Bambua ja leggaria

Leggarit ja toppi saatu Color4Carelta bloginäkyvyyttä vastaan

Sain Color4Care-nettikaupasta jo aiemmin tukisukat, joista kirjoittelin Cherrybeben puolella. Nämä muut vaatteet sopivat mielestäni paremmin tänne Cherrymarjan puolelle, kun päivän asujakin täällä joskus harvoin vilahtelee :D

Raskaana ollessa pukeutuminen on välillä aika haastavaa. Tai lähinnä ongelma on se, että tuntuu kuin aina olisi ne samat muutama vaatekappale päällä. Työharjoittelun aikana ei ole tarvinnyt käyttää työvaatteita vaan olen ollut omissa kuteissani, tämä on hoitsuvaatteisiin tottuneelle ihan mukavaa vaihtelua. Toisaalta on pitänyt sitten vähän pohtia ettei nyt joka päivä olisi sama asu päällä.

Pääasiassa asut muodostuvat tällä hetkellä pitkä toppi-pitkä villatakki-housut- linjalla. Olen ostanut kahdet raskausfarkut, lisäksi olen käyttänyt paksuja leggareita housuina. Ne kuitenkin vaativat ehdottomasti pepun peittävän yläosan, leggins are not pants! (näin joskus tämmöisen meemin ja se on kyllä ihan totta)

IMG_8808IMG_8811

Color4Carelta saadut legginsit ja bambutoppi ovat alusvaatteet-osastolla. Toppi on sen verran läpikuultava että yksikseen en sitä ehkä ihmisten ilmoille laittaisi, mutta bambumatskun ansiosta se sopiikin nimenomaan aluskerrokseksi hyvin. Minulla ei aiemmin ole ollut mitään bambuisia vaatteita (vain tiskirättejä), ja oli kiva kun pääsin kokeilemaan tätä aluspaitaa. Bambu hengittää tosi hyvin, mutta ei tunnu hikisen nihkeältä. Plussaa tulee siitä, että toppi on tarpeeksi pitkä. Mahtuu hyvin ison möhömahan päällekin eikä näytä napapaidalta. Tässä minulla päällä oleva toppi on kokoa M, mitä normaalisti käytän muutenkin.

Legginsit sen sijaan käyvät ihan ”housuista”, jos vain peppu ei ole näkyvissä ;) Nämä ovat sen verran peittävät ja paksut että alushousut eivät näy läpi. Materiaali on kuin paksua nylonsukkahousu-matskua. Onnistuin repimään vyötärölle silmäpaonkin heti toisella käyttökerralla, hyvä minä. Onneksi se ei ulotu punttiin asti joten näitä voi vielä pitkän paidan kanssa käyttää vallan hyvin. Talvella sopinevat välihousuiksi.

IMG_8812

Ensi viikolla olisi aika palata hetkeksi takaisin suuhygienistin töihin. Saapi nähdä, miten mahan kanssa siihen potilaspenkin päätyyn oikein mahtuu. Onneksi töissä on jo muutamat kappaleet äitiys-työvaatteita olemassa, ei tarvitse ahtautua omiin vanhoihin (eikä toisaalta kamaliin isoihin kaapuihinkaan).

Sitä ennen kuitenkin vielä itsenäisyyspäivän illan viettoa perinteiseen tapaan, linnan juhlat ovat juuri alkamassa. Onnea Suomi ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

-Marianna

 

Mainokset

Kukkabomber

Kesätakiksi halusin ommella jotain mukavan pirteää ja sellaista, missä menisin pikkuisen mukavuusalueeni ulkopuolelle. Kankaan valinnassa piti hieman pakottaa itseään, etten valitsisi taas jotain tylsää, tummaa ja yksiväristä. Käsityölehden mallikappaleessa takkiin oli käytetty reippaan kirjavaa tikkikangasta, ihan siihen en kuitenkaan lähtenyt. Eurokankaasta löytyi kaunis kukkasatiini ja olihan siinä nyt sentään tumma pohjaväri, ettei tarvinnut aivan hulvattomaksi heittäytyä! ;)

Kukkabomber

Kukkabomber

Kukkabomber eli ”pilottitakki”

Kangas: Eurokangas Tuovi-kukkasatiini, 98% puuvilla, 2% elastaani

Vuori: Japonette-100% viskoosi

Koko 38, ohje Suuri Käsityö 4/2017

Materiaalien hinta yhteensä: 50€

Olin suorastaan hämmästynyt, että takki ei ollut kovin vaikea ommella. Se ei edes ollut erityisen työläs, tämän tekemiseen meni kaikkiaan n. neljä iltaa (1-3h ompelua/ilta). Esimerkisi tämä pikkupojan paita, joka ei koskaan päätynyt edes tänne blogiin saakka, oli suhteessa kokoonsa paljon työläämpi!

Tässä omassa kukkatakissani eniten hommaa teetti vuoritus. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun tein kokovuoritetun vaatteen. Se olikin yllättävän helppoa! Olin lopuksi ihan että wau, osasin näin siististi, erityisesti kukkakankainen etualavara näyttää tosi kivalta mustaa sisustaa vasten (näkyy seuraavassa kuvassa). Tuo tasku ei kuulunut ohjeeseen, lisäsin sen ihan omasta ideastani. Takissa ei muuten olisi ollut yhden yhtäkään taskua, ja halusin että edes pieni kännykän tai kukkaron paikka löytyisi. Tasku on resoria ja silitin sen taakse tukikankaan, ettei liikaa lörpähdä.

Kukkabomber

Kukkabomber

Kukkabomber

Halusin vuorittaa takin paristakin syystä: ensinnäkin päällikangas on painettua, ei täysvärjättyä, ja näin ollen sen nurja puoli on valkoinen. Ei olisi näyttänyt mustilla saumoilla kauhean kauniilta takin ollessa auki. Toisekseen halusin vuorilla varmistaa sen, että takki sujahtaa päälle nätisti ja liukkaasti ja viskoosi materiaalina pitäisi olla melko hiostamatonta. Vähän aloin lopussa miettiä, että tulikohan takista turhankin paksu kesäkeleille. Tuo päällikangas ei ole mitään kovin ohutta, mutta toisaalta nyt takissa on kivaa ryhtiä. Bomberin malliin kuuluu tuollainen pieni pussitus ja löysyys, halusin välttää liian pallomaista vaikutelmaa ja pidensin etu- ja takakappaleita tuuman verran. Tämä oli hyvä ratkaisu, ja takin pituus (ja koko muutenkin) on aika täydellinen.

KukkabomberKukkabomber

KukkabomberKukkabomber

Kuten alussa sanoin, niin tämä kuosi menee kyllä todella pitkälle omien vaatetottumusteni ulkopuolelle. Kangas on kyllä todella kaunis, ja mustat muut osat kyllä rauhoittavat Hyacinth Bucket-vaikutelmaa hieman ;) Takki näyttää mielestäni myös kauniilta sekä auki että kiinni, se on tärkeä juttu. Useimmiten pidän tällaisia takkeja auki. Alla oleva paita ja muu asu täytyy kyllä olla aika rauhallinen, kukkakuosissa on tarpeeksi kirjavuutta ihan itsessäänkin.

Mitä pidätte takista? Kivan kukkea vai kamalan kirjava? ;)

-Marianna

Kesä tulee, ja kuulumiset

Heissan! Pitkästä aikaa vähän omiakin kuulumisia, kuuluu mulle sentään joskus jotain muutakin kun ompelukonetta ja virkkuukoukkua :D Olen ihan tarkoituksella siirtänyt blogin painopistettä pois itsestäni, mutta täytyy sitä nyt välillä vähän omiakin juttuja tänne laittaa :)

Kesä on vihdoin alkanut (vaikka se vissiin loppuu huomenna taas, ylläri!), ja olen kyllä nauttinut kesäkeleistä ihan täysillä. Viikonloppu meni partiokisoissa rastipäällikkönä, huh olipa urakka mutta näin jälkeenpäin ajatellen varsinkin oli tosi mukavaa, vauhdikasta ja uusia kavereitakin sai taas useamman. Jos joku haluaa katsoa, millaista menoa partiotaitokisoissa on, niin kuvia pääsee katsomaan kisan FB-sivuilta täältä. (Ei vaadi kirjautumista)

Partiojuttujen lisäksi tässä on tullut touhuiltua vaikka mitä… Pikkuveli on saateltu lentokentälle kolmen kuukauden brittireissulle, olemme päässeet mieheni kanssa kummeiksi valloittavalle Sirkka-tytölle, kukkapenkki on kunnostettu ja koulut ovat VIHDOIN ohi tältä keväältä. Jos ei lasketa referaattia, joka on auki tuossa toisella näytöllä tälläkin hetkellä… Mutta palautan sen tänään. Sitten ne hommat on ohi. Niin joo ja gradua pitäisi tehdä kesällä, mutta onneksi toukokuu on vielä kevätkuukausi ehhehee.

Blogikuvia cherry1

Kesän ajan aion olla täyspäivätöissä. Ah kuinka helpolta sekin nyt tämän karmean kiirekevään jälkeen tuntuu, on vain yksi ainoa velvollisuus joka pitää hoitaa. Maalis-toukokuu meni kyllä sellaisessa mustassa pilvessä stressin suhteen, että huh huijaa. Onneksi koko yliopisto on pian käytynä, jos kaikki menee hyvin niin voisin ehkä harkita yhteisiä valmistujaisia ja kolmikymppisiä tammikuussa :) Aaargh, kamalaa että sitä täyttää pyöreitä. Olisin mieluummin kahdenkympin puolella vielä hyvän tovin, mutta minkäs teet. Jos taas valehtelen itselleni, että ikä on vain numero?

Yksi hauska juttu on nyt juuri lähipäivinä menossa, kun olen saattamassa kahta tuttavaani yhteen. Olen siis järkännyt sokkotreffit! Olen ihan hirveä sutenööri ja mietin aina iltaisin sängyssä, että ketkä sinkkuystäväni voisivat sopia yhteen :D Muutaman kerran olen yrittänyt jo aiemmin, ja ainakin kerran puolivahingossa onnistunutkin. Tänään kuitenkin ensitreffejä jännittää osallistuvien henkilöiden lisäksi tämä taustahuseeraaja! Hitsi kun pääsisi kärpäseksi kattoon! ;)

Tulevaa kesää odotan tosi paljon. Minulla on täysi, palkallinen kesäloma elokuussa ja se onkin asia, joka pitää mielen korkealla aina sinne loppukesään saakka. Olen myös ostanut liput Tammerfesteille, Haloo Helsingin syksyn keikalle ja matkajärjestelyt heinäkuun Manchesterin matkalle ovat vielä hiukan kesken. Reissukuume on aivan kamala ja voi jospa sitä pääsisi vielä johonkin muulleki matkalle tänä vuonna. Ainakin Saksa-tyttöjen kanssa vähän puheltiin treffeistä syksyllä, katsotaan saako tungettua kalenteriin ja budjettiin. Kotimaan matkailua on tiedossa ainakin Pohjanmaalle vielä kesäkuussa ja grillikausi on meillä avattu jo aikoja sitten. Mökille pääsisi heti kun menisi, mutta talviturkkia en aio kastaa vielä aikoihin… hrr vesi on varmaan vielä ihan hirveän kylmää!

Yksi mieluinen tavoite tälle kesälle on myös lukea paljon kirjoja. Minulla jäi talvella Tulen ja jään laulu (Game of Thronesin kirjasarja) kesken, ja nyt lainasin uudelleen kesken jääneen neljännen opuksen sekä seuraavan kirjan jota en ehtinyt aloittaakaan. Kirjat ovat ihan hyviä, valitettavasti en tv-sarjasta syttynyt yhtään. Aion silti antaa sillekin vielä toisen mahdollisuuden, josko ohjelma olisi parempi kun hyppää muutaman jakson yli :D

Sellaisia kesän odottelun tunnelmia :) Nyt ruohoa leikkaamaan, moiks!

-Marianna

Virkattu ja neulottu tiskirätti

*Blogiyhteistyössä lankakauppa Lankakori

Tätä postausta olen hautonut nyt tosi pitkän aikaa, ja vihdoin saan julkaista sen! Olen tässä vajaa parisen vuotta käyttänyt keittiöliinoina ihan pelkästään itse virkkaamiani ja neulomiani tiskirättejä. Virkattu tiskirätti on (yleensä) ekologinen, kaunis, kestävä ja kertakaikkiaan vaan mielestäni tosi paljon parempi käyttää kuin kaupan tiskirätit. Esimerkiksi mikrokuituliinat ovat tosi hyviä, mutta niistä monet tekevät ihon nyppyisen kuivaksi, kun mikrokuidut tarraavat ihoon. Ehkä ainoa minun kokeilemani rätti, joka olisi yhtä hyvä kuin nämä itse tehdyt, on Tupperwaren tiskirätti. Ne rätit vain eivät ole niin kauniita kuin nämä itse tehdyt! ;) Ja lisäksi ne ovat todella kalliita.

Tiskirätin ekologisuus pohjaa sen pestävyyteen ja jätteen vähentämiseen. Yleensä tiskirätit virkataan puuvillasta, bambusta, näiden sekoituksesta tai muusta luonnonmateriaalista kuten hampusta. Mitenkään automatik langasta neulottu tai virkattu tiskirätti ei kuitenkaan ole ympäristöystävällinen, koska esim. puuvillan tuotantoonkin liittyy paljon huonoja puolia. Puuvilla saattaa olla voimakkaasti valkaistua, käsiteltyä ja värjättyä ja puuvillaviljelmillä työskentelevillä voi olla huonot työolot. Bambun viljely taas voi olla maaperää köyhdyttävää. Nämä eivät tietenkään sulje pois niitä asioita, joita ns. tavallisten tiskirättien tuotantoon liittyy, niissä taas käytetään paljon muovikuituja. Käytännössä kuitenkin minkään rätin materiaalin alkuperää ei yleensä ole mahdollista kovin luotettavasti selvittää, joten päätös jää rätin käyttäjän pähkäiltäväksi.

Halusin tuoda tätä asiaa esiin, koska virkatun tiskirätin liputtaminen kiistatta ekologisena menee vähän viherpesun puolelle. Henkilökohtaisesti kallistun siltikin virkattuun tai neulottuun rättiin käytettävyyden vuoksi ja siksi, että pidän jätteen vähentämistä jo ihan pelkästään tavoittelemisen arvoisena.

Kaivoin kuvattavaksi kaikki kuusi tiskirättiäni, osa oli jo pyykkikopassa, haha.

Virkattu tiskirätti, neulottu tiskirätti, tiskiliina, itsetehty tiskirättiVirkattu tiskirätti, neulottu tiskirätti, tiskiliina, itsetehty tiskirätti

Tämänhetkiset kuusi tiskirättiä ovat yhteen talouteen jo vähän yli tarpeen, koska en juurikaan käytä rättejä muualla kuin keittiössä. Ehkä joskus pölyjen pyyhimiseen, mutta esim. vessan siivoamiseen näiden rättien hygieenisyys ei mielestäni taivu. Virkatun rätin käytettävyyteen vaikuttaa moni asia, ja listasin tähän asioita, jotka tekevät rätistä mielestäni hyvän:

  • Tarpeeksi löyhä neulos/virkkaus, jotta virkattu tiskirätti on pehmeä ja kuivuu helposti. Reikäinen malli on hyvä.
  • Isohko koko, reilusti omaa levitettyä kämmentä isompi
  • Langan sopiva paksuus, ennemmin ohutta kuin kovin paksua lankaa
  • Neliön muoto, minun käteeni pyöreä istuu huonosti

Virkattu tiskirätti muotoutuu lemppariksi vähän ajan mittaan, olen kokeillut monia eri malleja (kuten kuvista näkyy) ja jotkut ovat selvästi parempia kuin toiset.

Puuvillarätti, Virkattu tiskirätti, neulottu tiskirätti, tiskiliina, itsetehty tiskirätti

Yllä olevassa kuvassa on sekä lempparini että inhokkini. Paras rättini tällä hetkellä on tuo keskellä oleva vaalea rätti (jossa on vähän kastiketahroja, hupsista :D). Kyseinen rätti on sopivan kokoinen, tarpeeksi ilmava (kuivuu helposti) ja neutraalin värin vuoksi istuu hyvin tiskipöydän kaaokseen. Etualalla oleva pyöreä rätti on ensimmäisiä kokeilujani, muuten hyvä mutta muoto on surkea, rätti on liian pieni ja lisäksi virkkausmalli menee kauheasti suppuun. Ei jatkoon. Pinkki rätti menee hyvin pinoon, vaikka onkin vähän venähtänyt muodostaan. Näissä kaikissa lankana Novitan Cotton Bamboo.

Virkattu tiskirätti, virkattu rätti, tiskiliina, puuvillarätti, neulottu tiskirätti

Tämä rätti on lahjaksi saatu muutama vuosi sitten. Tykkään tässä erityisesti hyvästä imukyvystä ja isosta koosta, ja isoäidinneliö on klassisen kaunis :) Miinusta tulee siitä, että rätti on vähän turhan tiiviiksi virkattu ja kuivuu siksi aika hitaasti. En tiedä mistä langasta tämä on tehty.

Uusimpana tuttavuutena ovat kaksi virheää tiskirättiä, joista toisen sain valmiiksi tänään. Käsi krenaa vieläkin, mutta pienin erin tehden olen saanut nämä neulottua. Ensimmäisestä tuli vähän leveä, mutta käteen se istuu silti yllättävän hyvin. Lisäksi tuon isomman rätin käyttöön otettuani totesin, että se ei ole ollenkaan liian iso vaikka aluksi niin luulin. Taidan päinvastoin tehdä jatkossa vähän isompia rättejä.

Virkattu tiskirätti, virkattu rätti, tiskiliina, puuvillarätti, neulottu tiskirätti

Virkattu tiskirätti, virkattu rätti, tiskiliina, puuvillarätti, neulottu tiskirättiLankana näissä vihreissä liinoissa on Alize Bahar, jonka sain blogiyhteistyön merkeissä Lankakori– lankakaupasta. Bahar oli minulle ihan outo lanka, mutta rättiin se sopii mainiosti. Bahar on 100% merseroitua puuvillaa ja siitä on Lankakorin verkkokaupassa tosi kauniita värejä saatavilla (mm. ihana syklaaminpunainen!). Yhdestä 100g kerästä virkkaa/neuloo kaksi isoa tai kolme pientä tiskirättiä. Minä käytin näihin 3.5 mm puikkoja ja 3.0 virkkuukoukkua.

Virkattu tiskirätti, virkattu rätti, tiskiliina, puuvillarätti, neulottu tiskirätti

Virkattu tai neulottu tiskirätti rakastaa pesua ja pysyy hygieenisenä, kun rätin viskaa pyykkiin riittävän usein. En ollut itse ennen näiden käytön aloittamista ollenkaan vakuuttunut hygieenisyydestä, mutta kumosin käsitykseni käytön myötä. Rätti kuivuu joka käytön välillä, ja pesen rätin n. kerran viikossa. Yleensä näihin käytettävien lankojen suosituspesulämpötila on 60C, pesen rätit aina pyyhe- ja lakanapyykin mukana. Jotkut kuulemma pesevät jopa 90C lämpötilassa, eivätkä rätit mene miksikään. Ja keittääkin rätin kuulemma voi tai laittaa tiskikoneeseen, en ole kokeillut näistä keinoista mitään. Virkattu rätti tulee sitä paremmaksi, mitä enemmän sitä pesee. Rätin imukyky paranee kun rätti ”karhenee” pesujen myötä. Suosittelenkin pesemään lahjaksi saadut rätit vaikka parikin kertaa ennen käyttöä, niin kokemus on paljon miellyttävämpi kuin suoraan pakasta vedettynä :)

Onko muita tiskirätti-faneja? :)

-Marianna

Itse tehty saippua

Vihdoin on kuukausi kulunut, ja saippuakurssilla tekemäni saippuat ovat valmiita käyttöön! Olin siis tuossa maaliskuussa Tampereen kansalaisopiston mainiolla saippuakurssilla, jossa valmistettiin itse palasaippuaa. Olin haaveillut saippuan tekemisestä jo kauan, joskus muutama vuosi sitten taisin ekan kerran törmätä tähän käsityön jaloon lajiin netissä surffaillessani. Etsin kevääksi jotain pientä uutta harrastusideaa, ja saippuankokkauskurssi tuli eteen.

Tämä oli siis eka kerta kun saippuaa tein, eli koko homma meni vielä ihan harjoittelun piikkiin. Nyt jos alan tekemään saippuaa uudelleen, niin tekisin oikeastaan kaiken vähän toisella tavalla. Varsinaista ohjetta saippuan tekoon en siis tässä vaiheessa ala kirjoittamaan, mutta kerron miten minun kokkailuni menevät. Varsin mainio ohje on jo kirjoitettu esimerkiksi Saippuakuplia-blogissa. Sen sijaan esimerkiksi Kotivinkki tyytyi kertomaan, miten valmiista saippuamassasta saa tehtyä saippuaa, no joo, kai tuota saippuan uudelleenmuotoiluksi voi sanoa :D Niin ja ilmeisen loistava ohjekirja on myös Saara Kuhan Saippuakirja. Jos vielä teen saippuaa, niin luen tuon kirjan ensin. Tosin kansalaisopistolla oli varsin pätevä opettaja, joka osasi kyllä monenmoisia niksejä!

Saippuan perusmassaan tarvitaan kolmea ainetta: nestettä, rasvaa ja lipeää. Lipeä eli natriumhydroksidi on hirveää ja syövyttävää myrkkyä, esimerkiksi viemärinaukaisuaine on pääosin lipeää. Kuitenkin saippuan tekemisessä tapahtuu reaktio nimeltään saippuoituminen, jolloin lipeä neutraloituu kypsytysajan kuluessa ja lopullinen tuote ei sisällä enää syövyttävää lipeää. Ilman lipeää ei saippuaa saa aikaan, joten kauhistelijat voivat ottaa omat saippuapurkkinsa käteen ja tavata, että jokaisen ihan kaupassa myytävänkin palasaippuan tekoon on käytetty lipeää. Saippuoitumisesta voit lukea lisää esim. täältä, täältä ja hepreaksi täältä. Toki tämä saippuoitumisprosessi saattaa mennä pieleen, ja lopullinen tuote ei olekaan niin neutraali kuin tarkoitus olisi. Tämä pyritään välttämään kypsyttämällä tuotetta pitkään, vähintään kaksi viikkoa. Lisäksi lopputuotteen emäksisyyden voi mitata pH-liuskoilla, joskin mittavirheen mahdollisuus on olemassa. Uskoisin itse, että kokemus tuo varmuutta ja luottoa siihen, että milloin saippua on käyttökelpoista.

Saippuakurssilla teimme itse ohjaajan opastuksella saippuareseptit, joiden mukaan soosi sitten sekoiteltiin. Minä valitsin yksinkertaiset ja helpot aineet; auringonkukkaöljyn, kookosrasvan ja mausteiksi erinäisiä jääkaapista löytyviä tarvikkeita. Yksi saippuamassa oli meillä kooltaan aina puoli kiloa, minä ehdin tehdä parissa tunnissa kaksi massaa. Yhdestä massasta pystyi maustamaan useita erilaisia saippuoita, peruspohja kaikissa oli kuitenkin aina sama.

Käsin tehty saippua, käsintehty saippua, itse tehty saippua, itsetehty saippua, DIY saippua, palasaippuaKäsin tehty saippua, käsintehty saippua, itse tehty saippua, itsetehty saippua, DIY saippua, palasaippuaKoska aina joku menee ekaa kertaa tehdessä pieleen, niin ensimmäinen saippuamassani kovettui kiinni sekoittimeen. Olin ollut liian hätäinen ja huolimaton, enkä muistanut jäähdyttää rasvaseosta ennen lipeän lisäämistä. Ehdin hädin tuskin tunkemaan siinä vaiheessa täysin naturellin saippuamössön muottiin (maitopurkkiin) jottei koko erä olisi mennyt hukkaan. No siitä syntyivät sitten nuo valkoiset, täysin hajuttomat ja värittömät palat, jotka ovat kyllä ihan kauniita noinkin. Voisin viedä ne vaikka mökille :)

Toisessa satsissa olin sitten tarkempi ja tein rauhassa ohjeen mukaan, ja kokeilinkin eri hajuja ja värejä. Tein ison kasan kaakao-kahvisaippuaa, jossa mausteena oli vahvaa leivontakaakaota (veteen liuotettuna) sekä kahvia. Lisäksi tein pelkkää kahvisaippuaa, joista toisessa on kahvia nesteenä ja toisessa sekä nesteenä että puruina (yläkuvassa alhaalla keskellä). Porkkanasaippuassa on porkkana-Pilttiä, väri on aivan ihana! Tuoksua porkkanassa sen sijaan ei ole.

Käsin tehty saippua, käsintehty saippua, itse tehty saippua, itsetehty saippua, DIY saippua, palasaippuaKäsin tehty saippua, käsintehty saippua, itse tehty saippua, itsetehty saippua, DIY saippua, palasaippuaKäsin tehty saippua, käsintehty saippua, itse tehty saippua, itsetehty saippua, DIY saippua, palasaippua

Saippua on melko jäykkää jo ihan pian muottiin kaatamisen jälkeen, ja lopullinen kovettuminen ja kypsyminen tapahtuu sitten siis noiden viikkojen aikana, jolloin saippuan annetaan vain olla ilmavassa paikassa (minä pidin kenkälaatikossa kaapin päällä). Reiät tein valmistuspäivänä sukkapuikolla ja pujotin narut tänään.

Saippuaa tulee puolen kilon satsista aika paljon, ehkä aika lailla ekan kuvan verran tuon kokoisia paloja. Minulla on iso kasa kaakao-kahvisaippuaa vielä toisessa laatikossa (ei kuvassa), saa nähdä kuinka äkkiä ne nyt sitten kuluvat… En yleensä koskaan käytä palasaippuaa, koska niiden hygieenisyydestä en ole ihan varma. Lisäksi en vaan jotenkin ole tottunut tai tykännyt muutenkaan niitä käyttää, nestesaippuaan on jo niin tottunut. Nyt kuitenkin ajattelin yrittää opetella ja katsotaan, tuleeko rutiiniksi vai ei. Lisäksi nämä ovat helppoja kuljettaa, säilyttää ja antaa lahjaksi. Ei pidä myöskään väheksyä sitä hyvää puolta, että näissä ei ole mitään lisäaineita tai sellaisia kemikaaleja, joita en tunne. En ole mikään kosmetiikkafanaatikko ja luotan Suomessa myytävien kosmetiikkatuotteiden olevan pääosin turvallisia. Silti ilman muuta plussaa on se, että tiedän näistä tasan tarkkaan, mitä iholleni laitan.

Kokeilin yhtä palaa käsien pesuun ja se toimi saippuana oikein hyvin! Vaahtosi varsin sopivasti, huuhtoutui hyvin, iho ei jäänyt kuivaksi mutta ei myöskään öljyiseksi. Näitä ominaisuuksia pystyy vielä lisäksi saippuan tekovaiheessa säätelemään reseptin muutoksilla. Saippuan teko oli oikein hauska ja mielenkiintoinen kokemus, voisin tosiaan joskus toistekin tehdä ja kiinnittää vielä estetiikkaankin hieman lisähuomiota ;)

Nyt vapun odotteluun jäätävän flunssan potemisen merkeissä. Glada vappen!

-Marianna

Torstai toivoa täynnä

Kylläpäs aika vierii, blogi on viime viikot ollut taas hiukan hiljainen. Suurin syy näihin blogitaukoihin ei minulla ole niinkään se, etteikö olisi aikaa tai mielenkiintoa kirjoittaa, vaan ennemminkin aiheiden puute! Jos käsitöitä ei ole valmistunut ja elämä on mennyt töissä ja yliopistolla juostessa, niin en oikein aina ole saanut tikusta tehtyä asiaa. No, nyt teen kuitenkin :)

Opiskelujen suhteen kuviot ovat vähän muuttuneet. Lupaavalta kuulostanut harjoittelu meni läskiksi ja siirsin koko projektin syksyyn tai jopa ensi vuoden alkuun, riippuen siitä mistä ja koska uuden paikan löydän. Vihoviimeinen uusi kurssi yliopistolla alkoi eilen, ja kunhan toukokuu koittaa niin kaikki opinnot harjoittelua lukuun ottamatta ovat kasassa. Tai no, pari hyväksilukuhakemusta olen jättänyt tehtäväksi kesälle, voi olla että kadun tätä päätöstä vielä myöhemmin… Kuitenkin kun melkein sovittu harjoittelu peruuntui, niin päätin ottaa aikalisän ja olla nyt vaan ihan reilusti töissä tämän kevään luentojen ohella. Tästä päätöksestä tuli oikeastaan tosi hyvä ja helpottunut olo, olen ollut järjettömän stressaantunut tänä keväänä aikataulujen vuoksi ja nyt on suunnitelmassa sentään vähän jotain pysyvyyttä. Jatkan siis ihan normaalisti kesän yli töissä vanhassa työpaikassani, ja loppukesällä häämöttä (lähes) täysi palkallinen kesäloma, I H A N A A !! Olisipa jo elokuu! ;)

Harjoittelun lykkääminen tarkoittaa väistämättä myös valmistumisen lykkääntymistä. Tai no, olin jo kauan sitten jättänyt vähän varmuusvaraa tavoitteeseen ja ajatus on ollut valmistua viimeistään tulevana jouluna. Jos saan syksyksi hyvin soviteltua harjoittelun, niin voipi olla että edelleen pääsen tuohon tavoitteeseen. Mutta toisaalta en ota stressiä, jos papereiden saaminen menisikin ensi vuoden puolelle. Lisäksi mielessä hiipii ajatus, että pitäisikö sittenkin säilyttää opinto-oikeus jotta voisi lukea työn sivussa jotain itseä kiinnostavia kursseja, vähän kuin muuten vaan… Saapi nähdä. En tätä venyttämistä osaisi nähdä kauhean pahana tekona, koska valmistun joka tapauksessa alle tavoiteajan, joka minulla on viisi vuotta. Tulevan kesän koittaessa olen ollut yliopistossa neljä vuotta, eli tahti on kaikesta huolimatta ollut varsin hyvä. Opiskeluoikeutta minulla on 2018 jouluun ihan kyselemättä, ja kysymällä pidennystä voi vielä saada. No mutta, katsotaan.

Tässä keväällä aina innostun muistakin jutuista, ja nyt olen vähän kokeillut harrastaa ja touhuta enemmän kuin synkeänä talvena. Olen mm. käynyt Robinin keikalla ja osallistunut saippuantekokurssille! Saippuan teko oli huippukivaa, mutta siitä tulossa lisää sitten, kun saippuat valmistuvat (valmiin saippuan pitää ”kypsyä” vielä kolme viikkoa). Pyöräily on jälleen alkanut nyt kun kelit ovat jo lämpimämpiä eivätkä vaihteet ole ihan jäässä. Aamuisin en ole vielä päässyt pyörän selkään, mutta luennolle olen mennyt ja tänään aion sotkea iltavuoroon.

Käsityöt ovat saippuoita lukuunottamatta jääneet nyt aika vähälle, koska käteni on ollut vähän ylirasittunut runsaasta töissä käynnistä johtuen. Työssäni kipeytyvät juuri samat käden lihakset kyynärvarresta kuin neuloessa ja virkatessa, siksi muutamat suunnitellut askartelut ovat joutuneet odottamaan. Tänään aloin kutomaan puuvillaista tiskirättiä, ja intoa ja flowta oli kyllä, mutta samperi kun alkoi oikeaa kättä poltella. Ei uskalla liikaa yrittää, ettei töissä tule ongelmia.

Koska kertomieni työ- ja opiskelurupeamien vuoksi joudun istumaan tosi paljon, on fyysinen hyvinvointi ollut välillä aika kovilla. En ole mikään liikunnan rakastaja, ja onneksi pyöräily toimii minulla kohtalaisen hyvin, en aivan sentään inhoa sitä! ;) Tämän lisäksi alaselkä vaivaa usein, koska en kertakaikkiaan liiku tarpeeksi. Pakkohan sitä on päntätä sohvalla ja töiden jälkeen olen usein ihan naatti, mutta eipä nämä ole kuin tekosyitä. No nyt kuitenkin aikataulu on sellainen, että ainakin tämän huhtikuun ehdin keskiviikkoisin aamujoogaan :) Olen muutaman kerran käynyt tällä samalla tunnilla, ja voi että miten selkä on iloinen taas pitkän aikaa sen jälkeen! Yritän nyt ottaa huhtikuun tavoitteeksi siis kömmetä itseni joka viikko yhden kerran tätä kehonhuoltoa tekemään.

Näillä eväillä nyt kohti kevättä, ehkä se into taas kaikkeen alkaa pikkuhiljaa herätä talviunilta :) Onko teillä uusia kevätharrastuksia?

-Marianna

Kirjoneulelapaset

Lapaset, tumput, rasat, lovikkaat. Minun suuhuni sopii parhaiten tumput, äitini ja tätini taitavat sanoa rasat. Lovikkaista en tiedä oikein mitään, lapaset taitaa olla eniten yleiskieltä. Nämä kirjoneulelapaset joka tapauksessa valmistuivat hetipian joulun jälkeen (eikä ennen joulua, kuten piti…) ja lähtivät sitten ystävänpäivälahjaksi, kun eivät pukinkonttiin ihan ehtineet :D Muistatteko, kun ennen joulua päivittelin, että kaikki pukin tilaukset eivät kerkiä ennen aattoa pois puikoilta? No, näistä oli silloin kyse… Nyt kun kirjoneulelapaset ovat toivottavasti jo ehtineet Pohjanmaalle asti, voin esitellä ne täällä blogissakin.

Kirjoneulelapaset

Lankana valkoinen Step, violetti liukuvärjätty Opal

(molemmat fingering-vahvuisia)

Puikot 2.5

Silmukoita varressa 15/puikko, käsiosassa 18/puikko

Kuvio Pinterestistä, omalla sotkotus-sovelluksella

kirjoneulelapaset

kirjoneulelapaset

On muuten todella vaikeaa kuvata sisällä iltahämärissä tällaisia tumppuja… Postauksen lopussa muutama ulkokuva, niissä näkyvät värit kaikkein kauniimmin :) Kuten tavallista, nämä kirjoneulelapaset on tehty soveltaen ja säätäen. Vähän jouduin jopa purkamaankin, mitä aika harvoin teen. Kuvio on napattu Pinterestistä, mutta sama kuvio löytyy myös näistä Novitan sukista, jos ette pääse tuonne Pinterest-linkkiin.

kirjoneulelapaset

kirjoneulelapaset

Koska en tietenkään vaivatunut laskemaan, paljonko kuvion mallikertaan menee silmukoita (eli meneekö kuvion mallikerta tasan), niin jouduin vähän säätämään tuolla kämmenselän puolella. Ruutukuvio menee ikään kuin lomittain kahtena rivinä salmiakkimaisesti limittäin, ja en voinut vain laskea yhdellä tasolla olevaa kuviota ja miettiä silmuikoita sen mukaan, koska vaihtumiskohdassa tuli ongelmia. Ratkaisin probleeman mielestäni kohtalaisen näppärästi lisäämällä kämmenselkään valkoisen ”sauman”, jolla pystyin huijaamaan silmukkamäärän oikeaksi. Oikeastaan se on niin nätin näköinen, että voisi kuvitella sen kuuluvan tumpun ohjeeseen alunperinkin?!

Lankoina ovat minua viime aikoina erityisesti viehättäneet, ohuemmat fingering-vahvuiset sukkalangat. Molemmat näistä ovat Saksasta ostettuja (löytyy ihan Suomestakin), oikein ihanan pehmoisia lankoja. Erityisesti kirjoneuleeseen nämä ohuemmat langat sopivat hyvin, koska kuviosta ei tule liian jäykkää ja silti pinta on tiivis ja napakka. Puikkokooksi 2.5 mm oli mielestäni näihin kirjoneulelapasiin oikein passeli. Varsi jäi ehkä aavistuksen löysäksi, ja aukkopeukalon hanka taas hieman kireäksi. Mutta, täytyyhän se käsityön jälki näkyä vai mitä :)

kirjoneulelapaset

kirjoneulelapaset

Näissä alakuvissa varsinkin tuo kaunis liukuvärjätty Opal pääsee kunnolla oikeuksiinsa! Ja ihan sattumalta myös paitani sopii tumppujen väriin. Kuvat on otettu jossain uudenvuoden tienoilla, ja silloin ei näköjään ollut yhtään luntakaan. Seuraavaksi lapasiksi voisin kokeilla kiilapeukaloa, täytyy varmaan mennä Rape-tätini oppiin. Intialaista kiilapeukaloa olenkin jo kohtalaisella menestyksellä kokeillut näissä kettulapasissa, mutta kirjoneuleeseen en niitä vielä osaa sovittaa.

Mitä pidätte lapasista? Nämä olivat aika kivaa vaihtelua sukkien kutomiseen. Nyt on työn alla lisäksi miehelleni neulepaita, joka valmistuu varmaan aika sopivasti tässä kun kevätkin tulee… Onpa valmiina ensi talvelle sitten!

-Marianna