Opiskelu vieraalla kielellä

Olen kirjoittanut saksan kielen taidostani monesti, mutta en ole vielä uhrannut yhtään postausta opiskelukielelleni täällä Saksassa, eli englannille. Siispä kerron tässä postauksessa, millaista on opiskella täysipäiväisesti englanniksi ja mitä hyviä ja huonoja puolia tässä on.

Terveystieteen maisteriohjelma on täällä englanninkielinen ja tällä hetkellä kaikki opiskelijat ryhmässäni minua lukuun ottamatta ovat saksalaisia. Opettajat ovat kaikki saksalaisia niin ikään. Kielitaidoissa on huimia eroja niin opettajien kuin opiskelijoidenkin välillä. Muutama proffa puhuu lähes natiivitason englantia, toiset taas takeltelevat ja naamasta näkee, että halu vaihtaa saksaan on kova. Muutama minulle ei-niin-lemppari ope välillä näin tekeekin. Kun kyseessä on todella monimutkainen opetettava aihe (esim. tilastotiede), niin sen selittäminen omalla äidinkielelläkin on vaikeaa. Kun 95 % opiskelijoista on saksalaisia niin jotkut opettajat ilmeisesti ajattelevat että se loppu 5 % (= minä) menkööt marginaalihävikin piikkiin, ja alkavat sitten selittää saksaa. Pysyn toki tässäkin selostuksessa ihan kohtalaisesti mukana, mutta en tosiaankaan saa mitään lisää informaatiota siihen verrattuna, että asia on selitetty englanniksi, joka on minulle huimasti vahvempi kieli. Siispä, olen välillä suoraan sanoen paitsiossa enkä aina viitsi ”tehdä itsestäni numeroa” ja valittaa asiasta. Siispä mutisen partaani ja kyselen jälkeenpäin kavereilta, että mitähän siinä black-outin aikana oikein tapahtui.

opiskelu vieraalla kielellä, opiskelu englanniksi, opiskelu saksassa

Tämä yllä kuvattu tilanne on alkanut tässä kevättä kohden toistua aina useammin, mutta en ole antanut sen suuresti haitata elämääni. Pääasiassa opiskelu kielikysymysten keskellä sujuu hienosti. Englannin kielen taitoni on parantunut saksan ohella paljon, erityisesti englanniksi esiintymistä on tullut tehtyä lähes viikottain. Olen saanut paljon oman alani sanastoa haltuun, mikä on erinomainen juttu. Tämä aiheuttaa myös toisenlaisen ongelman: kun opiskelen tietyt asiat täällä englanniksi, niin en osaa niitä suomeksi. Jonkun verran ihan aktiivisesti etsin suomalaisia käännöksiä sitä ajatellen, että tiedän palaavani Suomessa näihin juttuihin. Ilman tätä tapaa en ymmärtäisi, mitä ovat marginaalinen rajahyöty, toistomittausten varianssianalyysi tai laatupainotettu elinvuosi, vaikka nämä ovat täällä Hampurissa englanniksi ihan jatkuvasti käytettäviä käsitteitä.

Tiedän jo, että Suomeen palatessani tulen käyttämään opiskeluissa jonkin verran englanninkielisiä sanoja, ja tiedän senkin että se voi kuulostaa aika ärsyttävältä. Olen itsekin aina vähän naureskellut niille, jotka heittelevät englanninkielisiä sanoja tai lauseita suomenkielisen puheen sekaan. Nyt kuitenkin ymmärrän noitakin ihmisiä paremmin :) Lisäksi, monikin käsite ihan oikeasti on paremmin asian sisältöä kuvaava englanniksi kuin suomeksi, tai sitten suomesta ei aina edes löydy vastinetta. En esimerkiksi löytänyt suomennosta fair innings-käsitteelle. Se tarkoittaa suurinpiirtein käännettynä tasavuoropareja, terveystaloustieteessä taasen sitä että kaikille annettaisiin sama ”könttämäärä” hyvää ja tervettä elämää. Tällöin esimerkiksi nuoret potilaat menisivät vanhojen edelle sillä perusteella, että vanhat ovat jo saaneet osuutensa elämää.

Tämä sama sanojen sekamelska pelaa myös muiden kielien suuntaan. Puhun saksalaisten kavereideni kanssa aina englantia. Silti käytän paljon saksankielisiä sanoja (joita tosin lisäilen ajoittain myös suomen kieleeni). Puhun aina englanninkielisessä keskustelussakin studentengebührista ja  bundeslandista kun tarkoitan oppilaskunnan maksua tai liittovaltion osavaltiota.

opiskelu vieraalla kielellä, opiskelu englanniksi, opiskelu saksassa

Opiskelumateriaalit eli diat, kirjat ja tulosteet ovat lähes aina englanniksi. Joskus tilasto-ohjelman dataset (ihan oikeasti, en tiedä mikä tuo on suomeksi) on saksaksi. Englanninkielisen tekstin lukeminen on onnekseni nopeutunut reippaasti, se tekee koulunkäynnin paljon helpommaksi. Kaiken kaikkiaan vieraalla kielellä opiskelun onnistumisen ydin on mielestäni se, että pääsee eroon asioiden kääntämisestä päässään. Pitää pystyä siihen, että ymmärtää ja ajattelee kohdekielellä. En voi kirjoittaa esseetä päässäni ensin suomeksi ja sitten kääntää sitä englanniksi, vaan minun pitää pohtia ja jäsentää asia englanniksi ja vielä muotoilla se sitten tekstiksi englannin kielellä. Tietenkin mietin sanoja ja rakenteita usein suomeksikin, koska en ole natiivi kielen osaaja. Kun tämä kaikki alkaa sujua, niin tulee jonkun verran sitäkin, että ajatus juoksee sekakielellä nopeasti eteenpäin päässäni enkä saa sitä kuitenkaan ulos järkevältä kuulostavalla englannilla. Jotkut suomen lauserakenteet ja sanat eivät vain istu englantiin. Miten sanotaan englanniksi vaikka: ”olin olevinani”?

Vaikka joka päivä kohtaan erilaisia turhautumisen hetkiä kolmen kielen keskellä pyöriessäni, niin tykkään tästä kaikesta silti ihan hirmuisesti. Hykerrän tyytyväisenä ajatukselle, että aivoni saavat varsinaista alzheimerin vastaista urheiluhierontaa, kun vaihtelen lennosta suomesta saksaan ja saksasta englantiin. Toivon, että kielitaitoni pysyy yllä kotiin palatessa ja että hyödyn tästä kielikylvystä myös työelämässä. Haluaisin lisäksi edelleen lähteä ulkomaille vielä uudestaankin. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo :)

Onko muilla ulkomailla olleilla samanlaisia ajatuksia tai kokemuksia kielen sillisalaatista? Entä onko se ärsyttävää, kun puhuu kind of suomea? :D

-Marianna

Mainokset

Viimeinen vapaa viikonloppu…

…Ennen kuin koulu taas alkaa. Voi moro, että tähän lomailuun voi sitten tottua! Ei ole sitten YHTÄÄN ikävä koulunpenkille… Mutta eiköhän se siitä taas, kun pääsee alkuun. Lukujärjestys tulevalle 3,5 kk:lle  on aika tiukka ja täysi, paljon pitkiä päiviä (ja iltoja) tiedossa. Toisaalta olen jotenkin innoissani siitä, että saan taas kartuttaa hyvän potin opintopisteitä tänä keväänä. Jotenkin viimeisen vuoden aikana on kovasti olleet ajatukset jo siinä, että tässä lähivuosina pääsen toivottavasti valmistumaan. Huh! Ja mitäs sitten? Jaa-a… Toivottavasti jotain mielenkiintoista duunia :)

IMG-20160312-WA0000

Vaihdossa ollessa ei oikein nuo työllistymisnäkymät avaudu, tai no Saksan osalta kyllä, mutta ei Suomen. Tiedän jo aika paljon siitä, mihin TtM-tutkinnolla voisi työllistyä Pohjois-Saksassa. Sivumennen sanoen, täällä Hampurissa olisi ihan tuhottomasti kiinnostavia työpaikkoja ja -mahdollisuuksia. Esimerkiksi trooppisten tautien tutkimuskeskus ja influenssapandemian tiedotuksen tutkimusryhmä, voi pojat että olisi kiinnostavaa duunia. Ei siis sillä, että aikoisin tänne jäädä saati että saisin epätäydellisellä saksan kielitaidollani töitä, vaan ihan yleisesti että täällä minun tulevalla tutkinnollani olisi tosi mielenkiintoisia työpaikkoja. Haluaisin kovasti valmistumiseni jälkeen työllistyä Tampereen seudulle, reissuduuni ei oikein innosta. Ennemmin muuttaisin vaikka pois Tampereelta, mutta se ei nyt ole ensisijainen tavoite. Mutta katsotaan! Työasiat ja -mahdollisuudet alkavat selvitä paremmin, kun menen takaisin Tampereen yliopistoon ja graduohjaukseen. Niin ja gradun aihe? Keine Ahnung eli ei aavistustakaan.

Viimeiset vapaat päivät ennen kouluun palaamista vietän rennosti, kutoen ja pienesti urheillen :) Salille vielä huomenna ja sitten ajattelin alkaa pyöräillä kouluun, vaikka se tuhottoman kallis bussilippukin on pakon edessä hankittu. Tässä on nyt ollut kaikenlaista stressin aihetta ja aika epämieluisiakin juttuja välillä, mutta ne alkavat pikkuhiljaa selvitä, onneksi. Huhtikuusta alkaen meille tulee useampi satsi perheenjäseniä ja ystäviä tänne Hampuriin vierailulle, mikä on kyllä aika ihanaa :) Ja kyllä se kotiin paluukin alkaa jo kohta edessä häämöttää! Tampereelle palatessa edessä on asunnon remointointia ja sitten alkaa sielläkin arki, minulla vähän opiskelupainotteisemmin kuin aikaisemmin olin ajatellut, mutta kerron siitä joskus myöhemmin lisää.

IMG_20160219_113253

Nyt kuitenkin takaisin kettulapasten pariin, aloitin niitä toisenkin parin, koska en raaskinut jättää kummityttöni pikkusiskoa ilman. Tuossa neljännen samanlaisen lapasen kohdalla alkaa jo pikkuisen saman mallin tekeminen ketuttaa, joten seuraavaksi jotakin ihan muuta puikoille!

Kuvituksena muutama ihan randomi otos talviloman ajalta. Mukavaa viikonloppua kaikille ♥

-Marianna

Partnachklamm

Vielä yksi postaus Garmisch-Partenkirchenistä! Viimeisenä päivänä GaPassa emme siis enää lasketelleet vaan lähdimme kiertelemään kylää ja sen ympäristöä. Tämä oli oikein hyvä päätös, koska GaPassa luonto tarjoaa paljon muutakin kaunista kuin rinteet. Kaupungista pääsee kävellen vuoristoon, tosin ihan monen kilometrin korkeuteen huipuille en minä ainakaan ihan noin puolikylmiltään olisi pystynyt kävellen lähtemään. Sen sijaan lähdimme katsomaan Partnachklammia eli Partnachin kurua tai kanjonia. Jotenkin kuru tuntuu minun suuhuni sopivammalta nimitykseltä, joten käytetään sitä. Kyseessä on siis vähän Helvetinkolun tapainen rotko/railo/kuru.

Kurulle oli kaupungin keskustasta matkaa ehkä, hmm viitisen kilometriä. Meillä oli koko päivä aikaa ja lähdimme seikkailumielellä patikoimaan kohti paikkaa. Meillä oli edelleen tosi hyvä tuuri ja ihmisiä ei ollut edes matkallakaan nimeksikään, muutamia satunnaisia tallustelijoita lukuun ottamatta. Kurulle oli hyvät opasteet, pienellä navigaattorin käytöllä selvisi hyvin :)

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, Partnachklamm, Partnach Corge

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Meillä ei oikein ollut tietoa mikä meitä odottaa ja kuinka pitkä matka paikalle lopulta olikaan. Se ei oikeastaan haitannut koska olin pakannut reilusti eväitä, meillä oli iltaan asti aikaa ja sää oli täydellinen. Lisäksi matkalla oli useampiakin majataloja ja vuoristoravintoloita, joten senkään suhteen ei hätää ollut. Varsinainen kurulle johtava polku oli suljettu suojasään vuoksi, koska rinne polun vieressä on todella jyrkkä ja suojalla sieltä voisi pudota jäätä ja lunta päähän. Siispä otimme kiertoreitin joka oli pienen pieneen kylään johtava tie, voi pojat että sielläkin korkeuksissa ja jyrkänteillä joku asuu. Kaikissa vastaan tulleissa autoissa oli telaketjut ja toivottavasti neliveto, koska tämäkin tie oli JYRKKÄ. Mutta wau, mitkä maisemat vuoren päällä odottivatkaan. Oli aivan henkeäsalpaavan kaunista, ja kyllä se henki aika salpautunut olikin ja posket punaisena kipuamisen jälkeen. Laella oltiin pientä vajaa 1000 metrissä merenpinnasta.

Garmisch-Partenkirchen, Partnachklamm, Partnach Corge

Garmisch-Partenkirchen, Partnachklamm, Partnach Corge

Garmisch-Partenkirchen, Partnachklamm, Partnach Corge

Garmisch-Partenkirchen, Partnachklamm, Partnach Corge

IMG_20160224_120015

Tuosta yllä näkyvästä pienestä kylästä oli matkaa kurulle vielä kilometrin verran, mutta se alkoi sitten olla jo alamäkeä. Menimme siis kiertotietä ja jouduimme ensin kapuamaan vuorelle ja sitten laskeutumaan takaisin alas kurulle, mutta kuten näkyy niin tuo reissu kyllä kannatti näkymien puolesta. Alas kurulle meni pieni polku ja auringon porottaessa puista tippuili suojaluminöttösiä päähän. Oli melkoisen söpöä tuolla metsässä!

IMG_5868

Saavuimme lopulta reilun kahden tunnin patikoinnin jälkeen itse kurulle. Kurun sisäänkin yleensä pääsee, mutta samasta syystä kuin edellä se oli nyt suljettu, koska kurun seinämät ovat täyttä jäätä ja railoon meneminen olisi ollut todella vaarallista. Lisäksi säästyimme kolmen euron sisäänpääsymaksulta ;) Olimme kiertotietä matkatessa tulleet kurun toiseen päähän, varsinaisesti sisään mennään sieltä mistä aloitimme kiipeämisen vuoren päälle. Täällä takapuolella oli aivan hiljaista, ei ristin sielua ja saavuimmekin joen liplattaessa aurinkoiseen, kauniiseen laaksoon. Tuli vähän sellainen olo kuin olisi jossain Bambi-piirretyn satumetsässä.

Garmisch-Partenkirchen, Partnachklamm, Partnach Corge

PANO_20160224_124346

Garmisch-Partenkirchen, Partnachklamm, Partnach Corge

Garmisch-Partenkirchen, Partnachklamm, Partnach Corge

Garmisch-Partenkirchen, Partnach corge

IMG_5891

Meni varmaan tunti kun vain ihailimme paikan kauneutta ja napsimme valtavan määrän kuvia, joita tässä nyt näette. Kyllä voi luonto olla sitten uskomattoman kaunis, sen kyllä huomasi tällä reissulla. Vaikka itse kuru oli suljettu niin se ei harmittanut yhtään, koska tämä laakso ja vielä yksinoikeudella meidän ihasteltavanamme oli hieno palkinto hikisen tallustamisen päätteeksi. Aloin olla tiukoista nousuista jo aivan poikki ja paluumatkalla jalka ei noussut ihan niin innokkaasti kuin tullessa… Onneksi paluu oli kuitenkin valtaosin alamäkeä!

IMG_20160224_131143

IMG_20160224_141902

Kylään päästyämme nälkä oli kuin sudella ja palkitsimmekin itsemme pään kokoisilla burgereilla ;) Että voi ruoka maistua hyvältä kun on koko päivän ulkoillut raikkaassa vuori-ilmassa!

Nyt sain blogin osalta Garmisch-Partenkirchenin pakettiin, täytyy sanoa että kohde oli kyllä ehkä hienoimpia paikkoja jossa koskaan olen käynyt. Seuraavan kerran alpeille mennessä voisi ehkä kokeilla Itävallan puolta, mutta en pistäisi pahakseni vaikka joskus pääsisin vielä palaamaan Garmischiin :)

-Marianna

Koulunkäyntiä kaukana Strömsöstä

Huh heijaa, että tänään on ollut sitten ärsyttävä päivä. Miten voikaan kouluasiat ottaa näin paljon päähän, vaikka on lomalla? Olen jo aiemminkin kirjoitellut siitä, miten hankalaa ja kankeaa täällä Hampurissa joidenkin asioiden hoitaminen on. No taas kyllä on pari päivää vastustanut niin kympillä, että voi morjens.

Uusi lukukausi alkaa siis ihan pian, ja sitä varten minun pitää tietysti ilmoittautua uudestaan. No tämähän nyt on tietenkin ihan fine ja hoidinkin asian HAW:n nettialustalla. Lisäksi minun piti maksaa 100€ oppilaskunnan jäsenmaksua, joka sisältää en-tiedä-mitä, mutta samanlainen maksu Tampereellakin piti maksaa joten maksoin sen ihan mukisematta. Lisäksi maksut-kohdassa oli erikseen  170€ matkakorttimaksua julkiseen liikenteeseen. Jotenkin vähän kummallisesti syyslukukausi oli 6 kk pitkä ja tämä tuleva kevätlukukausi vain 3,5 kk (?), ja matkakortin hinta on kuitenkin sama. Käytän bussia ja junaa lähes joka päivä joten sinällään kyllä tarvitsen matkakorttia. Kuitenkin, kun jakaa tuon 170€ joko 6 tai 3,5 kk:lle niin kuukausihinnassa on aika paljon eroa. Laskeskelin, että jos en osta matkakorttia vaan käyn edes puolet viikosta pyörällä koulussa (matkaa n. 4 km) niin voin silti ihan hyvällä omallatunnolla ostaa välillä kertalippuja ja olen silti plussan puolella. Mutta ei.

Oppilaskunnan säännöissä lukee, että jos asuu yli 2 km:n päässä koulusta, niin matkakortista ei voi luopua. Eli suomeksi sanottuna, minun on pakko ostaa matkakortti. Muuten en esim. saa uusittua opiskelijakorttiani enkä periaatteessa olisi laillisesti kirjoilla yliopistolla. Eli siis alle 2 km koulumatka voidaan katsoa pyörällä tai kävellen kuljettavaksi, tai tälläkään ei oikeastaan ole yhtään mitään väliä vaan sillä, että joku päättää puolestani että tarvitsenko matkakortin vai ei. Kuvitelkaapa, että asutte Tampereella, ette koskaan käytä bussia mutta haluatte käydä yliopistoa. Ihan sama missä asutte. Niin että yliopisto sitten pakottaisi teidät ostamaan TKL:n matkakortin?! Mitä *&%¤#”????!!!

Ja v-tut, sanoin minä ja en maksanut tätä maksua. Lähettelin sähköpostia sinne ja tänne ja ilmoitin, että minähän en tätä muuten maksa koska en sitä tarvitse. Hävisin taistelun tuulimyllyille ja vastaus oli ykskantaan, että maksu on maksettava. Nielin tämän katkeran kalkin ja maksoin maksun, yhteensä siis 270€. Lukukausi alkoi virallisesti eilen, ja menin sitten yliopistolle leimaamaan matkakortti-opiskelijakorttiani, jotta pääsen taas matkustamaan julkisilla. No se leimauskone ei tietenkään toimi. Opiskelijakorttitoimisto (tälle on oma toimisto, voi tsiisus…) on auki vain kerran viikossa minun kampuksellani. Kävin vielä illalla uudelleen kokeilemassa tuolla koneella, ja ylläripylläri ei toimi vieläkään. Tänään menen sitten sinne saakelin korttitoimistoon joka jumalan armosta on kolme tuntia keskiviikkoisin auki. Tähän mennessä olen jo käynyt kerran junalla kaupungissa omalla kustannuksellani, vaikka olen maksanut matkakortinkin, se vain ei vielä toimi. Opiskelijakorttitoimistossa minulle informoidaan, että pääkampuksen opiskelijatoimistolla on minulle jotain asiaa, ja siksi korttini on väliaikaisesti jäädytetty. MITÄ HELKKARIA. Kukaan ei ole sitten vaivautunut minulle ilmoittamaan tästä asiasta?! Olisiko voinut laittaa vaikka sähköpostia että btw, ei kannata tuhlata aikaasi käymällä kampuksella kolme kertaa vaan ota meihin yhteyttä, niin korjataan asia?

Laitoin sitten sähköpostia pääkampukselle, koska en halua TAAS maksaa 6€ junalipusta, joka minulla oikeastaan on jo taskussa maksettuna mutta se ei vieläkään vaan toimi. Paluuviestinä tulee ilmoitus, että asiasi käsittely kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Onneksi muuten on yliopistoihin hakuaikakin vielä nyt menossa, niin tuonne opiskelijatoimistoon ei varmaan tule kuin miljoona sähköpostia päivässä. Puhelinpalveluhan ei tietenkään ole nyt käytössä juuri tämän em. ruuhka-ajan takia, koska eihän kyselyruuhkaa kannata purkaa ainakaan vastaamalla puhelimeen…

Nyt sitten odotan, että mitähän herkkua minulle sieltä toimistosta tarjotaan selitykseksi, miksi korttini ei toimi. Varmaan valitukseni aiemmin matkakortin tarpeettomuudesta laittoi minut jollekin mustalle listalle ja älä vastaa tähän-puhelinluetteloon.

Kun olen raivonnut tästä jo puoli päivää, niin olen toki ymmärtänyt, että hienoa kun minun suurin murheeni on tätä luokkaa. Silti välillä täällä Saksassa ollaan kyllä jossain hemmetin kivikaudella, tässäkään touhussa ei ole järjen hiventä.

Saksa on paska maa.

-Marianna

Lisää Garmisch-Partenkircheniä

Ei tämä lysti vielä tähän loppunut, minulla on vielä tämänkin jälkeen ainakin yksi postaus tulossa GaPasta… Kun edellisessä jutussa kerroin laskettelusta niin sanottakoot nyt muutama sana myös itse kylästä. GaPa on siis kaksi erillistä kylää, Garmisch ja Partenkirchen, joista Partenkirchen on vanhempi. Wikipedia minulle kertoi että ensimmäiset maininnat tästä kylästä ovat jo ajanlaskun alusta. Partenkircheniä halkova mukulakivitie noudattaa kuulemma edelleen roomalaisten kauppareittiä, joka kulki Venetsiasta Augsburgiin.

IMG_20160224_155241

IMG_20160224_154626

IMG_20160224_154919

Kylä on supersöpö ja kuten sanottua, siellä on helppo liikkua kävellen. Meidän ollessamme tuolla paikalla viikolla 8, kaupunki oli oikein rauhallinen eikä mitään turistihössötystä pahemmin ollut. Rinteissä toki oli väkeä mutta ei mitenkään hirmuisesti. Kysyin erään ravintolan tarjoilijalta että koska saksalaisten huippu-season on, ja hän sanoi että vissiin saksalaisten hiihtolomat olivat loppuneet juuri männä viikolla. Korkeakoulujen lomat ovat toki edelleen käynnissä, mutta joka tapauksessa onnistuimme ihan säkällä ohittamaan vuoden pahimman ruuhkahuipun.

GaPassa yöpyy vuosittain 1,2 miljoonaa matkailijaa mikä on kylän kokoon (25 000 asukasta) nähden todella suuri määrä. Hotelleja, hostelleja ja majataloja on joka paikka täynnä ja niitä löytyy kyllä joka kukkarolle. Aloimme mieheni kanssa laskeskella, että edes Suomesta päin Garmisch-Partenkircheniin ei ole kovin kallista tulla. Jos saa edes kohtalaisen hintaiset lennot Müncheniin, tulee sieltä alle 100 km bussilla tai junalla (tule bussilla! Deutsche Bahn on järkyttävän kallis junayhtiö!) Garmischiin ja vuokraa edullisen hotellin, niin rahaa ei ole edes paljoa vielä palanut. Rinteeseen välineiden vuokraus oli ihan kohtuullisen hintaista, kahden päivän varusteet (sukset+monot+kypärä) oli 54€ ja laudalla muutaman euron halvempi. Hissilippu kahdeksi päiväksi maksoi opiskelijalle 68€. En pidä näitä hintoja pahana ollenkaan, koska esim. Himoksella liikutaan ihan samoissa summissa (taitaa olla kalliimpaakin?) ja näitä kahta paikkaa verratessa on eroa aika lailla…

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

IMG_20160224_105924

IMG_20160224_103015

IMG_20160224_110220

AAAAA

Alpeilta alas kylään laskevat sulamisvedet muodostavat kylää halkovan joen, jonka vesi on kauniin kirkasta kuten yllä olevassa kuvassa näkyy. Muutenkin pelkästään jo kylän ympäristö oli oikein kaunista ja nättiä, oli mukavaa ihan vain kuljeskella ympäriinsä ja ihailla vuoristomaisemia. GaPassa on todella paljon putiikkeja, ravintoloita ja palveluja, joten jos haluaa tehdä muutakin kuin talviurheilla niin siihen on oikein hyvä tilaisuus. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että vaikka paikka on todella suosittu matkailukohde niin hintataso oli silti hyvä ja edullinen. Pizza-illallinen juomineen maksoi kahdelta reilu 20€, pullakahville pääsi vitosella per naama ja hotellimme maksoi 60€/yö. Hotellista sai lisäksi GaPa guest cardin, jolla olisi päässyt ilmaiseksi bussilla keskustasta hiihtokeskukselle. Me kuitenkin tallustelimme kävellen joka paikkaan, iltaisin oli jo niin rätti että after skihin ei ollut pienintäkään hinkua. Taisimme mennä joka ilta ennen kymmentä nukkumaan.. :D

IMG_20160224_110029

IMG_20160222_075633

Garmisch-Partenkirchen on siis mielestäni ihan hyvä lomakohde, vaikka ei laskettelusta välittäisikään. Hiihtohisseillä pääsee vuorten huipulle ihmettelemään ilman suksiakin, ja jonkun verran jengiä oli vuorilla liikkeellä myös kävellen tai lumikenkäillen. Murtomaahiihtoon ei oikein ollut nyt mahdollisuuksia, koska vissiin (?) ladut olivat laaksossa ja siellä yli +10C lämpötilassa ei paljon latu-uria sitten näkynyt… Kylässä voi kuitenkin shoppailla, käydä museoissa, kylpylässä, kasinolla tai vaikka keilaamassa. Aivan unelma olisi tulla joskus vaelluslomalle kesäkautena ja kivuta joku hieno reitti ja yöpyä alppien rinteillä. Ehkä ensi talvilomalla sitten.. ;)

-Marianna

Garmisch-Partenkirchen

Neljän päivän reissu alpeilla on nyt ohitse, kohteena oli Saksan ja Itävallan rajalla sijaitseva Garmisch-Partenkirchen, joka on tuttu ainakin hiihdon ja mäkihypyn maailmancupin kisoja seuranneille. Valitsimme paikan aika randomilla, oikeastaan lähinnä siksi että se oli meille nimenä tuttu (juuri noiden kisojen vuoksi) ja sinne pääsi edullisesti bussilla. Saksan, Itävallan ja Sveitsin raja on täynnä hiihtokeskuksia, joten valinnanvaraa kyllä riittää mikäli alpeille mielii. Minulle oli ollut koko ajan itsestään selvää, että kun Saksaan tullaan niin sitten lähdetään siellä alpeillakin käymään. Reissu oli aika raskas pitkän etäisyyden vuoksi, mutta joka ikisen bussissa istutun tunnin ja kulutetun euron arvoinen!

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen on kahden pikku kylän yhdistelmä, joiden nimet ovat yllättäen Garmisch sekä Partenkirchen :D Junarata menee kylien keskeltä ja jakaa alueen vanhahtavaan Partenkircheniin ja (vain hieman) modernimpaan Garmischiin. Kylän profiili oli kyllä todella perinteisen tirolilaiskaupungin mukainen, piparkakkumaisia taloja joiden seinissä oli vähän kornin näköisiä enkeli- ym. maalauksia. Meidän hotellimme sijaitsi Garmischin puolella. 25 000 asukkaan Garmisch-Partenkirchen oli siitä loistokohde, että koska kylä on niin pieni, niin joka paikkaan pääsi kävellen. Auto olisi tietysti ollut ihan näppärä, mutta vaikka meidänkin hotellimme oli ihan kylän laidalla niin kävelimme silti joka paikkaan, myös hiihtokeskukseen.

Noh, sitten sinne rinteeseen. Noita vuoria ja niiden kauneutta eivät sanat meinaa riittää kuvaamaan. Maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit, kelit täydelliset, rinteet ihan loistavat ja koko reissu vaan niin järjettömän hieno, etten tiedä miten voisin lakata ylistämästä tätä kohdetta!! Sori menee jo imeläksi, mutta en voi sille mitään :D

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

IMG_5771

Minä ja mieheni emme ole mitään ammattilaskijoita, käymme joka talvi ehkä kerran kaksi laskettelemassa, mutta ehkä nyt voisi sanoa että jollain tasolla harrastamme tätä menoa. Mieheni laskee laudalla ja minä suksilla. Garmisch-Partenkirchenissä rinteitä on tarjolla yhteensä 280 kilometrin verran ja tällaisella minilomalla ei tosiaan edes ehdin niitä kaikkia koluta. Mustaan eli haastavimpaan mäkeen en mene, mutta keskitason punainen ja helppo sininen sopivat minulle hyvin. Vaikka hississä saa istua hyvän tovin ennen kuin pääsee vuorten laelle, niin se ei haittaa koska rinteet ovat niin pitkiä että pisimpien alas pääsyyn menee aikaa jo melkein puoli tuntia. Kaikki GaPan rinteet ovat vuorten rinteissä ja huipulla, ja laskettelupaikat on jaoteltu erilaisiin alueisiin, joiden välillä liikutaan hisseillä. Huomasimme, että mitä ylemmäs jaksaa matkata niin sitä paremmat ja mielenkiintoisemmat rinteet löytää ja ihmisiäkin on ylhäällä vähemmän.

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Korkeuseroja Garmisch-Partenkirchenistä löytyy reippaasti, itse laaksossa sijaitseva kylä on jo 700 m merenpinnan yläpuolella, ja Saksan korkein vuori Zugspitze on huippuineen karvaa vaille 3000 metrissä. Laaksossa ei ollut lunta hipun hippuakaan ja aurinkoisella kelillä lämpötila nousi 15 asteeseen. Ylöspäin hiihtohissillä mentäessä taas lämpötila laski niin, että korkeimmalla paikalla jossa me kävimme, oltiin jo lähellä nollaa. Tästäkin johtuen ylhäällä olevat rinteet ovat paremmat kuin alempana, koska ylhäällä lumi on ihan oikeaa ja jäistä, alempana kaikki rinteet tykitetään. Se kyllä näkyi rinteiden laadussa, iltapäivää kohden alemmat paikat alkoivat olla jo melkoista muhjua. Aluksi ihmettelin, että miksi ihmeessä koko rinnealue suljetaan jo puoli neljältä, mutta kun pois lähtiessä laski ylhäältä alas niin tajusi, etteivät mäet kuuden-seitsemän tunnin laskettelun jälkeen ole enää kulkukelpoisia. Olimmekin siis tikkana paikalla aina heti aamulla hissien auetessa, ja pääsimme priimakuntoisiin rinteisiin :)

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

IMG_20160223_105400

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Matkalla ylös oli säännöllisin väliajoin ruokailupaikkoja ja baareja, ja kyllä siellä kelpasikin auringon paistaessa nautiskella kahvi (tai kalja)- tauosta ja huilata hiukan. Laskettelu on aika voimia vievää, kyllä oli reidet ja takapuoli kovilla parin päivän jälkeen. Ekana päivänä aurinko helli meitä täydeltä terältä ja vähän pääsivät poskipäät ja nenänpääkin kärvähtämään, kun oli niin lämmintä! Toisena päivänä oli pilvisempää ja vaikka aurinko toi lisäfiilistä, niin kyllä pilvinen sää silti on laskettelulle parempi.

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

IMG_20160222_114359

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Laskettelu oli kyllä totaalisen mahtavaa noissa puitteissa ja paikka muutenkin loistava. Lisäksi Hampurin sateiseen keliin ja tasaiseen maastoon tottuneella vuoristossa oleminen oli unohtumaton kokemus. Yöbussissa 14 tuntia istuttuani heräsin, kun aurinko nousi alppien takaa ja taivas hohti vaaleanpunaisena. Kyllä selän jumitus ja huonosti nukuttu yö unohtuivat saman tien :) Kirjoitan GaPasta vielä pari postausta lisää, kuvia tuli otettua melkein 300 joten jonnekin ne pitää änkeä muidenkin nähtäväksi :D

-Marianna

Talvilomalla

Jei, VIHDOIN ne kokeet ovat ohitse, ja tänään alkoi megaloma. Pohdin tuossa, että kun työhistoriani valmistumisen jälkeen on ollut hieman rikkonainen ja aika liikkuvainen (olen vaihtanut työpaikkaa, keikkaillut välillä jne), niin minulla ei muistaakseni ole täyttä, neljän viikon palkallista kesälomaa ollut kuin kerran (?). Tuota lyhyempiä, muutaman viikon pätkiä on kyllä ollut mutta niin, että sain tehdä mitä lystäsin, palkka juoksi ja loman jälkeen palasin takaisin samaan paikkaan, taisi olla ainoan kerran vuonna 2013. Silloinkin kyllä itse asiassa kesäloman jälkeen taisin mennä toiseen paikkaan, mutta täysi loma yhtä kaikki ;) Olen tykännyt tästä elämäntyylistäni, jossa ei ole tarvinnut vielä pultata perustuksiaan mihinkään vaan on saanut katsella eri työpaikkoja, opiskella, muuttaa ja niin edelleen. Jotenkin sitä aina tietenkin kulkee kohti jotain, minulla se on aina joku seuraava seikkailu. Tämän Saksan keikan onnistuttua seuraava välietappi lienee, hmm, maisterin paperit? Saa nähdä koska hamassa tulevaisuudessa niitä pääseekään hypistelemään…

Mutta haaveilusta takaisin nykypäivään ja ajattelin että valotan vähän talvilomasuunnitelmiani :) Aluksi olin aika hämmentynyt, että talviloma on niin pitkä, mutta kun asiaa on saanut sulatella niin se on kääntynyt mielessäni pelkästään positiiviseksi jutuksi. Erityisesti nyt, kun olen saanut hienoja suunnitelmiakin aikaan!

Ensi viikolla yksi lapsuuden ajan haaveeni toteutuu, kun pääsen katsomaan Cirque du Soleilin showta. Ehkä hieman yllättäen, olen aina pitänyt hirveästi sirkuksesta. Enkä nyt tarkoita siis norsua hassu hattu päässä-töttöröö- sirkusta, vaan oikeasta akrobatiasirkuksesta. Kun olin lapsi, niin sirkusta tuli televisiosta useammin kuin nykyään, ja erityisesti mieleeni on jäänyt että aina uutenavuotena tuli telkkarista lähetys jostain hienosta sirkusesityksestä. Tämä show mitä nyt mieheni kanssa olen menossa katsomaan, on nimeltään Varekai. Kuva on lainattu CdS:n sivuilta.

Cirque du soleil varekai

Vielä ennen kuin ehdimme tuonne sirkukseen tai vaihtoehtoisesti heti sen jälkeen, suhaamme säiden salliessa mieheni kanssa Berliiniin muutamaksi päiväksi. Olen menossa pääkaupunkia katsastamaan myös opiskelukavereideni kanssa maaliskuussa, kun menemme viikonlopuksi sinne konferenssiin omaan opiskeluumme liittyen. Kerron siitä reissusta lisää kun se alkaa lähestyä, mutta haluan kuitenkin saada ensipuraisun kaupungista ennen sitä. Saksassa on oma Onnibus-firma Flixbus, jonka kyydissä joka paikkaan pääsee suorastaan törkeän halvalla. Berliiniin neljän tunnin matka maksaa 8€, että ei siinä kauheasti tarvitse enää miettiä… Jos on hyviä vinkkejä esim. ravintoloista Berliinissä, niin antakaahan paukkua!

Kun Berliinistä ja sirkuksesta on toivuttu, niin edessä on yksi ehkä koko Saksan-vuoden kohokohdista, kun lähdemme alpeille laskettelemaan!! Voi pojat, ette tiedäkään kuinka innoissani olen tästä matkasta! Suuntaamme Garmisch-Partenkircheniin joka on ainakin talviurheilun seuraajille tv:stä tuttu. Kaupunki sijaitsee ihan Saksan etelälaidalla Itävallan rajan lähellä. Koska paikka ei ole mikään maailman halvin viettää aikaa niin viivymme reissussa neljä päivää. Ainakin kaksi päivää lasketellaan aamusta iltaan ja lopulle ajalle kehitellään sitten jotain muuta jännää. Kaappasin muutaman fiiliskuvan GaPasta täältä, täältä, täältä ja täältä.

Garmisch- Partenkirchen

garmisch_partenkirchen

garmisch-partenkirchen-04

Garmisch- Partenkirchen

Huoh, kunpa pääsisi jos suksille! Matka myös GaPaan taittuu Flixbussilla, se onkin sitten melkoinen kokemus koska matkaamme halki koko Saksan yöbussilla… Toivottavasti saan nukuttua ja olen tikkana mäessä heti aamukahdeksalta ;)

Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, niin pohdin vielä mahdollisuutta lähteä ennen toisen lukukauden alkua käymään joko Portugalissa tai Prahassa. Juuri viime postauksessa ruikutin, että ei ole rahaa lähteä minnekään, mutta kun asiaa tutkii ja Saksan kaupunkeihin pääsee alle kympillä bussikyydillä ja Portugaliinkin 15€/sivu, niin alkaa se opiskelijabudjettikin kummasti venyä.

Ja yhtenä ainoana aamuna ei tarvitse herätä aikaisin, oi onnea. Tänään loppukokeiden kunniaksi suunnistamme koulukavereideni kanssa Reeperbahnille bailaamaan. Jei!

-Marianna