Syysmekko

Syksyyn on jostain syystä pukannut kaiken maailman menoja oikein urakalla. Jossain syyskuussa kun kalenteriani katselin eteenpäin, niin huomasin että kuusi viikonloppua putkeen oli buukattu jotain menoa. Kuusi! No sama homma jatkuu kyllä, vaikka välissä on ollut sellaisiakin viikonloppuja (muutama) jolloin ei ollut mitään erityistä ohjelmaa. Minulle viikonloput ovat tosi tärkeää nollaamisaikaa, ja vaikka 99% menoista on tosi kivoja juttuja (kuten ystävien treffaamista ♥) niin joskus sitä haluaisi ihan vaan rötvätä sohvalla, käydä lenkillä, laittaa ruokaa ja lukea kirjaa. Olen tainnut tästä ennenkin kirjoitella useasti, että olen aikamoinen kotihiiri. Koti on minulle ihan paras paikka, sekä tämä minun ja mieheni oma koti Tampereella että sitten meidän molempien lapsuudenkodit landella. Ja aika usein vapaa viikonloppu tietää myös suursiivoa kotona, hehe. Sekin on omalla tavallaan aika tyydyttävää puuhaa :-P

Viime viikonloppuna vuorossa oli yhdet tämän syksyn kemuista, olimme mieheni työkaverin tupaantuliaisissa täällä Tampereella. Olen yrittänyt tässä viime vuosina perata vaatekaappiani vähän järkevämpään suuntaan ja vältän ensinnäkin ostamasta turhia vaatteita/kenkiä. Lisäksi yritän panostaa laatuun ja sillä lailla kestävään kehitykseen, että mietin vaatteen käyttöikää etukäteen. Tietysti toivottavataa olisi se, että vaate on ensinnäkin sen verran laadukas että se kestää käytössä vuosia ja lisäksi kappaleen tulee olla sen verran kiva että sitä jaksaa katsella pidempään. Molemmat nämä asiat huomaa, kun katsoo vaikka FB-kirppiksiä, joissa vaatteita myydään: valtaosa tavarasta on halpaa H&M- tyylistä kamaa, jotka jo aika lyhyen käytön jälkeen ovat ensinnäkin venähtäneet, kulahtaneet tai kutistuneet ja lisäksi (tai tämän vuoksi) lakkaavat miellyttämästä silmää. Näin sitten nämä vaatteet halutaan käsistä pois, mutta niiden jälleenmyyntiarvo on huonosta laadusta johtuen olematon. Jos vaate on rikki tai siitä puuttuu esim. nappeja, eivät kirpputorit ja vaatekeräyksetkään enää ota sitä vastaan.

Lumppua ei myöskään Suomessa enää kerätä, vaan vaatteet joutuvat lopuksi roskiin ja sieltä sitten yleensä polttolaitokseen tai kaatopaikalle. Lisää voi lukea esim. tästä artikkelista. Vaatejätteen määrä jo yhdestä kotitaloudesta on vuosittain niin järkyttävä, että jokaisen tulisi kyllä miettiä omia ostoksiaan myös ekologisen kestävyyden kannalta. Tätä olen nyt yrittänyt tehdä ja karsia vaatekaapista huonot vaatteet pois (on siellä niitä henkkamaukka-teepaitojakin vielä vaikka kuinka, en ole mikään pyhimys saati rikas :D), kierrättää ahkerasti sekä myyjän että ostajan ominaisuudessa ja yritän ostaa vähemmän ja paremman laatuista vaatetta.

Huh, tämän saarnan jälkeen pääsen siis vihdoin esittelemään mekon, jonka ostin tupareihin! Himonani oli siis ostaa trikoinen, tummasävyinen hihallinen mekko. Olin saanut tällaisen vision jostain päähäni ja muutamissa liikkeissä sopivaa yksilöä sitten metsästinkin. Ostoaikana oli menossa Stockan hullut päivät, jonne minua ei saa kirveelläkään uhaten. Menin siis Haloselle, sieltä olen aina saanut hyvää palvelua ja lisäksi heillä on tosi hyvä valikoima niin arki- kuin juhlavaatteitakin. Menin heti myyjän puoleen ja hän kanssani sitten poimi näitä mekkoja ison pinon sovitettavaksi. Yksi IIIHANA  punainen mekko jäi rekkiin sen takia, että saatavilla ollut koko oli hartioista liian pieni. Shit! No, tämä syysmekko oli kyllä vähintään yhtä ihana. En olisi itse tätä kyllä hyllystä valinnut, näistä kukkakuoseista tulee tosi helposti vähän ”mummoviba”, mutta päällä tämä näytti tosi ihanalta ja kivan syksyiseltä.

syysmekko

syysmekko

Asuun sopivien kenkien löytäminen se on aina aika haastavaa. Nämä saappaat valikoin sen vuoksi, että ne sopivat mekon tyyliin mielestäni hyvin ja lisäksi kun avoimena mahdollisuutena oli myös myöhempi kaupungille lähtö, niin halusin kengät, jotka käyvät myös ulkona olemiseen. No tulimme kyllä lopulta bileistä taksilla kotiin, mutta eipä päässyt jalkoja palelemaan!

syysmekko

syysmekko

Koska nyt kerrankin ollaan ihan asukuvien ja ulkonäön ytimessä, niin hovikuvaajani kuvasi myös kampaukseni. Kampausideoita hain Pinterestistä, ja koska siellä olevissa tutoriaaleissa kaikki on helppoa niin tein sitten tällaisen kihara/ponnarikampauksen. Se onnistui vieläpä ihan hyvin! Yhtään naistenlehtiä lukeneena tiedätte varmaan, että mikä tahansa kampaus vaatii pohjaksi kiharat. En olisi tästä ihan niin varma, mutta tämä on lause jota toistellaan MeNaisissa sun muissa vuodesta toiseen. Koska olen läksyni tehnyt niin tein sitten kiharat pohjalle, ja tämä oli ihan hyvä juttu. Nämä muotoilin kiharruspuikolla siten, että otin ihan reilun isoja osioita tarkoituksena saada vähän muhkeutta tukkaan. Jätin alussa vielä latvat kihartamatta, kiharsin ne sitten lopuksi tarkemmin ja tiukemmin, kun kampaus oli muuten valmis.

DIY juhlakampaus

DIY juhlakampaus

Nämä kiharat näyttivät niin kivalta jo ihan itsekseenkin, että täytyypä kokeilla seuraavan kerran muotoilla ihan tarkoituksella koko tukka näin. Ja ne latvat sitten myös. Tästä tilanteesta lähdin kuitenkin sitten kokoamaan tukkaa ylös, olen aina ollut enemmän hiukset kiinni-tyyppiä.

DIY juhlakampaus

DIY juhlakampaus

DIY juhlakampaus

Kampaus onnistui mielestäni todella hyvin, siitä tuli juuri sellainen kuin suunnittelin. Ja mikä parasta, se pysyi hyvin kuosissa koko pitkän illan! Tänään olisi myös luvassa coctail-kemut, sinne taidan kokeilla jotain lettikampausta. Mekko saa olla sama, koska tämäniltaisten juhlien vieraat eivät ole tätä vielä nähneet ;)

Mitäs piditte mekosta ja tukasta? Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Marianna

Mainokset

Messy bun ja ärsytystä

Huoh, nyt tulee vähän valivalia välillä. Pääosin täällä Saksassa kaikki menee ihan hienosti, mutta välillä kyllä tulee sellaisia hetkiä että tekee mieli hakata päätä seinään. Kielikysymys on sellainen, jonka kanssa pitää painiskella melkein joka päivä. Puhun siis koulussa ihmisille enimmäkseen englantia, kaupassa ja kaupungilla tms. asioiden hoitamisessa pääasiassa saksaa. Oikeastaan tarjoan englantia asioidessa vain silloin, kun on vaara että joku juttu jää minun kielitaitoni vuoksi selvittämättä ts. en osaa selittää jotain asiaa saksaksi tarpeeksi yksityiskohtaisesti. Tämä yhdistettynä siihen, että täällä Hampurissa EI OSATA englantia erityisen hyvin, johtaa yleensä siihen että kumpikaan osapuoli ei osaa kieltä tarpeeksi. Eli minä en osaa kysyä jotain saksaksi tarpeeksi selkeästi, mutta jos selitän englanniksi yksityiskohtaisemmin niin vastapuoli ei taas ymmärrä sitä tarpeeksi hyvin.

Todella usein pamahtaa mieleen männä vuosien Oscar-voittajaleffa Lost in translation, jota en ole edes nähnyt mutta tuo lause kuvaa tilannetta paremmin kuin hyvin. Eli asian sisältö hukkuu kielimuurin uumeniin. Näin kävi esimerkiksi viikko sitten, kun vuokrasin ystävieni vierailua varten autoon turvaistuinta. Halusin vielä varmistaa, että eihän Europcar vuokraa kolaroituja istuimia, mutta perhana kun tämä asia nyt ei vain mennyt perille tiskin takana seisseelle poitsulle. Jatkoin selittämistä elekielellä mutta se taisi lähinnä sekoittaa hänen päätään enemmän. Lopulta luovutin ja pidin nollahypoteesini voimassa, eli että kolareita ei ole tapahtunut. Sillä mentiin sitten.

Messy bun

Messy bun

Ihan päivittäin saa painiskella teknisten ongelmienkin vuoksi. Nettimme täällä asunnossa pelaa usein todella huonosti, ja tämä vaikeuttaa mm. Skypen käyttöä ja nyt äsken kun yritin tehdä vakuutusyhtiöön vahinkoilmoitusta, niin OP heitti minut pihalle kolme-neljä kertaa. Että ei muuta kuin uudestaan samojen asioiden näpyttely. Samaan liittyen koulussa tietokoneet ovat tuskastuttavan hitaita. Niin ja tietokoneluokan tulostin on niin aataminaikainen, että sillä ei pysty tulostamaan kaksipuolisia tulosteita. Mutta hei, eihän se säästäisi kuin 50% paperikuluissa! Ketä se nyt kiinnostaa?!

Messy bun

Messy bun

Olen täällä blogissakin jo monet kerrat kehunut ruokakauppojen valikoimaa. Mutta kermaviiliä ei meinaa löytyä, paitsi yrttimaustettuna. Sopii meinaan tosi hyvin leipomiseen! Mustikoita ja yrttejä, nam nam. Ja miksi ihmeessä voileipälevitteet ovat kaupassa huoneenlämmössä? Ruokateemaa jatkaakseni, tuolla minun oppilaitoksessani HAW Bergedorfissa ruokalan jonotussysteemissä ei ole mitään järkeä. Kun tarjolla on useaa eri ruokalajia, niin jonot näille eri tiskeille eivät mene mitenkään järjestyksessä tai ylipäätään jonossa, vaan opiskelijat palloilevat ja tunkevat kuin mullilauma eksyksissä eteenpäin. Menen aina jonkun toisen perässä ja yritän saada lautaselleni edes jotain ruokaa. Turha haaveillakaan sellaisesta, että voisin ihan todella valita, mihin jonoon menen. Tämä johtuu siis siitä, että jonoja ei ole, pelkkä kaaos. Argh!

IMG_4937

IMG_4935

Nyt kun tuli kaikki tämän päivän ketutukset kaadettua teidän lukijoiden niskaan, niin voi jo siirtyä iloisempiin aiheisiin :D Olen nykyään muuten ihan ihkuna kaikenmoisiin lettikampauksiin, erilaisia palmikoita tuntuu nyt tunkevan vähän joka tuutista. Seuraan Instassa ja Facebookissa monia letittäjiä ja kampaukset ovat kyllä toinen toistaan kivempia. Kun ei ole töissä niin hiuksia ei tarvitse pestä niin usein, mikä on pelkästään hyvä asia. Päänahkakin tykkää. Siispä on myös vähän enemmän varaa kokeilla kaikenmoisia kivoja kampauksia, tämän postauksen kuvissa päähäni pyörittelin messy bunin eli ”sotkunutturan” pienillä sivupalmikoilla. Yritin tässäkin kyllä jättää takaosan vähän muhkeammaksi, mutta jotenkin se sitten aina tuntuu jäävän vähän löysäksi ja sitten kiristän ja litistän nutturaosaa ehkä vähän liikaakin. Vai mitä pidätte?

-Marianna

Juna kulkee taas… Tai ei

Tänään oli taas vaihteeksi vähän semmoinen voihan vee- aamupäivä, kun täksi lauantaiksi tekemäni suunnitelmat ajoivat karille heti alkuunsa. Aamulla herätessä oli ulkona tosi kaunis päivä, ja päätinkin toteuttaa suunnitelmani lähteä keskustaan katselemaan Eppendorfin kaunista kaupunkialuetta (joka on kuulemma rikkaiden suosimaa aluetta) sekä keskustassa sijaitsevan järven ulompaa osaa, Außenalsteria. Innon piisatessa olisin ottanut suunnaksi vielä kaupunginmuseonkin.

Hyppäsimme mieheni kanssa junaan ensin säädettyämme hänen matkalippunsa kanssa hyvän tovin. Ei yllättäne enää ketään, että täällä ei ole saatavilla niin monikäyttöisiä eri matkalippuvaihtoehtoja kuin Suomessa. Ei kymppikorttia, ei arvolippua. Ainoa lähellekään järkevä vaihtoehto on päivälippu (6€/ 12h rajoitukseton matkustus), joka sinänsä on ihan kelpo lippu ja hyvän hintainenkin. Vielä kun se olisi helposti löydettävissä lippukoneesta… Minulla on koko lukukaudeksi maksettu matkakortti, jolla saan suhailla junalla ja bussilla niin paljon kuin lystään. Sen hinta yhdeksi lukukaudeksi eli syys-helmikuuksi oli muistaakseni 260€ (sis. myös opiskelijakunnan jäsenmaksun).

Bergedorfissa menimme siis junaan ja tarkoitus oli matkustaa keskustan yli vielä muutama pysäkki Dammtorille saakka. Muutaman aseman jälkeen junassa tuli kuulutus, että siltatyömaan vuoksi suurin osa matkasta on korvattu busseilla. Eipä siinä mitään, jäimme Billwerder Moorfleetissä pois ja valuimme pysäkille n. 150 (!) muun ihmisen kanssa. Busseja ei näkynyt missään. En tiedä, vaikka tuo busseilla ”korvaaminen” olisi tarkoittanut kaupunginbussin odottelua. Siispä käänsimme selkämme väkijoukolle ja painelimme junalla takaisin Bergedorfiin. Ei menty Eppendorfiin, ei Außenalsterille eikä kaupunginmuseoon, ainakaan tänään.

IMG_20150926_121949

Täällä pitkin Hampuria näkyy olevan aika monessa paikassa ravintolaketju Schweinske (tarkoittaa jotain sinne suuntaan kuin ”possunen”) jonka keulakuvana on yks-yhteen- kokoisia muovipossuja ravintolan ovella. Paikka mainitaan myös Hampurin Wikitravel-sivulla. Poikkesimme tuonne syömään ja ruoka oli edullista ja hyvää (nämä allaolevat annokset limsojen kera yhteensä 21€). Minun caesar-salaatissani ei ollut muuta vikaa kuin jokaisessa muussakin syömässäni caesarissa, eli ihan liikaa kastiketta. En ymmärrä, minkä kokin mielestä kastikkeessa uiva salaatti maistuu hyvältä?

IMG_20150926_123038

IMG_20150926_123046

Keskustaan lähtemisen sijaan käveleskelimme ympäri Bergedorfia ja poikkesimme Nettelnburgissa kirpputorilla. Tämäkään kirppis ei ollut juurikaan sen kivempi kuin ne, joissa kävimme viime viikonloppuna. Ostin kuitenkin eurolla mustan t-paidan, joten ihan turha reissu ei ollut. Niin ja menneellä viikolla kävin Stadiumissa hakemassa reisipituisen tuulitakin! Tulkoot kylmä ja syysmyrsky, minä olen valmis.

IMG_4836

IMG_4838

IMG_4847

IMG_4845

Tänään kylmästä ja syysmyrskystä ei tosin ollut tietoakaan, kuten kuvista näkyy. Aamulla lähtiessämme kaupungille mittari näytti +13C mutta näitä asukuvia iltapäivän puolella napsiessa oli jo niin lämmin, että takki piti riisua ja ulkona pärjäsi ihan täysin lyhythihaisella paidalla. Tulipa joku vielä shortseissakin vastaan. Syksyistä täällä silti jo on, lehtiä on pudonnut puista kasapäin mutta kyllä pusikot vielä ovat pääosin aika vehreitä. Niin ja puusto on täällä muutenkin aika erilaista, paljon on tammea ja muita lehtipuita, joita en edes tunne. Pyöräillessä saa väistellä isoja, kovia tammenterhoja ja puista pudonneita kastanjoita. Niitä voi muuten vissiin myös syödä paahdettuna?!

IMG_4842

Hampurissa1

Otatin päivän asun lisäksi myös kampauskuvat. Minulla on ollut jo pitkän aikaa hiusten kasvatusprojekti menossa, ts. en lyhennytä pituutta kuin ihan pakollisen kuivien latvojen napsimisen verran. Projekti sujuu hyvin! Tykkään pitää hiuksia kokonaan kiinni mutta tänään tekaisin tällaisen puolinutturan. Pitkä tukka hiostaa niskaa ja tämä puolen nipun ylös nostaminen hiukan helpottaa sitä ongelmaa.

Kävin täällä myös parturissa lyhennyttämässä otsistani. Pakotin mieheni keritsemään reuhkaansa ja menin sitten myötätunnosta itsekin mukaan. Otsatukkaani täytyy leikata aika usein, koska haluan pitää sen tämän pituisena muttei kuitenkaan niin, että se roikkuisi silmillä. Minun hiuksiani leikannut täti ohensikin otsista päältä aika ronskilla kädellä, mikä valkeni minulle vasta avattuani silmäni… Ihan jees muuten, otsatukkani on muuten turhan paksu, mutta nyt se sojottaa aamuisin joka suuntaan (lähinnä taivasta kohti). Eipä sitten muuta kuin odotan vain, että otsis kasvaa takaisin normimittaansa. Otsatukan lyhennys maksoi muuten ihan kokonaista kolme euroa. Ja kuten Instagram-seuraajani näittekin, niin hiusvärit maksavat täällä 3-6€ paketilta, ja kyseessä on siis ihan Garnierin, L´Orealin, Syossin jne. hyvien merkkien aineet. Täällä ei siis ainakaan hiusten saamiseen kuosiin tarvitse maksaa itseään kipeäksi.

En muuten aio mitenkää sen erityisemmin kääntää blogini suuntaa asukuviin tai muotiin päin, ja olisikin aika vaikeaa näillä lähtökohdilla pitää muotiblogia.. :D Minusta nämä ovat ihan kivaa vaihtelua, ja nyt kun kelit ovat hyvät niin on mukavaa kuvailla ulkona. Jos näiltä tai muilta osin on muuten postaustoiveita täältä Hampurin suunnalta, niin saa huudella kommentteihin tai sähköpostiin!

-Marianna

Häävarusteita

Häihin on aikaa 9 päivää. Voihan kääk! Varoitan näin etukäteen, että nyt sitten tämän viimeisen reilun viikon aikana ei kyllä kauheasti muuta ole luvassa kuin hääjuttuja. Niin ja siitä seuraavan kahden viikon aikana sitten häämatkajuttuja. Jos joltakulta on päässyt unohtumaan niin lähdemme heti häiden jälkeen kahdeksi viikoksi Japaniin. Aion ottaa läppärin mukaan ja toivon mukaan postailla myös sieltä paikan päältä mahdollisuuksien mukaan.

Tänään helatorstaina, kun kaikilla oli vapaata, niin pidimme bestmanien ja toisen kaason kanssa pientä strategiapalaveria. Kävimme läpi ohjelmaa ja sovimme tehtäväjakoa. Nyt on juhlien runkokin hyvin hallussa ja (melkein) kaikki tietävät, mitä kukakin paikan päällä tekee. Yritin kuitenkin painottaa porukalle, että otetaan ihan lunkisti vaan, kun papin aamen on sanottu niin sen jälkeen ei mikään ole enää ihan niin tarkkaa. Meidän juhlissamme ei ole tarkoitus kenenkään jäykistellä vaan päinvastoin ottaa rennosti ja pitää hauskaa. Puitteet ovat kasassa ja jos ei mitään erityisiä takapakkeja tule, niin juhlista pitäisi kyllä tulla ihan onnistuneet :)

Männä viikolla olimme harvinaista kyllä koko perhe koolla täällä Tampereella, kun vyöryimme porukalla ostamaan pukuja veljilleni ja isälleni. Minä ja äiti huutelimme mielipiteitä ja veljeni ja isäni sovittelivat. Isäni inhoaa puvun pitämistä sydämensä pohjasta ja hääpäivä tulee kyllä tuottamaan hänelle henkistä tuskaa, kun kamalat puvun housutkin pitää olla päällä koko ajan… Takin sentään saa välillä riisua!

Dressman puku

Dressman puku

Yhyy, kuinka komeilta ja asiallisilta veljeni näissä kuvissa näyttävätkään! Molemmat päätyivät häiden väriteeman mukaisesti navy blue eli tummansiniseen (laivastonsiniseen) pukuun. Erinomainen valinta! Isäni pitäytyi perinteisessä mustassa. Musta on aina muotia.

Dressman puku

Dressman puku

Tänään illalla hääpalaverin jälkeen kävin vielä tädilläni kylässä, koska hänellä on hallussaan tuubi erinomaista korujen kiillotusainetta. 20 vuotta sitten ostettu Pol-kiillotusaine toimii kuin häkä korujen kiillotukseen. Kävimmekin hänen kanssaan hinkaten läpi sekä minun että mieheni sormukset ja minun ja äitini kaulaan tulevat korut.

Molempien, sekä minun että mieheni, nykyiset sormukset eli vihkisormukset ovat valkokultaa. Miehelläni on sileä, pyöreäprofiilinen sormus ja minun kihlassani on timanttihionta eli hionta viisteiksi niin, että sormus kiiltää vaikka kiviä siinä ei ole lainkaan. Vihkisormuksen ostimme vain minulle, ja päädyimme siihen että uusimme mieheni kihlasormuksen myöhemmin. Tuo sormus on ihan hyvä eikä siinä mitään, mutta mieheni on alkanut haikailemaan leveän sormuksen perään. Emme kuitenkaan hanki sitä nyt samaan syssyyn vaan ostamme joskus myöhemmin. Samoin teemme muuten avioehdon suhteen, hoidamme asian kuntoon tuossa vähän myöhemmin kun muista hässäköistä päästään.

Allaolevassa kuvassa rakas tätini Raili hinkkaa korujani ja samalla selittää suu vaahdossa jotain, hah hah. Mehän emme siis kutsu sukulaisia juuri lainkaan, mutta erityisesti äitini puolen tädit olisin kyllä kovasti halunnut kutsua. He eivät kuitenkaan juhliin tule mutta Raili paljasti, että hän oli aiemmin jo aivan tosissaan suunnitellut, että he tätien kanssa tulevat häihin kuokkimaan ja samaan syssyyn olisi sitten liittynyt tätieni miehien toteuttama morsiamen ryöstö mustine rosvojen huppuineen kaikkineen, hah hah haa! Idea kuulosti ihan toden sanoakseni ihan törkeän hauskalta jutulta, mutta tätini eivät sitten lopulta olekaan edes Suomessa saatika hääpaikkakunnan lähistöllä hääpäivänä. Jollei tämäkin sitten ole vain peitetarina…

Korujen kiillotus

Tuo Pol on kyllä todella loistavaa ainetta korujen putsaamiseen, suosittelen lämpimästi!

IMG_20150514_190031

Alla näette säihkyvän kiiltävät koruni. Olisi pitänyt ottaa vielä ennen-kuvatkin, mutta en minä sellaista tajunnut edes ajatella. Voin kuitenkin kertoa että ennen kiillotusta erityisesti sormukset ja tuo sinisävyinen koru olivat kyllä tosi tummuneita. Äitini keltakultasormukset ovat sormessani joka päivä, ja tuo sinisävyinen koru taas on tästä korukasasta kaikkein vanhin minun koruistani.

Kalevala koru

Tämän sinisen korun olen saanut kummeiltani ylioppilaslahjaksi vuonna 2007. Koru on Kalevalan Elämän alku- sarjaa, minulla on setistä tämä ihana kaulakoru ja rannekoru. Kivi on sininen ja sen nimi on kalsedoni. Nämä korut mahdollisesti päätyvät äitini käyttöön hääpäivänäni.

Kalevala koru elämän alku

Nämä allaolevat korut taas tulevat minulle hääpäivänä. Olkoot ne jotain vanhaa-osuus. Koru on tuttu Kalevala korun Vanamo. Olen saanut nämäkin kaikki ylioppilaslahjaksi, sekä vanhemmiltani että eräältä entiseltä ystävältäni. Sarja on mielestäni tosi kaunis ja perinteisyydessään ajaton. Tästä setistä himoitsisin vielä kokonaan vaaleanpunaisista helmistä tehtyä käätyä. Ehkä 1-vuotis- hääpäivänä sitten… ;) Sovimme mieheni kanssa, että emme vaihda huomenlahjoja.

Kalevala koru Vanamo

Näillä mennään, ja loppusuora häämöttää…

-Marianna

Kirkkoharjoitus ja häämeikki

Häihin on aikaa 13 päivää. Stressiä ei vieläkään pahemmin ole, mutta alkaa tulla sellainen pieni kutkuttava jännitys vatsanpohjaan! Kirjoittelin eilen kurjista jutuista elämässäni, läheisten sairaudesta ja poismenosta. Tänään aikaisin aamulla saimme kuitenkin myös ihania, hyviä uutisia, kun eräs erittäin hyvä ystäväni oli saanut esikoispoikansa eilen illalla ♥ Tulin tästä kyllä niin iloiseksi, että omat surut ja murheet jäivät taka-alalle. Toiset syntyvät, toiset kuolevat, ja elämä jatkaa kulkuaan. Oih!

Tänään oli muutenkin tosin hyvä päivä, sillä oli kirkkoharjoituksen aika. Meitä paineli kirkkoon aika iso lössi, kun ”rooleissa olevien” lisäksi molempien äidit tulivat mukaan. Miehelläni on kolme bestmania, minulla kaksi kaasoa, ja näistä olivat paikalla kaikki paitsi toinen kaasoni. Kävimme läpi vihkitilaisuuden kulun ja treenasimme kävelyä (aina liian nopeaa). Testasin myös korkokenkäni ihan oikeassa, tulevassa käyttöpaikassaan ja hyvin kävi kävely! Kunhan eivät hääpäivänä polvet pettäisi alta…

Kihniön kirkko

Varsinaisen vihkimisharjoituksen lisäksi meillä oli palaveri papin kanssa koskien lähinnä papin pitämää puhetta. Hän kyseli meiltä, mitä kunnioitamme toisissamme, millaiset kiinnostuksen kohteet meillä on ja millainen on yhdessäolomme historia. Tuo historia meillä on aika monipolvinen ja pitkä ja oli vähän hankalaa yrittää pukea se järkevään ja julkaisukelpoiseen muotoon! ;) Juttelimme kuitenkin rennossa hengessä ja pappi oli onneksi tosi mukava ja lisäksi miehelleni tuttu. Papin poika ja minun mieheni ovat kavereita ja lapsena viettivät paljonkin aikaa yhdessä. Halusimmekin, että papilla olisi mahdollisuuksien mukaan meihin jonkinlainen side ja näiden vanhojen kaverisuhteiden pohjalta sellaisen onneksi löysimmekin! Lisäksi halusimme naispapin pienenä kannanottona kirkon konservatiivisuuteen (mutta tämä on ihan sivujuonne).

Kotiin palattuamme testasin toista kertaa häämeikkiäni. Meikkaan siis itse kasvoni hääpäivänä. En ole koskaan ollut meikattavana mitään tilaisuutta varten, ja ihan suoraan sanoen en luota siihen, että joku outo ihminen osaisi tehdä minulle haluamani kaltaisen meikin. Olisi ihan eri asia, jos olisin vaikka useasti ollut meikattavana ja vielä jollain yhdellä ja samalla henkilöllä, mutta koska tällaista taustaa ei minulla ole niin päädyin tekemään meikkini itse. Lisäksi paikkakunnalla, jossa naimisiin menemme, ei hirveästi meikkaajista ole tarjontaa joten oma apu, paras apu.

Meikkaan aika vähän noin yleensäkään, töihin laitan meikkipuuterin ja ripsiväriä tai nyt viime aikoina olen ollut töissäkin ihan au naturellina meikittä, koska silmäni ovat olleet tosi kutisevat (taitaa olla pientä siitepöly-yliherkkyyttä+ katupöly). Käytän aina töissä piilolinssejä ja aika paljon kotioloissakin. Minulla on tosi hyvä iho eikä mitään varsinaista peittämistä oikeastaan ole. Silmäpusseja ei ole, silmänaluseni eivät ole tummat eikä minulla ole finnejä. En ole koskaan käyttänyt meikkivoidetta. Siispä meikkipohja tulee olemaan melko kevyt, eniten panostan silmämeikkiin.

Esitelläänpä ensin meikit. Muutamia vanhoja luottotuotteita otan mukaan häämeikkiin mutta viime viikolla kävin aika reilulla kädellä täydentämässä meikkivarastoani Sokoksella ja tivasin kosmetiikkaosaston myyjältä kaikki heruvat vinkit tuotteista ja niiden käytöstä.

Häämeikit

Tuotteet ovat siis:

Lumene Wild Curl waterproof musta ripsiväri

Lumene Blueberry intense musta eyeliner

Lumene Wild rose huultenrajauskynä sävy 6

Lumene Miracle lip sorbet huulikiiltokynä, sävy 14 Aamun raikkaus

Rimmelin luomiväripaletit, sävyt Beauty space ja Orion

LÓreal Studio secrets professional meikin pohjustusvoide

Dermosil aurinkopuuterikuulat

Meikkipuuteri (ei kuvassa) MaxFaxtor Facefinity sävy Porcelain

Kulmakynä (ei kuvassa) Lumene blueberry eyebrow pencil sävy 2

Häämeikit

Kauniina tavoitteena olisi tehdä tasainen mutta kevyt meikkipohja, smoky eyes- silmämeikki ja huulet persikkaisen punaisiksi. Katselin silmämeikin osalta videoita YouTubesta, tavasin meikkiblogien ohjeita ja luin luomiväripalettien taustatekstejä ja -ohjeita. Ainakin teoriaperusta oli kunnossa joten lähdin tänään kokeilemaan meikkiä, tämä oli tosiaan nyt toinen kerta ja onnistui jo huomattavasti ekaa kertaa paremmin.

Voin muuten kertoa että on todella vaikeaa saada meikistä hyviä kuvia. Ei oikein tiedä että millaisessa valossa sitä olisi paras olla, joten kokeilin sekä luonnonvalossa ikkunan äärellä että keinovalossa. Mutta, tässä tulokset: (p.s. tein meikin nyt illalla, mutta ripsiväri on aamun jäljiltä. Lupaan hääpäivänä harjata ripseni paremmin ;)

Smoky eyes

Häämeikki

Tuntui meikatessa, kuin olisin sutinut luomiväriäkin ihan kilokaupalla, mutta ei meikki ainakaan valokuvissa ollenkaan överiltä näytä, vai mitä?!

Häämeikki

Huulipunaa käytän todella harvoin, mutta häihin halusin erottuvan ja heleän sävyn. Tuosta meikkikasa-kuvasta näkyykin, että huulikiiltokynän hylsy on melko oranssin porkkanainen, mutta huulilla kyllä kauniin vaalean persikkainen, tässä alla olevassa kuvassa se näyttää jopa tosi pinkiltä.

Smoky eyes

Nyt toivoisin mielipiteitä, ruusuja ja risuja. Onko liikaa? Vai liian vähän? Näytänkö vahanukelta? Vielä ehtii vaikuttaa häälookiini, erityisesti häihin tulijat, kertokaa pelästyttekö minua vai näyttääkö hyvältä? ;)

-Marianna

 

Treenausta

Kerroinkin viime postauksessa että ei tullut syötyä hirveitä jouluruokaövereitä tällä kertaa. Takana on tietysti ähkyn välttämisen lisäksi se, että haluaisin päästä vähän parempaan kuntoon. Häihin on nyt aikaa alle 5 kuukautta ja jos meinaa saada löysiä pois niin viimeistään nyt pitää aloittaa :) Olen tässä syksyn mittaan käynyt aika lailla kaksi kertaa viikossa pumpissa, välillä lenkkeillyt tms. muuta, mutta tosi vähän. Lisää liikuntaa pitää saada kuvioon ja lisäksi herkkuja vähemmälle, huoh. Perusruokavaliossa ei mielestäni take-awayn lisäksi ole kauheasti vikaa, mutta nuo herkuttelut… Voi voi. Jospa sitä TAAS innostuisi. Tämä kuntoilu- ja ruokavaliointoiluni vaan valitettavasti menee niin sykleissä että aika harvoin mitään järkevää tai näkyvää saan aikaiseksi. Nyt kyllä syksyn aikana olen huomannut vyötäröllä pientä kiinteytymistä, mutta nyt taas joulun aikaan on pömppis löytynyt uudelleen… Tämä timmiyteen pyrkiminen tuntuu sellaiselta kuin kävelisi liukuportaita väärään suuntaan. Joskus pääsee vähän edelle, mutta pian valuu taas takaisin alas :D

Noh, yhtä kaikki taas meillä alkaa vuodenvaihteesta ruokavalion karsiminen herkuista. Tuon noutoruuan kanssa olemme välillä mieheni kanssa ihan liian lepsuja. Tästä yritetään päästä eroon suunnittelemalla viikon syömisiä paremmin ja pidemmälle. Monesti käy niin että esim. tulemme sunnuntaina illasta landelta kotiin, naahimme mitä sattuu, sitten maanantaina töiden jälkeen on molemmilla jotain menoa ja kun pääsemme kotiin niin on niin kova nälkä että ei jaksa alkaa tehdä ruokaa saati lähteä kauppaan. Joten haemme tai tilaamme take awayta, viimeksi viikko sitten intialaista (joka nyt ei kuitenkaan ollut mitenkään epäterveellisemmästä päästä). Pizzaa emme tilaa, joskus kebabia. Monesti päädymme American Dineriin tai intialaiseen/kinkkiin. Ympärillä on ihan liikaa hyviä ruokapaikkoja vissiin :)

Vaikka kuntoilu on edennyt aika löysällä tahdilla niin tänään sain jostain ihan hirveän buustin pääni sisään, että nyt pitää liikkua. Osaltaan tähän kyllä vaikutti se että muutamat viime päivät ovat menneet superlöysästi ja tänäänkin nukuin puoli yhteentoista… Kaunis ajatus oli lenkkeillä tädilleni ja takaisin, mutta käytin hyväksi mieheni matkaa jäkispeliin ja hyppäsin menomatkalla hänen jouselleen. Tädin luota Tesomalta sitten kyllä hölkkäsin kotiin 5 km. Voimani tunnossa lähdin vielä salille. Olen tässä painiskellut sen asian kanssa, että jotenkin ”pelkään” mennä kuntosalilla salin puolelle, käyn vain ryhmäliikuntatunneilla. En oikein tiedä mistä tämä johtuu. Sain kesällä pt:n tekemän ohjelmankin mutta se oli jotenkin..huono. Tuntui, että se ei ollut minun ohjelmani. Siispä en ole salilla käynyt ja olen sitten kyllä sitäkin enemmän nauttinut pumppaamisesta ja kahvakuulassa käymisestä. Eilen törmäsin sitten satunnaisesti lukemani Elinaisen blogissa kirjoitukseen, joka kertoi suoraan minusta! ”Oletko innokas ryhmätunneilla kävijä mutta kynnys salille menemiseen on kova?” No juuri niin! Sain jotenkin tosi hyvää tsemppiä tästä jutusta ja sen innoittamana kokeilin Elinaisen saliohjelmaakin. En tehnyt ohjelmaa ihan loppuun asti, väsytti lenkin jäljiltä eikä huvittanut enää :D Mutta lähtisiköhän se tästä taas? Ohjelma tuntui ihan hyvältä, katsotaan koska saan sen tehtyä kokonaan läpi ;) Meanwhile aion kyllä jatkaa pumppailua ja ehkä lenkkeilyäkin taas. Talvihölkkä tuntui aika kivalta, pikkuisen liikaa vain oli vaatetta. Puffi alakasvojen suojana oli silti ihan ehdoton.

Mutta hei, ohessa ihka eka saliselfieni! Tai paremminkin pukuhuoneselfie. Huomaatteko, että näytänkin tässä kuvassa tosi ujolta? Siltä minusta salilla vähän tuntuukin ;) En uskaltanut yhtään poseerata tai flexata. Tai oikeastaan pelkäsin, että joku tulee hetkenä minä hyvänsä sisään ovesta, joka sijaitsee tuon peilin välittömästi vasemmalla puolella. Ehkä olisi pienesti kuitenkin noloa jäädä kiinni pukkariselfien otosta vai mitä…? :D Hei jos on muita myötäeläjiä liikuntainnon tai -toteutuksen suhteen, niin kertokaa ihmeessä. You are not alone! ;)

DSC_3205

-Marianna

Syksyä kohti

Syksy on näköjään tullut ihan jäädäkseen, turha enää haaveilla intiaanikesästä. Kai? Olen nyt siis virallisesti sairaslomalla (tästä johtuu myös pieni tauko täällä blogin etusivun puolella), toisaalta kuitenkin myös kesälomalla. Ne vähät kerrat kun tähän mennessä olen kesälomaa saanut pitää, ovat olleet loppukesällä. Kun muistelen edellisiä kesiä niin säät ovat kyllä olleet reilusti paremmat, mutta eipä tämä syksyisyys ole niin haitannut. Oikeastaan nyt alan vasta piristyä niin että jaksan käydä vähän jo lenkilläkin, ja siihen suhteuttaen olen iloinen että koko aikaa ei sada vettä. Pidän lisäksi syysvaatteista tosi paljon, ja joka syksy haaveilen uudesta tyylistä, joka sitten jotenkin aina jää aika puolitiehen tai yksiin saaappaisiin tai neuletakkiin… Tänä syksynä minulla on kuitenkin edessä niin hirveästi uusia kuvioita että tyylinkin pitää pysyä perässä. Olenkin tässä jo vähän haaveillut sekä uudesta tukasta että uusista kynsistä :)

Hiuksiin haluaisin ennen kaikkea saada vähän eloa. Olen nyt jämähtänyt tähän tummanruskeaan jo vuosien ajaksi, tiedän olevani aika laiska juoksemaan kampaajalla joten en ole oikein rohjennut ottaa sellaista väriä ja/tai leikkausta, jota pitäisi jatkuvasti huoltaa. Eräs ystäväni käy kuuden viikon välein kampaajalla, minä käyn n. 3 kertaa vuodessa. Että sillee. Toisaalta, nyt kun työt tulevat muuttumaan radikaalisti niin, että hiuksia ei ensinnäkään jatkuvasti tarvitse pitää kiinni eikä myöskään pestä joka päivä, niin kauniille ja pysyvämmälle kampauksellekin voisi olla nyt paremmat edellytykset kuin ennen. Olen lisäksi löytänyt nyt toivottavasti pitkäaikaisen ja hyvän kampaajan Ylöjärveltä HairHouse Lumosta. Jospa sitä sitten uskaltaisi kokeilla jotain jännää?

Häitä silmälläpitäen en halua nyt hirmuisesti lyhentää, mutta toki malliin voisi jotain eloa hankkia. Tasapitkää olen tässä nyt yrittänyt kasvattaa ja se homma onkin hyvällä mallilla, eikä latva ole enää hiirenhäntä. Vähän siis karsastan kerrostamista nyt, kun siitä juuri olen päässyt eroon. Ehkä siis leikkisin ennemmin värillä…

Kuva

Tämän kuvan värimaailma miellyttää kaikkein eniten. Kuitenkin se on myös lähimpänä omaa nykyistä väriäni, yllätys yllätys :D

Ystäväni Jonna intoutui kesän alussa liukuvärjäämään megapitkät hiuksensa (täällä). Liukuvärjäyskin kiinnostaisi sikäli, että sillä saisi kertaheitolla kunnon muutoksen väriin mutta silti olisi jäljellä jotain tuttua ja turvallistakin. Luulenpa, että tässä pian täytyy vain varata se kampaajan aika ja pohtia siellä, mikä olisi paras ratkaisu.

Hiusten lisäksi kuitenkin suunnitelmissa on myös rakennekynnet, joita olen himoinnut vuosikausia! Ylioppilasjuhliini laitatin kynnet mutta siitäkin hommasta on jo sata vuotta aikaa. Nyt syyskuun lopulla ovat kynnet taas tulossa ja pitäisikin miettiä, että millaiset koristukset niihin tulisi. Haluan aika luonnollisen pituiset kynnet, en halua heittää hommaa kerralla överiksi. Kärki tulee olemaan tasainen tai hillityn pyöreä. Väriä sitten voisikin laittaa vaikka vähän rohkeammin, tai sitten päädyn vain ranskalaiseen, ainakin aluksi.

Kuva1

Kuva2

white french nail designs

Kuva3

Nuo rusettikynnet ovat jotenkin supersöpöt :) Noh, katsotaan tuleeko koko syksynä uutta kampausta tai uutta kynsiä, vai jääkö haaveilun tasolle… Nyt taidan ryhtyä lempi-saikkupuuhaani eli uppoutua Harry Potterin maailmaan.

-Marianna