Lankojen värjäys elintarvikeväreillä

Lupailin edellisessä postauksessa kirjoittaa lankojen värjäyksestä. Joten täältä pesee! Olen jo aikoja aina ihastellut, kuinka ihmiset saavat lankoihin aivan ihania värejä itse värjäämällä. Ehkä eniten tähän hommaan minua kuitenkin innosti Nonnu neuloja, joka kirjoittaa harvakseltaan päivittyvää blogia ja hiukan ahkerammin kuvia ilmestyy Instagramiin. Nonnu on viime aikoina esitellyt upeasti kasviväreillä värjättyjä lankoja, minä en ihan tähän soppaan ole vielä uskaltanut lusikkaani työntää vaan aloitin kevyemmin eli missionani oli lankojen värjääminen elintarvikeväreillä.

Lankojen värjääminen on mukava laji sen vuoksi, että sillä saa ensinnäkin omanlaisia, erilaisia lankasävyjä ja tietysti pääsee myös nypertämään lankojen kanssa mikä on aina kiva juttu. Lisäksi tietenkin tulee yllätysmomentti joka syntyy siitä, että alussa suunittellut värit eivät aina toteudukaan ihan sellaisina kuin oli suunnitellut, niin kävi myös minulle. Yhtä kaikki sanoisin että tämä ylläripuoli on yksi homman viehätyksistä! Minulla on nyt takana vasta yksi värjäyskerta mutta varmasti lisää on tulossa :)

Homma alkoi langan vyyhteämisellä. En ala erityisesti tästä värjäämisestä tekemään mitään tutoriaalia, suosittelen ennemminkin lukemaan lukuisia muita ohjesivuja asiasta. Kerron, miten minä tämän homman tein ja sehän ei kommelluksitta sujunut… Noh, langaksi valitsin minulle uuden tuttavuuden eli Lauri-sukkalangan. Syynä ihan puhtaasti se, että lanka oli tarjouksessa ja jouti sitten värjäyskokeilun ensiuhriksi. Laurin koostumus on sama kuin normaalistikin sukkalangoissa eli 75 % villaa, 25 % polyamidia. Jaoin yhden 100 g kerän kahteen osaan ja vyyhtesin ne löyhästi.

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

Sitten kaikki alkoikin mennä pieleen… :D Noudatin purettamiseen eli värin kiinnittämiseen lankaan sellaista ohjetta, jossa langat liotetaan etikkaliemessä etukäteen. Mitään muuta purettamista niille ei ohjeessa tehty. Liotin kyllä kiltisti lankoja ainakin tunnin, tässä vaiheessa kaikki oli vielä ihan hyvin.

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

Sitten alkoi itse värjäys! Kuten aina kun jotain tekee ekaa kertaa niin säätämiseksi ja sotkottamiseksihan touhu menee. Työ itsessään oli kyllä yllättävän vähän sotkevaa, joten oikeastaan aika turhaan perustin koekeittiöni nurmikolle. Pelkäsin kuitenkin, että elintarvikevärit sekoittaisivat äitini keittiön ja lattian ja joka paikan, nuo värit kyllä takertuivat joka ikiseen materiaaliin joihin sattuivat roiskahtamaan. Kattiloita ja kippoja sai olla useampia, mutta ensi kerralla niitäkään ei nyt ihan viittä erilaista kyllä tarvita. Käytin värjäysliemenä kiehautettua vettä, tarkoitushan ei ole keittää lankoja.

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä
lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

Kaikki tuntui sujuvan ihan hyvin, joskin hokasin jälkeenpäin että väriä olisi saanut olla reippaasti enemmän tai vaihtoehtoisesti vettä paljon vähemmän. Tästäkin asiasta liikkuu netissä niin montaa eri ohjetta, että kerta kaikkiaan ei voi tietää miten tulisi toimia ennen kuin vain kokeilee. Annoin langan lillua värivedessä vähän toista tuntia, sillä aikaa värjäilin roiskuttelemalla toista vyyhtiä.

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

Raa´alla värillä lusikalla tiputtelemalla ja roiskuttelemalla syntyi tosi kivoja sävyjä. Huomionarvoista tässä on se, että lanka on siis etikassa liottelusta vielä hyvin märkää, näin värit hieman leviävät ja liukuvat kauniisti. Jos tosin haluaa terävempiä värialueita, niin lankaa voi puristella kuivemmaksi. Minulla tavoitteena oli liukuväri ja se onnistui hyvin! Ristin jo tämän kaksivärisen langan auringonkukaksi, niin ihanat värit vyyhteen tuli. Kääntelin ja kieputtelin vyyhtiä, jotta sain lankaan tasaisesti väriä. Lopputulos näytti ihanalta, ja laitoin molemmat kerät puun oksalle kuivumaan. Tarkoitus oli antaa värien vähän vielä ”imeytyä” ja sitten ylimääräinen väri ja etikka piti ohjeen mukaan huuhdella pois.

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

No, arvaatte varmaan miten siinä sitten kävi… Kun aloin huuhdella lankoja, niin väriä irtosi niistä ihan kamalasti. Työni tulokset siis sananmukaisesti valuivat viemäriin, ja voi että miten harmitti! En ehtinyt edes huuhdella lankoja kuin pienen tovin mutta oli myöhäistä ryökäistä, kun vahinko oli jo tapahtunut. Kiukuissani sitten vain nielin tappion ja päättelin, että virhe oli tullut puretuksessa. Toisissa ohjeissa (erityisesti koolauksessa) väri puretetaan mikrossa jälkeenpäin. Laitoin siis jo värjätyt, osittain huuhtoutuneet värilangat tiukkaan etikkaveteen ja mikrotin pari minuuttia täydellä teholla. Sen jälkeen huuhdellessa väriä ei enää lähtenyt!

Lopputulema oli siis se, että ensinnäkin olisi pitänyt käyttää voimakkaampaa väriseosta. Aluksi käsittely etikalla on varmaankin myös tärkeää, mutta jälkipuretus vielä välttämättömämpää. Kasvivärjäyksessä käytetään ilmeisesti alunaa puretukseen, mutta kaikissa elintarvikeväreillä värjäyksen ohjeissa etikkaa. Etikka on siitä hyvä että sitä löytyy yleensä kotoa muutenkin, ja se on halpaa ja löytyy kaupasta helposti. Alunaakin toki varmaan löytää kun vain tietää mistä kysyä. Tästä auringonkukka-värjäyserästä tuli siis ehkä pienoinen floppi, langat tietenkin vielä vaalenevat kuivuessaan. Ihan nättejähän noista väreistä lopulta tuli, mutta aika pliisuja verrattuna siihen mikä oli tarkoitus! Kokemus oli kuitenkin noin prosessina todella hyvä ja kokeilen ehdottomasti värjäystä uudelleenkin! :) Elintarvikevärien värivalikoima oli hieman pettymys, uusia sävyjä toki saa lisää itse sekoittamalla. Taidan kuitenkin testata joko koolauksen tai kasvivärjäyksen seuraavalla kerralla. Nyt vain alkaa olla lankoja niin paljon varastossa, että täytyisi yrittää pitäytyä lankalaihiksessa…

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

lankojen värjäys elintarvikeväreillä, lankojen värjäys

Mitä tykkäätte lopputuotteesta? Olisiko hyviä vinkkejä seuraavia kertoja ajatellen?

-Marianna

DIY pihlajanmarjakranssi

Kesäloma se soljuu ihanasti eteenpäin. Tai no, oikeastaan haluaisin että loma ei soljuisi minnekään vaan saisin olla lomalla vielä pienen ikuisuuden… Mutta reilu kaksi viikkoa on jo oikein mukava pätkä, tässä elämäntilanteessa kun pidempiä palkallisia lomia ei niin suuresti osaa kaivatakaan. Erityisplussa siitä, että mieheni on myös samaan aikaan lomalla. Olemme olleet aina tosi onnekkaita ja saaneet lomamme joka kerta samaan aikaan ja vieläpä melkein joka vuosi vielä juuri siihen ajankohtaan mihin halusimmekin.

Lomalla olen päässyt suunnitelmieni mukaan toteuttamaan itseäni oikein urakalla. Sain aikaiseksi vihdoin ja viimein kokeilla lankojen värjäämistä itse! Valitettavasti sitä postausta joudutte odottamaan vielä hetken, koska olen nyt täällä landella ja kuvat tästä sotkottamisesta jäivät vielä Tampereelle. Mutta tulossa on! Nyt kuitenkin kerron kivasta syyskoristeesta, jonka sain eilen valmiiksi. Saimme vasta tänä kesänä mieheni kanssa aikaiseksi tilata sukunimikyltin asuntomme oveen. Sitä ennen tuossa kohdassa oli edellisten asukkaiden nimikyltin teippi, hieno sekin. Nyt kämppämme ovi kuitenkin näyttää entistä orvommalta joten halusin siihen jonkin kivan koristuksen, ja vuodenajan teemasta valikoitui pihlajanmarjakranssi tekemislistalle.

Matskut tähän DIY (Do It Yourself) kranssiin ovat helpot ja halvat. Ainoastaan rautalanka pitää ostaa kaupasta. Hifistelyä kaipaavalle tosin löytyy noita kranssikehikoitakin kaupasta, minä käytin ihan vaan risua. Luonnonmateriaalit keräsin omilta mailta jo viikko sitten, puolukanvarvut säilyvät hyvin eivätkä tummu. Tämän vuoksi suosisin ehdottomasti niitä eikä esim. mustikkaa. Myös kanerva käynee, mutta minulle tulee siitä vähän sellainen hautausmaa-viba. Pihlajanmarjoista saa kaikki lehdet myös kyniä pois, koska pihlajan lehti kuihtuu niin ikään nopeasti.

Tarvitset siis:

Rautalankaa (paras on tuo kuvissa näkyvä rulla)

Risua kehikoksi, esim. nuorta koivunvitsaa

Pihlajanmarjakimppuja, lehtiä ei tarvita

Puolukanvarpuja

Sakset, rautalangalle sopivat pihdit

Sitten vaan hommiin! Työ aloitetaan tietysti valmistamalla pohjakranssi. Kannattaa ottaa kokoa miettiessä huomioon, että jos täytteet ovat kovin muhkeita niin lopullinen kranssin reiän sisämitta on huomattavasti pienempi kuin paljaalla renkulalla. Vähän paksumpi kranssin pohja on muuten parempi kuin vähän ohuempi, koska erityisesti tässä askartelussa pihlajanmarjat ovat tosi painavia ja pitää varoa, ettei kranssi ovessa näytä enemmän puikulalta kuin ympyrältä.

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Sommittelu onkin sitten jokaisen taiteellisuuden varassa. Minä yleensä aloitan suoraa päätä ja mietin sitten matkalla että mikä toimii ja mikä ei. Puolukanvarpujen kanssa kannattaa nähdä se vaiva että kääntää ne kaikki varret alaspäin, muuten tulee hapsuisen näköistä jälkeä. Lisäksi ainakin suurin osa nipusta tulisi olla ”julkisivu” eteenpäin, koska puolukat ovat kasvusuunnan (=auringon) vastapuolelta lehtien vaaleat alapuolet näkyvissä, ja se ei ainakaan minun silmääni miellyttänyt. Puolukanvarpuja saa muuten olla melkoinen läjä, että saa tarpeeksi tuuheutta kranssiin. Minulla oli puoli muovipussillista, josta jäi ehkä yksi viidesosa yli. Lisäksi mukaan oli eksynyt myös mustikkaa ja muita risuja, joita en halunnut käyttää. Puolukat kannattaa muuten jo keräysvaiheessa leikata kuvan osoittamalla tavalla sopivan pitkiksi. Kovin pitkää vartta ei tarvita, ja juurineen ei varpuja saa missään nimessä repiä! Kannattaa muistaa myös se, että varpujen kerääminen EI kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin. Eli varvut tulee kerätä joko maanomistajan luvalla tai omilta mailta, jos sellaisia on.

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Jos ajatuksena on, että varvut muodostavat kranssin pohjan, niin kannattaa aloittaa niillä. Pihlajanmarjat ovat niin runsaita ja muhkeita, että ne peittävät helposti alleen kaikki lisukkeet. Puolukkaa saakin olla ihan reilusti alla tupsuina. Toki sitä voi lisätä myös jälkeenpäinkin, mutta se voi olla hieman kinkkistä. Rautalankaa saa kieputtaa joka nipun ympäri pari napakkaa kierrosta. Pihlajanmarjanippuja kannattaa langalla myös vähän muotoilla, jos nippu on kovin levahtava niin sen voi nk. kuristaa rautalangalla tiiviimmäksi. Kranssia sommitellessa voi oman mieltymyksen mukaan katsoa sitä, haluaako että alusrenkula näkyy vai ei. Jos renkula on paksusta risusta tehty ja haluaa isomman renkulan, voi kaikki koristeet kiinnittää kranssin ulkokehälle ja jättää alusrenkulan näkyviin. Minä halusin peittää oman laihan renkulani joten marjat ja varvut asettelin keskikehälle.

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

IMG_6636

Kranssin tekemisen salat valkenevat parhaiten tekemällä. Olen itse tehnyt kransseja nuorempana useinkin, mutta nyt en varmaan kymmeneen vuoteen ollut tehnyt yhtäkään. Vaikeaahan tuo ei ole, enemmän lopputulokseen vaikuttaa mielestäni onnistunut sommittelu. Pihlajanmarja ja puolukat valikoituivat tähän kranssiin kestävyyden vuoksi; hyvällä säkällä tämä koriste pysyy ikivihreänä ja -oranssina läpi talven. Jos vain linnut eivät syö marjoja ovesta!

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Muuten, housujeni väri mätsää ihan vahingossa pihlajanmarjojen sävyyn. Mutta näyttää kivalta kuvissa! :D Kranssin tekemiseen meni ampiaisten huitomisineen ja rautalangalla sormeen pistämisineen vain parikymmentä minuuttia. Materiaalien keräysreissu taisi olla pitempi mutta metsässä haahuilu menee ihan yleisen verenpaineen laskemisen piikkiin ja on muutenkin ihanaa. Blogissa kaikki menee tietysti kuin Strömsössä ikään ja valmis kranssi näytti tältä:

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Tästä tuli kyllä tosi kaunis ja syksyinen koriste. Mitäs pidätte? :) Onko muita syysaskarteluideoita?

Minä lähden nyt mieheni kanssa mettikköön suunnistamaan kuulaasta syyspäivästä nauttimaan. Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Marianna

Grilliruokaa vegaanisti

Hou hou hou, kesä alkaa olla lopuillaan ja varmaan sitä myöten tämä pikku blogiloma myös :) Suomeen asettuminen on sujunut hyvin ja nyt voisi tämän kirjoittelunkin suhteen palata arkirytmiin. Kesällä on tullut touhuiltua kaikkea pientä, ja tänään on sitten suuresti odotetun loman ensimmäinen päivä. I H A N A A.

Järjestimme mieheni kanssa pienet kotiinpaluupirskeet viime viikonloppuna. Alunperin tarkoitus oli kutsua vähän isompikin joukko väkeä ja kutsuttiinkin, mutta kesällä kaikki ovat tosi kiireisiä joten joukko supistui alle kymmeneen. Mutta kun väki väheni niin pidot ehkä sitten paranivat?! Ainakin meillä oli todella hauska ilta, terassillakin tarkeni istuskella vaikka päivällä vielä näytti että sataakohan koko ehtoon.

Ruokalistan suhteen olin tehnyt suuria suunnitelmia jo viikkokaudet, halusin tarjota kerrankin jotain vähän erilaista ainaisten mustikkapiirakoiden ja tomaatti-kurkku-paprika- salaatin lisäksi. Nekin ovat kyllä hyviä (kuka ei tykkäisi mustikkapiirakasta??!) mutta kun oli tulossa vähän enemmän väkeä niin ajattelin antaa luovuudelle tilaa. Lisäksi pienestä vierasporukasta löytyi niin vegaaneja (eivät siis syö mitään eläinperäistä), laktoosi-intolerantikkoja kuin keliaakikkokin joten pientä haastetta alkoi olla ruuanlaitossa.. Yritän aina parhaani mukaan ottaa vieraiden erityisruokavaliot huomioon, on tylsää jos muut syövät täytekakkua ja keliaakikolle on kuivia keksejä.

Ruokalista muotoutui lopulta seuraavasti:

-Makkaraa (tosi monet ihan tavalliset makkarat ovat gluteenittomia ja laktoosittomia)

-Salaattia jossa lollo rossoa, paprikaa, punasipulia, punakaalia, tomaattia ja kurkkua

-Itse tehtyä guacamolea

Punasipulihilloketta

-Paahdettua munakoisoa

-Lohkoperunoita ja -bataatteja

-Itse tehtyä vegaania perunasalaattia

vegaani grillaus

vegaani grillaus

vegaani grillaus

Lihaa ei vegaanien vuoksi tarvitse jättää pois ruokalistalta, koska makkarat eivät ole minkään muun ruokalajin seassa. Vegaanit voivat sitten vain jättää sen pois lautaselta, munakoiso oli tavallaan makkaran korvike tässä menussa.

Punasipulihillokkeeseen sain idean häistä, joissa olimme vieraana muutama viikko sitten. Siellä tätä lisäkettä maistoin ja se oli tosi hyvää, eikä ohjekaan ollut vaikea. Käytin keittämiseen punaviinietikkaa värin vuoksi, ilmeisesti valkoviinietikkakin käy. Tein vahingossa vähän turhan vetistä hilloketta, mutta valutin lopuksi sössön suodatinpaperin läpi ja sitten koostumus oli täysi nappi. Tein hillokkeen valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta se ehti vähän maustua jääkaapissa. Tätä täytyy kyllä kokeilla joskus vaikka joulupöytään, lihan lisukkeena hilloke maistuu mainiolta.

Lisukkeista lisämaininnan ansaitsevat myös guacamole ja perunasalaatti. Guacamoleen olen innostunut vasta tässä viime vuosina, sehän on tosi helppo ja nopea tehdä itse. Sen verran omia vinkkejäni antaisin, että avokadoa ja sipulia ei kannata mössötä liian hienoksi, muuten guacamole menee jotenkin vetiseksi. Jos vain avokado on sopivan kypsä niin vaikka haarukalla muussata se, ja sipulin rouhiminen vain kevyesti joko monitoimikoneella tai vastaavalla tai puukolla. Minä käytin tähän ja sataan muuhunkin hommaan Tupperwaren yrttileikkuria, joka on kyllä maailman paras vehje. Guacamolen teen yleensä aika lähellä tarjoiluhetkeä, koska avokado alkaa nopeasti tummua.

Itse tehty perunasalaatti on tosi hyvää, joskus tulee tehtyä eilisistä ylijääneistä perunoista tätä herkkua. Yleensä käytän kastikkeena kermaviiliä, mutta vegaaniksi tehdessä piti vähän soveltaa. Perunasalaatinhan voisi muutenkin tehdä majoneesipohjaisena, mutta minä en ole niin majoneesimössöjen ystävä koska ne ovat kovin rasvaisia. Nyt kuitenkin käytin X-tran kasvipohjaista majoneesia ja ihan hvyä perunasalaatti siitäkin tuli :) Laitoin siis perunan lisäksi suolakurkkua, sipulia, ruohosipulia, sitruunamehua ja majoneesia+ suolaa ja pippuria. Omaan makuuni pidän edelleen silti kermaviilipohjaisesta enemmän, mutta hyvää tämäkin oli.

Illan ruokahuipennus oli vegaani-laktoositon-gluteeniton täytekakku. Tämä leipomus vaati eniten taustatyötä ja kaupassa haahuilua. Pohjan ohje on lopulta otettu Kamomillan konditoria-blogista. Tein tuon ohjeen kaksinkertaisena kahdelle uunipellille ja vielä siten, että toiseen pohjaan lisäsin väriksi kaakaojauhetta. Näin sain nätin kaksivärisen kakkupohjan :) Taikina suositeltiin paistettavaksi pellillä litteänä ison pyöreän vuoan sijaan, koska gluteeniton ja munaton taikina ei kohoa niin hyvin kuin tavallinen. Kuohkeutta ja sitkoa kakku sai sokerikuitu ksantaanista, jonka käyttö oli helppoa ja pohjan rakenteesta tuli todella hyvä, joustava ja napakka. Jauhoina käytin Sunnuntain gluteenitonta jauhoseosta.

vegaani täytekakku

vegaani täytekakku

Täytteeksi keitin tuoreistä päärynöistä hilloa ja lisäksi vatkasin kookoskermasta suklaamoussen. Päärynähillo olisi saanut olla vähän paksumpaa, minun hilloni oli aika notkeaa ja sitä ei pystynyt laittamaan kuin ohuen kerroksen. Ensi kerralla siis paksumpaa, niin päärynä maistuu enemmän. Kookoskerma taasen oli minulle ihan uusi tuttavuus, mutta todella hyvä sellainen! Kermasta tuli todella kuohkeaa ja ihanan silkkisen sileää. Kookoksen maku ei ollut liian pistävä (en ole mikään suuri kookosfani), ja lisäksi kaakaojauhe peitti sitä entisestään. Kylmänä kun vispasi suoraan purkista, niin rakenteesta tuli aivan mainio.

Kakun päälle sitten laitoin Plantin kauravispiä, jota löytyi Prismasta. Myös Kamomillan konditoria-blogissa tämän makua kehuttiin, ja hyvää se olikin. Niin ikään rakenne oli erinomainen ja pursotus helppoa. Koristeeksi kahden kermajutun lisäksi laitoin vadelmia, niihin glaseeraus kasvipohjaisella hyytelösokerilla (tavallisessa on liivatetta) ja vielä pienet kermatupsut ympärille valumista estämään. Voilá!

vegaani täytekakku

vegaani täytekakku

vegaani täytekakku

vegaani täytekakku

Ruuat ja herkut kävivät todella hyvin kaupaksi, ja erityisesti täytekakku onnistui hienosti ja keräsi kiitoksia. Olin itse eniten yllättynyt siitä, miten hyvin vegaanituotteita on tarjolla, tarkoittaen siis näitä maitopohjaisten juttujen korvaajia kuten kermoja ja vispejä ym. Gluteenittomasta ruuasta minulla on enemmän kokkauskokemuksia, mutta ksantaania en ollut ennen käyttänyt koskaan. Nytpä on sitäkin purkillinen hyllyssä. Ei voi kuin suositella näitäkin kaikkia ohjeita ja tuotteita vain kokeilemaan rohkeasti! Jos on muita kokemuksia vaikka näistä vegaanikermoista, niin kuulisin mielelläni :)

-Marianna

Takaisin Suomessa

Kyllä ahh, tuntuu mahtavalta olla taas kotona! Palasin tasan viikko sitten kotiin ja nämä ekat seitsemän päivää ovat menneet pitkälti asioita hoidellessa (varasin kampaajankin! :D) ja tuttuja tavatessa. Maalla tuli vietettyä viikonloppu ja pääsin vihdoinkin metsään ja kalaan, tuota luonnossa liikkumista kaipasin Hampurissa tosi paljon.

Suomessa on niin rauhallista. Kaikki tuntuu tietysti kauhean pieneltä, Tampereellakin. Tuossa Rantatiellä eilen neljän maissa iltapäivällä ajellessani pohdin että onko tämä edes ruuhka… ;) Mutta eiköhän se mieli taas ”asetu” oikeisiin mittasuhteisiin pikapuoliin. Ruuan hinta kaupassa ja kahviloissa kyllä kauhistuttaa, mutta nyt töihin palatessa on sitten tulojakin vähän enemmän kuin pelkkä opintotuki, niin ehkä ne kolmen euron kakunpalat kestää. Tai kaikista parashan olisi muutenkin jättää ne syömättä!

Töihin palaan siis ensi maanantaina, ja sen suhteen mieli on hyvä :) Tosin kovin pitkä rutistus ei ole tiedossa koska vajaan parin kuukauden päästä alkaa loma! Tätä jotkut vähän naureskelevat, koska juurihan sitä tulin Saksasta ja olin vuoden pois töistä. Mutta en minä siellä lomalla ollut vaan opiskelemassa. Varsinkin viime kuukaudet olivat niin stressaavia että taisi tukkakin harventua ;) Lukukausihan ei Hampurissa vielä ole ohi, vaan vielä on pari esseetä kirjoittamatta ja palauttamatta.

Työrykäyksen ja pienen loman jälkeen alkaakin sitten opiskelijan arki. Valtavaksi ilokseni voin kertoa, että pääsin sisään haluaamani maisteriohjelmaan ja minusta tulee siis kansanterveystieteen maisteri!! :) Kandin tutkinto minulla on hoitotieteestä. Hampurissa suoritin jo 60 op KTT:n kursseja ja perusopinnot tein aikoja sitten Tampereella, ja uskonkin että tämän vaihdon ei pitäisi juurikaan pidentää suunniteltua opiskeluaikaani. Toivoisin, että vuoden 2017 aikana saisin koko homman pakettiin, mitä aiemmin sen parempi. Gradustahan se eniten taitaa riippua, mutta tämä selviää kun menen takaisin yliopistolle.

Olette varmaan huomanneet, että tässä kesällä blogin postaustahti on hiljentynyt tosi paljon. Se johtuu tietysti kiireistä mutta myös vähän motivaation puutteesta. Olen pohtinut, että erityisesti nyt kun Saksan keikka on takana, että kuinka kauas tämä lifestyle-blogini punainen lanka oikein kantaa. Tätä asiaa jään miettimään ja blogi jääkin nyt kesätauolle. Käsityöjuttuja varmaan postailen välillä, on muutama juttu valmiinakin esittelemättä :) Otan mielelläni vastaan mielipiteitä ja palautetta blogista, varmaankin teen lopullisen päätöksen jatkosta alkusyksystä. Jos teillä vielä on Hampuria koskien jotain tiettyä mitä haluaisitte kuulla, niin kertokaahan siitäkin. Blogia kannattaa seurata Instagramissa @cherrymarja ja Facebookissa Cherrymarja-sivulla, niin saatte ilmoituksen uusista postauksista, kun sellaisen saan taas ulos. Insta on minulle muutenkin aktiivisimmin päivittyvä kanava, siellä näkee mitä milloinkin puuhailen.

Haluan siis lämpimästi kiittää teitä vaihtovuottani seuranneita, mukavaa kun lukijoita on ollut näinkin paljon! :) Hampuri-postausten lisäksi käsityöjutut ovat selkeästi satunnaiskävijöiden parissa suosituimpia, tämä on yksi asia joka minulla menee mietintämyssyyn.

Nyt oikein ihanaa ja rentouttavaa kesää kaikille, ollaan kuulolla! :) ❤

-Marianna

Hampurin aamukampa

Aamukampa olisi pitänyt hommata jo aikoja sitten, koska aikani Hampurissa käy toooodella vähiin! Neljän päivän päästä palaan siis koti-Suomeen ♥ Päivät täyttyvät tällä hetkellä kaikesta viimeisestä. Viimeisen kerran kaupungilla, viimeinen luento, viimeinen study group, viimeisen kerran kahville kavereiden kanssa. Vielä viikko-pari sitten oloni oli melkein pelkästään innokas kotiinpaluun vuoksi. Erityisesti kun täyttelin kaikkia ihania eri lomakkeita joita täältä lähtemiseen tarvitaan, niin tuli todellakin sellainen olo että kun vain näistä pääsisi niin kauas kuin pippuri kasvaa… Nyt kuitenkin ihan viime päivinä meno on alkanut taittua haikeampaan suuntaan. Tuntuu kurjalta lähteä pois. Harmittaa sekä kavereiden että tämän kaupungin jättäminen. Tänään ihan vain vähän nyyhkyttelimme tyttöjen kanssa, kun he olivat viimeistä kertaa luonani kylässä.

IMG_20160623_184303

IMG_20160621_192033~2

Tässä vielä yhteiskuvassa tyttökavereilleni kutomani villasukat :)

IMG_20160621_201935

Kaunis paketointi on puoli ruokaa vai miten se meni ;)

Tiedän kuitenkin, että heti kun pääsen lentokentän ovista sisään niin fiilis vaihtuu suorastaan riemukkaaksi. Miten ihanaa onkaan palata kotiin! Oma koti, perhe, ystävät, työ, Tampere ja mökille meno ovat todellakin jotain mitä odottaa innolla. Kaikkiaan fiilikset ovat ylipäätään nyt tosi ristiriitaiset. Siitäkin olen varma, että kunhan vähän aikaa kuluu niin kaikkien niiden ärsyttävien lappujen täyttely, kieliongelmat, virastoissa juokseminen ja yleinen asioiden epäsujuvuus ovat kuin muisto vain. Aika kultaa ne ja pian sitä jo pohtii, että kun pääsisi vaikka johonkin toiseen maahan lappuja täyttelemään :D

Olen aivan hirmuisen iloinen ja onnellinen siitä, että minulla oli tässä vaiheessa elämää mahdollisuus toteuttaa tämä ulkomailla asuminen, koska olin haaveillut siitä vuosikaudet. Tämä Saksassa vietetty vuosi oli sikäli hyvä alkupala, että näin lähellä Suomea näin (kaikesta huolimatta) samankaltaisessa yhteiskunnassa eläminen oli sopeutumisen kannalta erinomainen valinta. Kielen osaaminen lisäksi helpotti sulautumista todella, todella merkittävästi. Olen monesti pohtinut, että ilman saksan osaamista olisin tuntenut oloni täällä todella paljon ulkopuolisemmaksi. Ympärillä olevaa todellisuutta on vaikea tulkita, jos ei pysty sukeltamaan sisään myös kieleen.

PANO_20160623_172129

Sanoin ”alkupala” siksi, että en missään nimessä haluaisi, että tämä jäisi viimeiseksi pidemmäksi ulkomaanreissuksi. Nyt Suomeen palatessa kuitenkin minulla on ihan selvää se, että ihan heti tästä ei nyt startata kyllä yhtään minnekään Pirkanmaata pidemmälle :D Palaan vanhaan työhöni (sinnekin on jo ikävä!), ja seuraava iso etappi on saada yliopisto pakettiin ja valmistua. Sitten taas saa alkaa suunnata katsetta jonnekin suuriin ammatillisiin unelmiin. Voi vitsi, että tykkään elämästä tällä lailla että aina on joku iso juttu näköpiirissä, jota kohti pyrkiä. Oli se sitten häät, asunnon osto, ulkomaille muutto, valmistuminen… Tämä on ollut elämänfilosofiani jo vuosia ja aion sitä toteuttaa jatkossakin. Katsotaan, koska vauhti hidastuu ;) Kun siitä tasaisemmasta elämästä on ehtinyt nauttia tarpeeksi, niin sittenpä sitä voisi taas jo pohtia josko ponnistaisi jonnekin maailmalle. Eikä sen tarvitse tosiaan olla mitenkään edes pian, vaikka nelikymppisenä sitten Amerikkaan tai jotain. Katsotaan! Onneksi maailmannälkää pääsee seuraavan kerran tyydyttämään jo joulukuussa, varasimme mieheni kanssa loppuvuodelle pienen reissun kaamosta pakoon :) Kerron siitä myöhemmin lisää kun matkasuunnitelmat etenevät!

Lentoni koti-Suomeen lähtee siis tiistai-iltana. Yritän todella tsempata ja kirjoittaa vielä vihoviimeiset moikat täältä Hampurista. Mutta melko pianpa sitä jo naputtelen taas Tampereelta käsin, enkä malta odottaa sitäkään!

Niin ja p.s., hyvää juhannusta kaikille! Täällä koko mittumaari tahtoo mennä vähän niinkuin viheltäen ohi, koska juhannuksesta ei juuri kukaan tiedä mitään eikä sitä juhlita. Me vietimme tyttöjen kera juhannusaaton opiskelemalla tilastotieteen ja terveystaloustieteen tenttiin 10h. Buja!

-Marianna

Ruusun aika

Kaksi viikkoa ilman miestäni täällä seurana on jo vierähtänyt, miten aika meneekään äkkiä! Skype on tänä aikana laulanut ahkerasti ja pianhan sitä pääsee itsekin kotiin :) Säästän loppujutut silti hiukan myöhemmäksi, mutta kieltämättä aika alkaa huveta koska viimeiset kaksi viikkoa Hampurissa ovat nyt käsillä. Ihanan kesäistä on ollut (paitsi tänään satoi vettä), eikä ole vielä edes juhannus. Vaikka Suomessakin on ollut kauniit kesä- ja toukokuu, niin olen kyllä täälläkin nauttinut keleistä.

Mikä on erityisesti pistänyt silmään nyt ilmojen lämmittyä, on kukkien uskomaton loisto. Tällä viikolla ilmeisesti on alkanut oikein ruusujen kulta-aika, ihmisille täällä Itä-Hampurissa ainakin näyttää puutarha olevan kunnia-asia ja kun pyöräilen paljon niin ehdin tuijotella talojen pihoihin. Täällä näkee tosi paljon puumaisia ruusuja, ei siis vain pieniä puskia vaan ihan kunnon monimetrisiä, henkeäsalpaavan kauniita ruusupuita kaikissa väreissä. Myös pionit ovat kukkineet tällä viikolla, pioni on tällä hetkellä lempikukkani ja niitä minulla oli hääkimpussakin vuosi sitten ♥ Menee aika lailla hehkutuksen puolelle tämä Hampurin kukkaloisto, mutta katsokaa nyt näitäkin alla olevia kuvia. Yhdessä pihassa koulumatkani varrella on niin mahtavia kukkia, että kerran jos toisen olen meinannut (oikeasti) ajaa lyhtypylvästä päin, kun suurin piirtein suu auki olen tuijottanut istutuksia. Näissä alla olevissa kuvissa olen säätänyt valotusta hieman, mutta väriä en lainkaan. Kukat ovat siis ihan oikeasti noin kauniin vaaleanpunaisia.

Ruusuköynnös, ruusupuu

Ruusuköynnös, ruusupuu

Voi kunpa saisi kotona Suomessakin tällaisia puskia puutarhaan! Tosin se, että en saa, ei johdu niinkään Suomesta vaan minun ruskeasta viherpeukalostani… Muutaman idean olen koti-kukkapenkkiin kyllä saanut, katsotaan jos saisi hihoja heilumaan vielä tämän kesän aikana. Oman Tampereen asunnon kukkapenkkini paras pelastus toisaalta voisi olla se, että räjäyttäisi vanhan kökkökasan pois ja tekisi kokonaan uuden. Joskus sitten…

Koti-ikävä on nyt viime viikkoina alkanut ihan oikeasti kalvaa, sen jälkeen kun mieheni lähti Suomeen niin ihan myönnän että on ollut kyllä ikävä Tampereella ja tietysti sen oman kullan luo. Toki muutakin perhettä on ikävä (terkkuja mami! :D) ja on kyllä mukavaa, kun sitten kotiin palatessa ehtii kyläilemään ystävien ja sukulaisten luona. Minulla on pieni pätkä vapaata ennen töihin paluuta, ainakin kummityttöä pitäisi pyytää Tampereelle kylään ja ehtiä vielä Pohjanmaan suunnallekin kyläilemään. Näiden suunnitelmien teko on lieventänyt Suomi-kaihoa :) Kuitenkin aika on täällä yksinkin kulunut ihan kohtalaisen kivasti. Olen kutonut niin, että käsi on iltaisin kipeä, katsellut Greyn anatomiaa oikein urakalla, leiponut pitsaa ja lenkkeillyt. Koulusta on nyt viiden päivän (?) vapaa, tosin läksyjäkin on niin paljon että ei tässä laiskotella ehtisi.

Muratti, köynnös

Muratti, köynnös

Lenkkireitin varrella on tämä kaunis vanha kyläkoulu, jonka seinää peittää aika reilunmoinen muratti tai vastaava köynnös. Oman pikkuisen ala-asteeni seinää peitti samantapainen (ei nyt ihan noin runsas) köynnös aikanaan, ja jotenkin muutenkin sellainen vanhan talon henki huokuu tästä rakennuksesta. Ylemmästä kuvasta näkyy muuten mikä on täällä Itä-Hampurissa varsin luonteenomaista, että pienten teiden varsilla talot ovat AIVAN tien reunassa kiinni. Joidenkin talojen edessä ei ole pienintäkään jalkakäytävää tai penkerettä, vaan autot viistävät puolen metrin päässä ikkunoista. Aika jännää.

Sain muuten vihdoin kuvan myös yhdestä näistä hauskoista vihanneskioskeista, joita täällä syrjäkaupungilla on monella nurkalla. Sunnuntaisin kaikki kaupat ovat kiinni, mutta tämä koju taitaa olla auki kellon ympäri ;) Näillä nurkilla viljellään tosi paljon, kasvihuoneita ja pellonpätkiä on monien talojen pihoilla. Useasti näitä tuotoksia sitten myydään naapurustolle itsepalveluperiaatteella. Vihannekset ja marjat vaan kassiin, kolikot lippaaseen ja morjens! Ihanan maalaisidyllistä :)

IMG_20160612_171659

Loppuun vielä osoitus siitä, kuinka paljon saksalaiset rakastavat jalkapalloa. Jalkapallon EM-kisat ovat meneillään parasta aikaa, tänään pelivuorossa on myös Saksa ja sen kyllä huomaa. Talojen ikkunoissa, parvekkeilla ja autojen antenneissa killuu Saksan lippuja, minne ikinä meneekään. Tämä työmaapressun kokoinen lippu oli kyllä suurin, mitä olen ikinä nähnyt :D Toivottavasti se kirittää Saksaa voittoon!

IMG_20160612_170303

-Marianna

Kesällä kerran

Huh hellettä! Hampurissa on ukkonen jyrissyt oikein urakalla koko tämän viikon, ja aika hikiset oltavat on ollut erityisesti tuolla koululla (1970-luvun betonimöykyssä ei se ilmastointi ole ihan paras mahdollinen…). Olen yrittänyt olla ahkera ja kulkea pyörällä mahdollisimman paljon, mutta voi kiesus että tulee hiki kun ulkona on muutenkin jo +25C ja siinä sitten ihanan nihkeänä saa kiemurrella koko päivän.

Muukin syy pyörällä kulkemiseen tosin on, minulla ei siis ole enää täällä Hampurissa autoa! Eikä kyllä henkilökohtaista kuljettajaanikaan, mieheni lähti viikko sitten takaisin Suomeen. Asuntomme remontti ja työt kutsuivat ja siellä lenteleekin parketti ainakin raporttien mukaan oikein mallikkaasti pellolle ja uutta tulee tilalle tänä viikonloppuna. Lisäksi tulossa on vähän uutta tapettia muutamaan huoneeseen ja jos oikein innostun (minä siis olen tietysti työnjohtaja täältä Saksasta käsin), niin keittiön työtasonkin voisi uusia. Hmm. Odotan jo innolla että pääsen katsastamaan pienen pintaremontin tuloksen! Tällä lailla remppaamisen pitäisi aina mennä. Että itse ei tarvitsisi kärsiä yhtään, vaan homma tehdään avaimet käteen-periaatteella. Esittelen teillekin sitten tuloksia kunhan pääsen kotiin :)

Viimeisen yhteisen päivän kunniaksi täällä Neuengammella lähdimme mieheni kanssa viime viikolla kanoottisoudulle. Tämä oli yksi niistä asioista, joista ajattelimme heti tänne tullessa että tuonne pitää sitten mennä joku kerta. Kanootinvuokrauspaikka on ihan parin kilsan päässä kotoamme, mutta niin se vuosi sitten vierähti emmekä koskaan menneet vesille, vaikka ajoimme siitä ohi joka ikinen päivä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja hellepäivän tekemiseksi vesillä lilluminen sopi varsin hyvin.

IMG-20160603-WA0016

IMG-20160603-WA0012

IMG-20160603-WA0001

IMG-20160603-WA0008

IMG-20160603-WA0007

Koska Saksassa monikin asia supersäänneltyyn Suomeen verrattuna on vähän sinne päin, niin mistään pelastusliiveistä saati melomisohjeista ei kukaan sanonut yhtään mitään. Mela käteen ja menoksi! Olemme molemmat kyllä meloneet ennenkin ja tottuneita sisävesillä soutelijoita joten pärjäsimme ihan hyvin ilmankin. Ällörehevöitynyt Elben sivuhaara oli lisäksi melko matala eikä kumpaankaan rantaan ollut kuin kymmenisen metriä matkaa, uimataitoisina siis lähdimme matkaan sen kummempia ihmettelemättä. Minulla menee niska jumiin todella helposti ja siksikin otimme aika rauhallisesti, melominen on lapojen seudulle melkoista kyytiä. Lilluttelu sujui oikein kivasti, matkalla näimme muitakin veneitä (yllä näkyvästä paatista eläkeläisten päiväretkiryhmä heilutteli iloisesti) ja lisäksi tosi paljon lintuja ja yhden uivan koirankin!

IMG-20160603-WA0018

IMG-20160603-WA0020

Täällä Neuengammen nurkilla villieläimet tuntuvat minusta kovin kesyiltä. Nämäkään linnut eivät paljoa välittäneet, vaikka lilluimme ohi ihan muutamien metrien päästä. Saman olen huomannut lenkillä aiemminkin, lisäksi olen nähnyt täällä asuntomme lähellä ensimmäistä kertaa elämässäni majavan. Niin ja käärmekin tuossa pihalla luikerteli männä viikolla…

Yksin oleminen on ainakin ensimmäisen 25 % jälkeen (en laske tietenkään) tuntunut ihan hyvältä. Tietysti olisin mieluummin Suomessa mieheni kanssa, mutta ihan virkistävää tämä oma seurakin kyllä on. Saan kutoa ihan juuri niin paljon kuin haluan ilman silmien pyörittelyä, ja hyvällä omatunnolla vahdata illalla pari jaksoa Greyn anatomiaa putkeen. Asuin viimeksi yksin AMK-aikoina Turussa ja juu, muutaman kuukauden valmistumisen jälkeen Tampereellakin. Kyllä sitä vaan toisen läsnäoloon niin tottuu, mutta en silti iltaisin hamua viereistä tyynyä. Skypettely tietenkin lievittää ikävöimistä :)

IMG-20160603-WA0017

IMG-20160603-WA0009

Koulua on aika reippaalla tahdilla melkein joka päivä ja kaikki kotona tehtävät läksyt ja projektit siihen päälle. Iltaisin olen välillä ihan naatti, kun aivot ovat vitosvaihteella hela dagen ja kotiin tullessa tuntuu, että kaurapuuron keittokin vaatisi liikaa älyä. Olen tosi hyvä nukkuja joten öisin saan pääni yleensä varsin hyvin nollattua. Tällä viikolla myös ensimmäiset kesämansikat torilta piristivät mieltä :)

IMG_20160602_084009 IMG_20160602_140603

Tulipa pitkästä aikaa postaus, johon ei liitynyt yhtäkään villasukkaa! Olen muuten tähän käsityöaiheeseen liittyen laittamassa vähän lisäpaukkuja somen käyttöön tulevan kesän aikana. Mutta siitä lisää vähän myöhemmin toivottavasti heinäkuun puolella.

Mukavaa alkanutta viikonloppua,

-Marianna