Hide away- tunika ja merinovillatakki

Hei, olen elossa! Mitenkäs tämä postaustahti pääsi yhtäkkiä näin venymään… No syy taukoon on osannut kävellä kolme kuukautta, repii pyykit korista, piiloutuu eteisen kaappiin ja syö eilistä makaronia pöydän alta. Eli life happened, ja taapero pitää kiireisenä. Nyt kun yksivuotissynttäritkin on juhlittu, olen välillä miettinyt että kuinka helppoa pikkuvauvan kanssa onkaan :D Siis siihen nähden, että pienempänä meidän lapsi nukkui ne kolmet päikyt, ei juossut pakoon kun otti puhtaan vaipan esiin, jaksoi pötköttää matolla ihan paikallaan sen aikaa kun join kahvia sun muuta. Nyt aikaa menee touhuiluun enemmän, ja toisaalta päiväunet ovat vähentyneet aika lailla. Mutta niin ihanaa tuon pienen kanssa vaan on ♥ Sairasteluilta ei olla vältytty meilläkään, mutta nyt näyttäisi ainakin hieman paremmalta mitä viime viikkoina on ollut. Flunssa jälkitauteineen on toivottavasti menossa nyt lopullisesti ohi. Tulisko vaikka kevät seuraavaksi?!

Hypätäänpä sitten takaisin otsikkoon, eli jotain käsitöitäkin olen saanut aikaiseksi! Tai jonkun verrankin kyllä, mutta tänne blogiin asti niiden saaminen on tosiaan aika työn takana. Viime viikonloppuna karkasin sairastuvalta Ommellaneille tai ompelulaneille, eli yhteisompelutapahtumaan. Nämä lanit järjesti Ommel ry. Paikkana oli todella inspiroiva Monitoimitalo 13 Tampereen keskustassa. Kävelen työmatkalla joka päivä talon ohi, mutta en ole koskaan käynyt sisällä asti. Talossa järjestetään Tampereen kaupungin tukemana ihan huikeaa käsityö- ja askartelutoimintaa alle 30-vuotiaille nuorille työpajamuodossa. Tämän perustoiminnan lisäksi tiloja vuokrataan muillekin, ja siten tällainen yli-ikäinenkin pääsi mukaan. Ompelulaneille raahataan yleensä omat koneet ja materiaalit mukaan, ja minäkin pakkasin saumurin, ompelukoneen ja Ikea-kassillisen kankaita ja tarvikkeita matkaan. Tavoitteena oli ommella itselle tunika ja lapselle parit paidat.

Hide away-tunika (tai oikeammin huppari) on todella suosittu ompelukaava, joka löytyy suomalaisen Ottobre-lehden numerosta 2/2017. Huppari on pepun peittävää pituutta, ja jujuna ovat kaarevat taskut kyljissä. Facebookin ompeluryhmissä näitä tekee vähän joka toinen, taitaa ainakin noissa piireissä olla se THE huppari. Koska mallia kaikki niin kehuvat, päätin minäkin kokeilla. Olen ollut todella laiska ompelemaan itselleni, lapsen syntymän jälkeen melkein kaikki on tullut tehtyä pojalle. Jatkossa yritän saada itsellenikin enemmän päällepantavaa ommeltua :)

Hide away tunika ilman huppua

Kaava: Ottobre design 2/2017

Koko 36 muokkauksilla

Kangas Verson puoti

Hide away huppari, hide away tunika, pupujemma, ommeltu tunika

Sekä malli että kuosi ovat mukavuusalueeni ulkopuolelta. Olen tosi huono käyttämään pepun peittäviä paitoja/mekkoja/tunikoita, jotenkin tunnen oloni niiden kanssa vähän oudoksi. Mitä alle laitetaan, sukkahousut, legginsit vai farkut? Ja mikä takki näiden kanssa sopii? No, tätä jään miettimään ja totean samaan hengenvetoon, että tästä hide away tunikasta tuli kyllä todella kiva. Malli istuu nätisti, taskut ovat hyvät ja varmasti tälle käyttöä löytyy.

Kuosina on jo toista vuotta hillottu Verson puodin Pupujemma tiilenpunaisena. Kuosikankaat tuntuvat olevan edelleen muotia ompelupiireissä. En osaa itse millään mieltyä ”lapsekkaisiin” kuoseihin, ne vaan eivät ole minun juttuni. En siis tekisi itselleni vaatetta esim. pandakuviolla. Tämä pupujemma on vähän siinä rajoilla, aika leikkisä idea mutta väri on tosi kaunis punainen ja jotenkin malli on silti sopivan graafinen minun makuuni.

Hide away huppari, hide away tunika, pupujemma, ommeltu tunikaHide away huppari, hide away tunika, pupujemma, ommeltu tunikaHide away huppari, hide away tunika, pupujemma, ommeltu tunika

Kyselin itsekin Facebookin ompeluryhmässä, että miten Ottobren kaava vastaa kokoaan ja mitä kannattaisi ottaa huomioon. Aika moni sanoi mallin olevan väljää mitoitusta, ja kaava onkin alunperin tehty joustocollegelle eikä trikoolle. Minulla oli alunperinkin mielessä tämä pupujemma, ja lisäksi halusin vähän tyköistuvamman mallin. Hide away tunikasta siis valitsin koon 36, vaikka normaalisti käytän kaupan vaatteissa kokoa 38/M. Lisäksi kavensin hihoja hieman, syvensin taskuja n. 5 cm ja resorien sijaan laitoin helmaan vain käänteen ja hihansuihin kaitaleet samasta kankaasta. Kankaan loppuessa kesken oli pakko huolitella pääntie alavaralla (ja eri kankaasta vielä), kun tätä punaista pupujemmaa ei ollut edes sen vertaa ylimääräistä, että olisi saanut pääntiekaitaletta leikattua. Samasta syystä jätin hupunkin kokonaan pois.

Esiteltäkööt samaan syssyyn vielä ihan ehdottomaksi lempivaatteekseni kivunnut neuletakki. Jos tunikat eivät ole minun juttuni, niin neuletakit kyllä ovat. Niitä löytyykin kaapista lähemmäs kymmenen, eikä niitä silti ole liikaa. Tämä musta merinovillatakki on ollut päälläni lähes joka päivä valmistumisestaan saakka, ja näihinkin kuviin jouduin sen kaivamaan pyykkikopasta :D

Merinovillatakki on ommeltu Ommellisen merinoneuloksesta, jonka ostin käsityömessuilta syksyllä. Olin pelännyt merinon ompelua, ajattelin että se venyy ja paukkuu joka suuntaan niin paljon, että tuloksena on muodoton lörpäke. No päinvastoin, tätä oli oikein mukava käsitellä ja kaavakin sopi venyvälle neuleelle hyvin.

Merinovillatakki

Kaava Jujunan lovely gardigans-neuletakkipaketista Elegant lady

Koko 38

Kangas merinoneulos Ommelliselta

jujuna neuletakki, ommellinen merino, merinovillatakki, ompele villatakki, merinovillatakki kaavajujuna neuletakki, ommellinen merino, merinovillatakki, ompele villatakki, merinovillatakki kaavajujuna neuletakki, ommellinen merino, merinovillatakki, ompele villatakki, merinovillatakki kaavajujuna neuletakki, ommellinen merino, merinovillatakki, ompele villatakki, merinovillatakki kaava

Käytin siis kaavassa kokoa 38 joka on oma kokoni. Kaava on tehty merinoneulokselle, ja varmistin vielä Jujunan Jenniltä, että voi suoraan valita oman vaatekokonsa. Kaulukseen merinoa ei enää riittänyt, joten käytin mustaa joustocollegea. Tämä ratkaisu toimi oikeastaan tosi hyvin, ja näyttää kivalta! Taskunsuihin lisäsin framilonia estämään lörpähdystä, mutta vissiin taskujen kuuluukin jäädä tuolla lailla lörpälle. En oikein keksi, miten niitä voisi saada jämäkämmäksi.

Onpas muuten vaikeaa saada umpimustasta neuletakista jotain järkevää kuvaa. Asiaa ei helpota se, että mieheni ei tätä asukuvausta oikein ymmärrä vieläkään, vaikka on jo vuosikaudet toiminut Instagram- ja blogikuvaajanani :D

Sellaisia ompeluksia tällä kertaa! Jos postaustahti jatkuu samana, niin seuraavana esittelen jo tulevan syksyn neuleita ;)

-Marianna

Mainokset

Vauvan paita ja housut

Jotain esiteltävää on ompelukoneen altakin selvinnyt. Vauvan uniajat ovat pääasiassa minulle sitä ompeluaikaa, ainakin silloin kun poju suostuu nukkumaan muualla kuin sylissä…

Vauvan vaatteet ovat siitä ihan loistavia ommeltavia, että niihin menee ihan tosi vähän kangasta. Yleensä kangaspakka on kuitenkin sen 140-160 cm leveä, mutta pituutta piisaa jopa alle puoli metriä. Tällaisesta tilkusta saa jo esim. housut ja pari paitaa aikaiseksi. Meillä on vauvalle ihan kasapäin bodyja laatikoissa, mutta housuja hieman vähemmän (no, on niitäkin kyllä) ja paitoja ei oikeastaan juuri lainkaan. Eikö kukaan käytä vauvalla paitaa?

Vauvan paita ja housut

Kangas: Mysteeritrikoo ja EK:n musta resori

Malli: Housuissa OB 1/2018 malli 3, paidassa oma

Koko: n. 56 cm

IMG_9511IMG_9514

Paita ja housut on ommeltu pöllötrikoosta, joka jäi yli tästä jumpsuitista. Trikoon valmistajaa en valitettavasti muista, ostin palan viime syksyn Tampereen kädentaidot-messuilta kympillä. Tosi hyvän tuntuinen kangas kyllä on, että jos joku tunnistaa niin kertokaahan, mistä firmasta tätä saa! Kaavana on housuissa Ottobre 1/2018 malli 3 ja paitaan piirsin kaavan itse sopivan kokoisesta bodysta. Resorina on EK:n tuubitrikoo, joka sivumennen sanoen on aika surkeaa. En ihan ymmärrä, miksei Eurokankaasta saa parempaa resoria, tämä on joka kerta lörpsähtävä pettymys.

Olen jo hetken aikaa etsinyt istuvaa ja kivaa housumallia vauvalle. Näissä housuissa jippona on pepun levennys, joka ei näissä kuvissa (yllättäen :D) pepun puolelta nyt näy. Tykkään, että housuissa on vaipalle kunnolla tilaa, mutta normi housujen ei tarvisi olla ylen määrin lörpsöt. Haaremihousut/baggyt sitten erikseen. Tämä malli oli muuten kiva, mutta vähän turhaa löysyyttä jäi taas tuohon vyötäröresorin alle. Pitänee siis vieläkin hieman lyhentää tuota pöksyjen yläreunaa.

En oikein tykkää kuminauhavyötäröstä, mielestäni pikkuvauvalla leveä kaitale on mukavampi ja mahtuukin pidempään, siinä missä kumppari alkaa helpommin kiristää. Kaikkein mieluiten tekisin vyötärökaitaleen samasta kankaasta kuin vaatteen muutenkin, mutta näissä halusin kontrastiksi mustaa resoria.

Pääntien kanttaus onnistui kohtalaisesti, vähän lörpölle resori siltikin jäi kuten alakuvassa niskan puolelta hiukan näkeekin. Venytin resorin käsivaralla ja olin vissiin hieman liian varovainen. Toisaalta myös tein päälletikkauksen kolmipistesiksakilla, vissiin kaksoisneulaus olisi parempi. En vain ole vieläkään ihan sinut kaksoisneulani kanssa, vaan ompeleesta tulee helposti joko liian löysä suttu tai sitten tiukka makkara. Reeniä reeniä siis edelleen kaivataan.

Tuli kyllä loistofiilis, kun tämä setti onnistui niin hyvin. Niin ja siihen vauvan paita-asiaan: kas kun ei löydy vauvan paidalle hyvää kaavaa. Kun tämä setti oli ekaa kertaa päällä niin tajusin ongelman, aika äkkiä tällaisella syliin nosteltavalla se paita onkin napapaita ja rullautuu kainaloihin alta aikayksikön…

-Marianna

Imetysmekko/äitiysmekko

Muistatteko, kun Hampurissa ollessa koin kutomisrenessanssin? Aloin siis pitkästä aikaa tehdä paljon, paljon käsitöitä, kun oli kerrankin aikaa. No sama juttu on tapahtunut nyt äitiyslomalla, mutta olen siirtynyt ompelemiseen. Olen ommellut tulevalle vauvalle jonkin verran vaatteita ja siitä rohkaistuneena olen alkanut myös itsellenikin tehdä kaikenmoista. Oikeastaan piiiiitkästä aikaa itselleni aloin ommella jotain isompaa tämän kukkabomberin myötä viime kesänä.

Tampereelle on nyt tullut uusi kangaskauppa Kangaskapina. Eurokangas on siitä kiva että se on minua lähellä, siellä on iso valikoima ja laajat aukioloajat. Kuitenkin heidän tyylinsä on tietynlainen, aina ihan kaikkea ei sieltä löydä ja palvelussa olisi kyllä parantamisen varaa. Kumminkin siis oli tosi kiva, että nyt on vähän muutakin valinnanvaraa. Kävin Kangaskapinassa hypistelemässä kankaita ja ostin tätä neulosta 1,5 metriä, kun oli vielä alennuksessakin :) Meinasin jo päätyä taas kerran johonkin harmaaseen tai violettiin, mutta sitten päätin rikkoa kaavaa ja valkkasinkin vedenvihreän (turkoosin?) kankaan! Ja jess, väri on kyllä aivan ihana.

Olen ostanut vauvaa ajatellen muutaman imetyspaidan kirppikseltä, mutta netin ihmeellistä maailmaa selaillessa alkoi kiinnostaa kokeilla itsekin ommella jotain imetykseen sopivaa. Päädyin niin ikään Kangaskapinan Maito-mekkoon, koska kaava oli ilmainen ja siinä oli tuommoinen huomaamaton vaakaluukku, jonka halusin tähän mekkoon ettei se niin huutaisi kilometrin päähän imetysvaatetta.

Imetysmekko, Maito mekko, vaakaluukku, imetysmekko luukulla, ompele imetysmekko, tee itse imetysmekkoImetysmekko, Maito mekko, vaakaluukku, imetysmekko luukulla, ompele imetysmekko, tee itse imetysmekkoImetysmekko, Maito mekko, vaakaluukku, imetysmekko luukulla, ompele imetysmekko, tee itse imetysmekko

Nyt pitää kyllä kehua itseäni ja myöntää, että mekosta tuli aivan ihana. Kangas oli vähän haaste koska se on tosi joustavaa ja venyy ja vanuu vähän minne sattuu. Pelkäsin aluksi, että neuloksen reuna olisi tosi helposti purkautuvaa, mutta yllättävää kyllä se pysyy reunasta napakkana vaikka jäisikin leikattu reuna tai sitä tulisi venytettyä, purettua tms. Neulos ei ole kovin ohutta, jos ei paksuakaan, mutta sisäpinta on hieman harjatun tuntuinen ja mukavan pehmeä ja lämpöinen. Uskoisin silti, että tämä mekko menee ns. kolmen vuodenajan mekkona, ehkä viileänä kesäiltanakin.

Minun ei varsinaisesti ole eikä ollut tarkoitus käyttää tätä raskausaikana, mutta koska kangas venyy ja paukkuu niin imetysmekko sopii hyvin tähän loppuraskauteenkin. Olen todella, todella huono käyttämään mekkoja, puen sellaisen päälleni oikeastaan vain juhlissa. Tykkäisin kyllä ottaa arkipukeutumiseenikin vähän enemmän mekkoja ja/tai hameita, tämä olkoot taas yksi askel siihen suuntaan ;) Inhoan myös sukkahousuja, jotka nyt vähän niinkuin kulkevat käsi kädessä mekkojen kanssa. No onpa taas tavoitteita.

Imetysmekko, Maito mekko, vaakaluukku, imetysmekko luukulla, ompele imetysmekko, tee itse imetysmekkoImetysmekko, Maito mekko, vaakaluukku, imetysmekko luukulla, ompele imetysmekko, tee itse imetysmekkoImetysmekko, Maito mekko, vaakaluukku, imetysmekko luukulla, ompele imetysmekko, tee itse imetysmekko

Mekon rintamus on siis kaksinkertaista kangasta hartioilta rinnan alle, ja rinnan alla olevan luukun reunaan laitoin ihan vaan kuminauhan pieneen kujaan. Imetysluukkuja on monen mallisia, tämä vaakaluukku on tosiaan ehkä huomaamattomimmasta päästä (?). Erityisesti tällaisella ei-ihan-tasaisella kuosilla tuo rinnan alla oleva leikkaus ei kauheasti erotu.

Imetysluukku itsessään löytyy siis tuon ylös nostettavan osan alta, Maito-mekossa on alunperin sellaiset aivan järkyttävät reiät (voi yök :D ), mutta minä muokkasin kaavaa siten että ihan ronskisti vaan saksilla vaaka-aukko ja molempiin reunoihin kevyesti venyttäen kuminauha. Käytin ohutta, harmaata kumpparia (n. 2 cm leveää), joka toimii ihan ookoo. Ilmeisesti läpinäkyvä ja superelastinen Framilon olisi tähän paras, mutta sitä ei minulla ollut ja Eurokankaassa se oli sen verran törkyhintaista, että en raaskinut ostaa. Hieman tuo kuminauhan kohta tahtoo mennä ryttyyn ja näkyä neuloksesta läpi, mutta katsotaan millainen aukko tulee olemaan käytössä. Ehkä sen Framilonin tuohon voisin vielä vaihtaa.

Muokkasin kaavaa muutenkin siten, että lisäsin pitkät hihat ja hihansuihin ihan koristemielessä ”pikkuhousukuminauhaa”, joka taisi olla koko mekon vaikein osuus :D Maito-mekossa on siis alunperin joko hihaton tai holkkihihainen versio, tuosta 1,5 m palasta tätä neulosta jäi aivan juuri ja juuri vielä hihoihin kangasta, kun teki toisen hihan täysväärään langansuuntaan, heh heh… Hihan kaavat piirsin vanhasta neuletakista, ja jollain ihmeen kaupalla ne istuvat ihan tosi hyvin. Alunperin käytin siis Maito-mekon holkkihihaista kaavaa ja hihan istutusvaiheessa lyhensin hihoja ehkä n. 7 cm, silti hihan malli on hieman tuollainen pudotettu. Ihan tsägällä toimii näinkin hyvin! Oma vaatekoko on tässä raskausaikana mennyt aika lailla uusiksi mutta siitä huolimatta sanoisin, että tämä mekon kaava on tosi naftia mitoitusta. Valitsin kaavan kooksi 38 mutta omaa rinnanympärystä mittaamalla lisäsin leikkuuvaiheessa vielä reilut 5 cm molempiin kylkiin, eikä yhtään ollut liikaa.

Pääntien käänsin ihan vaan simppelisti yhden kerran nurjalle ja ompelin jousto-ompeleella. Alareuna oli tosi rullautuva, joten päädyin huolittelemaan sen vinokaitaleella, joka vinoon leikkaamisesta huolimatta meni aika lailla vinoon :D En tosin silittänyt reunaa enkä tikannut enää ihan läheltä helmaa, katsotaan jos joskus jaksaa. Ehkä samalla kun vaihdan sen Framilonin imetysluukkuun (eli en koskaan).

Vauva on nyt täysiaikainen ja olo alkaa tässä kalkkiviivoilla olla kuin valaalla. Näissä kuvissa nenäkin vähän punoittaa koska sain jostain flunssan, ja lisäksi päivänvalon perässä terassilla -8C:ssa värjöttely ei ollut mitään hirmuista herkkua. Mutta mitä sitä ei tekisi blogikuvien eteen! ;)

-Marianna

Kukkabomber

Kesätakiksi halusin ommella jotain mukavan pirteää ja sellaista, missä menisin pikkuisen mukavuusalueeni ulkopuolelle. Kankaan valinnassa piti hieman pakottaa itseään, etten valitsisi taas jotain tylsää, tummaa ja yksiväristä. Käsityölehden mallikappaleessa takkiin oli käytetty reippaan kirjavaa tikkikangasta, ihan siihen en kuitenkaan lähtenyt. Eurokankaasta löytyi kaunis kukkasatiini ja olihan siinä nyt sentään tumma pohjaväri, ettei tarvinnut aivan hulvattomaksi heittäytyä! ;)

Kukkabomber

Kukkabomber

Kukkabomber eli ”pilottitakki”

Kangas: Eurokangas Tuovi-kukkasatiini, 98% puuvilla, 2% elastaani

Vuori: Japonette-100% viskoosi

Koko 38, ohje Suuri Käsityö 4/2017

Materiaalien hinta yhteensä: 50€

Olin suorastaan hämmästynyt, että takki ei ollut kovin vaikea ommella. Se ei edes ollut erityisen työläs, tämän tekemiseen meni kaikkiaan n. neljä iltaa (1-3h ompelua/ilta). Esimerkisi tämä pikkupojan paita, joka ei koskaan päätynyt edes tänne blogiin saakka, oli suhteessa kokoonsa paljon työläämpi!

Tässä omassa kukkatakissani eniten hommaa teetti vuoritus. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun tein kokovuoritetun vaatteen. Se olikin yllättävän helppoa! Olin lopuksi ihan että wau, osasin näin siististi, erityisesti kukkakankainen etualavara näyttää tosi kivalta mustaa sisustaa vasten (näkyy seuraavassa kuvassa). Tuo tasku ei kuulunut ohjeeseen, lisäsin sen ihan omasta ideastani. Takissa ei muuten olisi ollut yhden yhtäkään taskua, ja halusin että edes pieni kännykän tai kukkaron paikka löytyisi. Tasku on resoria ja silitin sen taakse tukikankaan, ettei liikaa lörpähdä.

Kukkabomber

Kukkabomber

Kukkabomber

Halusin vuorittaa takin paristakin syystä: ensinnäkin päällikangas on painettua, ei täysvärjättyä, ja näin ollen sen nurja puoli on valkoinen. Ei olisi näyttänyt mustilla saumoilla kauhean kauniilta takin ollessa auki. Toisekseen halusin vuorilla varmistaa sen, että takki sujahtaa päälle nätisti ja liukkaasti ja viskoosi materiaalina pitäisi olla melko hiostamatonta. Vähän aloin lopussa miettiä, että tulikohan takista turhankin paksu kesäkeleille. Tuo päällikangas ei ole mitään kovin ohutta, mutta toisaalta nyt takissa on kivaa ryhtiä. Bomberin malliin kuuluu tuollainen pieni pussitus ja löysyys, halusin välttää liian pallomaista vaikutelmaa ja pidensin etu- ja takakappaleita tuuman verran. Tämä oli hyvä ratkaisu, ja takin pituus (ja koko muutenkin) on aika täydellinen.

KukkabomberKukkabomber

KukkabomberKukkabomber

Kuten alussa sanoin, niin tämä kuosi menee kyllä todella pitkälle omien vaatetottumusteni ulkopuolelle. Kangas on kyllä todella kaunis, ja mustat muut osat kyllä rauhoittavat Hyacinth Bucket-vaikutelmaa hieman ;) Takki näyttää mielestäni myös kauniilta sekä auki että kiinni, se on tärkeä juttu. Useimmiten pidän tällaisia takkeja auki. Alla oleva paita ja muu asu täytyy kyllä olla aika rauhallinen, kukkakuosissa on tarpeeksi kirjavuutta ihan itsessäänkin.

Mitä pidätte takista? Kivan kukkea vai kamalan kirjava? ;)

-Marianna

DIY tyllihame- ja sudenkuopat

Perjantaina vietettiin isommin firman ”pikkujouluja”, ja heti kun näistä kemuista kuulin, niin halusin itse alkaa ommella sinne sopivaa hametta. Jostain sain idean tyllihameesta/tutu-tyylisestä hameesta, ja aloinkin suunnitella sen tekemistä itse. Ennen kuin lähdette lukemaan pidemmälle, niin käykääpä kurkkaamassa Pinterest-tauluni hameista, niin saatte idean, millaista tarkoitan.

Halusin hameen olevan tumma, joko yönsininen tai sitten savunharmaa. Ostin kaikki tarvikkeet Eurokankaasta, ja sieltä löytyi varsin kiva laivastonsininen sävy. Tuumasta toimeen! En ollut aiemmin tehnyt tyllihametta, kellohameen joskus kyllä, tämä noudatteli samoja periaatteita. Halusin hameesta täyskellon eli sellaisen, että kangas on tasoon levitettynä täysin pyöreä. Leikkaaminen oli periaatteessa aika yksinkertaista, mutta geometrian oppeja piti hieman kaivella muistista! Jostain yläasteelta ja lukiosta on jäänyt mieleen että ympyrän piiri=halkaisija\pi ja ympyrän säde eli r on sitten taas halkaisija/2… Piin lukuarvo on 3,14 ja näin edelleen. Eniten päätä sai vaivata, kun mietti paljonko kangasta pitäisi ostaa, kun pakan leveyteen ei voi vaikuttaa. Leikkasin hameen osat lopulta tätä ohjetta apuna käyttäen, ja laskin mitat sopivaksi. Hameen pituus valmiina oli kankaan leveydestä johtuen lopulta n. 50 cm, leikatessa tuli ottaa huomioon vielä vyötärön reikä (eli että hameeseen pääsee jostain myös sisään ;) Piirtelin taiteellisesti tällaisen hienon laskemista helpottavan kaavakuvan:

kellohame, tyllihame

Kangaspakan leveys oli 150 cm, joten hameen mahtui leikkaamaan juuri ja juuri. Pakko muuten mainita, että vyötärönympärykseni ei ole oikeasti ihan 90 cm, vaan halusin että hameen reikä on sen suuruinen. Lisäsin kuitenkin myös vetoketjun sivuun sekä vyötärökaitaleen. Hameen osien leikkauksessa sovelsin välillä keittiösaksien kanssa aika lailla, ja hameen alareunan lopullinen ympärysmitta onkin viisi metriä.

kellohame, tyllihame

kellohame, tyllihame

kellohame, tyllihame

Kuvissa näkyy sitten jo valmis hame, työvaiheista en sen kummemmin kuvia ottanut (lähinnä epämääräisiä kangaskasoja ja vinonauhan jämiä). Hameessa on yhteensä neljä kerrosta: kaksi kerrosta paksua tylliä (kellona), vuorikerros polyesteria (ei kello vaan kartio) ja yksi kerros sifonkia (päällimmäinen, kello). Ylimmän kerroksen reunan huolittelin satiinivinonauhalla, mielestäni se tuo tosi kauniin ja viimeistellyn ilmeen hameelle, on hieman painava eli hame ei hörsötä ja lisäksi luulen, että vain kääntämällä ohuen sifongin, reunasta olisi tullut aika epäsiisti. Vyötäröllä on sivussa vetoketju ja kaitale kiinnitetään kahdella pienellä soljella napakaksi.

img_7222-1

img_7224-1

Juhliin lähtiessä yläosaksi löysin kaapistani jo valmiiksi pitsipaidan, joka sopi (puolisattumalta) aivan täydellisesti hameen väriin. Tyylisyistä tungin paidan hameen alle, halusin korostaa kurottua vyötäröä ja hameen mallia, lisäksi tuon paidan helma on vähän epämääräisen näköinen. Mustat avokkaat kuuluivat tällaisen hameen kanssa ilman muuta, hiukset olivat juhlissa nutturakampauksella ja meikkinä punaiset huulet ja mustat rajaukset silmiin. Valitettavasti juhlapäivältä ei ole meikin ja kampauksen kanssa kuvaa, koska lähtiessä oli ensinnäkin aivan pimeää ja lisäksi hame valmistui puoli tuntia ennen lähtöä, joten aikaa ei ollut mihinkään. Söinkin vasta autossa matkalla keskustaan :D Nämä kuvat on siis otettu jälkikäteen tänään päivänvalossa.

kellohame, tyllihame

kellohame, tyllihame

kellohame, tyllihame

kellohame, tyllihame

Ja sitten ne ompelemisen sudenkuopat:

  • Kankaan leikkaamiseen kellohametta varten pitää todella käyttää aikaa ja ajatusta. Sinne päin (eli minun lempityylini) ei oikein toimi, erityisesti kun kangas on hädin tuskin tarpeeksi leveä. Jouduin vähän lyhentämään hametta sen vuoksi, että laskin helman piirin ensin väärin. Ihan hyvä idis olisi esim. tehdä koekappale koko hameesta barbie-koossa.
  • Vyötärökaitale vaatii oikeaa tukikangasta. Luulin, että minulla oli sitä kotona, mutta eipä ollut. Siispä päädyin käyttämään mitälie-paksuhkoa kangasta vyötärökaitaleen vahvistamiseen, ja kieroonhan se jäi. Ensi kerralla sitten. Kaitaleen päälliosa on keskimmäistä vuorikangasta.
  • Tylliä ei kannata ommella suoraan vyötärölle, jollei halua, että hameen muhkeus alkaa suoraan vyötärön kohdalta (epäimartelevaa). Laskin tyllin alkamaan n. 15 cm vyötärön alapuolelta, ja ompelin tyllin suoraan kiinni vuorikankaaseen. Olin jo ommellut tyllinkin kelloksi, ja kun sitä laski alaspäin niin kappas vyötäröreiän piiri ei olekaan enää sama… Laitoin siis tyllin kiinni vain sieltä täältä, ja onneksi tämä ei näy päällepäin.
  • Jos hameesta haluaa vielä muhkeamman (minulle tämä oli sopiva), niin vuorikangaskin kannattaa laittaa täyskelloksi ja tylliä pari kerrosta lisää. Jos käyttää läpinäkyvää päällikangasta, kuten minä, voisi sitäkin laittaa kaksi kerrosta jotta virheet eivät näy niin helposti läpi ;)
  • Jos yhtään käyttää kankaiden leikkaamisessa käsivaraa (tyllin lopullisen pituuden leikkasi mieheni hameen ollessa päälläni, kun lähtöön oli aikaa 10 minuuttia…), niin tulee ottaa huomioon että pienikin lyhennys kankaan pituudessa vaikuttaa alareunan piiriin tosi paljon. Ostin esim. satiininauhaa puoli metriä liian vähän.

kellohame, tyllihame

kellohame, tyllihame

Yhteensä hameen tekemiseen meni rahaa n. 35-40€ ja aikaa karkeasti arvioiden kymmenisen tuntia tai hieman vähemmän. Olen supertyytyväinen lopputulokseen, virheitähän hame on täynnä mutta niistä valtaosa ei kuitenkaan näy ulospäin ;) Hame kesti juhlat hienosti joten testiajon perusteella käytän tätä varmasti toistekin. Mitä pidätte hameesta? :)

-Marianna

Talviverhot

Joulu se tulla hipsutteleepi tännekin päin, mutta ihan vielä ei ole tonttujen aika. Ostin kyllä (kiinni jäin) yhden ison partasuisen tontun jo Tokmannilta, mutta se saa vielä hetken nököttää nurkassa. Jos sitten joulukuun alussa :)

Talven tultua olen jotenkin hiukan innostunut sisustamaan, niin kuin kranssipostauksessa jo kerroinkin. Tällä viikolla sain valmiiksi ommeltua uuden verhokapan keittiöön. Edellinen oli tuohon ikkunaamme vähän liian korkea ja lämpimän valkoinen. Tällä kertaa halusin vähän kylmemmän sävyistä vaaleaa kangasta, keittiömme on muutenkin jo aika lämpimän sävyinen.Olen viime vuosina ommellut melkein kaikki verhot itse, vaikka todella ihania valmisverhojakin on olemassa. Tykkään tehdä itse ja kangaskaupassa valikoimaa on tietysti ihan valtavasti. Ja saa sitten juuri sellaisen kuin haluaakin! Jos vain onnistuu toki ;)

talviverhot, verhojen ompelu, jouluverhot

talviverhot, verhojen ompelu, jouluverhot

talviverhot, verhojen ompelu, jouluverhot

Kankaaksi valitsin (tai no, oli miehenikin mukana) valkoisen läpikuultavan polyesterin, jossa oli kimaltavia hopeisia tähtiä. Tähdistä sain idiksen laittaa lisäksi kappaan sopivaa koristenauhaa, ja koska hopeista pitsiä ei ollut Eurokankaassa tarjolla niin päädyin kimaltavaan vinonauhaan. Ikkunan leveys on yhteensä n. 2 metriä, verhoa tuli vähän vajaa 4 metriä. Koska meillä on verholaudat ja nipsut (inhoan nipsuja), niin ostin lisäksi myyjän suosituksesta yläreunaan rypytysnauhaa. Se olikin todella näppärä apujuttu, jotta verhot sai tasaisen ryppyiseksi! Vielä kun olisin ommellut sen oikein päin niin nauhan kiristyskin olisi ollut helpompaa… Nyt verhot kuitenkin laskeutuvat ja rypyttyvät tosi kauniisti, vai mitä?

talviverhot, verhojen ompelu, jouluverhot

talviverhot, verhojen ompelu, jouluverhot

Keittiö on näiden uusien verhojen myötä paljon valoisampi, jos tähän vuodenaikaan nyt niin voi sanoa. Verhot päästävät kauniisti valoa lävitseen ja tähdetkin nätisti kimaltavat. Koska olin niin joulufiiliksissä niin hamusin Tokmannilta lisäksi muutaman setin tuikkivia jou- eikun talvivaloja. Maljakkoon asettelin hääkimppuni kuivatut pionit, niistä minun olisi tarkoitus tehdä kukkataulu. Kehyskin on ollut valmiina jo reilun vuoden, en ole vain vielä saanut aikaiseksi alkaa askartelemaan.

hääkimppu, kuivattu hääkimppu, pionikimppu

hääkimppu, kuivattu hääkimppu, pionikimppu

Olen tänään ollut muutenkin tosi toimeliaalla päällä. Mies on ollut koko päivän poissa kotoa ja olen saanut ihan rauhassa SIIVOTA oikein kunnolla. Pidämme asuntoa yleensä ihan perussiistinä siinä mielessä, että vessa pestään (melkein) joka viikko, vaihdan pyyhkeitä ahkerasti, pyykit pestään jo ennen kuin on viimeiset alushousut jalassa ja tiskipöytä ei paria päivää kauempaa kyllä tiskivuorta kasvata (yleensä). Tarkoitan siis, että puhtaudesta meillä pidetään kohtalaisen hyvin huolta. Mutta tavaroiden järkkäily onkin sitten se ongelma. Meillä on aika paljon kaiken maailman kamaa ja molemmilla mm. aika paljon harrastusvälineitä, jotka vievät tilaa asunnosta. Kämppämme ei ole mikään hurjan suuri ja säilytystilaa erityisesti isoille kamoille on aika rajallisesti. Siksi sotkuisinta onkin se, kun kaiken maailman hippelit ja nippelit ovat pitkin kämppää, minun lankani pyörivät kymmenittäin olkkarissa, mieheni jääkiekkokassi ahmaisee koko eteisen, aikakauslehtiä on pino joka pöydällä… Tänään meninkin tornadona ympäri kämppää ja siivosin kaiken irti olevan tavaran ainakin jollain lailla järkevään järjestykseen. Tuli hyvä mieli! Pesin vielä vessan ja huomenna aion hinkata kylppärin seinät ja saunan. Ehkä tätä voisi ajatella aikaisena joulusiivona? :D

Muutenkin kuuluu ihan mukavaa. Töissä ja koulussa sujuu hyvin, gradukin on edennyt ja intoa tekemiseen on ollut hyvin! Tutkimussuunnitelma on viimeistä vaille valmis ja sitten teen aineistopyynnön ja aloitan analyysin vuodenvaihteen jälkeen. Näitä kaikkia ennen ehtii vielä lomalle (!!!!!) Dubaihin, lähtöön on aikaa enää vajaa kolme viikkoa. Niin ihanaa, olen odottanut tätä reissua koko syksyn! Tällä hetkellä lämpötilat siellä pyörivät kolmessakympissä, öhh mitä tähän sanoo minä joka en pidä kuumasta.. ;) Vielä en ole ehtinyt yhtään suunnitella, mitä Dubaissa tekisimme. No shoppaillaan tietenkin, kierrellään kaikki ihanat outletit ja ostoskeskukset ja soukitMutta jotain muutakin kivaa pitäisi vielä keksiä. Vinkkejä saa edelleen heitellä!

Nyt sohvalle ja Greyn Anatomia pyörimään. Hyvää viikonloppua!

-Marianna

Syysmekko

Syksyyn on jostain syystä pukannut kaiken maailman menoja oikein urakalla. Jossain syyskuussa kun kalenteriani katselin eteenpäin, niin huomasin että kuusi viikonloppua putkeen oli buukattu jotain menoa. Kuusi! No sama homma jatkuu kyllä, vaikka välissä on ollut sellaisiakin viikonloppuja (muutama) jolloin ei ollut mitään erityistä ohjelmaa. Minulle viikonloput ovat tosi tärkeää nollaamisaikaa, ja vaikka 99% menoista on tosi kivoja juttuja (kuten ystävien treffaamista ♥) niin joskus sitä haluaisi ihan vaan rötvätä sohvalla, käydä lenkillä, laittaa ruokaa ja lukea kirjaa. Olen tainnut tästä ennenkin kirjoitella useasti, että olen aikamoinen kotihiiri. Koti on minulle ihan paras paikka, sekä tämä minun ja mieheni oma koti Tampereella että sitten meidän molempien lapsuudenkodit landella. Ja aika usein vapaa viikonloppu tietää myös suursiivoa kotona, hehe. Sekin on omalla tavallaan aika tyydyttävää puuhaa :-P

Viime viikonloppuna vuorossa oli yhdet tämän syksyn kemuista, olimme mieheni työkaverin tupaantuliaisissa täällä Tampereella. Olen yrittänyt tässä viime vuosina perata vaatekaappiani vähän järkevämpään suuntaan ja vältän ensinnäkin ostamasta turhia vaatteita/kenkiä. Lisäksi yritän panostaa laatuun ja sillä lailla kestävään kehitykseen, että mietin vaatteen käyttöikää etukäteen. Tietysti toivottavataa olisi se, että vaate on ensinnäkin sen verran laadukas että se kestää käytössä vuosia ja lisäksi kappaleen tulee olla sen verran kiva että sitä jaksaa katsella pidempään. Molemmat nämä asiat huomaa, kun katsoo vaikka FB-kirppiksiä, joissa vaatteita myydään: valtaosa tavarasta on halpaa H&M- tyylistä kamaa, jotka jo aika lyhyen käytön jälkeen ovat ensinnäkin venähtäneet, kulahtaneet tai kutistuneet ja lisäksi (tai tämän vuoksi) lakkaavat miellyttämästä silmää. Näin sitten nämä vaatteet halutaan käsistä pois, mutta niiden jälleenmyyntiarvo on huonosta laadusta johtuen olematon. Jos vaate on rikki tai siitä puuttuu esim. nappeja, eivät kirpputorit ja vaatekeräyksetkään enää ota sitä vastaan.

Lumppua ei myöskään Suomessa enää kerätä, vaan vaatteet joutuvat lopuksi roskiin ja sieltä sitten yleensä polttolaitokseen tai kaatopaikalle. Lisää voi lukea esim. tästä artikkelista. Vaatejätteen määrä jo yhdestä kotitaloudesta on vuosittain niin järkyttävä, että jokaisen tulisi kyllä miettiä omia ostoksiaan myös ekologisen kestävyyden kannalta. Tätä olen nyt yrittänyt tehdä ja karsia vaatekaapista huonot vaatteet pois (on siellä niitä henkkamaukka-teepaitojakin vielä vaikka kuinka, en ole mikään pyhimys saati rikas :D), kierrättää ahkerasti sekä myyjän että ostajan ominaisuudessa ja yritän ostaa vähemmän ja paremman laatuista vaatetta.

Huh, tämän saarnan jälkeen pääsen siis vihdoin esittelemään mekon, jonka ostin tupareihin! Himonani oli siis ostaa trikoinen, tummasävyinen hihallinen mekko. Olin saanut tällaisen vision jostain päähäni ja muutamissa liikkeissä sopivaa yksilöä sitten metsästinkin. Ostoaikana oli menossa Stockan hullut päivät, jonne minua ei saa kirveelläkään uhaten. Menin siis Haloselle, sieltä olen aina saanut hyvää palvelua ja lisäksi heillä on tosi hyvä valikoima niin arki- kuin juhlavaatteitakin. Menin heti myyjän puoleen ja hän kanssani sitten poimi näitä mekkoja ison pinon sovitettavaksi. Yksi IIIHANA  punainen mekko jäi rekkiin sen takia, että saatavilla ollut koko oli hartioista liian pieni. Shit! No, tämä syysmekko oli kyllä vähintään yhtä ihana. En olisi itse tätä kyllä hyllystä valinnut, näistä kukkakuoseista tulee tosi helposti vähän ”mummoviba”, mutta päällä tämä näytti tosi ihanalta ja kivan syksyiseltä.

syysmekko

syysmekko

Asuun sopivien kenkien löytäminen se on aina aika haastavaa. Nämä saappaat valikoin sen vuoksi, että ne sopivat mekon tyyliin mielestäni hyvin ja lisäksi kun avoimena mahdollisuutena oli myös myöhempi kaupungille lähtö, niin halusin kengät, jotka käyvät myös ulkona olemiseen. No tulimme kyllä lopulta bileistä taksilla kotiin, mutta eipä päässyt jalkoja palelemaan!

syysmekko

syysmekko

Koska nyt kerrankin ollaan ihan asukuvien ja ulkonäön ytimessä, niin hovikuvaajani kuvasi myös kampaukseni. Kampausideoita hain Pinterestistä, ja koska siellä olevissa tutoriaaleissa kaikki on helppoa niin tein sitten tällaisen kihara/ponnarikampauksen. Se onnistui vieläpä ihan hyvin! Yhtään naistenlehtiä lukeneena tiedätte varmaan, että mikä tahansa kampaus vaatii pohjaksi kiharat. En olisi tästä ihan niin varma, mutta tämä on lause jota toistellaan MeNaisissa sun muissa vuodesta toiseen. Koska olen läksyni tehnyt niin tein sitten kiharat pohjalle, ja tämä oli ihan hyvä juttu. Nämä muotoilin kiharruspuikolla siten, että otin ihan reilun isoja osioita tarkoituksena saada vähän muhkeutta tukkaan. Jätin alussa vielä latvat kihartamatta, kiharsin ne sitten lopuksi tarkemmin ja tiukemmin, kun kampaus oli muuten valmis.

DIY juhlakampaus

DIY juhlakampaus

Nämä kiharat näyttivät niin kivalta jo ihan itsekseenkin, että täytyypä kokeilla seuraavan kerran muotoilla ihan tarkoituksella koko tukka näin. Ja ne latvat sitten myös. Tästä tilanteesta lähdin kuitenkin sitten kokoamaan tukkaa ylös, olen aina ollut enemmän hiukset kiinni-tyyppiä.

DIY juhlakampaus

DIY juhlakampaus

DIY juhlakampaus

Kampaus onnistui mielestäni todella hyvin, siitä tuli juuri sellainen kuin suunnittelin. Ja mikä parasta, se pysyi hyvin kuosissa koko pitkän illan! Tänään olisi myös luvassa coctail-kemut, sinne taidan kokeilla jotain lettikampausta. Mekko saa olla sama, koska tämäniltaisten juhlien vieraat eivät ole tätä vielä nähneet ;)

Mitäs piditte mekosta ja tukasta? Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Marianna