Kirjoneulelapaset

Lapaset, tumput, rasat, lovikkaat. Minun suuhuni sopii parhaiten tumput, äitini ja tätini taitavat sanoa rasat. Lovikkaista en tiedä oikein mitään, lapaset taitaa olla eniten yleiskieltä. Nämä kirjoneulelapaset joka tapauksessa valmistuivat hetipian joulun jälkeen (eikä ennen joulua, kuten piti…) ja lähtivät sitten ystävänpäivälahjaksi, kun eivät pukinkonttiin ihan ehtineet :D Muistatteko, kun ennen joulua päivittelin, että kaikki pukin tilaukset eivät kerkiä ennen aattoa pois puikoilta? No, näistä oli silloin kyse… Nyt kun kirjoneulelapaset ovat toivottavasti jo ehtineet Pohjanmaalle asti, voin esitellä ne täällä blogissakin.

Kirjoneulelapaset

Lankana valkoinen Step, violetti liukuvärjätty Opal

(molemmat fingering-vahvuisia)

Puikot 2.5

Silmukoita varressa 15/puikko, käsiosassa 18/puikko

Kuvio Pinterestistä, omalla sotkotus-sovelluksella

kirjoneulelapaset

kirjoneulelapaset

On muuten todella vaikeaa kuvata sisällä iltahämärissä tällaisia tumppuja… Postauksen lopussa muutama ulkokuva, niissä näkyvät värit kaikkein kauniimmin :) Kuten tavallista, nämä kirjoneulelapaset on tehty soveltaen ja säätäen. Vähän jouduin jopa purkamaankin, mitä aika harvoin teen. Kuvio on napattu Pinterestistä, mutta sama kuvio löytyy myös näistä Novitan sukista, jos ette pääse tuonne Pinterest-linkkiin.

kirjoneulelapaset

kirjoneulelapaset

Koska en tietenkään vaivatunut laskemaan, paljonko kuvion mallikertaan menee silmukoita (eli meneekö kuvion mallikerta tasan), niin jouduin vähän säätämään tuolla kämmenselän puolella. Ruutukuvio menee ikään kuin lomittain kahtena rivinä salmiakkimaisesti limittäin, ja en voinut vain laskea yhdellä tasolla olevaa kuviota ja miettiä silmuikoita sen mukaan, koska vaihtumiskohdassa tuli ongelmia. Ratkaisin probleeman mielestäni kohtalaisen näppärästi lisäämällä kämmenselkään valkoisen ”sauman”, jolla pystyin huijaamaan silmukkamäärän oikeaksi. Oikeastaan se on niin nätin näköinen, että voisi kuvitella sen kuuluvan tumpun ohjeeseen alunperinkin?!

Lankoina ovat minua viime aikoina erityisesti viehättäneet, ohuemmat fingering-vahvuiset sukkalangat. Molemmat näistä ovat Saksasta ostettuja (löytyy ihan Suomestakin), oikein ihanan pehmoisia lankoja. Erityisesti kirjoneuleeseen nämä ohuemmat langat sopivat hyvin, koska kuviosta ei tule liian jäykkää ja silti pinta on tiivis ja napakka. Puikkokooksi 2.5 mm oli mielestäni näihin kirjoneulelapasiin oikein passeli. Varsi jäi ehkä aavistuksen löysäksi, ja aukkopeukalon hanka taas hieman kireäksi. Mutta, täytyyhän se käsityön jälki näkyä vai mitä :)

kirjoneulelapaset

kirjoneulelapaset

Näissä alakuvissa varsinkin tuo kaunis liukuvärjätty Opal pääsee kunnolla oikeuksiinsa! Ja ihan sattumalta myös paitani sopii tumppujen väriin. Kuvat on otettu jossain uudenvuoden tienoilla, ja silloin ei näköjään ollut yhtään luntakaan. Seuraavaksi lapasiksi voisin kokeilla kiilapeukaloa, täytyy varmaan mennä Rape-tätini oppiin. Intialaista kiilapeukaloa olenkin jo kohtalaisella menestyksellä kokeillut näissä kettulapasissa, mutta kirjoneuleeseen en niitä vielä osaa sovittaa.

Mitä pidätte lapasista? Nämä olivat aika kivaa vaihtelua sukkien kutomiseen. Nyt on työn alla lisäksi miehelleni neulepaita, joka valmistuu varmaan aika sopivasti tässä kun kevätkin tulee… Onpa valmiina ensi talvelle sitten!

-Marianna

(Arki)viikko kanssani

Maanantai 13.2.

6.30 Herätys. Torkutan pari kertaa. Bussiin 7.30, yliopistolla 8.10, menen kahvilaan odottelemaan aamiaisen alkamista (aamupalatarjoilu alkaa vasta 8.30, HÄ??)

8.30 Aamupalaksi puuroa, sämpylä, kananmuna ja kahvia. Lueskelen keskeneräistä perustulo-ryhmätyötä, jonka merkeissä tapaan ryhmäni kymmeneltä. Eksyn välillä Facebookiin ja Iltalehden sivuille. Selaan myös yliopiston lehden Aviisin läpi.

10.00 Tapaan terveys- ja sosiaalipolitiikan ryhmätyöryhmäni, olen aamupalan jälkeen viimeistellyt esitelmäämme. Tehtävänämme on tehdä kirjallinen työ+Power Point perustulon toimeenpanon haasteista Suomessa. Menee vähän sivuun terveystieteestä, mutta lähitiede sosiaalipolitiikkaan tämä sopii. Saamme työn valmiiksi!

11.40 Lounaalle yliopiston ruokalaan kavereiden kanssa. Otin seitipaloja, kunnes huomaan että olisi ollut mozzarellavuokaakin. Harmittaa. Lähden keskustakampukselta Kaupin kampukselle kävellen, koska on niin ihana ilma.

12.45 Olen Kaupissa ja menen suoraan TAYS:n potilasarkiston tutkijatilaan. Tarkoituksena on naputella graduni aineistopakettia täydemmäksi. Olen saanut tietokeskukselta aineistoksi potilastietoja, mutta niissä on aukkoja ja täydennän näitä itse potilaskertomuksista. Työlästä ja aikaavievää, mutta ihan kiinnostavaa.

14.30 Haen TAYS:n kahvilasta voisilmäpullan ja kahvin, ja heitän ne huiviin työpisteelläni.

16.00 Olen päivän opiskelut tehnyt ja lähden bussilla kotiin. Päässä vilisee vieläkin diagnooseja ja hoitosuunnitelmia. En koske kännykkään kotimatkalla, silmät tarvitsevat näyttöpääte-päivän jälkeen pihalle tuijottelua.

16.45 Olen kotona, huoh kun aivot olivat tänään lujilla. Kauppaan, ruuanlaittoa, Viikinkejä ja Greyn anatomiaa.

20.00 Saunaan ja sen jälkeen tämän tekstin kirjoitusta. Huomiseksi on vielä pakko vilkaista EU:n projektityökalua toista ryhmätyötä varten.

22.00 Nukkumaan.

Tiistai 14.2.

6.20 Herätys kahden torkun jälkeen. Pitkä päivä edessä, huokailen jo valmiiksi.

7.00 Bussiin, siellä ne samat naamat istuvat kuin jo reilun neljä vuotta kun olen tuolla vuorolla kulkenut.

7.25 Poikkean työpaikalla viemässä evääni jääkaappiin iltavuoroa ajatellen. Yritän tehdä omat eväät töihin mahdollisimman usein, ostolounaisiin uppoaa huomaamatta tosi paljon rahaa.

7.55 Yliopistolla projektin suunnittelu- kurssin ryhmätyötä ideoimassa. Meillä on tosi hyvä ryhmä ja saamme problem treen tehtyä.

11.00 Lounas yliopiston ruokalassa. Syön aika äkkiä, koska pomo laittoi viestiä että ehdinkö pitää pikapalaverin ennen potilastyön aloitusta.

11.45 Töissä. Teen paperitöitä ennen kuin eka potilas tulee 13.00.

16.15 Ruokatunti. Syön eilistä tikka masalaa, jonka aamulla toin jääkaappiin. Tykkään tosi paljon tehdä iltavuoroa, kun talo ei ole niin täynnä väkeä.

19.00 Viimeinen potilas lähtee. Melkein kaikki tämänpäiväiset potskut ovat vanhoja tuttuja. Yksi sanoi, ettei halunnut tulla viime vuonna hoitoon, kun minä olin Saksassa ja olisi pitänyt mennä jollekin muulle suuhygienistille. Ihana kiitos ♥

19.45 Bussiin ja kotia kohti. Illalla dösä kulkee onneksi nopeasti.

20.15 Kotona, melkein suoraan saunaan.

21.50 Nukkumaan.

img-20170216-wa0006

Keskiviikko 15.2.

07.30 Herätys. Tälle aamulle en tunkenut mitään aikaista ohjelmaa, koska tiesin että tiistain jälkeen väsyttää. Silti tulee kiire, teen voileivän ja keitän kahvia mukaan reppuun.

8.30 Bussiin ja kohti yliopistoa. Matkalla tulee viesti ryhmäläiseltäni, että en ole korjannut perustulo-ryhmätyöstä yhtä kohtaa, ja työ pitää palauttaa puoliltapäivin. Vaihdan suunnitelmaa luennolle menosta lennosta, ja menen mikroluokkaan korjaamaan työtämme.

9.15- 10.45 Viilaan lähdeluetteloa, koitan tunkea seitsemän sivua tekstiämme maksimipituuteen 6 sivua. Onnistun saada 6,5 sivua, saa kelvata. Palautan työn Moodleen.

11.15 Syön lounasta yliopistolla ja lähden sitten töihin kuukausipalaveriin.

13.15 Palaveri on ohi, menen vielä mulkoilemaan ajanvarauskirjaani huomista työpäivää ajatellen. Kirjaston kautta kotiin.

15.30 Mieheni tulee töistä kotiin, lähdemme luistelemaan läheiselle luisteluradalla. Pääsin testaamaan uusia hokkareitani!

16.45 Kotona taas ja ruuanlaittoa.

18.00 Ilta menee ei-oikein-mitään tehdessä. Lueskelen Don Rosan vanhoja ankkaklassikoita, joihin olen viime aikoina taas pitkästä aikaa palannut.

20.00 Saunaan

22.00 Nukkumaan.

Torstai 16.2.

06.25 Herätys yhden torkun jälkeen. Aamutoimet kaamealla kiireellä, niinkuin aina.

7.00 Bussiin ja töihin.

7.30 Töissä ja työpisteellä jo valmiina. Ihan normi päivä edessä, potilastöitä iltapäivään saakka.

15.45 Työt tehty, aivot olivat suurimman osan päivää jossain ihmisten suussa. Bussiin ja kotia kohti, huh taas on jotenkin nuutunut olo. Yksi syy miksi haluan tehdä jotain muuta kuin shg:n töitä, on ainainen minuuttiaikataulu työpäivissä. Ja tällä tarkoitetaan siis todellakin minuuttiaikataulua. Toisaalta päivät menevät tosi nopeasti.

16.30 Kotona ja ehdotan ruuaksi itsetehtyjä hampurilaisia, saan välitöntä kannatusta. Siispä taputtelen jauhelihapihvejä ja teemme iiiiiihania hamppareita itse. Nami! Samalla katsellaan American Officea, aivan loistavaa mockumentarya.

18.00-20.00 Viimeistelen edelleen perustulo-ryhmätyön Power Point-esitystä, jota on nyt hiottu edes ja taa koko viikon. Esitys on huomenna. Saan sen valmiiksi lopulta vasta yhdeksän jälkeen illalla, muutaman ryhmän kanssa vaihdetun viestin jälkeen.

20.30 Saunaan.

21.50 Nukkumaan. Onneksi huomenna on perjantai!

img-20170218-wa0000

Perjantai 17.2. 

07.15 Herätys, kaksi torkkua.

08.00 Bussiin, otan eväät mukaan ja kahvin termariin, koska en ehtinyt syödä aamupalaa kotona. Kaadan kahvit termospulloon kaksi minuuttia ennen kuin bussi on pysäkillä. Onneksi matka sinne on n. 15 sekuntia.

8.45 Yliopistolla. Syön aamupalaevääni ja luen viime viikon Talouselämää, joka on ollut repussani koko viikon.

9.15 Tunti alkaa, esitämme työmme toisena. Päivän aikana on viisi esitelmää ja sori vaan itsekehu, mutta meidän työmme on paras. Saamme aikaan jopa ihan mielenkiintoista keskustelua perustulosta.

11.00 Lounas. Lopetammekin tänään kuulemma kahdelta eikä neljältä, niinkuin piti. Ihan kiva.

14.00 Viikko on koulun ja työn osalta ohi, jess! Lähden bussilla kotiin.

14.50 Kotona, mieheni tulee pian ja syömme taas itse tehtyjä hamppareita.

16.00 Soitan ystävälleni Outille, että sopiiko tulla kylään kuten oli aiemmin viikolla puhetta. Sovimme puoli seitsemän. Siihen asti kudon villapaitaa ja roikun tietokoneella.

18.30-20.00 Kyläilemme ystävillämme. Katselemme mm. pikkutytön kanssa Putous-hahmoja kännykältä, voi luoja. :D

21.00 Saunaan kotona. Syön vielä yhden pienen hampparin iltapalaksi.

22.00 Mieheni menee maata, koska hänellä on aamulla puoli kahdeksalta jääkiekkoa kuten joka lauantaina. Menen minäkin maata, luen sängyssä vielä Miika Nousiaisen Juurihoito-kirjaa, jonka lainasin työkaverilta. Sopii hammaslääkäriaseman teemaan hyvin, hehe.

 

Sellainen oli minun viikkoni! Tämä viikko sisälsi aika paljon yliopistolla oloa, mutta se on nyt tänä keväänä aika tyypillistä. Syksyn puolella olin vähän enemän töissä. Haastan Jonnan tekemään saman jutun! :)

-Marianna

Missä mennään, maisterius?

Joulukuussa minua vaivannut armoton stressi ja ahdistus opiskelujen suhteen jäi suurilta osin Dubain matkalle, en tiedä miksi siinä syyslukukauden lopussa päästin niin kovat paineet ottamaan itsestäni niskalenkin. Kun selvisin tappotenteistä ja kauheasta määrästä kursseja kuitenkin melko kunnialla, niin nyt kevätpuolella on jo pieni toiveikkuus nostanut päätään- ehkä minäkin tästä joskus vielä valmistun! Minun kanssani samaan aikaan aloittaneista osa valmistui jo vuosi sitten jouluna (MITEN???!!), minulla valmistuminen ajoittunee tulevaan syksyyn.

Neljässä vuodessa kandi+maisteri (kandiin sain 100 op hyväksilukua AMK:sta) on minulle ihan hyvä suoritus, ottaen huomioon että olin vuoden vaihdossa, vaihdoin välissä pääainetta ja en aloittanut maisteriopintoja viimeisenä kandivuonna kuten moni muu. Tämä viimeinen oli näin jälkeenpäin ajatellen varsin hyvä ratkaisu, koska kandivuoden lopulla en vielä tiennyt varmaksi vaihtavani pääaineen hoitotieteestä kansanterveystieteeseen, ja olisinkin saattanut ”turhaan” aloittaa hoitotieteen maisteriopintoja. Tuo oli myös sitä aikaa kun lähdin hetkeksi töihin Helsinkiin, leuan leikkaus tuli eteen ja vaihdoin työpaikkaa… Joo-o, on mennyt lujaa silloinkin :D

Maisteriohjelma kansanterveystieteessä on kyllä vastannut odotuksiani hyvin, mutta aikamoista pettymystä on aiheuttanut terveystieteen yksikköni eli HES:n byrokratia ja huono hallinto. Välillä on sellainen olo, että professorit ja opettajat ovat vain jumalan armosta joskus opiskelijoille saatavilla, esimerkiksi jätetään vastaamatta kolmeen sähköpostiin peräkkäin, hyväksilukuhakemuksilla heitetään vesilintua, vaihto-opintoja vähätellään, puhelimeen ei vastata ja jos vastataan niin kiukutellaan… Ajattelen itse niin, että kun minä olen aikuinen ihminen ja olen vapaaehtoisesti valinnut tulla opiskelemaan, henkilökunnalle maksetaan palkkaa paikalla olosta ja opetuksesta niin olisi ihan kiva, että hoitaisivat työnsä. Nykypäivänä vain niin monet proffat ovat kiinni opetuksen ulkopuolisissa projekteissa ja tutkimuksessa (mikä itsessään on tietenkin hienoa), mutta kun opetusresurssia on heillekin osoitettu tietty määrä, niin vastaanottajat eli opiskelijatkin ovat heidän sädekehänsä sisäpuolella oloon oikeutettuja. On aika ärsyttävää ja kertakaikkiaan VÄÄRIN, että tulee tällaisia kommentteja että ”en ehdi millään arvioida esseitänne sanallisesti, koska olen kiinni valtiovarainministeriön projektissa”. No joo, hieno homma, mutta ei kiinnosta. Minäkin voisin olla töissä tällä ajalla, mutta olenpa täällä koska haluan saada opinnoistani jotain irti. AAARGH! Hups, tulipa tilitettyä :D

img_20170208_094320

Muuten nyt kevätpuolella opintoihin liittyvät asiat ovat edenneet aika kivasti! Olen viimein saanut gradun aineiston ja olen siitä aivan innoissani. Aiheeni on siis erikoissairaanhoidon saatavuutta TAYS:n tietyllä osastolla tutkiva selvitys. Datassa on jonkin verran aukkoja, joita paikkaan itse potilaskertomuksista, muu aineisto tuli TAYS:n tietokeskukselta valmiina Excel-ajona. Joulu-tammikuu meni oikeastaan ihan kokonaan tutkijalupien saamiseen ja paperinpyörittelyyn TAYS:n hallinnon, osaston ja yliopiston välillä. Nyt tiedot ovat minulla ja pian alkaa SPSS laulaa :) Muuten kirjavinkkinä muillekin SPSS:ää käyttäville, että Saksassa ollessa tutustuin Andy Fieldin Discovering statistics using SPSS-kirjaan (englanniksi), joka on ihan loisto-opus. Melkoinen tiiliskivi, mutta helposti ymmärrettävää ja kirjassa on kivasti jaoteltu aiheet osaamistason mukaan. Opus toimii käsikirjana selkein ohjein. Ostin kirjan e-kirjana Storenvysta, ei maksanut kuin 7€ (fyysisenä kirjana ei löydy kirjastosta ja Amazonissa maksaa yli 70 dollaria).

Gradun valmiiksi saaminen venynee syksyyn, erityisesti siksi koska aion tehdä opintoihini pakollisena kuuluvan harjoittelun kevätkesällä, ja graduun jää varmaankin aika vähän aikaa ja energiaa. Olen oikeastaan lähes jo saanut harjoittelupaikan, vielä ei ole nimeä paperissa joten kerron siitä lisää myöhemmin kun kaikki varmistuu. Mutta nyt vaikuttaa todella hyvältä, ja ehdin pitää kesällä vielä lomaakin! Ihan huippua :) Kesällä pitäisi lähteä pienellä reissulla käymään Manchesterissa, koska veljeni lähtee sinne kesäksi vaihtoon. Koska ainainen reissukuume painaa päälle, niin olen lisäksi kaavaillut että jos tässä keväällä pyrähtäisi vielä jonnekin pikku tripille… Matkat ovat nykyään niin äly halpoja että sellainen neljän päivän reissu tms. mahtuu kalenteriin ja budjettiinkin vielä aika helposti. Onneksi miehelläni on joustavat työajat ja yliopiston epäsäännöllisyys antaa myös reissailulle hyvät tsäänssit. Olemme mieheni kanssa pohtineen Lontoota tai Budapestiä jonnekin huhti-toukokuulle, onko suosituksia?

Koska viime aikoina ei oikein muuta ole tapahtunut kuin opiskelua, opiskelua, opiskelua niin tämän päivän postaus keskittyi siihen aiheeseen. Jos on muuten postaustoiveita, niin saa heitellä kommenttiboksiin! Ainakin pian on taas tulossa yhdet villasukatkin, don´t worry :D

-Marianna

Miesten ohuet villasukat

Tänään olen tuotteliaalla päällä ja sain ulos kaksi erillistä postausta! Koska kaikki blogini lukijat eivät ole käsityöfaneja, niin kirjoittelen näistä villasukista tässä omassa postauksessaan enkä yritäkään ympätä sitä muiden, yleisempien juttujen yhteyteen. Jos siis luet ennemmin kuulumisia kuin sukkapuikkojen kokoja, niin voit hypätä suoraan tämän päivän toiseen postaukseen. 

Miesten villasukkia minun tulee tehtyä tosi harvoin (viimeksi nämä), enimmäkseen johtuen siitä että lähipiirini miehet eivät ole mitään kovin ahkeria villasukkien käyttäjiä. Veljeni saavat sukkia muualtakin eivätkä edes talvella niitä aina kaipaa, mieheni taas pukee villasukat jalkaansa valehtelematta kerran vuodessa. Eivät ne tuota tahti myöten sitten kauheasti kulukaan…

Halusi tai ei, neuloin pikuveljelleni villasukat siroa kokoa 44. Halusin tehdä vähän ohuemmat sukat kuin yleensä, jotta sukat mahtuisivat paremmin talvi- ja syyskenkiin. Eipä jää käyttö ainakaan siitä kiinni!

Miesten ohuet villasukat

Langat: T.sininen Drops Fabel, liukuväri Drops Delight, valkoinen Step, kaikki fingering-vahvuisia

Puikot 2.5 mm

Silmukoita 16-15/puikko

miesten ohuet villasukat, villasukat drops

miesten ohuet villasukat, villasukat drops

Sukista tuli sarjaa ”ihan kivat”. En ole mikään virheiden vahtaaja ja minua lähtökohtaisesti ärsyttää, että kun jotain saa aikaiseksi niin keskitytään sitten kuitenkin vain niihin virheisiin. Siitä huolimatta, en ole oikein tyytyväinen näihin sukkiin. Ensinnäkin lankana minulle uusi tuttavuus Drops Delight oli melkoinen pettymys. Se näyttää kerällä tosi kauniilta ja värit ovatkin aivan ihanat.  En ihan ymmärrä, miten tuolla Dropsin sivuilla mainitaan langan olevan ”ihanan pehmeä”, koska se on päinvastoin todella karhea ja karkea lanka. Ostin lankaa muutamia eri värejä Saksasta, ja erityisesti värin kauniin pehmeästi vaihtuva liuku houkutti. Värit ovatkin tässä langassa parasta, mutta laatu taas ei täyttänyt odotuksiani. Kierre on todella löydä, paikoin lähes aukinainen. Lanka on karhea ja katkeaa helposti. Toivottavasti edes kestää hyvin, ihan sukkalangaksikin sen pitäisi olla sopiva.

Mikä ehkä eniten näissä sukissa kuitenkin ottaa päähän, on tuo varren suu sekä kantapää. Tein sukat 2.5 mm puikoilla, mutta ainakin resorin olisi saanut tehdä vaikka kakkosen puikoilla. Aloitin resorin suun 16 silmukalla/puikko, ja kavensin muutama sentti resorin jälkeen yhden silmukan pois joka puikolta. Loppusukassa on sitten 15s/puikko. Olisi ehkä pitänyt tehdä heti alkuunsa joko 15s/puikko tai sitten tosiaan pienemmällä puikkokoolla.

Varsinainen akilleen kantapää näissä sukissa onkin sitten se kantapää (ehe ehe), joka on jälleen liian lyhyt. Miksi, voi miksi en tee tarpeeksi pitkää kantalappua. Asiaa tosin voisi auttaa sekin, että jättäisin jalkapöydän alkuun enemmän silmukoita. Olen vielä niin tottumaton miesten sukkien tekijä, että olen jotenkin jämähtänyt naisten sukkamalliin, jonka teen aina yhtä kapeaksi heti kantapään jälkeen ja varpaisiin saakka. Miehillä usein on vähän rintavampi jalka eli korkeampi jalkapöydän nilkan puoleinen pää kuin varpaiden puoleinen pää. Nyt kun sukka on yhtä ”litteä” koko terän matkalta, niin rintava jalkapöytä vie tilaa kantapäältäkin. Onneksi sentään hokasin tehdä pienen resorin ennen kantapäätä, muuten sukka olisi varmaan ihan lytyssä ja nyt tuo resoriosa edes vähän paikkaa liian lyhyttä kantalappua.

miesten ohuet villasukat, villasukat drops

miesten ohuet villasukat,villasukat drops

miesten ohuet villasukat,villasukat drops

Älkää käsittäkö väärin, pidän kyllä näistä sukista ja erityisesti niiden ulkonäöstä. Aika näyttää sitten, millainen käytettävyys näillä on, miten Delight kestää ja jääkö sukka varresta makkaralle. Tykkään tehdä varteenkin sileää neuletta, on vähän tylsää jos sukan varren pitäisi aina olla koko matkalta resoria. Jos on hyviä parannusehdotuksia näihin, niin antaa paukkua vaan!

-Marianna

Kolmenkympinkriisissä (?)

Kriisi nostaa päätään toden teolla, täytin tuossa männä viikolla 29. Vielä on vuosi aikaa kriiseillä (vaikka nyt jo puskee kamalaa kriisiä!), kunnes alkaa käymään kohti neljääkymppiä. Huh huh, hurjaa. Muistan vielä ihan elävästi senkin ajan, kun olin teini-ikäinen. Neljätoistavuotiaana sitä tunsi itsensä jo kovin kypsäksi… Nyt taas alkaa olla niin vanha, että lähes päivittäin muistelee tai puhuu sellaisesta asiasta, joka tapahtui ”kakskymmentä vuotta sitten”. Tässä viime vuosina olen pikkuhiljaa alkanut hyväksyä ihan senkin tosiasian, että olen aikuinen enkä mikään nuori. Vielä joskus 23-vuotiaana oli aika sellainen huoleton ja nuori olo, nyt melkein kolmekymppisenä taas voi jo ihan rohkeasti sanoa olevansa oikeasti aikuinen. Paitsi työpaikan bileissä sain ainakin viisi kertaa kuulla olevani teini. Kertoo enemmän puhujan aikuismaisuuden puutteesta kuin minun.

Synttärit vietin pääasiassa töissä, illalla lähdimme mieheni kanssa viikonlopun viettoon landelle. Muutaman tosi kivan lahjankin sain, mieheni osti minulle uuden repun jota olin toivonut jo jonkin aikaa. Se odotti eteisessä heti aamulle herätessä :) Töistä tullessa posti oli tuonut tosi ihanan paketin, eräs ystäväni oli lähettänyt kirjalahjan joka oli niin kauniisti paketoitu etten olisi raaskinut sitä edes avata! ♥ Paketissa oli Maaret Kallion Lujasti lempeä-kirja, joka kertoo onnellisena olemisesta. Tai en oikeastaan osaa vielä kovin hyvin sanoa, mistä opus tarkemmin kertoo, kun en ole sitä vielä lukenut! Viikonloppuna en ehtinyt tarttua kirjaan, yritän päästä aloittamaan tänä iltana. Mukava lukea välillä jotain ihan erilaista kuin tenttikirjat, ja niitäkin viime aikoina on kyllä luettu ihan tarpeeksi…

Näiden muutaman kivan lahjan lisäksi oli oikeastaan ehkä kaikkein odotetuin lahja se, että tammikuun herkkulakko sai tulla synttärien kunniaksi päätökseen! Herkuton kuukausi sujui aika kivuttomasti, muutama pieni retkahdus tuli mutta niistä en ottanut paineita. Ensimmäinen oli heti ekana lakkoviikonloppuna kun vahingossa juhlissa söin suklaaleivoksen kun en muistanut koko lakkoa, sitten seuraava oli ihan tietoinen valinta kun sukulaisen valmistujaisissa ei kehdannut kahvipöydässä juoda pelkkää kahvia kun tarjolla oli upea kakku :-P Muut ajat sujuivat varsin hyvin, vaikka välillä oli aika julmettu sokerinhimo, erityisesti loppukuusta. Siinä sitten vain appelsiinia tai rahkaa ja marjakeittoa naamaan, ihan melkein maistui samalta kuin irtokarkit.. :D Kun synttäri osui viikonloppuun niin päätimme mieheni kanssa, että lopetetaan lakko pari päivää ajoissa. Äitini sitten leipoi tästä innostuneena ihanan mustikkapiirakan ja suklaakääretortun, joita mätin niin paljon että nukkumaan mennessä oli oikeastaan jo vähän huono olo. Että siinä mielessä ei nyt mennyt ihan nappii tämä lakon lopetus ;)

9789510412220_frontcover_final_original

desktop1

Työskentelykuvioita olen tässä harjoittelupaikkaa etsiessä kovasti miettinyt, lähinnä siitä näkökulmasta että minkähänlaisia töitä sitä ylipäätään haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Ihan hirveästi tutut kyselevät suunnitelmistani, mikä on ihan ymmärrettävää mutta välillä alkaa kyllä vähän jo kyllästyttää se jatkuva selostaminen. Erityisesti kesken olevat suunnitelmat ovat sellaisia, joista en niin välittäisi tehdä jatkuvasti ihmisille tiliä. Olisi varmaan alunperinkin pitänyt pitää suu vain supussa eikä ollenkaan huudella mistään harjoittelu- ja työkuvioista, nytkin joka päivä joku kyselee että miten se homma nyt eteneekään. Olen siinä mielessä aika yksityinen ihminen että mielestäni minun henkilökohtaiset asiat ovat omia asioitani, ja minä sitten päätän, mistä kerron ja mistä en. Juttelen toki mielelläni elämästäni ja vaikkapa töissäkin kertoilen kyllä sitä sun tätä, joskus vain jotkut kyselyt menevät vähän yli linjan. Ihmisiä kun on niin erilaisia ettei millään voikaan aina ajatukset osua yksiin, mutta itse ainakin yritän kunnioittaa toisten yksityisyyttä.

Asiasta toiseen, tuleva viikko taitaa olla ensimmäinen Suomeen paluun jälkeen, kun en ole töissä vaan pelkästään yliopistolla. Olen jo monesti maininnutkin että helmikuuni on opiskelujen suhteen aivan kamala ja kiireinen, ensi viikolla menee se vitosvaihde silmään :D Kun tästä keväästä vielä hengissä selviää, niin sitten saa… hengähtää ja etsiä töitä? Ehhehee…

Kuten huomaatte niin kriisiini kuuluu varmaan tämä pieni epävarmuus, sählääminen ja päämäärättömyys. Sellaista se elämä vain on. Ehkä tuosta yllämainitusta kirjasta löytyisi jotain hyviä vinkkejä?!

p.s. aikuismaisuuksissani ostin liput Robinin keikalle. Onhan sekin jo 18 vee.

Marianna

 

DIY tyllihame- ja sudenkuopat

Perjantaina vietettiin isommin firman ”pikkujouluja”, ja heti kun näistä kemuista kuulin, niin halusin itse alkaa ommella sinne sopivaa hametta. Jostain sain idean tyllihameesta/tutu-tyylisestä hameesta, ja aloinkin suunnitella sen tekemistä itse. Ennen kuin lähdette lukemaan pidemmälle, niin käykääpä kurkkaamassa Pinterest-tauluni hameista, niin saatte idean, millaista tarkoitan.

Halusin hameen olevan tumma, joko yönsininen tai sitten savunharmaa. Ostin kaikki tarvikkeet Eurokankaasta, ja sieltä löytyi varsin kiva laivastonsininen sävy. Tuumasta toimeen! En ollut aiemmin tehnyt tyllihametta, kellohameen joskus kyllä, tämä noudatteli samoja periaatteita. Halusin hameesta täyskellon eli sellaisen, että kangas on tasoon levitettynä täysin pyöreä. Leikkaaminen oli periaatteessa aika yksinkertaista, mutta geometrian oppeja piti hieman kaivella muistista! Jostain yläasteelta ja lukiosta on jäänyt mieleen että ympyrän piiri=halkaisija\pi ja ympyrän säde eli r on sitten taas halkaisija/2… Piin lukuarvo on 3,14 ja näin edelleen. Eniten päätä sai vaivata, kun mietti paljonko kangasta pitäisi ostaa, kun pakan leveyteen ei voi vaikuttaa. Leikkasin hameen osat lopulta tätä ohjetta apuna käyttäen, ja laskin mitat sopivaksi. Hameen pituus valmiina oli kankaan leveydestä johtuen lopulta n. 50 cm, leikatessa tuli ottaa huomioon vielä vyötärön reikä (eli että hameeseen pääsee jostain myös sisään ;) Piirtelin taiteellisesti tällaisen hienon laskemista helpottavan kaavakuvan:

kellohame, tyllihame

Kangaspakan leveys oli 150 cm, joten hameen mahtui leikkaamaan juuri ja juuri. Pakko muuten mainita, että vyötärönympärykseni ei ole oikeasti ihan 90 cm, vaan halusin että hameen reikä on sen suuruinen. Lisäsin kuitenkin myös vetoketjun sivuun sekä vyötärökaitaleen. Hameen osien leikkauksessa sovelsin välillä keittiösaksien kanssa aika lailla, ja hameen alareunan lopullinen ympärysmitta onkin viisi metriä.

kellohame, tyllihame

kellohame, tyllihame

kellohame, tyllihame

Kuvissa näkyy sitten jo valmis hame, työvaiheista en sen kummemmin kuvia ottanut (lähinnä epämääräisiä kangaskasoja ja vinonauhan jämiä). Hameessa on yhteensä neljä kerrosta: kaksi kerrosta paksua tylliä (kellona), vuorikerros polyesteria (ei kello vaan kartio) ja yksi kerros sifonkia (päällimmäinen, kello). Ylimmän kerroksen reunan huolittelin satiinivinonauhalla, mielestäni se tuo tosi kauniin ja viimeistellyn ilmeen hameelle, on hieman painava eli hame ei hörsötä ja lisäksi luulen, että vain kääntämällä ohuen sifongin, reunasta olisi tullut aika epäsiisti. Vyötäröllä on sivussa vetoketju ja kaitale kiinnitetään kahdella pienellä soljella napakaksi.

img_7222-1

img_7224-1

Juhliin lähtiessä yläosaksi löysin kaapistani jo valmiiksi pitsipaidan, joka sopi (puolisattumalta) aivan täydellisesti hameen väriin. Tyylisyistä tungin paidan hameen alle, halusin korostaa kurottua vyötäröä ja hameen mallia, lisäksi tuon paidan helma on vähän epämääräisen näköinen. Mustat avokkaat kuuluivat tällaisen hameen kanssa ilman muuta, hiukset olivat juhlissa nutturakampauksella ja meikkinä punaiset huulet ja mustat rajaukset silmiin. Valitettavasti juhlapäivältä ei ole meikin ja kampauksen kanssa kuvaa, koska lähtiessä oli ensinnäkin aivan pimeää ja lisäksi hame valmistui puoli tuntia ennen lähtöä, joten aikaa ei ollut mihinkään. Söinkin vasta autossa matkalla keskustaan :D Nämä kuvat on siis otettu jälkikäteen tänään päivänvalossa.

kellohame, tyllihame

kellohame, tyllihame

kellohame, tyllihame

kellohame, tyllihame

Ja sitten ne ompelemisen sudenkuopat:

  • Kankaan leikkaamiseen kellohametta varten pitää todella käyttää aikaa ja ajatusta. Sinne päin (eli minun lempityylini) ei oikein toimi, erityisesti kun kangas on hädin tuskin tarpeeksi leveä. Jouduin vähän lyhentämään hametta sen vuoksi, että laskin helman piirin ensin väärin. Ihan hyvä idis olisi esim. tehdä koekappale koko hameesta barbie-koossa.
  • Vyötärökaitale vaatii oikeaa tukikangasta. Luulin, että minulla oli sitä kotona, mutta eipä ollut. Siispä päädyin käyttämään mitälie-paksuhkoa kangasta vyötärökaitaleen vahvistamiseen, ja kieroonhan se jäi. Ensi kerralla sitten. Kaitaleen päälliosa on keskimmäistä vuorikangasta.
  • Tylliä ei kannata ommella suoraan vyötärölle, jollei halua, että hameen muhkeus alkaa suoraan vyötärön kohdalta (epäimartelevaa). Laskin tyllin alkamaan n. 15 cm vyötärön alapuolelta, ja ompelin tyllin suoraan kiinni vuorikankaaseen. Olin jo ommellut tyllinkin kelloksi, ja kun sitä laski alaspäin niin kappas vyötäröreiän piiri ei olekaan enää sama… Laitoin siis tyllin kiinni vain sieltä täältä, ja onneksi tämä ei näy päällepäin.
  • Jos hameesta haluaa vielä muhkeamman (minulle tämä oli sopiva), niin vuorikangaskin kannattaa laittaa täyskelloksi ja tylliä pari kerrosta lisää. Jos käyttää läpinäkyvää päällikangasta, kuten minä, voisi sitäkin laittaa kaksi kerrosta jotta virheet eivät näy niin helposti läpi ;)
  • Jos yhtään käyttää kankaiden leikkaamisessa käsivaraa (tyllin lopullisen pituuden leikkasi mieheni hameen ollessa päälläni, kun lähtöön oli aikaa 10 minuuttia…), niin tulee ottaa huomioon että pienikin lyhennys kankaan pituudessa vaikuttaa alareunan piiriin tosi paljon. Ostin esim. satiininauhaa puoli metriä liian vähän.

kellohame, tyllihame

kellohame, tyllihame

Yhteensä hameen tekemiseen meni rahaa n. 35-40€ ja aikaa karkeasti arvioiden kymmenisen tuntia tai hieman vähemmän. Olen supertyytyväinen lopputulokseen, virheitähän hame on täynnä mutta niistä valtaosa ei kuitenkaan näy ulospäin ;) Hame kesti juhlat hienosti joten testiajon perusteella käytän tätä varmasti toistekin. Mitä pidätte hameesta? :)

-Marianna

Frozen-villasukat

Frozen taitaa olla noilla vaahtosammuttimen kokoisilla edelleen kova juttu, ainakin mitä kaupoissa kiertelee ja tuttuja lapsosia jututtaa. Yksi läheinen palleroni on myös armoton Frozen-fani, joten joululahjatoiveita kysyttäessä Frozen-villasukat olivat aika korkealla listalla. Lupasin sitten auttaa pukkia hieman ja katsoa, josko saisin Frozen-sukat lähetettyä tonttujen matkassa pukin pussiin :)

Nämä Frozen-sukat kuten muutama muukin lahja jäi todella viime tippaan, käsitöissä on vähän sekin haaste, että niitä ei voi vain hakea ja that´s it! Olin aikatauluttanut marras-joulukuulle muitakin jouluksi tehtäviä käsitöitä ja muuten olisin ehkä ehtinytkin, mutta Dubain reissu sekoitti aikataulua. Siispä nämä sukat pääsivät perille vasta pari päivää joulun jälkeen (emme olisi saajan kanssa kyllä joulun alla ehtineet nähdä muutenkaan). Vähän tästä kiireestäkin johtuen en ehtinyt näitä sukkia kuvata sen paremmin, mutta sentään pari kuvaa räpsäisin ennen paketointia :)

Frozen-villasukat 3,5- vuotiaalle

Lankoina valkoinen Lauri (villa+PA) ja sininen Cewec silver soft (akryyli)

Puikot 3.5 mm, silmukoita 9/puikko

Jalan koko 26

Olof-silityskuvat eBaysta

Frozen-villasukat, frozen villasukat, frozen sukat

Frozen-villasukat, frozen villasukat, frozen sukat

Frozen-villasukat, frozen villasukat, frozen sukat

Sukat olivat niin pienet, lanka ja puikot sen verran paksut että nämä valmistuivat kyllä ihan parissa illassa (ja silti tuli kiire). Olaf-silityskuvat tilasin hyvissä ajoin, niiden etsimisessä oli eniten hommaa! eBayn ihmeellisestä maailmasta nekin lopulta Hong Kongista tänne saapuivat, ja ovathan nuo aika hienot :) Voisi sanoa, että nämä ovat Olaf-sukat eikä Frozen-sukat pelkästään. Silityskuvan kiinnittyminen oli vähän jännä paikka, mutta lopulta kävi ilmi että kuva tarrasi kiinni ihan loistavasti. Osasyy lienee, että tuo sininen varsi on 100% akryylilankaa, joten sekin hieman sulahti silittäessä… En usko, että villalankaan jäisi ihan noin hyvin kiinni. Silityskuvassa on vielä sekin hyvä, että jos kuvio irtoilee, niin sitä voi vähän silittää uudelleen kiinni. Näitä ei kyllä pesukoneeseen sitten voi laittaa, mutta eipä villiksiä kovin usein pestä muutenkaan.

Langat olivat molemmat minulla ekaa kertaa käytössä. Lankamaailman Cewec silver soft on varsinaista Frozen-lankaa, tästä on toteutettu varmasti tosi monet Frozen-sukat. Lanka ei ole kuulemma kovin kestävää eikä muutenkaan erityisen miellyttävän tuntuista, mutta ulkonäköhän on aivan ihana. Kestävyysongelman vuoksi en myöskään uskaltanut laittaa sinistä tuon enempää sukan teräosaan, jottei se kuluisi puhki. Valkoinen Lauri taas on norjalainen, ihan normi sekoite-sukkalanka. Sen kestävyydestä en osaa sanoa yhtään, saapi nähdä ja kuulla kokemuksia tältä pikku käyttäjältä. Ja nytpä muistin, että haa, olenhan sittenkin tehnyt Laurista aiemminkin sukat! Lankojen värjäystä tein kesällä tästä samaisesta langasta, ja kudoin siitä myöhemmin minisukat vaippakakkuun.

Mitä pidätte Frozen-sukista? :) Saajalta tuli kiitokset ja sitten toive, että pitäisi vielä saada Elsa-kauluri… Sitä sitten seuraavaksi vissiin!

-Marianna