Arkiruokaa

Tykkään itse aina lukea ihmisten arkisista touhuista, kuten kokkailuista, miten siivotaan, millainen viikkorytmi muilla on sun muuta. Taas kerran arkiruokareseptejä googlaillessa ajattelin kirjoittaa vähän meidän ruokakuntamme arkiruokailusta. Keskityn tässä lämpimiin ruokiin enkä esim. välipaloihin tai hedelmiin.

Olemme mieheni kanssa molemmat arki- ja päivätyössä. Olemme siis töissä ma-pe ja tulemme kotiin jossain kolmen ja puoli viiden välillä. Jos mitään harrastuksia tai muuta ison osan illasta haukkaavaa menoa ei ole, teemme joka ilta päivällisen kotona. Syömme myös lämpimän ruuan töissä, yleensä meillä molemmilla on eväänä itsetehtyä kotiruokaa (pääasiassa siis edellispäivän jäämistöä tai sitten kiireessä väännetty salaatti). Viikonloppuisin olemme aika usein reissussa, mutta jos vain olemme kotona niin useimmiten kokkaamme jotain vähän suuritöisempää ja spesiaalimpaa, kuten intialaista ruokaa tai teemme itse pizzaa. Viikonloppuisin sorrumme ajoittain myös heikkouteemme eli noutoruokaan ja yleensä se on intialaista, pizzaa tai burgeria. Varsinkin, jos tulemme myöhään reissusta sunnuntaina ja jääkaapissa on se kuuluisa valo, alkaa take-away houkuttaa… Onneksi tätä tapahtuu vain ehkä kerran-pari kuussa.

Minä olen meillä lähes kokonaan ruuanlaitto- ja suunnitteluvastuussa ja pidän tosi tärkeänä sitä, että syömme kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja että arkiruoka on monipuolista ja terveellistä. Ruoka on pääosin lautasmallin mukaan koottua ja ruuasta riippuen joka aterialla on salaattia, puolukkahilloa, raastetta tms. kasvikunnan tuotetta kylmänä lisukkeena. Yleensä lisuke on vihreä salaatti jonka teemme aina tosi tylsällä tomaatti-kurkku-salaatti-paprika-punasipuli- kaavalla, joskus tulee kokeiltua jotain extremeä sinne sekaan ;) Lisäksi minä syön usein omaa puolukkahilloa ja ajoittain ostan etikkapunajuuria tai suolakurkkuja. Minulla on aika tarkat parit ruuista ja lisukkeista mitkä sopivat yhteen, mutta en edes aloita niistä koska tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka kirjan…

Arkiruuankaan ei mielestäni tarvitse aina olla niin nopeaa tai yksinkertaista, voin kyllä tehdä monimutkaisempaakin ruokaa. Ainoastaan jos on kiire eli nälkä, niin haluan että ruoka on jotain tosi simppeliä ja äkkiä lautaselle ilmestyvää. Näihin hetkiin sopii hyvin esim. tuorepasta ja sinne sekaan kanaa tai lihapullia. Emme syö valmisruokaa juuri ollenkaan, muutama juttu on sellainen joita tulee satunnaisesti ostettua. Lihapullapastaan ostan pullerot valmiina, ja lasagneainespaketti otetaan hyllystä (puolivalmiste). Evääksi tai iltapalaksi ostan joskus Saarioisen vispipuuroa, se on ihan kaamea sokeripommi mutta niin hyvää! :D Mutta siinäpä ne.

Emme ole kumpikaan mieheni kanssa niin riisin faneja, joten useimmiten lautasella on pastaa tai perunaa/juureksia. Yritän tehdä mahdollisimman vaihtelevaa ruokaa, tosin sitten teen aina samaa ruokaa ison satsin kerralla koska apetta tarvitaan myös töihin evääksi. Vähintään kuusi annosta pitäisi siis saada kerralla (ekan päivän iltaruoka, tokan päivän lounas ja tokan päivän iltaruoka). Yritän välttää kertakeikkoja eli että tekisin vain yhdelle syönnille ruokaa, koska sitten taas on sama ongelma seuraavana päivänä edessä.

Listaan tähän sellaisia ruoka-aineita, joita käytämme usein: perunaa kuorineen, (täysjyvä)pastaa, broilerin sisäfilettä, muuta maustamatonta broileria, uunijuureksia (peruna+bataatti+porkkana), salaatti em. kombolla, punasipuli (laitan sitä melkein joka ruokaan), tomaattia monessa muodossa, sika-nautajauheliha, puolukka, kaurakerma, oliiviöljy, kermaviili, karjalanpaistiliha, ruisleipä. Ostan kotimaisena kaiken mikä ei ole järkkykallista ja mitä vain Suomesta saa.

Mitä meillä ei syödä usein, tai mitä yritetään välttää: punaista lihaa monta kertaa viikossa (erit. jauheliha, johon tulee kuitenkin sorruttua helppouden vuoksi), makkaraa, pannulla paistamista ja voin käyttöä, kermaa, rasvaista lihaa ja epämääräisiä lihan osia (jänteistä, huonolaatuista tms. lihaa), kaikkea marinoitua lihaa/kanaa, ulkomaisia ruoka-aineita ja erityisesti ulkomaista lihaa, valmiskastikkeita, italiansalaattia tms. majoneesiruokaa, vaaleaa ”puppu”leipää.

Mitä yritän saada pöytään tai mitä haluaisin syödä useammin: riistalihaa (tätä saa lähinnä syksyisin sukulaisilta), tuoretta kalaa, minulle ei-niin-tuttuja vihanneksia ja juureksia (esim. kukkakaali, parsakaali, selleri, palsternakka, lanttu tms), kasvis- ja erityisesti vegaaniruokia. Yleisesti ottaen myös haluaisin saada siihen perusruokarundiin vähän lisää ruokalajeja, aika samoissa ne pyörivät vaikka kokeilen kyllä mielelläni kaikkea uutta ja useimmiten vielä onnistunkin ihan kohtalaisesti. 

Kalatilanne on näistä edellä mainituista ehkä sellainen, mikä kaipaisi pikaisinta parannusta. Ostan lohta ehkä kerran kuussa, järvikalaa onneksi saa useammin koska mieheni kalastaa ja minäkin joskus. Kuitenkin sanoisin, että syömme kalaa vain 2-3 kertaa kuussa, vähän menee kausittain tämäkin, kesällä ja syksyllä eniten kun on kalakausi päällä. Välillä pääsen jopa kerran viikossa-tahtiin, mutta ei kovin usein.

Niin ja pakkohan nyt on sanoa että vaikka meidän arkiruokamme onkin tosi terveellistä ja monipuolista, niin kyllä törkyäkin tulee syötyä! Ongelmat ruokavaliossa ovat meillä sitten enemmän siellä herkuttelupuolella, mutta ei mennä siihen nyt… :D

Lopuksi listaan vielä ruoka-aineiden lisäksi niitä arkiruokalajeja, joita meillä yleensä ja kaikkein useimmin on tarjolla (ei järjestyksessä):

• Kanakeitto kirkkaassa liemessä
• Lihamakaronilaatikko
• Lasagne
• Kanaa ja keitettyjä perunoita
• Lohkoperunat/-juurekset ja kanaa kaurakermakastikkeessa
• Chili con carne ja pitaleivät
• Papupihvejä
• Uunikalaa ja perunamuusia
• Broileri-kauramakaronilasagne
• Lohikeitto kaurakermaan
• Lihapullapasta tuorepastasta
• Tonnikalasalaattia
• Karjalanpaistia
• Kanarisotto uunissa
• Lämpimät voileivät
• Ahventa ja keitettyjä perunoita
• Viipaleperunalaatikko

Kylläpä oli mukamas vaikeaa saada tämäkin lista kokoon! :D Jotenkin sitä arjen tuoksinassa unohtaa, että mitä söi vaikka toissapäivänä. Löytyikö tästä muiden lemppari-arkiruokia? Uusia vinkkejäkin saa heitellä! :)

-Marianna

Grilliruokaa vegaanisti

Hou hou hou, kesä alkaa olla lopuillaan ja varmaan sitä myöten tämä pikku blogiloma myös :) Suomeen asettuminen on sujunut hyvin ja nyt voisi tämän kirjoittelunkin suhteen palata arkirytmiin. Kesällä on tullut touhuiltua kaikkea pientä, ja tänään on sitten suuresti odotetun loman ensimmäinen päivä. I H A N A A.

Järjestimme mieheni kanssa pienet kotiinpaluupirskeet viime viikonloppuna. Alunperin tarkoitus oli kutsua vähän isompikin joukko väkeä ja kutsuttiinkin, mutta kesällä kaikki ovat tosi kiireisiä joten joukko supistui alle kymmeneen. Mutta kun väki väheni niin pidot ehkä sitten paranivat?! Ainakin meillä oli todella hauska ilta, terassillakin tarkeni istuskella vaikka päivällä vielä näytti että sataakohan koko ehtoon.

Ruokalistan suhteen olin tehnyt suuria suunnitelmia jo viikkokaudet, halusin tarjota kerrankin jotain vähän erilaista ainaisten mustikkapiirakoiden ja tomaatti-kurkku-paprika- salaatin lisäksi. Nekin ovat kyllä hyviä (kuka ei tykkäisi mustikkapiirakasta??!) mutta kun oli tulossa vähän enemmän väkeä niin ajattelin antaa luovuudelle tilaa. Lisäksi pienestä vierasporukasta löytyi niin vegaaneja (eivät siis syö mitään eläinperäistä), laktoosi-intolerantikkoja kuin keliaakikkokin joten pientä haastetta alkoi olla ruuanlaitossa.. Yritän aina parhaani mukaan ottaa vieraiden erityisruokavaliot huomioon, on tylsää jos muut syövät täytekakkua ja keliaakikolle on kuivia keksejä.

Ruokalista muotoutui lopulta seuraavasti:

-Makkaraa (tosi monet ihan tavalliset makkarat ovat gluteenittomia ja laktoosittomia)

-Salaattia jossa lollo rossoa, paprikaa, punasipulia, punakaalia, tomaattia ja kurkkua

-Itse tehtyä guacamolea

–Punasipulihilloketta

-Paahdettua munakoisoa

-Lohkoperunoita ja -bataatteja

-Itse tehtyä vegaania perunasalaattia

Lihaa ei vegaanien vuoksi tarvitse jättää pois ruokalistalta, koska makkarat eivät ole minkään muun ruokalajin seassa. Vegaanit voivat sitten vain jättää sen pois lautaselta, munakoiso oli tavallaan makkaran korvike tässä menussa.

Punasipulihillokkeeseen sain idean häistä, joissa olimme vieraana muutama viikko sitten. Siellä tätä lisäkettä maistoin ja se oli tosi hyvää, eikä ohjekaan ollut vaikea. Käytin keittämiseen punaviinietikkaa värin vuoksi, ilmeisesti valkoviinietikkakin käy. Tein vahingossa vähän turhan vetistä hilloketta, mutta valutin lopuksi sössön suodatinpaperin läpi ja sitten koostumus oli täysi nappi. Tein hillokkeen valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta se ehti vähän maustua jääkaapissa. Tätä täytyy kyllä kokeilla joskus vaikka joulupöytään, lihan lisukkeena hilloke maistuu mainiolta.

Lisukkeista lisämaininnan ansaitsevat myös guacamole ja perunasalaatti. Guacamoleen olen innostunut vasta tässä viime vuosina, sehän on tosi helppo ja nopea tehdä itse. Sen verran omia vinkkejäni antaisin, että avokadoa ja sipulia ei kannata mössötä liian hienoksi, muuten guacamole menee jotenkin vetiseksi. Jos vain avokado on sopivan kypsä niin vaikka haarukalla muussata se, ja sipulin rouhiminen vain kevyesti joko monitoimikoneella tai vastaavalla tai puukolla. Minä käytin tähän ja sataan muuhunkin hommaan Tupperwaren yrttileikkuria, joka on kyllä maailman paras vehje. Guacamolen teen yleensä aika lähellä tarjoiluhetkeä, koska avokado alkaa nopeasti tummua.

Itse tehty perunasalaatti on tosi hyvää, joskus tulee tehtyä eilisistä ylijääneistä perunoista tätä herkkua. Yleensä käytän kastikkeena kermaviiliä, mutta vegaaniksi tehdessä piti vähän soveltaa. Perunasalaatinhan voisi muutenkin tehdä majoneesipohjaisena, mutta minä en ole niin majoneesimössöjen ystävä koska ne ovat kovin rasvaisia. Nyt kuitenkin käytin X-tran kasvipohjaista majoneesia ja ihan hvyä perunasalaatti siitäkin tuli :) Laitoin siis perunan lisäksi suolakurkkua, sipulia, ruohosipulia, sitruunamehua ja majoneesia+ suolaa ja pippuria. Omaan makuuni pidän edelleen silti kermaviilipohjaisesta enemmän, mutta hyvää tämäkin oli.

Illan ruokahuipennus oli vegaani-laktoositon-gluteeniton täytekakku. Tämä leipomus vaati eniten taustatyötä ja kaupassa haahuilua. Pohjan ohje on lopulta otettu Kamomillan konditoria-blogista. Tein tuon ohjeen kaksinkertaisena kahdelle uunipellille ja vielä siten, että toiseen pohjaan lisäsin väriksi kaakaojauhetta. Näin sain nätin kaksivärisen kakkupohjan :) Taikina suositeltiin paistettavaksi pellillä litteänä ison pyöreän vuoan sijaan, koska gluteeniton ja munaton taikina ei kohoa niin hyvin kuin tavallinen. Kuohkeutta ja sitkoa kakku sai sokerikuitu ksantaanista, jonka käyttö oli helppoa ja pohjan rakenteesta tuli todella hyvä, joustava ja napakka. Jauhoina käytin Sunnuntain gluteenitonta jauhoseosta.

Täytteeksi keitin tuoreistä päärynöistä hilloa ja lisäksi vatkasin kookoskermasta suklaamoussen. Päärynähillo olisi saanut olla vähän paksumpaa, minun hilloni oli aika notkeaa ja sitä ei pystynyt laittamaan kuin ohuen kerroksen. Ensi kerralla siis paksumpaa, niin päärynä maistuu enemmän. Kookoskerma taasen oli minulle ihan uusi tuttavuus, mutta todella hyvä sellainen! Kermasta tuli todella kuohkeaa ja ihanan silkkisen sileää. Kookoksen maku ei ollut liian pistävä (en ole mikään suuri kookosfani), ja lisäksi kaakaojauhe peitti sitä entisestään. Kylmänä kun vispasi suoraan purkista, niin rakenteesta tuli aivan mainio.

Kakun päälle sitten laitoin Plantin kauravispiä, jota löytyi Prismasta. Myös Kamomillan konditoria-blogissa tämän makua kehuttiin, ja hyvää se olikin. Niin ikään rakenne oli erinomainen ja pursotus helppoa. Koristeeksi kahden kermajutun lisäksi laitoin vadelmia, niihin glaseeraus kasvipohjaisella hyytelösokerilla (tavallisessa on liivatetta) ja vielä pienet kermatupsut ympärille valumista estämään. Voilá!

Ruuat ja herkut kävivät todella hyvin kaupaksi, ja erityisesti täytekakku onnistui hienosti ja keräsi kiitoksia. Olin itse eniten yllättynyt siitä, miten hyvin vegaanituotteita on tarjolla, tarkoittaen siis näitä maitopohjaisten juttujen korvaajia kuten kermoja ja vispejä ym. Gluteenittomasta ruuasta minulla on enemmän kokkauskokemuksia, mutta ksantaania en ollut ennen käyttänyt koskaan. Nytpä on sitäkin purkillinen hyllyssä. Ei voi kuin suositella näitäkin kaikkia ohjeita ja tuotteita vain kokeilemaan rohkeasti! Jos on muita kokemuksia vaikka näistä vegaanikermoista, niin kuulisin mielelläni :)

-Marianna

Tänään…

…Heräsin ”aikaisin”, jo kahdeksalta! Vuorokausirytmini heittää nyt lomalla ihan häränpyllyä, enkä tykkää siitä yhtään. Lojun kahdeksaan-yhdeksään ja sitten pyörin sängyssä iltaisin yli yhteen. Not fun.

…Otin itseäni niskasta kiinni ja aloin kirjoittaa esseetä. Vaikka lukukausi on periaatteessa ohi, niin nyt loman aikana on kaksi palautettavaa esseetä. Nyt pureudun aiheeseen: miten sikiön raskauden aikana saaman testosteronin määrä vaikuttaa sukupuolen sosiaaliseen ja kulttuuriseen määräytymiseen lapsuudessa? (tätä on vähän vaikea kääntää hyvin suomeksi. Englanniksi aiheeni on: ”Testosterone rush during pregnancy: the prenatal attributes of child´s gender formation”)

…Tein ihania papupyöryköitä. Toinen veljeni on alkanut vegaaniksi ja häneltä putoilee varsin hyviä kasvisruokaohjeita. Saksassa ollessa olen lisännyt ruokavaliooni (sekä mieheni, tietysti) kasvisruokia ja muutenkin olemme tehneet ruokaremonttia. Minimaalista herkutteluakin on noudatettu jo vuoden alusta asti!

…Pohdin taas kerran, että miten opinnoissani oikein pitäisi ja kannattaisi edetä.

…Ikävöin asuntoamme Tampereella. Olen jo suunnitellut, miten laitan vierashuoneemme sisustuksen uusiksi kotiin palattuamme :)

…Tein synttärilahjaksi saamaani Hamburg-palapeliä. Tämä kuuluu muuten siihen vierashuoneen sisustukseen sitten!

…Kävin salilla. Kuntosali on myös kuulunut elämäntapojen parannukseen jo viime syksystä lähtien. Nyt lomalla onneksi ehtii käydä useamminkin! Sixpackista näkyvät jo ne vaakaviivat… :D

…Heitin vasta nyt pois kukkakimpun, jonka sain vuokraemännältäni syntymäpäivänäni. Lämmitti mieltä kovasti, kukkia on aina ihana saada!

…Peruutin automme peräkärryä päin. Tai no, tämä sattui jo muutama päivä sitten mutta vieläkin kyrsii. ONNEKSI tämä tapahtuma ei ollut minun syyni, vaan jonkun toisen tietenkin. Naarmukin autoomme oli aika olematon.

…Kudoin sukkaa. Olen ihan lumoutunut kirjoneuleesta, ja seuraava potilas on jo valmiina näiden sukkien jälkeen. Malli on Novitan edellisen sukkalehden Saippuakupla. Teen näistä oman postauksen, kun saan toisenkin sukan valmiiksi! P.s., katsokaapa millä sormella pidän lankaa…

…Kävin Bergedorfissa talvitorilla (vähän kuin joulutori ilman joulua, yhdistettynä tivoliin), vain saadakseni huomata että se ei varsinaisesti vielä viideltä iltapäivällä ollut auki (?). Hitto, tunsin jo nutellakrepin ihanan maun kielelläni! Noh, parempi onni ensi kerralla.

-Marianna

Runebergin tortut

Aamulla Suomen uutisia selaillessa huomasin, että vähän joka nettisivulta, Instagramista ja Facebookista pomppasi esiin sama päivän päähenkilö: Runebergin torttu! Sain jonkun ihme leivontainspiraation saman tien ja ei kun kaupan kautta leipomaan. Tykkään hirveästi leipomisesta ja jos ei vaaka näyttäisi muuta, niin taiteilisin jotain hyvää pöytään vaikka kerran-pari viikossa… Yritän kuitenkin pitää jonkinlaista kuria, ja säästän leipomiset erityistilaisuuksiin. Kuten nyt, kun on tämä minulle henkilökohtaisesti, öö, todella merkittävä runollisuuden ylistyksen päivä (tai ei).

Vaikka Iltalehti ei normaaleissa oloissa ikinä tarjoa juuri mitään järkevää sisältöä (silti luen sen nettisivuja joka päivä), niin tänään kyllä lehti osui jackpotiin tällä Runebergin torttu-ohjeellaan. Kuten aina, oioin leipomisessa vähän mutkia. Osan siksi, että en lukenut ohjetta kunnolla ennen kauppaan menoa, ja osan siksi että en löytänyt kaikkia aineksia. Mantelijauhetta en tajunnut ostaa, ja pipareita taas ei meidän lähikaupastamme löytynyt. Arvelen, että niitä on kyllä Saksassakin saatavilla mutta ei ehkä tuossa kaupassa ja tähän vuodenaikaan. Tyydyin siis kompromissiin ja tuollaisiin voikekseihin, joista tuli oikein mukava maku! Tykkään kyllä näistä tortuista, mutta koska en ole mikään piparkakkufani muutenkaan niin ”oikeiden” keksinmurujen puuttuminen ei haitannut. Mantelijauheen korvasin kaksinkertaistamalla keksimurun määrän.

Manteliesanssia sentään tajusin ostaa. En muista yhtään, mitä olen ennen näihin kakkusiin mantelin maun tuomiseksi laittanut, koska näitä makutippoja en ole ennen ostanut. Varmaan jotain kuivamaustetta? Jotenkin innostuin näistä tipoista ihan täysin, ja ostin jopa rommiesanssiakin karvasmantelin lisäksi. Lisäaineet tappavat-puolue voi minun puolestani olla hiljaa, näihin runebergeihin tuli makuaineita yhteensä ehkä viisi tippaa. Haju oli luonnollisesti aivan kauhea, mutta toisaalta olen sitä mieltä että Runebergin tortuissa kuuluu olla se karvasmantelin maku, tai muuten ne maistuvat aika tavallisilta muffinseilta (erityisesti koska skippasin kostutuksen ja piparit). Noista rommiputkiloista tuli kyllä varsin elävästi mieleen hammashoidon puudutusampullit! Hahaa, toivottavasti maku ei ole ihan yhtä kamala kuin niissä ;)

Suuret kehut menevät ensinnäkin siis Iltalehdelle ja toisekseen minulle itselleni, koska tortuista tuli ihan täydellisiä ja superhyviä. En muistanut ollenkaan, että nämä leivonnaiset pitäisi kostuttaa, mutta en pidä muhevuutta ja kosteutta niin suurena juttuna että olisin alkanut kaapia kuorrutetta pois ja tekemään hommaa uusiksi. Liian kuivia näistä ei joka tapauksessa tullut, päinvastoin erittäin meheviä. Nuo värikkäät silikoniset muffinsivuuat olen muuten saanut joskus työkavereiltani läksiäislahjaksi vaihtaessani työpaikkaa. Kiitos vaan Terski ja Erska ja muut! :)

-Marianna

Eri maiden ruokalajeja maistelemassa

Eilen oli vuorossa Erasmus-opiskelijoiden international dinner eli kansainvälinen illallinen. Paikalle saapuessani olin aika ymmälläni, koska opiskelijoita oli paljon, paljon enemmän kuin aiemmissa tapahtumissa ja koulun sali pitkine pöytineen aivan täynnä. Kävi ilmi että mukana oli myös edellisen lukukauden Erasmus-porukkaa, yhteensä meitä oli lähes kaksi ja puoli sataa. Jokainen oli tuonut yksin tai maamiestensä kanssa kimpassa oman maansa ruokia ja juomia, ja niitä sitten katettiin notkuvaan ruokapöytään. Minä olin ollut jo kaukaa viisas ja kantanut tuomiseni (salmiakit, ruissipsit ja Fazerin sinisen) Suomesta. Eräs toinen suomalainen oli hakenut lakuja merimieskirkolta ja siellä oli ollut aika kallista. Pitää kuitenkin itsekin mennä siellä käymään kunhan ehdin.

Ohje-sähköpostissa meitä oli kehotettu tekemään jonkinlainen lappu tai esittely tuomastamme ruuasta. Tätä harmillisesti kyllä kaikki eivät olleet tehneet, ja olikin vähän epäselvää välillä että ensinnäkin mitä lautaselle ottama ruoka oli, saati mistä maasta se oli. Jotkut syömiset olivat niin erikoisen näköisiä, että en edes tiennyt oliko kyseinen ruoka suolaista vai makeaa. Eipä silti, ei varmaan salmiakistakaan ihan kaikille ulkonäön perusteella käynyt ilmi, että miltä se maistuu.

Missähän välissä ja opiskelijasolujen keittiöissä ihmiset olivat nämä kokanneet?

Tsekatkaapa keskellä, noissa kertakäyttömukeissa on Tobleronesta tehtyä suklaamoussea. NAMI!

Yritin sivusilmällä katsella ihmisten lautasille, että kuinka suomalaiset syötävät tekivät kauppansa. Ruissipsit näyttivät maistuvan aika monelle, kun taas salmiakit jäivät useilla lautasen reunalle. Yksikin tyttö (en tiedä mistä maasta) mätti lautaselleen ainakin kymmenen salmiakkikarkkia ja taisi syödä niistä vain yhden, hah hah. Ranskalainen kaverini Louis taas tuli oikein erikseen minulle selittämään salmiakin maistamiskokemustaan: ”niin monia makuja tuli suuhun samaan aikaan!” Kaipa sen niinkin voisi esittää, itse on niin tottunut ja rakastunut salmiakin syöntiin että ei osaa enää katsoa asiaa ulkopuolisen silmin.

Nämä monsterinaama-kakkuset olivat tanskalaisten tekemiä.

Bretselit ja leivät, saksalaisia tietenkin.

USA:n poikien mielestä jelly shotit eli hyytelöpaukut ovat ilmeisesti perinteistä opiskelijaruokaa :D

Ruuat olivat pääasiassa todella hyviä. Ihmiset olivat selvästi nähneet vaivaa niiden eteen, minä toin ihan vain valmista kaupan kamaa mutta aika moni oli kokannut tai leiponut ties sun mitä, joku oli jopa valmistanut häränliha-chiliä joka oli tosi maukasta. Meksikosta oli jonkinlaista maito-ananasjuomaa ja venäjältä tietenkin vodkaa :D Espanjalaiset toivat ämpärikaupalla sangriaa ja sitä näytti paljon bileissä menevänkin. Minä olin autolla liikenteessä joten skippasin sekä vodkan, sangrian että jälkipelit irlantilaisessa pubissa.

Oma kootut metkut-lautaseni näkyy yllä. Kasasin siihen ainakin omenapiirakkaa, baklavaa (ainakin luulen, että tuo vasemmanpuoleinen on sitä?), mandariini-vaniljatorttua, jotain leivän tapaista, härkächiliä ja vielä muutamaa juttua, josta en tiennyt maistamisen jälkeenkään, että mitä se oli. Ehkä sitä kazakstanilaisten kasvissössöä sitten?

Tällä illallisella lensi saman tien romukoppaan se terveellisempi elämän, josta eilen mainitsin :D Haha, noh menkööt tämän kerran. Tänään söin ihan kiltisti kanaa ja riisiä :)

-Marianna

Mokkapannu

Tänne Saksaan lähtiessämme jouduimme auton tilanpuutteen vuoksi jättämään kotiin paljon sellaisia tavaroita, joita normaalisti käyttäisimme joka päivä. Koska en ole missään totaalisessa kahvikoukussa, niin suostuin kahvinkeittimen jättämiseen Suomeen. Nyt tässä viikon päivät take-away- kahvia ostelleena olen tullut siihen tulokseen että mitään järkeä siinä rahan kaatamisessa kahviloiden kassaan ei ole, joten kahvinkeitin olisi ostettava.

Yritän pysyä säästeliäänä, koska täällä (kuten ulkomailla aina) olisi paljon kaikenlaisia mielenkiintoisia juttuja ja tavaroita shoppailtavana. Kahvinkeittimet tosin ovat ihan samanlaisia kuin Suomessakin, halvimman taisin löytää elektroniikkaliikkeestä, sen hinta oli 30€. Ihan jees ei siinä mitään, mutta yritän täällä ollessa ajatella kuitenkin myös ostamieni tavaroiden kestävyyttä ja ekologisuutta. Kannattaako siis ostaa samanlaista kahvinkeitintä kuin Suomessa minulla on, kun sitten Suomeen palatessa toinen olisi tarpeeton? Ja samalla, että jos ostan jonkun tsing tsong-merkkisen halpiskeittimen täältä ja se menee luultavasti sopivasti rikki tuossa vuoden kuluttua, niin onko siinäkään mitään mieltä? Minun mielestäni ei, mutta keksinkin sitten tällaisen todella järkevän ja ekologisen ratkaisun (tiedä sitten… Hetken päähänpisto ehkä ennemminkin ;).

Siispä menin ja ostin mutteripannun! Tai mokkapannun, tai espressopannun, tai miksi tätä nyt sitten kutsutaankaan? Saapi taas valaista, yritin etsiä oikeaa nimeä Suomen baristayhdistyksen nettisivuilta ja päädyin siihen, että tuo taitaa olla mokkapannu. Ajatuksena oli siis, että pannun pitää olla A) pienikokoinen, koska keittiössämme on aika vähän pöytätilaa (tämä oli yksi iso syy, miksen ostanut tavallista kahvinkeitintä) B) edullinen C) sellainen, että voin käyttää sitä myös Suomessa ja D) yhdelle ihmiselle näppärästi kahvia keittävä.

Näppärää tästä pannusta ei saa tekemälläkään ja kun ensimmäiset kahvia juovat vieraat tulevat käymään (mieheni ei juo kahvia), joudun keksimään jotain millä saan heille sumpit naaman eteen. Mutta päätin ohittaa tämän väistämättömän tosiasian ja ajatella vain itseäni, heh heh.

Kerronpa sitten, miten sen ensimmäisen kupillisen keittäminen oikein sujui. Ohjeet luin pannun mukana tulleesta ohjevihosta (pannu on siis by the way Ikeasta), siellä ne olivat selvällä Suomella. Heleppoo! Kahvina käytin REWE- marketista ostamaani ymmärrykseni mukaan melko normaalia suodatinkahvia, joka ei kyllä näytä yhtään suomalaiselta kahvilta. Puru on jotenkin hienompaa ja tujumman hajuista kuin kultakatriinat tms.

Ensin siis pesin tietysti pannun kuumalla vedellä ja Fairylla. Sen verran sain taustatutkimuksesta irti, että tällainen teräspannu on hygieenisempi ja kestävämpi kuin paljon käytetty alumiinipannu (se ”mutterimpi” pannu), joka aikaa myöten helposti töhnääntyy ja patinoituu. Keitin lisäksi yhden testipannullisen pelkällä vedellä, samalla sain kiehuvan veden putsaamaan koko pannun röörejä myöten. Itse kahvin teko alkoi sitten täyttämällä alaosan suodatin kahvinpuruilla.

Seuraavassa kuvassa näkyykin pannuosa, johon valmis kahvi suodattuu/keittyy. Tähän pönttöön ei alkuvaiheessa laiteta siis mitään.

Pannun alaosan säiliö täytetään merkkiin asti vedellä, tällä saa siis keitettyä yhden ison kupillisen kerralla. :D Pannu hellalle, tämä teräsmalli sopii myös keraamiselle liedelle.

Jännitysnäytelmä alkaa. Vesi alkaa kiehua alaosassa ja suihkuta kahvisuodattimen ja purujen läpi putkea pitkin pannun yläosaan. Toimintaperiaate on siis täysin sama kuin sellaisissa suurkeittiöiden isoissa sankomaisissa kahvinkeittimissä joissa on hana, jokainen on ainakin nähnyt sellaisen jossain myyjäisissä tai juhlissa tms.

Kahvin keittäminen vei ehkä viisi minuuttia. Tuoksu oli tosi hyvä, mutta kahvi tietenkin aika tujakkaa. Tämä lienee nyt siis espressoa?! Täytin kuppini noin 2/3 täyteen.

Tässä kohtaa alkaa ihan pikkuisen vain hävettää. Vuoden turhakkeeksi joitain aikoja sitten valittu paristokäyttöinen maidon vaahdotin astuu mukaan kuvioon. Ostin tämänkin Ikeasta, maksoi kaksi euroa. Pakko sanoa, että ihan todella helposti tällä kyllä sai kivan maitovaahdon aikaan.

Kuumensin kevytmaidon kattilassa, heitin määrän ihan hatusta mutta se osoittautui ihan sopivaksi isoa kupillista varten. Koska kahvi on tosi väkevää, niin maitoa tarvitaan AINAKIN yksi kolmasosa. Kuuma maito vaahtosi tuolla hienolla vispilähärpäkkeellä parissakymmenessä sekunnissa. Ei liene tarpeen edes sanoa, että tässä kohtaa olin tästä koko kahvin tekemisestä aivan fiiliksissä.

Maitovaahto lisätään espresson päälle, tähän kohtaan kahviloissa aina tehdään niitä hienoja sydämiä sun muita maitovaahdon pintaan.

Kuppi täyteen ja voilá – cappuccino on valmista!! Ihan järjettömän siistiä! Hirveän tuhraamisen jälkeen sain kuitenkin aikaiseksi aivan kelpo kupillisen cappuccinoa, ihan samanlaista kuin kahvilassakin. Aikamoista salatiedettä tämä kyllä tuntuu olevan ja varmaan variaatioita pystyy sitten kehittelemään kaikenmoisia. En käytä kahvissa sokeria mutta tämä ehkä pikkuisen olisi kaivannut makeutta, pitää kokeilla seuraavalla kerralla. Näin yhden käyttökerran jälkeen olen aivan rakastunut näihin kahvintekovehkeisiin. Ehkä normi nihkeänä arkiaamuna ei viitsisi varttia keitellä yhtä kupillista, mutta näin opiskelijana aamut eivät ala kovin aikaisin ja muutenkin nyt on sen verran löysää, että ehdin aamuisin vallan hyvin.

Nyt hei kommentteja kehiin, onko muita tällaisen hifistelyn ystäviä, tai oletteko kokeilleet mokkapannun käyttöä?

-Marianna

Tikka Masala

Kävin ensimmäisen kerran intialaisessa ravintolassa muistaakseni ööh… toissakesänä(?) partiokamujeni kanssa. Siitä eteenpäin olen ollut ihan in lööv intialaiseen ja sinne päin menevään ruokaan. Meillä on mieheni kanssa vähän semmoisia kausia, jolloin take away-ruokaa tulee haettua vähän turhankin usein. Olen ihan totaalisen kyllästynyt kebabiin ja subwayhin ja olemmekin sitten laajentaneet ruuan noutosädettämme keskustaan asti. Sieltä sitä nyt saa ihan mitä ikinä mieleen tulee, mutta eniten käytämme tällä hetkellä nepalilaista ravintola Katmandua, jossa hinta-laatusuhde on todella kohdallaan. Itse ravintola ja sen nettisivut ovat melko vaatimattomat mutta ruoka on vain niin mm-mm-mmm! Minä päädyn oikeastaan aina kanaruokaan, ja kun jonkun aikaa listaa plärää läpi niin ne omat suosikit alkavat muodostua, ja minulla se taitaa olla tämä perinteinen tikka masala. Käsittääkseni tikka tarkoittaa juurikin kanaa?

Aina sitten joskus mielenhäiriössä saan superhyviä idiksiä kuten sellaisia, että voisin itsekin yrittää valmistaa jotain ravintolassa syömääni ruokaa. Aina nämä yritykset eivät ihan onnistu mutta tikka masalan kohdalla olen saanut napakympin jo kaksi kertaa! :) Tähän ruokaan ainekset löytyvät ihan normi kaupasta, hankalin saattaa olla tuore inkivääri. Mutta kyllä sitäkin jo aika pienistä kaupoista taitaa saada. Reseptin kaivelin ihan vain jostain netin uumenista, uskallan sen jakaa tässä vaikka se ei omani olekaan. En usko että tällaiseen perinteiseen ruokalajiin kellään on mitään erityisiä tekijänoikeuksia, joten tässä resepti:

• 400g kanan rintafileitä
• 2x 400g tomaattimurskaa
• 2 rkl tomaattipyreetä
• 1 sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 noin 4 cm pala tuoretta inkivääriä
• 1 tl chilijauhetta
• 1 tl juustokuminaa
• 1 tl suolaa
• 2 dl turkkilaista jugurttia
• 2 rkl öljyä
• lisäkkeeksi riisiä

Teen tämän annoksen aina tuplana, vaikka jo yksinkertaisenakin tästä riittää syötävää kahdelle tosi hyvin. Ruokalajina tämä on aika työläs, keittiössä vierähtää helposti pari tuntia, ainakin kun minä teen tähän kylkeen aina myös naan-leipää. Tätä ohjetta olen itse muuttanut sen verran että en käytä tomaattipyreetä (en ihan ymmärrä miksi se tähän kuuluu tuommoisena määränä) ja kanan rintafileiden sijaan käytän sisäfilettä. Öljynä olen käyttänyt oliiviöljyä tai rypsiöljyä ja riisinä asiaan kuuluvasti basmatiriisiä. Sellaisen huomion olen tehnyt, että tuota tomaattimurskaa ei tosiaan yksinkertaiseen annokseen tarvitse laittaa 800g:aa. Minä laitan tupla-annokseen tuon verran ja se on ihan sopiva. Ja muuten vinkkinä, että täältä löytyy hyvä kikka inkiväärin kuorimiseen!

Ensin raastetaan inkivääri, pilputaan sipuli ja valkosipuli. Nämä kuullotetaan öljyssä mausteiden kera. Juustokumina on näistä mausteista minun nenääni se, joka tekee tuon ”itämaisen” tuoksun. Sipulia tulee tähän melkoinen kasa, erityisesti kun tekee tupla-annoksen kuten minä. Tuore sipuli välillä ärsyttää vatsaani mutta näin kypsennettynä ei.

Kana palastellaan ja paistetaan ei-ihan-umpikypsäksi. Kastiketta haudutetaan niin kauan, että loput kypsyvät siinä ja missään nimessä paloihin ei saa tulla kovaa kuorta vaan lihan tulee pysyä mehevänä ja mureana (tämänkin vuoksi sisäfile on parempi valinta).

Sipuli-inkiväärisössön sekaan lisätään sitten tomaattimurska ja turkkilainen jugurtti. Ohjeen mukaan tässä kohtaa tulisi muussata isommat sattumat pois sauvasekoittimella. Olen niin aina tehnytkin mutta ihan sileää tästä kastikkeesta ei mielestäni tarvitse tulla. Kanat voi muussaamisen jälkeen lisätä myös. Kastikkeesta tulee todella paksu ja nyt molemmilla kerroilla kun olen tätä ruokaa tehnyt, on kastike reilusti pulputellessaan saanut aikaan tämän….

Nyt soosi on periaatteessa hauduttamista vaille valmista. Tämähän on käsittääkseni alunperin pataruoka ja se saakin hautua vielä hyvän aikaa miedolla lämmöllä. Itse olen antanut hellan olla noin kakkosella ja pitänyt kastikkeen kannen alla sen aikaa, kun valmistan raitan ja naanin, näihin menee ehkä 20 min.

Raita on siis hunajainen jugurttikastike, johon kuuluisi myös tuoretta minttua. En raaski ikinä ostaa minttunippua vain tätä varten, kun en oikein keksi sille mitään muuta käyttöä. Siispä raita on molemmilla kerroilla ollut aika lailla muutenkin käsivaralla tehty, eikä se ihan samalta kyllä maistukaan kuin ravintolassa :D Joka tapauksessa, raitan olisi tarkoitus pehmentää mausteista kastiketta ja sen tarkoituksen nämä minunkin tekeleeni kyllä täyttävät. Tässä minun versiossani on siis murskattua kurkkua, hunajaa, suolaa, juustokuminaa, pippuria ja turkkilaista jugurttia.

Raitan lisäksi ehdottomasti tähän menuun kuuluu naan-leipä, joka on näistä ruuista kaikkein yksinkertaisin. Leipä on ihan tavallinen valkoinen vehnäleipä, mutta jugurttipohja tekee mausta ja koostumuksesta pehmeän. Lisäksi naan paistetaan kovassa kuumuudessa pelkällä pellillä 7-8 minuuttia.

Ihan yhtä ohutta tästä ei ole ikinä tullut kuin ravintolassa… Mutta rehellisyyden nimissä tämä oma versioni on kyllä maukkaampaa kuin se mitä ravintolasta saa :)

Ja voilá, valmis nepalilaisruoka-annos on valmis! Kova työ näiden vääntämisessä on, mutta se on kaiken vaivan arvoista koska tämä ruoka on vain niin törkeän hyvää. Suosittelen kokeilemaan, jos joskus haluaa poikkeusta tavallisiin arkiruokiin. Jo pelkkä keittiössä leijuva tuoksu on niin huumaavan ihana, että kulinaristipää menee aivan pyörälle! :D

 

-Marianna

Viikonlopun gourmet

Hyppään yleensä naistenlehtiä lukiessani ruokasivut kokonaan yli. Olen kyllä kiinnostunut ruuanlaitosta ja uusista ideoista, mutta jotenkin en vain jaksa lukea niitä ruokaohjeita lehdistä. Kuvia saatan joskus katsella. Sitten kun joskus kotona mietin jotain edes vähän normaalista poikkeavaa ruoka-ajatusta, niin eivät ne naistenlehtien ohjeet kuitenkaan silloin tule mieleen. Hmm? Eilen kuitenkin päätin että viikonlopun kunniaksi teen oikein kunnon herkkuruokaa minulle ja miehelleni. Hän pitää lihasta ja ”kunnon ruuasta” joten tofu-salaattisörsselit sun muut saa sivuuttaa ihan suosiolla. Päätinkin siis mennä perinteisellä pihvilinjalla ja jostain mieleni syövereistä sain idean tällaiseen menuun:

• Possun sisäfile
• Pippurikastike
• Lohkoperunat ja -bataatit timjami-valkosipulimausteella
• Salaatti
• Suklaapannacotta

Mieheni oli näistä ideoista aivan ihkuna jo etukäteen. Tässä vuosien saatossa kun olemme yhdessä olleet niin olen havainnut, että minunkin mieheni sydämeen menee tie vatsan kautta ;) Jos siis haluan häntä oikein helliä ja olla ihana niin teen aina jotain erityishyvää ruokaa. Toki itsekin nautin hyvästä ateriasta, mutta on se mukavaa kun vaivalla vääntää kolmen ruokalajin menun ja saa kiitokseksi ylistystä ja tyytyväisyyttä! :D

Teen lohkoperunoita aina välillä ja toimin aina näin: pesen perunat (ja tässä tapauksessa myös bataatit), lohkon ne kuorineen (bataatit kuorin aina) ja esikeitän niitä 5-7 minuuttia. Näin paistamisessa ei mene niin pitkään. Esikeittämisen jälkeen laitan lohkot kulhoon ja kaadan päälle oliiviöljyä ja mausteita, tässä tapauksessa tuoretta valkosipulia, timjamia ja rouhittua merisuolaa. Pyörittelen mausteissa ja kaadan pellille. Paistan grillivastuksella n. 15-20 min.

  

Lihana oli nyt siis possun sisäfile. Makuna oli naturell ja muotona Saarioisten ”mötkö” eli kokonainen sisäfile. Leikkasin siitä paloja, hieroin merisuolaa ja pippuria pintaan ja paistoin n. 5 min/puoli ja jätin hetkeksi vielä folion alle vetäytymään. Näitä kutsutaan kai sitten possun noiseteiksi? Kastike oli kerma-mustapekka- soosi, nam nam.

Valmis annos lautasella! Punaisen kokolihan kanssa juomme punkkua, vaikka muuten emme ole erityisemmin viini-ihmisiä. Lisäkkeenä raikasta salaattia ja brie-valkohomejuustoa.

Jälkkärin kanssa heitin herkuttoman helmikuuni nurkkaan ja tein kunnon satsin suklaapannacottaa :P Lisäksi sulattelin pakkasesta mansikoita, sopivat tähän herkkuun täydellisesti! En ole muistaakseni ennen tehnyt pannacottaa, tämän idiksen pöllin Jonnalta joka samaista herkkua on minulle joskus tarjoillut.

Viikonloppu on alkanut aivan ihanan rentouttavissa merkeissä! Eilen oli pientä partioleiripaniikkia mutta kyllä sekin siitä sitten ohitse meni pienen puhelinpalaverin jälkeen. Mieheni vei minut keskustaan aamukahville (taisi mennä brunssin puolelle…) kun olin ensin nukkunut mukavat 10 tunnin yöunet ilman herätyskelloa. Keskustasta kotiutumisen jälkeen askartelin loput hääkutsut kuoriin ja nyt pitäisi alkaa etsiskellä vanhoja valokuvia häihin tehtävää kuvaseinää varten. Illalla olisi tarkoitus lähteä vielä toisen kaasoni Outin kanssa vähän rimpsalle! :) Ahh, että sitten tykkään näistä viikonlopuista, jolloin ei ole mitään pakollista ohjelmaa. Sielu lepää!

Mukavaa lauantaita kaikille,

Marianna

Joulu 2014

Tapaninpäivässä ollaan, joten voisi kai sanoa että ”pahin” on takana :D Joulu meni oikein mukavasti, erittäin perinteisesti, ja tänään tulimme mieheni mummolan kautta takaisin kotiin Tampereelle. Huomenna vielä pientä kyläilyä tiedossa, muuten vapaa viikonloppu, ja maanantaina sitten töihin. Viikko on vierähtänyt kivasti, vaikka alkoikin tylsästi sairaslomalla. Olimme kotiseudullamme vanhempiemme luona, onneksi etäisyys minun ja mieheni vanhempien välillä on lyhyt joten palloilimme vähän vuoron perään missäkin. Aatot vietimme omien perheidemme kesken ja eilisestä alkaen liikuimmekin taas yhdes koos.

Meillä kotona vanhempieni luona joulu on siitä ihana, että koko perhe on kerralla koolla. Molempien veljieni kanssa ehtii harvoin ihan rauhassa viettää yhdessä aikaa, mutta nyt siihen oli tilaisuus. Paljon kulutimme aikaa pelaillen jos sun mitä eri pelejä. Olemme mieheni kanssa ihan päkätissä lautapeleihin ja kävimme vielä ennen joulua Prisman alesta ostamassa uuden Trivian (ei siis uuden mutta meille uuden), joka onkin jo meidän kolmas pelimme sitä sarjaa… Lisäksi ostimme Tower- eli huojuva torni- pelin, joka sopii ihan kelle vaan. Trivia selvästikään ei ole ihan kaikkien juttu, mutta minulle se on ihan ehdoton suosikki. Saimme vielä veljieni kanssa yhteiseksi joulupukilta Lexico-pelin, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on käännöspeli, jossa pitää tietää englanninkielisiä sanoja. Minusta peli oli tosi kiinnostava ja pelasimmekin sitä jonkun verran. Ajattelin hankkia saman pelin Saksa-version meille kotiin, jotta saisimme mieheni kanssa treenata sanavarastoamme!

Pikkuveljeni vietti tänä jouluna aaton alkuillan vähän eri tavalla kuin yleensä ja lähti joulupukki-keikkailemaan! Näin ensimmäistä kertaa hänellä oli vain kaksi pukkeiltavaa paikkaa, mutta ehkä ensi vuonna sitten enemmän :) Isäni lähti poroksi kuskaamaan, ja minun osakseni lankesi meikata pukkia vähän korvatunturimaisemmaksi. Isäni on ihan hörhö joulun suhteen ja kun muutamiin vuosiin meille ei ole enää joulupukkia (=isä) kotiin tullut oven taakse kolkuttelemaan, niin siitä huolimatta hän haluaa joka vuosi aina jollain lailla levittää joulumieltä kekkuloimalla pukkina. Nytkin, kun veljeäni varten oli kaksi pukkiasua, niin isähän siitä innostui ja heitti pukin vermeet niskaan ja kähisi puoli päivää iltaa iltaa, onko täällä kilttejä lapsia– sloganiaan.

Pukkina isä…

..ja pikkuveljeni, jonka siis oikeastikin piti olla pukki.

Ken on pukeista suurin ja kaunein?

 

Pukkeilujen ja pelailujen lisäksi joulu meni aika lailla löllöillessä, syödessä ja kyläillessä. Passasin suunnitelmista huolimatta joulupäivän illan perinteisen biletyksen, kun jengini vähän niinkuin lösähti, ja minä ihan yhtä lailla :D Olimme kuitenkin ihan pari viikkoa sitten näiden tyttöjen kanssa nähneet valmistujaisjuhlissa, joten ei niin suuresti harmittanut vaikka emme päässeetkään yhdessä baanalle. Veljeni sen sijaan lähti äijäköörillä örveltämään ja kävinkin heittämässä poikia etkoille. Sohvalle ja saunottelemaan oli kuitenkin niin mukava palata, ettei päätös jäänyt kaduttamaan ;)

Alla olevassa kuvassa äitini leikkaa messevää reilun 12 kg:n kinkkua. Kun lähdimme tänään, niin jäljellä ei ollut enää kovin paljoa… Äitini on maailman mahtavin kokki ja teki kaikki laatikot, kinkut ja muut pöperöt itse. Ai että, niitä ruokia meillä syödään vielä pari päivää, saimme aika hyvän eväslastin mukaan vielä tänne Tampereellekin :)

Joulupöydässä meillä on aina viiniä, sitä juovat perheestäni kaikki ruuan kera. Tällä kertaa oli jotain spesiaaliakin, sillä äitini oli saanut haltuunsa pullon Kukkula sisu-viiniä. Viini on kalifornialaista, erinomaista punkkua joka on tuotettu minun pikkuserkkuni viinitilalla. En tunne näitä sukulaisiani lainkaan mutta äitini sisko miehineen oli tuossa männä vuonna hankkinut laatikollisen tätä sukuviiniä Suomeen, ja meillekin kulkeutui tämä yksi pullo. Todella hyvän makuista oli! Jospa sitä joskus lähtisi viininmaistelumatkalle Kalifonian aurinkoon…

Ruokaöverit onnistuin ihan tietoisesti tänä vuonna välttämään, söin kyllä ihan kunnollisia annoksia ja maistoin kaikkia tarjolla olleita ruokia, mutta ähkyyn en itseäni mättänyt. Söimme pyhien aikana useita jouluaterioita sekä meillä että mieheni vanhempien luona, mutta tämä vuosi teki pienen poikkeuksen kun kertaakaan ei ainakaan minun tarvinnut tuskissani kieriä ruokailun jälkeen, kun pidin jäät hatussa ja annoskoot jotenkin järkevänä. Jaksoi sitten syödä konvehteja paljon paremmin! :D

Joululahjoja meillä jaettiin myös myöhään aattoiltana. Sain kivoja ja hyödyllisiä lahjoja ja ostin ja annoinkin melkoisen kasan paketteja. Kerron niistä vaikka vähän myöhemmin, nyt voisi hakea jääkaapista vähän kinkkua ja laatikoita… Rauhallista joulun jatkoa kaikille!

     

-Marianna

Mitä eilen syötäisiin ja haaveilua

Tein toissapäivänä pitkästä aikaa jotain vähän tavallisesta poikkeavaa ruokaa. Minä olen meidän perheessämme ruokavastaava eli käytännössä suunnittelen ja teen ruuan, lähes aina. Jotenkin sitä aina vaan jumiutuu niihin vanhoihin tuttuihin juttuihin, joita ei edes ole kovin montaa. Yleisesti ottaen pyrin välttämään punaisen lihan runsasta käyttöä, teen lähes joka ruualle salaatin tms. kasvislisäkkeen ja lisäksi en käytä kovin paljoa suolaa. Emme syö lähes lainkaan mitään valmisruokia tai eineksiä, paitsi tänään listalla on kalapuikkoja… Ruokajuomana mieheni kanssa juomme rasvatonta maitoa. Hedelmiä syömme nykyään jo tosi paljon, mieheni tykkää banaanista ja mandariineista, minä syön eniten mandariineja, myös banskuja ja näiden lisäksi avokadoa (vaikkei se kai hedelmä olekaan :D).

Vanhojen suosikkien kuten kanakastikkeen ja chili con carnen lisäksi minulla on taskussa muutama erikoinen suosikki. Eli siis oikeastaan nämä erikoisuudetkin ovat samoja tuttuja, tapaamme vain harvemmin ;) Hyvin, hyvin harvoin teen ruokaa, jota en olisi koskaa aiemmin tehnyt. Ennen hyppäsin lehdistäkin ruokasivut aina yli, nyt katselen kuvat ja leikkaan joskus ohjeita reseptivihkoni väliin. Enemmän kokeilunhalua toteutan leipomispuolella. Leivon jotain ehkä pari kertaa kuussa, ja se on lähes poikkeuksetta makeaa. Viimeksi tosin tein sämpylöitä lauantaina.

Yksi harvoin tavattava suosikkini on tandoorikana fetalla ja ananaksella. Tällä kertaa huomasin kaupassa, että tandooritahnaa ei ollut, eikä sille ollut edes koloa hyllyssä?! Onko sen tekeminen muka lopetettu, tietääkö joku? Kauppa oli kuitenkin iso Prisma ja muita tahnoja oli n. 20 erilaista joten luulisi että tuohon joukkoon sopisi. Tosi harmi jos tätä lempparia ei enää tehdä, mutta otin sitten tilalle Tom Yum-tahnaa, joka oli kyllä myös tosi hyvää ja oikeastaan aika samanlaista kuin tandoorikin.

Kanatuotteena oli tällä kertaa kanan sisäfile, jota useimmiten nykyään ostan kanaruokiin. Sisäfile on ihanan mureaa, hyvälaatuista kautta linjan ja ällöttäviä jänteitä ei ole. Maistuu muuten myös grillattuna ihanalta :) En osta enää ollenkaan möhnä-marinoituja kanoja, eniten käytän naturellia ja joskus Kariniemen fajitas-öljy-maustettua leikettä, joka on tosi hyvää. Lisäkkeenä tällä kertaa oli peruna- ja bataattilohkot itse maustaen. Maustan potaatit siten että lohkon ne vatiin, lorautan reilusti öljyä, sitten suolaa, pippuria, chiliä, grillimaustetta mukaan ja pyörittelen lohkot tässä töhnässä. Njam njam.

Mieheni ei oikein tykkää fetasta, varsinkaan paistettuna, mutta jotenkin unohdin sen tätä ruokaa tehdessä. Minusta feta on ihanaa, tähän kanajuttuun sopii aika suolainen feta, nyt minulla oli kaapissa Lidlin kreikkalaista bulkkifetaa. Oikeasti tässä feta kuuluisi laittaa vasta kaikkein päällimmäiseksi, mutta hokasin sen kun olin murustanut juuston kanojen päälle… Niin ja kanafileet on tässä siis ensin voideltu Tom Yum- tahnalla, päällä fetarae ja lopuksi ananas. Kaikki paistuvat samalla pellillä n. 35-40 minuutissa.

Viikonloppuna kun se into tosiaan oli piukeana niin leivoin aamulla sämpylöitä. Tämän ohjeen nappasin Mamma rimpuilee- blogista, ohjeen voit lukea täältä. Sämpylät ovat siis hiivattomia, joten niitä ei tarvitse nostattaa lainkaan. Lisäsin itse ohjeeseen vielä vehnäleseitä. Tuli todella hyviä, ja valehtelematta sämpylät olivat puoli tuntia touhun aloittamisesta kuumana pöydällä. Oli siis reilusti nopeampi ohje kuin perinteisellä vaivaus-nostatus-puolen päivän paistelu-menetelmässä.

Niin ja haaveiluakin lupasin otsikossa. Sama Saksa-projekti se aina vaan jatkuu, edelleenkään mitään hirveän suurta ja uutta kerrottavaa ei ole. Yksikkömme vaihtovastaava meilasi minulle juuri tänään että ei ole saanut yhteyttä Hampuriin, ja että vaihtosopimus heidän kanssaan ei tällä hetkellä ole edes voimassa. Jee. Hän kuitenkin lohdutteli että yrittää nyt saada kiinni jonkun toisen proffan Saksan päästä ja samaan hengenvetoon vakuutti, että eiköhän sille sopimukselle saada jatkoa. Katsotaanpa siis, kuinka homma etenee, ihan varuiksi taidan alkaa katsella myös muita saksankielisiä yliopistoja, että olisi joku takaportti olemassa…

Hurjaa, kuinka nopeasti aika taas menee. Nyt on jo joulukuu ja ihan kohta on se vuosi, jolloin meidän pitäisi lähteä Itämeren toiselle puolen. Olen viime aikoina lueskellut usein Ajatuksia Saksasta– blogia, jossa suomalainen nainen kertoo elämästään ulkosuomalaisena Saksassa. Muutenkin blogi on tosi kiva, käykää tsekkaamassa jos kiinnostaa! Lisäksi olen yrittänyt pohtia käytännön asioita kuten sitä, että otammeko kalusteemme täältä mukaan vai varastoimmeko ne jonnekin, sekä pähkäillyt että asunto pitää vuokrata jollekulle vuodeksi. Monenmoista rumbaa tässä siis on vielä edessä, joten ihan hyvä että olen aloittanut suunnittelun ajoissa. JOS siis koko homma yleensäkään onnistuu. En usko, ennen kuin näen :) Mutta jo tässä vaiheessa ihan joka ikinen tuttu siellä ruudun takana voi henkisesti alkaa valmistautua kyläilemään Saksassa luonamme. Olisi ihanaa, kun kävisi tuttuja ja rakkaita vieraita ♥ Niin ja jos ette ole huomanneet, niin Hampurihan on ihan Pohjois-Saksassa. Matka on lyhyt joten tervetuloa kylään :)

-Marianna