Hampurin maraton

Vihdoin se koitti, sunnuntai ja kauan odotettu isoveljeni Tuomaksen maraton! Selitän tätä juoksua tässä aika tarkkaan vaikka tämä blogi onkin minun elämästäni kertova eikä veljeni ;) Tiedän vain, että siellä on monta maratonselostuksen odottajaa, joten täältä pesee.

Juoksija itse oli ainakin lauantaina illalla vielä aika viilipyttynä, mutta meitä muita kyllä jännitti senkin edestä. Olimme suunnitelleet viisi-kuusi paikkaa reitin varrelle, joiden välillä aioimme suhata sekä junalla että jalkamatkassa kannustamaan veljeäni. Yhden turhan reissun teimme 22 km etapille ja veljeni oli ehtinyt jo juosta tuon paikan ohitse, mutta palasimme siten vain pikiliukua takaisin keskustaan ja ehdimme vielä passelisti hurramaan, kun Tuomas juoksi maalisuoran kunnialla loppuun asti :) Kaikkiaan ehdimme näkemään hänet reitillä neljä kertaa, ihan hyvä saldo siis. Erityisen mukavaa oli olla kannustamassa viimeisellä sadalla metrillä, voi yyh että olin Tuomaksesta niin ylpeä ♥

Hampuri maraton, Hamburg marathon, Haspa marathon Hamburg

1 km etapilla, Afrikan miehet juoksivat niin lujaa ohi ettei paljoa ehtinyt näkemään! Koko kisan voittaja oli etiopialainen Afera ajalla 2:06:58.

IMG_20160417_091919

Hampuri maraton, Hamburg marathon, Haspa marathon Hamburg

IMG-20160417-WA0008

Maratonin seuraaminen ympäri kaupunkia kävi kyllä ihan työstä sekin. Meillä oli aika kunnianhimoinen aikataulu sen suhteen, moneenko paikkaan aioimme ehtiä. Kaksi etappia jouduimme matkan varrella jättämään välistä poiskin. Vaikka metroja menee ristiin rastiin Hampuria muutaman minuutin välein niin siirtymisissä paikasta toiseen oli välillä tosi kiire. Jonkun pätkän juoksimmekin, että ehdimme bongaamaan Tuomaksen :D

Hampuri maraton, Hamburg marathon, Haspa marathon Hamburg

IMG-20160417-WA0006

Tuomas juoksi koko matkan, kuulemma juomaa ottaessa vähän otti kevyempiä askelia. Yhtä musta-asuista juoksijaa oli välillä ihmismassasta tosi hankalaa seuloa, bongauspaikoilla sai olla silmä kovana ettei Tuomas päässyt pujahtamaan ohitse! Vaikeusastetta lisäsi vielä se, että meillä ei ollut muuta kuin veljeni antama aika-arvio etapeille takeena siitä, koska hän olisi kohdalla. Maratonille olisi ollut ilmeisesti ollut olemassa myös älypuhelinsovellus, jossa sirutetut juoksijat olisivat reaaliaikaisena näkyneet. Sen hinta oli vissiin joku parikymmentä euroa (!) joka appsista tuntui etukäteen älyttömältä hinnalta, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen olisi ihan ehdottomasti pitänyt hommata se seuraamista helpottamaan. Ehkä seuraavalle maratonille sitten ;)

Hampuri maraton, Hamburg marathon, Haspa marathon Hamburg

Maaliviivan takana. Tässä vaiheessa olimme jo nähneet Tuomaksen loppuspurtin ja olimme matkalla juoksijoiden tapaamispaikalle.

IMG_20160417_135548

Ei voi sanoa, että voittajan olisi HELPPO hymyillä, juoksun jälkeen jalat olivat kuulemma aika puuroa :D Pikkuveli taasen on hyvinvoivamman näköinen. Tuomaksen loppuaika oli 04:00:22.

Oli kyllä todella hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan ja mielenkiintoinen päivä! Maratonia oli mukavaa seurata, en ole koskaan ollut katsomassa näin isoa urheilutapahtumaa. Lisämaustetta toi muiden suomalaisten (kaikkiaan 112) bongaaminen sekä kaiken maailman ihmeelliset vitsiasut, joita juoksijoilla oli päällä :D Löytyi 80-luvun teemalla pukeutunut sulkapallon pelaaja (mailakin mukana), Brandenburgin portti Berliinistä, Sebamed-saippuapullo, Darth Vader sun muuta… Ihan älyttömissä kostyymeissä ihmiset viitsivätkin juosta! Ikähaarukka oli maratoonareissa melkoinen, nuorimmat näyttivät alle 15-vuotiailta ja vanhimmat varmaan yli seitsemänkymppisiltä. Kaksi juoksijaa bongattiin paljain jaloin!

Tämän ison tapahtuman jälkeen on vähän harmi, että Hampuri ei saanut yrittämiään 2024 kesäolympialaisia, niitä olisi ollut ihan mahtava palata tänne seuraamaan. En ole mikään erityinen urheilufani sen suhteen, että mikään laji ei minussa herätä mitään kovin suuria tunteita. Enemmänkin tapahtumien juhlava humu ja tunnelma houkuttavat, ehkä joskus voisi matkustaa olympialaisiin jonnekin päin maailmaa :)

Tässä vielä muutama linkki kiinnostuneille (aukeavat Excel-taulukkona):

Sijoitukset, miehet

Sijoitukset, naiset

Suomalaiset juoksijat

-Marianna

Mainokset

Perhe kyläilemässä

Maratonit on nyt juostu (tai siis en minä juossut vaan veljeni), perhe kyläillyt ja minulla taasen alkaa normi arki tämän epätavallisen vilkkaan, parin viikon vierailu- ja reissausjakson jälkeen. Oli tosi ihanaa kun kaikkia rakkaita kävi kylässä täällä Hampurissa, nyt pitää sitten taas jaksaa orientoitua koulunkäyntiin ja lukukauden kahteen viimeiseen kuukauteen.

Perheeni vierailu oli varsin tapahtumarikas ja tuli touhuttua yhtä sun toista ja kierrettyä kaupunkia aamusta iltaan. Kävimme monessa ihan loistavassa ravintolassa syömässä, voi pojat on täällä Hampurissa on hyviä ruokapaikkoja! Kelitkin suosivat kohtalaisen hyvin, eli ihan joka päivä ei satanut mitä voinee pitää voittona ;)

IMG_20160414_180218

IMG-20160417-WA0011

IMG_20160414_180936

IMG_20160414_180940

IMG-20160414-WA0011

Pientä shoppailuakin tuli harrastettua, muut taisivat ostaa vaatteita sun muuta, minä ja äitini keskityimme yllätys yllätys lankakauppojen ihasteluun :D Koskahan tämäkin lankahulluus menee ohitse? Tässä vasta aika hiljattain olen päässyt Novita-yksisilmäisyydestä laajentamaan reviiriä vähän muihinkin lankoihin, ja valikoimaa onkin sitten ihan eri lailla. Hinta taas nousee hienouden kanssa samassa suhteessa, mutta mitäpä sitä ei kutomisen eteen olisi valmis uhraamaan…

IMG_20160415_113259

IMG_20160415_114747

IMG_20160416_151150

IMG-20160417-WA0019

Nuorison kesken kävimme myös piipahtamassa Hampurin yöelämässä, äiti jäi hotellille kylpyammeeseen loikomaan :D Lähdimme katsomaan kevät-Domia eli huvipuistoa/tivolia, joka on St. Paulilla aina neljä kertaa vuodessa noin kuukauden ajan. En ollut Domissa aikaisemmin käynyt, ja herranjestas oli kyllä valtava tivoli! Kokoa ja välkkyviä valoja oli ihan loputtomiin isolla hiekkakentällä, mutta aina sadan metrin välein toistuivat samat narunvedot ja Nutella-crepe- kojut, että ehkä siinä hieman olisi karsimisen varaakin ollut. Perjantai-iltana porukkaa oli kuin pipoa, katselimme Domin viimeisen viikonlopun kunniaksi pidetyn ilotulituksen ja poikkesimme sitten vielä Reeperbahnille. Kovin myöhään emme viitsineet yössä kukkua, jottei maratoonarin rytmi mennyt sekaisin :)

Hamburg dom, Hampuri dom, Hampuri huvipuisto

Hamburg dom, Hampuri dom, Hampuri huvipuisto

Hamburg dom, Hampuri dom, Hampuri huvipuisto

Hamburg dom, Hampuri dom, Hampuri huvipuisto

IMG_20160418_143916

IMG-20160418-WA0001

Pientä jännitysmomenttiakin oli ilmassa, koska yksi seurueesta oli juuri ennen matkaa Suomessa vatsataudissa ja reissuun lähtö meinasi olla vaakalaudalla. Koko sakki tänne kuitenkin saapui ihan suunnitellusti eikä ainakaan vielä, kun kaikki ovat jo lentokentällä, ole muille tullut oireita. Suurin kammo oli tietysti se, ettei maratonille menossa ollut veljeni vain olisi tautia saanut, pidimme yllä melkoisia bakteeri-varotoimia koko reissun ajan ja ilmeisesti onnistuimme ;)

Sunnuntain maratonista minulla on sen verran paljon kuvia, että postaan siitä erikseen huomenna! Aamulla ei onneksi ole aikaista herätystä, saan nukkua vähän univelkoja pois ja sitten paluu arkeen.

-Marianna

Huurteista uutta vuotta 2016

On uuden vuoden ensimmäinen päivä, huh sentään. Edellisistä blogivuosistani poiketen en tee tänä vuonna vuosikatsausta menneestä kahdestatoista kuukaudesta. Viime vuoteen sisältyvät elämäni kamalimmat ja ihanimmat päivät. Oli huikeat polttarit, täydelliset häät, upea matka Japaniin, Saksaan lähtö ja eniten mökillä uimista moneen vuoteen. Isän poismeno ja nääpein kesä koskaan taas jäävät kyllä miinuspuolelle. Nyt kun ensimmäinen joulu vajaalla perhemiehityksellä on takana ja uusi vuosi on alkanut, niin on jotenkin helpottunut olo. Jospa tästä lähtisi nyt mielialakin sitten nousuun ja suunta kevättä kohti.

Pari viime viikkoa ovat sujuneet tosi mukavasti kyläillen ystävien ja sukulaisten luona ja kotona perheen ja lähipiirin kanssa hengaillen. Meilläpäin tuo perhemalli laajenee oman ydinperheenkin ulkopuolelle aina serkkuihin ja setiin saakka, täällä landella eivät ovet ole lukossa ja sisään mennään sekä kotiin että naapuriin ihan koputtamatta. Ihan kuin ennen maailmassa, hah hah. IMG_5271

IMG_5272

IMG_5292

Vuosi vaihtui tällä kertaa pienellä ystäväporukalla varsin rauhallisissa merkeissä. Saunomista, lautapelejä, jääkiekkoa ja aivan mainio uudenvuoden illallinen johon sisältyi peurapihviä ja lohkoperunoita, ai että oli kyllä loistavasti kokattua lihaa! Haastoimme aivojamme tietokisan merkeissä melkein kahteen asti, sitten minä ja mieheni lähdimme kotiin minun ollessa kuskina. Muutaman raketinkin näimme, kellään meidän porukasta ei ollut intoa rahan paasaamiseen taivaalle mutta katselimme metsän takaa naapureiden paukkuja.

Uudenvuoden lupauksia en ole kovin vakavin mielin ikinä tehnyt, yleinen ryhtiliike tämän joululoman megamässäilyn jälkeen on jo itsestäänselvyys. On ollut ihanaa olla kotonurkilla joulun ja loman vietossa, mutta palaan kyllä Hampuriinkin todella mielelläni. Kiva päästä takaisin arkeen ja johonkin järkevään päivärytmiin. Lähestyvää tenttikautta lukukauden loppuessa tammi-helmikuun vaihteessa taas en kyllä todellakaan odota, tai korkeintaan pelkään kauhulla. Muutama kurssi on ollut niin kinkkinen että vähän jänskättää kuinka tentissä käy. Helmikuussa onneksi odottaa taas jo piiiitkä loma, sille varalle minulla on jo jotain suunnitelmiakin tehtynä. Katsotaan, mitä saadaan toteutettua, mutta vähän tuo Etelä-Saksa houkuttelisi.

Tässä kaikkien tuttujen kanssa lomalla jutellessa olen huomannut, että tosi moni jotenkin ihmettelee minun ja mieheni taloudellista pärjäämistä Saksassa. Lienee ihan selvää että opiskelijana ei mitään huimia rikkauksia ole käytettävissä, mutta me kuitenkin asumme ja pärjäämme Hampurissa ihan hyvin. En ole mielestäni mitenkään velvollinen selvittämään kenellekään raha-asioitamme yksityiskohtia myöten, jaan näitä juttuja sitten halutessani korkeintaan perheelleni ja lähimmille ystävilleni. Elämme kuitenkin Hampurissa ihan omilla rahoillamme, sen verran voin paljastaa että lottovoittoa ei vieläkään ole meille osunut yrityksistä huolimatta ;)

IMG_5290

IMG_5294

IMG_5297

Oli muuten harvinaisen kaunista mökkirannallamme, kun kävimme mieheni kanssa kuvailemassa jäätyneitä rantakivikoita ja muitakin tämän postauksen kuvia. Luulin, että jää olisi ollut sileän mustaa mutta tuolla rantapoukamassa jää olikin jäänyt ”aalloille” ja oli melkoisen mukulaista. Kovin kauas rannasta en uskaltautunut, mutta naapurin mies kyllä sanoi että 20 m päässä rannasta jäätä olisi ollut jo 10 cm, eli kyllä sinnekin olisi uskaltanut ainakin periaatteessa mennä. Odotin kovasti tältä lomareissulta että olisin päässyt oikein kunnon lumihankeen kahlailemaan (edes näön vuoksi, että olisi kerran talvessa kokenut senkin), mutta ainakin toistaiseksi vähän huonolta näyttää. Vielä muutamia päiviä on lomaa jäljellä joten pidän toivoa yllä.

IMG_5304

IMG_5305

Lento Hampuriin lähtee tiistai-aamuna kahdeksan maissa, mutta vielä ehtii ottaa rennosti, syödä suklaata ja ehkä vähän kyläilläkin. Olen myös lukenut jo kaksi ja puoli kirjaa, olen Saksassa ollessa aika paljon kaivannut suomenkielistä kevyttä lukemista. Jopa sarjakuvia on ollut ikävä! Muutaman Don Rosan parhaan aion vielä hotkaista ennen Saksaan paluuta.

Nyt vielä yksi joulukinkkuvoileipä ja pian saunaan.

-Marianna

Joulukuun kuulumisia

Onpas tullut pitkä postaustauko! Noh, arvelin niin jo etukäteen, kun vieraita oli Suomesta tulossa sellaisella innolla ettei mukana meinannut pysyä. Viimeiset pari viikkoa hurahtivat todella nopeasti, ja viikon päästä ollankin sitten jo Suomessa ♥ Oli aivan ihanaa saada kyläilijöitä, erityisesti nyt joulukuussa kun koko Hampuri pursuaa elämää joulutorien vuoksi. Olen tässä kuussa käynyt eri joulutoreilla niin paljon, että (melkein) alkaa jo kyllästyttää. Torit ovat ihana konsepti ja niillä on jotenkin aivan ihana ja lämmin joulutunnelma. Lisäksi koitan pitää mielessä, että tämä on nyt ainoa aika kun todella asumme täällä joulutorien aikaan, joten pitää nauttia näistä hetkistä ja koittaa jaksaa ottaa vielä yksi lasi hehkuviiniä.. ;) Vaikka mistä sitä tietää jääkö tämä joulutoriaika viimeiseksemme, ainakin ensi vuonna muutamme takaisin Suomeen mutta kuka sitä tulevaisuudesta tietää. Mitä kauemman olen täällä Saksassa niin sitä suurempi into ulkomailla asumiseen on. Ehkä sitten jossain hamassa tulevaisuudessa kun olen terveystieteen maisteri, pääsen maailman terveysjärjestölle töihin ja teen uraauurtavaa rokotetutkimusta, niin asumme taas mieheni kanssa jossain muualla kuin Suomessa. Tai sitten muutamme ensi vuonna Ylöjärvelle. Haha :D

Suomi-tyttöjen vierailusta jo kertoilinkin, ja pari päivää heidän lähtönsä jälkeen saapui mieheni ystävä ja bestman Ville. Hänen kanssaan kiertely oli ehkä hiukan eri henkistä kuin minun ystävieni. Ainakin Reeperbahn ja muutkin ilta-aktiviteetit tulivat tutuksi… Oli ihan kiva huomata että tuossa Bergedorfissakin löytyy menopaikkoja ja kivoja ravintoloita, joissa voi istua iltaa viikolla. Viikonloppuna varmasti elämää on vielä enemmän. Ehkä oma pikkukylä-tausta vaikuttaa tähän että tulee sympattua pieniä paikkoja, kyllä sitä 18-vuotiaanakin ajatteli että wow, onpa jossain Kankaanpäässä kova meno viikonloppuisin :D Nyt Hampurissa oltuani Tampere tuntuu pieneltä kun ajattelee vaikka ravintoloita, kauppoja, menomahdollisuuksia ym. Enkä nyt yhtään tarkoita että Tampere olisi mikään säälittävä tai huono paikka, lempikaupunkinihan se on :) Sitä vain, että kyllä tällainen iso kaupunki kuin Hampuri todella tarjoaa tekemistä ja näkemistä aivan loputtomiin. Eipä silti, en minä koko ajan jossain aktiviteetissa juokse, ja lisäksi aina kun jotain haluaa tehdä niin se yleensä maksaa jotain. Esim. Room Escapea haluaisin kuollakseni kokeilla, sellainen tosin löytyy Suomestakin (Tampereeltakin??) onneksi!

Villen kanssa kävimme syömässä Hampurissa suositun Hans im Glück (suomeksi jotakuinkin ”Hansilla kävi tuuri”)- ketjun ravintolassa. Älyttömän hyvää burgeria ja raparperimehua, mmm! Melkein jo kansiksessamme Schweinskessa Bergedorfissa otin viinilasin kylkeen perinteisen apfelstrudelin eli omenatortun.

Blogiin muokatut1

Sporttibaariinkin poikien kanssa eksyimme, ja sieltä löytyi myös TPS:n lippu! Niin ja viimeinkin sain käsiini joulutorilla himoitsemani Dresdener handbrotin eli tuon kuvassa näkyvän ihanan uunileivän. Ähky meinasi iskeä, mutta hyvää oli.

Hakutulokset kohteelle blogiin muokatut

Vierailijoiden Suomeen palaamisen jälkeen täällä on elelty ihan normi arkea. Eli ei mitään hulppeaa shoppailua, söpöillä joulutoreilla kiertelyä, jännittävissä aktiviteeteissa ravaamista koko aikaa todellakaan, vaan enemmän jotain tällaista mitä kuvassa…

Blogiin muokatut

Olen jo aika lailla lomamoodissa, koska enää kaksi kouluaamua ennen joululomaa! Esseitä olen urakoinut hartiavoimin valmiiksi, aika monessa on palautus tammikuun alussa ja en tosiaan halua uhrata joululomastani hetkeäkään läksyjen miettimiselle. Kaksi tehtävää sain palautetuksi eilen, tämän päivän missio olisi väkertää posteri tilastotieteen oppimistehtävästä. Onko onnettomuuteen joutumisella ja huonolla näöllä tilastollisesti merkitsevää yhteyttä? Voin kertoa, että ei…

Lennämme siis Suomeen tulevana lauantaina, ja en malta odottaa! Ensinnäkin juhlimme heti sunnuntaina sairaanhoitajaksi valmistuvaa veljeäni, ja toisekseen perheen, sukulaisten ja ystävien tapaamista olen ikävöinyt koko syksyn. 2,5 viikkoa on onneksi jo sen verran kivan pituinen loma, että ehtii vähän löhötäkin eikä tarvitse vain juosta kahvipöydästä toiseen. Vielä olisi kuitenkin yksi viikko edessä, vähän ajattelin josko huomisen vapaapäivän kunniaksi lähtisi käymään jossain, vaikka Kielissä. Katsotaanpa. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

-Marianna

Läksiäisten valmisteluja

Koska lähtöömme on enää muutamia viikkoja aikaa ja meillä on vielä muitakin viikonloppusuunnitelmia, niin aloitamme läksiäisten pitämisen tänä viikonloppuna. Kestitämme pienesti ja rennosti minun sukulaisiani jotka asuvat äitini lähistöllä. Kuten olen monesti kertonutkin niin meidän isän puolen sukumme on toisilleen tosi läheistä ja olemme todella paljon tekemisissä. Asiaa helpottaa myös se, että suurin osa asuu yhdessä ryppäässä saman pienen maalaistien varrella, hehe. Siispä täällä äitini luona tänään grillailemme ja juopottelemme :D Äitini tuolla parasta aikaa sekoittelee boolia sankoon ja mieheni on värvätty ruokaostoksille. Itse pippalot alkavat tuossa ehtoompana. Onneksi on luvattu niin kivaa keliä, että saamme olla ulkona!

Eilenkin tänne maalle tullessamme oli tosi hieno ilma, onni niille jotka säästivät lomansa elokuuhun (tai niille, joilla ylipäätään on loma…) Tänä kesänä loma olisi minullekin kyllä maistunut, vaikka siis toki minullakin lomaa oli sen verran, että kävimme Japanissa. Vaikka matka olikin mahtava niin olisi ollut ihan mukavaa vielä saada löhötä kotonakin loman merkeissä! Siksipä en yleensä ole kauheasti innostunut siitä, että esim. koko talviloman käyttäisi alusta loppuun reissussa. Minulle loma asiana edustaa myös sitä, että ei tarvitse tehdä yhtään mitään.

ch1

Nämä kuvat ovat mieheni isän luota. Mikä suomalainen rantaidylli :)

cherrymarja

Tässä elämäntilanteessani vain, jossa vuodet eivät ole seuranneet toisiaan samanlaisina aikoihin, jäävät pitkät lomat vielä haaveeksi. Onneksi minulla on kuitenkin ollut joustavia työnantajia sen suhteen, että palkattomiakin pätkiä on järjestynyt ja on sitten päässyt touhuamaan omiaan ihan kesken työvuodenkin. Menneet lomapäivät käytin tosiaan siis toukokuun Japanin reissuun ja nyt tämän lomankertymisvuoden lomapäivät säästän ensi kesään, samoin tekee mieheni. Minulla loppuvat työt puolentoista viikon päästä ja opintovapaa alkaa. Opintovapaani kestää muistaakseni ensi vuoden kesäkuun loppuun, sitten joko palaan suoraan töihin tai pidän kesälomaa mieheni kanssa. Olen tällä tietoa ihan palaamassa normaalisti nykyiseen työhöni, mutta tuntimääristä pitää vielä hieman pitää myöhemmin pomon kanssa palaveria. Palattuani Saksasta minulla maisteriopinnot jatkuvat Tampereella ihan normaalisti, tosin en kauheasti vielä pysty niitä suunnittelemaan koska opetussuunnitelmaa ei sinne asti ole olemassa. Luulisin kuitenkin, että n. 50% työaika voisi olla passeli. Sitä tein 1,5 ensimmäistä yliopistovuottani ja vaikka välillä oli melkoista juoksua ja rumbaa mennä yliopiston ja työpaikan väliä niin ihan hyvin se onnistui. Jos saan kaikki Saksan opiskelut hyväksiluettua suoraan Tampereen tutkintooni, niin arvelisin minulla olevan jäljellä reilu vuosi Tampereella. Valmistuisin siis 2017, opiskeluoikeutta minulla on tällä haavaa vuoteen 2018 saakka. Siihen ymmärrykseni mukaan saa kyllä pidennystä melko helposti, jos siihen on tarvetta. Opiskelu on mielestäni mukavaa puuhaa ja olen tässä pohtinut jo hiukan sitä, että pitäisikö sitä sitten vielä… Mutta katsotaan sitä joskus myöhemmin ;)

Palataanpa nykyisyyteen tulevaisuuden haaveista. Kesä on ollut kyllä niin surkea ilmojen puolesta että nyt kun on tällä viikolla saanut hiukan nauttia aurinkoisista päivistä niin mieli on kyllä levännyt ja varsinkin täällä maalla pääsee kivasti kesätunnelmaan. Eilen kävimme mökillä saunomassa ja uskaltauduin uimaankin, jo neljäs kerta tänä kesänä!

kesämökki

IMG_20150807_211334

IMG_20150807_211417

IMG_20150807_211456

IMG-20150807-WA0002

Perheeni mökki ja ranta ovat minulle yksi ehdottomia lempipaikkojani maailmassa. Lapsuuteni oli muistoissani aivan täydellinen, hauska ja ihana ja paljon niihin muistoihin kuuluu mökillä uiskentelua ja yöpymistä, metsissä remuamista ja erinäisiä ”seikkailuja” joita serkkujeni ja kavereideni kanssa järjestimme. Lapsuuden rakkain ystäväni oli serkkuni Tero, joka vieläkin on kuvioissa mukana mutta emme enää ihan niin paljoa siellä metsissä remua kuin muksuina. Teron kanssa olimme melkoisia hurjapäitä ja muistan eräänkin keskustelun, jossa pohdimme vanhan heinäkärryn reunalla istuskellen että olisi se sitten ihan sairaan jännää, jos meidät vaikka kidnapattaisiin ja sitten meidän pitäisi omin neuvoin selviytyä jostain auton takakontista vierailta mailta takaisin kotiin. Mainittakoot että tuohon aikaan (n. 7-10-vuotiaana) ahmin hullun lailla Tintti-, Asterix- ja Lucky Luke- kirjoja, ja niistä sai kidnappaamisesta ehkä vähän ruusuisemman ja jännittävämmän kuvan kuin todellisuudessa…

Eilen uimaan mennessä arvelin, että tänä kesänä ei kyllä lämpimiä uimavesiä taida tulla lainkaan. Nyt neljännellä uintikerralla vesi ei edelleenkään tuntunut lämpimältä, vaan päinvastoin ihan saakelin kylmältä. Olen uimaan mennessä ihan nynny ja nytkin meni noin 20 minuuttia varpaiden kastelusta siihen, että olin kaulaa myöten vedessä. Hiippailen aina hiljalleen kohti syvempää ja hyrisen ja puistattelen, kun iho menee kananlihalle. Lopulta sitten pakotan itseni kastamaan, koska kyllä siihen kylmään veteenkin sitten vain tottuu ja fiilis on pulahduksen jälkeen kyllä aina ihan mahtava. Nyt loppukesällä järven ja metsän tuoksukin on aivan huumaavan ihana, tuolla rannalla olo on kyllä aina niin täydellisen seesteinen. Puulämmitteisessä saunassa tulee hyvät löylyt ja lopulta voi vielä katsella auringonlaskua mökin terassilla. Ahh!

Nyt täytyy alkaa vielä henkisesti valmistautua illan pippaloihin. Näiden rantakuvien myötä kaikille oikein mukavaa kesäviikonloppua :)

IMG_20150807_211434

IMG_20150807_211547

IMG-20150807-WA0003

-Marianna

 

Tarttis teherä jotain

Saksaan lähtemiseen on enää alle kuukausi aikaa. Voi kääk. Olen tätä asiaa tässä nyt panikoinut sekä oikean elämän että blogin puolella, joten en nyt heittäydy siihen. Mutta tekemättömiä hommia on vielä vaikka kuinka paljon, enkä tällä nyt tarkoita vain pakkaamista ja asuntoon liittyviä juttuja.

Pitäisi…

…käydä kampaajalla. Olen ottanut itseäni niskasta (tai tukasta, hah hah) kiinni ja alkanut hoitaa hiuksiani paremmin. Pesen hiukset joka työpäivän jälkeen (verta ja sylkeä, yäk), mutta aika usein pesu tulee tehtyä sillä lailla vähän hutaisten tai ainakaan hoitoaineen vaikutusaika ei ole ollut riittävän pitkä. Tämä yhdistettynä jatkuvaan hiusten ponnarilla pitämiseen vie pehkoni kadotukseen. Nyt olen kuitenkin sekä satsannut hyviin mömmöihin että vieläpä kuivannut hiuksia pyyhkeeseen ennen hoitoaineen laittoa, antanut sen vaikuttaa kauemman, suihkinut vielä pesun jälkeen lämpösuojasuihketta tukkaan ja föönannut sen sitten hellävaraisesti. Lopuksi hieron latvoihin hiusöljyä. Ja pörröpää on poissa, voilá! Ainakin välillä… Hiuksia pitäisi myös hiukan siistiä, ainakin otsista. Leikkasin sitä viimeksi itse eilen keittiösaksilla, tuli tosi hieno :D Voi kamaluus, kun ekan kerran pitää Saksassa mennä kampaajalle.

…käydä silmälääkärillä. Käyn näöntarkastuksessa noin kerran vuodessa, mutta enimmäkseen optikolla. Silmälääkärissä olen käynyt viimeksi niin kauan sitten, etten kehtaa edes sanoa. Käytän jatkuvasti erityisesti arkisin piilolinssejä ja välillä silmäni ovat kyllä aika ärtyneet. Lisäksi haluaisin uudet silmälasit. Tämä kaikki asioiden hoitamatta jättäminen on ihan vain saamattomuutta, ei mitään muuta. Mutta siis, silmälääkäri pitää ehdottomasti hoitaa alta pois ennen lähtöä.

…ostaa varastoon rasvaa ja muutamia muita lääkkeitä. Olen niin fanaattinen perusvoiteiden käyttäjä että en oikein haluaisi lähteä randomilla kokeilemaan mitään uutta ja tuntematonta. Suomen apteekkien voiteet olen enimmäkseen kahlannut läpi, mutta epäilen että niitä ei ole Saksassa saatavilla. Lääkkeiden suhteen olen luottavaisempi, mutta sitä en tiedä, käyvätkö suomalaiset reseptit ulkomailla. Tietääkö joku?

…uusia passi ja ajokortti. Tähän olen sentään jo varannut ajat. Tajusin vasta passiajan varattuani, että ajokorttia ei saakaan uusia samalla reissulla, vaan sille pitää varata ihan oma aika. Voi tsiisus, joudun siis rämpimään poliisiasemalle vielä toisen kerrankin. Vaikka oikeastaan tämä ei ole ihan niin iso vaiva kuin annan ymmärtää, kiitos nykyisen ajanvaraussysteemin. Jos Tampereella haluaa jossain päästä oikein kunnolla jonotuksen makuun, niin suosittelen pääpoliisiaseman vuoronumerojonoa. Myös FimLabin labra on kiva paikka mennä viettämään vaikka vapaapäivää. No, onneksi siis sekä passi että ajokortti ehtivät hyvin saapua ennen lähtöä, tänään kävin passikuvassa. Pääseepä sitten rajan yli ja kruisailemaan autobaanalle :D

…tavata ihmisiä. Varmaan kymmenen kaveriani on ilmoittanut/minä olen ilmoittanut, että ennen lähtöäni pitää vielä nähdä. Voi että, kuinka haluaisinkaan nähdä teitä kaikkia vielä Suomessa ollessani! Mutta sanon ihan suoraan, että kertakaikkiaan en tule ehtimään. Yritän, mutta viikonloppuja on niin vähän ja ne olen suurimmalta osin jo suunnitellut, ja viikot taas hujahtavat töissä ja juoksevien asioiden hoidossa. No seli seli, mutta pyydän jo valmiiksi anteeksi kaikilta, joita en ehdi treffata. Siispä laittakaamme sitäkin kuumemmin Skype/WhatsApp/sähköposti/Ryanair laulamaan. Kyläilemään Hampuriin olette lämpimästi tervetulleita.

Viikot hujahtavat silmien editse ihan älytöntä vauhtia, töissä on nyt melkoista kiirettä. Enää 11 aamunousua jäljellä, sitten alkaa vuoden kestävä opintovapaani :) Nyt kuitenkin alan valmistella illallista, veljeni tulee meille kyläilemään (alla olevan kuvan piirakka odottaa jo syöjäänsä). Ciao!

Raparperi-mansikkapiirakka

-Marianna

Löysä viikonloppu

Olen viettänyt löysää viikonloppua landella äitini luona. Nyt kun kesä on ollut tällainen surkean sateinen ja sattuneesta syystä muutenkin surkea, niin ei oikeastaan niin haittaakaan vaikka suurin osa viikonlopuista tulee vain möllötettyä kotona ja enimmäkseen sisätiloissa kirjaa lukien tms. löysäillen. Jotenkin tällainen rento oleskelu silti tuntuu aivan ihanalta hektisen kevään ja alkukesän jälkeen, jolloin koko ajan piti mennä pää kolmantena jalkana jonnekin ja kalenteri oli pitkälle buukattu menoista. Olen jättänyt partiojututkin oikeastaan kokonaan sivuun, hieman jo silmälläpitäen tulevaa syksyn Suomesta karkaamista. Aika aikaa kutakin, nyt on aika ottaa löysemmin ja keskittyä omaan ja perheen hyvinvointiin.

Vaikka viikonloppu on mennyt löysästi niin mukavaa on silti ollut :) Isän kuolema on lähentänyt perhettäni ja sukulaisiani kovasti ja se onkin tosi mukava ja hyvä juttu. Eihän tästä kamaluudesta yksin kukaan selviäisikään, onneksi suku on tässä suhteessa paras eikä pahin ♥

Kuten Instagramista varmaan näitte niin saimme eilen kalassa käydessä melkoisen saaliin ahvenia! Mieheni on kova kalastamaan ja minäkin kyllä ihan tykkään siitä touhusta, tai oikeastaan ehkä vielä enemmän tykkään ylipäätään järvellä ja rannalla olemisesta. Tämä lapsuudenkotini on niin lähellä rantaa että tuo kotijärvi on minulle tärkeä paikka ja näin kesäisin rannoilla tuleekin vietettyä aikaa. Olisin kovasti halunnut tänä viikonloppuna päästä uimaan, mutta perskules kun ilma on niin kylmä että ei siellä kyllä kerta kaikkiaan pysty oleilemaan! Kun rannalla pitäisi (ihan oikeasti) olla toppatakki tuulessa päällä niin pelkissä uikkareissa veteen meneminen tuntuu hirveältä ajatukselta toteuttaa… Eilen tosin, kun olimme ongella niin veneestä päin vesi oli ihanan lämmintä! Kas kummaa :D

Vaikka näin (nykyään) kaupunkilaisena tulee herkästi ajateltua, että Tampereella on paljon enemmän tekemistä, niin täällä kotinurkilla taas on kaikkea muuta kivaa, mitä kaupungissa ei oikein voi tehdä tai ei vain tule tehtyä. Tällaisia juttuja ovat juurikin tuo rannalla ja mökillä hengailu, frisbeen ja tikan heitto ja kalastaminen.

Downloads

IMG_20150717_210423

IMG_20150717_210436

Asiasta toiseen, huomasittehan että päivitin tuonne blogin oikeaan sivupalkkiin kanavat, joiden kautta blogiani voi seurata? Entinen Blogilista on lopettanut keväällä toimintansa, sen tilalle tai ainakin seuraajaksi on tullut niin ikään suomalainen Blogipolku. Sen kautta voit seurata blogiani täältä. Tuttuun tapaan Cherrymarja löytyy myös Bloglovinista sekä Vimeosta, jossa en kyllä voi sanoa olevani mikään kovin aktiivinen… Luulenpa, että Saksasta tulee tehtyä välillä videopostauksiakin, kotoa käsin se tuntuu ehkä hiukan hassulta :)  Näiden lisäksi olen kyllä kovasti pohtinut, että josko loisi blogille oman Facebook-sivun. Minulle on tässä alkanut realisoitumaan myös se asia, että vaihtovuoden vuoksi minun varmaan täytyy itse henkilönäkin liittyä taas Facebookiin. Tai ei nyt kai täydy, mutta nyt jo ennen vaihtoa meille Hampuriin lähteville Erasmus-opiskelijoille on luotu oma FB-ryhmä, jossa voisi tutustua toisiinsa jo etukäteen. Olisihan se mukavaa, joten ehkä vain nielen ylpeyteni ja liityn takaisin vuosien poissaolemisen jälkeen? Saapi nähdä… Tosin, ne syyt joiden vuoksi naamakirjasta aikanaan lähdin ovat sellaisia, joiden kanssa toimisin nyt täysin toisin ja voisin niin tehdäkin. Vaikka eipä tässä elämänvaiheessa muutenkaan esim. mitään kännäyskuvia pahemmin julkaistavaksi asti olekaan. :D

Olisiko blogin FB-sivun luomisessa järkeä? Haluaisitteko seurata Cherrymarjaa Facebookissa?

Niin ja p.s. pieni vinkkaus, että oikomishoitoa-sivullekin tuli tänään uusi postaus, jonka voit lukea tästä

-Marianna