Kielitaitoni Saksassa

Tänne lähtiessäni minulta kysyttiin ihan jatkuvasti, että osaanko saksaa. Vastasin aina, että kyllä osaan siten, että pärjään arkielämässä ihan hyvin. Tämä on on osoittautunut varsin oikeaksi määritelmäksi, joskin olen tähän mennessä puhunut täällä paljon vähemmän saksaa kuin etukäteen ajattelin.

Taustani on siis se, että saksa on minun A2-kieleni, eli aloitin sen 5. luokalla ja jatkoin aina lukion loppuun asti. Kielet sinällään ovat olleet minulle aina lempiaineita, tykkään kovasti kielten opiskelusta ja ruotsi ja englanti ovat aina olleet minulle helppoja. Enkä halua mitenkään kehuskella tai elvistellä kielitaidollani, mutta näin se vain on. Sen sijaan reaaliaineissa olen aina ollut surkea :D Saksa kuitenkin on laahannut ruotsin ja englannin takana, ja koenkin osaavani saksaa huomattavasti huonommin kuin ruotsia, jota olen kuitenkin opiskellut kaksi vuotta vähemmän. Näkisin tähän kaksi syytä: en tehnyt saksan opintojeni alussa tarpeeksi töitä, jolloin osa ihan peruskieliopista on jäänyt hataralle pohjalle. En esimerkiksi osaa kaikkia persoonapronominien taivutusmuotoja, samoin datiivin ja akkusatiivin päätteet sekä sanojen artikkelit ovat minulle edelleen täysi mysteeri.

Tämä kaikki on onneksi ehkä pienempi paha siihen verrattuna, että sanajärjestys ja esim. sivulause tulee ”kielikorvalta” ja sanavarastoni on ihan kohtuullinen. Erona kuitenkin esimerkiksi ruotsiin (saati nyt englantiin, joka on minulla hyvin vahva) on se, että jos unohdan saksaksi jonkun sanan niin minun on vaikea keksiä sille kiertoilmausta. Englanniksi ja ruotsiksi tulee aika sutjakkaasti mieleen joku toinen tapa ilmaista asia. Toinen tekijä opinnoissani oli, anteeksi vain, opetuksen laatu. Saksan kielen opettajani eivät valitettavasti ole olleet kaikki mitään erityisen hyviä, lisäksi lukiossa opettaja vaihtui monta kertaa. Tämä ihan tosikin vaikutti haluuni opiskella todella paljon, mutta loppupeleissä oppiminen on tietenkin itsestä kiinni.

Keksin tällaisen loistavan kielikuvan kielitaidolleni: se on kuin ilmapallo. Se on minulla olemassa, mutta useimmiten se on tyhjä tai vähintäänkin rutussa, jolloin perusjutut ovat kunnossa mutta en voi ylpeillä taitoni olevan muhkea ja kiinteä. Nyt täällä Saksassa oleskeltuani kuukauden, on tuo pallokin alkanut pikkuhiljaa täyttyä. Saksan kielen kuuleminen sekä näkeminen joka puolella kirjoitettuna on ehdottomasti tuonut lisää ilmaa pallooni. Kuitenkin, jotta varsinainen kielitaitoni kehittyisi, minun tulisi puhua enemmän. Ja sehän se ongelma onkin.

Opiskeluni ovat siis englanniksi, ja lähes kaikki ryhmäläiseni puhuvat vähintään kohtalaista englantia. Ryhmässä on myös monia muita, joiden äidinkieli ei ole saksa. Siispä englantia tulee puhuttua hyvin luontevasti, ja kun saksalaisille olen osoittanut mielelläni puhuvani sitä, niin he eivät edes yritä puhua minulle saksaa. Ja tämä kaikki on siis ihan vain omaa syytäni. Tänään yksi ihana saksankielinen luokkakaverini kertoi minulle, että tietää yhden hyvä saksan kurssin joka järjestetään iltaisin. Sanoinkin sitten, että ihan oikeasti en tarvitse mitään kielikurssia vaan rohkeuskurssin, jossa opetellaan suun avaamista. Muutamia pieniä keskusteluja olen käynyt saksaksi ja niistä jää aina todella hyvä mieli, mutta perhanan perhana, että on välillä vaikeaa vain aloittaa puhumaan saksaa!

Olen huomannut myös sellaisen asian ylipäätään kielitaidosta, jota en ollut koskaan ennen ajatellut, eli sen että myös keskustelutilanne vaikuttaa ihan hirveästi. Suurin ongelmani esimerkiksi toisten saksankielisen keskustelun ymmärtämisessä on se, että en saa selvää tai en kuule, mitä puhutaan. Tämä tapahtuu esim. hälyisessä koulun ruokalassa. Kun kieli on outo ja ympärillä on taustahälinää, niin ei ole mitään edellytyksiä kääntää keskustelua mielessään, kun en erota sanoja. Tietenkin suomea puhuessa meluisessa ympäristössä on ihan sama juttu, mutta omaa kieltä kuunnellessä sitä sitten tulkitsee, lukee huulilta ja asiayhteydestä niin paljon, että harvoin mikään asia jää epäselväksi ihan vain siksi, että ei kuulisi puhetta.

Saksalaiset kaverini ovat todella ymmärtäväisiä ja rohkaisevia sen suhteen, että puhuisin heille saksaa. En tosiaankaan pelkää, että minulle naurettaisiin, jotenkin vain arastelen kieltä ja jännitän sitä, tulenko ymmärretyksi. Ja kun istuu pöydässä kuuden-seitsemän saksankielisen kanssa ja he katsovat minua sanoen: ”puhu vaan saksaa!” niin tulee, öhh, PIENIÄ paineita :D

Tällaisia mietteitä minulla on tämänhetkisestä osaamisestani. Kerron ilmapallostani lisää, kunhan se tässä aikaa myöten alkaa täyttyä enemmän! ;)

-Marianna

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Kielitaitoni Saksassa

  1. Paluuviite: Mitä kielitaidolle kuuluu? |

  2. Paluuviite: Opiskelu vieraalla kielellä |

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s