Pihlajanmarjakranssi |

Kesäloma se soljuu ihanasti eteenpäin. Tai no, oikeastaan haluaisin että loma ei soljuisi minnekään vaan saisin olla lomalla vielä pienen ikuisuuden… Mutta reilu kaksi viikkoa on jo oikein mukava pätkä, tässä elämäntilanteessa kun pidempiä palkallisia lomia ei niin suuresti osaa kaivatakaan. Erityisplussa siitä, että mieheni on myös samaan aikaan lomalla. Olemme olleet aina tosi onnekkaita ja saaneet lomamme joka kerta samaan aikaan ja vieläpä melkein joka vuosi vielä juuri siihen ajankohtaan mihin halusimmekin.

Lomalla olen päässyt suunnitelmieni mukaan toteuttamaan itseäni oikein urakalla. Sain aikaiseksi vihdoin ja viimein kokeilla lankojen värjäämistä itse! Valitettavasti sitä postausta joudutte odottamaan vielä hetken, koska olen nyt täällä landella ja kuvat tästä sotkottamisesta jäivät vielä Tampereelle. Mutta tulossa on! Nyt kuitenkin kerron kivasta syyskoristeesta, jonka sain eilen valmiiksi. Saimme vasta tänä kesänä mieheni kanssa aikaiseksi tilata sukunimikyltin asuntomme oveen. Sitä ennen tuossa kohdassa oli edellisten asukkaiden nimikyltin teippi, hieno sekin. Nyt kämppämme ovi kuitenkin näyttää entistä orvommalta joten halusin siihen jonkin kivan koristuksen, ja vuodenajan teemasta valikoitui pihlajanmarjakranssi tekemislistalle.

Matskut tähän DIY (Do It Yourself) kranssiin ovat helpot ja halvat. Ainoastaan rautalanka pitää ostaa kaupasta. Hifistelyä kaipaavalle tosin löytyy noita kranssikehikoitakin kaupasta, minä käytin ihan vaan risua. Luonnonmateriaalit keräsin omilta mailta jo viikko sitten, puolukanvarvut säilyvät hyvin eivätkä tummu. Tämän vuoksi suosisin ehdottomasti niitä eikä esim. mustikkaa. Myös kanerva käynee, mutta minulle tulee siitä vähän sellainen hautausmaa-viba. Pihlajanmarjoista saa kaikki lehdet myös kyniä pois, koska pihlajan lehti kuihtuu niin ikään nopeasti.

Tarvitset siis:

Rautalankaa (paras on tuo kuvissa näkyvä rulla)

Risua kehikoksi, esim. nuorta koivunvitsaa

Pihlajanmarjakimppuja, lehtiä ei tarvita

Puolukanvarpuja

Sakset, rautalangalle sopivat pihdit

Sitten vaan hommiin! Työ aloitetaan tietysti valmistamalla pohjakranssi. Kannattaa ottaa kokoa miettiessä huomioon, että jos täytteet ovat kovin muhkeita niin lopullinen kranssin reiän sisämitta on huomattavasti pienempi kuin paljaalla renkulalla. Vähän paksumpi kranssin pohja on muuten parempi kuin vähän ohuempi, koska erityisesti tässä askartelussa pihlajanmarjat ovat tosi painavia ja pitää varoa, ettei kranssi ovessa näytä enemmän puikulalta kuin ympyrältä.

Sommittelu onkin sitten jokaisen taiteellisuuden varassa. Minä yleensä aloitan suoraa päätä ja mietin sitten matkalla että mikä toimii ja mikä ei. Puolukanvarpujen kanssa kannattaa nähdä se vaiva että kääntää ne kaikki varret alaspäin, muuten tulee hapsuisen näköistä jälkeä. Lisäksi ainakin suurin osa nipusta tulisi olla ”julkisivu” eteenpäin, koska puolukat ovat kasvusuunnan (=auringon) vastapuolelta lehtien vaaleat alapuolet näkyvissä, ja se ei ainakaan minun silmääni miellyttänyt. Puolukanvarpuja saa muuten olla melkoinen läjä, että saa tarpeeksi tuuheutta kranssiin. Minulla oli puoli muovipussillista, josta jäi ehkä yksi viidesosa yli. Lisäksi mukaan oli eksynyt myös mustikkaa ja muita risuja, joita en halunnut käyttää. Puolukat kannattaa muuten jo keräysvaiheessa leikata kuvan osoittamalla tavalla sopivan pitkiksi. Kovin pitkää vartta ei tarvita, ja juurineen ei varpuja saa missään nimessä repiä! Kannattaa muistaa myös se, että varpujen kerääminen EI kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin. Eli varvut tulee kerätä joko maanomistajan luvalla tai omilta mailta, jos sellaisia on.

Jos ajatuksena on, että varvut muodostavat kranssin pohjan, niin kannattaa aloittaa niillä. Pihlajanmarjat ovat niin runsaita ja muhkeita, että ne peittävät helposti alleen kaikki lisukkeet. Puolukkaa saakin olla ihan reilusti alla tupsuina. Toki sitä voi lisätä myös jälkeenpäinkin, mutta se voi olla hieman kinkkistä. Rautalankaa saa kieputtaa joka nipun ympäri pari napakkaa kierrosta. Pihlajanmarjanippuja kannattaa langalla myös vähän muotoilla, jos nippu on kovin levahtava niin sen voi nk. kuristaa rautalangalla tiiviimmäksi. Kranssia sommitellessa voi oman mieltymyksen mukaan katsoa sitä, haluaako että alusrenkula näkyy vai ei. Jos renkula on paksusta risusta tehty ja haluaa isomman renkulan, voi kaikki koristeet kiinnittää kranssin ulkokehälle ja jättää alusrenkulan näkyviin. Minä halusin peittää oman laihan renkulani joten marjat ja varvut asettelin keskikehälle.

Kranssin tekemisen salat valkenevat parhaiten tekemällä. Olen itse tehnyt kransseja nuorempana useinkin, mutta nyt en varmaan kymmeneen vuoteen ollut tehnyt yhtäkään. Vaikeaahan tuo ei ole, enemmän lopputulokseen vaikuttaa mielestäni onnistunut sommittelu. Pihlajanmarja ja puolukat valikoituivat tähän kranssiin kestävyyden vuoksi; hyvällä säkällä tämä koriste pysyy ikivihreänä ja -oranssina läpi talven. Jos vain linnut eivät syö marjoja ovesta!

Muuten, housujeni väri mätsää ihan vahingossa pihlajanmarjojen sävyyn. Mutta näyttää kivalta kuvissa! :D Kranssin tekemiseen meni ampiaisten huitomisineen ja rautalangalla sormeen pistämisineen vain parikymmentä minuuttia. Materiaalien keräysreissu taisi olla pitempi mutta metsässä haahuilu menee ihan yleisen verenpaineen laskemisen piikkiin ja on muutenkin ihanaa. Blogissa kaikki menee tietysti kuin Strömsössä ikään ja valmis kranssi näytti tältä: