Junasukat vastasyntyneelle

Kummipoikamme on syntynyt ja olemme hänet tavanneet, varsinainen hurmuri mieheksi ♥ Koska ihan kahta kättä heittäen ei voinut paikalle mennä, niin halusin tyylilleni uskollisena kutoa pikkuiselle vastasyntyneen junasukat. Junasukkien stoori lienee aika monelle tuttu, mutta jos ei niin sen voi lukea täältä. 

Junasukkien ohje on helppo netistä löytää, vastasyntyneelle ei niinkään. Yleensä ohjeet ovat noin 1-vuotiaalle. Katselin junasukka-ohjeita sieltä täältä lähinnä silmukkamäärien toivossa (en ikinä jaksa neuloa mallitilkkua). Junasukat vastasyntyneelle sain sitten lopulta aikaan tällaisella ohjeella:

Lanka: Drops Baby Merino, väri laventeli

Puikot: 2.25 mm Zing

Silmukoita: 10s/ puikko

Kantalappu 12 krs (ainaoikeaa)

Kärkikavennusten aloitus, kun terä on 8 cm pitkä

Junasukat, junasukat vastasyntyneelle, vauvan junasukat, junasukat ohje, Junasukat fingering, junasukat baby merino

Junasukat, junasukat vastasyntyneelle, vauvan junasukat, junasukat ohje, Junasukat fingering, junasukat baby merino

Enpä sitten tullut pyytäneeksi, että oltaisiin eilen vauvaa nähdessä sovitettu näitä sukkia. No toivotaan, että ne ovat passelin kokoiset! Eipä kai jokaisella vastasyntyneelläkään ihan saman kokoinen jalka ole, mutta nämä antavat onneksi pituudessakin hieman periksi. Dropsin Baby Merino on muuten aivan ihanan pehmoinen, ohut vauvan sukkalanka, voin kyllä suositella. Parin viikon ikäiselle ei ole väliä silläkään, että lanka on 100% merinovillaa. Eivät vielä kannat kulu puhki kävelystä :)

-Marianna

Mainokset

Arkiruokaa

Tykkään itse aina lukea ihmisten arkisista touhuista, kuten kokkailuista, miten siivotaan, millainen viikkorytmi muilla on sun muuta. Taas kerran arkiruokareseptejä googlaillessa ajattelin kirjoittaa vähän meidän ruokakuntamme arkiruokailusta. Keskityn tässä lämpimiin ruokiin enkä esim. välipaloihin tai hedelmiin.

Olemme mieheni kanssa molemmat arki- ja päivätyössä. Olemme siis töissä ma-pe ja tulemme kotiin jossain kolmen ja puoli viiden välillä. Jos mitään harrastuksia tai muuta ison osan illasta haukkaavaa menoa ei ole, teemme joka ilta päivällisen kotona. Syömme myös lämpimän ruuan töissä, yleensä meillä molemmilla on eväänä itsetehtyä kotiruokaa (pääasiassa siis edellispäivän jäämistöä tai sitten kiireessä väännetty salaatti). Viikonloppuisin olemme aika usein reissussa, mutta jos vain olemme kotona niin useimmiten kokkaamme jotain vähän suuritöisempää ja spesiaalimpaa, kuten intialaista ruokaa tai teemme itse pizzaa. Viikonloppuisin sorrumme ajoittain myös heikkouteemme eli noutoruokaan ja yleensä se on intialaista, pizzaa tai burgeria. Varsinkin, jos tulemme myöhään reissusta sunnuntaina ja jääkaapissa on se kuuluisa valo, alkaa take-away houkuttaa… Onneksi tätä tapahtuu vain ehkä kerran-pari kuussa.

Arkiruokaa

Minä olen meillä lähes kokonaan ruuanlaitto- ja suunnitteluvastuussa ja pidän tosi tärkeänä sitä, että syömme kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja että arkiruoka on monipuolista ja terveellistä. Ruoka on pääosin lautasmallin mukaan koottua ja ruuasta riippuen joka aterialla on salaattia, puolukkahilloa, raastetta tms. kasvikunnan tuotetta kylmänä lisukkeena. Yleensä lisuke on vihreä salaatti jonka teemme aina tosi tylsällä tomaatti-kurkku-salaatti-paprika-punasipuli- kaavalla, joskus tulee kokeiltua jotain extremeä sinne sekaan ;) Lisäksi minä syön usein omaa puolukkahilloa ja ajoittain ostan etikkapunajuuria tai suolakurkkuja. Minulla on aika tarkat parit ruuista ja lisukkeista mitkä sopivat yhteen, mutta en edes aloita niistä koska tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka kirjan…

Arkiruuankaan ei mielestäni tarvitse aina olla niin nopeaa tai yksinkertaista, voin kyllä tehdä monimutkaisempaakin ruokaa. Ainoastaan jos on kiire eli nälkä, niin haluan että ruoka on jotain tosi simppeliä ja äkkiä lautaselle ilmestyvää. Näihin hetkiin sopii hyvin esim. tuorepasta ja sinne sekaan kanaa tai lihapullia. Emme syö valmisruokaa juuri ollenkaan, muutama juttu on sellainen joita tulee satunnaisesti ostettua. Lihapullapastaan ostan pullerot valmiina, ja lasagneainespaketti otetaan hyllystä (puolivalmiste). Evääksi tai iltapalaksi ostan joskus Saarioisen vispipuuroa, se on ihan kaamea sokeripommi mutta niin hyvää! :D Mutta siinäpä ne.

ArkiruokaaArkiruokaa

Emme ole kumpikaan mieheni kanssa niin riisin faneja, joten useimmiten lautasella on pastaa tai perunaa/juureksia. Yritän tehdä mahdollisimman vaihtelevaa ruokaa, tosin sitten teen aina samaa ruokaa ison satsin kerralla koska apetta tarvitaan myös töihin evääksi. Vähintään kuusi annosta pitäisi siis saada kerralla (ekan päivän iltaruoka, tokan päivän lounas ja tokan päivän iltaruoka). Yritän välttää kertakeikkoja eli että tekisin vain yhdelle syönnille ruokaa, koska sitten taas on sama ongelma seuraavana päivänä edessä.

Listaan tähän sellaisia ruoka-aineita, joita käytämme usein: perunaa kuorineen, (täysjyvä)pastaa, broilerin sisäfilettä, muuta maustamatonta broileria, uunijuureksia (peruna+bataatti+porkkana), salaatti em. kombolla, punasipuli (laitan sitä melkein joka ruokaan), tomaattia monessa muodossa, sika-nautajauheliha, puolukka, kaurakerma, oliiviöljy, kermaviili, karjalanpaistiliha, ruisleipä. Ostan kotimaisena kaiken mikä ei ole järkkykallista ja mitä vain Suomesta saa.

ArkiruokaaArkiruokaa

Mitä meillä ei syödä usein, tai mitä yritetään välttää: punaista lihaa monta kertaa viikossa (erit. jauheliha, johon tulee kuitenkin sorruttua helppouden vuoksi), makkaraa, pannulla paistamista ja voin käyttöä, kermaa, rasvaista lihaa ja epämääräisiä lihan osia (jänteistä, huonolaatuista tms. lihaa), kaikkea marinoitua lihaa/kanaa, ulkomaisia ruoka-aineita ja erityisesti ulkomaista lihaa, valmiskastikkeita, italiansalaattia tms. majoneesiruokaa, vaaleaa ”puppu”leipää.

Mitä yritän saada pöytään tai mitä haluaisin syödä useammin: riistalihaa (tätä saa lähinnä syksyisin sukulaisilta), tuoretta kalaa, minulle ei-niin-tuttuja vihanneksia ja juureksia (esim. kukkakaali, parsakaali, selleri, palsternakka, lanttu tms), kasvis- ja erityisesti vegaaniruokia. Yleisesti ottaen myös haluaisin saada siihen perusruokarundiin vähän lisää ruokalajeja, aika samoissa ne pyörivät vaikka kokeilen kyllä mielelläni kaikkea uutta ja useimmiten vielä onnistunkin ihan kohtalaisesti. Arkiruokaa

Kalatilanne on näistä edellä mainituista ehkä sellainen, mikä kaipaisi pikaisinta parannusta. Ostan lohta ehkä kerran kuussa, järvikalaa onneksi saa useammin koska mieheni kalastaa ja minäkin joskus. Kuitenkin sanoisin, että syömme kalaa vain 2-3 kertaa kuussa, vähän menee kausittain tämäkin, kesällä ja syksyllä eniten kun on kalakausi päällä. Välillä pääsen jopa kerran viikossa-tahtiin, mutta ei kovin usein.

Niin ja pakkohan nyt on sanoa että vaikka meidän arkiruokamme onkin tosi terveellistä ja monipuolista, niin kyllä törkyäkin tulee syötyä! Ongelmat ruokavaliossa ovat meillä sitten enemmän siellä herkuttelupuolella, mutta ei mennä siihen nyt… :D

Lopuksi listaan vielä ruoka-aineiden lisäksi niitä arkiruokalajeja, joita meillä yleensä ja kaikkein useimmin on tarjolla (ei järjestyksessä):

  • Kanakeitto kirkkaassa liemessä
  • Lihamakaronilaatikko
  • Lasagne
  • Kanaa ja keitettyjä perunoita
  • Lohkoperunat/-juurekset ja kanaa kaurakermakastikkeessa
  • Chili con carne ja pitaleivät
  • Papupihvejä
  • Uunikalaa ja perunamuusia
  • Broileri-kauramakaronilasagne
  • Lohikeitto kaurakermaan
  • Lihapullapasta tuorepastasta
  • Tonnikalasalaattia
  • Karjalanpaistia
  • Kanarisotto uunissa
  • Lämpimät voileivät
  • Ahventa ja keitettyjä perunoita
  • Viipaleperunalaatikko

Kylläpä oli mukamas vaikeaa saada tämäkin lista kokoon! :D Jotenkin sitä arjen tuoksinassa unohtaa, että mitä söi vaikka toissapäivänä. Löytyikö tästä muiden lemppari-arkiruokia? Uusia vinkkejäkin saa heitellä! :)

-Marianna

Manchesterissa minilomalla

Vihdoin ja viimein on aika Manchesterin matkapostauksen! Kesätauko venyi vähän ajateltua pidemmäksi täällä blogissa, mutta josko sitä taas tässä syksyllä reipastuisi :) Kas kummaa, en ole vielä juurikaan alkanut tekemään mitään käsitöitä kuten yleensä talvella, mutta eiköhän senkin aika vielä tule. Sen sijaan kuitenkin sain vihdoin kirjoitettua tämän postauksen Manchesterista, jossa vierailin äitini kanssa elokuussa.

Veljeni vietti siis kesän Manchesterissa vaihto-opiskelijana, ja jo heti hänen suunnitellessa lähtöään Britteihin aloimme me äidin kanssa miettiä kyläilyreissua. En ole koskaan käynyt Iso-Britanniassa (en edes Lontoossa! Se pitää korjata!), joten olikin jo korkea aika. Lennot ja hotelli oli varattu hyvissä ajoin, ja sekä minulla että äidilläni oli reissun aikana kesäloma.

Lento Helsingistä lähti järkyttävän aikaisin pitkämatkalaisten mittapuulla, eli puoli yhdeksältä. Autoon sai hypätä siis aamuyön hämärässä, onneksi on Linnatuuli. Lento oli tosi lyhyt, vain alle kolme tuntia. Manchesterin lentokenttä on n. 45 min automatkan päässä keskustan ulkopuolella, otimme taksin jonka hinta oli n. 22£ (~24€). Heti taksia hakiessamme iski ensimmäinen kulttuurishokki, koska liikennehän Brittein saarilla on vasemmanpuoleinen. Tämä ei meinannut kunnolla upota tajuntaan sitten millään, mm. koko reissun ajan en suojatiellä ollut ihan varma, että niin kumpaan suuntaan tässä nyt pitikään katsoa?! Vaikka asiaa oikein mietti ja järkeili, niin kyllä vaan on joku tien yli vilkaisu juurtunut selkärankaan ja joka ikinen kerta sitä katsoi väärään suuntaan. Emme silti jääneet auton alle, onneksi :)

Manchester matkailu, manchester blogi

Manchester matkailu, manchester blogi

Manchester matkailu, manchester blogi

Hotellin sijainnin olimme valinneet veljeni avustuksella ihan keskustasta. Alue oli nimeltään Piccadilly ja siitä oli tosiaan ydinkeskustaan ihan viiden minuutin kävelymatka. Tai no mikä sitä ydinkeskustaa nyt sitten isossa kaupungissa onkaan… Kuljimme pääasiassa kävellen mutta myös Uberilla, joka on siis tämä Suomessakin kovasti kiistelty ns. amatööritaksi-palvelu. Kyllä täytyy sanoa että on ehkä yksi kätevimmistä keksinnöistä ja sovellutuksista, erityisesti matkailijan kannalta, mitä olen nähnyt. Uberia varten ladattiin siis kännykkään appi, johon reissuun lähtiessä syötettiin päämäärä, senhetkinen sijainti tuli valmiina. Sitten klikattiin ”tilaa kyyti”, ja sovellus näytti kartalla kaikki lähistöllä vapaana olevat autot- ja niitähän Manchesterissa oli ja paljon. Yleensä auto oli aina alle 5 min etäisyydellä, ja kartalta sitten klikattiin, että minkä noutajan haluaa. Valinnan tehtyään näki, miten auto alkoi kartalla liikkua kohti ja samalla puhelimeen tuli tekstiviesti, jossa kerrottiin auton väri, malli ja rekkari tunnistuksen helpottamiseksi.

Briteissä kaikkien Uber-kuskien tulee suorittaa jonkinlainen taksilupa, rekisteröityä ja kantaa Uber-tarraa. Touhu on ilmeisen valvottua eikä ainakaan tällä reissulla ollut minkäänlaisia ongelmia. Parasta palvelussa on kuitenkin se, että matkan hinnan näkee etukäteen! Eli jo ennen kuin tilaa auton noukkimaan itsensä tienposkesta, saa tietää paljonko reissu tulee kustantamaan. Rahaa ei liikutella vaan veloitus menee kortilta, jonka tiedot syötetään sovellukseen. Olen todellinen sähköisten palvelujen fani, ja Uberille menee kyllä täydet pisteet.

Manchester matkailu, manchester blogi

Manchester matkailu, manchester blogi

Manchester matkailu, manchester blogi

Manchester oli juuri sellainen kuin ajattelinkin, sateinen ja hyvin peribrittiläinen (sen kuvan perusteella mikä UK:sta on ollut etukäteen). Sää oli todella epävakainen koko matkamme ajan, ja vettä satoi monta kertaa päivässä. Manchesterissa on kova liikenne, paljon ihmisiä ja kaduilla melkoista menoa. Kaupungissa rehottaa aika paha huumeongelma spice-nimisestä huumeesta, ja mömmöpäissään vaeltelevia laitapuolen kulkijoita näkyi katukuvassa todella, todella paljon. Veljeni oli Briteissä työharjoittelussa ambulanssissa ja kertoi, että näitä huumeidenkäyttäjiä iso osa heidän tehtävistäänkin koski. Käyttäjät olivat selkeästi todella sekaisin huumeiden ja ties minkä muun vetämisestä, aika karua katseltavaa.

Parasta Manchesterissa olivat kuitenkin ravintolat ja kahvilat. Onneksi meillä oli paikallisopas mukana ja kävimmekin sellaisissa ruokapaikoissa pitkin sivukaupunkia, joihin ei olisi ikinä itse satunnaisena turistina löytänyt. Manchesterissa oli varsin kiitettävä määrä ihan kokonaan vegaanisia ravintoloita/kuppiloita (Esim. Soup Kitchen Oldham Streetilla ja Ice Shack Fallowfieldissa) ja lisäksi melkein joka ravintolasta sai joitain vegeannoksia. Hintataso ei ollut Manchesterissa mitenkään erityisen edullinen, ehkä n. -15% Suomea halvempaa. Vaatekaupat olivat samoissa hinnoissa kuin kotona, ruoka oli hieman huokeampaa. Onneksi suomalaisena on siitä hyvä matkustaa, että missään ei yleensä ole ainakaan kalliimpaa kuin täällä :D

Manchester matkailu, manchester blogi, manchester vegaani kahvila, manchester vegaani ravintola

Manchester matkailu, manchester blogi, manchester vegaani kahvila, manchester vegaani ravintola

Manchester matkailu, manchester blogi, manchester vegaani kahvila, manchester vegaani ravintola

Manchester matkailu, manchester blogi, manchester vegaani kahvila, manchester vegaani ravintola

Tuo yllä näkyvä Ice Shack-vegaanijätskibaari oli kyllä aivan ihana paikka, suosittelen vaikkei vegeily kiinnostaisikaan! Täydellisen herkullista jätskiä, josta ei ikinä olisi arvannut sen olevan vegeä. Iloinen tunnelma ja mukava henkilökunta :)

Manchesterin rakennukset olivat kaikki samaa tyylisuuntaa (ei hajuakaan mitä niistä), eli hieman vanhan ja krumeluurisen näköistä. Asia joka jaksaa Keski-Euroopassa ihmetyttää, on rakennusten huono kunto ja se, että tuolla ei vaan ihan selvästi osata rakentaa. Vinoja seiniä, kieroja ikkunanpokia, ovet suoraan kadulle ja vedet satavat asuntoihin sisään. En enää ihmettele yhtään, että Eino Grönkin kehui Floridan-talonsa olevan suomalaista tekoa ja kestävän hurrikaanitkin (kuten kestikin). Täällä ainakin seinät ovat taloissa suorat eikä kylmä yleensä ihan heti tule nurkista sisään.

Manchester matkailu, manchester blogi, manchester vegaani kahvila, manchester vegaani ravintola

Manchester matkailu, manchester blogi, manchester vegaani kahvila, manchester vegaani ravintola

Manchester matkailu, manchester blogi, manchester vegaani kahvila, manchester vegaani ravintola

Manchester matkailu, manchester blogi, manchester vegaani kahvila, manchester vegaani ravintola

Reissun ehkä vaikuttavin yksittänien kohde oli John Rylandsin kirjasto, jossa vierailimme viimeisenä päivänä. Kirjasto oli ollut ehdolla Harry Potter-leffojen kirjaston kuvauspaikaksi, ja kirjastoon astuessa en ihmetellyt yhtään. Oli melkoisen lumoava ja jopa vähän taianomainen tunnelma, melkein saatoin sieluni silmin nähdä Hermionen ja ajankääntäjän kirjapinojen takana, hihi. Meillä kävi sellainen tuuri, että juuri kirjastolle mennessämme siellä oli palohälytys tms. juttu, ja hälyttimet soivat ja koko paikka oli tyhjennetty, kun saavuimme ovelle. Odottelimme hetken aikaa ja pääsimme sitten ensimmäisten joukossa sisään. Pitkiä katedraalimaisia käytäviä kuljeskellessa ei tarvinnut siis huolehtia väentungoksesta, koska paikka oli tuolloin vielä ihan tyhjillään hälytyksen jäljiltä. Meidän onnemme siinä onnettomuudessa!

 

Manchester matkailu, manchester blogi, John Rylands kirjasto

Manchester matkailu, manchester blogi, John Rylands kirjasto

Manchester matkailu, manchester blogi, John Rylands kirjasto

Pientä mystiikkaa oli nytkin tarjolla, kun lueskeli tarinoita kirjaston perustamisen ajoilta. Kirjaston perusti 1900-luvun alkuvuosina leskeksi jäänyt rouva miehensä muistolle. Tämä rouva oli sitten kirjastoa kootessaan piilottanut kirjapinojen sekaan lohikäärmeen munan, josta sittemmin kuoriutui kirjaston oma lohikäärme (keskimmäisessä miniatyyrikuvassa). Vieläkin jotkut kuulemma harhailevat lohikäärmeenmunaa etsien, uupiduu!

Manchester oli neljän päivän matkalle varsin passeli kohde, eikä tylsää tullut. Kävelimme kilometrikaupalla joka päivä ja välillä pitikin ottaa vähän lepoa hotellilla. Suosittelen lämpimästi Piccadillyn aluetta, Uberin käyttöä, ennakkoluulotonta ravintoloiden koluamista ja shoppailua. Kannattaa myös kurkistaa vähän keskustan ulkopuolelle, sieltä löytyi ihan erilaisia, puistomaisia maisemia.

Seuraava reissukin on muuten jo tiedossa! Kerron siitä ihan pian, nyt pitää jatkaa iltapuuhia :)

-Marianna

Kukkabomber

Kesätakiksi halusin ommella jotain mukavan pirteää ja sellaista, missä menisin pikkuisen mukavuusalueeni ulkopuolelle. Kankaan valinnassa piti hieman pakottaa itseään, etten valitsisi taas jotain tylsää, tummaa ja yksiväristä. Käsityölehden mallikappaleessa takkiin oli käytetty reippaan kirjavaa tikkikangasta, ihan siihen en kuitenkaan lähtenyt. Eurokankaasta löytyi kaunis kukkasatiini ja olihan siinä nyt sentään tumma pohjaväri, ettei tarvinnut aivan hulvattomaksi heittäytyä! ;)

Kukkabomber

Kukkabomber

Kukkabomber eli ”pilottitakki”

Kangas: Eurokangas Tuovi-kukkasatiini, 98% puuvilla, 2% elastaani

Vuori: Japonette-100% viskoosi

Koko 38, ohje Suuri Käsityö 4/2017

Materiaalien hinta yhteensä: 50€

Olin suorastaan hämmästynyt, että takki ei ollut kovin vaikea ommella. Se ei edes ollut erityisen työläs, tämän tekemiseen meni kaikkiaan n. neljä iltaa (1-3h ompelua/ilta). Esimerkisi tämä pikkupojan paita, joka ei koskaan päätynyt edes tänne blogiin saakka, oli suhteessa kokoonsa paljon työläämpi!

Tässä omassa kukkatakissani eniten hommaa teetti vuoritus. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun tein kokovuoritetun vaatteen. Se olikin yllättävän helppoa! Olin lopuksi ihan että wau, osasin näin siististi, erityisesti kukkakankainen etualavara näyttää tosi kivalta mustaa sisustaa vasten (näkyy seuraavassa kuvassa). Tuo tasku ei kuulunut ohjeeseen, lisäsin sen ihan omasta ideastani. Takissa ei muuten olisi ollut yhden yhtäkään taskua, ja halusin että edes pieni kännykän tai kukkaron paikka löytyisi. Tasku on resoria ja silitin sen taakse tukikankaan, ettei liikaa lörpähdä.

Kukkabomber

Kukkabomber

Kukkabomber

Halusin vuorittaa takin paristakin syystä: ensinnäkin päällikangas on painettua, ei täysvärjättyä, ja näin ollen sen nurja puoli on valkoinen. Ei olisi näyttänyt mustilla saumoilla kauhean kauniilta takin ollessa auki. Toisekseen halusin vuorilla varmistaa sen, että takki sujahtaa päälle nätisti ja liukkaasti ja viskoosi materiaalina pitäisi olla melko hiostamatonta. Vähän aloin lopussa miettiä, että tulikohan takista turhankin paksu kesäkeleille. Tuo päällikangas ei ole mitään kovin ohutta, mutta toisaalta nyt takissa on kivaa ryhtiä. Bomberin malliin kuuluu tuollainen pieni pussitus ja löysyys, halusin välttää liian pallomaista vaikutelmaa ja pidensin etu- ja takakappaleita tuuman verran. Tämä oli hyvä ratkaisu, ja takin pituus (ja koko muutenkin) on aika täydellinen.

KukkabomberKukkabomber

KukkabomberKukkabomber

Kuten alussa sanoin, niin tämä kuosi menee kyllä todella pitkälle omien vaatetottumusteni ulkopuolelle. Kangas on kyllä todella kaunis, ja mustat muut osat kyllä rauhoittavat Hyacinth Bucket-vaikutelmaa hieman ;) Takki näyttää mielestäni myös kauniilta sekä auki että kiinni, se on tärkeä juttu. Useimmiten pidän tällaisia takkeja auki. Alla oleva paita ja muu asu täytyy kyllä olla aika rauhallinen, kukkakuosissa on tarpeeksi kirjavuutta ihan itsessäänkin.

Mitä pidätte takista? Kivan kukkea vai kamalan kirjava? ;)

-Marianna

Kesä tulee, ja kuulumiset

Heissan! Pitkästä aikaa vähän omiakin kuulumisia, kuuluu mulle sentään joskus jotain muutakin kun ompelukonetta ja virkkuukoukkua :D Olen ihan tarkoituksella siirtänyt blogin painopistettä pois itsestäni, mutta täytyy sitä nyt välillä vähän omiakin juttuja tänne laittaa :)

Kesä on vihdoin alkanut (vaikka se vissiin loppuu huomenna taas, ylläri!), ja olen kyllä nauttinut kesäkeleistä ihan täysillä. Viikonloppu meni partiokisoissa rastipäällikkönä, huh olipa urakka mutta näin jälkeenpäin ajatellen varsinkin oli tosi mukavaa, vauhdikasta ja uusia kavereitakin sai taas useamman. Jos joku haluaa katsoa, millaista menoa partiotaitokisoissa on, niin kuvia pääsee katsomaan kisan FB-sivuilta täältä. (Ei vaadi kirjautumista)

Partiojuttujen lisäksi tässä on tullut touhuiltua vaikka mitä… Pikkuveli on saateltu lentokentälle kolmen kuukauden brittireissulle, olemme päässeet mieheni kanssa kummeiksi valloittavalle Sirkka-tytölle, kukkapenkki on kunnostettu ja koulut ovat VIHDOIN ohi tältä keväältä. Jos ei lasketa referaattia, joka on auki tuossa toisella näytöllä tälläkin hetkellä… Mutta palautan sen tänään. Sitten ne hommat on ohi. Niin joo ja gradua pitäisi tehdä kesällä, mutta onneksi toukokuu on vielä kevätkuukausi ehhehee.

Blogikuvia cherry1

Kesän ajan aion olla täyspäivätöissä. Ah kuinka helpolta sekin nyt tämän karmean kiirekevään jälkeen tuntuu, on vain yksi ainoa velvollisuus joka pitää hoitaa. Maalis-toukokuu meni kyllä sellaisessa mustassa pilvessä stressin suhteen, että huh huijaa. Onneksi koko yliopisto on pian käytynä, jos kaikki menee hyvin niin voisin ehkä harkita yhteisiä valmistujaisia ja kolmikymppisiä tammikuussa :) Aaargh, kamalaa että sitä täyttää pyöreitä. Olisin mieluummin kahdenkympin puolella vielä hyvän tovin, mutta minkäs teet. Jos taas valehtelen itselleni, että ikä on vain numero?

Yksi hauska juttu on nyt juuri lähipäivinä menossa, kun olen saattamassa kahta tuttavaani yhteen. Olen siis järkännyt sokkotreffit! Olen ihan hirveä sutenööri ja mietin aina iltaisin sängyssä, että ketkä sinkkuystäväni voisivat sopia yhteen :D Muutaman kerran olen yrittänyt jo aiemmin, ja ainakin kerran puolivahingossa onnistunutkin. Tänään kuitenkin ensitreffejä jännittää osallistuvien henkilöiden lisäksi tämä taustahuseeraaja! Hitsi kun pääsisi kärpäseksi kattoon! ;)

Tulevaa kesää odotan tosi paljon. Minulla on täysi, palkallinen kesäloma elokuussa ja se onkin asia, joka pitää mielen korkealla aina sinne loppukesään saakka. Olen myös ostanut liput Tammerfesteille, Haloo Helsingin syksyn keikalle ja matkajärjestelyt heinäkuun Manchesterin matkalle ovat vielä hiukan kesken. Reissukuume on aivan kamala ja voi jospa sitä pääsisi vielä johonkin muulleki matkalle tänä vuonna. Ainakin Saksa-tyttöjen kanssa vähän puheltiin treffeistä syksyllä, katsotaan saako tungettua kalenteriin ja budjettiin. Kotimaan matkailua on tiedossa ainakin Pohjanmaalle vielä kesäkuussa ja grillikausi on meillä avattu jo aikoja sitten. Mökille pääsisi heti kun menisi, mutta talviturkkia en aio kastaa vielä aikoihin… hrr vesi on varmaan vielä ihan hirveän kylmää!

Yksi mieluinen tavoite tälle kesälle on myös lukea paljon kirjoja. Minulla jäi talvella Tulen ja jään laulu (Game of Thronesin kirjasarja) kesken, ja nyt lainasin uudelleen kesken jääneen neljännen opuksen sekä seuraavan kirjan jota en ehtinyt aloittaakaan. Kirjat ovat ihan hyviä, valitettavasti en tv-sarjasta syttynyt yhtään. Aion silti antaa sillekin vielä toisen mahdollisuuden, josko ohjelma olisi parempi kun hyppää muutaman jakson yli :D

Sellaisia kesän odottelun tunnelmia :) Nyt ruohoa leikkaamaan, moiks!

-Marianna

Virkattu ja neulottu tiskirätti

*Blogiyhteistyössä lankakauppa Lankakori

Tätä postausta olen hautonut nyt tosi pitkän aikaa, ja vihdoin saan julkaista sen! Olen tässä vajaa parisen vuotta käyttänyt keittiöliinoina ihan pelkästään itse virkkaamiani ja neulomiani tiskirättejä. Virkattu tiskirätti on (yleensä) ekologinen, kaunis, kestävä ja kertakaikkiaan vaan mielestäni tosi paljon parempi käyttää kuin kaupan tiskirätit. Esimerkiksi mikrokuituliinat ovat tosi hyviä, mutta niistä monet tekevät ihon nyppyisen kuivaksi, kun mikrokuidut tarraavat ihoon. Ehkä ainoa minun kokeilemani rätti, joka olisi yhtä hyvä kuin nämä itse tehdyt, on Tupperwaren tiskirätti. Ne rätit vain eivät ole niin kauniita kuin nämä itse tehdyt! ;) Ja lisäksi ne ovat todella kalliita.

Tiskirätin ekologisuus pohjaa sen pestävyyteen ja jätteen vähentämiseen. Yleensä tiskirätit virkataan puuvillasta, bambusta, näiden sekoituksesta tai muusta luonnonmateriaalista kuten hampusta. Mitenkään automatik langasta neulottu tai virkattu tiskirätti ei kuitenkaan ole ympäristöystävällinen, koska esim. puuvillan tuotantoonkin liittyy paljon huonoja puolia. Puuvilla saattaa olla voimakkaasti valkaistua, käsiteltyä ja värjättyä ja puuvillaviljelmillä työskentelevillä voi olla huonot työolot. Bambun viljely taas voi olla maaperää köyhdyttävää. Nämä eivät tietenkään sulje pois niitä asioita, joita ns. tavallisten tiskirättien tuotantoon liittyy, niissä taas käytetään paljon muovikuituja. Käytännössä kuitenkin minkään rätin materiaalin alkuperää ei yleensä ole mahdollista kovin luotettavasti selvittää, joten päätös jää rätin käyttäjän pähkäiltäväksi.

Halusin tuoda tätä asiaa esiin, koska virkatun tiskirätin liputtaminen kiistatta ekologisena menee vähän viherpesun puolelle. Henkilökohtaisesti kallistun siltikin virkattuun tai neulottuun rättiin käytettävyyden vuoksi ja siksi, että pidän jätteen vähentämistä jo ihan pelkästään tavoittelemisen arvoisena.

Kaivoin kuvattavaksi kaikki kuusi tiskirättiäni, osa oli jo pyykkikopassa, haha.

Virkattu tiskirätti, neulottu tiskirätti, tiskiliina, itsetehty tiskirättiVirkattu tiskirätti, neulottu tiskirätti, tiskiliina, itsetehty tiskirätti

Tämänhetkiset kuusi tiskirättiä ovat yhteen talouteen jo vähän yli tarpeen, koska en juurikaan käytä rättejä muualla kuin keittiössä. Ehkä joskus pölyjen pyyhimiseen, mutta esim. vessan siivoamiseen näiden rättien hygieenisyys ei mielestäni taivu. Virkatun rätin käytettävyyteen vaikuttaa moni asia, ja listasin tähän asioita, jotka tekevät rätistä mielestäni hyvän:

  • Tarpeeksi löyhä neulos/virkkaus, jotta virkattu tiskirätti on pehmeä ja kuivuu helposti. Reikäinen malli on hyvä.
  • Isohko koko, reilusti omaa levitettyä kämmentä isompi
  • Langan sopiva paksuus, ennemmin ohutta kuin kovin paksua lankaa
  • Neliön muoto, minun käteeni pyöreä istuu huonosti

Virkattu tiskirätti muotoutuu lemppariksi vähän ajan mittaan, olen kokeillut monia eri malleja (kuten kuvista näkyy) ja jotkut ovat selvästi parempia kuin toiset.

Puuvillarätti, Virkattu tiskirätti, neulottu tiskirätti, tiskiliina, itsetehty tiskirätti

Yllä olevassa kuvassa on sekä lempparini että inhokkini. Paras rättini tällä hetkellä on tuo keskellä oleva vaalea rätti (jossa on vähän kastiketahroja, hupsista :D). Kyseinen rätti on sopivan kokoinen, tarpeeksi ilmava (kuivuu helposti) ja neutraalin värin vuoksi istuu hyvin tiskipöydän kaaokseen. Etualalla oleva pyöreä rätti on ensimmäisiä kokeilujani, muuten hyvä mutta muoto on surkea, rätti on liian pieni ja lisäksi virkkausmalli menee kauheasti suppuun. Ei jatkoon. Pinkki rätti menee hyvin pinoon, vaikka onkin vähän venähtänyt muodostaan. Näissä kaikissa lankana Novitan Cotton Bamboo.

Virkattu tiskirätti, virkattu rätti, tiskiliina, puuvillarätti, neulottu tiskirätti

Tämä rätti on lahjaksi saatu muutama vuosi sitten. Tykkään tässä erityisesti hyvästä imukyvystä ja isosta koosta, ja isoäidinneliö on klassisen kaunis :) Miinusta tulee siitä, että rätti on vähän turhan tiiviiksi virkattu ja kuivuu siksi aika hitaasti. En tiedä mistä langasta tämä on tehty.

Uusimpana tuttavuutena ovat kaksi virheää tiskirättiä, joista toisen sain valmiiksi tänään. Käsi krenaa vieläkin, mutta pienin erin tehden olen saanut nämä neulottua. Ensimmäisestä tuli vähän leveä, mutta käteen se istuu silti yllättävän hyvin. Lisäksi tuon isomman rätin käyttöön otettuani totesin, että se ei ole ollenkaan liian iso vaikka aluksi niin luulin. Taidan päinvastoin tehdä jatkossa vähän isompia rättejä.

Virkattu tiskirätti, virkattu rätti, tiskiliina, puuvillarätti, neulottu tiskirätti

Virkattu tiskirätti, virkattu rätti, tiskiliina, puuvillarätti, neulottu tiskirättiLankana näissä vihreissä liinoissa on Alize Bahar, jonka sain blogiyhteistyön merkeissä Lankakori– lankakaupasta. Bahar oli minulle ihan outo lanka, mutta rättiin se sopii mainiosti. Bahar on 100% merseroitua puuvillaa ja siitä on Lankakorin verkkokaupassa tosi kauniita värejä saatavilla (mm. ihana syklaaminpunainen!). Yhdestä 100g kerästä virkkaa/neuloo kaksi isoa tai kolme pientä tiskirättiä. Minä käytin näihin 3.5 mm puikkoja ja 3.0 virkkuukoukkua.

Virkattu tiskirätti, virkattu rätti, tiskiliina, puuvillarätti, neulottu tiskirätti

Virkattu tai neulottu tiskirätti rakastaa pesua ja pysyy hygieenisenä, kun rätin viskaa pyykkiin riittävän usein. En ollut itse ennen näiden käytön aloittamista ollenkaan vakuuttunut hygieenisyydestä, mutta kumosin käsitykseni käytön myötä. Rätti kuivuu joka käytön välillä, ja pesen rätin n. kerran viikossa. Yleensä näihin käytettävien lankojen suosituspesulämpötila on 60C, pesen rätit aina pyyhe- ja lakanapyykin mukana. Jotkut kuulemma pesevät jopa 90C lämpötilassa, eivätkä rätit mene miksikään. Ja keittääkin rätin kuulemma voi tai laittaa tiskikoneeseen, en ole kokeillut näistä keinoista mitään. Virkattu rätti tulee sitä paremmaksi, mitä enemmän sitä pesee. Rätin imukyky paranee kun rätti ”karhenee” pesujen myötä. Suosittelenkin pesemään lahjaksi saadut rätit vaikka parikin kertaa ennen käyttöä, niin kokemus on paljon miellyttävämpi kuin suoraan pakasta vedettynä :)

Onko muita tiskirätti-faneja? :)

-Marianna

Itse tehty saippua

Vihdoin on kuukausi kulunut, ja saippuakurssilla tekemäni saippuat ovat valmiita käyttöön! Olin siis tuossa maaliskuussa Tampereen kansalaisopiston mainiolla saippuakurssilla, jossa valmistettiin itse palasaippuaa. Olin haaveillut saippuan tekemisestä jo kauan, joskus muutama vuosi sitten taisin ekan kerran törmätä tähän käsityön jaloon lajiin netissä surffaillessani. Etsin kevääksi jotain pientä uutta harrastusideaa, ja saippuankokkauskurssi tuli eteen.

Tämä oli siis eka kerta kun saippuaa tein, eli koko homma meni vielä ihan harjoittelun piikkiin. Nyt jos alan tekemään saippuaa uudelleen, niin tekisin oikeastaan kaiken vähän toisella tavalla. Varsinaista ohjetta saippuan tekoon en siis tässä vaiheessa ala kirjoittamaan, mutta kerron miten minun kokkailuni menevät. Varsin mainio ohje on jo kirjoitettu esimerkiksi Saippuakuplia-blogissa. Sen sijaan esimerkiksi Kotivinkki tyytyi kertomaan, miten valmiista saippuamassasta saa tehtyä saippuaa, no joo, kai tuota saippuan uudelleenmuotoiluksi voi sanoa :D Niin ja ilmeisen loistava ohjekirja on myös Saara Kuhan Saippuakirja. Jos vielä teen saippuaa, niin luen tuon kirjan ensin. Tosin kansalaisopistolla oli varsin pätevä opettaja, joka osasi kyllä monenmoisia niksejä!

Saippuan perusmassaan tarvitaan kolmea ainetta: nestettä, rasvaa ja lipeää. Lipeä eli natriumhydroksidi on hirveää ja syövyttävää myrkkyä, esimerkiksi viemärinaukaisuaine on pääosin lipeää. Kuitenkin saippuan tekemisessä tapahtuu reaktio nimeltään saippuoituminen, jolloin lipeä neutraloituu kypsytysajan kuluessa ja lopullinen tuote ei sisällä enää syövyttävää lipeää. Ilman lipeää ei saippuaa saa aikaan, joten kauhistelijat voivat ottaa omat saippuapurkkinsa käteen ja tavata, että jokaisen ihan kaupassa myytävänkin palasaippuan tekoon on käytetty lipeää. Saippuoitumisesta voit lukea lisää esim. täältä, täältä ja hepreaksi täältä. Toki tämä saippuoitumisprosessi saattaa mennä pieleen, ja lopullinen tuote ei olekaan niin neutraali kuin tarkoitus olisi. Tämä pyritään välttämään kypsyttämällä tuotetta pitkään, vähintään kaksi viikkoa. Lisäksi lopputuotteen emäksisyyden voi mitata pH-liuskoilla, joskin mittavirheen mahdollisuus on olemassa. Uskoisin itse, että kokemus tuo varmuutta ja luottoa siihen, että milloin saippua on käyttökelpoista.

Saippuakurssilla teimme itse ohjaajan opastuksella saippuareseptit, joiden mukaan soosi sitten sekoiteltiin. Minä valitsin yksinkertaiset ja helpot aineet; auringonkukkaöljyn, kookosrasvan ja mausteiksi erinäisiä jääkaapista löytyviä tarvikkeita. Yksi saippuamassa oli meillä kooltaan aina puoli kiloa, minä ehdin tehdä parissa tunnissa kaksi massaa. Yhdestä massasta pystyi maustamaan useita erilaisia saippuoita, peruspohja kaikissa oli kuitenkin aina sama.

Käsin tehty saippua, käsintehty saippua, itse tehty saippua, itsetehty saippua, DIY saippua, palasaippuaKäsin tehty saippua, käsintehty saippua, itse tehty saippua, itsetehty saippua, DIY saippua, palasaippuaKoska aina joku menee ekaa kertaa tehdessä pieleen, niin ensimmäinen saippuamassani kovettui kiinni sekoittimeen. Olin ollut liian hätäinen ja huolimaton, enkä muistanut jäähdyttää rasvaseosta ennen lipeän lisäämistä. Ehdin hädin tuskin tunkemaan siinä vaiheessa täysin naturellin saippuamössön muottiin (maitopurkkiin) jottei koko erä olisi mennyt hukkaan. No siitä syntyivät sitten nuo valkoiset, täysin hajuttomat ja värittömät palat, jotka ovat kyllä ihan kauniita noinkin. Voisin viedä ne vaikka mökille :)

Toisessa satsissa olin sitten tarkempi ja tein rauhassa ohjeen mukaan, ja kokeilinkin eri hajuja ja värejä. Tein ison kasan kaakao-kahvisaippuaa, jossa mausteena oli vahvaa leivontakaakaota (veteen liuotettuna) sekä kahvia. Lisäksi tein pelkkää kahvisaippuaa, joista toisessa on kahvia nesteenä ja toisessa sekä nesteenä että puruina (yläkuvassa alhaalla keskellä). Porkkanasaippuassa on porkkana-Pilttiä, väri on aivan ihana! Tuoksua porkkanassa sen sijaan ei ole.

Käsin tehty saippua, käsintehty saippua, itse tehty saippua, itsetehty saippua, DIY saippua, palasaippuaKäsin tehty saippua, käsintehty saippua, itse tehty saippua, itsetehty saippua, DIY saippua, palasaippuaKäsin tehty saippua, käsintehty saippua, itse tehty saippua, itsetehty saippua, DIY saippua, palasaippua

Saippua on melko jäykkää jo ihan pian muottiin kaatamisen jälkeen, ja lopullinen kovettuminen ja kypsyminen tapahtuu sitten siis noiden viikkojen aikana, jolloin saippuan annetaan vain olla ilmavassa paikassa (minä pidin kenkälaatikossa kaapin päällä). Reiät tein valmistuspäivänä sukkapuikolla ja pujotin narut tänään.

Saippuaa tulee puolen kilon satsista aika paljon, ehkä aika lailla ekan kuvan verran tuon kokoisia paloja. Minulla on iso kasa kaakao-kahvisaippuaa vielä toisessa laatikossa (ei kuvassa), saa nähdä kuinka äkkiä ne nyt sitten kuluvat… En yleensä koskaan käytä palasaippuaa, koska niiden hygieenisyydestä en ole ihan varma. Lisäksi en vaan jotenkin ole tottunut tai tykännyt muutenkaan niitä käyttää, nestesaippuaan on jo niin tottunut. Nyt kuitenkin ajattelin yrittää opetella ja katsotaan, tuleeko rutiiniksi vai ei. Lisäksi nämä ovat helppoja kuljettaa, säilyttää ja antaa lahjaksi. Ei pidä myöskään väheksyä sitä hyvää puolta, että näissä ei ole mitään lisäaineita tai sellaisia kemikaaleja, joita en tunne. En ole mikään kosmetiikkafanaatikko ja luotan Suomessa myytävien kosmetiikkatuotteiden olevan pääosin turvallisia. Silti ilman muuta plussaa on se, että tiedän näistä tasan tarkkaan, mitä iholleni laitan.

Kokeilin yhtä palaa käsien pesuun ja se toimi saippuana oikein hyvin! Vaahtosi varsin sopivasti, huuhtoutui hyvin, iho ei jäänyt kuivaksi mutta ei myöskään öljyiseksi. Näitä ominaisuuksia pystyy vielä lisäksi saippuan tekovaiheessa säätelemään reseptin muutoksilla. Saippuan teko oli oikein hauska ja mielenkiintoinen kokemus, voisin tosiaan joskus toistekin tehdä ja kiinnittää vielä estetiikkaankin hieman lisähuomiota ;)

Nyt vapun odotteluun jäätävän flunssan potemisen merkeissä. Glada vappen!

-Marianna