Mitä kielitaidolle kuuluu?

Muutama kuukausi sitten kerroin siitä, millainen saksan kielitaitoni oli tänne tullessa. Nyt kun aikaa on mennyt vähän eteenpäin, niin on aika päivittää, miten tuo ”kieli-ilmapallo” on tässä matkan varrella täyttynyt.

Noh. Toisaalta hyvin, toisaalta ei. Olen oppinut todella paljon saksaa täällä ollessani. Erityisesti luetun ymmärtäminen on parantunut huimasti. Tänne tullessa alkoi päätä särkeä, jos yritin lukea vaikka laajan lehtiartikkelin saksaksi. Nyt se sujuu niin että tajuan pitkästäkin artikkelista jo ehdottomasti suurimman osan ja pääsen jopa sisään siihen sävyyn ja nyansseihin, mitä juttu yrittää välittää. Luen saksankielisiä uutisia jopa melko mielelläni. Lisäksi sanastoni on karttunut reippaasti. En sanoisi että huimasti, mutta reippaasti. Jotenkin noin yleisesti sellainen saksan kielen silmäni on kehittynyt. Tarkoitan tällä sitä että joskus vaikka eteen tulisi minulle täysin outokin sana, niin monesti hoksaan sen merkityksen joko sanan muodosta, päätteestä tai sitten viimeistään asiayhteydestä. En tiedä onko tuo kielisilmä vähän huono ilmaisu, kielikorva taitaa olla tutumpi :D Sitä ainakin yläasteen englannin ja ruotsin opettajani aina viljeli opetuksessaan: ”kyllä se kielikorva alkaa kalkattaa kun huomaa virheet puheessa!” Terkkuja vaan Tanjalle eläkkeelle, olet edelleen yksi parhaista opettajista joka minulla on ollut.

Tuo toisaalta ei- osuus on sitten se puhuminen. En edelleenkään puhu kovin paljoa saksaa. Keskimäärin ehkä kerran päivässä, eivätkä ne ole mitään hirveän pitkiä keskusteluja. Eniten tulee juteltua minulle outojen ihmisten kanssa: kaupassa, apteekissa, vuokranantajalle (ei nyt niin outo tosin enää), tietä kysyessä, puhelimessa ravintolaa varatessa… Nyt kun olen täällä tutustunut ihmisiin, niin meille on tietenkin muodostunut tietynlainen olemisen kaava. Koulukavereiden kanssa se kaava on, että puhumme englantia. Se vaan menee niin, ja on minullekin paljon helpompaa.

Rohkeutta olen kyllä saanut lisää, ja se ei enää ole niin iso kynnyskysymys kuin alussa. Olen asiaa aina välillä vähän pähkäillytkin ja tullut ainakin siihen tulokseen, että suosin englantia koska tulen sillä ymmärretyksi paljon paremmin. Erityisesti nyt, kun olen päässyt ihmisten kanssa jo vähän pintaa syvemmälle, niin sitä mielellään juttelee vähän muustakin kuin koulusta tai säästä ja puhutaan mm. tunteista, arvoista, mielipiteistä ja maailmasta. Ja nämä ovat sellaisia asioita, joita en osaa ilmaista saksaksi niin hyvin kuin englanniksi. Siis yksinkertaistaen: miksi tyytyisin saksaan, kun sillä kielellä keskustelu jää saksan koulutunnin tasolle sen sijaan, että pääsisin syvemmälle sisään vaikka siihen aiheeseen, mitä mieltä saksalaiset ovat terrorismista. Hoksaatte varmaan mitä haen takaa?

Tosiasia on silti sekin, että haluaisin kovasti oppia saksaa vielä paremmin. En ajattele ihan niin että tilaisuus menee hukkaan jos en puhu saksaa täällä, vaan ennemmin niin että tottahan tämä tilaisuus kannattaa käyttää kun se edessäni on. Ehkä pitäisi kevätpuolella ottaa joku saksankielinen kurssi, tai keksiä jotain. Mukaan Suomesta raahaamaani saksan koulukirjaa voisi myös yrittää iltaisin lueskella. Vielä on kuitenkin seitsemän kuukautta aikaa, onneksi ei tule kiire. Kun vain ehtisi kaikelta muulta lukemiselta ja sukan kutomiselta vielä opiskelemaan jotain ylimääräistäkin.

Ruotsin kielen kanssa on tapahtunut jännä juttu: se alkaa jäädä minulla saksan alle. Saksan sanavarastoni karttuu kovaa vauhtia ja sanoisin, että päässäni puhun jo huomattavasti parempaa saksaa kuin pari kuukautta sitten. Tämä on jo hyvä alku, kunhan päästäisin nämä ajatukset vielä pihalle! Mutta ruotsi, sitä en nyt täällä juurikaan ole puhunut, ihan muutamia lauseita lukuunottamatta. Kerroinkin viime postauksessa että kaverini Theresan poikaystävä on Ruotsissa ja välillä vähän vitsinomaisesti juttelemme Theresan kanssa hiukan ruotsia. Olin ruotsissa aina ennen saksaa huomattavasti parempi (ja varmasti edelleenkin oikeasti), mutta kummalla tavalla saksa jotenkin valtaa ruotsin päässäni.

En esimerkiksi tänään muistanut heti lonkalta, miten ruotsiksi sanotaan ole hyvä (var så god, förstås, kuka nyt ei tiedä tätä) vaan mieleen tuli koko ajan bitte schön. Samoin kun välillä Theresa kysyy että mikä on ruotsiksi vaikka ajaa (köra), niin ensimmäisenä meinaan sanoa että fahren. Ilmiö on mielestäni varsin jännä ja mielenkiintoinen, erityisesti siksi koska tiedän että jos minut nyt istutettaisiin vaikka lukion kokeeseen niin taatusti saisin ruotsista paremman arvosanan kuin saksasta. En siis ole uskoakseni unohtanut ruotsia, sillä en sitä muutenkaan käytä juuri koskaan ja silti se pysyy päässäni kohtalaisen hyvin. Saksa vain jotenkin nyt varjostaa tai peittää ruotsia päässäni. Onko jollakulla tarjota tähän jotain selitystä? Nyt olisi kielitieteilijälle tilausta. Myllis? Sofia? :D

-Marianna

 

Mainokset

11 kommenttia artikkeliin ”Mitä kielitaidolle kuuluu?

  1. Itsellänihän kävi niin, että Britanniassa asuessani myös ruotsin kielitaito parani (vaikka puhuin pelkästään englantia). Toisaalta saksa on sitten jäänytkin ruotsin alle…

    Tykkää

  2. Mulla on aina mennyt ruotsi sekaisin espanjan kanssa. Ruotsintunneilla tulee vaan espanjaa mieleen 😆 Tanja on kyllä ollu yks parhaista (ja tiukimmista) opettajista!!

    Tykkää

    • Se on tosi ärsyttävää, siinä oot sitten vaan että ”joo osaan mä tätä toista kieltä tosi hyvin mutta en nyt just sitä mitä kysyttiin” :D Tanja oli ihan sikahyvä ope! Sillä oli aika tehokkaat opetusmenetelmät, ja kyllä vieläkin tulee niinkun apteekin hyllyltä verbien taivutusmuodot vaikka ne meni ihan ulkoa lukemalla. Oliko sulla koskaan Merjaa opettajana? Se oli kans ihan sikahyvä, ehkä jopa Tanjaa parempi. Se oli meillä lukiossa mutta tuli sitten meidän yläasteelle jossain vaiheessa…

      Tykkää

      • Ei ollu koskaa Merjaa. En ees muista, että Tanjaa olis kukaan ollu koskaan tuuraamassa :D Huomas vaan et ku ite oon aina ollu ruotsis aika huono, joku 7 oppilas nii silti valitsin Tanjan syventävän ruotsin ysillä. Sielä sitte oppi hyvin ku sai pyytää, että mihin asioihin keskityttäis paremmi!

        Tykkää

      • Se tais olla aika sitkeä sissi ja aina paikalla ;) Mäkin taisin olla joskus jollain matikan syventävällä kurssilla, vaikken kans ollu siinä mikään nero. Pienempi ryhmä vaan on aina parempi omalle oppimiselle!

        Tykkää

  3. Ensin kehittyy passiivinen sanavarasto ja luetun ja kuullun ymmärtäminen ja sitten aktiivinen kielenkäyttö. Koulun kieleniopetus noudattaa tiettyä didaktiikkaa, eikä siihen kannata lliaksi takertua. Ole kärsivällinen itsesi kanssa varsinkin kun käytät aktiivisesti kahta muuta kieltä. Se neljäs on nyt hiukan hitaampi. (Kielikylpy olisi nopein tapa oppia, eli et kuulisi ja joutuisi käyttämään muuta kuin saksaa.) Jonakin päivänä huomaat, että tietyt sanontatavat ja usein kuullut ns. mallilauseet tulevat automaattisesti suustasi. Hermoston sähköimpulsseilla on tapana kulkea aivoissa tuttuja ja usein tallattuja polkuja eniten käytettyjen synapsien kautta. Joskus ne johtavat hakoteille eli vallan väärään kielikeskukseen. Simultaanitulkit tarvitsevat vuosien harjoittelun, että nuo aivotoiminnot automatisoituvat. En ole teoreetikko ja kielitieteilijä, mutta minulla on runsaasti käytännön kokemusta alalta. Vieläkö muistat, miten opit lapsena äidinkieltä?

    Tykkää

    • Hei, ja kiitos todella paljon tästä kiinnostavasta ja valaisevasta kommentista! Kun tätä luen, niin tunnistan tämän minun tilanteeni ihan täysin. Ja huomaan täällä ollessa, että kielitaitoni tosiaan ”pullistuu” päivä päivältä, vähän joka puolelta mutta epätasaisesti: luetun ja kuullun ymmärtäminen eniten, sitten kirjallinen tuottaminen ja puhuminen varmaan melko samalla viivalla.

      Minulla ei ole lainkaan sellaista oloa että olisi kiire oppia kieltä, ennemmin vaan toivon että ehdin saada hyvän hyödyn täällä ollessani myös kielen kehityksen kannalta.

      Uskoisin, että minua hyödyttäisi saksan kertaaminen kirjasta tai kurssi koulussa, koska sanastoa kyllä tarttuu mutta kielioppia on vaikeampi oppia arkielämän tilanteista. Minulla on jotkut ihan perusasiat vähän retuperällä, kuten persoonapronominien taivutusmuodot, ja se on minusta jo vähän noloa.

      Tykkää

  4. Paluuviite: Opiskelu vieraalla kielellä |

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s