Hampurin aamukampa

Aamukampa olisi pitänyt hommata jo aikoja sitten, koska aikani Hampurissa käy toooodella vähiin! Neljän päivän päästä palaan siis koti-Suomeen ♥ Päivät täyttyvät tällä hetkellä kaikesta viimeisestä. Viimeisen kerran kaupungilla, viimeinen luento, viimeinen study group, viimeisen kerran kahville kavereiden kanssa. Vielä viikko-pari sitten oloni oli melkein pelkästään innokas kotiinpaluun vuoksi. Erityisesti kun täyttelin kaikkia ihania eri lomakkeita joita täältä lähtemiseen tarvitaan, niin tuli todellakin sellainen olo että kun vain näistä pääsisi niin kauas kuin pippuri kasvaa… Nyt kuitenkin ihan viime päivinä meno on alkanut taittua haikeampaan suuntaan. Tuntuu kurjalta lähteä pois. Harmittaa sekä kavereiden että tämän kaupungin jättäminen. Tänään ihan vain vähän nyyhkyttelimme tyttöjen kanssa, kun he olivat viimeistä kertaa luonani kylässä.

IMG_20160623_184303

IMG_20160621_192033~2

Tässä vielä yhteiskuvassa tyttökavereilleni kutomani villasukat :)

IMG_20160621_201935

Kaunis paketointi on puoli ruokaa vai miten se meni ;)

Tiedän kuitenkin, että heti kun pääsen lentokentän ovista sisään niin fiilis vaihtuu suorastaan riemukkaaksi. Miten ihanaa onkaan palata kotiin! Oma koti, perhe, ystävät, työ, Tampere ja mökille meno ovat todellakin jotain mitä odottaa innolla. Kaikkiaan fiilikset ovat ylipäätään nyt tosi ristiriitaiset. Siitäkin olen varma, että kunhan vähän aikaa kuluu niin kaikkien niiden ärsyttävien lappujen täyttely, kieliongelmat, virastoissa juokseminen ja yleinen asioiden epäsujuvuus ovat kuin muisto vain. Aika kultaa ne ja pian sitä jo pohtii, että kun pääsisi vaikka johonkin toiseen maahan lappuja täyttelemään :D

Olen aivan hirmuisen iloinen ja onnellinen siitä, että minulla oli tässä vaiheessa elämää mahdollisuus toteuttaa tämä ulkomailla asuminen, koska olin haaveillut siitä vuosikaudet. Tämä Saksassa vietetty vuosi oli sikäli hyvä alkupala, että näin lähellä Suomea näin (kaikesta huolimatta) samankaltaisessa yhteiskunnassa eläminen oli sopeutumisen kannalta erinomainen valinta. Kielen osaaminen lisäksi helpotti sulautumista todella, todella merkittävästi. Olen monesti pohtinut, että ilman saksan osaamista olisin tuntenut oloni täällä todella paljon ulkopuolisemmaksi. Ympärillä olevaa todellisuutta on vaikea tulkita, jos ei pysty sukeltamaan sisään myös kieleen.

PANO_20160623_172129

Sanoin ”alkupala” siksi, että en missään nimessä haluaisi, että tämä jäisi viimeiseksi pidemmäksi ulkomaanreissuksi. Nyt Suomeen palatessa kuitenkin minulla on ihan selvää se, että ihan heti tästä ei nyt startata kyllä yhtään minnekään Pirkanmaata pidemmälle :D Palaan vanhaan työhöni (sinnekin on jo ikävä!), ja seuraava iso etappi on saada yliopisto pakettiin ja valmistua. Sitten taas saa alkaa suunnata katsetta jonnekin suuriin ammatillisiin unelmiin. Voi vitsi, että tykkään elämästä tällä lailla että aina on joku iso juttu näköpiirissä, jota kohti pyrkiä. Oli se sitten häät, asunnon osto, ulkomaille muutto, valmistuminen… Tämä on ollut elämänfilosofiani jo vuosia ja aion sitä toteuttaa jatkossakin. Katsotaan, koska vauhti hidastuu ;) Kun siitä tasaisemmasta elämästä on ehtinyt nauttia tarpeeksi, niin sittenpä sitä voisi taas jo pohtia josko ponnistaisi jonnekin maailmalle. Eikä sen tarvitse tosiaan olla mitenkään edes pian, vaikka nelikymppisenä sitten Amerikkaan tai jotain. Katsotaan! Onneksi maailmannälkää pääsee seuraavan kerran tyydyttämään jo joulukuussa, varasimme mieheni kanssa loppuvuodelle pienen reissun kaamosta pakoon :) Kerron siitä myöhemmin lisää kun matkasuunnitelmat etenevät!

Lentoni koti-Suomeen lähtee siis tiistai-iltana. Yritän todella tsempata ja kirjoittaa vielä vihoviimeiset moikat täältä Hampurista. Mutta melko pianpa sitä jo naputtelen taas Tampereelta käsin, enkä malta odottaa sitäkään!

Niin ja p.s., hyvää juhannusta kaikille! Täällä koko mittumaari tahtoo mennä vähän niinkuin viheltäen ohi, koska juhannuksesta ei juuri kukaan tiedä mitään eikä sitä juhlita. Me vietimme tyttöjen kera juhannusaaton opiskelemalla tilastotieteen ja terveystaloustieteen tenttiin 10h. Buja!

-Marianna

Mainokset

Ruusun aika

Kaksi viikkoa ilman miestäni täällä seurana on jo vierähtänyt, miten aika meneekään äkkiä! Skype on tänä aikana laulanut ahkerasti ja pianhan sitä pääsee itsekin kotiin :) Säästän loppujutut silti hiukan myöhemmäksi, mutta kieltämättä aika alkaa huveta koska viimeiset kaksi viikkoa Hampurissa ovat nyt käsillä. Ihanan kesäistä on ollut (paitsi tänään satoi vettä), eikä ole vielä edes juhannus. Vaikka Suomessakin on ollut kauniit kesä- ja toukokuu, niin olen kyllä täälläkin nauttinut keleistä.

Mikä on erityisesti pistänyt silmään nyt ilmojen lämmittyä, on kukkien uskomaton loisto. Tällä viikolla ilmeisesti on alkanut oikein ruusujen kulta-aika, ihmisille täällä Itä-Hampurissa ainakin näyttää puutarha olevan kunnia-asia ja kun pyöräilen paljon niin ehdin tuijotella talojen pihoihin. Täällä näkee tosi paljon puumaisia ruusuja, ei siis vain pieniä puskia vaan ihan kunnon monimetrisiä, henkeäsalpaavan kauniita ruusupuita kaikissa väreissä. Myös pionit ovat kukkineet tällä viikolla, pioni on tällä hetkellä lempikukkani ja niitä minulla oli hääkimpussakin vuosi sitten ♥ Menee aika lailla hehkutuksen puolelle tämä Hampurin kukkaloisto, mutta katsokaa nyt näitäkin alla olevia kuvia. Yhdessä pihassa koulumatkani varrella on niin mahtavia kukkia, että kerran jos toisen olen meinannut (oikeasti) ajaa lyhtypylvästä päin, kun suurin piirtein suu auki olen tuijottanut istutuksia. Näissä alla olevissa kuvissa olen säätänyt valotusta hieman, mutta väriä en lainkaan. Kukat ovat siis ihan oikeasti noin kauniin vaaleanpunaisia.

Ruusuköynnös, ruusupuu

Ruusuköynnös, ruusupuu

Voi kunpa saisi kotona Suomessakin tällaisia puskia puutarhaan! Tosin se, että en saa, ei johdu niinkään Suomesta vaan minun ruskeasta viherpeukalostani… Muutaman idean olen koti-kukkapenkkiin kyllä saanut, katsotaan jos saisi hihoja heilumaan vielä tämän kesän aikana. Oman Tampereen asunnon kukkapenkkini paras pelastus toisaalta voisi olla se, että räjäyttäisi vanhan kökkökasan pois ja tekisi kokonaan uuden. Joskus sitten…

Koti-ikävä on nyt viime viikkoina alkanut ihan oikeasti kalvaa, sen jälkeen kun mieheni lähti Suomeen niin ihan myönnän että on ollut kyllä ikävä Tampereella ja tietysti sen oman kullan luo. Toki muutakin perhettä on ikävä (terkkuja mami! :D) ja on kyllä mukavaa, kun sitten kotiin palatessa ehtii kyläilemään ystävien ja sukulaisten luona. Minulla on pieni pätkä vapaata ennen töihin paluuta, ainakin kummityttöä pitäisi pyytää Tampereelle kylään ja ehtiä vielä Pohjanmaan suunnallekin kyläilemään. Näiden suunnitelmien teko on lieventänyt Suomi-kaihoa :) Kuitenkin aika on täällä yksinkin kulunut ihan kohtalaisen kivasti. Olen kutonut niin, että käsi on iltaisin kipeä, katsellut Greyn anatomiaa oikein urakalla, leiponut pitsaa ja lenkkeillyt. Koulusta on nyt viiden päivän (?) vapaa, tosin läksyjäkin on niin paljon että ei tässä laiskotella ehtisi.

Muratti, köynnös

Muratti, köynnös

Lenkkireitin varrella on tämä kaunis vanha kyläkoulu, jonka seinää peittää aika reilunmoinen muratti tai vastaava köynnös. Oman pikkuisen ala-asteeni seinää peitti samantapainen (ei nyt ihan noin runsas) köynnös aikanaan, ja jotenkin muutenkin sellainen vanhan talon henki huokuu tästä rakennuksesta. Ylemmästä kuvasta näkyy muuten mikä on täällä Itä-Hampurissa varsin luonteenomaista, että pienten teiden varsilla talot ovat AIVAN tien reunassa kiinni. Joidenkin talojen edessä ei ole pienintäkään jalkakäytävää tai penkerettä, vaan autot viistävät puolen metrin päässä ikkunoista. Aika jännää.

Sain muuten vihdoin kuvan myös yhdestä näistä hauskoista vihanneskioskeista, joita täällä syrjäkaupungilla on monella nurkalla. Sunnuntaisin kaikki kaupat ovat kiinni, mutta tämä koju taitaa olla auki kellon ympäri ;) Näillä nurkilla viljellään tosi paljon, kasvihuoneita ja pellonpätkiä on monien talojen pihoilla. Useasti näitä tuotoksia sitten myydään naapurustolle itsepalveluperiaatteella. Vihannekset ja marjat vaan kassiin, kolikot lippaaseen ja morjens! Ihanan maalaisidyllistä :)

IMG_20160612_171659

Loppuun vielä osoitus siitä, kuinka paljon saksalaiset rakastavat jalkapalloa. Jalkapallon EM-kisat ovat meneillään parasta aikaa, tänään pelivuorossa on myös Saksa ja sen kyllä huomaa. Talojen ikkunoissa, parvekkeilla ja autojen antenneissa killuu Saksan lippuja, minne ikinä meneekään. Tämä työmaapressun kokoinen lippu oli kyllä suurin, mitä olen ikinä nähnyt :D Toivottavasti se kirittää Saksaa voittoon!

IMG_20160612_170303

-Marianna

Kesällä kerran

Huh hellettä! Hampurissa on ukkonen jyrissyt oikein urakalla koko tämän viikon, ja aika hikiset oltavat on ollut erityisesti tuolla koululla (1970-luvun betonimöykyssä ei se ilmastointi ole ihan paras mahdollinen…). Olen yrittänyt olla ahkera ja kulkea pyörällä mahdollisimman paljon, mutta voi kiesus että tulee hiki kun ulkona on muutenkin jo +25C ja siinä sitten ihanan nihkeänä saa kiemurrella koko päivän.

Muukin syy pyörällä kulkemiseen tosin on, minulla ei siis ole enää täällä Hampurissa autoa! Eikä kyllä henkilökohtaista kuljettajaanikaan, mieheni lähti viikko sitten takaisin Suomeen. Asuntomme remontti ja työt kutsuivat ja siellä lenteleekin parketti ainakin raporttien mukaan oikein mallikkaasti pellolle ja uutta tulee tilalle tänä viikonloppuna. Lisäksi tulossa on vähän uutta tapettia muutamaan huoneeseen ja jos oikein innostun (minä siis olen tietysti työnjohtaja täältä Saksasta käsin), niin keittiön työtasonkin voisi uusia. Hmm. Odotan jo innolla että pääsen katsastamaan pienen pintaremontin tuloksen! Tällä lailla remppaamisen pitäisi aina mennä. Että itse ei tarvitsisi kärsiä yhtään, vaan homma tehdään avaimet käteen-periaatteella. Esittelen teillekin sitten tuloksia kunhan pääsen kotiin :)

Viimeisen yhteisen päivän kunniaksi täällä Neuengammella lähdimme mieheni kanssa viime viikolla kanoottisoudulle. Tämä oli yksi niistä asioista, joista ajattelimme heti tänne tullessa että tuonne pitää sitten mennä joku kerta. Kanootinvuokrauspaikka on ihan parin kilsan päässä kotoamme, mutta niin se vuosi sitten vierähti emmekä koskaan menneet vesille, vaikka ajoimme siitä ohi joka ikinen päivä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja hellepäivän tekemiseksi vesillä lilluminen sopi varsin hyvin.

IMG-20160603-WA0016

IMG-20160603-WA0012

IMG-20160603-WA0001

IMG-20160603-WA0008

IMG-20160603-WA0007

Koska Saksassa monikin asia supersäänneltyyn Suomeen verrattuna on vähän sinne päin, niin mistään pelastusliiveistä saati melomisohjeista ei kukaan sanonut yhtään mitään. Mela käteen ja menoksi! Olemme molemmat kyllä meloneet ennenkin ja tottuneita sisävesillä soutelijoita joten pärjäsimme ihan hyvin ilmankin. Ällörehevöitynyt Elben sivuhaara oli lisäksi melko matala eikä kumpaankaan rantaan ollut kuin kymmenisen metriä matkaa, uimataitoisina siis lähdimme matkaan sen kummempia ihmettelemättä. Minulla menee niska jumiin todella helposti ja siksikin otimme aika rauhallisesti, melominen on lapojen seudulle melkoista kyytiä. Lilluttelu sujui oikein kivasti, matkalla näimme muitakin veneitä (yllä näkyvästä paatista eläkeläisten päiväretkiryhmä heilutteli iloisesti) ja lisäksi tosi paljon lintuja ja yhden uivan koirankin!

IMG-20160603-WA0018

IMG-20160603-WA0020

Täällä Neuengammen nurkilla villieläimet tuntuvat minusta kovin kesyiltä. Nämäkään linnut eivät paljoa välittäneet, vaikka lilluimme ohi ihan muutamien metrien päästä. Saman olen huomannut lenkillä aiemminkin, lisäksi olen nähnyt täällä asuntomme lähellä ensimmäistä kertaa elämässäni majavan. Niin ja käärmekin tuossa pihalla luikerteli männä viikolla…

Yksin oleminen on ainakin ensimmäisen 25 % jälkeen (en laske tietenkään) tuntunut ihan hyvältä. Tietysti olisin mieluummin Suomessa mieheni kanssa, mutta ihan virkistävää tämä oma seurakin kyllä on. Saan kutoa ihan juuri niin paljon kuin haluan ilman silmien pyörittelyä, ja hyvällä omatunnolla vahdata illalla pari jaksoa Greyn anatomiaa putkeen. Asuin viimeksi yksin AMK-aikoina Turussa ja juu, muutaman kuukauden valmistumisen jälkeen Tampereellakin. Kyllä sitä vaan toisen läsnäoloon niin tottuu, mutta en silti iltaisin hamua viereistä tyynyä. Skypettely tietenkin lievittää ikävöimistä :)

IMG-20160603-WA0017

IMG-20160603-WA0009

Koulua on aika reippaalla tahdilla melkein joka päivä ja kaikki kotona tehtävät läksyt ja projektit siihen päälle. Iltaisin olen välillä ihan naatti, kun aivot ovat vitosvaihteella hela dagen ja kotiin tullessa tuntuu, että kaurapuuron keittokin vaatisi liikaa älyä. Olen tosi hyvä nukkuja joten öisin saan pääni yleensä varsin hyvin nollattua. Tällä viikolla myös ensimmäiset kesämansikat torilta piristivät mieltä :)

IMG_20160602_084009 IMG_20160602_140603

Tulipa pitkästä aikaa postaus, johon ei liitynyt yhtäkään villasukkaa! Olen muuten tähän käsityöaiheeseen liittyen laittamassa vähän lisäpaukkuja somen käyttöön tulevan kesän aikana. Mutta siitä lisää vähän myöhemmin toivottavasti heinäkuun puolella.

Mukavaa alkanutta viikonloppua,

-Marianna

Opiskelu vieraalla kielellä

Olen kirjoittanut saksan kielen taidostani monesti, mutta en ole vielä uhrannut yhtään postausta opiskelukielelleni täällä Saksassa, eli englannille. Siispä kerron tässä postauksessa, millaista on opiskella täysipäiväisesti englanniksi ja mitä hyviä ja huonoja puolia tässä on.

Terveystieteen maisteriohjelma on täällä englanninkielinen ja tällä hetkellä kaikki opiskelijat ryhmässäni minua lukuun ottamatta ovat saksalaisia. Opettajat ovat kaikki saksalaisia niin ikään. Kielitaidoissa on huimia eroja niin opettajien kuin opiskelijoidenkin välillä. Muutama proffa puhuu lähes natiivitason englantia, toiset taas takeltelevat ja naamasta näkee, että halu vaihtaa saksaan on kova. Muutama minulle ei-niin-lemppari ope välillä näin tekeekin. Kun kyseessä on todella monimutkainen opetettava aihe (esim. tilastotiede), niin sen selittäminen omalla äidinkielelläkin on vaikeaa. Kun 95 % opiskelijoista on saksalaisia niin jotkut opettajat ilmeisesti ajattelevat että se loppu 5 % (= minä) menkööt marginaalihävikin piikkiin, ja alkavat sitten selittää saksaa. Pysyn toki tässäkin selostuksessa ihan kohtalaisesti mukana, mutta en tosiaankaan saa mitään lisää informaatiota siihen verrattuna, että asia on selitetty englanniksi, joka on minulle huimasti vahvempi kieli. Siispä, olen välillä suoraan sanoen paitsiossa enkä aina viitsi ”tehdä itsestäni numeroa” ja valittaa asiasta. Siispä mutisen partaani ja kyselen jälkeenpäin kavereilta, että mitähän siinä black-outin aikana oikein tapahtui.

opiskelu vieraalla kielellä, opiskelu englanniksi, opiskelu saksassa

Tämä yllä kuvattu tilanne on alkanut tässä kevättä kohden toistua aina useammin, mutta en ole antanut sen suuresti haitata elämääni. Pääasiassa opiskelu kielikysymysten keskellä sujuu hienosti. Englannin kielen taitoni on parantunut saksan ohella paljon, erityisesti englanniksi esiintymistä on tullut tehtyä lähes viikottain. Olen saanut paljon oman alani sanastoa haltuun, mikä on erinomainen juttu. Tämä aiheuttaa myös toisenlaisen ongelman: kun opiskelen tietyt asiat täällä englanniksi, niin en osaa niitä suomeksi. Jonkun verran ihan aktiivisesti etsin suomalaisia käännöksiä sitä ajatellen, että tiedän palaavani Suomessa näihin juttuihin. Ilman tätä tapaa en ymmärtäisi, mitä ovat marginaalinen rajahyöty, toistomittausten varianssianalyysi tai laatupainotettu elinvuosi, vaikka nämä ovat täällä Hampurissa englanniksi ihan jatkuvasti käytettäviä käsitteitä.

Tiedän jo, että Suomeen palatessani tulen käyttämään opiskeluissa jonkin verran englanninkielisiä sanoja, ja tiedän senkin että se voi kuulostaa aika ärsyttävältä. Olen itsekin aina vähän naureskellut niille, jotka heittelevät englanninkielisiä sanoja tai lauseita suomenkielisen puheen sekaan. Nyt kuitenkin ymmärrän noitakin ihmisiä paremmin :) Lisäksi, monikin käsite ihan oikeasti on paremmin asian sisältöä kuvaava englanniksi kuin suomeksi, tai sitten suomesta ei aina edes löydy vastinetta. En esimerkiksi löytänyt suomennosta fair innings-käsitteelle. Se tarkoittaa suurinpiirtein käännettynä tasavuoropareja, terveystaloustieteessä taasen sitä että kaikille annettaisiin sama ”könttämäärä” hyvää ja tervettä elämää. Tällöin esimerkiksi nuoret potilaat menisivät vanhojen edelle sillä perusteella, että vanhat ovat jo saaneet osuutensa elämää.

Tämä sama sanojen sekamelska pelaa myös muiden kielien suuntaan. Puhun saksalaisten kavereideni kanssa aina englantia. Silti käytän paljon saksankielisiä sanoja (joita tosin lisäilen ajoittain myös suomen kieleeni). Puhun aina englanninkielisessä keskustelussakin studentengebührista ja  bundeslandista kun tarkoitan oppilaskunnan maksua tai liittovaltion osavaltiota.

opiskelu vieraalla kielellä, opiskelu englanniksi, opiskelu saksassa

Opiskelumateriaalit eli diat, kirjat ja tulosteet ovat lähes aina englanniksi. Joskus tilasto-ohjelman dataset (ihan oikeasti, en tiedä mikä tuo on suomeksi) on saksaksi. Englanninkielisen tekstin lukeminen on onnekseni nopeutunut reippaasti, se tekee koulunkäynnin paljon helpommaksi. Kaiken kaikkiaan vieraalla kielellä opiskelun onnistumisen ydin on mielestäni se, että pääsee eroon asioiden kääntämisestä päässään. Pitää pystyä siihen, että ymmärtää ja ajattelee kohdekielellä. En voi kirjoittaa esseetä päässäni ensin suomeksi ja sitten kääntää sitä englanniksi, vaan minun pitää pohtia ja jäsentää asia englanniksi ja vielä muotoilla se sitten tekstiksi englannin kielellä. Tietenkin mietin sanoja ja rakenteita usein suomeksikin, koska en ole natiivi kielen osaaja. Kun tämä kaikki alkaa sujua, niin tulee jonkun verran sitäkin, että ajatus juoksee sekakielellä nopeasti eteenpäin päässäni enkä saa sitä kuitenkaan ulos järkevältä kuulostavalla englannilla. Jotkut suomen lauserakenteet ja sanat eivät vain istu englantiin. Miten sanotaan englanniksi vaikka: ”olin olevinani”?

Vaikka joka päivä kohtaan erilaisia turhautumisen hetkiä kolmen kielen keskellä pyöriessäni, niin tykkään tästä kaikesta silti ihan hirmuisesti. Hykerrän tyytyväisenä ajatukselle, että aivoni saavat varsinaista alzheimerin vastaista urheiluhierontaa, kun vaihtelen lennosta suomesta saksaan ja saksasta englantiin. Toivon, että kielitaitoni pysyy yllä kotiin palatessa ja että hyödyn tästä kielikylvystä myös työelämässä. Haluaisin lisäksi edelleen lähteä ulkomaille vielä uudestaankin. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo :)

Onko muilla ulkomailla olleilla samanlaisia ajatuksia tai kokemuksia kielen sillisalaatista? Entä onko se ärsyttävää, kun puhuu kind of suomea? :D

-Marianna

Satamasyntymäpäivä

Voi ihanuus, mikä kesä täällä! (ja vissiin kyllä Suomessa myös, ei pidä alkaa liikaa leijua ;) Kelit ovat kertakaikkisen komeat, lämmintä piisaa ja varsinkin täällä landen puolella Hampuria vihreys on suorastaan räjähtänyt silmille. Olen syntynyt keskellä pimeintä talvea tammikuussa, mutta kyllä vain kesän lapsi mä oon♥. Ironista onkin sitten se, että välttelen suoraa auringonpaistetta ja palan helposti, haha.

Mainitsinkin viime postauksessa että olimme mieheni kanssa menossa Hafengeburtstag- eli satamasyntymäpäivä-festareille. Tai miten sen nyt sanoisi, koko kaupunki tuntui kuhisevan kaiken maailman menoa eikä mitään festarilippua tms. tarvittu. Kyseessä on siis lyhyesti Hampurin sataman syntymäpäiväjuhlat, tämän vuoden syntymäpäivä on upealle satamalle jo 827:s! Eilen oli festarin ensimmäinen päivä, ja sen kyllä huomasi. Jengiä oli kuin pipoa, jo Raatihuoneentorilla vielä hetken matkaa satamasta oli joka kahvila ja terassi piukeana väkeä. Kun terassit ovat isoja ja väkeä paljon niin väki myös vaihtuu paljon, hetken palloilun jälkeen mekin löysimme paikan kauniin Alster-järven rannalla sijaitsevasta terassibaarista.

IMG_6116

IMG_6147

IMG_6172

IMG_20160505_163239

IMG-20160505-WA0003

Kuvat jo puhuvat puolestaan, en voi tarpeeksi hehkuttaa kuinka mahtavaa tämä kesäkeli on! Saksassa ollessa sitä välillä kaipaa Suomesta sellaisia juttuja, joita kotona ollessa ei edes ajattelisi kahta kertaa. Nytkin olen esimerkiksi haaveillut, että jos olisin Suomessa niin pääsisi kastamaan talviturkin. Kun ne järvikuvat Instagramissa suomalaisilta ovat vain niin kauniita! Mutta oikeasti, syntymäkotini on lähes järven rannassa ja viime vuonnakin kastoin vasta juhannuksen tienoilla. Joskus olen mennyt uimaan vasta elokuussa. Että ehkä aika on nyt kullannut muistot tältä osin…

Noh, takaisin Hampuriin. Satamassa vasta ihmisiä olikin, myös paljon roskaa ja juopuneita. Ainakaan näiden kiertämieni kaupunkien perusteella ei Saksa ole todellakaan Suomeen verrattuna mikään pyhimys, juoppoja ja pulsuja on täällä ihan yhtä lailla kuin esim. Tampereella. Vielä raaempiakin tapauksia täällä näkee, yhh jotkut ihmiskohtalot porttikongeissa ovat aika ällöttäviä ja surullisiakin. Mutta tuolla eilenkin jo viiden maissa iltapäivällä jotakuta kärrättiin paareilla pois kun ko. henkilö oli ilmeisesti satuttanut päänsä, ja melko humaltuneelta näytti. Osataan siis Saksassakin.

IMG_20160505_182148

IMG_20160505_182349

IMG_20160505_182606

Katselimme aikamme laivoja, niitä oli koko laiturin tai dockin reuna täynnä. Monen laivan kannella patsasteli miehistöä Aku Ankka-puvuissaan, tuntuu jotenkin itselle niin vieraalta se, että maailmassa on edelleenkin vielä iso ammattiryhmä, jotka seilaavat elääkseen meriä. Itselle se vain tuntuu niin hirmuisen vieraalta ja ”vanhalta maailmalta” (terkkuja E & J!).

IMG_20160505_182753

Mielenkiintoisimpia olivat armeijan valtavat alukset, niistä minulla ei valitettavasti ole kuvaa. Porukka oli ilmeisen hyvällä tuulella ja istuskeli terasseilla. Saksa on surkea valinta sellaiselle joka ei välitä oluesta, siksikään ei oikein tule millekään kaljaterasseille mentyä, kun minulle ei siellä ole mitään mieluista juotavaa. Ja kyllä, olen maistanut myös erinäisiä radlereita ja Alsterwasseria sun muuta, mutta ei tipu. Söimme jo keskustassa joten pullakojuillekaan ei ollut hinkua. Oikeastaan summa summarum sanoisin että festarille kannattaa ehdottomasti mennä nälkäisenä ja janoisena kuluttamaan aikaansa. Me enimmäkseen haahuilimme ympäriinsä ja katselimme laivoja, sitten väentungos alkoi jo käydä hieman hermoille. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä rauhallisemmat mieltymykseni ovat. Siispä kotiin takaisin, täälläkin paistoi aurinko yhtä lailla :)

IMG_20160505_165035

IMG_20160505_165050

Nytpä sitten tekemään jotain varsin perisuomalaista eli katsomaan Suomen jääkiekkomatsia telkkarista, ciao!

-Marianna

Lisää pöllöjä asioita Hampurista

Koska viimeksi tekemäni outoja juttuja ulkomailla– postaus oli kovasti tykätty, niin listaan tässä vielä uudemman kerran asioita, jotka täällä Hampurissa ollessa ovat ärsyttäneet/ihmetyttäneet. Sama huomautus edelleen, että nämä asiat ovat minun kokemuksiini perustuvia, eivätkä siis edusta mitään yleistä mielipidettä eivätkä välttämättä päde koko Saksanmaahan. Erityispainotus on siinä, mitä outoa koulunkäynnissä HAW Hamburgissa on, nämä aukenevat ehkä parhaiten opiskelijoille tai ainakin hiljattain koulun penkillä olleille.

Aloitetaan negatiivisilla asioilla:

  • Valtaosassa ruokakaupoista on sellaiset typerät, lyhyet kassahihnat. Eli ostokset pitää kauhoa/heittää/kaataa kärryyn kun kassaneidit lykkäävät maitopurkkeja konekiväärin nopeudella naaman eteen pienelle pöydänpätkälle. Sitten maksun jälkeen (ks. seuraava kohta) mennään sivupöydälle pakkaamaan ne lytyssä olevat banaanit ja kolhiintuneet maitopurkit pussiin.
  • Käteisellä maksaminen. Tämä on sellainen asia, joka kyllä pätee koko Saksaan. Täällä siis käteinen on edelleen suosituin maksumuoto. Itse jo vuosia korttia varmaan 85 % maksuna käyttäneenä rahan kanssa puljaaminen tuntuu ihan toivottoman vanhanaikaiselta. Lisää ärsytystä aiheuttaa se, että käytössä on 1 ja 2 sentin kolikot, ja niitä kertyy rahapussiin viikossa n. puoli kiloa. Näitä hiluja laskiessa kassoilla lyhyiden hihnojen ansiosta ”säästetty” aika sitten tuhraantuukin.
  • Edelliseen liityen, debit ja credit korteissa tuntuvat olevan saksalaisille kaupoille aika outo käsite. Minun pankkikorttini (debit/credit) on näiden ihmisten silmissä aina luottokortti. Valtaosassa tapauksia korttikone (jos sellainen on) ei kysy kummalta puolelta raha otetaan, vaan maksu menee suoraan creditille. On aika ärsyttävää, kun luottolaskulla on jotain vessapaperia ja näkkileipää. Olen joskus ihan kysynyt myyjältä, että onko teillä debit/credit- kortteja ja näytin vielä omaani. Silmien pyörittelyä ja mitä hä- kommentteja saa vastaukseksi, joten lienee heille outo asia.

Opiskelusta muutama sana:

  • Ruoka koulumme ruokalassa (Mensassa) on välillä ihan ala-arvoista. Minut on kasvatettu siten, että ruuasta ei valiteta, mutta täällä kyllä menee välillä naama mutruun. Mensan ruokien hinnoittelu ei ole kiinteää kuten Suomessa, ruokien hinnat ovat ruokalajista riippuen 2,05-4,50€. Ruoka on usein paneroitua mitävaan, rasvassa lillutettua tai iänikuisilla wokkivihanneksilla höystettyä. Eilen yhtenä ruokalajina oli bataattiranskikset (rasvakeittimessä ylikeitettyjä), dippiä ja wokkivihanneksia. Missä se ruuan pääosa lienee?
  • HAW ei tarjoa opiskelijoille artikkelitietokantoja. Eli siis aina, kun kirjoitetaan esseitä, tutkielmia tms., niin kaikkien tieteellisten artikkelien tulee olla vapaasti saatavia, koska mitään accessia koulu ei tarjoa. Jos oikein jonkun artikkelin haluaa, niin opettaja voi pyytää sitä julkaisulta. Kun tämän asian tajusin niin meinasin pudota tuolilta. Miten tehdään tiedettä, jos ollaan pelkän PubMedin ja avointen artikkeleiden varassa?? Minulle tämä onneksi ei ole ongelma, koska pystyn käyttämään etänä Tampereen yliopiston todella mittavaa tietokanta-accessia. Mutta siis, oikeesti?

IMG_4732

Onneksi kaikki ei ole negatiivista, joten laitetaan tähän positiivisiakin juttuja :)

  • Ruoka ja kulutustavara on täällä Suomeen verrattuna todella halpaa. Erityisesti ravintolassa syöminen on naurettavan edullista, jos nyt ei ihan keskellä keskustaa halua ruokailla. Esim. eilen kävimme mieheni kanssa tex mex-ravintola Sausalitoksessa. Söimme alkuruuaksi nachot, minulla pääruokana pään kokoinen burgeri, miehelläni enchiladat, juomina colat. Jälkkäriksi 1 x churrot ja kahvi. Koko reissun hinta kahdelle 26€. Ruokakaupassa viikonlopun ostokset n. 30- 40% halvemmalla (luonnollisesti riippuen mitä ja mistä ostaa).
  • Teiden kunto ja matkanteon sujuvuus. Sekä pienemmät tiet että moottoritiet (autobahnit) ovat todella hyvässä kunnossa. Nastarenkaat on ainakin Hampurin valtiossa kielletty, talvella ajetaan kitkoilla. Nastattomuus luonnollisesti auttaa teiden kunnossa pysymistä ja roudan puuttuminen myös. Matkanteko sujuu, kun autobahnilla on 2-4 kaistaa koko matkan ja pitkillä matkoilla nopeusrajoitusta ei ole. Emme ole mitään vauhtihurjastelijoita, mutta on se kätevää kun kenenkään takana ei ole pakko kykkiä jos ei halua.
  • Hampuri on niin suuri kaupunki, että täältä löytyy tekemisen ja näkemisen puolesta lähes kaikkea. Viihdykettä, kulttuuria ja shoppailupaikkoja on niin paljon kuin jaksaa kiertää ja rahat piisaavat. Kaikkia kivoja messuja, käsityömarkkinoita, stand-upia, taidenäyttelyjä ja urheilutapahtumia on joka viikolle. Jos haluan ostaa vaikka juuri jotain tietyn merkkistä kosmetiikkaa tai etsin käsitöihin jotain vaikeasti saatavaa välinettä tai vaikka auton erikoista varaosaa (esimerkit ihan hatusta heitettyjä), niin varmasti jostain kaupasta löytyy. Jopa Ebaysta ostaminen helpottuu koska pelkästään Hampurin rajaamalla löytyy paljon tuloksia (esim lankoja :-P) joissa voi säästää postikulut hakemalla paikan päältä.
  • Pyöräkaistat. Näitä niin kovasti Tampereellekin välillä yritetään, mutta toistaiseksi homma ei ole ottanut tulta alleen. Pyöräilen jonkin verran erityisesti koulumatkaa, ja lähes koko matkan on punaisella merkitty jalkakäytävän viereen pyöräilijoille oma kaista. Täälläkin pyöräilijät ovat mielestään kuninkaita ja tulevat välillä kylkeä hipoen kovaa vauhtia ohi. Nykyään jo ihan automaattisesti katson taakseni, jos ylitän pyöräkaistaa. Kypärää ja kelloa täällä käytetään harvoin.

Semmoisia juttuja tällä kertaa, näistä voisi kirjoittaa vielä pidemmästäkin. Oliko ylläreitä?

-Marianna

 

Hampurin maraton

Vihdoin se koitti, sunnuntai ja kauan odotettu isoveljeni Tuomaksen maraton! Selitän tätä juoksua tässä aika tarkkaan vaikka tämä blogi onkin minun elämästäni kertova eikä veljeni ;) Tiedän vain, että siellä on monta maratonselostuksen odottajaa, joten täältä pesee.

Juoksija itse oli ainakin lauantaina illalla vielä aika viilipyttynä, mutta meitä muita kyllä jännitti senkin edestä. Olimme suunnitelleet viisi-kuusi paikkaa reitin varrelle, joiden välillä aioimme suhata sekä junalla että jalkamatkassa kannustamaan veljeäni. Yhden turhan reissun teimme 22 km etapille ja veljeni oli ehtinyt jo juosta tuon paikan ohitse, mutta palasimme siten vain pikiliukua takaisin keskustaan ja ehdimme vielä passelisti hurramaan, kun Tuomas juoksi maalisuoran kunnialla loppuun asti :) Kaikkiaan ehdimme näkemään hänet reitillä neljä kertaa, ihan hyvä saldo siis. Erityisen mukavaa oli olla kannustamassa viimeisellä sadalla metrillä, voi yyh että olin Tuomaksesta niin ylpeä ♥

Hampuri maraton, Hamburg marathon, Haspa marathon Hamburg

1 km etapilla, Afrikan miehet juoksivat niin lujaa ohi ettei paljoa ehtinyt näkemään! Koko kisan voittaja oli etiopialainen Afera ajalla 2:06:58.

IMG_20160417_091919

Hampuri maraton, Hamburg marathon, Haspa marathon Hamburg

IMG-20160417-WA0008

Maratonin seuraaminen ympäri kaupunkia kävi kyllä ihan työstä sekin. Meillä oli aika kunnianhimoinen aikataulu sen suhteen, moneenko paikkaan aioimme ehtiä. Kaksi etappia jouduimme matkan varrella jättämään välistä poiskin. Vaikka metroja menee ristiin rastiin Hampuria muutaman minuutin välein niin siirtymisissä paikasta toiseen oli välillä tosi kiire. Jonkun pätkän juoksimmekin, että ehdimme bongaamaan Tuomaksen :D

Hampuri maraton, Hamburg marathon, Haspa marathon Hamburg

IMG-20160417-WA0006

Tuomas juoksi koko matkan, kuulemma juomaa ottaessa vähän otti kevyempiä askelia. Yhtä musta-asuista juoksijaa oli välillä ihmismassasta tosi hankalaa seuloa, bongauspaikoilla sai olla silmä kovana ettei Tuomas päässyt pujahtamaan ohitse! Vaikeusastetta lisäsi vielä se, että meillä ei ollut muuta kuin veljeni antama aika-arvio etapeille takeena siitä, koska hän olisi kohdalla. Maratonille olisi ollut ilmeisesti ollut olemassa myös älypuhelinsovellus, jossa sirutetut juoksijat olisivat reaaliaikaisena näkyneet. Sen hinta oli vissiin joku parikymmentä euroa (!) joka appsista tuntui etukäteen älyttömältä hinnalta, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen olisi ihan ehdottomasti pitänyt hommata se seuraamista helpottamaan. Ehkä seuraavalle maratonille sitten ;)

Hampuri maraton, Hamburg marathon, Haspa marathon Hamburg

Maaliviivan takana. Tässä vaiheessa olimme jo nähneet Tuomaksen loppuspurtin ja olimme matkalla juoksijoiden tapaamispaikalle.

IMG_20160417_135548

Ei voi sanoa, että voittajan olisi HELPPO hymyillä, juoksun jälkeen jalat olivat kuulemma aika puuroa :D Pikkuveli taasen on hyvinvoivamman näköinen. Tuomaksen loppuaika oli 04:00:22.

Oli kyllä todella hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan ja mielenkiintoinen päivä! Maratonia oli mukavaa seurata, en ole koskaan ollut katsomassa näin isoa urheilutapahtumaa. Lisämaustetta toi muiden suomalaisten (kaikkiaan 112) bongaaminen sekä kaiken maailman ihmeelliset vitsiasut, joita juoksijoilla oli päällä :D Löytyi 80-luvun teemalla pukeutunut sulkapallon pelaaja (mailakin mukana), Brandenburgin portti Berliinistä, Sebamed-saippuapullo, Darth Vader sun muuta… Ihan älyttömissä kostyymeissä ihmiset viitsivätkin juosta! Ikähaarukka oli maratoonareissa melkoinen, nuorimmat näyttivät alle 15-vuotiailta ja vanhimmat varmaan yli seitsemänkymppisiltä. Kaksi juoksijaa bongattiin paljain jaloin!

Tämän ison tapahtuman jälkeen on vähän harmi, että Hampuri ei saanut yrittämiään 2024 kesäolympialaisia, niitä olisi ollut ihan mahtava palata tänne seuraamaan. En ole mikään erityinen urheilufani sen suhteen, että mikään laji ei minussa herätä mitään kovin suuria tunteita. Enemmänkin tapahtumien juhlava humu ja tunnelma houkuttavat, ehkä joskus voisi matkustaa olympialaisiin jonnekin päin maailmaa :)

Tässä vielä muutama linkki kiinnostuneille (aukeavat Excel-taulukkona):

Sijoitukset, miehet

Sijoitukset, naiset

Suomalaiset juoksijat

-Marianna