Talvista ulkoilua ja kuulumisia

Vihdoin ja viimein alkaa vähän kevättää! Tai ainakin talvi käy kauniimmaksi :) Jotenkin on ihanaa, kun aurinko näkyy useammin ja töistä päästessäkin on vielä sen verran valoisaa, että ehtii saamaan vähän valoa ja energiaa ulkoilmasta. Aurinkoisuus vaikuttaa kyllä mielialaankin kuin huume, mennyt talvi oli kyllä melkoisen pimeä ja synkeä, kun luntakaan ei kauheasti ollut. Tulipa oleiltua kotona ja kudottua sukkia…

Tänään oli heti aamulla herätessä (puoli yhdeksältä, että ei kovin aikaisin kuitenkaan) niin ihana aurinko ikkunan takana, että halusin lähteä vähän reippailemaan. Lähistöllä Ylöjärven puolella on tosi kivaa Julkujärven ulkoilualuetta, ja lähdimmekin sinne mieheni kanssa viikonloppukävelylle. Olen aiemmin käynyt kerran noilla nurkilla partiojuttujen merkeissä, ja tiesin ainakin suurinpiirtein minne päin lähteä!

img_7252

img_7259

Kevättä kohti alkavat kaikki muutkin suunnitelmat edetä ihan kivasti. Gradu menee eteenpäin lähes omalla painollaan, olin jotenkin ennen maisteriopintoja ajatellut että gradu on se kauhea ja pelottava mörkö, joka vie yöunet ja jota en osaa edes tehdä kunnolla. Seminaareista on ollut tosi paljon apua ja nyt kun aineistonkeruukin on kunnolla vauhdissa, niin joka kuukausi olen ainakin vähän päässyt eteenpäin. Aikataulun kanssa tässä lähinnä painiskelen, aikaa pitäisi jostain taikoa gradullekin lisää. Luennolla olen istunut nyt alkuvuodesta tosi paljon, ja se näkyy tietenkin palkkapussissakin. Siksi odotankin kuin kuuta nousevaa jo kesää, kun saa olla taas täysipäiväisesti töissä!

Ensi viikko on meilläkin yliopistolta melkeinperiaatteessatavallaan- talviloma, mutta hommaa riittää silti ryhmätöiden ja juurikin gradun kanssa. Viikon päästä sitten starttaa viimeinen opiskelujakso tälle vuodelle, jihuu!! Kun sen vielä rämmin läpi, niin alkaa olla aika hyvin tutkinto paketissa…

img_7282

img_7269

img_7287

Blogin suhteenkin minulla on kaikenmoisia ideoita, joita haluaisin ehtiä toteuttamaan. Kun vain repeäisi aina joka suuntaan kerralla! Ainakin jotain ihan uutta on pian tulossa käsityörintamalla, nyt kevättä ja kesää kohden alkavat paksut villasukatkin väistyä vähän keväistempien juttujen tieltä. Jos on muuten jotain postaustoiveita käsitöihin tai muuhunkin liittyen, niin antakaa paukkua vaan kommentteihin tai sähköpostiin :)

Reissusuunnitelmia en ole kauheasti tässä saanut vielä eteenpäin, vaikka niistä hiljattain kirjoittelinkin. Pitäisi varmaan nyt mennä vain jonnekin Momondoon surffailemaan ja varata jotkut halpalennot, sitten tulee lähdettyä kun klikkailee vaan ostoskoriin eikä turhia mieti :) Suomi-matkailua on ainakin tiedossa pian, kun lähdemme maaliskuussa mieheni kanssa moikkaamaan pikkuveljeäni susirajalle Lappeenrantaan (ja katsomaan samalla kiekkoa, jeeeeee…). Manchesterin matka kesälle ei ole myöskään edennyt, koska meidän perheemme lössin aikataulujen tietäminen tai edes arvaaminen on niin haastavaa, että epäilen pääsemmekö ylipäätään matkaan samaan aikaan. Oli jo pienoinen ihme, että koko sakki pääsi Hampuriin tulemaan samalla kertaa viime keväänä! Mutta katsotaan, katsotaan.

img_7295

img_7296

img_7305

Nyt ei oikein näissä kuulumisissakaan ollut päätä eikä häntää, mutta välillä vähän sillisalaattiakin :) Huomenna onkin luvassa mukavaa juttua, kun ystäviemme 2-vuotias tulee meille hoitoon koko päiväksi. Onpa taas mehut pois illalla oikein kunnolla :D

-Marianna

Mainokset

Matkaan lähden (ja ensin puolukkaan)

Ystäväni blogia lukiessani sain taas innostuksen päivittää itsekin, välillä tuntuu että mitään kauhean ihmeellistä ei oikein ole raportoitavaksi asti tapahtunut, vaikka todellisuudessa kaikenlaista onkin meneillään. Päällimmäisenä ehkä jäätävä hässeli ja kiire, koska koulu on alkanut ja työt jatkuvat. Pari päivää viikossa tuntuu ihan sopivalta, vähän vähemmänkin joskus toivoisi olevan duunia jotta ehtisi keskittyä koulujuttuihin enemmän. Haluan nyt tämän (viimeisen?) yliopistovuoteni pitää opiskelut ykkössijalla, ja vaikka tämän pyhän lupauksen tulinkin tehneeksi niin silti haalin koko ajan lisää juttuja kalenteriin… Tämän viikon alun olen esimerkiksi assarina konferenssissa Tampere-talolla, kuten ehkä Instagramista jo huomasittekin. Assarina oleminen on ollut ihan mielenkiintoista, on mukava saada vähän kokemusta tieteellisestä konferenssista sieltä toiselta puolelta. Joskus varmasti tulee mentyä myös ihan konferenssivieraan tai jopa esittelijän ominaisuudessa paikalle, mutta nyt on aika enemmänkin harjoitella näitä juttuja ja päästä sisään siihen, mitä tuollaisessa megatapahtumassa oikein tapahtuu. Vieraita on nelipäiväisessä konferenssissa 1100, ja henkilökuntaa iso liuta. Suomen kieltä tulee päivän aikana käytettyä vähemmän kuin englantia, kielitreeni tekee aina hyvää! Ruotsiakin on saanut solkottaa pitkästä aikaa. Saksalta olen vielä välttynyt, heh heh.

Syyskuu on jossain välissä ehtinyt jo puoleen ja tuossa hiljan oli jo 100 päivää jouluun- juttuja, voi morjens… Syksyn ja syysmarjojen suhteen alkaa onneksi olla nyt hyvä tilanne, piti jo tuoda lisäpakastin appiukon luota käyttöön kun pystypakastin on niin täynnä kaikenlaista talveksi säilöttyä. Kävimme äitini kanssa puolukassa reilu viikko sitten ja marjoja oli ihan älyttömän paljon! Melkeinpä paikaltaan sai noukkia sangon täyteen, eikä siinä mennyt edes puolta tuntia. Puolukkaa syömme marjoista kaikkein vähiten, harmi kun sitä olisi helpoin kerätä :-P Muuten yksi kiva juttu tuli tuolla puolukkametsässä vastaan, löysin näet lapsuudenkotini läheltä puolukkapaikaltamme puun, jonka olen itse istuttanut. Kyseessä oli mänty, jonka 4H-kerhossa kasvatimme ihan siemenestä asti itse maitopurkissa ja sittemmin kävin istuttamassa sen vuoreen kotini lähelle. Nyt menin pitkästä aikaa etsimään sitä ja siellähän se oli! Laskin että puu on nyt noin 14-vuotias, mikä pitääkin paikkansa koska 4H:n kulta-aikani sijoittuu jonnekin 12-14- vuotiaana oloon. Tuli ihan jopa pienesti liikuttunut olo, jotenkin hienoa että tuo puu siellä kasvaa ja minä olen sen omin pikku kätösin laittanut ensin siemenenä multaan ja sitten taimena maahan. Oi elämää.

img_6706

img_6711

img_6712

Näitä ylläolevia puolukanperkauskuvia katsoessa en voi kuin naureskella sille, miten äitini on NIIIIIN paljon edesmenneen mummuni näköinen. Tällaisia asioita tulee näin vanhemmiten ajateltua aina vain enemmän ja enemmän. Olen esimerkiksi vasta isän kuoleman jälkeen huomannut, kuinka paljon molemmissa veljissäni on isämme näköä. Isoveljeni on aina ollut ruumiinrakenteeltaan ja kasvoiltaan eniten isän näköinen, mutta nyt isää kaivatessa näen myös pikkuveljessäni ihan hirveästi samoja kasvojen- ja luonteenpiirteitä. Ainakin isäni rauhallisuus ja empaattisuus on siirtynyt ihan suoraan pikkuveljeeni, jos nyt näin voi ajatella. Ja siniset, tuikkivat silmät ovat myös isältä tulleet. Minä olen ihan kiistatta eniten (kas kas) tullut äitini puolen sukuun, minua joskus jo ala-asteikäisenä sanottiin kyläkaupassa isomummuni näköiseksi…

Menneiden sukupolvien muistelusta tulevaisuuden suunnitelmiin: matkaa olisi taas pian tiedossa! I-H-A-N-A-A päästä taas reissuun, Saksassa ollessa ei niin ehkä osannut ajatella olevansa matkalla, koska siellä oleminen tuntui varsinkin lopussa niin tavalliselta elämältä. Seuraava etappi kartalla on kuitenkin Dubai, jonne pyrähdämme joulukuussa! Vähän puolisattumalta juhlimme samalla reissulla mieheni kolmikymppisiä. Tästä on itse asiassa vielä yksi ihan konkreettinen hyötykin, josta selitän ihan kohta.

Uudet biksut piti tietenkin reissulle saada, koska vanhat ovat ensinnäkin kulahtaneet ja tietenkään matkaan ei voi ilman uusia lomavermeitä edes lähteä. Stadiumissa oli jo loppukesällä joku ota 3 maksa 2- ale, mutta silloin en vielä ostanut näitä uikkareita. Kävin äitini kanssa Ideaparkissa hetki sitten ja siellä oli sitten VIELÄ paremmat alet uikkarihyllyllä, koska sesonki on jo ohi. Nämä kivat merihenkiset bikinit lähtivät siis matkaan ihan muutamalla eurolla :)

Olemme varanneet matkalle vasta lennot, hotelli on vielä hakusessa mutta yritän löytää sellaisen, jossa olisi katto-uima-allas! :-P Hotelli pitäisi nyt ihan pian varata, mutta jos jollakulla on jotain vinkkejä joko hotelleista tai Dubain alueista yleensä, niin olisin todella kiitollinen joka neuvosta! Kriteereinä olisi ihan nämä perus eli hyvä sijainti, rauhallinen alue ja siisteys. Aamupalalle laitamme mieheni kanssa paljon arvoa, ja tähtiluokitus saisi olla 4 tai 3+. Meri Dubaissa on lähellä joka paikassa, sinnekin näitä bikineitä olisi tarkoitus mennä testaamaan. Lisäksi Dubaista löytyy useita vesipuistoja, jollaiseen menemme ilman muuta! Tykkään uimisesta ja kaiken maailman vesihuvituksissa luttaamisesta tosi paljon ja tuolla siihen on hyvät mahdollisuudet. Mieheni oli lisäksi bongannut jostain, että yhteen noita waterparkeista pääsee syntymäpäivänään ilmaiseksi! :D Tätä aiomme siis käyttää hyväksi ja koitamme ajoittaa vesipuistopäivän mieheni synttärille :)

img_6742

img_6743

Onko siellä lukijoissa paljon Dubain kävijöitä? Ja mitäs pidätte bikineistä? :)

-Marianna

Lankojen värjäys elintarvikeväreillä

Lupailin edellisessä postauksessa kirjoittaa lankojen värjäyksestä. Joten täältä pesee! Olen jo aikoja aina ihastellut, kuinka ihmiset saavat lankoihin aivan ihania värejä itse värjäämällä. Ehkä eniten tähän hommaan minua kuitenkin innosti Nonnu neuloja, joka kirjoittaa harvakseltaan päivittyvää blogia ja hiukan ahkerammin kuvia ilmestyy Instagramiin. Nonnu on viime aikoina esitellyt upeasti kasviväreillä värjättyjä lankoja, minä en ihan tähän soppaan ole vielä uskaltanut lusikkaani työntää vaan aloitin kevyemmin eli missionani oli lankojen värjääminen elintarvikeväreillä.

Lankojen värjääminen on mukava laji sen vuoksi, että sillä saa ensinnäkin omanlaisia, erilaisia lankasävyjä ja tietysti pääsee myös nypertämään lankojen kanssa mikä on aina kiva juttu. Lisäksi tietenkin tulee yllätysmomentti joka syntyy siitä, että alussa suunittellut värit eivät aina toteudukaan ihan sellaisina kuin oli suunnitellut, niin kävi myös minulle. Yhtä kaikki sanoisin että tämä ylläripuoli on yksi homman viehätyksistä! Minulla on nyt takana vasta yksi värjäyskerta mutta varmasti lisää on tulossa :)

Homma alkoi langan vyyhteämisellä. En ala erityisesti tästä värjäämisestä tekemään mitään tutoriaalia, suosittelen ennemminkin lukemaan lukuisia muita ohjesivuja asiasta. Kerron, miten minä tämän homman tein ja sehän ei kommelluksitta sujunut… Noh, langaksi valitsin minulle uuden tuttavuuden eli Lauri-sukkalangan. Syynä ihan puhtaasti se, että lanka oli tarjouksessa ja jouti sitten värjäyskokeilun ensiuhriksi. Laurin koostumus on sama kuin normaalistikin sukkalangoissa eli 75 % villaa, 25 % polyamidia. Jaoin yhden 100 g kerän kahteen osaan ja vyyhtesin ne löyhästi.

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

Sitten kaikki alkoikin mennä pieleen… :D Noudatin purettamiseen eli värin kiinnittämiseen lankaan sellaista ohjetta, jossa langat liotetaan etikkaliemessä etukäteen. Mitään muuta purettamista niille ei ohjeessa tehty. Liotin kyllä kiltisti lankoja ainakin tunnin, tässä vaiheessa kaikki oli vielä ihan hyvin.

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

Sitten alkoi itse värjäys! Kuten aina kun jotain tekee ekaa kertaa niin säätämiseksi ja sotkottamiseksihan touhu menee. Työ itsessään oli kyllä yllättävän vähän sotkevaa, joten oikeastaan aika turhaan perustin koekeittiöni nurmikolle. Pelkäsin kuitenkin, että elintarvikevärit sekoittaisivat äitini keittiön ja lattian ja joka paikan, nuo värit kyllä takertuivat joka ikiseen materiaaliin joihin sattuivat roiskahtamaan. Kattiloita ja kippoja sai olla useampia, mutta ensi kerralla niitäkään ei nyt ihan viittä erilaista kyllä tarvita. Käytin värjäysliemenä kiehautettua vettä, tarkoitushan ei ole keittää lankoja.

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä
lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

Kaikki tuntui sujuvan ihan hyvin, joskin hokasin jälkeenpäin että väriä olisi saanut olla reippaasti enemmän tai vaihtoehtoisesti vettä paljon vähemmän. Tästäkin asiasta liikkuu netissä niin montaa eri ohjetta, että kerta kaikkiaan ei voi tietää miten tulisi toimia ennen kuin vain kokeilee. Annoin langan lillua värivedessä vähän toista tuntia, sillä aikaa värjäilin roiskuttelemalla toista vyyhtiä.

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

Raa´alla värillä lusikalla tiputtelemalla ja roiskuttelemalla syntyi tosi kivoja sävyjä. Huomionarvoista tässä on se, että lanka on siis etikassa liottelusta vielä hyvin märkää, näin värit hieman leviävät ja liukuvat kauniisti. Jos tosin haluaa terävempiä värialueita, niin lankaa voi puristella kuivemmaksi. Minulla tavoitteena oli liukuväri ja se onnistui hyvin! Ristin jo tämän kaksivärisen langan auringonkukaksi, niin ihanat värit vyyhteen tuli. Kääntelin ja kieputtelin vyyhtiä, jotta sain lankaan tasaisesti väriä. Lopputulos näytti ihanalta, ja laitoin molemmat kerät puun oksalle kuivumaan. Tarkoitus oli antaa värien vähän vielä ”imeytyä” ja sitten ylimääräinen väri ja etikka piti ohjeen mukaan huuhdella pois.

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

No, arvaatte varmaan miten siinä sitten kävi… Kun aloin huuhdella lankoja, niin väriä irtosi niistä ihan kamalasti. Työni tulokset siis sananmukaisesti valuivat viemäriin, ja voi että miten harmitti! En ehtinyt edes huuhdella lankoja kuin pienen tovin mutta oli myöhäistä ryökäistä, kun vahinko oli jo tapahtunut. Kiukuissani sitten vain nielin tappion ja päättelin, että virhe oli tullut puretuksessa. Toisissa ohjeissa (erityisesti koolauksessa) väri puretetaan mikrossa jälkeenpäin. Laitoin siis jo värjätyt, osittain huuhtoutuneet värilangat tiukkaan etikkaveteen ja mikrotin pari minuuttia täydellä teholla. Sen jälkeen huuhdellessa väriä ei enää lähtenyt!

Lopputulema oli siis se, että ensinnäkin olisi pitänyt käyttää voimakkaampaa väriseosta. Aluksi käsittely etikalla on varmaankin myös tärkeää, mutta jälkipuretus vielä välttämättömämpää. Kasvivärjäyksessä käytetään ilmeisesti alunaa puretukseen, mutta kaikissa elintarvikeväreillä värjäyksen ohjeissa etikkaa. Etikka on siitä hyvä että sitä löytyy yleensä kotoa muutenkin, ja se on halpaa ja löytyy kaupasta helposti. Alunaakin toki varmaan löytää kun vain tietää mistä kysyä. Tästä auringonkukka-värjäyserästä tuli siis ehkä pienoinen floppi, langat tietenkin vielä vaalenevat kuivuessaan. Ihan nättejähän noista väreistä lopulta tuli, mutta aika pliisuja verrattuna siihen mikä oli tarkoitus! Kokemus oli kuitenkin noin prosessina todella hyvä ja kokeilen ehdottomasti värjäystä uudelleenkin! :) Elintarvikevärien värivalikoima oli hieman pettymys, uusia sävyjä toki saa lisää itse sekoittamalla. Taidan kuitenkin testata joko koolauksen tai kasvivärjäyksen seuraavalla kerralla. Nyt vain alkaa olla lankoja niin paljon varastossa, että täytyisi yrittää pitäytyä lankalaihiksessa…

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

Mitä tykkäätte lopputuotteesta? Olisiko hyviä vinkkejä seuraavia kertoja ajatellen?

-Marianna

DIY pihlajanmarjakranssi

Kesäloma se soljuu ihanasti eteenpäin. Tai no, oikeastaan haluaisin että loma ei soljuisi minnekään vaan saisin olla lomalla vielä pienen ikuisuuden… Mutta reilu kaksi viikkoa on jo oikein mukava pätkä, tässä elämäntilanteessa kun pidempiä palkallisia lomia ei niin suuresti osaa kaivatakaan. Erityisplussa siitä, että mieheni on myös samaan aikaan lomalla. Olemme olleet aina tosi onnekkaita ja saaneet lomamme joka kerta samaan aikaan ja vieläpä melkein joka vuosi vielä juuri siihen ajankohtaan mihin halusimmekin.

Lomalla olen päässyt suunnitelmieni mukaan toteuttamaan itseäni oikein urakalla. Sain aikaiseksi vihdoin ja viimein kokeilla lankojen värjäämistä itse! Valitettavasti sitä postausta joudutte odottamaan vielä hetken, koska olen nyt täällä landella ja kuvat tästä sotkottamisesta jäivät vielä Tampereelle. Mutta tulossa on! Nyt kuitenkin kerron kivasta syyskoristeesta, jonka sain eilen valmiiksi. Saimme vasta tänä kesänä mieheni kanssa aikaiseksi tilata sukunimikyltin asuntomme oveen. Sitä ennen tuossa kohdassa oli edellisten asukkaiden nimikyltin teippi, hieno sekin. Nyt kämppämme ovi kuitenkin näyttää entistä orvommalta joten halusin siihen jonkin kivan koristuksen, ja vuodenajan teemasta valikoitui pihlajanmarjakranssi tekemislistalle.

Matskut tähän DIY (Do It Yourself) kranssiin ovat helpot ja halvat. Ainoastaan rautalanka pitää ostaa kaupasta. Hifistelyä kaipaavalle tosin löytyy noita kranssikehikoitakin kaupasta, minä käytin ihan vaan risua. Luonnonmateriaalit keräsin omilta mailta jo viikko sitten, puolukanvarvut säilyvät hyvin eivätkä tummu. Tämän vuoksi suosisin ehdottomasti niitä eikä esim. mustikkaa. Myös kanerva käynee, mutta minulle tulee siitä vähän sellainen hautausmaa-viba. Pihlajanmarjoista saa kaikki lehdet myös kyniä pois, koska pihlajan lehti kuihtuu niin ikään nopeasti.

Tarvitset siis:

Rautalankaa (paras on tuo kuvissa näkyvä rulla)

Risua kehikoksi, esim. nuorta koivunvitsaa

Pihlajanmarjakimppuja, lehtiä ei tarvita

Puolukanvarpuja

Sakset, rautalangalle sopivat pihdit

Sitten vaan hommiin! Työ aloitetaan tietysti valmistamalla pohjakranssi. Kannattaa ottaa kokoa miettiessä huomioon, että jos täytteet ovat kovin muhkeita niin lopullinen kranssin reiän sisämitta on huomattavasti pienempi kuin paljaalla renkulalla. Vähän paksumpi kranssin pohja on muuten parempi kuin vähän ohuempi, koska erityisesti tässä askartelussa pihlajanmarjat ovat tosi painavia ja pitää varoa, ettei kranssi ovessa näytä enemmän puikulalta kuin ympyrältä.

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Sommittelu onkin sitten jokaisen taiteellisuuden varassa. Minä yleensä aloitan suoraa päätä ja mietin sitten matkalla että mikä toimii ja mikä ei. Puolukanvarpujen kanssa kannattaa nähdä se vaiva että kääntää ne kaikki varret alaspäin, muuten tulee hapsuisen näköistä jälkeä. Lisäksi ainakin suurin osa nipusta tulisi olla ”julkisivu” eteenpäin, koska puolukat ovat kasvusuunnan (=auringon) vastapuolelta lehtien vaaleat alapuolet näkyvissä, ja se ei ainakaan minun silmääni miellyttänyt. Puolukanvarpuja saa muuten olla melkoinen läjä, että saa tarpeeksi tuuheutta kranssiin. Minulla oli puoli muovipussillista, josta jäi ehkä yksi viidesosa yli. Lisäksi mukaan oli eksynyt myös mustikkaa ja muita risuja, joita en halunnut käyttää. Puolukat kannattaa muuten jo keräysvaiheessa leikata kuvan osoittamalla tavalla sopivan pitkiksi. Kovin pitkää vartta ei tarvita, ja juurineen ei varpuja saa missään nimessä repiä! Kannattaa muistaa myös se, että varpujen kerääminen EI kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin. Eli varvut tulee kerätä joko maanomistajan luvalla tai omilta mailta, jos sellaisia on.

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Jos ajatuksena on, että varvut muodostavat kranssin pohjan, niin kannattaa aloittaa niillä. Pihlajanmarjat ovat niin runsaita ja muhkeita, että ne peittävät helposti alleen kaikki lisukkeet. Puolukkaa saakin olla ihan reilusti alla tupsuina. Toki sitä voi lisätä myös jälkeenpäinkin, mutta se voi olla hieman kinkkistä. Rautalankaa saa kieputtaa joka nipun ympäri pari napakkaa kierrosta. Pihlajanmarjanippuja kannattaa langalla myös vähän muotoilla, jos nippu on kovin levahtava niin sen voi nk. kuristaa rautalangalla tiiviimmäksi. Kranssia sommitellessa voi oman mieltymyksen mukaan katsoa sitä, haluaako että alusrenkula näkyy vai ei. Jos renkula on paksusta risusta tehty ja haluaa isomman renkulan, voi kaikki koristeet kiinnittää kranssin ulkokehälle ja jättää alusrenkulan näkyviin. Minä halusin peittää oman laihan renkulani joten marjat ja varvut asettelin keskikehälle.

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

IMG_6636

Kranssin tekemisen salat valkenevat parhaiten tekemällä. Olen itse tehnyt kransseja nuorempana useinkin, mutta nyt en varmaan kymmeneen vuoteen ollut tehnyt yhtäkään. Vaikeaahan tuo ei ole, enemmän lopputulokseen vaikuttaa mielestäni onnistunut sommittelu. Pihlajanmarja ja puolukat valikoituivat tähän kranssiin kestävyyden vuoksi; hyvällä säkällä tämä koriste pysyy ikivihreänä ja -oranssina läpi talven. Jos vain linnut eivät syö marjoja ovesta!

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Muuten, housujeni väri mätsää ihan vahingossa pihlajanmarjojen sävyyn. Mutta näyttää kivalta kuvissa! :D Kranssin tekemiseen meni ampiaisten huitomisineen ja rautalangalla sormeen pistämisineen vain parikymmentä minuuttia. Materiaalien keräysreissu taisi olla pitempi mutta metsässä haahuilu menee ihan yleisen verenpaineen laskemisen piikkiin ja on muutenkin ihanaa. Blogissa kaikki menee tietysti kuin Strömsössä ikään ja valmis kranssi näytti tältä:

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Tästä tuli kyllä tosi kaunis ja syksyinen koriste. Mitäs pidätte? :) Onko muita syysaskarteluideoita?

Minä lähden nyt mieheni kanssa mettikköön suunnistamaan kuulaasta syyspäivästä nauttimaan. Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Marianna

Ruusun aika

Kaksi viikkoa ilman miestäni täällä seurana on jo vierähtänyt, miten aika meneekään äkkiä! Skype on tänä aikana laulanut ahkerasti ja pianhan sitä pääsee itsekin kotiin :) Säästän loppujutut silti hiukan myöhemmäksi, mutta kieltämättä aika alkaa huveta koska viimeiset kaksi viikkoa Hampurissa ovat nyt käsillä. Ihanan kesäistä on ollut (paitsi tänään satoi vettä), eikä ole vielä edes juhannus. Vaikka Suomessakin on ollut kauniit kesä- ja toukokuu, niin olen kyllä täälläkin nauttinut keleistä.

Mikä on erityisesti pistänyt silmään nyt ilmojen lämmittyä, on kukkien uskomaton loisto. Tällä viikolla ilmeisesti on alkanut oikein ruusujen kulta-aika, ihmisille täällä Itä-Hampurissa ainakin näyttää puutarha olevan kunnia-asia ja kun pyöräilen paljon niin ehdin tuijotella talojen pihoihin. Täällä näkee tosi paljon puumaisia ruusuja, ei siis vain pieniä puskia vaan ihan kunnon monimetrisiä, henkeäsalpaavan kauniita ruusupuita kaikissa väreissä. Myös pionit ovat kukkineet tällä viikolla, pioni on tällä hetkellä lempikukkani ja niitä minulla oli hääkimpussakin vuosi sitten ♥ Menee aika lailla hehkutuksen puolelle tämä Hampurin kukkaloisto, mutta katsokaa nyt näitäkin alla olevia kuvia. Yhdessä pihassa koulumatkani varrella on niin mahtavia kukkia, että kerran jos toisen olen meinannut (oikeasti) ajaa lyhtypylvästä päin, kun suurin piirtein suu auki olen tuijottanut istutuksia. Näissä alla olevissa kuvissa olen säätänyt valotusta hieman, mutta väriä en lainkaan. Kukat ovat siis ihan oikeasti noin kauniin vaaleanpunaisia.

Ruusuköynnös, ruusupuu

Ruusuköynnös, ruusupuu

Voi kunpa saisi kotona Suomessakin tällaisia puskia puutarhaan! Tosin se, että en saa, ei johdu niinkään Suomesta vaan minun ruskeasta viherpeukalostani… Muutaman idean olen koti-kukkapenkkiin kyllä saanut, katsotaan jos saisi hihoja heilumaan vielä tämän kesän aikana. Oman Tampereen asunnon kukkapenkkini paras pelastus toisaalta voisi olla se, että räjäyttäisi vanhan kökkökasan pois ja tekisi kokonaan uuden. Joskus sitten…

Koti-ikävä on nyt viime viikkoina alkanut ihan oikeasti kalvaa, sen jälkeen kun mieheni lähti Suomeen niin ihan myönnän että on ollut kyllä ikävä Tampereella ja tietysti sen oman kullan luo. Toki muutakin perhettä on ikävä (terkkuja mami! :D) ja on kyllä mukavaa, kun sitten kotiin palatessa ehtii kyläilemään ystävien ja sukulaisten luona. Minulla on pieni pätkä vapaata ennen töihin paluuta, ainakin kummityttöä pitäisi pyytää Tampereelle kylään ja ehtiä vielä Pohjanmaan suunnallekin kyläilemään. Näiden suunnitelmien teko on lieventänyt Suomi-kaihoa :) Kuitenkin aika on täällä yksinkin kulunut ihan kohtalaisen kivasti. Olen kutonut niin, että käsi on iltaisin kipeä, katsellut Greyn anatomiaa oikein urakalla, leiponut pitsaa ja lenkkeillyt. Koulusta on nyt viiden päivän (?) vapaa, tosin läksyjäkin on niin paljon että ei tässä laiskotella ehtisi.

Muratti, köynnös

Muratti, köynnös

Lenkkireitin varrella on tämä kaunis vanha kyläkoulu, jonka seinää peittää aika reilunmoinen muratti tai vastaava köynnös. Oman pikkuisen ala-asteeni seinää peitti samantapainen (ei nyt ihan noin runsas) köynnös aikanaan, ja jotenkin muutenkin sellainen vanhan talon henki huokuu tästä rakennuksesta. Ylemmästä kuvasta näkyy muuten mikä on täällä Itä-Hampurissa varsin luonteenomaista, että pienten teiden varsilla talot ovat AIVAN tien reunassa kiinni. Joidenkin talojen edessä ei ole pienintäkään jalkakäytävää tai penkerettä, vaan autot viistävät puolen metrin päässä ikkunoista. Aika jännää.

Sain muuten vihdoin kuvan myös yhdestä näistä hauskoista vihanneskioskeista, joita täällä syrjäkaupungilla on monella nurkalla. Sunnuntaisin kaikki kaupat ovat kiinni, mutta tämä koju taitaa olla auki kellon ympäri ;) Näillä nurkilla viljellään tosi paljon, kasvihuoneita ja pellonpätkiä on monien talojen pihoilla. Useasti näitä tuotoksia sitten myydään naapurustolle itsepalveluperiaatteella. Vihannekset ja marjat vaan kassiin, kolikot lippaaseen ja morjens! Ihanan maalaisidyllistä :)

IMG_20160612_171659

Loppuun vielä osoitus siitä, kuinka paljon saksalaiset rakastavat jalkapalloa. Jalkapallon EM-kisat ovat meneillään parasta aikaa, tänään pelivuorossa on myös Saksa ja sen kyllä huomaa. Talojen ikkunoissa, parvekkeilla ja autojen antenneissa killuu Saksan lippuja, minne ikinä meneekään. Tämä työmaapressun kokoinen lippu oli kyllä suurin, mitä olen ikinä nähnyt :D Toivottavasti se kirittää Saksaa voittoon!

IMG_20160612_170303

-Marianna

Kesällä kerran

Huh hellettä! Hampurissa on ukkonen jyrissyt oikein urakalla koko tämän viikon, ja aika hikiset oltavat on ollut erityisesti tuolla koululla (1970-luvun betonimöykyssä ei se ilmastointi ole ihan paras mahdollinen…). Olen yrittänyt olla ahkera ja kulkea pyörällä mahdollisimman paljon, mutta voi kiesus että tulee hiki kun ulkona on muutenkin jo +25C ja siinä sitten ihanan nihkeänä saa kiemurrella koko päivän.

Muukin syy pyörällä kulkemiseen tosin on, minulla ei siis ole enää täällä Hampurissa autoa! Eikä kyllä henkilökohtaista kuljettajaanikaan, mieheni lähti viikko sitten takaisin Suomeen. Asuntomme remontti ja työt kutsuivat ja siellä lenteleekin parketti ainakin raporttien mukaan oikein mallikkaasti pellolle ja uutta tulee tilalle tänä viikonloppuna. Lisäksi tulossa on vähän uutta tapettia muutamaan huoneeseen ja jos oikein innostun (minä siis olen tietysti työnjohtaja täältä Saksasta käsin), niin keittiön työtasonkin voisi uusia. Hmm. Odotan jo innolla että pääsen katsastamaan pienen pintaremontin tuloksen! Tällä lailla remppaamisen pitäisi aina mennä. Että itse ei tarvitsisi kärsiä yhtään, vaan homma tehdään avaimet käteen-periaatteella. Esittelen teillekin sitten tuloksia kunhan pääsen kotiin :)

Viimeisen yhteisen päivän kunniaksi täällä Neuengammella lähdimme mieheni kanssa viime viikolla kanoottisoudulle. Tämä oli yksi niistä asioista, joista ajattelimme heti tänne tullessa että tuonne pitää sitten mennä joku kerta. Kanootinvuokrauspaikka on ihan parin kilsan päässä kotoamme, mutta niin se vuosi sitten vierähti emmekä koskaan menneet vesille, vaikka ajoimme siitä ohi joka ikinen päivä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja hellepäivän tekemiseksi vesillä lilluminen sopi varsin hyvin.

IMG-20160603-WA0016

IMG-20160603-WA0012

IMG-20160603-WA0001

IMG-20160603-WA0008

IMG-20160603-WA0007

Koska Saksassa monikin asia supersäänneltyyn Suomeen verrattuna on vähän sinne päin, niin mistään pelastusliiveistä saati melomisohjeista ei kukaan sanonut yhtään mitään. Mela käteen ja menoksi! Olemme molemmat kyllä meloneet ennenkin ja tottuneita sisävesillä soutelijoita joten pärjäsimme ihan hyvin ilmankin. Ällörehevöitynyt Elben sivuhaara oli lisäksi melko matala eikä kumpaankaan rantaan ollut kuin kymmenisen metriä matkaa, uimataitoisina siis lähdimme matkaan sen kummempia ihmettelemättä. Minulla menee niska jumiin todella helposti ja siksikin otimme aika rauhallisesti, melominen on lapojen seudulle melkoista kyytiä. Lilluttelu sujui oikein kivasti, matkalla näimme muitakin veneitä (yllä näkyvästä paatista eläkeläisten päiväretkiryhmä heilutteli iloisesti) ja lisäksi tosi paljon lintuja ja yhden uivan koirankin!

IMG-20160603-WA0018

IMG-20160603-WA0020

Täällä Neuengammen nurkilla villieläimet tuntuvat minusta kovin kesyiltä. Nämäkään linnut eivät paljoa välittäneet, vaikka lilluimme ohi ihan muutamien metrien päästä. Saman olen huomannut lenkillä aiemminkin, lisäksi olen nähnyt täällä asuntomme lähellä ensimmäistä kertaa elämässäni majavan. Niin ja käärmekin tuossa pihalla luikerteli männä viikolla…

Yksin oleminen on ainakin ensimmäisen 25 % jälkeen (en laske tietenkään) tuntunut ihan hyvältä. Tietysti olisin mieluummin Suomessa mieheni kanssa, mutta ihan virkistävää tämä oma seurakin kyllä on. Saan kutoa ihan juuri niin paljon kuin haluan ilman silmien pyörittelyä, ja hyvällä omatunnolla vahdata illalla pari jaksoa Greyn anatomiaa putkeen. Asuin viimeksi yksin AMK-aikoina Turussa ja juu, muutaman kuukauden valmistumisen jälkeen Tampereellakin. Kyllä sitä vaan toisen läsnäoloon niin tottuu, mutta en silti iltaisin hamua viereistä tyynyä. Skypettely tietenkin lievittää ikävöimistä :)

IMG-20160603-WA0017

IMG-20160603-WA0009

Koulua on aika reippaalla tahdilla melkein joka päivä ja kaikki kotona tehtävät läksyt ja projektit siihen päälle. Iltaisin olen välillä ihan naatti, kun aivot ovat vitosvaihteella hela dagen ja kotiin tullessa tuntuu, että kaurapuuron keittokin vaatisi liikaa älyä. Olen tosi hyvä nukkuja joten öisin saan pääni yleensä varsin hyvin nollattua. Tällä viikolla myös ensimmäiset kesämansikat torilta piristivät mieltä :)

IMG_20160602_084009 IMG_20160602_140603

Tulipa pitkästä aikaa postaus, johon ei liitynyt yhtäkään villasukkaa! Olen muuten tähän käsityöaiheeseen liittyen laittamassa vähän lisäpaukkuja somen käyttöön tulevan kesän aikana. Mutta siitä lisää vähän myöhemmin toivottavasti heinäkuun puolella.

Mukavaa alkanutta viikonloppua,

-Marianna

Satamasyntymäpäivä

Voi ihanuus, mikä kesä täällä! (ja vissiin kyllä Suomessa myös, ei pidä alkaa liikaa leijua ;) Kelit ovat kertakaikkisen komeat, lämmintä piisaa ja varsinkin täällä landen puolella Hampuria vihreys on suorastaan räjähtänyt silmille. Olen syntynyt keskellä pimeintä talvea tammikuussa, mutta kyllä vain kesän lapsi mä oon♥. Ironista onkin sitten se, että välttelen suoraa auringonpaistetta ja palan helposti, haha.

Mainitsinkin viime postauksessa että olimme mieheni kanssa menossa Hafengeburtstag- eli satamasyntymäpäivä-festareille. Tai miten sen nyt sanoisi, koko kaupunki tuntui kuhisevan kaiken maailman menoa eikä mitään festarilippua tms. tarvittu. Kyseessä on siis lyhyesti Hampurin sataman syntymäpäiväjuhlat, tämän vuoden syntymäpäivä on upealle satamalle jo 827:s! Eilen oli festarin ensimmäinen päivä, ja sen kyllä huomasi. Jengiä oli kuin pipoa, jo Raatihuoneentorilla vielä hetken matkaa satamasta oli joka kahvila ja terassi piukeana väkeä. Kun terassit ovat isoja ja väkeä paljon niin väki myös vaihtuu paljon, hetken palloilun jälkeen mekin löysimme paikan kauniin Alster-järven rannalla sijaitsevasta terassibaarista.

IMG_6116

IMG_6147

IMG_6172

IMG_20160505_163239

IMG-20160505-WA0003

Kuvat jo puhuvat puolestaan, en voi tarpeeksi hehkuttaa kuinka mahtavaa tämä kesäkeli on! Saksassa ollessa sitä välillä kaipaa Suomesta sellaisia juttuja, joita kotona ollessa ei edes ajattelisi kahta kertaa. Nytkin olen esimerkiksi haaveillut, että jos olisin Suomessa niin pääsisi kastamaan talviturkin. Kun ne järvikuvat Instagramissa suomalaisilta ovat vain niin kauniita! Mutta oikeasti, syntymäkotini on lähes järven rannassa ja viime vuonnakin kastoin vasta juhannuksen tienoilla. Joskus olen mennyt uimaan vasta elokuussa. Että ehkä aika on nyt kullannut muistot tältä osin…

Noh, takaisin Hampuriin. Satamassa vasta ihmisiä olikin, myös paljon roskaa ja juopuneita. Ainakaan näiden kiertämieni kaupunkien perusteella ei Saksa ole todellakaan Suomeen verrattuna mikään pyhimys, juoppoja ja pulsuja on täällä ihan yhtä lailla kuin esim. Tampereella. Vielä raaempiakin tapauksia täällä näkee, yhh jotkut ihmiskohtalot porttikongeissa ovat aika ällöttäviä ja surullisiakin. Mutta tuolla eilenkin jo viiden maissa iltapäivällä jotakuta kärrättiin paareilla pois kun ko. henkilö oli ilmeisesti satuttanut päänsä, ja melko humaltuneelta näytti. Osataan siis Saksassakin.

IMG_20160505_182148

IMG_20160505_182349

IMG_20160505_182606

Katselimme aikamme laivoja, niitä oli koko laiturin tai dockin reuna täynnä. Monen laivan kannella patsasteli miehistöä Aku Ankka-puvuissaan, tuntuu jotenkin itselle niin vieraalta se, että maailmassa on edelleenkin vielä iso ammattiryhmä, jotka seilaavat elääkseen meriä. Itselle se vain tuntuu niin hirmuisen vieraalta ja ”vanhalta maailmalta” (terkkuja E & J!).

IMG_20160505_182753

Mielenkiintoisimpia olivat armeijan valtavat alukset, niistä minulla ei valitettavasti ole kuvaa. Porukka oli ilmeisen hyvällä tuulella ja istuskeli terasseilla. Saksa on surkea valinta sellaiselle joka ei välitä oluesta, siksikään ei oikein tule millekään kaljaterasseille mentyä, kun minulle ei siellä ole mitään mieluista juotavaa. Ja kyllä, olen maistanut myös erinäisiä radlereita ja Alsterwasseria sun muuta, mutta ei tipu. Söimme jo keskustassa joten pullakojuillekaan ei ollut hinkua. Oikeastaan summa summarum sanoisin että festarille kannattaa ehdottomasti mennä nälkäisenä ja janoisena kuluttamaan aikaansa. Me enimmäkseen haahuilimme ympäriinsä ja katselimme laivoja, sitten väentungos alkoi jo käydä hieman hermoille. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä rauhallisemmat mieltymykseni ovat. Siispä kotiin takaisin, täälläkin paistoi aurinko yhtä lailla :)

IMG_20160505_165035

IMG_20160505_165050

Nytpä sitten tekemään jotain varsin perisuomalaista eli katsomaan Suomen jääkiekkomatsia telkkarista, ciao!

-Marianna