Vaippakakku vol. II

Eilen oli taas aika yhden ystäväni vauvakutsujen (edelliset täällä), ja sainkin jälleen tehdä vaippakakun! Edellisen ja ensimmäisen kakkuni tein puolisentoista vuotta sitten, tuo postaus on muuten ollut tosi suosittu. Vaippakakkuun löytyy aivan hurjasti ohjeita, vinkkejä ja ideoita netistä, eipä tarvitse kuin googlata ”diaper cake” tai vielä parempi jos laittaa hakusanat Pinterestiin niin johan alkaa paukkua… Olen tässä viime vuosina alkanut enemmän surffaamaan Pinterestissä (vai kauanko sitä on edes ollut olemassa?), sieltä löytyi mm. hääjuttuihin aivan loputtomasti kaikkia inspisjuttuja! Minun Pinterest-taulujani pääsee katsomaan Cherry Marjan seinältä. Eniten olen kerännyt neule- ja käsityöjuttuja, ja löydätte tuolta mm. että millaista hametta haaveilisin ompelevani työpaikan pikkujouluihin :)

Vaippakakun tekoon tosiaan ideoita etsiessäni päätin jo, että en lähde tavoittelemaan taivaita vaan teen aika saman tyylisen kakun kuin viimeksikin. Netin syövereistä löytyi kyllä kakkuja jotka oli tehty baby basketin, auton, mopon, vauvan muotoon… Näitähän riitti mutta aika kunnianhimoisia tavoitteita nuo kyllä olivat! Minulla oli sekä aika vähän tiukilla että potentiaalisia ongelmia vaippakakun kuljetuksessa: olin menossa Helsinkiin bussilla, ja siitä oli tarkoitus jatkaa matkaa sitten vielä autolla ja mahdollisesti jollain muullakin. Päädyin siis vanhaan muotoon ja erityisen hyväksi edellisessä kakussa totesin tuon limittäisen vaippojen asettelun joka vaipan yksittäisen rullaamisen sijaan. Vaippakakun pohjaan leikkasin pahvista kiekon ja keskelle samasta pahvista tukitötterön. Sitten vain kasaamaan!

Ja hupsista, kasausvaiheesta en sitten vissiin ottanutkaan kauheasti kuvia… Siispä suoraan melkein valmiiseen vaippakakkuun ;) Kakun ”täytteeksi” tuli seuraavia tarvikkeita:

Vaippoja (2 pkt koko 2+ 1 pieni pkt koko 1 erikseen)

Liivinsuojia

Kylpy-pesunestettä

Nallelelu (0+ vuotiaille)

Lanoliinivoide

Kosteuspyyhkeitä

Villasukat

Tuttipullo

Tutteja

Suklaata

vaippakakku, diaper cake, baby shower, vauvakutsut

vaippakakku, diaper cake, baby shower, vauvakutsut

vaippakakku, diaper cake, baby shower, vauvakutsut

vaippakakku, diaper cake, baby shower, vauvakutsut

Kuljetuksen vuoksi tein siten, että kiinnitin ensin vaipparenkaat sekä siimalla että pitsinauhalla ja sitten vielä tavarat kirkkaalla teipillä. Kakku itsessään on tosi tukeva tuon vaippojen limittämisen ansiosta, enemmänkin juttuja on saada tavarat pysymään ympärillä. Teippi toimi tosi hyvin eikä oikeastaan näy ulospäin. Kääreeksi valitsin tällä kertaa sellofaanin sijasta ohuen tyllin (2-kertaisena), tylli on tosi kaunis, näkyy läpi eikä rapise tai repeä kuten sellofaani.

vaippakakku, diaper cake, baby shower, vauvakutsut

Mielestäni erityisen onnistunut oli tuo satiini-pitsirusetti! Solmin satiininauhan ihan normaalisti rusetille pitsinauhan kanssa, sitten tuota elastista pitsiä piti vähän venyttää ja asetella että se ei kiskonut satiinia ryppyyn. Lopuksi kiinnitin vielä pitsiä satiininauhaan hieman teipillä, jottei se luiskahtaisi pois. Ja muistakaa leikata satiininauhan päät viistoon! Tulee huoliteltu vaikutelma :) Tällainen näperrys on sitten ihan lempipuuhaani päällä maan, kaikkea kivaa askartelutarviketta tekisi mieli hamstrata koko ajan lisää. Siihen tarjoutuu muuten hyvä tilaisuus ensi viikolla Seinäjoen käsityömessuilla, jonne olen menossa. Tähän vaippikseen ostin kaikki kankaat ja nauhat Eurokankaasta, tarvikkeet itsessään Prismasta. Koko kakun hinnaksi tuli aika tarkkaan 70€. Hinta oli meillä sovittu etukäteen joten ostin ihan sen mukaan tuotteita. Paljon paljon halvemmallakin pääsee kyllä, varmasti aivan yhtä hienon ja ison kakun saa puolella hinnallakin aikaiseksi. Vauvatuotemerkkejä on tarjolla tosi paljon, minä ostin isojen brändien tavaraa, myös Prisman omia merkkejä oli tarjolla. Lanoliini oli pikkutuubiksi kallis, sen kun olisi jättänyt pois niin heti olisi hinta tippunut. Vaippamerkkien hinnassakin on eroa ja sellofaani olisi ollut hieman halvempi kuin tylli (joka ei kyllä maksanut kuin 5€).

Kakkuun oli muuten tietysti pakko neuloa pikkuiset sukat ♥ Junasukat ovat olleen ilmeisesti paras sukkamalli pikkuiselle joten sellaiset tein nytkin. Näyttääkö lanka muuten tutulta? Kyseessä on siis tuo itse värjäämäni lanka, joka näyttää tosi kivalta näin neulottuna! Varsi on näissä ehkä aavistuksen paksu, mutta toimii ihan hyvin ja onpa lämmin. Silmukoita minulla oli varressa 36, terässä 32, puikot 2.75 mm ja sukan terän pituus n. 8,5 cm. Toivottavasti ovat sopivat!

junasukat

junasukat

Vauvakutsut itsessään menivät tosi hienosti, oli ihana nähdä itse odottajaa sekä sitten samalla yhtä vanhaa, vanhaa kaveriani jonka olen nähnyt viimeksi lukiossa. Yläasteella olimme vielä aika hyviäkin kavereita, mutta sittemmin tiet ovat menneet niin eri suuntiin, että ei vaan olla ehditty näkemään. Mutta oli se hauska huomata, kuinka juttu jatkui kuin ei erossa olisi koskaan oltukaan. On ne oman kylän plikat vaan niin mukavia! ♥

Loppuun vielä muutama kuva kutsuilta ja kakusta odottamassa yllätettävää äitiä :)

vaippakakku, diaper cake, baby shower, vauvakutsut

vaippakakku, diaper cake, baby shower, vauvakutsut

vaippakakku, diaper cake, baby shower, vauvakutsut

Onko muita kakkujen askartelijoita, ja mitä muuten piditte kakusta? Mukavaa sunnuntaita kaikille!

-Marianna

Oikomishoidon hinta

Vinkkaan tällekin puolelle, että paljon kyselty oikomishoidon hinta minun hoidostani löytyy nyt toiselta välilehdeltä (musta yläpalkki) tai tästä linkistä. 

-Marianna

Matkaan lähden (ja ensin puolukkaan)

Ystäväni blogia lukiessani sain taas innostuksen päivittää itsekin, välillä tuntuu että mitään kauhean ihmeellistä ei oikein ole raportoitavaksi asti tapahtunut, vaikka todellisuudessa kaikenlaista onkin meneillään. Päällimmäisenä ehkä jäätävä hässeli ja kiire, koska koulu on alkanut ja työt jatkuvat. Pari päivää viikossa tuntuu ihan sopivalta, vähän vähemmänkin joskus toivoisi olevan duunia jotta ehtisi keskittyä koulujuttuihin enemmän. Haluan nyt tämän (viimeisen?) yliopistovuoteni pitää opiskelut ykkössijalla, ja vaikka tämän pyhän lupauksen tulinkin tehneeksi niin silti haalin koko ajan lisää juttuja kalenteriin… Tämän viikon alun olen esimerkiksi assarina konferenssissa Tampere-talolla, kuten ehkä Instagramista jo huomasittekin. Assarina oleminen on ollut ihan mielenkiintoista, on mukava saada vähän kokemusta tieteellisestä konferenssista sieltä toiselta puolelta. Joskus varmasti tulee mentyä myös ihan konferenssivieraan tai jopa esittelijän ominaisuudessa paikalle, mutta nyt on aika enemmänkin harjoitella näitä juttuja ja päästä sisään siihen, mitä tuollaisessa megatapahtumassa oikein tapahtuu. Vieraita on nelipäiväisessä konferenssissa 1100, ja henkilökuntaa iso liuta. Suomen kieltä tulee päivän aikana käytettyä vähemmän kuin englantia, kielitreeni tekee aina hyvää! Ruotsiakin on saanut solkottaa pitkästä aikaa. Saksalta olen vielä välttynyt, heh heh.

Syyskuu on jossain välissä ehtinyt jo puoleen ja tuossa hiljan oli jo 100 päivää jouluun- juttuja, voi morjens… Syksyn ja syysmarjojen suhteen alkaa onneksi olla nyt hyvä tilanne, piti jo tuoda lisäpakastin appiukon luota käyttöön kun pystypakastin on niin täynnä kaikenlaista talveksi säilöttyä. Kävimme äitini kanssa puolukassa reilu viikko sitten ja marjoja oli ihan älyttömän paljon! Melkeinpä paikaltaan sai noukkia sangon täyteen, eikä siinä mennyt edes puolta tuntia. Puolukkaa syömme marjoista kaikkein vähiten, harmi kun sitä olisi helpoin kerätä :-P Muuten yksi kiva juttu tuli tuolla puolukkametsässä vastaan, löysin näet lapsuudenkotini läheltä puolukkapaikaltamme puun, jonka olen itse istuttanut. Kyseessä oli mänty, jonka 4H-kerhossa kasvatimme ihan siemenestä asti itse maitopurkissa ja sittemmin kävin istuttamassa sen vuoreen kotini lähelle. Nyt menin pitkästä aikaa etsimään sitä ja siellähän se oli! Laskin että puu on nyt noin 14-vuotias, mikä pitääkin paikkansa koska 4H:n kulta-aikani sijoittuu jonnekin 12-14- vuotiaana oloon. Tuli ihan jopa pienesti liikuttunut olo, jotenkin hienoa että tuo puu siellä kasvaa ja minä olen sen omin pikku kätösin laittanut ensin siemenenä multaan ja sitten taimena maahan. Oi elämää.

img_6706

img_6711

img_6712

Näitä ylläolevia puolukanperkauskuvia katsoessa en voi kuin naureskella sille, miten äitini on NIIIIIN paljon edesmenneen mummuni näköinen. Tällaisia asioita tulee näin vanhemmiten ajateltua aina vain enemmän ja enemmän. Olen esimerkiksi vasta isän kuoleman jälkeen huomannut, kuinka paljon molemmissa veljissäni on isämme näköä. Isoveljeni on aina ollut ruumiinrakenteeltaan ja kasvoiltaan eniten isän näköinen, mutta nyt isää kaivatessa näen myös pikkuveljessäni ihan hirveästi samoja kasvojen- ja luonteenpiirteitä. Ainakin isäni rauhallisuus ja empaattisuus on siirtynyt ihan suoraan pikkuveljeeni, jos nyt näin voi ajatella. Ja siniset, tuikkivat silmät ovat myös isältä tulleet. Minä olen ihan kiistatta eniten (kas kas) tullut äitini puolen sukuun, minua joskus jo ala-asteikäisenä sanottiin kyläkaupassa isomummuni näköiseksi…

Menneiden sukupolvien muistelusta tulevaisuuden suunnitelmiin: matkaa olisi taas pian tiedossa! I-H-A-N-A-A päästä taas reissuun, Saksassa ollessa ei niin ehkä osannut ajatella olevansa matkalla, koska siellä oleminen tuntui varsinkin lopussa niin tavalliselta elämältä. Seuraava etappi kartalla on kuitenkin Dubai, jonne pyrähdämme joulukuussa! Vähän puolisattumalta juhlimme samalla reissulla mieheni kolmikymppisiä. Tästä on itse asiassa vielä yksi ihan konkreettinen hyötykin, josta selitän ihan kohta.

Uudet biksut piti tietenkin reissulle saada, koska vanhat ovat ensinnäkin kulahtaneet ja tietenkään matkaan ei voi ilman uusia lomavermeitä edes lähteä. Stadiumissa oli jo loppukesällä joku ota 3 maksa 2- ale, mutta silloin en vielä ostanut näitä uikkareita. Kävin äitini kanssa Ideaparkissa hetki sitten ja siellä oli sitten VIELÄ paremmat alet uikkarihyllyllä, koska sesonki on jo ohi. Nämä kivat merihenkiset bikinit lähtivät siis matkaan ihan muutamalla eurolla :)

Olemme varanneet matkalle vasta lennot, hotelli on vielä hakusessa mutta yritän löytää sellaisen, jossa olisi katto-uima-allas! :-P Hotelli pitäisi nyt ihan pian varata, mutta jos jollakulla on jotain vinkkejä joko hotelleista tai Dubain alueista yleensä, niin olisin todella kiitollinen joka neuvosta! Kriteereinä olisi ihan nämä perus eli hyvä sijainti, rauhallinen alue ja siisteys. Aamupalalle laitamme mieheni kanssa paljon arvoa, ja tähtiluokitus saisi olla 4 tai 3+. Meri Dubaissa on lähellä joka paikassa, sinnekin näitä bikineitä olisi tarkoitus mennä testaamaan. Lisäksi Dubaista löytyy useita vesipuistoja, jollaiseen menemme ilman muuta! Tykkään uimisesta ja kaiken maailman vesihuvituksissa luttaamisesta tosi paljon ja tuolla siihen on hyvät mahdollisuudet. Mieheni oli lisäksi bongannut jostain, että yhteen noita waterparkeista pääsee syntymäpäivänään ilmaiseksi! :D Tätä aiomme siis käyttää hyväksi ja koitamme ajoittaa vesipuistopäivän mieheni synttärille :)

img_6742

img_6743

Onko siellä lukijoissa paljon Dubain kävijöitä? Ja mitäs pidätte bikineistä? :)

-Marianna

Vuosi sitten…

Olin juuri muuttanut Saksaan. Itse asiassa olin siellä toista päivää, olimme mieheni kanssa perillä Hampurissa 3.9. iltapäivällä. Siellä sitten odottivat meitä vuokranantajamme, joiden olkkariin astelimme 1500 km ajomatkan jälkeen. Oli kieltämättä aika absurdi tilanne ajaa läpi kolmen maan ja saapua sitten toisten, OUTOJEN, ihmisten taloon ja siellä sitten halailtiin että morjens, me tullaan teille asumaan! Ehh…

Ekana yönä ei oikein tullut uni silmään. Vinttiasuntoomme oli unohdettu laittaa lämmöt päälle ja koko kämppä oli nihkeän kostea ja kalsea. Untuvapeitto ärsytti silmiäni ja ainakin kuukauden kärsin jonkinasteisesta silmätulehduksesta ennen kuin tajusin, että taidan olla vähän yliherkkä aidolle untuvalle ja hain Ikeasta ihanan keinokuitupeiton. Nukuimme muuten koko vuoden patjoilla lattialla, koska kaksi yksöissänkyä eivät mahtuneet alkoviin vierekkäin. Olipa leiritunnelmaa! Noilla patjoilla makoilivat myös lukuisat vieraamme, ainakin ne yhdet jotka olivat oksennutaudissa koko reissun.

Vuosi sitten aloitin koulunkäynnin HAW Hamburgissa orientoivilla päivillä, joiden aikana kiertelin muun vaihtariporukan kanssa kaupunkia. Syyskuussa oli Hampurissa vielä ihan täys kesä, ja oli tosi mukavaa tutustua kaupunkiin kauniissa säässä uusien kavereiden kanssa.

Heti vaihdon alussa syksyllä tutustumani kaverit jäivät koko vuoden ajalta läheisimmiksi. Oman ryhmäni jenkkityttö sekä ranskalaiskvartetti olivat ihania ihmisiä ja vietimmekin erityisesti koulussa aikaa yhdessä. Kaikki he kuitenkin lopettivat vaihtojaksonsa puoleen vuoteen, ja sanoinkin kaikille heipat helmikuussa. Minä jäin lähes ainoana n. 120 hengen vaihtolaumasta koko vuodeksi, mutta sitten vietinkin enemmän aikaa saksalaisten ryhmäläisteni kanssa. Tälle tyttöporukalle on ensi kesäksi treffit jo sovittuna :)

Vuosi sitten en osannut yhtään aavistaa, kuinka äkkiä aika menee. Nyt on kulunut tasan vuosi siitä, kun Suomen lippua heilutellen tippa linssissä kurvasimme matkaan äitini luota, ja näin 365 päivää myöhemmin täällä ollaan taas, omassa kodissa Tampereella. Olen palannut töihin, muuttunut osa-aikaiseksi, mennyt yliopistolle täällä Tampereella, vaihtanut pääainetta, vähentänyt partioharrastusta… Ja koko tuo Hampurin reissu tuntuu ihan epätodelliselta. Oikeasti, tuntuu kuin koko toisessa maassa asuminen olisi jotain unta tai joku epämääräinen lomamatka kaukana menneisyydessä. Niin irtonainen olo tuon reissun suhteen on, että pitää välillä itsekin kerrata vanhoja valokuvia katsomalla että missä sitä oikein tuli oltua.

Tosi moni kyselee jatkuvasti, että onko minulla ikävä Saksaan. No ei oikeastaan. Nautin ajastani siellä mutta silti omassa kodissa on ihanaa olla. Kieli-eroavaisuudet ovat jääneet taa ja asiat saa hoidettua juuri niin kuin haluan ja milloin haluan. Kirjastossakin on vähän enemmän mielekästä luettavaa ja telkkarista tulee yhtä surkeaa reality-ohjelmaa kuten aina ennenkin, joten mikään ei ole muuttunut. Rahaakin tulee tilille vähän enemmän nyt, kun on taas säännöllisesti töissä eikä vain opintotuen varassa.

Vuosi sitten vähän jännitti, että mikähän idea tämä Saksaan lähteminen oikein oli. Nyt jälkeenpäin olen vain todella tyytyväinen, että uskalsin lähteä ja sain kerätä hienoja kokemuksia koko vuoden :) Kotona Suomessa olemista ei silti voita mikään. Home sweet home!

-Marianna

Haastavat kirjoneulesukat ja villapeiton pesu

Yhdet ihanan ihanat tekemäni villasukat ovat odottaneet esittelyä jo melkein puoli vuotta. Tai Instagramissa julkaisin näistä kyllä kuvan valmistumisen jälkeen, mutta blogin puolelle sukat eivät ole ehtineet. Näitä hankalia tai haastavia villasukkia kudoin Hampurissa, ja vaikka ohje on tarkkuutta vaativa ja monimutkainen niin en nyt sanoisi että sukat olivat kovin vaikeat tehdä. Vaikeaa oli pysyä koko ajan ohjekuvion oikealla rivillä, ja kyllähän niitä virheitäkin sitten tuli. En kuitenkaan lähde perisuomalaiseen tapaan osoittelemaan huonoja kohtia vaan yritän pysyä kehumisessa! Sukista tuli niin kauniit että ei voi olla kuin ylpeä. Harmikseni koko oli minulle hiukan turhan iso, joten nämä lahjoitan varmaan äidilleni. Olisin halunnut tehdä nämä hiukan pienemmäksi, mutta en pienentänyt puikkokokoa tarpeeksi ja vaikka kavensin kuvion reunoista molemmin puolin 2 silmukkaa, niin silti jäivät turhan reiluiksi. Tästä syystä myös kuvien mallina toimii hieman isompiräpyläinen tyyppi kuin minä itse, ja jalkakarvojakin on vähän enemmän :D

Lankana näissä on Dropsin Fabel valkoinen ja Fabel long print turkoosi. En yrittänytkään täsmätä värejä, väriliuku on sen verran sulava että se ei mielestäni pistä silmään vaikka turkoosi lanka onkin aloitettu eri kohdista värinjuoksua.

Malli: Keisarin morsian, ilmaisohje Ulla-neulelehdestä täältä

Lanka: Drops Fabel ja Fabel long print, kulutus n. 80 g

Aloitussilmukoita: 68

Puikot: 2,5 mm, neulottu varpaista varteen

Keisarin morsian sukat, kirjoneulesukat ohuesta langasta, kirjoneulesukat

Keisarin morsian sukat, kirjoneulesukat ohuesta langasta, kirjoneulesukat

Keisarin morsian sukat, kirjoneulesukat ohuesta langasta, kirjoneulesukat

Näitä sukkia oli tosi mukava tehdä. Ohjetta seurasin tablettitietokoneelta niin, että siirsin ohjekuvaa aina rivi kerrallaan tabletin ”reunan alle”. Kätevää! Mikään telkkarinkatselu-malli tämä ei kyllä ole, mutta ihan rohkeasti voi tarttua vaikka kuvio vähän hirvittäisikin. Jätin vähän riskillä muutamassa kohdassa tosi pitkät langanjuoksut, taisi olla kuusi silmukkaa (!) ja silti lanka kulkee ihan nätisti. Ei siis pidä ihan sokeasti kuunnella mitään villasukkaryhmän kommentteja siitä, kuinka yli kolmen silmukan langanjuoksuja ei vaan VOI jättää…

Keisarin morsian sukat, kirjoneulesukat ohuesta langasta, kirjoneulesukat

Keisarin morsian sukat, kirjoneulesukat ohuesta langasta, kirjoneulesukat

Villateeman mukaisesti kerronpa vielä, että uskaltauduin pesemään villashaalini. Minulla on edelleen käytössä päivittäin kummitätini minulle yli 20 vuotta sitten kutoma villashaali. Shaali on todella lämmin, täyttä villaa ja tunnearvoa lisää tietysti se, kun kummitäti sen minulle omin kätösin aikanaan teki ♥ Lisäksi shaali on kulkenut mukanani kotoa muutosta asti asunnosta toiseen ja jotenkin se aina siinä sohvan laidalla on muistuttanut kodista ja lapsuudesta. Tosi tärkeä tekstiili minulle siis. Villahan on ”itsepuhdistuva” kuitu ja ei vaadi pesua, jollei ole selvästi likainen. Villaan ei oikein tartu haju eikä pahemmin pölykään, ja tuulettaminen kostealla kelillä tai lumihangessa talvella riittää monesti pesuksi.

Shaali on vieläkin ihan siisti ja käyttökelpoinen, muutama pieni tahra jostain on ilmaantunut mutta ne eivät oikeastaan ole mikään häiritsevä tekijä, koska shaali on muutenkin kirjava. Jotenkin vain alkoi tuntua, että josko tuon nyt ainakin kerran tähän pariinkymmeneen vuoteen pesisi… :D Älkää nyt kauhistuko, shaali ei tosiaankaan ole mikään törkyinen ja haiseva, se on ollut käytössä vain torkkupeittona eikä sitä käytetä paljasta tai hikistä ihoa vasten, kuten normaaleja petivaatteita. Tavalliset fleece-torkkupeitot pesen silloin tällöin, samoin sängyn peitot ja tyynyt säännöllisesti.

Pieni pelko 100 % villatuotteen pesussa on ensinnäkin kutistuminen ja yhtä kamala seuraus huopuminen. Ensin meinasin pestä shaalin kevyesti koneessa, mutta pyykkikoneessani ei ollutkaan käsinpesuohjelmaa enkä uskaltanut sitten ottaa riskiä ja alkaa kikkailemaan mitään muuta, edes matalalla lämpötilalla. Siispä pesin peiton käsin ihan ämpärissä, käytin villapesuainetta (Serto-merkkistä) ja haaleaa vettä. Varovasti puristelin ja kääntelin peittoa, kun en tiennyt tarkemmin lähteekö peitto huopumaan helposti. Melkoisen harmaata pesuvettä viemäriin sai kyllä lorotella, joten hyvä kun aloin pesemään! Vaihdoin pesuveden vielä kaksi kertaa ja lopuksi huuhtelin haalealla. Lopuksi vesikin alkoi olla jo aika kirkasta ;) Tasona kuivumaan ja sillä hyvä. Katson vielä shaalin kuivuttua, että tuntuuko peitto erilaiselta, sileämmältä tms. Huopumaan villa ei kuitenkaan lähtenyt, jes! Tosin peitto on kestänyt aivan priimakunnossa käytössä nämä yli parikymmentä vuotta, joten osasin odottaa villan olevan hyvälaatuista. Seuraavaksi pesenkin tämän kai joskus viisikymppisenä, haha!

villapeiton pesu

villapeiton pesu

Kesälomani on muuten tasan puolessavälissä. Huomenna alkaakin taas koulunkäynti, kun syyslukukausi käynnistyy! Kävin jo kirjastossa hakemassa ekat tenttikirjat. Että ei muuta kuin nenää kiinni kirjaan taas.

-Marianna

Lankojen värjäys elintarvikeväreillä

Lupailin edellisessä postauksessa kirjoittaa lankojen värjäyksestä. Joten täältä pesee! Olen jo aikoja aina ihastellut, kuinka ihmiset saavat lankoihin aivan ihania värejä itse värjäämällä. Ehkä eniten tähän hommaan minua kuitenkin innosti Nonnu neuloja, joka kirjoittaa harvakseltaan päivittyvää blogia ja hiukan ahkerammin kuvia ilmestyy Instagramiin. Nonnu on viime aikoina esitellyt upeasti kasviväreillä värjättyjä lankoja, minä en ihan tähän soppaan ole vielä uskaltanut lusikkaani työntää vaan aloitin kevyemmin eli missionani oli lankojen värjääminen elintarvikeväreillä.

Lankojen värjääminen on mukava laji sen vuoksi, että sillä saa ensinnäkin omanlaisia, erilaisia lankasävyjä ja tietysti pääsee myös nypertämään lankojen kanssa mikä on aina kiva juttu. Lisäksi tietenkin tulee yllätysmomentti joka syntyy siitä, että alussa suunittellut värit eivät aina toteudukaan ihan sellaisina kuin oli suunnitellut, niin kävi myös minulle. Yhtä kaikki sanoisin että tämä ylläripuoli on yksi homman viehätyksistä! Minulla on nyt takana vasta yksi värjäyskerta mutta varmasti lisää on tulossa :)

Homma alkoi langan vyyhteämisellä. En ala erityisesti tästä värjäämisestä tekemään mitään tutoriaalia, suosittelen ennemminkin lukemaan lukuisia muita ohjesivuja asiasta. Kerron, miten minä tämän homman tein ja sehän ei kommelluksitta sujunut… Noh, langaksi valitsin minulle uuden tuttavuuden eli Lauri-sukkalangan. Syynä ihan puhtaasti se, että lanka oli tarjouksessa ja jouti sitten värjäyskokeilun ensiuhriksi. Laurin koostumus on sama kuin normaalistikin sukkalangoissa eli 75 % villaa, 25 % polyamidia. Jaoin yhden 100 g kerän kahteen osaan ja vyyhtesin ne löyhästi.

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

Sitten kaikki alkoikin mennä pieleen… :D Noudatin purettamiseen eli värin kiinnittämiseen lankaan sellaista ohjetta, jossa langat liotetaan etikkaliemessä etukäteen. Mitään muuta purettamista niille ei ohjeessa tehty. Liotin kyllä kiltisti lankoja ainakin tunnin, tässä vaiheessa kaikki oli vielä ihan hyvin.

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

Sitten alkoi itse värjäys! Kuten aina kun jotain tekee ekaa kertaa niin säätämiseksi ja sotkottamiseksihan touhu menee. Työ itsessään oli kyllä yllättävän vähän sotkevaa, joten oikeastaan aika turhaan perustin koekeittiöni nurmikolle. Pelkäsin kuitenkin, että elintarvikevärit sekoittaisivat äitini keittiön ja lattian ja joka paikan, nuo värit kyllä takertuivat joka ikiseen materiaaliin joihin sattuivat roiskahtamaan. Kattiloita ja kippoja sai olla useampia, mutta ensi kerralla niitäkään ei nyt ihan viittä erilaista kyllä tarvita. Käytin värjäysliemenä kiehautettua vettä, tarkoitushan ei ole keittää lankoja.

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä
lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

Kaikki tuntui sujuvan ihan hyvin, joskin hokasin jälkeenpäin että väriä olisi saanut olla reippaasti enemmän tai vaihtoehtoisesti vettä paljon vähemmän. Tästäkin asiasta liikkuu netissä niin montaa eri ohjetta, että kerta kaikkiaan ei voi tietää miten tulisi toimia ennen kuin vain kokeilee. Annoin langan lillua värivedessä vähän toista tuntia, sillä aikaa värjäilin roiskuttelemalla toista vyyhtiä.

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

Raa´alla värillä lusikalla tiputtelemalla ja roiskuttelemalla syntyi tosi kivoja sävyjä. Huomionarvoista tässä on se, että lanka on siis etikassa liottelusta vielä hyvin märkää, näin värit hieman leviävät ja liukuvat kauniisti. Jos tosin haluaa terävempiä värialueita, niin lankaa voi puristella kuivemmaksi. Minulla tavoitteena oli liukuväri ja se onnistui hyvin! Ristin jo tämän kaksivärisen langan auringonkukaksi, niin ihanat värit vyyhteen tuli. Kääntelin ja kieputtelin vyyhtiä, jotta sain lankaan tasaisesti väriä. Lopputulos näytti ihanalta, ja laitoin molemmat kerät puun oksalle kuivumaan. Tarkoitus oli antaa värien vähän vielä ”imeytyä” ja sitten ylimääräinen väri ja etikka piti ohjeen mukaan huuhdella pois.

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

No, arvaatte varmaan miten siinä sitten kävi… Kun aloin huuhdella lankoja, niin väriä irtosi niistä ihan kamalasti. Työni tulokset siis sananmukaisesti valuivat viemäriin, ja voi että miten harmitti! En ehtinyt edes huuhdella lankoja kuin pienen tovin mutta oli myöhäistä ryökäistä, kun vahinko oli jo tapahtunut. Kiukuissani sitten vain nielin tappion ja päättelin, että virhe oli tullut puretuksessa. Toisissa ohjeissa (erityisesti koolauksessa) väri puretetaan mikrossa jälkeenpäin. Laitoin siis jo värjätyt, osittain huuhtoutuneet värilangat tiukkaan etikkaveteen ja mikrotin pari minuuttia täydellä teholla. Sen jälkeen huuhdellessa väriä ei enää lähtenyt!

Lopputulema oli siis se, että ensinnäkin olisi pitänyt käyttää voimakkaampaa väriseosta. Aluksi käsittely etikalla on varmaankin myös tärkeää, mutta jälkipuretus vielä välttämättömämpää. Kasvivärjäyksessä käytetään ilmeisesti alunaa puretukseen, mutta kaikissa elintarvikeväreillä värjäyksen ohjeissa etikkaa. Etikka on siitä hyvä että sitä löytyy yleensä kotoa muutenkin, ja se on halpaa ja löytyy kaupasta helposti. Alunaakin toki varmaan löytää kun vain tietää mistä kysyä. Tästä auringonkukka-värjäyserästä tuli siis ehkä pienoinen floppi, langat tietenkin vielä vaalenevat kuivuessaan. Ihan nättejähän noista väreistä lopulta tuli, mutta aika pliisuja verrattuna siihen mikä oli tarkoitus! Kokemus oli kuitenkin noin prosessina todella hyvä ja kokeilen ehdottomasti värjäystä uudelleenkin! :) Elintarvikevärien värivalikoima oli hieman pettymys, uusia sävyjä toki saa lisää itse sekoittamalla. Taidan kuitenkin testata joko koolauksen tai kasvivärjäyksen seuraavalla kerralla. Nyt vain alkaa olla lankoja niin paljon varastossa, että täytyisi yrittää pitäytyä lankalaihiksessa…

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

Mitä tykkäätte lopputuotteesta? Olisiko hyviä vinkkejä seuraavia kertoja ajatellen?

-Marianna

DIY pihlajanmarjakranssi

Kesäloma se soljuu ihanasti eteenpäin. Tai no, oikeastaan haluaisin että loma ei soljuisi minnekään vaan saisin olla lomalla vielä pienen ikuisuuden… Mutta reilu kaksi viikkoa on jo oikein mukava pätkä, tässä elämäntilanteessa kun pidempiä palkallisia lomia ei niin suuresti osaa kaivatakaan. Erityisplussa siitä, että mieheni on myös samaan aikaan lomalla. Olemme olleet aina tosi onnekkaita ja saaneet lomamme joka kerta samaan aikaan ja vieläpä melkein joka vuosi vielä juuri siihen ajankohtaan mihin halusimmekin.

Lomalla olen päässyt suunnitelmieni mukaan toteuttamaan itseäni oikein urakalla. Sain aikaiseksi vihdoin ja viimein kokeilla lankojen värjäämistä itse! Valitettavasti sitä postausta joudutte odottamaan vielä hetken, koska olen nyt täällä landella ja kuvat tästä sotkottamisesta jäivät vielä Tampereelle. Mutta tulossa on! Nyt kuitenkin kerron kivasta syyskoristeesta, jonka sain eilen valmiiksi. Saimme vasta tänä kesänä mieheni kanssa aikaiseksi tilata sukunimikyltin asuntomme oveen. Sitä ennen tuossa kohdassa oli edellisten asukkaiden nimikyltin teippi, hieno sekin. Nyt kämppämme ovi kuitenkin näyttää entistä orvommalta joten halusin siihen jonkin kivan koristuksen, ja vuodenajan teemasta valikoitui pihlajanmarjakranssi tekemislistalle.

Matskut tähän DIY (Do It Yourself) kranssiin ovat helpot ja halvat. Ainoastaan rautalanka pitää ostaa kaupasta. Hifistelyä kaipaavalle tosin löytyy noita kranssikehikoitakin kaupasta, minä käytin ihan vaan risua. Luonnonmateriaalit keräsin omilta mailta jo viikko sitten, puolukanvarvut säilyvät hyvin eivätkä tummu. Tämän vuoksi suosisin ehdottomasti niitä eikä esim. mustikkaa. Myös kanerva käynee, mutta minulle tulee siitä vähän sellainen hautausmaa-viba. Pihlajanmarjoista saa kaikki lehdet myös kyniä pois, koska pihlajan lehti kuihtuu niin ikään nopeasti.

Tarvitset siis:

Rautalankaa (paras on tuo kuvissa näkyvä rulla)

Risua kehikoksi, esim. nuorta koivunvitsaa

Pihlajanmarjakimppuja, lehtiä ei tarvita

Puolukanvarpuja

Sakset, rautalangalle sopivat pihdit

Sitten vaan hommiin! Työ aloitetaan tietysti valmistamalla pohjakranssi. Kannattaa ottaa kokoa miettiessä huomioon, että jos täytteet ovat kovin muhkeita niin lopullinen kranssin reiän sisämitta on huomattavasti pienempi kuin paljaalla renkulalla. Vähän paksumpi kranssin pohja on muuten parempi kuin vähän ohuempi, koska erityisesti tässä askartelussa pihlajanmarjat ovat tosi painavia ja pitää varoa, ettei kranssi ovessa näytä enemmän puikulalta kuin ympyrältä.

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Sommittelu onkin sitten jokaisen taiteellisuuden varassa. Minä yleensä aloitan suoraa päätä ja mietin sitten matkalla että mikä toimii ja mikä ei. Puolukanvarpujen kanssa kannattaa nähdä se vaiva että kääntää ne kaikki varret alaspäin, muuten tulee hapsuisen näköistä jälkeä. Lisäksi ainakin suurin osa nipusta tulisi olla ”julkisivu” eteenpäin, koska puolukat ovat kasvusuunnan (=auringon) vastapuolelta lehtien vaaleat alapuolet näkyvissä, ja se ei ainakaan minun silmääni miellyttänyt. Puolukanvarpuja saa muuten olla melkoinen läjä, että saa tarpeeksi tuuheutta kranssiin. Minulla oli puoli muovipussillista, josta jäi ehkä yksi viidesosa yli. Lisäksi mukaan oli eksynyt myös mustikkaa ja muita risuja, joita en halunnut käyttää. Puolukat kannattaa muuten jo keräysvaiheessa leikata kuvan osoittamalla tavalla sopivan pitkiksi. Kovin pitkää vartta ei tarvita, ja juurineen ei varpuja saa missään nimessä repiä! Kannattaa muistaa myös se, että varpujen kerääminen EI kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin. Eli varvut tulee kerätä joko maanomistajan luvalla tai omilta mailta, jos sellaisia on.

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Jos ajatuksena on, että varvut muodostavat kranssin pohjan, niin kannattaa aloittaa niillä. Pihlajanmarjat ovat niin runsaita ja muhkeita, että ne peittävät helposti alleen kaikki lisukkeet. Puolukkaa saakin olla ihan reilusti alla tupsuina. Toki sitä voi lisätä myös jälkeenpäinkin, mutta se voi olla hieman kinkkistä. Rautalankaa saa kieputtaa joka nipun ympäri pari napakkaa kierrosta. Pihlajanmarjanippuja kannattaa langalla myös vähän muotoilla, jos nippu on kovin levahtava niin sen voi nk. kuristaa rautalangalla tiiviimmäksi. Kranssia sommitellessa voi oman mieltymyksen mukaan katsoa sitä, haluaako että alusrenkula näkyy vai ei. Jos renkula on paksusta risusta tehty ja haluaa isomman renkulan, voi kaikki koristeet kiinnittää kranssin ulkokehälle ja jättää alusrenkulan näkyviin. Minä halusin peittää oman laihan renkulani joten marjat ja varvut asettelin keskikehälle.

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

IMG_6636

Kranssin tekemisen salat valkenevat parhaiten tekemällä. Olen itse tehnyt kransseja nuorempana useinkin, mutta nyt en varmaan kymmeneen vuoteen ollut tehnyt yhtäkään. Vaikeaahan tuo ei ole, enemmän lopputulokseen vaikuttaa mielestäni onnistunut sommittelu. Pihlajanmarja ja puolukat valikoituivat tähän kranssiin kestävyyden vuoksi; hyvällä säkällä tämä koriste pysyy ikivihreänä ja -oranssina läpi talven. Jos vain linnut eivät syö marjoja ovesta!

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Muuten, housujeni väri mätsää ihan vahingossa pihlajanmarjojen sävyyn. Mutta näyttää kivalta kuvissa! :D Kranssin tekemiseen meni ampiaisten huitomisineen ja rautalangalla sormeen pistämisineen vain parikymmentä minuuttia. Materiaalien keräysreissu taisi olla pitempi mutta metsässä haahuilu menee ihan yleisen verenpaineen laskemisen piikkiin ja on muutenkin ihanaa. Blogissa kaikki menee tietysti kuin Strömsössä ikään ja valmis kranssi näytti tältä:

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Tästä tuli kyllä tosi kaunis ja syksyinen koriste. Mitäs pidätte? :) Onko muita syysaskarteluideoita?

Minä lähden nyt mieheni kanssa mettikköön suunnistamaan kuulaasta syyspäivästä nauttimaan. Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Marianna