Ruusun aika

Kaksi viikkoa ilman miestäni täällä seurana on jo vierähtänyt, miten aika meneekään äkkiä! Skype on tänä aikana laulanut ahkerasti ja pianhan sitä pääsee itsekin kotiin :) Säästän loppujutut silti hiukan myöhemmäksi, mutta kieltämättä aika alkaa huveta koska viimeiset kaksi viikkoa Hampurissa ovat nyt käsillä. Ihanan kesäistä on ollut (paitsi tänään satoi vettä), eikä ole vielä edes juhannus. Vaikka Suomessakin on ollut kauniit kesä- ja toukokuu, niin olen kyllä täälläkin nauttinut keleistä.

Mikä on erityisesti pistänyt silmään nyt ilmojen lämmittyä, on kukkien uskomaton loisto. Tällä viikolla ilmeisesti on alkanut oikein ruusujen kulta-aika, ihmisille täällä Itä-Hampurissa ainakin näyttää puutarha olevan kunnia-asia ja kun pyöräilen paljon niin ehdin tuijotella talojen pihoihin. Täällä näkee tosi paljon puumaisia ruusuja, ei siis vain pieniä puskia vaan ihan kunnon monimetrisiä, henkeäsalpaavan kauniita ruusupuita kaikissa väreissä. Myös pionit ovat kukkineet tällä viikolla, pioni on tällä hetkellä lempikukkani ja niitä minulla oli hääkimpussakin vuosi sitten ♥ Menee aika lailla hehkutuksen puolelle tämä Hampurin kukkaloisto, mutta katsokaa nyt näitäkin alla olevia kuvia. Yhdessä pihassa koulumatkani varrella on niin mahtavia kukkia, että kerran jos toisen olen meinannut (oikeasti) ajaa lyhtypylvästä päin, kun suurin piirtein suu auki olen tuijottanut istutuksia. Näissä alla olevissa kuvissa olen säätänyt valotusta hieman, mutta väriä en lainkaan. Kukat ovat siis ihan oikeasti noin kauniin vaaleanpunaisia.

Ruusuköynnös, ruusupuu

Ruusuköynnös, ruusupuu

Voi kunpa saisi kotona Suomessakin tällaisia puskia puutarhaan! Tosin se, että en saa, ei johdu niinkään Suomesta vaan minun ruskeasta viherpeukalostani… Muutaman idean olen koti-kukkapenkkiin kyllä saanut, katsotaan jos saisi hihoja heilumaan vielä tämän kesän aikana. Oman Tampereen asunnon kukkapenkkini paras pelastus toisaalta voisi olla se, että räjäyttäisi vanhan kökkökasan pois ja tekisi kokonaan uuden. Joskus sitten…

Koti-ikävä on nyt viime viikkoina alkanut ihan oikeasti kalvaa, sen jälkeen kun mieheni lähti Suomeen niin ihan myönnän että on ollut kyllä ikävä Tampereella ja tietysti sen oman kullan luo. Toki muutakin perhettä on ikävä (terkkuja mami! :D) ja on kyllä mukavaa, kun sitten kotiin palatessa ehtii kyläilemään ystävien ja sukulaisten luona. Minulla on pieni pätkä vapaata ennen töihin paluuta, ainakin kummityttöä pitäisi pyytää Tampereelle kylään ja ehtiä vielä Pohjanmaan suunnallekin kyläilemään. Näiden suunnitelmien teko on lieventänyt Suomi-kaihoa :) Kuitenkin aika on täällä yksinkin kulunut ihan kohtalaisen kivasti. Olen kutonut niin, että käsi on iltaisin kipeä, katsellut Greyn anatomiaa oikein urakalla, leiponut pitsaa ja lenkkeillyt. Koulusta on nyt viiden päivän (?) vapaa, tosin läksyjäkin on niin paljon että ei tässä laiskotella ehtisi.

Muratti, köynnös

Muratti, köynnös

Lenkkireitin varrella on tämä kaunis vanha kyläkoulu, jonka seinää peittää aika reilunmoinen muratti tai vastaava köynnös. Oman pikkuisen ala-asteeni seinää peitti samantapainen (ei nyt ihan noin runsas) köynnös aikanaan, ja jotenkin muutenkin sellainen vanhan talon henki huokuu tästä rakennuksesta. Ylemmästä kuvasta näkyy muuten mikä on täällä Itä-Hampurissa varsin luonteenomaista, että pienten teiden varsilla talot ovat AIVAN tien reunassa kiinni. Joidenkin talojen edessä ei ole pienintäkään jalkakäytävää tai penkerettä, vaan autot viistävät puolen metrin päässä ikkunoista. Aika jännää.

Sain muuten vihdoin kuvan myös yhdestä näistä hauskoista vihanneskioskeista, joita täällä syrjäkaupungilla on monella nurkalla. Sunnuntaisin kaikki kaupat ovat kiinni, mutta tämä koju taitaa olla auki kellon ympäri ;) Näillä nurkilla viljellään tosi paljon, kasvihuoneita ja pellonpätkiä on monien talojen pihoilla. Useasti näitä tuotoksia sitten myydään naapurustolle itsepalveluperiaatteella. Vihannekset ja marjat vaan kassiin, kolikot lippaaseen ja morjens! Ihanan maalaisidyllistä :)

IMG_20160612_171659

Loppuun vielä osoitus siitä, kuinka paljon saksalaiset rakastavat jalkapalloa. Jalkapallon EM-kisat ovat meneillään parasta aikaa, tänään pelivuorossa on myös Saksa ja sen kyllä huomaa. Talojen ikkunoissa, parvekkeilla ja autojen antenneissa killuu Saksan lippuja, minne ikinä meneekään. Tämä työmaapressun kokoinen lippu oli kyllä suurin, mitä olen ikinä nähnyt :D Toivottavasti se kirittää Saksaa voittoon!

IMG_20160612_170303

-Marianna

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Ruusun aika

  1. Paluuviite: Pieni katsaus vuoteen 2016 |

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s