Sisustuksen yksityiskohtia

Olen aina ollut mielestäni todella huono sisustaja. Ihailen lahjakkaasti muiden sommittelemia tyynyjä, tauluja, koriste-esineitä ja tapetteja. Silti jotenkin itseltäni mielestäni vähän puuttuu sitä silmää. Tässä pikkuhiljaa olen kuitenkin saanut asuntoamme ainakin vähän sisustettua, ja alan olla jo aika tyytyväinen itseeni :) Miehelläni on oikeastaan paljon enemmän näkemystä mikä minnekin sopii kuin minulla, mutta otan kuitenkin nyt kunnian näistä jutuista, hehe.

Asuntomme on 80-luvun lopun rivitalokolmio. Olemme asuneet tässä vuodesta 2012 lähtien, ja tykkäämme molemmat kodistamme todella paljon! Pohjaratkaisu on todella toimiva ja koko juuri sopiva. Pidän erityisesti koivuparkettisesta lattiasta ja isosta keittiöstä. Kesällä terassi on ihan ehdoton juttu, ja hengailemme siellä todella paljon. Mutta nyt muutamia kuvia sisäpuolelta kämppää yksityiskohdista, joilla olen koittanut tehdä asuntoa viihtyisämmäksi :)

sisustus, DIY sisustus, ikkunanpoka, ikkunankehys

sisustus, DIY sisustus,  ikkunanpoka, ikkunankehys

Olen aivan ihastunut näihin vanhoihin ikkunanpokiin, joita paljon blogeissa ja sisustuslehdissäkin näkee. Tämä koristetaulu on erään lähisukulaiseni askartelema, ja olen täysin rakastunut tähän! Poka on peräisin kotini vintiltä, ja muistan varsin tarkkaan, mistä se on sinne tullut. Isäni rakentama kesämökkimme on vanha melkein 100-vuotiaan hirsitalon kehikko, joka on purettu kotini läheltä 90-luvun alussa. Olin tuolloin 6-vuotias ja muistan olleeni itsekin purkutyömaalla. Nämä pokat ovat siis peräisin tuosta talosta, ja samoja pokia lasien kera on edelleen kesämökkimme ikkunoina! Pokia on meidän nykyisen asuntomme seinilläkin kolme, vähän eri tarkoituksissa. Yhdessä on kihlajaiskuvamme, toisessa on useita pieniä ruutuja, joissa on valokuvia. Tuo moniruutuinen poka näkyy hieman tämän Instagram-kuvani taustalla. Tämä uusi ihanuus on sitten kolmas samaa sarjaa oleva, ripustimme sen vierashuoneen seinälle. Noiden ruusukkeiden taakse syttyy vielä paristolla led-valot, joita en valitettavasti saanut kovin kauniisti näkymään kuvassa. Mutta ilman valojakin tämä on mielestäni niiiiiiin kaunis ♥ Kiitokset siis tekijälle, viemästäni pölyisestä ja puoliruostuneesta pokasta tähän valmiiseen versioon oli vielä aika pitkä matka…

sisustus, DIY sisustus,  ikkunanpoka, ikkunankehys

Keittiössä on myös yksi sisustukseni lempiesineitä, eli suuri seinäkello. Tämän kellon ostimme muuttaessamme paikallisesta sisustusliikkeestä. Liike on valitettavasti lopetettu, mikä on tosi harmi, koska siellä oli usein kaikkea todella nättiä tavaraa (ja vielä minun tyylistäni). Alempana näkyvät kuulaat verhot, jotka ompelin viime talvena. Taidan jättää ne kesäksikin paikalleen, vaikka tähtiteema ehkä hiukan talvinen onkin.

sisustus, DIY sisustus

sisustus, DIY sisustus

sisustus, DIY sisustus

Olkkarikin on saanut pientä uutta silausta! Turkoosit Vallilan verhot tulivat tuossa menneenä talvena niin ikään, ja niihin sopivat tyynyt tilasin hiljattain eBaysta. Olemme siirrelleet sohvaa muutaman kerran edestakaisin, emme vain ole päässeet vieläkään oikein päätökseen siitä, mille seinälle se paremmin sopisi. Olkkarin sisustukseen liittyy vielä muutama muukin mieheni käsitöihin liittyvä haaste, joiden integroiminen sisustukseen on vielä vähän työn alla.. ;)

Telkkarin päällä olevalle Lack-hyllylle sain vihdoin jotain vähän kynttilöitä nätimpää ja pirteämpää, kun hankin tuon lilan sydäntaulun ja muovikukkia. Sisustuksen ohella kasvien hengissä pitäminen on minulle suuri haaste ja mysteeri, ja useiden kuolleiden kukkien jälkeen täytyy vain myöntää, että nämä muoviset pionit toimivat huomattavasti paremmin kuin oikeat… Lisäksi olohuoneeseemme ei paista erityisen hyvin aurinko, sekin on osasyy siihen miksi kukat eivät oikein menesty. Vielä kauniimmat maljakot ovat hakusessa ja työn alla.

sisustus, DIY sisustus

sisustus, DIY sisustus

sisustus, DIY sisustus

Projekteja riittää ja ideoitakin tässä matkan varrella on poikinut. Haluaisin vielä hioa ja maalata sohvapöytämme harmahtavaksi, nyt se on punaisen sävyinen eikä oikein mätsää olkkarin muuhun sisustukseen. Pöydän hiomisessa vain on melkoinen jopi enkä oikein ole vielä saanut aikaiseksi aloittaa… Ehkä kesällä sitten?  Minullakin on muuten tänä vuonna melkein täysi palkallinen kesäloma! Heitimme aikataulu- ja rahasyistä kevään matkasuunnitelmat romukoppaan, joten odotan kovasti kyllä kesää, että pääsee edes hiukan reissuun ja ylipäätään lomailemaan. Vaikkakin suunnitelmissa on pitää loma vasta elokuussa, että on siihen nyt vielä matkaa… Mutta kai haaveilla saa? :)

Mitä pidätte sisustusjutuista? Olisiko näitä kiva lukea blogissa useamminkin? (en tiedä kuinka usein näitä kyllä irtoaa, mutta yrittää voi ;)

-Marianna

Mainokset

Talviverhot

Joulu se tulla hipsutteleepi tännekin päin, mutta ihan vielä ei ole tonttujen aika. Ostin kyllä (kiinni jäin) yhden ison partasuisen tontun jo Tokmannilta, mutta se saa vielä hetken nököttää nurkassa. Jos sitten joulukuun alussa :)

Talven tultua olen jotenkin hiukan innostunut sisustamaan, niin kuin kranssipostauksessa jo kerroinkin. Tällä viikolla sain valmiiksi ommeltua uuden verhokapan keittiöön. Edellinen oli tuohon ikkunaamme vähän liian korkea ja lämpimän valkoinen. Tällä kertaa halusin vähän kylmemmän sävyistä vaaleaa kangasta, keittiömme on muutenkin jo aika lämpimän sävyinen.Olen viime vuosina ommellut melkein kaikki verhot itse, vaikka todella ihania valmisverhojakin on olemassa. Tykkään tehdä itse ja kangaskaupassa valikoimaa on tietysti ihan valtavasti. Ja saa sitten juuri sellaisen kuin haluaakin! Jos vain onnistuu toki ;)

talviverhot, verhojen ompelu, jouluverhot

talviverhot, verhojen ompelu, jouluverhot

talviverhot, verhojen ompelu, jouluverhot

Kankaaksi valitsin (tai no, oli miehenikin mukana) valkoisen läpikuultavan polyesterin, jossa oli kimaltavia hopeisia tähtiä. Tähdistä sain idiksen laittaa lisäksi kappaan sopivaa koristenauhaa, ja koska hopeista pitsiä ei ollut Eurokankaassa tarjolla niin päädyin kimaltavaan vinonauhaan. Ikkunan leveys on yhteensä n. 2 metriä, verhoa tuli vähän vajaa 4 metriä. Koska meillä on verholaudat ja nipsut (inhoan nipsuja), niin ostin lisäksi myyjän suosituksesta yläreunaan rypytysnauhaa. Se olikin todella näppärä apujuttu, jotta verhot sai tasaisen ryppyiseksi! Vielä kun olisin ommellut sen oikein päin niin nauhan kiristyskin olisi ollut helpompaa… Nyt verhot kuitenkin laskeutuvat ja rypyttyvät tosi kauniisti, vai mitä?

talviverhot, verhojen ompelu, jouluverhot

talviverhot, verhojen ompelu, jouluverhot

Keittiö on näiden uusien verhojen myötä paljon valoisampi, jos tähän vuodenaikaan nyt niin voi sanoa. Verhot päästävät kauniisti valoa lävitseen ja tähdetkin nätisti kimaltavat. Koska olin niin joulufiiliksissä niin hamusin Tokmannilta lisäksi muutaman setin tuikkivia jou- eikun talvivaloja. Maljakkoon asettelin hääkimppuni kuivatut pionit, niistä minun olisi tarkoitus tehdä kukkataulu. Kehyskin on ollut valmiina jo reilun vuoden, en ole vain vielä saanut aikaiseksi alkaa askartelemaan.

hääkimppu, kuivattu hääkimppu, pionikimppu

hääkimppu, kuivattu hääkimppu, pionikimppu

Olen tänään ollut muutenkin tosi toimeliaalla päällä. Mies on ollut koko päivän poissa kotoa ja olen saanut ihan rauhassa SIIVOTA oikein kunnolla. Pidämme asuntoa yleensä ihan perussiistinä siinä mielessä, että vessa pestään (melkein) joka viikko, vaihdan pyyhkeitä ahkerasti, pyykit pestään jo ennen kuin on viimeiset alushousut jalassa ja tiskipöytä ei paria päivää kauempaa kyllä tiskivuorta kasvata (yleensä). Tarkoitan siis, että puhtaudesta meillä pidetään kohtalaisen hyvin huolta. Mutta tavaroiden järkkäily onkin sitten se ongelma. Meillä on aika paljon kaiken maailman kamaa ja molemmilla mm. aika paljon harrastusvälineitä, jotka vievät tilaa asunnosta. Kämppämme ei ole mikään hurjan suuri ja säilytystilaa erityisesti isoille kamoille on aika rajallisesti. Siksi sotkuisinta onkin se, kun kaiken maailman hippelit ja nippelit ovat pitkin kämppää, minun lankani pyörivät kymmenittäin olkkarissa, mieheni jääkiekkokassi ahmaisee koko eteisen, aikakauslehtiä on pino joka pöydällä… Tänään meninkin tornadona ympäri kämppää ja siivosin kaiken irti olevan tavaran ainakin jollain lailla järkevään järjestykseen. Tuli hyvä mieli! Pesin vielä vessan ja huomenna aion hinkata kylppärin seinät ja saunan. Ehkä tätä voisi ajatella aikaisena joulusiivona? :D

Muutenkin kuuluu ihan mukavaa. Töissä ja koulussa sujuu hyvin, gradukin on edennyt ja intoa tekemiseen on ollut hyvin! Tutkimussuunnitelma on viimeistä vaille valmis ja sitten teen aineistopyynnön ja aloitan analyysin vuodenvaihteen jälkeen. Näitä kaikkia ennen ehtii vielä lomalle (!!!!!) Dubaihin, lähtöön on aikaa enää vajaa kolme viikkoa. Niin ihanaa, olen odottanut tätä reissua koko syksyn! Tällä hetkellä lämpötilat siellä pyörivät kolmessakympissä, öhh mitä tähän sanoo minä joka en pidä kuumasta.. ;) Vielä en ole ehtinyt yhtään suunnitella, mitä Dubaissa tekisimme. No shoppaillaan tietenkin, kierrellään kaikki ihanat outletit ja ostoskeskukset ja soukitMutta jotain muutakin kivaa pitäisi vielä keksiä. Vinkkejä saa edelleen heitellä!

Nyt sohvalle ja Greyn Anatomia pyörimään. Hyvää viikonloppua!

-Marianna

Havukranssi

Pitäisiköhän aloittaa postaussarja, vuodenaikakranssit? :D Edellinen kranssintekoni eli pihlajakranssi oli hurjan tykätty ja tosi ihana tuo oranssi ja syksyinen koriste olikin. Nyt siitä on kuitenkin hohto ja väri kadonnut tykkänään, heitin juuri pihlajakranssin lehtikasaan pois vietäväksi. Mutta uutta pukkaa jo tilalle! Talvi tulee (tänään leijaili jo lumentapaista taivaalta…) ja vapaan aamun kunniaksi viimeistelin havukranssin, jonka askartelua aloitin jo pari viikkoa sitten. Taas kerran kuitenkin aliarvioin materiaalin määrän ja havut eivät riittäneet ympäri koko kranssin, kun halusin siitä tulevan kunnolla tuuhean. Viikonloppuna veljeni teki kotona landella pientä risusavottaa, ja sieltä löytyi sopivaa matskua kranssiin :)

havukranssi, kuusikranssi, joulukranssi3 havukranssi, kuusikranssi, joulukranssi

havukranssi, kuusikranssi, joulukranssi

havukranssi, kuusikranssi, joulukranssi

Havukranssin pohjarenkaan ostin Seinäjoen käsityömessuilta muutamia viikkoja sitten. Hinta oli vain hassut kolme euroa! Kranssikauppa oli nimeltään Kranssit.fi ja heiltä näytti löytyvän iso valikoima kivoja kransseja ja kranssitarvikkeita kuten nauhoja, koristeita, killuttimia ym. Kivijalkamyymälää ei ole vaan kauppa toimii pääasiassa nettiliikkeenä ja sitten tuolla lailla messuilla he käyvät kiertelemässä. Vallan sopiva konsepti! Harmittaa ihan, kun Tiimari meni konkkaan ja katosi maan päältä. Sen korvaajaa ei minusta oikein ole, Sinooperi ja Sinelli ovat niin törkykalliita että niissä ei kovin usein viitsi käydä. Onneksi nämä nettikaupat vähän paikkaavat tarvetta, messuja ei kovin usein taas ole.

Havukranssin sitomiseen käytin samaa vihreää rautalankaa kuin pihlajakranssissakin. Havuna oli kuusta kuten kuvasta näkyy, muistakaahan että havujakaan ei saa ilman maanomistajan lupaa leikkoa puista. Kierresuunta oli myötäpäivään ja hetken pähkäiltyäni päätin tehdä ”jatkuvan” kierteen eikä sellaisen, joka lähtisi keskeltä ja molemmat puolet kohti kehän alareunaa. Koristeluun käytin kaapista löytynyttä punaista nauhaa ja Tokmannilta hakeamiani pieniä lasipalloja, joiden jokaisen päässä oli pieni pätkä vihreää rautalankaa. Sivumennen sanoen en ihan ymmärrä, mitä lisäarvoa näiden pallojen lasisuus tuo. Näitä ei varmasti tule koskaan vietyä lasinkeräykseen ja lisäksi pallerot hajoavat todella helposti. Säilyttämisestä ei puhettakaan. Tällä kertaa olisin kallistunut ennemmin muovin ja kiiltävän maalin kannalle.

havukranssi, kuusikranssi, joulukranssi

havukranssi, kuusikranssi, joulukranssi

havukranssi, kuusikranssi, joulukranssi

Yritin ihan tarkoituksella tehdä kranssista ei-vielä-niin-jouluisen. Havu ja erityisesti punainen rusetti tuovat kyllä jo vähän jouluvibaa, mutta saahan sitä nyt vähän jo ollakin :) Joulun lähestyessä tähän voisi sitten lisätä vaikka hiukan jotain tonttujuttua. Rusetti voisi olla vielä muhkeampikin, ehkä joulutuunauksessa vaihdan sitten senkin. Tänään aion muuten mennä hakemaan vielä vähän talvi/jouluvaloja kuistille!

Havukranssin tekemisen lisäksi haravoin pihan ja leikkasin rehottavan ja jo kuihtuneen köynnöksen pois. Nyt etupiha näyttää paljon siistimmältä. En vain tiedä mikä ihme siinä on, kun joka ikinen vuosi nämä haravointihommat jäävät tänne marraskuulle ja ylipäätään todella viime tippaan… Yhtenäkin syksynä haravoin viimeisiä lehtiä otsalampun valossa samalla, kun satoi jo lunta. Jes. Meillä on taloyhtiössä aika paljon haravoitavaa ja lehtien jätekeräys ei ole kovin fiksusti järjestetty, sekin vähentää motivaatiota. Mutta tulipa nyt taas tehtyä.

Lisäsin muuten vielä vähän muutakin koristusta kuin kranssin, nimittäin nostelin callunat etupihalle. Anopilta saamani kanervan sukulaiset ovat olleet tähän mennessä takapihalla, mutta jotenkin olisi kiva että ne olisivat hiukan näkyvämmällä paikalla. Olen niitä tuossa pyöritellyt ja sommitellut ja sitten viimein haravoidessa sain ahaa-elämyksen ja kokeilin asetella kukkia betoniharkkojen sisään. Somistukseksi lisäsin kranssista jääneitä havuja.

callunat, kanervat

callunat, kanervat

Mitäs pidätte syyskoristeista? :) Hitti vai huti?

-Marianna

DIY pihlajanmarjakranssi

Kesäloma se soljuu ihanasti eteenpäin. Tai no, oikeastaan haluaisin että loma ei soljuisi minnekään vaan saisin olla lomalla vielä pienen ikuisuuden… Mutta reilu kaksi viikkoa on jo oikein mukava pätkä, tässä elämäntilanteessa kun pidempiä palkallisia lomia ei niin suuresti osaa kaivatakaan. Erityisplussa siitä, että mieheni on myös samaan aikaan lomalla. Olemme olleet aina tosi onnekkaita ja saaneet lomamme joka kerta samaan aikaan ja vieläpä melkein joka vuosi vielä juuri siihen ajankohtaan mihin halusimmekin.

Lomalla olen päässyt suunnitelmieni mukaan toteuttamaan itseäni oikein urakalla. Sain aikaiseksi vihdoin ja viimein kokeilla lankojen värjäämistä itse! Valitettavasti sitä postausta joudutte odottamaan vielä hetken, koska olen nyt täällä landella ja kuvat tästä sotkottamisesta jäivät vielä Tampereelle. Mutta tulossa on! Nyt kuitenkin kerron kivasta syyskoristeesta, jonka sain eilen valmiiksi. Saimme vasta tänä kesänä mieheni kanssa aikaiseksi tilata sukunimikyltin asuntomme oveen. Sitä ennen tuossa kohdassa oli edellisten asukkaiden nimikyltin teippi, hieno sekin. Nyt kämppämme ovi kuitenkin näyttää entistä orvommalta joten halusin siihen jonkin kivan koristuksen, ja vuodenajan teemasta valikoitui pihlajanmarjakranssi tekemislistalle.

Matskut tähän DIY (Do It Yourself) kranssiin ovat helpot ja halvat. Ainoastaan rautalanka pitää ostaa kaupasta. Hifistelyä kaipaavalle tosin löytyy noita kranssikehikoitakin kaupasta, minä käytin ihan vaan risua. Luonnonmateriaalit keräsin omilta mailta jo viikko sitten, puolukanvarvut säilyvät hyvin eivätkä tummu. Tämän vuoksi suosisin ehdottomasti niitä eikä esim. mustikkaa. Myös kanerva käynee, mutta minulle tulee siitä vähän sellainen hautausmaa-viba. Pihlajanmarjoista saa kaikki lehdet myös kyniä pois, koska pihlajan lehti kuihtuu niin ikään nopeasti.

Tarvitset siis:

Rautalankaa (paras on tuo kuvissa näkyvä rulla)

Risua kehikoksi, esim. nuorta koivunvitsaa

Pihlajanmarjakimppuja, lehtiä ei tarvita

Puolukanvarpuja

Sakset, rautalangalle sopivat pihdit

Sitten vaan hommiin! Työ aloitetaan tietysti valmistamalla pohjakranssi. Kannattaa ottaa kokoa miettiessä huomioon, että jos täytteet ovat kovin muhkeita niin lopullinen kranssin reiän sisämitta on huomattavasti pienempi kuin paljaalla renkulalla. Vähän paksumpi kranssin pohja on muuten parempi kuin vähän ohuempi, koska erityisesti tässä askartelussa pihlajanmarjat ovat tosi painavia ja pitää varoa, ettei kranssi ovessa näytä enemmän puikulalta kuin ympyrältä.

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Sommittelu onkin sitten jokaisen taiteellisuuden varassa. Minä yleensä aloitan suoraa päätä ja mietin sitten matkalla että mikä toimii ja mikä ei. Puolukanvarpujen kanssa kannattaa nähdä se vaiva että kääntää ne kaikki varret alaspäin, muuten tulee hapsuisen näköistä jälkeä. Lisäksi ainakin suurin osa nipusta tulisi olla ”julkisivu” eteenpäin, koska puolukat ovat kasvusuunnan (=auringon) vastapuolelta lehtien vaaleat alapuolet näkyvissä, ja se ei ainakaan minun silmääni miellyttänyt. Puolukanvarpuja saa muuten olla melkoinen läjä, että saa tarpeeksi tuuheutta kranssiin. Minulla oli puoli muovipussillista, josta jäi ehkä yksi viidesosa yli. Lisäksi mukaan oli eksynyt myös mustikkaa ja muita risuja, joita en halunnut käyttää. Puolukat kannattaa muuten jo keräysvaiheessa leikata kuvan osoittamalla tavalla sopivan pitkiksi. Kovin pitkää vartta ei tarvita, ja juurineen ei varpuja saa missään nimessä repiä! Kannattaa muistaa myös se, että varpujen kerääminen EI kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin. Eli varvut tulee kerätä joko maanomistajan luvalla tai omilta mailta, jos sellaisia on.

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Jos ajatuksena on, että varvut muodostavat kranssin pohjan, niin kannattaa aloittaa niillä. Pihlajanmarjat ovat niin runsaita ja muhkeita, että ne peittävät helposti alleen kaikki lisukkeet. Puolukkaa saakin olla ihan reilusti alla tupsuina. Toki sitä voi lisätä myös jälkeenpäinkin, mutta se voi olla hieman kinkkistä. Rautalankaa saa kieputtaa joka nipun ympäri pari napakkaa kierrosta. Pihlajanmarjanippuja kannattaa langalla myös vähän muotoilla, jos nippu on kovin levahtava niin sen voi nk. kuristaa rautalangalla tiiviimmäksi. Kranssia sommitellessa voi oman mieltymyksen mukaan katsoa sitä, haluaako että alusrenkula näkyy vai ei. Jos renkula on paksusta risusta tehty ja haluaa isomman renkulan, voi kaikki koristeet kiinnittää kranssin ulkokehälle ja jättää alusrenkulan näkyviin. Minä halusin peittää oman laihan renkulani joten marjat ja varvut asettelin keskikehälle.

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

IMG_6636

Kranssin tekemisen salat valkenevat parhaiten tekemällä. Olen itse tehnyt kransseja nuorempana useinkin, mutta nyt en varmaan kymmeneen vuoteen ollut tehnyt yhtäkään. Vaikeaahan tuo ei ole, enemmän lopputulokseen vaikuttaa mielestäni onnistunut sommittelu. Pihlajanmarja ja puolukat valikoituivat tähän kranssiin kestävyyden vuoksi; hyvällä säkällä tämä koriste pysyy ikivihreänä ja -oranssina läpi talven. Jos vain linnut eivät syö marjoja ovesta!

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Muuten, housujeni väri mätsää ihan vahingossa pihlajanmarjojen sävyyn. Mutta näyttää kivalta kuvissa! :D Kranssin tekemiseen meni ampiaisten huitomisineen ja rautalangalla sormeen pistämisineen vain parikymmentä minuuttia. Materiaalien keräysreissu taisi olla pitempi mutta metsässä haahuilu menee ihan yleisen verenpaineen laskemisen piikkiin ja on muutenkin ihanaa. Blogissa kaikki menee tietysti kuin Strömsössä ikään ja valmis kranssi näytti tältä:

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Tästä tuli kyllä tosi kaunis ja syksyinen koriste. Mitäs pidätte? :) Onko muita syysaskarteluideoita?

Minä lähden nyt mieheni kanssa mettikköön suunnistamaan kuulaasta syyspäivästä nauttimaan. Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Marianna

Ystävänpäivän meininkiä

Ihanaa ystävänpäivää kaikille! Kaukana Suomesta ollessa tulee omia ystäviä mietittyä erityisen paljon. Katselin tänään juuri vanhoja valokuvia, viimeisimpiä mm. läksiäisistämme juuri ennen Saksaan tuloa. Vaikka oli muuten kurja kesä, niin ei sitä ihanien ihmisten ympäröimänä voi olla kuin iloinen. Kaikki te ihanaiseni siellä koti-Suomessa, minulla on teitä ikävä enkä malta odottaa että taas kesällä nähdään! ♥ Ja joitakin jo vähän aiemminkin, perheenjäsenten lisäksi on tulossa vielä ystävienkin vierailuja tässä kevään aikana. Ihan parasta!

Monet naiset sanovat, että aviomies on se oma paras ystävä. Minä en oikein osaa ottaa tähän kantaa. Tietenkin mieheni on elämäni tärkein henkilö, mutta en ehkä kuitenkaan istuttaisi häntä ystävä-muottiin, vaan ihan omaan aviomies-kategoriaansa yksinvaltiaaksi ;) Ystävänpäivää vietimme kuitenkin kahdestaan, aika rauhallisissa merkeissä meni mutta jotain spesiaalia sentään touhuttiin, kävimme räntäsateesta huolimatta keskustassa Hafencityssa käsityömarkkinoilla.

IMG_5569

IMG_5583

IMG_5585

Hafencity on Hampurin uutta, modernia aluetta jossa sijaitsee paljon yrityksiä sekä yliopisto. Alue on Hampurin kaupungille ilmeisen merkittävä, sinne rakennettiin aivan hiljattain upouusi metrolinja U4. Jotenkin erityiseksi asian tekee se, että alue on ihan lähellä keskustaa ja tuo uusi linja on melkoinen tynkä, Hafencityyn ihan vain muutama pysäkki esim. Raatihuoneentorilta. Melkoinen satsaus kaupungilta. Tuo ensimmäinen kuva onkin otettu Überseequartierin metroasemalla, joka on uutuuttaan kiiltävä mutta tänään sunnuntaina aivan tyhjä.

Käsityömarkkinat bongasin minne tänään-sovelluksesta Heute in Hamburg. Pienet nyperrykset ja söpöt käsityöjutut kiinnostavat aina, ja lähdinkin vähän sillä mielellä liikeelle, että katsotaan mitä täältä löytyy. Markkinat olivat oikein kivat mutta ehkä vähän pienet, paikalla oli muutamia kymmeniä myyjiä ja hyvin vähän asiakkaita.

IMG_5572

IMG_5573

IMG_20160214_115233

Aika samantapaista tavaraa kuin Suomessakin käsityömarkkinoilta löytyy, oikein kiva juttu oli! Tämä markkinakonsepti on siis sellainen, että tori/markkinatouhu on tuolla paikalla tästä eteenpäin joka lauantai. Täytyy mennä joskus vähän kauniimmalla säällä katsomaan, olisiko enemmän väkeä. Paikka itsessään oli Unilever Haus joka on tosi nätillä sijainnilla aivan sataman tuntumassa.

IMG_5579

IMG_5581

Jotain pientä kivaa tuli ostettuakin, kaikki tällainen käsityötilpehööri jotenkin kovasti vetää minua puoleensa :D Ja sitten tulee sellainen olo että itsekin pitäisi alkaa tekemään jotain, mutta ei kuitenkaan saa aikaiseksi… Paitsi villasukkia, tietenkin. Päädyin lopulta ostamaan tuollaisen nätin kangassydämen, vähän samantapainen minulla jo roikkuu kotona Tampereella valokuvakehyksessä, jossa on kihlajaiskuvamme. Lisäksi nappasin matkaan kahdet hauskat korvikset! Toiset ovat jotain tuollaista violettia ornamenttikuviota ja toiset sitten ankkurit, kuten satamakaupungissa kuuluu. Melkein kaikessa Hampuri-kamassa on merellisyys jotenkin mukana. Sopii kuivan maan kravulle hyvin ;)

IMG_5589

Käsityömarkkinat Hafen

Mukavaa ystävänpäivän jatkoa!

-Marianna

Vauvanpeitto isoäidinneliöistä

Nyt saan vihdoin ja viimein esitellä täällä blogissa noin puolen vuoden projektini eli virkatun vauvanpeiton! Täkki on saatettu onnelliselle omistajalleen eli ystäväni lapselle, joka ei kyllä itse välittänyt lahjaan kommentoida yhtään mitään… Se neljän kuukauden ikäiselle pallerolle anteeksi annettakoot ;)

Olen jo vuosikaudet haaveillut virkatusta peitosta. Kovin virkkauskauteni oli jossain 12-14- vuotiaana, jolloin ahmin kotipaikkakuntani kirjastosta kaikki virkkausohjekirjat ja tuusasinkin koukulla vaikka minkämoisia nyssyköitä, pussukoita ja pipoja. En oikein tiedä miksi mutta samoihin aikoihin minulla oli joku ihmeen hippikausi meneillään, ja kirpparilta ostetut ja vintiltä kaivetut mummun kukkamekot ja villabaskerit olivat hienointa mitä tiesin… Että silleen. No, omalta osaltani se jäi vain ohimeneväksi villityksestä.

Pitkäjänteisyys ei koskaan ole ollut vahvoja puoliani ja nämä itse virkatut taideteokset olivat yleensä aika pieniä ja simppeleitä. Nyt aikuisena kun koukku pysyy kädessä paremmin ja ehkä sitä pitkäjänteisyyttäkin hiukan on siunaantunut enemmän, niin uskalsin lähteä peittoprojektiin. En kuitenkaan heti mihinkään parisängyn peittoon vaan pieneen vauvanpeittoon :)

Aloitin peiton ruutujen virkkaamisen jo silloin, kun ystäväni oli vasta raskaana. Tällöin en myöskään tiennyt vauvan sukupuolta, ja yritinkin sitten valita peiton värimaailman melko sukupuolineutraaliksi kuitenkin niin, että kun vauvan sukupuoli selvisi niin aloin lisätä sinisten ruutujen määrää. Käytin kuitenkin myös punertavia sävyjä, ja niiden lisäksi kaikki värit liikkuivat harmaa-sini-valkoinen-akselilla. Mielestäni peiton värityksestä tuli tosi kiva ja oikein yhtenäinen, erityisesti ehkä jokaisen ruudun beigen reunan ansiosta.

Kuvien suhteen mennään suoraan asiaan eli siihen, kun kaikki ruudut olivat jo valmiina. Peitosta tuli lopulta siis 5 x 6 ruutua, ja jokaisen ruudun koko oli suurinpiirtein 18 x 18 cm (en tosin mitannut). Lankana käytin Novitan Seitsemää veljestä, muutamassa kohdin sorruin Nalleen ja se ei oikein ollut hyvä idea, koska joistain ruuduista tuli tämän vuoksi pikkuisen toisia pienempiä, erityisesti jos olin sattunut aloittamaan ohuemmalla Nallella. Kaikkiaan ajatus oli, että käytän tähän peittoon pois vajaita keriä. Se tavoite onnistui ihan hyvin, jouduin ostamaan vain yhden uuden kerän. Käytin jokaisen ruudun reunustamiseen kiinteillä silmukoilla beigeä nallea, lisäksi yhdisin ruudut sillä joten se kerä hupeni nopeaan tahtiin.

peitto isoäidinneliöistä

Ennen kokoamista lajittelin ruudut värimaailmaltaan toisiaan muistuttaviin.

Peitto isoäidinneliöistä

Prässäsin ruudut kostean liinan alla- tämä vaihe oli ihan ehdoton!

Sommittelin ruudut peiton päälle niin, että kaikkein tummimmat ja vaaleimmat eivät olleet vierekkäin, että joka puolelle tuli hieman punertavaa jne… Tuo äitini limenvihreä fleecepeitto ei siis ole mitenkään sattumalta alustana, vaan nahkea ja sileä alusta toimi tosi hyvin asettelun apuna. Tässä vaiheessa, kun kaikki ruudut olivat samaan aikaan peitolla, huomasin vielä eroavaisuuksia ruutujen koossa. Vaikka lähes kaikki lanka oli 7 veikkaa, niin niidenkin paksuuksissa on jonkin verran eroja (tämän olen huomannut myös sukkia kutoessa). Näistä esimerkiksi tuo kaikkein tummimman sininen, tässä melkein mustalta näyttävä sekä yksi harmaista langoista olivat jotenkin tosi ”pulleita”, ja jos näistä kahta lankaa sattui samaan ruutuun niin koko saattoi olla yli sentinkin leveämpi kuin muut. Koukkuna minulla oli koko 3,5. Kolmonenkin olisi sopinut tälle langalle.

Peitto isoäidinneliöistä

Kaikkien ruutujen piti olla erilaisia, mutta ainakin yksi pari tästä kuvasta löytyy :)

Kun olin varma ruutujen järjestyksestä ja venyttelin ja sulloin niitä saman kokoisiksi, oli yhdistämisen aika. Tuijotin peittojen kuvia netistä ja instasta ja aika monessa niissä yhdistäminen oli tehty virkkaamalla. Se on varmasti ihan näppärä ja jämäkkä tapa, mutta minua ei miellytä se ”reuna”, joka koukulla yhdistäessä ruutujen väliin tulee. Lisäksi halusin, että peitto olisi ikään kuin molemmin puolin oikein päin, joten siksikin hyppyrireunan teko tuntui vieraalta ajatukselta. Jos ette hoksaa mitä tarkoitan niin voitte kurkata miltä virkkaamalla yhdistetty peitto näyttää.

Minä siis kuitenkin päädyin yhdistämään ruudut neulalla. Päättelinkin langanpäät neulalla (en yrityksistä huolimatta onnistunut virkkaamaan niitä siististi kerrosten sisään), sekin sujui ihan näppärästi. Tärkein vinkki yhdistämiseen neulalla löytyi usealtakin nettisivulta: ensin kaikki yhteen pystyyn, sitten vaakaan. Eli ei siten että yksi ruutu joka reunaltaan ympäri ja sitten seuraava samalla lailla, vaan siten että linjat tulevat suoriksi molemmin päin. Vielä yksi käytännön vinkki tuon ”hyppyrireunan” välttämiseen: neulalla tulee aina ottaa ruutua reunustavan ks:n takareuna, kun ollaan yhdistämässä peiton ns. nurjalla puolella. Minusta nurja puoli ruuduissa on se, joka virkatessa jää taakse ja on hieman pulleampi. Tällä tavoin peiton profiili toden totta pysyi hienosti sileänä.

Peitto isoäidinneliöistä

Neulalla yhdistettäessä ks-reuna joka ruudun uloimpana oli must.

Seuraavassa kuvassa olenkin jo yhdistänyt kaikki ruudut, virkannut pykäreunan ja pingottanut taas vauvanpeiton fleecepeiton päälle. Käytin apuna nuppineuloja ja tässä kohtaa on vielä hyvä, jos fleecepeiton alla on joku paksu ja jämäkkä matto johon neulat saa tuikata, tässä äitini olohuonetta hyväksi käyttäen.. :) Jos tässä kokonaisen peiton vaiheessa vielä on epätasaisuuksia tai vinouksia, niin niitä pystyy pingottamalla oikomaan. Virkkaustyöt ovat mielestäni tosi kivoja siksikin, että ne ovat kovin anteeksiantavaisia. Jos tekee jonkun pienen virheen niin sen pystyy vielä jälkeenpäinkin korjaamaan. Esimerkiksi kun yhdestä ruudusta tuli aika reilusti liian iso, niin jätin siitä (ja vain siitä yhdestä) beigen ks-reunan pois. Kun tuo ruutu on peiton keskellä niin asiaa ei edes huomaa.

IMG_20150815_184616

IMG_20150815_184627

IMG_20150815_184637

Lopuksi höyrytin vielä peiton pingotettuna silitysraudan runsaalla höyryllä ja suihkin vielä suihkepullollakin vettä ruutujen päälle. Ohut pellavapöytäliina oli tosi käyttökelpoinen höyrytyksen apuna. Jätin kostean liinan yön yli pingotetun peiton päälle. Aamulla otin nupparit pois ja vielä silitin tuon pykäreunan, kun se tahtoi paikoin hiukan nousta pystyyn, vaikka yritin välttää sen kiristymistä. Sitten peitto olikin valmis vastaanottajalleen!

Peitto isoäidinneliöistä

En osaa oikein edes sanoa, kuinka kauan peiton tekemiseen meni. Aloitin sen virkkaamisen muistaakseni helmi-maaliskuussa, valmista tuli elokuussa mutta välillä oli parikin kuukautta, kun en virkannut yhden yhtäkään ruutua. Yleensä virkkasin kaksi-kolme ruutua illassa, lopuksi kun tänne Saksaan lähtö alkoi lähestyä niin otin pienen loppukirin, jotta ehdin vielä viedä peiton perillekin…Vähän tämä ruutujen virkkaus jäi polttelemaan, seuraavan kerran tekisin ehkä hiukan pienempiä ruutuja, harvemmista väreistä ja koko olisi aikuiselle. Tämä lapsenpeitto sopii ainakin ajatuksissani vaunupeitoksi talvella. Katsotaan, koska syntyy parisängyn päiväpeitto…

-Marianna

Terassi kesäkuosiin

Kesä alkaa ihan toden teolla lähestyä, ihanaa! Mieheni laajensi terassiamme viime keväänä, itse asiassa juuri tasan vuosi sitten. Sen jälkeen olemme viettäneet terdellä todella paljon aikaa. Maailman kliseisimmän puutarha- ja kotilehtien sanoin: terassi on meille kesällä toinen olohuone. Grillaamme kesällä lähes joka päivä ja kavereitakin on kiva kutsua kylään, kun saa istuskella ulkona. Puutarhani ei ole ehkä mikään suurin ylpeydenaiheeni, mutta hieno terassi kompensoikoot sitä :D

Meillä on terassilla harmaa polyrottinkinen ruokapöytä neljälle, savustuspönttö (todellinen sisustuselementti), riippukeinu, grilli ja sohva, jota kutsun penkkisängyksi. Sohvan kauimmaisesta alkuperästä minulla ei ole muistikuvaa, mutta se on minun kotoani meille tuotu. Jossain vaiheessa 2007 kun muutin vanhempieni luota omilleni, oli tämä penkkisänky pääasiallinen sänkyni landella, kun olin yötä porukoilla. Sittemmin se taisi olla aika kauan minun vanhassa huoneessani, Atalaan mieheni kanssa emme sohvaa vielä vieneet. Kun sitten reilu pari vuotta sitten muutimme tähän nykyiseen asuntoomme, toimme penkkisängyn landelta vierashuoneeseen. Se palveli hyvän aikaa vieraspetinä, kunnes tietokoneiden vallankumous syrjäytti sen (hankimme siis toisen tietokonepöydän vierashuoneeseen opiskelujeni vuoksi) ja veimme sohvan terassillemme.

Sohva on täyspuurunkoinen ja värikin oli alunperin vaalea puu. Maalasimme sohvan mieheni kanssa harmaaksi ennen sen tuomista Tampereelle. Kauan nämä hirveät skottiruutuiset kuosit saivat elää omaa elämäänsä niiden kauheudesta huolimatta. En saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään pariin vuoteen.

Sohvan päällystys

Viime kesänä kuitenkin heti terassin remppaushuumassa ostin uuden päällyskankaan. Se vain sai huilia varastossamme kangaskaupan muovikassissa aina tähän asti. Tänään vappusunnuntaina sain viimein inspiksen ja lähdin tekemään uusia päällisiä:

Sohvan päällystys

Sohvan päällystys

Kangas on jonkinlaista sekoitemateriaalia, harmaanruskeaa ja lähes venymätöntä. Molemmat puolet ovat samanlaisia, ja kankaan pitäisi olla kulutusta kestävää eli ei pitäisi kovasti pussiintua vaikka sohvalla (arvatenkin) istutaan paljon. Olin laskenut kankaan määrän aika naftisti, onneksi kangaspussista löytyi vielä viimevuotinen mittalappuni jotta tiesin vähän mistä alkaa ilman uusia pähkäilyjä.

Minulla on ollut hyvä ompelupussukka, jota olen säilyttänyt ompelukoneen kanssa samassa paikassa. Siellä on lankoja, neuloja, liitu, ratkoja jne. tärkeitä ompelutarvikkeita. Niin ja nuppineulatyyny, joka on melko olennainen ompelutöissä… Nyt tuo mainio nyssykkäni on ollut hukassa varmaan puoli vuotta. Joka kerta kun otan koneen esiin, kiroan ja ärsyynnyn, koska en tiedä missä pussukka on. Siispä nytkin otin rullamitan ja lyijykynän käsiini, täytyy vain mennä niillä mitä on. Ja ei, en aio vielä ostaa uusia välineitä. Odotan, että routa ajaisi porsaan kotiin ja ompelupussukka palaisi luokseni.

Tein päälliset siis huppumaiseen muotoon, nelitahoiseksi pussiksi jonka sitten vedin (tungin) pehmusteiden päälle. Vanhat pehmusteet ovat oikein hyvässä kunnossa eivätkä edes yhtään lytistyneet. Jätin skottikankaan niiden päälle, koska pelkkää nihkeää vaahtomuovia olisi ollut ihan mahdoton tunkea huppujen sisään. Lisäksi käytin hyväksi vanhat vetoketjut, jotka skottikankaisissa päällisissä oli. Ne olivat hieman eri väriä kuin uusi kangas, tämä ei minua haitannut ja lisäksi vetskarit eivät tule näkyviin. Näissä kuvissa väriero kyllä korostuu vielä enemmän kuin oikeasti, kun valo on niin kirkas.

Sohvan päällystys

Sohvan päällystys

Ompeleminen sinänsä eteni ihan sutjakkaasti, lähinnä suoria saumoja. Mittailu, leikkaaminen ja se perhanan ähellys kun huput piti tunkea pehmusteiden päälle, oli ärsyttävintä. Vaikeuksien kautta voittoon ja rystyset verillä ja vain yhdessä sormessa laastari sain kuin sainkin kaiken valmiiksi tämän päivän aikana!

Sohvan päällystys

Kangasta jäi naftista ostoksesta huolimatta hiukan yli, joten surautin vielä pari tyynyä. Sohva jotenkin kaipasi hiukan jotain yksityiskohtaa ja viimeistelyä. Sydämet applikoin jostain vanhasta jämäkankaasta siksakilla. Sopivat kivasti tyyliin!

Sohvan päällystys

Sohvan päällystys

Tässä vielä kertauksen vuoksi ennen ja jälkeen- kuvat:

IMG_3888 IMG_3892

Parannus on mielestäni noin miljoona prosenttia, vai mitä olette mieltä? :D

-Marianna