Löysä viikonloppu

Olen viettänyt löysää viikonloppua landella äitini luona. Nyt kun kesä on ollut tällainen surkean sateinen ja sattuneesta syystä muutenkin surkea, niin ei oikeastaan niin haittaakaan vaikka suurin osa viikonlopuista tulee vain möllötettyä kotona ja enimmäkseen sisätiloissa kirjaa lukien tms. löysäillen. Jotenkin tällainen rento oleskelu silti tuntuu aivan ihanalta hektisen kevään ja alkukesän jälkeen, jolloin koko ajan piti mennä pää kolmantena jalkana jonnekin ja kalenteri oli pitkälle buukattu menoista. Olen jättänyt partiojututkin oikeastaan kokonaan sivuun, hieman jo silmälläpitäen tulevaa syksyn Suomesta karkaamista. Aika aikaa kutakin, nyt on aika ottaa löysemmin ja keskittyä omaan ja perheen hyvinvointiin.

Vaikka viikonloppu on mennyt löysästi niin mukavaa on silti ollut :) Isän kuolema on lähentänyt perhettäni ja sukulaisiani kovasti ja se onkin tosi mukava ja hyvä juttu. Eihän tästä kamaluudesta yksin kukaan selviäisikään, onneksi suku on tässä suhteessa paras eikä pahin ♥

Kuten Instagramista varmaan näitte niin saimme eilen kalassa käydessä melkoisen saaliin ahvenia! Mieheni on kova kalastamaan ja minäkin kyllä ihan tykkään siitä touhusta, tai oikeastaan ehkä vielä enemmän tykkään ylipäätään järvellä ja rannalla olemisesta. Tämä lapsuudenkotini on niin lähellä rantaa että tuo kotijärvi on minulle tärkeä paikka ja näin kesäisin rannoilla tuleekin vietettyä aikaa. Olisin kovasti halunnut tänä viikonloppuna päästä uimaan, mutta perskules kun ilma on niin kylmä että ei siellä kyllä kerta kaikkiaan pysty oleilemaan! Kun rannalla pitäisi (ihan oikeasti) olla toppatakki tuulessa päällä niin pelkissä uikkareissa veteen meneminen tuntuu hirveältä ajatukselta toteuttaa… Eilen tosin, kun olimme ongella niin veneestä päin vesi oli ihanan lämmintä! Kas kummaa :D

Vaikka näin (nykyään) kaupunkilaisena tulee herkästi ajateltua, että Tampereella on paljon enemmän tekemistä, niin täällä kotinurkilla taas on kaikkea muuta kivaa, mitä kaupungissa ei oikein voi tehdä tai ei vain tule tehtyä. Tällaisia juttuja ovat juurikin tuo rannalla ja mökillä hengailu, frisbeen ja tikan heitto ja kalastaminen.

Downloads

IMG_20150717_210423

IMG_20150717_210436

Asiasta toiseen, huomasittehan että päivitin tuonne blogin oikeaan sivupalkkiin kanavat, joiden kautta blogiani voi seurata? Entinen Blogilista on lopettanut keväällä toimintansa, sen tilalle tai ainakin seuraajaksi on tullut niin ikään suomalainen Blogipolku. Sen kautta voit seurata blogiani täältä. Tuttuun tapaan Cherrymarja löytyy myös Bloglovinista sekä Vimeosta, jossa en kyllä voi sanoa olevani mikään kovin aktiivinen… Luulenpa, että Saksasta tulee tehtyä välillä videopostauksiakin, kotoa käsin se tuntuu ehkä hiukan hassulta :)  Näiden lisäksi olen kyllä kovasti pohtinut, että josko loisi blogille oman Facebook-sivun. Minulle on tässä alkanut realisoitumaan myös se asia, että vaihtovuoden vuoksi minun varmaan täytyy itse henkilönäkin liittyä taas Facebookiin. Tai ei nyt kai täydy, mutta nyt jo ennen vaihtoa meille Hampuriin lähteville Erasmus-opiskelijoille on luotu oma FB-ryhmä, jossa voisi tutustua toisiinsa jo etukäteen. Olisihan se mukavaa, joten ehkä vain nielen ylpeyteni ja liityn takaisin vuosien poissaolemisen jälkeen? Saapi nähdä… Tosin, ne syyt joiden vuoksi naamakirjasta aikanaan lähdin ovat sellaisia, joiden kanssa toimisin nyt täysin toisin ja voisin niin tehdäkin. Vaikka eipä tässä elämänvaiheessa muutenkaan esim. mitään kännäyskuvia pahemmin julkaistavaksi asti olekaan. :D

Olisiko blogin FB-sivun luomisessa järkeä? Haluaisitteko seurata Cherrymarjaa Facebookissa?

Niin ja p.s. pieni vinkkaus, että oikomishoitoa-sivullekin tuli tänään uusi postaus, jonka voit lukea tästä

-Marianna

Mainokset

Oikomiskojeiden purkuhehkutusta

Pitää tulla vielä tänne varsinaisen blogin puolellekin hehkuttamaan tätä oikomiskojeiden purkamisen ihanuutta. Kirjoittelinkin asiasta jo oikomishoitoa-sivulleni, mutta otin vielä lisää kuvia ja tämä on minulle niin iso ja hieno juttu että pitää tästä paasata niin kauan kuin joku jaksaa kuunnella! :D

Selostin jo tarkemmin eilen sitä, miten purku meni ja mitä seuraavaksi. Nyt esillä kuitenkin vielä hymykuvia, joita joku on instagramista saattanut jo bongatakin. Siispä seuraavassa hampaat eestä, hampaat takaa, ilman kojeita ja sitä rataa…

IMG_3682

IMG_3681  IMG_3683 IMG_3685

Tuossa ylläolevassa kuvassa olen kyllä superpöllähtäneen näköinen, haha. Lojuin juuri sohvalla töistä tulemisen jälkeen ja keräsin voimia pumppiin, joka alkaa tunnin päästä. Kerkisin kuitenkin välillä vielä tänne bloggailemaan :) Mutta nyt on siis tosiaan yläpuoli vapaa kiinteistä kojeista! Fiilis on kertakaikkisen absurdi ja upea. Ylärivistö on vain NIIIIIIIN kaunis nyt. Juuri viime viikolla valittelin, että hampaani ovat niin hirveän tummuneet oikomisen aikana että pitää varmaan samantien tehdä valkaisu. Mutta mitä vielä! Kun braketit ja kaikki rensselit poistettiin niin kauniin vaalea hymyhän sieltä tuli esiin. Braketit ja erityisesti kiinnitysmuovin reunat vain keräsivät tosi paljon väriä 2,5 vuoden aikana. Juon kyllä kahviakin töissä aika ahkerasti enkä nyt muutenkaan mieti juomisia ja syömisiä tämän tummentumisen kannalta… Lisäksi kojeita purettaessa hampaan pintaa kiillotettiin jos jonkinlaisilla kiillotuskumeilla, joten sekin vaikutti asiaan. Yhtä kaikki, olen täydellisen tyytyväinen lopputulokseen. Ja ihan pian saan alakojeetkin pois! Ehkä kuukausi menee vielä?

Kolmessa ensimmäisessä kuvassa hampaideni edessä menee metallilanka, viimeisessä ei. Kyse on retentiolevystä (retentio=paikallaan pitäminen, tilanteen säilyttäminen), jonka tarkoitus on pitää hampaat saavutetuissa asemissaan ja lisäksi kaaren leveys kohdallaan. Koje on irrotettava ja sitä pidetään noin puoli vuotta koko ajan ja sen jälkeen vielä yöpitoa vähintään saman verran. Olen sen verran vainoharhainen että joko pidän sitä ainakin viisi vuotta öisin tai en ainakaan lakkaa puolen vuoden jälkeen. Tosin leukanivelvaivojen takia minun on hommattava purentakisko asap kunhan saan luvan jättää retentiolevyn päiväkäytöstä pois. Kisko sitten toimii riittävänä retentiona joten luulen että kuitenkin saan heivata tämä läpyskän puolen vuoden päästä lähes kokonaan.

Alla olevassa kuvassa näette retentiolevyni poissa suusta. Tuttu hammaslaboratorion täti oli lisännyt siihen ihanan sydämen ♥ Levy on akryylia, pinteet metallia . Tämä levy ei itse asiassa istu minulle ihan täydellisesti, ja menen huomenna hakemaan uuden minulle tehdyn levyn. Tätä levyä säädettiin, hiottiin ja väänneltiin eilen yli tunti (!) suuhuni ja silti se jäi keikkumaan. Otimme uuden jäljennöksen ja huomenna saan siis uuden kappaleen suuhuni. En kuitenkaan uskaltanut heti purkamisen jälkeen olla ilman mitään retentiota joten otin tämän hiukan huonosti istuvan levyn kuitenkin käyttöön. Levy saa puheen pienesti sössöttämään, tai oikeammin ässän sähähtämään, mutta pärjäsin hienosti jo töissäkin eilen iltavuoron ja tämän päivän, vaikka puhunkin potilaiden kanssa ja vastailen myös puhelimeen. Kun ottaa sen asenteen että hällä väliä, niin keskustelukumppani ei asiaa välttämättä edes huomaa.

IMG_3686

Hakusanoista päätellen näitä oikomisjuttujani lukee tosi paljon ihmisiä, joilla on minun tapaani kirurginen hoitosuunnitelma. Näin taaksepäin katsoen en voi omasta puolestani muuta kuin rohkaista reippaasti vaan lähtemään radikaaliltakin kuulostavaan hoitoon. Kirurgit ja oikojat ovat kuitenkin pitkän koulutuksen käyneitä rautaisia ammattilaisia ja lisäksi Suomessa leikkaustekniikat, -välineet ja -hygienia ovat todella korkealla tasolla. Omat kokemukseni leikkausprosessista ovat positiivisia ja kun tulos on näin mahtava, niin mitä muuta tässä voi kuin olla tyytyväinen. Yksityisellä oikomiseni on maksanut piiiiiiiiiiiiiiitkän pennin ja erityisesti tämä purkuruljanssi tulee niin kalliiksi, että päätä huimaa… Tein kuitenkin diilin osamaksusta, joten yritän päästä hintaketutukseni ylitse. Julkisella puolellahan pääsee noin kymmenen kertaa halvemmalla, joten te onnekkaat jotka sinne pääsette, niin olkaahan tyytyväisiä. Julkisen aikuisten oikomishoidon kriteerit ovat älyttömän tiukat ja jos siihen rumbaan pääsee mukaan, niin minä ajattelen että tuolloin on kyllä onnekas kuin lottovoittaja. Hoitohan ei siis julkisella kustannuksiltaan ole yhtään sen halvempaa kuin yksityiselläkään, erotus vain katetaan verovaroilla. Minä valitsin high wayn ja menin yksärille, vaikka TAYSkin olisi minut huolinut. Valittamista ei silti ole ollut kuin siitä hinnasta.. ;)

Luulin jo vähän leikkauksen jälkeen, että tämä minun oikomiseni olisi näin blogia ajatellen ihan loppuun kaluttu luu. Kummasti sitä kerrottavaa vain tuntuu aina riittävän, eikä lopu vielä tähänkään. Leikkauksesta tulee muuten ensi viikolla tasan puoli vuotta. Ehkä tuhannennen kerran: mihin tämä aika oikein menee…

-Marianna

Morkkista lomailusta?

Olen nyt virallisesti sairauslomalla leukaleikkaukseni vuoksi. Tiesin leikkauksen ajankohdan (onneksi) etukäteen ja siksi pystyin erittäin onnekkaana suunnittelemaan myös työni sen mukaan. Olenkin tällä hetkellä työsuhteiden välissä, edellinen sopimukseni loppui elokuun puolivälissä ja uusi alkaa lokakuun alusta. Esimerkiksi Kelan silmissä olen siis työtön. Samalla statukseni on opiskelija, koska teen tänäkin vuonna jonkin verran (n. 30 opintopistettä) opintoja yliopistoon. En kuitenkaan ole oikeutettu opintotukeen, koska menoni koko vuodelta ylittävät tulorajat. Näiden juttujen lisäksi olen myös kesälomalla, vaikka en saakaan lomapalkkaa. Yhteiskunnallinen statukseni tällä hetkellä on siis itsellenikin vähän hämärän peitossa :D

Joka tapauksessa olen siis lomaillut elokuun 11. päivästä alkaen, tämän viikon lopussa tulee täyteen neljä viikkoa. Isoimman osan ajasta olen kuitenkin ollut sairauslomalla, nyt alkaa olla sen verran normaali olo että pystyn ja jaksan puuhastella enemmän kaikenlaista. Tätä lomaa/vapaata/saikkua on kuitenkin vielä jäljellä reilut kolme ja puoli viikkoa. Kun lomajaksoni alkoi, niin eteenpäin katsoen aika tuntui aivan järkyttävän pitkältä, ajatus siitä että seitsemään viikkoon ei ole pakko nousta aamulla tekemään mitään erityistä, tuntui aivan ihmeelliseltä! Nyt taaksepäin pohtien puolet ajasta tuntuu menneen yhdessä hujauksessa. Ollaan jo syyskuussa, olen palannut kouluun (joo, tiedän että yliopistoa ei saisi sanoa kouluksi mutta sanon silti) ja kandin tutkielmakin on edistynyt ihan kivasti. Silti, kun ehdin lukea joka päivä kirjaa pari tuntia, nukun kymmeneen, valvon yli puolenyön ja hengailen ja tapaan kavereitani, niin pienenpieni morkkis hiipii mieleeni. Pitäisikö tehdä jotain järkevää? Pitäisikö olla jo töissä (ei)? Vai pitäisikö opiskella intensiivisemmin, nyt kun on aikaa? Eräs ystäväni tänään jo kehotti että hei, morkkis nurkkaan ja nauti vaan. Yritän tehdä niin ja onnistunkin siinä ihan hyvin, mutta kun tässä oikeastaan koko aikuisiän on aina vääntänyt jotain koulua, työtä tai muuta juttua niin tällainen joutenolo tuntuu jopa syntiseltä. Ja vielä monta viikkoa edessä!

Olin siis eilen luennolla ekaa kertaa tänä syksynä. Yksi sivuaineeni on hallintotiede, ja se on samalla suuntautumisvaihtoehtoni (meillä tulee suuntautua joko opettamiseen tai johtamiseen). En vielä tiedä, mistä aineesta tekisin ns. pitkän sivuaineeni. Jos pitkän tähtäimen suunnitelmani toteutuu niin teen maisterin kansanterveystieteestä, silloin se tippuisi tämänhetkiseltä sivuaine-paikaltaan ja hallintotiede ainakin jäänee approksi. Katsotaan, mitä tämä opiskelu-ura eteen heittää. Seuraava projekti opintojen ja saralla on alkaa järjestellä opiskelijavaihtoa, jonka toivoisin toteutuvan vuoden kuluttua Hampurissa, Saksassa. Olen ollut yhteydessä yliopiston vaihtovastaavaan, katsotaan millaisia ohjeita sieltä seuraavaksi tulee.

Niin ja tässä kun tätä lomaa nyt on, niin pitäisi häitäkin suunnitella. Edelleenkään asiat eivät ihan kauheasti ole edenneet :D Luulenpa, että kun mieheni menee maanantaina töihin niin minulla on sen verran reilusti omaa aikaa että alan täyttä höökää järjestellä hääjuttuja. Helsinkiin muutto on kuitenkin vienyt sen verran paljon tilaa ajatuksista ja konkretiastakin että häähumu on nyt viime viikkoina jäänyt vähemmälle. Kuitenkin ainakin musiikki- ja pukumissio on tarkoitus hoitaa edes johonkin kuntoon ennen kuin syksyn hulinat omalta osaltani alkavat lokakuussa. Toki Helsingissäkin minulla iltaisin on aikaa, mutta haluaisin että tietyt isot kokonaisuudet ovat kunnossa jo hyvissä ajoin. Pienempiä asioita, kuten kukkia ja koristeita, ehtii sitten vuodenvaihteen jälkeenkin hoitaa.

Kukista puheen ollen, anoppini lähetti minulle sairauslomallani ison krysanteemin, toipumistsemppausten kera. Ihana ajatus! Kukatkin ovat suorastaan purskahtaneet kukkeiksi tässä viimeisen viikon aikana. Vaikka öisin on viileää, niin tämä kasvi tuntuu viihtyvän ulkona hyvin. Olen jopa muistanut kastella sitä :D

IMG_3373

Kasvokuvat ehkä hampaiden puolesta kuuluisivat tuonne oikomishoito-välilehdelle, mutta menkööt nyt selfiestä samalla. Turvotus on lähes kokonaan poissa, tällä hetkellä ulkoisesti eniten koko touhusta muistuttavat nuo kuminauhat, jotka pitävät leuan paikallaan ;) Pidän itse leuan ulkomuodosta ja erityisesti hampaiston ulkonäöstä todella paljon. Eniten kosmeettisesti häiritsi ennen se, että alahampaani eivät näkyneet hymyillessä lainkaan. Nyt ne näkyvät tasapainoisesti, tosin tässä kuvassa jostain ihmeen syystä kieli näkyy vähän hassusti…

IMG_3375

Ihmisten ilmoilla liikkumistakaan ei enää tarvitse edes miettiä, tosin apteekissa farmaseutti tuijotti kuminauhoja suussani melkoisen lumoutuneena, vaikka puhelikin perusvoiteesta. Minulle asia on ihan yhdentekevä, tämä kaikki johtaa kohti täydellistä hymyä joten olen valmis kestämään katseita. Sitä paitsi hymyillessä kumpparit eivät näy. Oikean puolen alahuuli on tunnoltaan vähän erilainen kuin vasen, se jää suu kiinni hiukan eri asentoon kuin vasuri. Tämä korjaantunee kunhan hermojen toiminta palautuu ja lihaksistokin elpyy uusiin asemiinsa. Kaikkineen olen nyt jo todella tyytyväinen suun ja leuan alueen ulkonäköön, ja tilanne tästä vielä hiukan paranee. Kannatti siis lähteä tähän touhuun! Kirjoittelen asiasta lisää taas myöhemmin tuonne oikomispuolelle. Niin ja muuten piti vielä hihkaista, että aion valkaista hampaani ennen häitä. Päädyin kotivalkaisuun ja teen sen vähän ennen häitä, kunhan olen saanut kojeet pois (ja kaiken oikomistouhun maksettua ensin alta pois).

IMG_3376-001

Miehelläni tosiaan kesäloma lähentelee loppuaan. Sen kunniaksi menemme nyt sohvalle syömään jäätelöä ja katsomaan maailman parhaan rikossarjan, Breaking Badin vihoviimeisen jakson! En kestä, eilen jo suurinpiirtein revin hiukset päästäni kun jakso oli niin jännä :D

-Marianna