Opiskelu vieraalla kielellä

Olen kirjoittanut saksan kielen taidostani monesti, mutta en ole vielä uhrannut yhtään postausta opiskelukielelleni täällä Saksassa, eli englannille. Siispä kerron tässä postauksessa, millaista on opiskella täysipäiväisesti englanniksi ja mitä hyviä ja huonoja puolia tässä on.

Terveystieteen maisteriohjelma on täällä englanninkielinen ja tällä hetkellä kaikki opiskelijat ryhmässäni minua lukuun ottamatta ovat saksalaisia. Opettajat ovat kaikki saksalaisia niin ikään. Kielitaidoissa on huimia eroja niin opettajien kuin opiskelijoidenkin välillä. Muutama proffa puhuu lähes natiivitason englantia, toiset taas takeltelevat ja naamasta näkee, että halu vaihtaa saksaan on kova. Muutama minulle ei-niin-lemppari ope välillä näin tekeekin. Kun kyseessä on todella monimutkainen opetettava aihe (esim. tilastotiede), niin sen selittäminen omalla äidinkielelläkin on vaikeaa. Kun 95 % opiskelijoista on saksalaisia niin jotkut opettajat ilmeisesti ajattelevat että se loppu 5 % (= minä) menkööt marginaalihävikin piikkiin, ja alkavat sitten selittää saksaa. Pysyn toki tässäkin selostuksessa ihan kohtalaisesti mukana, mutta en tosiaankaan saa mitään lisää informaatiota siihen verrattuna, että asia on selitetty englanniksi, joka on minulle huimasti vahvempi kieli. Siispä, olen välillä suoraan sanoen paitsiossa enkä aina viitsi ”tehdä itsestäni numeroa” ja valittaa asiasta. Siispä mutisen partaani ja kyselen jälkeenpäin kavereilta, että mitähän siinä black-outin aikana oikein tapahtui.

opiskelu vieraalla kielellä, opiskelu englanniksi, opiskelu saksassa

Tämä yllä kuvattu tilanne on alkanut tässä kevättä kohden toistua aina useammin, mutta en ole antanut sen suuresti haitata elämääni. Pääasiassa opiskelu kielikysymysten keskellä sujuu hienosti. Englannin kielen taitoni on parantunut saksan ohella paljon, erityisesti englanniksi esiintymistä on tullut tehtyä lähes viikottain. Olen saanut paljon oman alani sanastoa haltuun, mikä on erinomainen juttu. Tämä aiheuttaa myös toisenlaisen ongelman: kun opiskelen tietyt asiat täällä englanniksi, niin en osaa niitä suomeksi. Jonkun verran ihan aktiivisesti etsin suomalaisia käännöksiä sitä ajatellen, että tiedän palaavani Suomessa näihin juttuihin. Ilman tätä tapaa en ymmärtäisi, mitä ovat marginaalinen rajahyöty, toistomittausten varianssianalyysi tai laatupainotettu elinvuosi, vaikka nämä ovat täällä Hampurissa englanniksi ihan jatkuvasti käytettäviä käsitteitä.

Tiedän jo, että Suomeen palatessani tulen käyttämään opiskeluissa jonkin verran englanninkielisiä sanoja, ja tiedän senkin että se voi kuulostaa aika ärsyttävältä. Olen itsekin aina vähän naureskellut niille, jotka heittelevät englanninkielisiä sanoja tai lauseita suomenkielisen puheen sekaan. Nyt kuitenkin ymmärrän noitakin ihmisiä paremmin :) Lisäksi, monikin käsite ihan oikeasti on paremmin asian sisältöä kuvaava englanniksi kuin suomeksi, tai sitten suomesta ei aina edes löydy vastinetta. En esimerkiksi löytänyt suomennosta fair innings-käsitteelle. Se tarkoittaa suurinpiirtein käännettynä tasavuoropareja, terveystaloustieteessä taasen sitä että kaikille annettaisiin sama ”könttämäärä” hyvää ja tervettä elämää. Tällöin esimerkiksi nuoret potilaat menisivät vanhojen edelle sillä perusteella, että vanhat ovat jo saaneet osuutensa elämää.

Tämä sama sanojen sekamelska pelaa myös muiden kielien suuntaan. Puhun saksalaisten kavereideni kanssa aina englantia. Silti käytän paljon saksankielisiä sanoja (joita tosin lisäilen ajoittain myös suomen kieleeni). Puhun aina englanninkielisessä keskustelussakin studentengebührista ja  bundeslandista kun tarkoitan oppilaskunnan maksua tai liittovaltion osavaltiota.

opiskelu vieraalla kielellä, opiskelu englanniksi, opiskelu saksassa

Opiskelumateriaalit eli diat, kirjat ja tulosteet ovat lähes aina englanniksi. Joskus tilasto-ohjelman dataset (ihan oikeasti, en tiedä mikä tuo on suomeksi) on saksaksi. Englanninkielisen tekstin lukeminen on onnekseni nopeutunut reippaasti, se tekee koulunkäynnin paljon helpommaksi. Kaiken kaikkiaan vieraalla kielellä opiskelun onnistumisen ydin on mielestäni se, että pääsee eroon asioiden kääntämisestä päässään. Pitää pystyä siihen, että ymmärtää ja ajattelee kohdekielellä. En voi kirjoittaa esseetä päässäni ensin suomeksi ja sitten kääntää sitä englanniksi, vaan minun pitää pohtia ja jäsentää asia englanniksi ja vielä muotoilla se sitten tekstiksi englannin kielellä. Tietenkin mietin sanoja ja rakenteita usein suomeksikin, koska en ole natiivi kielen osaaja. Kun tämä kaikki alkaa sujua, niin tulee jonkun verran sitäkin, että ajatus juoksee sekakielellä nopeasti eteenpäin päässäni enkä saa sitä kuitenkaan ulos järkevältä kuulostavalla englannilla. Jotkut suomen lauserakenteet ja sanat eivät vain istu englantiin. Miten sanotaan englanniksi vaikka: ”olin olevinani”?

Vaikka joka päivä kohtaan erilaisia turhautumisen hetkiä kolmen kielen keskellä pyöriessäni, niin tykkään tästä kaikesta silti ihan hirmuisesti. Hykerrän tyytyväisenä ajatukselle, että aivoni saavat varsinaista alzheimerin vastaista urheiluhierontaa, kun vaihtelen lennosta suomesta saksaan ja saksasta englantiin. Toivon, että kielitaitoni pysyy yllä kotiin palatessa ja että hyödyn tästä kielikylvystä myös työelämässä. Haluaisin lisäksi edelleen lähteä ulkomaille vielä uudestaankin. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo :)

Onko muilla ulkomailla olleilla samanlaisia ajatuksia tai kokemuksia kielen sillisalaatista? Entä onko se ärsyttävää, kun puhuu kind of suomea? :D

-Marianna

Mainokset

Lisää pöllöjä asioita Hampurista

Koska viimeksi tekemäni outoja juttuja ulkomailla– postaus oli kovasti tykätty, niin listaan tässä vielä uudemman kerran asioita, jotka täällä Hampurissa ollessa ovat ärsyttäneet/ihmetyttäneet. Sama huomautus edelleen, että nämä asiat ovat minun kokemuksiini perustuvia, eivätkä siis edusta mitään yleistä mielipidettä eivätkä välttämättä päde koko Saksanmaahan. Erityispainotus on siinä, mitä outoa koulunkäynnissä HAW Hamburgissa on, nämä aukenevat ehkä parhaiten opiskelijoille tai ainakin hiljattain koulun penkillä olleille.

Aloitetaan negatiivisilla asioilla:

  • Valtaosassa ruokakaupoista on sellaiset typerät, lyhyet kassahihnat. Eli ostokset pitää kauhoa/heittää/kaataa kärryyn kun kassaneidit lykkäävät maitopurkkeja konekiväärin nopeudella naaman eteen pienelle pöydänpätkälle. Sitten maksun jälkeen (ks. seuraava kohta) mennään sivupöydälle pakkaamaan ne lytyssä olevat banaanit ja kolhiintuneet maitopurkit pussiin.
  • Käteisellä maksaminen. Tämä on sellainen asia, joka kyllä pätee koko Saksaan. Täällä siis käteinen on edelleen suosituin maksumuoto. Itse jo vuosia korttia varmaan 85 % maksuna käyttäneenä rahan kanssa puljaaminen tuntuu ihan toivottoman vanhanaikaiselta. Lisää ärsytystä aiheuttaa se, että käytössä on 1 ja 2 sentin kolikot, ja niitä kertyy rahapussiin viikossa n. puoli kiloa. Näitä hiluja laskiessa kassoilla lyhyiden hihnojen ansiosta ”säästetty” aika sitten tuhraantuukin.
  • Edelliseen liityen, debit ja credit korteissa tuntuvat olevan saksalaisille kaupoille aika outo käsite. Minun pankkikorttini (debit/credit) on näiden ihmisten silmissä aina luottokortti. Valtaosassa tapauksia korttikone (jos sellainen on) ei kysy kummalta puolelta raha otetaan, vaan maksu menee suoraan creditille. On aika ärsyttävää, kun luottolaskulla on jotain vessapaperia ja näkkileipää. Olen joskus ihan kysynyt myyjältä, että onko teillä debit/credit- kortteja ja näytin vielä omaani. Silmien pyörittelyä ja mitä hä- kommentteja saa vastaukseksi, joten lienee heille outo asia.

Opiskelusta muutama sana:

  • Ruoka koulumme ruokalassa (Mensassa) on välillä ihan ala-arvoista. Minut on kasvatettu siten, että ruuasta ei valiteta, mutta täällä kyllä menee välillä naama mutruun. Mensan ruokien hinnoittelu ei ole kiinteää kuten Suomessa, ruokien hinnat ovat ruokalajista riippuen 2,05-4,50€. Ruoka on usein paneroitua mitävaan, rasvassa lillutettua tai iänikuisilla wokkivihanneksilla höystettyä. Eilen yhtenä ruokalajina oli bataattiranskikset (rasvakeittimessä ylikeitettyjä), dippiä ja wokkivihanneksia. Missä se ruuan pääosa lienee?
  • HAW ei tarjoa opiskelijoille artikkelitietokantoja. Eli siis aina, kun kirjoitetaan esseitä, tutkielmia tms., niin kaikkien tieteellisten artikkelien tulee olla vapaasti saatavia, koska mitään accessia koulu ei tarjoa. Jos oikein jonkun artikkelin haluaa, niin opettaja voi pyytää sitä julkaisulta. Kun tämän asian tajusin niin meinasin pudota tuolilta. Miten tehdään tiedettä, jos ollaan pelkän PubMedin ja avointen artikkeleiden varassa?? Minulle tämä onneksi ei ole ongelma, koska pystyn käyttämään etänä Tampereen yliopiston todella mittavaa tietokanta-accessia. Mutta siis, oikeesti?

IMG_4732

Onneksi kaikki ei ole negatiivista, joten laitetaan tähän positiivisiakin juttuja :)

  • Ruoka ja kulutustavara on täällä Suomeen verrattuna todella halpaa. Erityisesti ravintolassa syöminen on naurettavan edullista, jos nyt ei ihan keskellä keskustaa halua ruokailla. Esim. eilen kävimme mieheni kanssa tex mex-ravintola Sausalitoksessa. Söimme alkuruuaksi nachot, minulla pääruokana pään kokoinen burgeri, miehelläni enchiladat, juomina colat. Jälkkäriksi 1 x churrot ja kahvi. Koko reissun hinta kahdelle 26€. Ruokakaupassa viikonlopun ostokset n. 30- 40% halvemmalla (luonnollisesti riippuen mitä ja mistä ostaa).
  • Teiden kunto ja matkanteon sujuvuus. Sekä pienemmät tiet että moottoritiet (autobahnit) ovat todella hyvässä kunnossa. Nastarenkaat on ainakin Hampurin valtiossa kielletty, talvella ajetaan kitkoilla. Nastattomuus luonnollisesti auttaa teiden kunnossa pysymistä ja roudan puuttuminen myös. Matkanteko sujuu, kun autobahnilla on 2-4 kaistaa koko matkan ja pitkillä matkoilla nopeusrajoitusta ei ole. Emme ole mitään vauhtihurjastelijoita, mutta on se kätevää kun kenenkään takana ei ole pakko kykkiä jos ei halua.
  • Hampuri on niin suuri kaupunki, että täältä löytyy tekemisen ja näkemisen puolesta lähes kaikkea. Viihdykettä, kulttuuria ja shoppailupaikkoja on niin paljon kuin jaksaa kiertää ja rahat piisaavat. Kaikkia kivoja messuja, käsityömarkkinoita, stand-upia, taidenäyttelyjä ja urheilutapahtumia on joka viikolle. Jos haluan ostaa vaikka juuri jotain tietyn merkkistä kosmetiikkaa tai etsin käsitöihin jotain vaikeasti saatavaa välinettä tai vaikka auton erikoista varaosaa (esimerkit ihan hatusta heitettyjä), niin varmasti jostain kaupasta löytyy. Jopa Ebaysta ostaminen helpottuu koska pelkästään Hampurin rajaamalla löytyy paljon tuloksia (esim lankoja :-P) joissa voi säästää postikulut hakemalla paikan päältä.
  • Pyöräkaistat. Näitä niin kovasti Tampereellekin välillä yritetään, mutta toistaiseksi homma ei ole ottanut tulta alleen. Pyöräilen jonkin verran erityisesti koulumatkaa, ja lähes koko matkan on punaisella merkitty jalkakäytävän viereen pyöräilijoille oma kaista. Täälläkin pyöräilijät ovat mielestään kuninkaita ja tulevat välillä kylkeä hipoen kovaa vauhtia ohi. Nykyään jo ihan automaattisesti katson taakseni, jos ylitän pyöräkaistaa. Kypärää ja kelloa täällä käytetään harvoin.

Semmoisia juttuja tällä kertaa, näistä voisi kirjoittaa vielä pidemmästäkin. Oliko ylläreitä?

-Marianna

 

Koulun alkua ja vielä vähän lisää Berliiniä

Kuten päivitystahdista huomaa, niin koulu on taas alkanut ja tietokoneella istumiseen ei ole ollut niin paljon aikaa ja energiaa kuin lomalla. Mutta tänään on vapaapäivä ja ehdin hyvin näpyttelemään tänne kuulumisia :) Lukukausi alkoi ihan leppoisasti, ihan kaikki kurssit eivät ole vielä alkaneet ja mitään ihan kamalia tehtäviä ei ole tullut eteen. Ensi viikoksi tosin pitäisi kehitellä science slam eli tehdä tieteellisestä asiasta/raportista jollain lailla mielenkiintoinen ja interaktiivinen esitelmä. Ei siis tylsää Power Pointia tai luentoa vaan jotain kiinnostavaa ja repäisevää! Minun tehtävänantoni on tehdä runoesitys aiheesta tekstiiliallergioiden esiintyvyys. Hmm? :D Aika jännää, saapi nähdä millainen esityksestä tulee. Onneksi osaan riimitellä niin sen suhteen olen selvillä vesillä, tosin aika vähän on tullut mitään ikinä runoiltua englanniksi.

Täällä alkaa aika lailla jo kevättää, ja jäljellä oleva reilu 3 kk (!!) tuntuu ihan älyttömän lyhyeltä ajalta. Olen jo ajatuksissani aika usein kotiinpaluussa, vaikka kaunein vuodenaika on täällä vielä jäljellä ja kokematta. Koulunkäyntiin pitäisi silti jaksaa keskittyä, vaikka enemmän kiinnostaisivat ihan muut jutut! Hampurissa on muuten toukokuun alussa maailman suurin satamafestivaali, ja koko satama tulee aivan täyteen laivoja kaikkialta maailmasta. Sinne ehdottomasti ainakin olen menossa, vähän pienempää ”festaria” on tänä lauantaina kun vuokranantajamme kutsuivat meidät pääsiäiskokolle.

Viime viikonloppu vierähti jälleen kerran Berliinissä, ja sinne on tässä keväällä luultavasti tiedossa vielä yksi reissu lisääkin. Lähdimme opiskelijakavereideni kanssa kuuntelemaan maahanmuuttoaiheista puhujakonferenssia TedxBerlin. Paikalla oli aika voimallisia puhujia ja aihe oli kyllä ihan mielenkiintoinen, joskaan ei ihan minun ykkös-kiinnostuksen kohteita.

IMG-20160319-WA0023

Konferenssin lisäksi kiertelimme ahkerasti kaupunkia, kukaan tytöistä ei ole Berliinissä asunut mutta yksi heistä oli siellä hengaillut vähän enemmän ja hän toimikin sitten epävirallisena oppaana. Olin juuri ihan hiljattain mieheni kanssa Berliinissä, ja oli se vähän hassua kiertää osittain samoja paikkoja kuin ihan muutamia viikkoja sitten, mutta eipä tuo haitannut!

Berliini matkailu

Berliini matkailu

Berliini matkailu

Berliini matkailu

IMG-20160319-WA0018

Tällä reissulla pääsin näkemään Berliinistä myös ihan erilaisen, todella urbaanin puolen verrattuna mieheni kanssa tekemääni reissuun. Berliini on valtavan suuri ja kaupunginosat ovat hyvin erilaisia. Me vietimme aikaa iltaisin Kreuzbergin alueella, joka tuo mieleeni Hampurin Sternschanzen, mutta on vielä vähän jännempi paikka ;) Berliini on minun silmiini hirmuisen mielenkiintoinen ja hieno, ihan omanlaisensa kaupunki. Kuuluisille pihakirppiksille emme tällä reissulla ehtineet, toivottavasti kesämpänä pääsen niitäkin kokemaan!

Berliini matkailu

Berliini matkailu

Berliini matkailu

IMG-20160320-WA0028

Kaikkein kivointa tässä tripissä oli viettää aikaa näiden ihanien tyttöjen kanssa ♥ On ollut mahtavaa löytää tällainen oma porukka vieraassa maassa, kouluunkin menee joka päivä mielellään kun on mukavaa jengiä vastassa. Majoituimme muuten AirBnB:ssä eli kodinvuokrauksessa, joka on maailmanlaajuinen verkosto yksityisten ihmisten asuntoja, joita vuokrataan eteenpäin. Tämä oli minulle ensimmäinen kokemus tästä systeemistä, ja pelkkää peukkua tulee! Asuntomme oli suorastaan hulppea ja sijaitsi ihan lähellä juna-asemaa (Gesundheitsbrunne), matkaa Berliinin keskustaan oli n. 15 min.

AirBnB Berliini

AirBnB Berliini

AirBnB Berliini

Semmoinen reissu meillä oli viime viikonloppuna! Vaikka meillä tyttöporukalla reissu sujui hienosti, niin ei tuo kimppa-asuminen kyllä pidemmän päälle olisi ollenkaan minun juttuni. Pidän omaa rauhaa (ja omaa vessaa ;) niin tärkeänä, että en erityisemmin välittäisi asua kämppiksen tai useamman kanssa. Mieheni riittää seuraksi ;)

IMG-20160319-WA0008

Mukavaa viikon jatkoa!

-Marianna

Partnachklamm

Vielä yksi postaus Garmisch-Partenkirchenistä! Viimeisenä päivänä GaPassa emme siis enää lasketelleet vaan lähdimme kiertelemään kylää ja sen ympäristöä. Tämä oli oikein hyvä päätös, koska GaPassa luonto tarjoaa paljon muutakin kaunista kuin rinteet. Kaupungista pääsee kävellen vuoristoon, tosin ihan monen kilometrin korkeuteen huipuille en minä ainakaan ihan noin puolikylmiltään olisi pystynyt kävellen lähtemään. Sen sijaan lähdimme katsomaan Partnachklammia eli Partnachin kurua tai kanjonia. Jotenkin kuru tuntuu minun suuhuni sopivammalta nimitykseltä, joten käytetään sitä. Kyseessä on siis vähän Helvetinkolun tapainen rotko/railo/kuru.

Kurulle oli kaupungin keskustasta matkaa ehkä, hmm viitisen kilometriä. Meillä oli koko päivä aikaa ja lähdimme seikkailumielellä patikoimaan kohti paikkaa. Meillä oli edelleen tosi hyvä tuuri ja ihmisiä ei ollut edes matkallakaan nimeksikään, muutamia satunnaisia tallustelijoita lukuun ottamatta. Kurulle oli hyvät opasteet, pienellä navigaattorin käytöllä selvisi hyvin :)

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, Partnachklamm, Partnach Corge

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Garmisch-Partenkirchen, laskettelu, alpit

Meillä ei oikein ollut tietoa mikä meitä odottaa ja kuinka pitkä matka paikalle lopulta olikaan. Se ei oikeastaan haitannut koska olin pakannut reilusti eväitä, meillä oli iltaan asti aikaa ja sää oli täydellinen. Lisäksi matkalla oli useampiakin majataloja ja vuoristoravintoloita, joten senkään suhteen ei hätää ollut. Varsinainen kurulle johtava polku oli suljettu suojasään vuoksi, koska rinne polun vieressä on todella jyrkkä ja suojalla sieltä voisi pudota jäätä ja lunta päähän. Siispä otimme kiertoreitin joka oli pienen pieneen kylään johtava tie, voi pojat että sielläkin korkeuksissa ja jyrkänteillä joku asuu. Kaikissa vastaan tulleissa autoissa oli telaketjut ja toivottavasti neliveto, koska tämäkin tie oli JYRKKÄ. Mutta wau, mitkä maisemat vuoren päällä odottivatkaan. Oli aivan henkeäsalpaavan kaunista, ja kyllä se henki aika salpautunut olikin ja posket punaisena kipuamisen jälkeen. Laella oltiin pientä vajaa 1000 metrissä merenpinnasta.

Garmisch-Partenkirchen, Partnachklamm, Partnach Corge

Garmisch-Partenkirchen, Partnachklamm, Partnach Corge

Garmisch-Partenkirchen, Partnachklamm, Partnach Corge

Garmisch-Partenkirchen, Partnachklamm, Partnach Corge

IMG_20160224_120015

Tuosta yllä näkyvästä pienestä kylästä oli matkaa kurulle vielä kilometrin verran, mutta se alkoi sitten olla jo alamäkeä. Menimme siis kiertotietä ja jouduimme ensin kapuamaan vuorelle ja sitten laskeutumaan takaisin alas kurulle, mutta kuten näkyy niin tuo reissu kyllä kannatti näkymien puolesta. Alas kurulle meni pieni polku ja auringon porottaessa puista tippuili suojaluminöttösiä päähän. Oli melkoisen söpöä tuolla metsässä!

IMG_5868

Saavuimme lopulta reilun kahden tunnin patikoinnin jälkeen itse kurulle. Kurun sisäänkin yleensä pääsee, mutta samasta syystä kuin edellä se oli nyt suljettu, koska kurun seinämät ovat täyttä jäätä ja railoon meneminen olisi ollut todella vaarallista. Lisäksi säästyimme kolmen euron sisäänpääsymaksulta ;) Olimme kiertotietä matkatessa tulleet kurun toiseen päähän, varsinaisesti sisään mennään sieltä mistä aloitimme kiipeämisen vuoren päälle. Täällä takapuolella oli aivan hiljaista, ei ristin sielua ja saavuimmekin joen liplattaessa aurinkoiseen, kauniiseen laaksoon. Tuli vähän sellainen olo kuin olisi jossain Bambi-piirretyn satumetsässä.

Garmisch-Partenkirchen, Partnachklamm, Partnach Corge

PANO_20160224_124346

Garmisch-Partenkirchen, Partnachklamm, Partnach Corge

Garmisch-Partenkirchen, Partnachklamm, Partnach Corge

Garmisch-Partenkirchen, Partnach corge

IMG_5891

Meni varmaan tunti kun vain ihailimme paikan kauneutta ja napsimme valtavan määrän kuvia, joita tässä nyt näette. Kyllä voi luonto olla sitten uskomattoman kaunis, sen kyllä huomasi tällä reissulla. Vaikka itse kuru oli suljettu niin se ei harmittanut yhtään, koska tämä laakso ja vielä yksinoikeudella meidän ihasteltavanamme oli hieno palkinto hikisen tallustamisen päätteeksi. Aloin olla tiukoista nousuista jo aivan poikki ja paluumatkalla jalka ei noussut ihan niin innokkaasti kuin tullessa… Onneksi paluu oli kuitenkin valtaosin alamäkeä!

IMG_20160224_131143

IMG_20160224_141902

Kylään päästyämme nälkä oli kuin sudella ja palkitsimmekin itsemme pään kokoisilla burgereilla ;) Että voi ruoka maistua hyvältä kun on koko päivän ulkoillut raikkaassa vuori-ilmassa!

Nyt sain blogin osalta Garmisch-Partenkirchenin pakettiin, täytyy sanoa että kohde oli kyllä ehkä hienoimpia paikkoja jossa koskaan olen käynyt. Seuraavan kerran alpeille mennessä voisi ehkä kokeilla Itävallan puolta, mutta en pistäisi pahakseni vaikka joskus pääsisin vielä palaamaan Garmischiin :)

-Marianna

Kiel

Pohjois-Saksan kaupunkien valloitus jatkuu, tänään vuorossa oli Kiel. Kiel on Hampuriin nähden ihan oikeasti meren rannalla. Vaikka Hampurikin on satamakaupunki niin täältä on kuitenkin vielä noin 80 km meren rantaan eikä aavaa kyllä näe, aina on vastarantakin näköpiirissä :D Kiel sen sijaan on Itämeren rannalla ja matkaa Hampurista kertyy 120 km. Päivän reissulle varsin sopiva etäisyys, ja lähdimme mieheni kanssa heti aamusta matkaan. Viime päivinä on Saksassa ollut tosi tuulista, Kölnin karnevaalejakin oli jouduttu myrskytuulen vuoksi supistamaan ja täällä Hampurissakin kyllä tuuli räykyyttää niin että kattotiilet kolisevat. Ja mikä siinä onkin, että myrsky käy aina yöllä, niin ettei saa nukuttua?! Viime yönäkin hirveä ujellus, ja aamulla ihan jees. No onneksi niin päin, Kielistä voimakkaan tuulen varoitus ei ollut enää aamusta päällä. Toki siellä siltikin puhalsi aika lailla, rannikolla kun oltiin.

IKiel, Satamakaupunki, Matkailu Saksassa

IKiel, Satamakaupunki, Matkailu Saksassa

IKiel, Satamakaupunki, Matkailu Saksassa

IKiel, Satamakaupunki, Matkailu Saksassa

Satama oli pienemmän näköinen kuin Hampurissa, mutta jotenkin söpömpi. Muutenkin koko kaupunki oli hyvin sympaattinen, nätti ja suloinen. Tuli vähän Tampere mieleen :) Aika samassa kokoluokassakin liikutaan, Kielissä on noin 240 000 asukasta (Tampere 220 000). Kaupungin ilme on kuitenkin varsin erilainen esim. Lüneburgiin ja Lübeckiin verrattuna, ja selityskin löytyy eli II maailmansodan aikana koko Kiel pommitettiin tuhannen päreiksi, koska se oli tuolloin Saksan tärkein satamakaupunki. Käytännössä kaikki rakennukset ovat siis alle 70 vuotta vanhoja, mutta toki historiallisen näköistä vanhaakaupunkiakin on hiukan jäljellä. Sataman seudusta tuli hiukan mieleen Hampurin moderni satama-alue Hafencity.

IKiel, Satamakaupunki, Matkailu Saksassa

IKiel, Satamakaupunki, Matkailu Saksassa

Olin oikeastaan ihan positiivisesti yllättynyt Kielin modernista ilmeestä. Kirjoitin Lüneburg-postauksessa, että nämä Pohjois-Saksan pikkukaupungit muistuttavat kovin paljon toisiaan. Kiel oli kuitenkin uudemman ja ”kiiltävämmän” näköinen kuin muutamat edelliset vieraillut paikat. Kelikin oli ihanan aurinkoinen, eikä ihan sattumalta, olimme ajoittaneet reissun juuri tähän päivään säätiedotuksia kytäten. Samasta syystä Berliini on vielä näkemättä, kun koko ajan on ennusteessa vain kolmea piskoa sadetta…

Kielissä oli tosi näppärää liikkua kävellen, tulimme tosin Hampurista omalla autollamme. Parkkeeraus on täällä parkkitaloissa hyvin halpaa Suomeen nähden (parkkitalossa 1,5€/h ja maksimihinta 4€ päivä! Whou, menkääpä tunniksi Hämpin parkkiin niin hinta on jo yli 5€), ja ajamme yleensä näillä päiväreissuilla suoraan johonkin keskustan parkkitaloon ja palloilemme sitten kävellen ympäriinsä.

IKiel, Satamakaupunki, Matkailu Saksassa

IKiel, Satamakaupunki, Matkailu Saksassa

IKiel, Satamakaupunki, Matkailu Saksassa

IKiel, Satamakaupunki, Matkailu Saksassa

IMG_20160209_120650

Kiel oli juuri semmoinen kivan kokoinen ja viihtyisä, puistoalueitakin sisältävä kaupunki, jossa asuisin mielelläni. Jos jonnekin pitäisi ihan tosissaan asettua, niin en tiedä valitsisinko silti Hampuria sen suuruuden takia. Pidän kyllä tiettyyn mittaan asti kaupunkiasumisesta ja isommistakin paikoista, mutta jotenkin silti näissä pienissä kaupungeissa esim. asioiden hoitaminen olisi vähän mutkattomampaa. Toisaalta suurkaupungissa on enemmän palveluja ja viihdykkeitä tarjolla, mikä on minulle myös tärkeää. Eikä pidä unohtaa yhtä todella, todella suuresti asumismukavuuteen vaikuttavaa asiaa eli joukkoliikennettä. Hampurissa julkiset toimivat kuin unelma ja verkko on tosi kattava. Jaa-a, en silti tiedä kumpaan suuntaan vaaka tässä kallistuisi.

Jotenkin silti olen huomannut, että näissä pienemmissä kaupungeissa shoppaileminen on paljon mukavampaa. Hampurissa tietysti on kaikki maailman liikkeet H&M:stä Louis Vuittoniin, mutta kun tietää että sen toisen pään saisi jättää kokonaan minun ostoksistani pois niin luksusliikkeiden olemassaolo on minulle ihan sama ;) Hampurissa saa kävellä ympäri keskustaa koko päivän ja silti missaa puolet liikkeistä ja putiikeista. Pienemmissä paikoissa taas kaikki on aika kompaktisti kävelyetäisyydellä eikä ostospaikkoja tarvitse varsinaisesti etsimällä etsiä.

Yksi huomio erona Suomeen on muuten myös pienten ja yksityisten liikkeiden valtava määrä. Suomesta monet Sanelman vaateaitat, Maijan muoti ja Kaalepin Kenkä- kaupat katoavat isojen ketjuliikkeiden alta. Kahviloissakin on enimmäkseen valinnanvarana Coffee Houset, Wayne´s Coffeet ja Fazerin kahvilat (yksityisiäkin tietysti löytyy, mutta valtavirta on ketjuliikkeitä). Täällä taas yksityisiä pieniä leipomoita, neulevaatekauppoja, kenkäkauppoja, kultasepänliikkeitä ja kahviloita on pilvin pimein. Jotenkin elinkeinorakenteen pitää olla erilainen, koska ketjut eivät ole ottaneet niin suurta valtaa kuin Suomessa. Tämä on tietysti vain minun näkemykseni ja ehkä tässä vähän on sekin ilmiö esillä, että sitä näkee mitä katsoo. Lisäksi esim. pienten vaateputiikkien ja erikoisliikkeiden hinnat eivät ole pilvissä, kuten Suomessa valitettavan usein on.

IMG_20160209_120824

IKiel, Satamakaupunki, Matkailu Saksassa

IKiel, Satamakaupunki, Matkailu Saksassa

Yllä olevat kuvat on otettu raatihuoneen aukiolta, rathaus näyttää löytyvän joka pitäjästä. Aurinko alkoi iltapäivää kohden painua pilven taa, sitten otimme auton alle ja ajoimme vielä parikymmentä kilometriä pohjoiseen meren rantaan. Menimme katsomaan toisessa maailmansodassa käytössä ollutta sotasukellusvenettä, U-Boot 995:sta! Tästä postauksesta tuli jo niin iso kuvapläjäys, että teen pian sukellusvenereissusta oman juttunsa. Oli muuten aika mielenkiintoinen vehje.

-Marianna

Talvilomalla

Jei, VIHDOIN ne kokeet ovat ohitse, ja tänään alkoi megaloma. Pohdin tuossa, että kun työhistoriani valmistumisen jälkeen on ollut hieman rikkonainen ja aika liikkuvainen (olen vaihtanut työpaikkaa, keikkaillut välillä jne), niin minulla ei muistaakseni ole täyttä, neljän viikon palkallista kesälomaa ollut kuin kerran (?). Tuota lyhyempiä, muutaman viikon pätkiä on kyllä ollut mutta niin, että sain tehdä mitä lystäsin, palkka juoksi ja loman jälkeen palasin takaisin samaan paikkaan, taisi olla ainoan kerran vuonna 2013. Silloinkin kyllä itse asiassa kesäloman jälkeen taisin mennä toiseen paikkaan, mutta täysi loma yhtä kaikki ;) Olen tykännyt tästä elämäntyylistäni, jossa ei ole tarvinnut vielä pultata perustuksiaan mihinkään vaan on saanut katsella eri työpaikkoja, opiskella, muuttaa ja niin edelleen. Jotenkin sitä aina tietenkin kulkee kohti jotain, minulla se on aina joku seuraava seikkailu. Tämän Saksan keikan onnistuttua seuraava välietappi lienee, hmm, maisterin paperit? Saa nähdä koska hamassa tulevaisuudessa niitä pääseekään hypistelemään…

Mutta haaveilusta takaisin nykypäivään ja ajattelin että valotan vähän talvilomasuunnitelmiani :) Aluksi olin aika hämmentynyt, että talviloma on niin pitkä, mutta kun asiaa on saanut sulatella niin se on kääntynyt mielessäni pelkästään positiiviseksi jutuksi. Erityisesti nyt, kun olen saanut hienoja suunnitelmiakin aikaan!

Ensi viikolla yksi lapsuuden ajan haaveeni toteutuu, kun pääsen katsomaan Cirque du Soleilin showta. Ehkä hieman yllättäen, olen aina pitänyt hirveästi sirkuksesta. Enkä nyt tarkoita siis norsua hassu hattu päässä-töttöröö- sirkusta, vaan oikeasta akrobatiasirkuksesta. Kun olin lapsi, niin sirkusta tuli televisiosta useammin kuin nykyään, ja erityisesti mieleeni on jäänyt että aina uutenavuotena tuli telkkarista lähetys jostain hienosta sirkusesityksestä. Tämä show mitä nyt mieheni kanssa olen menossa katsomaan, on nimeltään Varekai. Kuva on lainattu CdS:n sivuilta.

Cirque du soleil varekai

Vielä ennen kuin ehdimme tuonne sirkukseen tai vaihtoehtoisesti heti sen jälkeen, suhaamme säiden salliessa mieheni kanssa Berliiniin muutamaksi päiväksi. Olen menossa pääkaupunkia katsastamaan myös opiskelukavereideni kanssa maaliskuussa, kun menemme viikonlopuksi sinne konferenssiin omaan opiskeluumme liittyen. Kerron siitä reissusta lisää kun se alkaa lähestyä, mutta haluan kuitenkin saada ensipuraisun kaupungista ennen sitä. Saksassa on oma Onnibus-firma Flixbus, jonka kyydissä joka paikkaan pääsee suorastaan törkeän halvalla. Berliiniin neljän tunnin matka maksaa 8€, että ei siinä kauheasti tarvitse enää miettiä… Jos on hyviä vinkkejä esim. ravintoloista Berliinissä, niin antakaahan paukkua!

Kun Berliinistä ja sirkuksesta on toivuttu, niin edessä on yksi ehkä koko Saksan-vuoden kohokohdista, kun lähdemme alpeille laskettelemaan!! Voi pojat, ette tiedäkään kuinka innoissani olen tästä matkasta! Suuntaamme Garmisch-Partenkircheniin joka on ainakin talviurheilun seuraajille tv:stä tuttu. Kaupunki sijaitsee ihan Saksan etelälaidalla Itävallan rajan lähellä. Koska paikka ei ole mikään maailman halvin viettää aikaa niin viivymme reissussa neljä päivää. Ainakin kaksi päivää lasketellaan aamusta iltaan ja lopulle ajalle kehitellään sitten jotain muuta jännää. Kaappasin muutaman fiiliskuvan GaPasta täältä, täältä, täältä ja täältä.

Garmisch- Partenkirchen

garmisch_partenkirchen

garmisch-partenkirchen-04

Garmisch- Partenkirchen

Huoh, kunpa pääsisi jos suksille! Matka myös GaPaan taittuu Flixbussilla, se onkin sitten melkoinen kokemus koska matkaamme halki koko Saksan yöbussilla… Toivottavasti saan nukuttua ja olen tikkana mäessä heti aamukahdeksalta ;)

Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, niin pohdin vielä mahdollisuutta lähteä ennen toisen lukukauden alkua käymään joko Portugalissa tai Prahassa. Juuri viime postauksessa ruikutin, että ei ole rahaa lähteä minnekään, mutta kun asiaa tutkii ja Saksan kaupunkeihin pääsee alle kympillä bussikyydillä ja Portugaliinkin 15€/sivu, niin alkaa se opiskelijabudjettikin kummasti venyä.

Ja yhtenä ainoana aamuna ei tarvitse herätä aikaisin, oi onnea. Tänään loppukokeiden kunniaksi suunnistamme koulukavereideni kanssa Reeperbahnille bailaamaan. Jei!

-Marianna

Arki luistelee eteenpäin

Elämä soljuu eteenpäin ihan tasaisella arkitahdilla, mitään kovin erityistä ei ole viime aikoina tapahtunut. Lukukausi on loppunut, koulun penkkiä (kahta koetta lukuunottamatta) ei tarvitse kuluttaa seuraavan kerran kuin kuuden viikon (!) päästä. Nyt on siis aikaa todellakin tehdä ihan sitä mitä lystää. Kun olisi vaan määrättömästi rahaa niin olisin jo jossain palmujen alla :D Kerrankin olisi kunnolla aikaa eikä tarvitsisi miettiä mitään töiden yhteen sovittamista!

Täällä ollessa olen jonkun verran pohdiskellut sitä, miten mälsää se oravanpyörässä oleminen onkaan. Tykkään tosi paljon työpaikastani Suomessa (ja ihanat työkaverit kirsikkana kakussa, pus :-*). Kuitenkin ihan yleisesti ottaen se, että elämässä joku muu säätelee miten paljon ja milloin minulla on vapaa-aikaa, koska voin lähteä lomalle, koska olen iltapäivisin kotona, on jotenkin…kökköä. Elämä on niin hirveän raamitettua, kun on töissä. Tämä opiskelukin tyydyttää mieltäni paljon enemmän, koska voin päättää itse milloin opiskelen. Tiedän esimerkiksi, että en saa aamuisin mitään järkevää aikaiseksi, joten pänttään iltaisin. Koulussa toki pitää istua lukujärjestyksen mukaan, mutta sinnekään ei ole mikään pakko aina mennä. Silti olen lähes poikkeuksetta joka luennolla ajasta riippumatta! Koska saan itse päättää. Jotain sellaista toivoisin joskus työelämässäkin kokevani. Toistaiseksi pitää kuitenkin totella pomoa, koska pelkällä opiskelulla ei ainakaan tienata sitä matkaa palmun alle ;)

Mitä enemmän täällä Hampurissa katselen ikkunasta ulos tai käyn pihalla, niin sitä enemmän sinne palmun alle on ikävä. Minua varoiteltiin etukäteen, että Hampurin talvi on kostea. Märkä. Ja sateinen. Joka ikinen sana on totta. Talvea siinä mielessä, mitä minä vuodenajasta ajattelen, ei täällä ole. Vettä sataa, on pilvistä, märkää ja harmaata. Aivan älyttömän mälsää. Mieliala menee pakostakin vähän matalaksi, vaikka valoa onkin paljon enemmän kuin Suomen pimeässä keskitalvessa. Silti, ottaisin sen paljon mielummin kuin tämän vesikurassa tarpomisen!

Odotan kevättä kuin kuuta nousevaa, että pääsee ulos, pyöräilemään, lenkille ja puistoon. Nyt tulee vettä vaakatasossa ja ei paljoa pihaurheilu innosta. Salilla on onneksi tullut käytyä useamman kerran viikottain, ja siitä olen saanut hyvää energiaa :) Olen koittanut keskittää treenaamisen niin, että saisin vahvistettua keskivartaloani ja pidettyä siten selkäni paremmassa kunnossa. Tiedän jo että takaisin suuhygienistin töihin kesällä palatessa selkä on taas kovilla, yritän siis ennakoida nyt hyvissä ajoin ja saada korsettia kuntoon.

Jotain mieltä piristävää olen kuitenkin tehnyt :) Kun lukukausi loppuu, niin leijonanosa vaihtareista palaa kotimaihinsa. Kaverini Marissa heidän mukanaan, yhyy, palaa Jenkkilään. Kävimme hänen ja parin muun ryhmäläiseni kanssa luistelemassa St. Paulissa Planten und Bloomen-areenalla, joka ainakin heidän nettisivujensa mukaan on Saksan suurin outdoor-jääareena. Paikka oli kyllä tosi kiva, jotenkin ihanan kasari :D Kunnon diskovalot ja saksalainen europoppi pauhasi, ai että.

IMG_20160128_155947

IMG_20160128_163602

IMG_20160128_163605

IMG_20160128_160007

Kulttuurieroihinkin sitä taas törmäsi, aina ne eivät ole niin hyviä tai mieluisia juttuja. Esimerkiksi se, että areenalla luistelivat sekaisin kaikki kolmevuotiaista eläkeläisiin, oli jo itsessään tarpeeksi kaaosmaista. Juuri kellään ei ollut kypärää, teinit suhailivat uhkarohkeasti kamikaze-meiningillä luistelusuuntaa vastaan ja aiheuttivat aivan järkyttävästi vaaratilanteita koko ajan. Minkäänlaista valvontaa areenalla ei ollut, siellä sai mennä miten lystäsi ja juuri nämä tuhatta ja sataa vastavirtaan luistelevat teinit saivat mellastaa kuten halusivat. Mitään osaamistasovaatimusta ei myöskään ollut. Tällä nyt ei muuten tokikaan ole mitään väliä, mutta kun sekaisin on täysin ilman suojavarusteita täydellisen osaamattomia luistelijoita (ei esim. osata jarruttaa) ja ilmeisesti jossain yksityisessä luistelukoulussa harrastavia kiirakorpia, niin kombo ei ollut mitenkään ideaali. 

IMG_20160128_175835

Lisäksi paikan päältä vuokrattavat luistimet olivat umpitylsiä. Enkä ihmettele, koska pukuhuoneilta kumialustalta jäälle tullessa maassa oli iso betoni/kivilaatta, jonka päälle astumista ei voinut välttää, kun jäälle meni. Eipä ihme, että terät tylstyvät… Pienen gallupin perusteella luisteleminen ei ihan samanlainen kansanhuvi kuulostanut tuttavillani olevan kuin meillä Suomessa. Minäkään en ole mikään ahkera harrastaja, mutta luistelen kuitenkin joka talvi ja ainakin jos Suomen koululaitoksen liikuntatunneilta jotain on jäänyt mieleen, niin luistelutekniikka :) Oli se hienoa tuntea ihan perustaidoilla (esim. että osaa jarruttaa ja luistella takaperin) olevansa jääradan kingejä :D

Kaikesta puitteista ruikuttamisesta huolimatta meillä oli todella hauskaa, ja oli hirmuisen mukava päästä tekemään edes jotain talviurheilullista, koska muuten siihen ei hirveästi tänä talvena ole ollut mahdollisuuksia. Reeperbahnin ohitettuamme päätimme, että lähdemme vielä ensi viikolla porukalla bailaaman, koska Marissa lähtee kahden viikon päästä Saksasta pois. Reeperbahnia ei voi olla huomaamatta, kadun alussa on tämä kaunis rakennus ”tanssivat tornit”, jotka tässä näyttävät ihan suorilta mutta ovat oikeasti toisiaan kohden venkurat eli tanssivat.

IMG_20160128_181139

Nyt opiskelujen pariin taas, ciao!

-Marianna