Gdanskissa minilomalla

Kävimme mieheni kanssa hiljattain Gdanskissa, Puolassa pienellä reissulla. Halusimme päästä helposti ja halvalla jonnekin weekend-getawaylle ennen vauvan syntymää. Joku lähieurooppalainen kohde oli mielessä, ja lopulta valitsimme Puolan rannikkokaupunki Gdanskin. Olin kuullut kaupungista hyviä suosituksia useammaltakin tuttavalta.

Gdanskiin matkustaminen oli tosiaan kyllä helppoa kuin mikä. Turun mini-lentokenttä (yhtä pieni kuin Pirkkala mutta paljon kivempi) oli hyvä lähtöpaikka eikä kentällä olisi tarvinnut olla kuin juuri ennen boardingia. No me olimme kuuliaisesti paikalla vajaata kahta tuntia ennen, mikä oli kyllä melkein kaksi tuntia liikaa :D Kun on vain yksi terminaali ja muutama portti, niin hirveästi aikaa kentällä haahuiluun ei mennyt. Toki kauempaa lentokentälle ajaessa pitää vähän laittaa varaa matkantekoon jo senkin vuoksi, että jos vaikka auto sattuu hajoamaan alle.

Gdanskin lentokentältä emme ensin jotenkin meinanneet hoksata, että miten pääsemme kaupunkiin. Tai no oikeammin kaupunkiin vievän reitin (bussi tai juna) löysi helposti, mutta lipun ostaminen oli todella hankalaa! Lippuautomaatti oli pysäkillä, mutta siitä emme kerta kaikkiaan osanneet ostaa lippua. Ja emme nyt ihan ekaa kertaa olleet reissulla kuitenkaan. Maatissa oli kyllä englannin mahdollisuuskin, mutta ongelma oli se että mikään pääteasemista ei ollut sen niminen, kuin kartassamme olevat tai Google mapsissa näkyvät. Muitakin turisteja ihmetteli samaa asiaa, no päätimme sitten yksissä tuumin kaikki ostaa lipun bussin kuljettajalta. Tämä hoitui ihan kätevästi vaikka kuski ei osannut sanaakaan englantia. Bussimatka keskustaan kesti reilut puoli tuntia.

Hotellimme löytyi helposti, sinne oli bussiasemalta noin vartin kävely. Hotelliksi olimme valinneet neljän tähden Hotel Almond. Hotellille lähtee kyllä täys kymppi ja vahva suositus. Koko rakennus ei ollut montaakaan vuotta vanha, kauniisti vesistön vieressä ja palvelu oli todella osaavaa ja ystävällistä. Aamiainen oli superhyvä, huone siisti ja rauhallinen ja sijainti hyvä (hieman alle 10 min vanhastakaupungista).

Gdanskin reissulle emme olleet tehneet juuri mitään suunnitelmia. Muutamalta tuttavalta sain kivoja ravintoja- ja reissuvinkkejä, mm. naapurikaupunki Sopotissa suositeltiin käymään. Olimme jo yhtenä aamuna lähdössä Sopotiin, kun alkoi sataa vettä ja sitä näyttikin olevan luvassa koko päiväksi. Sopot on muutenkin ilmeisesti aika sellainen kesä- ja rantakaupunki, joten emme sitten tihkusateessa viitsineet sinne edes lähteä. Ehkä joku toinen kerta :) Kolmeksi päiväksi oli kuitenkin Gdanskissakin ihan sopivasti kierreltävää ja katseltavaa.

Gdansk ei ole kovin suuri kaupunki, ja keskusta jakautuu vanhaankaupunkiin ja ”tavalliseen” keskustaan. Ero näiden välillä oli aikamoinen. Vanhakaupunki oli siisti, historiallisia rakennuksia ja ravintoloita pullollaan. Kun meni vanhankaupungin porttien ulkopuolelle niin siellä odotti vähän ränsistyneempi, karumpi ja jotenkin… neuvostoliittolaisemman näköinen kantakaupunki. Valaistus ei ollut kovin hyvä, katulaatat vinossa ja rakennusten seinät halkeilleet ja sitä rataa. Lähinnä vietimmekin aika vanhassakaupungissa, vaikka siellä näytti enimmäkseen oleskelevan muita matkalaisia. Kovin ruuhkaista ei tosin tähän aikaan vuodesta ollut.

Hintataso Gdanskissa oli varsin edullinen, arvioisin 30-50% Suomea halvempi kun puhutaan ravintoloista ja kahviloista. Tosin vanhassakaupungissa oli havaittavissa vähän turistilisää. Taksit ja bussiliput ym. olivat samalla lailla noin puolet Suomea halvempia. Ruuat, juomat ja jälkkärit sai kahdelle hengelle helposti parillakympillä (euroina). Shoppailut olivat hieman edullisempia kuin Suomessa, tosin missään maassa en ole vielä törmännyt että merkkivaatteita tms. saisi sen edullisemmin kuin toisessakaan.

Syyssäät olivat koko reissun ajan aika epävakaiset, vettä satoi vaihtelevasti useampana päivänä. Sateenvarjo sai olla kassissa koko ajan, mutta onneksi toisaalta useasti vesisade jäi pikku kuuroksi tai tihkuksi. Kesämmällä tosin olisi varmasti ihana istuskella kahviloiden terassilla ja nauttia auringosta puistoissa.

Mitään erityisiä nähtävyyksiä Gdanskissa ei taida olla. Olimme menossa II maailmansodan museoon, mutta se sattuikin olemaan viimeisenä matkapäivänämme juuri suljettuna, harmi! Joidenkin laskelmien mukaan toinen maailmansota alkoi Gdanskissa saksalaisten ampumilla laukauksilla. Museosta oli todella ylistäviä kommentteja ympäri matkailusivustoja, joten oli kyllä sääli ettemme sinne päässeet. Olisi pitänyt katsoa aukioloaikoja etukäteen eikä vasta juuri kaupungille lähtiessä, koska olisimme ehtineet reissulla sinne jonain toisenakin päivänä.

Pikkureissumme oli oikein hauska ja Gdansk sopiva kohde tällaiselle kolmen-neljän päivän pyrähdykselle. Tällä kokemuksella summaisin Gdanskista:

-Kiertele vanhaakaupunkia ja kantakaupunkia, syö, kahvittele ja kaljottele (jos sellaista harrastaa ;)

-Meripihkafanille oikea paratiisi, tätä tuotetta myytiin joka nurkalla

-Valitse ajankohdaksi ei-niin-sateinen vuodenaika

-Majoitu Hotel Almondissa :D

-Käy junalla naapurikaupungeissa, jos on kaunis keli

-Vanhakaupunki on siisti ja turvallisen tuntuinen ihan kaiken ikäisille, kantakaupungilta teki pimeällä mieli takaisin hotellille…

Vieläkö oli Gdanskin kävijöitä, jäiköhän meiltä jotain näkemättä?! Kiitos muuten kaikista hyviä reissuvinkkejä etukäteen antaneille!

-Marianna

Syyslomalle!

Syksy on kyllä ollut melkoisen märkä ja tylsä, aikainen minitalvi oli siihen nähden jopa ihan mukavaa piristystä. Toivoin jo että lumet eivät enää sulaisi, jotta voisin unohtaa haravoitujen lehtikasojen pois kuskaamisen… No nyt on taas märkää, kuraa ja pimeää mutta onneksi tiedossa on vähän piristystäkin, lähdemme nimittäin pienelle syysmatkalle.

Puhuimme jo kesällä mieheni kanssa, että olisi ihana tehdä joku pieni reissu vielä ennen kuin vauva syntyy. Ihan heti palleron kanssa ei reissuun pääse, joten yritämme nyt ottaa vielä ilon irti kun kahdestaan saa mennä :) Lähdemmekin tässä pikapuoliin neljäksi päiväksi Puolaan, Gdanskiin!

Matkan kriteerit olivat helppo ja halpa, ja ne molemmat täyttyvät Gdanskin kohdalla. Lennot ovat Turusta ja onneksi hyvin lyhyet, alle 1,5h per suunta. Jaksaa sitten mahan kanssakin matkustaa, joskaan mitään ongelmia sen suhteen ei ole ollut muutenkaan. Kävin tänään vielä neuvolassa lääkärillä tsekkaamassa että kaikki on ok ja mitään estettä lentämiselle tai reissulle ei ole. Tukisukat lähtevät matkaan jo muutenkin, ja lentomatka on yhtä pitkä kuin ajomatka Tampereelta Turkuun, joten sen suhteen olen hyvillä mielin.

Itse matka on muuten kyllä hyvin löyhällä sabluunalla suunniteltu, eli emme ole suunnitelleet oikein mitään :-D Gdanskia on moni tuttu kehunut söpöksi ja mukavaksi viikonloppukohteeksi, ja se sopii lyhyelle lomallemme oikein hyvin. Hintataso on siellä edullinen ja tarkoituksena olisikin lähinnä kierrellä, katsella, syödä ja kahvitella. Harmikseni ilmeisesti joulutorit eivät vielä taida olla auki, mutta ehkä jotkut käsityömarkkinat saattaisi löytyä? Kuvia katsellessa Gdanskista tulee vähän mieleen Lüneburg, Lübeck tai Kiel, hansakaupunkeja kaikki.

Eräs saksalainen kaverini on kotoisin Puolasta ja kyselinkin häneltä vähän matkavinkkejä. Muutaman ravintolavinkin sain ja kuulemma kannattaa metsästää pierongia ja zapiekankaa eli jonkinlaisia ja piirakoita ja pitkulaista pizzan sukulaista. Lisäksi hän suositteli vierailemaan Gdanskin naapurikaupunki Sopotissa, jonne aiommekin tehdä päiväretken junalla.

Sanomattakin on selvää, että odotan reissua tosi paljon! Lämpötilat näyttävät ainakin nyt olevan Gdanskissa siinä hieman alle +10C tienoilla, mikä kuulostaa vallan mukavalta. Kunhan nyt ei kauheasti vettä sataisi, niin hyvä. Toinen vaihtoehto reissulle olisi ollut lähteä uudelleen Arabiemiraatteihin, mutta olimme siellä juuri viime vuonna ja sinne on vähän pidempi matkakin. Lisäksi siellä on aika kallista, mutta olisi ollut takuulla aurinkoista… No joskus toiste sitten taas sinne :)

Jos jollain on vielä matkavinkkejä heittää Gdanskin suuntaan, niin antaa paukkua!

Kuvat täältä, täältä ja täältä

-Marianna

Manchesterissa minilomalla

Vihdoin ja viimein on aika Manchesterin matkapostauksen! Kesätauko venyi vähän ajateltua pidemmäksi täällä blogissa, mutta josko sitä taas tässä syksyllä reipastuisi :) Kas kummaa, en ole vielä juurikaan alkanut tekemään mitään käsitöitä kuten yleensä talvella, mutta eiköhän senkin aika vielä tule. Sen sijaan kuitenkin sain vihdoin kirjoitettua tämän postauksen Manchesterista, jossa vierailin äitini kanssa elokuussa.

Veljeni vietti siis kesän Manchesterissa vaihto-opiskelijana, ja jo heti hänen suunnitellessa lähtöään Britteihin aloimme me äidin kanssa miettiä kyläilyreissua. En ole koskaan käynyt Iso-Britanniassa (en edes Lontoossa! Se pitää korjata!), joten olikin jo korkea aika. Lennot ja hotelli oli varattu hyvissä ajoin, ja sekä minulla että äidilläni oli reissun aikana kesäloma.

Lento Helsingistä lähti järkyttävän aikaisin pitkämatkalaisten mittapuulla, eli puoli yhdeksältä. Autoon sai hypätä siis aamuyön hämärässä, onneksi on Linnatuuli. Lento oli tosi lyhyt, vain alle kolme tuntia. Manchesterin lentokenttä on n. 45 min automatkan päässä keskustan ulkopuolella, otimme taksin jonka hinta oli n. 22£ (~24€). Heti taksia hakiessamme iski ensimmäinen kulttuurishokki, koska liikennehän Brittein saarilla on vasemmanpuoleinen. Tämä ei meinannut kunnolla upota tajuntaan sitten millään, mm. koko reissun ajan en suojatiellä ollut ihan varma, että niin kumpaan suuntaan tässä nyt pitikään katsoa?! Vaikka asiaa oikein mietti ja järkeili, niin kyllä vaan on joku tien yli vilkaisu juurtunut selkärankaan ja joka ikinen kerta sitä katsoi väärään suuntaan. Emme silti jääneet auton alle, onneksi :)

Hotellin sijainnin olimme valinneet veljeni avustuksella ihan keskustasta. Alue oli nimeltään Piccadilly ja siitä oli tosiaan ydinkeskustaan ihan viiden minuutin kävelymatka. Tai no mikä sitä ydinkeskustaa nyt sitten isossa kaupungissa onkaan… Kuljimme pääasiassa kävellen mutta myös Uberilla, joka on siis tämä Suomessakin kovasti kiistelty ns. amatööritaksi-palvelu. Kyllä täytyy sanoa että on ehkä yksi kätevimmistä keksinnöistä ja sovellutuksista, erityisesti matkailijan kannalta, mitä olen nähnyt. Uberia varten ladattiin siis kännykkään appi, johon reissuun lähtiessä syötettiin päämäärä, senhetkinen sijainti tuli valmiina. Sitten klikattiin ”tilaa kyyti”, ja sovellus näytti kartalla kaikki lähistöllä vapaana olevat autot- ja niitähän Manchesterissa oli ja paljon. Yleensä auto oli aina alle 5 min etäisyydellä, ja kartalta sitten klikattiin, että minkä noutajan haluaa. Valinnan tehtyään näki, miten auto alkoi kartalla liikkua kohti ja samalla puhelimeen tuli tekstiviesti, jossa kerrottiin auton väri, malli ja rekkari tunnistuksen helpottamiseksi.

Briteissä kaikkien Uber-kuskien tulee suorittaa jonkinlainen taksilupa, rekisteröityä ja kantaa Uber-tarraa. Touhu on ilmeisen valvottua eikä ainakaan tällä reissulla ollut minkäänlaisia ongelmia. Parasta palvelussa on kuitenkin se, että matkan hinnan näkee etukäteen! Eli jo ennen kuin tilaa auton noukkimaan itsensä tienposkesta, saa tietää paljonko reissu tulee kustantamaan. Rahaa ei liikutella vaan veloitus menee kortilta, jonka tiedot syötetään sovellukseen. Olen todellinen sähköisten palvelujen fani, ja Uberille menee kyllä täydet pisteet.

Manchester oli juuri sellainen kuin ajattelinkin, sateinen ja hyvin peribrittiläinen (sen kuvan perusteella mikä UK:sta on ollut etukäteen). Sää oli todella epävakainen koko matkamme ajan, ja vettä satoi monta kertaa päivässä. Manchesterissa on kova liikenne, paljon ihmisiä ja kaduilla melkoista menoa. Kaupungissa rehottaa aika paha huumeongelma spice-nimisestä huumeesta, ja mömmöpäissään vaeltelevia laitapuolen kulkijoita näkyi katukuvassa todella, todella paljon. Veljeni oli Briteissä työharjoittelussa ambulanssissa ja kertoi, että näitä huumeidenkäyttäjiä iso osa heidän tehtävistäänkin koski. Käyttäjät olivat selkeästi todella sekaisin huumeiden ja ties minkä muun vetämisestä, aika karua katseltavaa.

Parasta Manchesterissa olivat kuitenkin ravintolat ja kahvilat. Onneksi meillä oli paikallisopas mukana ja kävimmekin sellaisissa ruokapaikoissa pitkin sivukaupunkia, joihin ei olisi ikinä itse satunnaisena turistina löytänyt. Manchesterissa oli varsin kiitettävä määrä ihan kokonaan vegaanisia ravintoloita/kuppiloita (Esim. Soup Kitchen Oldham Streetilla ja Ice Shack Fallowfieldissa) ja lisäksi melkein joka ravintolasta sai joitain vegeannoksia. Hintataso ei ollut Manchesterissa mitenkään erityisen edullinen, ehkä n. -15% Suomea halvempaa. Vaatekaupat olivat samoissa hinnoissa kuin kotona, ruoka oli hieman huokeampaa. Onneksi suomalaisena on siitä hyvä matkustaa, että missään ei yleensä ole ainakaan kalliimpaa kuin täällä :D

Tuo yllä näkyvä Ice Shack-vegaanijätskibaari oli kyllä aivan ihana paikka, suosittelen vaikkei vegeily kiinnostaisikaan! Täydellisen herkullista jätskiä, josta ei ikinä olisi arvannut sen olevan vegeä. Iloinen tunnelma ja mukava henkilökunta :)

Manchesterin rakennukset olivat kaikki samaa tyylisuuntaa (ei hajuakaan mitä niistä), eli hieman vanhan ja krumeluurisen näköistä. Asia joka jaksaa Keski-Euroopassa ihmetyttää, on rakennusten huono kunto ja se, että tuolla ei vaan ihan selvästi osata rakentaa. Vinoja seiniä, kieroja ikkunanpokia, ovet suoraan kadulle ja vedet satavat asuntoihin sisään. En enää ihmettele yhtään, että Eino Grönkin kehui Floridan-talonsa olevan suomalaista tekoa ja kestävän hurrikaanitkin (kuten kestikin). Täällä ainakin seinät ovat taloissa suorat eikä kylmä yleensä ihan heti tule nurkista sisään.

Reissun ehkä vaikuttavin yksittänien kohde oli John Rylandsin kirjasto, jossa vierailimme viimeisenä päivänä. Kirjasto oli ollut ehdolla Harry Potter-leffojen kirjaston kuvauspaikaksi, ja kirjastoon astuessa en ihmetellyt yhtään. Oli melkoisen lumoava ja jopa vähän taianomainen tunnelma, melkein saatoin sieluni silmin nähdä Hermionen ja ajankääntäjän kirjapinojen takana, hihi. Meillä kävi sellainen tuuri, että juuri kirjastolle mennessämme siellä oli palohälytys tms. juttu, ja hälyttimet soivat ja koko paikka oli tyhjennetty, kun saavuimme ovelle. Odottelimme hetken aikaa ja pääsimme sitten ensimmäisten joukossa sisään. Pitkiä katedraalimaisia käytäviä kuljeskellessa ei tarvinnut siis huolehtia väentungoksesta, koska paikka oli tuolloin vielä ihan tyhjillään hälytyksen jäljiltä. Meidän onnemme siinä onnettomuudessa!

 

Pientä mystiikkaa oli nytkin tarjolla, kun lueskeli tarinoita kirjaston perustamisen ajoilta. Kirjaston perusti 1900-luvun alkuvuosina leskeksi jäänyt rouva miehensä muistolle. Tämä rouva oli sitten kirjastoa kootessaan piilottanut kirjapinojen sekaan lohikäärmeen munan, josta sittemmin kuoriutui kirjaston oma lohikäärme (keskimmäisessä miniatyyrikuvassa). Vieläkin jotkut kuulemma harhailevat lohikäärmeenmunaa etsien, uupiduu!

Manchester oli neljän päivän matkalle varsin passeli kohde, eikä tylsää tullut. Kävelimme kilometrikaupalla joka päivä ja välillä pitikin ottaa vähän lepoa hotellilla. Suosittelen lämpimästi Piccadillyn aluetta, Uberin käyttöä, ennakkoluulotonta ravintoloiden koluamista ja shoppailua. Kannattaa myös kurkistaa vähän keskustan ulkopuolelle, sieltä löytyi ihan erilaisia, puistomaisia maisemia.

Seuraava reissukin on muuten jo tiedossa! Kerron siitä ihan pian, nyt pitää jatkaa iltapuuhia :)

-Marianna

Dubaissa

Huhuu, olen elossa! Reissu katkaisi joulukuun niin kätevästi, että blogin suhteen en näköjään meinannut päästä takaisin kärryille lainkaan. No mutta, nyt reissumuistot ovat sen verran kivasti jo marinoituneet että niitä voi kirjoitella tännekin hyvillä mielin :D

Pitkäaikainen lomahaaveeni Dubai tuli talvilomamme kohteeksi oikeastaan lentojen halvan hinnan vuoksi. Olin kuullut jo etukäteen, että Dubai itsessään ei ole mikään erityisen halpa paikka, siksikin edulliset lennot houkuttelivat. Erityisesti paluulento keskellä yötä nyt ei liene kenenkään unelma, mutta mitäpä sitä ei tekisi päästäkseen pimeästä loskasta aurinkoon… Lennot olivat Norwegianin, ja täytyy sanoa että olin kyllä positiivisesti yllättynyt koneen tasosta! Yhtiön nettisivuilla kerrottiin muistaakseni niin, että koneet ovat keskimäärin vain muutamia vuosia vanhoja. Koneiden malli on sama Boeing 737 kuin melkein kaikilla Euroopan lyhyillä lomalennoilla näyttää olevan. Meidänkin meno- ja paluukoneemme olivat oikein siistejä, pehmeästi valaistuja ja pikkukoneeksi ihan tilavia! Jalkatilaa oli oikein sopivasti ja penkkiäkin sai kallistettua taakse. Nämä ovat yhtään paremmalla lentoyhtiöllä ihan itsestäänselvyyksiä, mutta minä odotin kauhulla jotain sellaista kuin Ryanairin järkyttävän hirveät, ahtaat kuljetuskontit. Siis oikeasti, Ryanairin koneet ovat niin kamalia ettei mitään rajaa. Menen silti edelleen sillä, jos lento on lyhyt ja hintahan on halpa. Valitan sitten vain koko matkan, hehehe. Mutta tällä kokemuksella Norwegian peittosi Ryanairin sata-nolla!

Hotellimme olimme varanneet jälleen Booking.com- sivustolta. Valitettavasti tällä kertaa hotelli oli kyllä aika pettymys. Varustelutaso itsessään oli ihan hyvä, ja huone(isto) todella tilava, mutta hotelli oli aika out-of-date ja nuhjuinen, jopa epäsiisti. Lisäksi iso miinus siitä, että ilmastointi toimi huonosti. Niin ja uima-allas oli pois käytöstä, mikä harmitti erityisesti kun olin valinnut tämän hotellin nimenomaan katto-uima-altaan vuoksi. En siis suosittele Grand Midwest Media Citya ainakaan kovin monesta syystä. Sijainti metroaseman kyljessä oli kyllä ehdoton plussa, samoin ihanalle Marina Beachille oli lyhyt matka. Silti, samat speksit saa muualtakin. Mitään erityistä isoa vikaa ei majoittumisen aikana kuitenkaan ollut, joten kaikkiaan hotellikokemus oli silti ihan jees :)

p.s. kuvia voi klikata isommaksi

Dubai on yksi seitsemästä arabiemiraatista, jotka kaikki sijaitsevat Persianlahden rannalla. Käytännössä kaikki emiraatit ovat merta lukuunottamatta hiekka-aavikon ympäröimiä. Tuntui se vähän hassulta ajatella, että toiseen suuntaan kun lähtisi, niin vastaan tulisi vain hiekkaa! Ja sitä hiekkaahan siis oli koko kaupunki täynnä jo ihan muutenkin. Dubai on rikas, suuri ja mahtava, väkisin pykätty pilvenpiirtäjien kaupunki keskellä ei-mitään. Kesäkautena emiraateissa on tukahduttavan kuuma, 40-50 astetta lämmintä, ja siinä voi kuvitella miten ilmastoinnit huutavat läpi koko kaupungin… Nyt keskitalvella lämpötila oli oikein miellyttävä, 26-29C koko meidän reissumme ajan. Silti keskipäivällä ei oikein pystynyt olemaan ulkona kovin kauaa, kun aurinko paahtoi niin kovasti. Eli kyllä se +29 Dubaissa tuntuu vielä aika erilaiselta kuin (aina joskus sattuva) +29 Tampereella :D

Dubain kaupungin muoto on pitkämäinen puikula, eikä emiraatti ole ulottunut kovin syvälle aavikon suuntaan. Siispä välimatkat ovat paikasta toiseen aika pitkiä. Taksit ovat edullisia (esim. 30 km lentokentälle keskellä yötä 18€, 3-4 km rannalle 4€), ja lisäksi kaupungissa kulkee uutuuttaan kiiltävä metro, joka onkin älyttömän kätevä. Valitsemme hotellit joka reissulla hyvien kulkuyhteyksien varrelta ja nytkin metro oli tosiaan ihan nurkalla muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Metroa ja taksia varten hommasimme heti kulkukerralla Nol cardin, johon voi ladata rahaa ja sillä matkat ovat merkittävästi edullisemmat kuin kertalippuina maksaessa. Lippu toimii ihan samalla tavalla kuin vaikka Tampereen matkakortti, mutta se käy myös takseissa (ja busseissa, joita emme käyttäneet).

Hotellin sijaintia muuten kuin metrojen, rantojen, ym. juttujen perusteella on hankala haarukoida etukäteen. Meiltä Media Citysta oli aika pitkä matka esim. Burj Khalifalle mutta Dubain satamaan eli Marinaan oli lyhyt matka. Marina oli tällä reissulla mielestäni kaikkein kaunein paikka, ai että se oli ihanaa aluetta :) Kävimmekin siellä hengailemassa ja syömässä useampana iltana.

Marina, kuten koko muukin Dubai, suorastaan kiljuu RAHAA. Koko kaupunki on oikeasti sellaista öky-öky-rikkauden suitsutusta, ettei mitään rajaa. Onhan sitä hauska katsella, ja miettiä millaisia kontrasteja ihmisten elämässä on. Taksikuski kertoi, että hänen palkkansa on n. 750€ kuussa ja hänen kuusilapsinen perheensä asuu Pakistanissa. Ei ole herkkua sekään, samaan aikaan öljysheikit ajelevat Ferrareillaan ja ökyjahdeilla pitkin Dubain lahtea…

Oli muuten oikeastaan vähän kulttuurishokki se, miten paljon noita valkoisia mekkoja (miksiköhän niitä sanotaan? Sellaiset sheikki-kaavut siis? :D) näkyi joka paikassa. Se on miehilläkin täällä ihan arkivaate, toki länsimaisesti pukeutuneita oli aika lailla yhtä paljon. Ja tietenkin olin sen tiennyt etukäteen, että täällä tuollaisia on, mutta se kulttuurinen ulkopuolisuuden tunne kyllä löi kuin rätti vasten kasvoja, kun huomasi itsestään heti että minä en kyllä kuulu tänne. Aika kaikenkarvaista pukeutumista Dubaissa näki, jos nyt ei juurikaan minihameita ja narutoppeja tms. Yritin itse pukeutua aika sovinnaisesti, en käyttänyt esim. lyhyitä shortseja. Siltikin metrossa aina mulkoiltiin, en oikein tiedä miksi. Rannalla sitten näki kyllä string-bikineitäkin, haha!

Nämä kaikki kuvat ovat Marinasta, koitan nyt keskittyä suurinpiirtein yhteen juttuun per postaus :) Marinaa ympäri pääsee kävelemään tuollaista rantabulevardin tapaista katua. Muutenhan Dubaissa ei kävellä juuri minnekään. Kävelyteitä ei oikein kauheasti ole, ja usein ne loppuvat kesken ihan mihin sattuu. Ei siis voi kuvitellakaan suunnittelevansa tutustuvansa kaupunkiin kävellen ympäriinsä, koska se ei vain ole mahdollista. Kaikki tiet ja kulkuväylät on suunniteltu autoilu edellä, ja se kyllä näkyi. Onneksi metro on muutama vuosi sitten tullut Dubaihin, muuten olisi pitänyt joko vuokrata auto tai mennä taksilla tai bussilla joka ikiseen paikkaan. Esim. puolen kilsan päähän hotellilta ravintolaan piti mennä taksilla.

Marinaa ympäri kävellessä kiinnitin huomiota siihen, kuinka ihmeellisen hiljaista siellä monena iltana oli. Tuon kuvissa näkyvän lahden rannoilla ei kulkenut kuin kourallinen ihmisiä, hmm?? Ramadan ei ollut menossa, mutta reissumme ekana päivänä oli kyllä emiraattien itsenäisyyspäivä, lieniköhän se syy tuohon hiljaisuuteen. Itsenäisyyspäivän juhlinta kuulemma ainakin jatkui kolme päivää. Ja samalla reissullahan vietimme myös Suomen itsenäisyyspäivää ja mieheni kolmikymppisiä, olipa juhlaa kerrakseen!

Huh, nyt alkaa postauksen sanamäärä venyä niin, että paras varmaan lopettaa tähän ;) Kirjoitan vielä ainakin yhden tai kaksi juttua tästä reissusta, jos kiinnostaa lukea :)

-Marianna

Matkaan lähden (ja ensin puolukkaan)

Ystäväni blogia lukiessani sain taas innostuksen päivittää itsekin, välillä tuntuu että mitään kauhean ihmeellistä ei oikein ole raportoitavaksi asti tapahtunut, vaikka todellisuudessa kaikenlaista onkin meneillään. Päällimmäisenä ehkä jäätävä hässeli ja kiire, koska koulu on alkanut ja työt jatkuvat. Pari päivää viikossa tuntuu ihan sopivalta, vähän vähemmänkin joskus toivoisi olevan duunia jotta ehtisi keskittyä koulujuttuihin enemmän. Haluan nyt tämän (viimeisen?) yliopistovuoteni pitää opiskelut ykkössijalla, ja vaikka tämän pyhän lupauksen tulinkin tehneeksi niin silti haalin koko ajan lisää juttuja kalenteriin… Tämän viikon alun olen esimerkiksi assarina konferenssissa Tampere-talolla, kuten ehkä Instagramista jo huomasittekin. Assarina oleminen on ollut ihan mielenkiintoista, on mukava saada vähän kokemusta tieteellisestä konferenssista sieltä toiselta puolelta. Joskus varmasti tulee mentyä myös ihan konferenssivieraan tai jopa esittelijän ominaisuudessa paikalle, mutta nyt on aika enemmänkin harjoitella näitä juttuja ja päästä sisään siihen, mitä tuollaisessa megatapahtumassa oikein tapahtuu. Vieraita on nelipäiväisessä konferenssissa 1100, ja henkilökuntaa iso liuta. Suomen kieltä tulee päivän aikana käytettyä vähemmän kuin englantia, kielitreeni tekee aina hyvää! Ruotsiakin on saanut solkottaa pitkästä aikaa. Saksalta olen vielä välttynyt, heh heh.

Syyskuu on jossain välissä ehtinyt jo puoleen ja tuossa hiljan oli jo 100 päivää jouluun- juttuja, voi morjens… Syksyn ja syysmarjojen suhteen alkaa onneksi olla nyt hyvä tilanne, piti jo tuoda lisäpakastin appiukon luota käyttöön kun pystypakastin on niin täynnä kaikenlaista talveksi säilöttyä. Kävimme äitini kanssa puolukassa reilu viikko sitten ja marjoja oli ihan älyttömän paljon! Melkeinpä paikaltaan sai noukkia sangon täyteen, eikä siinä mennyt edes puolta tuntia. Puolukkaa syömme marjoista kaikkein vähiten, harmi kun sitä olisi helpoin kerätä :-P Muuten yksi kiva juttu tuli tuolla puolukkametsässä vastaan, löysin näet lapsuudenkotini läheltä puolukkapaikaltamme puun, jonka olen itse istuttanut. Kyseessä oli mänty, jonka 4H-kerhossa kasvatimme ihan siemenestä asti itse maitopurkissa ja sittemmin kävin istuttamassa sen vuoreen kotini lähelle. Nyt menin pitkästä aikaa etsimään sitä ja siellähän se oli! Laskin että puu on nyt noin 14-vuotias, mikä pitääkin paikkansa koska 4H:n kulta-aikani sijoittuu jonnekin 12-14- vuotiaana oloon. Tuli ihan jopa pienesti liikuttunut olo, jotenkin hienoa että tuo puu siellä kasvaa ja minä olen sen omin pikku kätösin laittanut ensin siemenenä multaan ja sitten taimena maahan. Oi elämää.

Näitä ylläolevia puolukanperkauskuvia katsoessa en voi kuin naureskella sille, miten äitini on NIIIIIN paljon edesmenneen mummuni näköinen. Tällaisia asioita tulee näin vanhemmiten ajateltua aina vain enemmän ja enemmän. Olen esimerkiksi vasta isän kuoleman jälkeen huomannut, kuinka paljon molemmissa veljissäni on isämme näköä. Isoveljeni on aina ollut ruumiinrakenteeltaan ja kasvoiltaan eniten isän näköinen, mutta nyt isää kaivatessa näen myös pikkuveljessäni ihan hirveästi samoja kasvojen- ja luonteenpiirteitä. Ainakin isäni rauhallisuus ja empaattisuus on siirtynyt ihan suoraan pikkuveljeeni, jos nyt näin voi ajatella. Ja siniset, tuikkivat silmät ovat myös isältä tulleet. Minä olen ihan kiistatta eniten (kas kas) tullut äitini puolen sukuun, minua joskus jo ala-asteikäisenä sanottiin kyläkaupassa isomummuni näköiseksi…

Menneiden sukupolvien muistelusta tulevaisuuden suunnitelmiin: matkaa olisi taas pian tiedossa! I-H-A-N-A-A päästä taas reissuun, Saksassa ollessa ei niin ehkä osannut ajatella olevansa matkalla, koska siellä oleminen tuntui varsinkin lopussa niin tavalliselta elämältä. Seuraava etappi kartalla on kuitenkin Dubai, jonne pyrähdämme joulukuussa! Vähän puolisattumalta juhlimme samalla reissulla mieheni kolmikymppisiä. Tästä on itse asiassa vielä yksi ihan konkreettinen hyötykin, josta selitän ihan kohta.

Uudet biksut piti tietenkin reissulle saada, koska vanhat ovat ensinnäkin kulahtaneet ja tietenkään matkaan ei voi ilman uusia lomavermeitä edes lähteä. Stadiumissa oli jo loppukesällä joku ota 3 maksa 2- ale, mutta silloin en vielä ostanut näitä uikkareita. Kävin äitini kanssa Ideaparkissa hetki sitten ja siellä oli sitten VIELÄ paremmat alet uikkarihyllyllä, koska sesonki on jo ohi. Nämä kivat merihenkiset bikinit lähtivät siis matkaan ihan muutamalla eurolla :)

Olemme varanneet matkalle vasta lennot, hotelli on vielä hakusessa mutta yritän löytää sellaisen, jossa olisi katto-uima-allas! :-P Hotelli pitäisi nyt ihan pian varata, mutta jos jollakulla on jotain vinkkejä joko hotelleista tai Dubain alueista yleensä, niin olisin todella kiitollinen joka neuvosta! Kriteereinä olisi ihan nämä perus eli hyvä sijainti, rauhallinen alue ja siisteys. Aamupalalle laitamme mieheni kanssa paljon arvoa, ja tähtiluokitus saisi olla 4 tai 3+. Meri Dubaissa on lähellä joka paikassa, sinnekin näitä bikineitä olisi tarkoitus mennä testaamaan. Lisäksi Dubaista löytyy useita vesipuistoja, jollaiseen menemme ilman muuta! Tykkään uimisesta ja kaiken maailman vesihuvituksissa luttaamisesta tosi paljon ja tuolla siihen on hyvät mahdollisuudet. Mieheni oli lisäksi bongannut jostain, että yhteen noita waterparkeista pääsee syntymäpäivänään ilmaiseksi! :D Tätä aiomme siis käyttää hyväksi ja koitamme ajoittaa vesipuistopäivän mieheni synttärille :)

Onko siellä lukijoissa paljon Dubain kävijöitä? Ja mitäs pidätte bikineistä? :)

-Marianna

Patikoimassa Hampurissa

Eilen oli vihdoin luvassa pitkään pohdittu patikkaretki Hampurin metsiin. Minä järjestin tämän reissun, koska luonnossa kulkemista on todella ollut ikävä, mielikuvissani siinsivät Suomen mahtavat ulkoilureitit ja notskipaikat, haaveilin jopa wurstin kärräämisestä nuotiolla… Perustin jo kolme viikkoa sitten Erasmus-joukolle vaelluksesta oman Facebook-ryhmän, ja patikoimisesta innostuneita ilmoittautuikin 19 henkilöä. Hyvä saldo, vähän jännitin että miten patikointi noin isolla lössillä onnistuu. Partiokokemusten perusteella tiedän, että vaikka kaikki olisivat samankuntoisia ja terveitä ja reippaita ihmisiä, niin silti mitä suurempi jengi > sitä hitaampi eteneminen.

Tämä pelko osoittautui kuitenkin ihan turhaksi, koska 19:sta ilmoittautuneesta minun lisäkseni kolme(!) saapui paikalle. Taas tuli mieleen tämä moneen kertaan kokemani asia, että vaikka kuinka näkee vaivaa ja järkkää sitä sun tätä, niin ei se lopulta kuitenkaan aina kovin montaa kiinnosta. Ihmisten sitoutumisen aste (esim. tapahtumiin) on nykypäivänä tosi huono, syyllistyn tähän monesti itsekin. Eipä se tässä kohtaa mitenkään suuresti haitannut, pieni porukka on polulle parempi, mutta harmi juttu kun niin moni jäi kotiin. Mutta kun väki vähenee niin bileet paranee, sanotaan Suomessa, ja patikointiporukastamme 75% olikin suomalaisia! :D Minun, Matiaksen ja Mariannen lisäksi mukaan liittyi Alankomaista tullut Sylvana. En oikeastaan tuntenut näitä suomalaisia vaihtareita ollenkaan, joten mukava oli heidänkin kanssaan jutella.

Olin valinnut patikointireitiksi Hampurin kaupungin vaellus-nettisivuilta Wohldorfer Waldin eli Wohldorfin metsän. Paikalle on keskustasta matkaa parisenkymmentä kilometriä, matka päärautatieasemalta U-Bahnilla kesti reilun puoli tuntia ja pääsimme junalla ihan metsikön/luonnonpuiston laidalle. Paikalle tullessamme vettä satoi ihan kaatamalla ja meinasimme jo kääntyä samantien takaisin… Onneksi emme sitä tehneet, koska ilma alkoi kirkastua ja melkein koko loppureissun saimmekin viettää ilman sadetta! Polut tosin olivat melkoista kuraa, sukat mustana tulin kotiin iltapäivällä. Gore-Tex- kengät olisivat olleet kova sana, mutta ne ovat siellä Suomessa…

Paikalle päästyämme tajusin heti, että mitään Suomen reittien kaltaista patikointia ei olisi luvassa. ”Polku” oli suurimmaksi osaksi isoa soratietä, joka kulki puistomaisen ympäristön läpi. Välillä kuljimme ihan pientaloalueen keskellä, välillä pellolla. Oikeastaan metsässä emme mielestäni kävelleet lainkaan. Se johtuu ehkä siitä, että paikka ei ihan vastannut minun määritelmääni metsästä… Patikointipaikat, joihin minä olen tottunut, eivät yleensä pidä sisällään metsätöntä taivalta saatikka asvaltoitua kävelytietä. Hmm. Lisäksi reitit oli merkitty todella huonosti tai niitä ei oltu merkitty lainkaan. Hampurin kaupungin nettisivuilta lataamani kartta ei pitänyt kaikilta osin paikkaansa, reitit olivat varmaan aikojen saatossa vähän muuttuneet.

Ihan karun kaunista tuolla luonnonpuistossa kyllä oli, mutta kuten sanottua niin tämä oli ehkä enemmän sellainen sunnuntaikävely kuin patikointi. En tietenkään oleta että kaikki olisi samalla lailla kuin Suomessa, mutta kun ei ole koskaan paikan päällä käynyt ja valinta piti tehdä nettisivun perusteella niin aika hakuammuntaahan se oli. Nuotio- tai taukopaikoista ei ollut tietoakaan, yksittäisiä puupenkkejä oli siellä täällä ja söimmekin eväämme yhdellä tuollaisella penkillä rivissä istuen keskellä peltoaukeaa. Tuli nokipannukahvia ikävä!

Pieni luontokeskuskin reitin varrelle osui, poikkesimme siinä vessatauolla. Wohldorferissa oli mahdollista tehdä joko 7,5 km tai 10 km lenkki, me yhdistimme nämä ja kuljimme lopulta pienten oikomisten jälkeen varmaan suurinpiirtein 13-15 km. Sports tracker piti laittaa alussa päälle mutta se unohtui, joten arvio jää mutu-tuntuman varaan. Kolme ja puoli tuntia reipasta kävelyä tuntui kuitenkin jaloissa, joten hyvä liikuntasaldo tuli lauantaille vaikka ympäristö ehkä hiukan jättikin toivomisen varaa.

Luonnossa liikkumisesta tulee tietenkin aina hyvä mieli ja raitis ilma tekee kropallekin hyvää. Sosiaalinen puoli ei saa jäädä unohduksiin ja olikin kiva tutustua näihin kolmeen ihmiseen! Hyvä reissu siis kaiken kaikkiaan, isoin plussa tulee vielä siitä että bongasimme yhdeltä pellolta komean saksanhirven (tuollaisen kuin tuo täytetty tuolla yläkuvassa, mutta elävä ;).

Suomeen verrattuna oli vielä sekin ero, että paikalla oli todella vähän väkeä. Meitä vastaan käveli ehkä yhteenä viisi-kuusi ihmistä koko iltapäivänä. Sää oli kuitenkin keskipäivän sateen jälkeen ihan hyvä, ja jos ajattelee vaikka Seitsemistä saati nyt Nuuksiota, niin lauantai-iltapäivällä porukkaa on yleensä paikalla kuin pipoa. Saimme siis nauttia rauhasta ja tallustella ihan omaan tahtiin. Annan reissulle kokonaisarvosanan 8, paikalle itsessään ehkä 6 mutta hei, plussan puolelle jäätiin!

-Marianna

Suunnitelmia häämatkalle Japaniin

Jos siis jollekulle on vielä epäselvää, niin lähdemme heti häiden jälkeisenä maanantaina kohti Tokiota. Jos olet missannut aiemmat selostukseni reissusuunnitelmista, niin löydät ne täältä. Kaikki siirtymiset (lentoliput) ja yöpymiset olemme luonnollisesti hommaanneet jo aikoja sitten. Hieman ehkä miinuksena tässä heti häiden jälkeen lähtemisessä on se, että nyt pitää yhtä aikaa tehdä viimeisiä suunnitelmia ja toteutuksia sekä hääjuhlia että -matkaa varten. Olisi ehkä ollut ihan hyvä, että matkalle lähtemiseen olisi ollut häistä vaikka viikon verran aikaa, jotta olisi voinut keskittyä enemmän tähän matkan suunnitteluun. Kesälomien kannalta homma menee kuitenkin sulavammin näin, koska aloitan loman kaksi päivää ennen häitä ja jatkan sitten saman tien häämatkan yli. Ja tämähän tietää sitten sitä, että koko loppukesä menee töissä.. Jee.

Kiireestä huolimatta olemme ehtineet suunnitella Japanin reissua ihan hyvin, varsinkin tässä viimeisen viikon aikana. Ensin siis lennämme tosiaan Tokioon, jossa olemme perillä tiistaiaamuna. Aikaerosta pöllähtäneinä luultavasti koomailemme hotellilla hyvin tovin ennen kuin lähdemme liikenteeseen. Katselimme Google Earthista hotellimme ulkoasua ja kapeat kujat näyttävät siltä, että ei ehkä ole ihan maailman helpoin paikka löytää… Tulemme Tokioon Naritan lentokentälle ja sieltä luultavasti junalla/shuttlella Tokion keskustaan. Keskustasta sitten hyppäämme taksiin, pitkän lennon jälkeen ei kyllä jaksa alkaa sompailemaan mitään bussilinjoja.

Sivumennen sanoen tämä kohteiden hakeminen on omatoimimatkailussa mielestäni yksi ihan paras juttu. Jotenkin se, että huomaa ihan vain omin avuin pärjäävänsä suurkaupungissa, on palkitsevaa ja aika siistiä. Tokio tulee olemaan suurin kaupunki, missä ikinä olen käynyt (eikä paljon suuremmaksi pääse koska se on maailman suurin kaupunkialue) ja jos siitä selviää, niin ei pitäisi olla ongelmia muuallakaan. Euroopan kaupunkeja on tullut joitakin koluttua mutta ehdottomasti suurin ja sekaisin tähän mennessä on ollut Kuala Lumpur. Sielläkin julkinen liikenne oli erinomaista ja Tokiossa ymmärtämäni mukaan tämä täsmällisyys, säntillisyys ja toimivuus menee vielä ihan omalle tasolleen. Metrokarttojen tulkitsemista odotellessa!

Ensimmäinen hotellimme Tokiossa on Shinjukun alueella. Siellä ajattelimme ainakin käydä katsomassa Kuninkaallisen palatsin puutarhoja, jotka palatsin ohella sijaitsevat ihan lähellä hotelliamme. Jotenkin olemme ottaneet tavaksi joka reissulla käydä kasvitieteellisessä puutarhassa, en oikein tiedä miksi :D Mutta niissä kyllä näkee upeita kasveja ja luontojuttuja, ja idässä ne kukatkin ovat hieman eri näköisiä kuin kotoiset voikukat. Kuvat tuolta royal palace gardenista ovat lumoavan kauniita, voit kurkata ne täältä. Kuninkaallisen palatsin lähistöllä sijaitsee myös Government building, en oikein keksinyt sille mitään järkevää suomenkielistä nimeä. Tuo rakennus on ilmeisesti jonkinlainen suuri torni, maamerkki jonka näköalatasanteelta saa upean näkymän Tokiosta ja saattaa selkeällä säällä nähdä aina Fuji-vuorelle asti. Sanomattakin on selvää että kamera laulaa koko reissun ihan hullun lailla, joten tulen esittelemään matkakuvia reissun jälkeen täällä blogissakin ihan kyllästymiseen asti.

Olisimme oikeastaan halunneet lähteä käymään Fujilla, mutta päädyimme ainakin toistaiseksi siihen että ei kannata pakata mukaan vaelluskenkiä ja matkustaa montaa tuntia Tokiosta junalla vain pienen patikkareissun takia. Ehkä jos olisimme majoittuneet lähemmäs vuorta ja Honshūn saarta, niin olisimme lähteneet vuorta valloittamaan.

Fuji talvella

Tokiossa ollessamme halusimme kokea jotain sellaista, mitä ei Suomessa tulisi koskaan tehtyä. Mieheni tutkaili tapahtumia ja meneillään olevia juttuja ja päädyimme ostamaan liput baseball-matsiin! Tokiossa pelaa supersuosittu joukkue Yomiuri Giants, ja menemmekin heidän kotimatsiinsa. Olen tästä ihan pähkinöinä, vaikka en ole koskaan ollut mikään erityinen urheilufani enkä suoraan sanoen tiedä baseballista yhtään mitään. Siksipä oikeastaan valitsimmekin tämän jutun, Suomessahan ei baseballia juurikaan taideta pelata (?) joten tuleepa ainakin jotain erilaista :) Eniten odotan ehkä upean areenan näkemistä ja suuren urheilujuhlan tuntua, joka taatusti valtaa meidätkin kunhan paikan päälle pääsemme. Tiesittekö muuten, että baseball on Japanin yksi suosituimpia urheilulajeja? Monesti se mielletään pelkästään jenkkien urheiluksi mutta Japanissa touhu on kuulemma potenssiin sata. Eipä tullut tuollainenkaan mieleen.

Tokyo dome areena

Jälkimmäisellä puoliskolla Tokiossa minun aloitteestani menemme tutustumaan johonkin paikallisista, lukuisista Onseneista eli kuumien lähteiden päälle rakennetuista kylpylöistä. Mieheni ei oikein välitä kylpylätouhusta tai uimisesta ylipäätään, minä taas rakastan vettä ja erityisesti kaikenmoisissa erilaisissa altaissa lilluminen on suurinta riemuani. Onseneita on Tokiossa vaikka kuinka paljon ja ihan kantakaupungillakin, mutta selvitystyöni perusteella ne parhaat paikat löytyvät kaupungin laitamilta. Katsotaan, löydämmekö perille!

Ihan matkan lopulle aiomme buukata yhden kokonaisen päivän vietettäväksi Tokion Disneylandissa. Mieheni on käynyt Pariisin Disneylandissa, minä taas en koskaan mutta voin jo kuvitella kuinka sisäinen lapseni herää kun näen merenneito Arielin ja Nemo-kalan! Oih, ihanaa ja paljon hyvää kuvamatskua. Armottomana Aku Ankka- fanina odotan kyllä näkeväni myös Ankkalinnan jengiä. Enpä lapsena Akua mettäperän pikkukylässä lukiessani olisi voinut uskoa, että jonain päivänä pääsen Tokioon Disneylandiin. Kaikki se vaan tuntuu nykypäivänä olevan mahdollista.

Jätin tästä tekstistä pois Okinawan saarelle tekemämme suunnitelmat, ettei ihan tulisi kilometrin pituista juttua kerralla. Jos vain tässä hääviikolla vielä ehdin niin kirjoittelen siitäkin hieman.

Tähän loppuun vielä muutamia faktoja Japanilaisesta kulttuurista (huom. en juurikaan ole harrastanut lähdekritiikkiä näiden kanssa):

• Tatuoinnit ovat Japanissa suuresti paheksuttuja. Esimerkiksi kaikkiin Onsen-kylpylöihin ei pääse sisään, jos kropassa on tatuointi. Olen jo suunnitellut erinäisiä laastarivirityksiä peittämään mieheni käsivarren kuvan.
• Keiton ryystäminen ravintolassa ei missään tapauksessa ole epäkohteliasta vaan päinvastoin jopa suotavaa.
• Tokiossa kaikilla kaduilla ei ole nimiä.
• Julkisella paikalla ei saa niistää.
• Jos syö jotain, ei saa kävellä samalla.

Näillä mennään eteenpäin…

-Marianna

 

Matkalle, matkalle…

Voi kiesus, että voi matkakuume olla korkealla. Kävimme Matkamessuilla ja saimme hyviä vinkkejä, tietoa kohteista ja tarjouksista. Valitettavasti Vietnamia ei ollut ollenkaan edustettuna (?), mutta kuljimme kaukomaat-osastoa ristiin rastiin ja saimme ihan uusiakin ideoita häämatkaa ajatellen :) Kaikkiaan olin odottanut messujen tarjonnalta vähän enemmän, mutta se ei nyt haitannutkaan, kun saimme muutamat täsmäjutut niin hyvin selville. Matkafiilistä kohottaaksemme kävimme vielä kiinalaisessa syömässä! ;)

Siispä: Vietnam on edelleen vahvana vaihtoehtona listalla. Kuitenkin kaksi kohdetta ovat nyt kirineet tiukasti rinnalle, Japani ja Madagascar! Madagascarin ständillä oli tosi hyvä, paikallinen esittelijä joka kertoi saaresta. Matkan hinta yllätti, en olisi uskonut että tuollainen reissu mahtuisi budjettiimme. Lisäksi tämän myyjän mainospuheessa matkaan sisältyisi auton vuokraus, henkilökohtainen opas osalle matkaa, safaria ja rantaa. Kuulosti mahtavalta :) Nyt täytyy vain lähettää ukkelille spostia ja kysellä tarkempia tarjoustietoja. Madagascar olisi upea luontoelämys, afrikkalaista kulttuuria ja myös pieni siivua aurinkorantaa, ahh kuulostaa upealta!

Vietnam on edelleen minulla haaveissa, ehkä vielä vähän enemmän kuin miehelläni. Lämpö, aasialaisuus ja ruoka kiinnostaisivat. Pienenpienenä miinuksena mietin, että onkohan Vietnam turhan samankaltainen kuin Malesia, jossa olemme jo olleet. Totta kai joka maassa on omat juttunsa, mutta kun maailma on täynnä maita niin miksi valitsisin hyvin toisiaan muistuttavat paikat? Hmm. Mene ja tiedä.

Ja viimeisenä esittelyssä, mutta ensimmäisenä listalla on tuo Japani. Ah. Japanissa olisi kaikkea. Maailman suurin kaupunki Tokio viehättäisi täysin omassa sarjassaan ja näkemistä, kokemista ja syömistä taatusti riittäisi. Jos menisimme Japaniin, niin ensisijainen kohde olisi joko Tokio tai Osaka. Näiden lisäksi menisimme sitten vielä paratiisisaarelle, tällä haavaa mielessä olisi Okinawa. Tsekatkaapa näitä (biitsi)kuvia Okinawalta:

Meinaan tulla ihan sekopäiseksi näiden matkasuunnitelmien kanssa, kun olen niin innoissani tulevasta reissusta. Japani on nyt jotenkin vallannut mielen Vietnamilta, ja tuntuma olisi se että sinne lähdetään. Finnairin lentotarjoukset ovat voimassa tiistaihin asti, joten päätös pitää tehdä tässä seuraavien päivien aikana. Olemme kyllä pyöritelleet kohteita ja selvitelleet asioita jo niin paljon, että ei tämä sinänsä mitenkään äkkipäätös ole. Joka tapauksessa olimme suunnitelleet varaavamme matkat tammikuussa. Sitten jää vielä hyvää aikaa kytätä hotellidiilejä… Japaniin menoa puoltaa lisäksi se, että lennot olisivat suorat ilman välilaskuja ja matkustusajat inhimilliset. Vietnamissa oleskelu olisi halvempaa ja hotellien taso parempi, esimerkiksi kun vertaa neljän tähden hotellia Hanoissa ja Tokiossa niin eroa on tosi paljon. Vietnamissa kolmen tähden hotellikin voi olla todella hulppea, Tokiossa taas neljän tähden paikka voi olla kämäsempi kuin kotoinen Cumulus. Ainakin jossain kohtaa matkaa haluamme superhienon hotellin, jos Japaniin päädymme niin luultavasti säästämme Tokiossa ja satsaamme Okinawalla. Mutta kerron sitten kyllä, kun yksityiskohdat varmistuvat! :)

Onko muilla matkasuunnitelmia tälle vuodelle? Meillähän vielä syksyllä mahdollisesti odottaa se Saksa, mutta katsotaan tämä honeymoon nyt ensin :)

Nyt tenttikirjojen pariin, yöh.

-Marianna