalpaavan kauniita ruusupuita kaikissa väreissä. Myös pionit ovat kukkineet tällä viikolla, pioni on tällä hetkellä lempikukkani ja niitä minulla oli hääkimpussakin vuosi sitten ♥ Menee aika lailla hehkutuksen puolelle tämä Hampurin kukkaloisto, mutta katsokaa nyt näitäkin alla olevia kuvia. Yhdessä pihassa koulumatkani varrella on niin mahtavia kukkia, että kerran jos toisen olen meinannut (oikeasti) ajaa lyhtypylvästä päin, kun suurin piirtein suu auki olen tuijottanut istutuksia. Näissä alla olevissa kuvissa olen säätänyt valotusta hieman, mutta väriä en lainkaan. Kukat ovat siis ihan oikeasti noin kauniin vaaleanpunaisia.

Ruusuköynnös, ruusupuu

Ruusuköynnös, ruusupuu

Voi kunpa saisi kotona Suomessakin tällaisia puskia puutarhaan! Tosin se, että en saa, ei johdu niinkään Suomesta vaan minun ruskeasta viherpeukalostani… Muutaman idean olen koti-kukkapenkkiin kyllä saanut, katsotaan jos saisi hihoja heilumaan vielä tämän kesän aikana. Oman Tampereen asunnon kukkapenkkini paras pelastus toisaalta voisi olla se, että räjäyttäisi vanhan kökkökasan pois ja tekisi kokonaan uuden. Joskus sitten…

Koti-ikävä on nyt viime viikkoina alkanut ihan oikeasti kalvaa, sen jälkeen kun mieheni lähti Suomeen niin ihan myönnän että on ollut kyllä ikävä Tampereella ja tietysti sen oman kullan luo. Toki muutakin perhettä on ikävä (terkkuja mami! :D) ja on kyllä mukavaa, kun sitten kotiin palatessa ehtii kyläilemään ystävien ja sukulaisten luona. Minulla on pieni pätkä vapaata ennen töihin paluuta, ainakin kummityttöä pitäisi pyytää Tampereelle kylään ja ehtiä vielä Pohjanmaan suunnallekin kyläilemään. Näiden suunnitelmien teko on lieventänyt Suomi-kaihoa :) Kuitenkin aika on täällä yksinkin kulunut ihan kohtalaisen kivasti. Olen kutonut niin, että käsi on iltaisin kipeä, katsellut Greyn anatomiaa oikein urakalla, leiponut pitsaa ja lenkkeillyt. Koulusta on nyt viiden päivän (?) vapaa, tosin läksyjäkin on niin paljon että ei tässä laiskotella ehtisi.

Muratti, köynnös

Muratti, köynnös

Lenkkireitin varrella on tämä kaunis vanha kyläkoulu, jonka seinää peittää aika reilunmoinen muratti tai vastaava köynnös. Oman pikkuisen ala-asteeni seinää peitti samantapainen (ei nyt ihan noin runsas) köynnös aikanaan, ja jotenkin muutenkin sellainen vanhan talon henki huokuu tästä rakennuksesta. Ylemmästä kuvasta näkyy muuten mikä on täällä Itä-Hampurissa varsin luonteenomaista, että pienten teiden varsilla talot ovat AIVAN tien reunassa kiinni. Joidenkin talojen edessä ei ole pienintäkään jalkakäytävää tai penkerettä, vaan autot viistävät puolen metrin päässä ikkunoista. Aika jännää.

Sain muuten vihdoin kuvan myös yhdestä näistä hauskoista vihanneskioskeista, joita täällä syrjäkaupungilla on monella nurkalla. Sunnuntaisin kaikki kaupat ovat kiinni, mutta tämä koju taitaa olla auki kellon ympäri ;) Näillä nurkilla viljellään tosi paljon, kasvihuoneita ja pellonpätkiä on monien talojen pihoilla. Useasti näitä tuotoksia sitten myydään naapurustolle itsepalveluperiaatteella. Vihannekset ja marjat vaan kassiin, kolikot lippaaseen ja morjens! Ihanan maalaisidyllistä :)

IMG_20160612_171659

Loppuun vielä osoitus siitä, kuinka paljon saksalaiset rakastavat jalkapalloa. Jalkapallon EM-kisat ovat meneillään parasta aikaa, tänään pelivuorossa on myös Saksa ja sen kyllä huomaa. Talojen ikkunoissa, parvekkeilla ja autojen antenneissa killuu Saksan lippuja, minne ikinä meneekään. Tämä työmaapressun kokoinen lippu oli kyllä suurin, mitä olen ikinä nähnyt :D Toivottavasti se kirittää Saksaa voittoon!

IMG_20160612_170303

-Marianna

Kesällä kerran

Huh hellettä! Hampurissa on ukkonen jyrissyt oikein urakalla koko tämän viikon, ja aika hikiset oltavat on ollut erityisesti tuolla koululla (1970-luvun betonimöykyssä ei se ilmastointi ole ihan paras mahdollinen…). Olen yrittänyt olla ahkera ja kulkea pyörällä mahdollisimman paljon, mutta voi kiesus että tulee hiki kun ulkona on muutenkin jo +25C ja siinä sitten ihanan nihkeänä saa kiemurrella koko päivän.

Muukin syy pyörällä kulkemiseen tosin on, minulla ei siis ole enää täällä Hampurissa autoa! Eikä kyllä henkilökohtaista kuljettajaanikaan, mieheni lähti viikko sitten takaisin Suomeen. Asuntomme remontti ja työt kutsuivat ja siellä lenteleekin parketti ainakin raporttien mukaan oikein mallikkaasti pellolle ja uutta tulee tilalle tänä viikonloppuna. Lisäksi tulossa on vähän uutta tapettia muutamaan huoneeseen ja jos oikein innostun (minä siis olen tietysti työnjohtaja täältä Saksasta käsin), niin keittiön työtasonkin voisi uusia. Hmm. Odotan jo innolla että pääsen katsastamaan pienen pintaremontin tuloksen! Tällä lailla remppaamisen pitäisi aina mennä. Että itse ei tarvitsisi kärsiä yhtään, vaan homma tehdään avaimet käteen-periaatteella. Esittelen teillekin sitten tuloksia kunhan pääsen kotiin :)

Viimeisen yhteisen päivän kunniaksi täällä Neuengammella lähdimme mieheni kanssa viime viikolla kanoottisoudulle. Tämä oli yksi niistä asioista, joista ajattelimme heti tänne tullessa että tuonne pitää sitten mennä joku kerta. Kanootinvuokrauspaikka on ihan parin kilsan päässä kotoamme, mutta niin se vuosi sitten vierähti emmekä koskaan menneet vesille, vaikka ajoimme siitä ohi joka ikinen päivä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja hellepäivän tekemiseksi vesillä lilluminen sopi varsin hyvin.

IMG-20160603-WA0016

IMG-20160603-WA0012

IMG-20160603-WA0001

IMG-20160603-WA0008

IMG-20160603-WA0007

Koska Saksassa monikin asia supersäänneltyyn Suomeen verrattuna on vähän sinne päin, niin mistään pelastusliiveistä saati melomisohjeista ei kukaan sanonut yhtään mitään. Mela käteen ja menoksi! Olemme molemmat kyllä meloneet ennenkin ja tottuneita sisävesillä soutelijoita joten pärjäsimme ihan hyvin ilmankin. Ällörehevöitynyt Elben sivuhaara oli lisäksi melko matala eikä kumpaankaan rantaan ollut kuin kymmenisen metriä matkaa, uimataitoisina siis lähdimme matkaan sen kummempia ihmettelemättä. Minulla menee niska jumiin todella helposti ja siksikin otimme aika rauhallisesti, melominen on lapojen seudulle melkoista kyytiä. Lilluttelu sujui oikein kivasti, matkalla näimme muitakin veneitä (yllä näkyvästä paatista eläkeläisten päiväretkiryhmä heilutteli iloisesti) ja lisäksi tosi paljon lintuja ja yhden uivan koirankin!

IMG-20160603-WA0018

IMG-20160603-WA0020

Täällä Neuengammen nurkilla villieläimet tuntuvat minusta kovin kesyiltä. Nämäkään linnut eivät paljoa välittäneet, vaikka lilluimme ohi ihan muutamien metrien päästä. Saman olen huomannut lenkillä aiemminkin, lisäksi olen nähnyt täällä asuntomme lähellä ensimmäistä kertaa elämässäni majavan. Niin ja käärmekin tuossa pihalla luikerteli männä viikolla…

Yksin oleminen on ainakin ensimmäisen 25 % jälkeen (en laske tietenkään) tuntunut ihan hyvältä. Tietysti olisin mieluummin Suomessa mieheni kanssa, mutta ihan virkistävää tämä oma seurakin kyllä on. Saan kutoa ihan juuri niin paljon kuin haluan ilman silmien pyörittelyä, ja hyvällä omatunnolla vahdata illalla pari jaksoa Greyn anatomiaa putkeen. Asuin viimeksi yksin AMK-aikoina Turussa ja juu, muutaman kuukauden valmistumisen jälkeen Tampereellakin. Kyllä sitä vaan toisen läsnäoloon niin tottuu, mutta en silti iltaisin hamua viereistä tyynyä. Skypettely tietenkin lievittää ikävöimistä :)

IMG-20160603-WA0017

IMG-20160603-WA0009

Koulua on aika reippaalla tahdilla melkein joka päivä ja kaikki kotona tehtävät läksyt ja projektit siihen päälle. Iltaisin olen välillä ihan naatti, kun aivot ovat vitosvaihteella hela dagen ja kotiin tullessa tuntuu, että kaurapuuron keittokin vaatisi liikaa älyä. Olen tosi hyvä nukkuja joten öisin saan pääni yleensä varsin hyvin nollattua. Tällä viikolla myös ensimmäiset kesämansikat torilta piristivät mieltä :)

IMG_20160602_084009 IMG_20160602_140603

Tulipa pitkästä aikaa postaus, johon ei liitynyt yhtäkään villasukkaa! Olen muuten tähän käsityöaiheeseen liittyen laittamassa vähän lisäpaukkuja somen käyttöön tulevan kesän aikana. Mutta siitä lisää vähän myöhemmin toivottavasti heinäkuun puolella.

Mukavaa alkanutta viikonloppua,

-Marianna

Satamasyntymäpäivä

Voi ihanuus, mikä kesä täällä! (ja vissiin kyllä Suomessa myös, ei pidä alkaa liikaa leijua ;) Kelit ovat kertakaikkisen komeat, lämmintä piisaa ja varsinkin täällä landen puolella Hampuria vihreys on suorastaan räjähtänyt silmille. Olen syntynyt keskellä pimeintä talvea tammikuussa, mutta kyllä vain kesän lapsi mä oon♥. Ironista onkin sitten se, että välttelen suoraa auringonpaistetta ja palan helposti, haha.

Mainitsinkin viime postauksessa että olimme mieheni kanssa menossa Hafengeburtstag- eli satamasyntymäpäivä-festareille. Tai miten sen nyt sanoisi, koko kaupunki tuntui kuhisevan kaiken maailman menoa eikä mitään festarilippua tms. tarvittu. Kyseessä on siis lyhyesti Hampurin sataman syntymäpäiväjuhlat, tämän vuoden syntymäpäivä on upealle satamalle jo 827:s! Eilen oli festarin ensimmäinen päivä, ja sen kyllä huomasi. Jengiä oli kuin pipoa, jo Raatihuoneentorilla vielä hetken matkaa satamasta oli joka kahvila ja terassi piukeana väkeä. Kun terassit ovat isoja ja väkeä paljon niin väki myös vaihtuu paljon, hetken palloilun jälkeen mekin löysimme paikan kauniin Alster-järven rannalla sijaitsevasta terassibaarista.

IMG_6116

IMG_6147

IMG_6172

IMG_20160505_163239

IMG-20160505-WA0003

Kuvat jo puhuvat puolestaan, en voi tarpeeksi hehkuttaa kuinka mahtavaa tämä kesäkeli on! Saksassa ollessa sitä välillä kaipaa Suomesta sellaisia juttuja, joita kotona ollessa ei edes ajattelisi kahta kertaa. Nytkin olen esimerkiksi haaveillut, että jos olisin Suomessa niin pääsisi kastamaan talviturkin. Kun ne järvikuvat Instagramissa suomalaisilta ovat vain niin kauniita! Mutta oikeasti, syntymäkotini on lähes järven rannassa ja viime vuonnakin kastoin vasta juhannuksen tienoilla. Joskus olen mennyt uimaan vasta elokuussa. Että ehkä aika on nyt kullannut muistot tältä osin…

Noh, takaisin Hampuriin. Satamassa vasta ihmisiä olikin, myös paljon roskaa ja juopuneita. Ainakaan näiden kiertämieni kaupunkien perusteella ei Saksa ole todellakaan Suomeen verrattuna mikään pyhimys, juoppoja ja pulsuja on täällä ihan yhtä lailla kuin esim. Tampereella. Vielä raaempiakin tapauksia täällä näkee, yhh jotkut ihmiskohtalot porttikongeissa ovat aika ällöttäviä ja surullisiakin. Mutta tuolla eilenkin jo viiden maissa iltapäivällä jotakuta kärrättiin paareilla pois kun ko. henkilö oli ilmeisesti satuttanut päänsä, ja melko humaltuneelta näytti. Osataan siis Saksassakin.

IMG_20160505_182148

IMG_20160505_182349

IMG_20160505_182606

Katselimme aikamme laivoja, niitä oli koko laiturin tai dockin reuna täynnä. Monen laivan kannella patsasteli miehistöä Aku Ankka-puvuissaan, tuntuu jotenkin itselle niin vieraalta se, että maailmassa on edelleenkin vielä iso ammattiryhmä, jotka seilaavat elääkseen meriä. Itselle se vain tuntuu niin hirmuisen vieraalta ja ”vanhalta maailmalta” (terkkuja E & J!).

IMG_20160505_182753

Mielenkiintoisimpia olivat armeijan valtavat alukset, niistä minulla ei valitettavasti ole kuvaa. Porukka oli ilmeisen hyvällä tuulella ja istuskeli terasseilla. Saksa on surkea valinta sellaiselle joka ei välitä oluesta, siksikään ei oikein tule millekään kaljaterasseille mentyä, kun minulle ei siellä ole mitään mieluista juotavaa. Ja kyllä, olen maistanut myös erinäisiä radlereita ja Alsterwasseria sun muuta, mutta ei tipu. Söimme jo keskustassa joten pullakojuillekaan ei ollut hinkua. Oikeastaan summa summarum sanoisin että festarille kannattaa ehdottomasti mennä nälkäisenä ja janoisena kuluttamaan aikaansa. Me enimmäkseen haahuilimme ympäriinsä ja katselimme laivoja, sitten väentungos alkoi jo käydä hieman hermoille. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä rauhallisemmat mieltymykseni ovat. Siispä kotiin takaisin, täälläkin paistoi aurinko yhtä lailla :)

IMG_20160505_165035

IMG_20160505_165050

Nytpä sitten tekemään jotain varsin perisuomalaista eli katsomaan Suomen jääkiekkomatsia telkkarista, ciao!

-Marianna

Lisää pöllöjä asioita Hampurista

Koska viimeksi tekemäni outoja juttuja ulkomailla– postaus oli kovasti tykätty, niin listaan tässä vielä uudemman kerran asioita, jotka täällä Hampurissa ollessa ovat ärsyttäneet/ihmetyttäneet. Sama huomautus edelleen, että nämä asiat ovat minun kokemuksiini perustuvia, eivätkä siis edusta mitään yleistä mielipidettä eivätkä välttämättä päde koko Saksanmaahan. Erityispainotus on siinä, mitä outoa koulunkäynnissä HAW Hamburgissa on, nämä aukenevat ehkä parhaiten opiskelijoille tai ainakin hiljattain koulun penkillä olleille.

Aloitetaan negatiivisilla asioilla:

  • Valtaosassa ruokakaupoista on sellaiset typerät, lyhyet kassahihnat. Eli ostokset pitää kauhoa/heittää/kaataa kärryyn kun kassaneidit lykkäävät maitopurkkeja konekiväärin nopeudella naaman eteen pienelle pöydänpätkälle. Sitten maksun jälkeen (ks. seuraava kohta) mennään sivupöydälle pakkaamaan ne lytyssä olevat banaanit ja kolhiintuneet maitopurkit pussiin.
  • Käteisellä maksaminen. Tämä on sellainen asia, joka kyllä pätee koko Saksaan. Täällä siis käteinen on edelleen suosituin maksumuoto. Itse jo vuosia korttia varmaan 85 % maksuna käyttäneenä rahan kanssa puljaaminen tuntuu ihan toivottoman vanhanaikaiselta. Lisää ärsytystä aiheuttaa se, että käytössä on 1 ja 2 sentin kolikot, ja niitä kertyy rahapussiin viikossa n. puoli kiloa. Näitä hiluja laskiessa kassoilla lyhyiden hihnojen ansiosta ”säästetty” aika sitten tuhraantuukin.
  • Edelliseen liityen, debit ja credit korteissa tuntuvat olevan saksalaisille kaupoille aika outo käsite. Minun pankkikorttini (debit/credit) on näiden ihmisten silmissä aina luottokortti. Valtaosassa tapauksia korttikone (jos sellainen on) ei kysy kummalta puolelta raha otetaan, vaan maksu menee suoraan creditille. On aika ärsyttävää, kun luottolaskulla on jotain vessapaperia ja näkkileipää. Olen joskus ihan kysynyt myyjältä, että onko teillä debit/credit- kortteja ja näytin vielä omaani. Silmien pyörittelyä ja mitä hä- kommentteja saa vastaukseksi, joten lienee heille outo asia.

Opiskelusta muutama sana:

  • Ruoka koulumme ruokalassa (Mensassa) on välillä ihan ala-arvoista. Minut on kasvatettu siten, että ruuasta ei valiteta, mutta täällä kyllä menee välillä naama mutruun. Mensan ruokien hinnoittelu ei ole kiinteää kuten Suomessa, ruokien hinnat ovat ruokalajista riippuen 2,05-4,50€. Ruoka on usein paneroitua mitävaan, rasvassa lillutettua tai iänikuisilla wokkivihanneksilla höystettyä. Eilen yhtenä ruokalajina oli bataattiranskikset (rasvakeittimessä ylikeitettyjä), dippiä ja wokkivihanneksia. Missä se ruuan pääosa lienee?
  • HAW ei tarjoa opiskelijoille artikkelitietokantoja. Eli siis aina, kun kirjoitetaan esseitä, tutkielmia tms., niin kaikkien tieteellisten artikkelien tulee olla vapaasti saatavia, koska mitään accessia koulu ei tarjoa. Jos oikein jonkun artikkelin haluaa, niin opettaja voi pyytää sitä julkaisulta. Kun tämän asian tajusin niin meinasin pudota tuolilta. Miten tehdään tiedettä, jos ollaan pelkän PubMedin ja avointen artikkeleiden varassa?? Minulle tämä onneksi ei ole ongelma, koska pystyn käyttämään etänä Tampereen yliopiston todella mittavaa tietokanta-accessia. Mutta siis, oikeesti?

IMG_4732

Onneksi kaikki ei ole negatiivista, joten laitetaan tähän positiivisiakin juttuja :)

  • Ruoka ja kulutustavara on täällä Suomeen verrattuna todella halpaa. Erityisesti ravintolassa syöminen on naurettavan edullista, jos nyt ei ihan keskellä keskustaa halua ruokailla. Esim. eilen kävimme mieheni kanssa tex mex-ravintola Sausalitoksessa. Söimme alkuruuaksi nachot, minulla pääruokana pään kokoinen burgeri, miehelläni enchiladat, juomina colat. Jälkkäriksi 1 x churrot ja kahvi. Koko reissun hinta kahdelle 26€. Ruokakaupassa viikonlopun ostokset n. 30- 40% halvemmalla (luonnollisesti riippuen mitä ja mistä ostaa).
  • Teiden kunto ja matkanteon sujuvuus. Sekä pienemmät tiet että moottoritiet (autobahnit) ovat todella hyvässä kunnossa. Nastarenkaat on ainakin Hampurin valtiossa kielletty, talvella ajetaan kitkoilla. Nastattomuus luonnollisesti auttaa teiden kunnossa pysymistä ja roudan puuttuminen myös. Matkanteko sujuu, kun autobahnilla on 2-4 kaistaa koko matkan ja pitkillä matkoilla nopeusrajoitusta ei ole. Emme ole mitään vauhtihurjastelijoita, mutta on se kätevää kun kenenkään takana ei ole pakko kykkiä jos ei halua.
  • Hampuri on niin suuri kaupunki, että täältä löytyy tekemisen ja näkemisen puolesta lähes kaikkea. Viihdykettä, kulttuuria ja shoppailupaikkoja on niin paljon kuin jaksaa kiertää ja rahat piisaavat. Kaikkia kivoja messuja, käsityömarkkinoita, stand-upia, taidenäyttelyjä ja urheilutapahtumia on joka viikolle. Jos haluan ostaa vaikka juuri jotain tietyn merkkistä kosmetiikkaa tai etsin käsitöihin jotain vaikeasti saatavaa välinettä tai vaikka auton erikoista varaosaa (esimerkit ihan hatusta heitettyjä), niin varmasti jostain kaupasta löytyy. Jopa Ebaysta ostaminen helpottuu koska pelkästään Hampurin rajaamalla löytyy paljon tuloksia (esim lankoja :-P) joissa voi säästää postikulut hakemalla paikan päältä.
  • Pyöräkaistat. Näitä niin kovasti Tampereellekin välillä yritetään, mutta toistaiseksi homma ei ole ottanut tulta alleen. Pyöräilen jonkin verran erityisesti koulumatkaa, ja lähes koko matkan on punaisella merkitty jalkakäytävän viereen pyöräilijoille oma kaista. Täälläkin pyöräilijät ovat mielestään kuninkaita ja tulevat välillä kylkeä hipoen kovaa vauhtia ohi. Nykyään jo ihan automaattisesti katson taakseni, jos ylitän pyöräkaistaa. Kypärää ja kelloa täällä käytetään harvoin.

Semmoisia juttuja tällä kertaa, näistä voisi kirjoittaa vielä pidemmästäkin. Oliko ylläreitä?

-Marianna