Paluu arkeen häämatkan jälkeen

Päällimmäisenä mielessä on, että kesälomat oli sitten siinä… :D Noh, ei nyt sentään ihan kaikkein päällimmäisenä, kyllä eniten mieltä lämmittävät mahtavan reissun muistot ja hienot jutut, mitä Japanissa teimme. Arki on alkanut ja töissä pääsin heti hyvin hommaan kiinni, niin hyvin että hartiat ovat jo umpijumissa (ammatin varjopuolia). Tuntuu superhienolta olla taas kotona, jotenkin omaan kotiin palaaminen ja omassa sängyssä nukkuminen tuntuvat nyt ihanalta mannalta. Ehkä vielä enemmän sen vuoksi että ennen matkaa meillä oli melkoinen hössötys häiden takia päällä ja samalla hirmuinen murehtiminen läheiseni sairaudesta. Häät ovat takanapäin, oikeastaan olen tosi vähän ehtinyt edes fiilistelemään tai muistelemaan niitä koska lähdimme matkalle niin sukkelasti heti juhlien jälkeen ja siellä taas ajatukset täyttyivät ihan muista asioista. Meidän pitäisi lähiviikkoina saada valokuvat kuvaajalta ja luulenpa, että siinä vaiheessa tulee sitten käytyä koko tuo täydellinen päivä ihan kunnolla läpi ♥

Nyt kaikki kevään isoimmat stressin aiheet, niin hyvässä kuin pahassa, alkavat olla takanapäin. Vanhempani sairautta on hoidettu ja pahin pitäisi nyt olla ohi. Ainakin olemme kovin toiveikkaita ja iloisia siitä, että lääkärien suunnitelmat ovat tähän asti onnistuneet. Sairaalassa tulee tässä tulevan kuukauden aikana varmasti vierailtua kerta jos toinenkin, mutta mitä sitä ei tekisi perheenjäsenensä eteen? Huoli toisesta on tietty kaikkein suurin mutta olen nyt todella helpottunut, että oman elämän suunnitteluakin pystyy jatkaan ilman hirveää murheen ja pelon peikkoa. Jotenkin kohtalo järjesti aikataulutkin niin hyvin, että saimme koko ihanan perheeni kanssa juhlia minun ja mieheni häitä, me taas saimme viettää häämatkamme rauhassa ja nyt koko poppoo on edelleen elävien kirjoissa ja kaikki näyttää rullaavan mallikkaasti.

Minun ja mieheni elämässä kun ei näitä suvantovaiheita näytä tässä viimeisen parin vuoden aikana kauheasti olleen, niin sama meno jatkuu. Eli välittömästi kun pääsimme reissusta kotiin niin alkoi seuraavan jutun, eli Saksaan lähtemisen suunnittelu. Tai niitä suunnitelmiahan tässä on tehty pitkin viime syksyä ja mennyttä kevättä mutta tämä kesä on nyt sitten sitä aikaa, että kaikki nuo suunnitelmat pitää konkretisoida. Tilannehan on nyt siis se että minä olen saanut virallisen hyväksymiskirjeen Hampurista ja opiskelupaikkani siellä lukuvuodeksi 2015-2016 on pomminvarma. Mieheni on saanut virkavapaan töistä ja tehnyt asiasta paperit ja hänelle on jo palkattu sijainenkin, siispä yhtä varmaa on se että paluuta töihin nykyiseen paikkaan ei enää syyskuusta vuodeksi eteenpäin ole. Hänellä ei ole vielä työpaikkaa Saksassa, sen sijaan armoton paikan etsintä on nyt käynnissä. Tosiasia on kuitenkin se, että me lähdemme, sai hän töitä tai ei. Olemme toki molemmat luottavaisia että jonkinlaista työtä hänelle löytyy, mutta koska ja minkälaista, niin sepä onkin kiintoisaa… Saksan kielen taito on hänellä se kynnyskysymys, joka eniten haittaa työn saantia. Toivon kuitenkin että sitkeys palkitaan ja hänelle löytyy sellainen työ, että hän pystyy elämättämään meidät molemmat :D

Minulle selvisi tässä tällä viikolla se, että en voi saada tälle vuodelle opintotukea kuin yhdelle kuukaudelle. Olin tietoinen että tulorajani ovat lähellä täyttymistään mutta toivoin että tukikuukausia olisi riittänyt edes pari lisää. Toki kun olen ollut kokopäivätyössä koko tämän vuoden niin ei se nyt ihme ole, ettei Kela tässä asiassa anna armoa. En ole itse asiassa edes ihan varma, onko minulla tällä hetkellä voimassa olevaa opintotukipäätöstä, koska en ole yliopiston aikana nostanut lainkaan opintotukea. Taidan kuitenkin varmuuden vuoksi tehdä nyt uuden hakemuksen, se ehditään ehkä hyvällä säkällä vielä käsitellä ennen syksyn hakemusruuhkia. Lisäksi huomasin että ilmeisesti (?) ulkomaiden opintotukeen on tullut muutoksia, koska muistaakseni ennen sai ulkomailla tapahtuvaan vaihtoon korotettua opintotukea, joka taisi olla jotain 700€/kk luokkaa (Suomen tuki n. 500€/kk). Nyt tätä korotettua tukea ei vissiin ole enää saatavilla vaan tuki on samansuuruinen kuin Suomessa opiskellessa. ONNEKSI kaikille Erasmus-opiskelijoille myönnetään Tampereen yliopistolta automaattisesti apuraha, joka on ihan mukavan suuruinen ja saamme sillä hienosti muuttokustannukset hoidettua. Lisäksi, jos mieheni saa töitä, niin aiomme hakea EU:n muuttoavustusta, joka on tarkoitettu EU-maasta toiseen töihin muuttaville. Häätilillämme on vielä lisäksi jonkin verran rahaa matkan jäljiltäkin ja aiomme nuokin loput rahat käyttää sitten tähän toiseen matkaan kohti uutta elämänvaihetta.

Tämän kaiken edellä mainitun lisäksi on vielä sata muuta juttua, jotka pitää hoitaa. Oman asunnon vuokralle laittaminen ja vuokra-asunnon saaminen Hampurista ovat mieheni työn ohella isoimmat jutut. Toivoisin tietysti, että saisimme jonkun kivan asunnon hyvillä liikenneyhteyksillä, mutta kun kaupunki ja alueet ovat outoja niin hyvyyden ja toimivuuden näkee oikeastaan sitten vasta paikan päällä. Melkoisen jännää aikaa tämäkin on, vaikka ruuhkavuosien käsite yleensä liitetäänkin lapsiperheiden elämään niin kyllä väitän että meilläkin tätä ruuhkaa tässä on ihan kiitettävästi :D

Tänään olisi tiedossa iltavuoroa ja pyörällä töihin menoa. Ihanaa, kun on kesä.

-Marianna

Viimeiset päivät Tokiossa

Kun eilen oli jäljellä vielä kaksi kokonaista päivää Tokiossa, niin alkoi ihan rehellisesti jo tuntua että nyt alkaisi matkailu riittää. En sano ettenkö nauttisi täällä olosta, mutta ainakin minulla on jokaisen lomareissun loppupuolella alkanut tulla sellainen olo, että josko sitä pian lähtisi jo kotiin (niinkuin lähdemmekin). Kaupungin kiertäminen on antoisaa mutta myös hieman väsyttävää, ja kun on kiertänyt melkein kaksi viikkoa niin kotisohvalla lojuminenkin alkaa kuulostaa houkuttelevalta! Tästä huolimatta, edelleen innolla menemme paikasta toiseen mutta ehkä se vauhti on hiukan hiipunut ;) Ja ainakin shoppailumitta on tullut jo täyteen. Tai jos minulla olisi valta päättää niin matkakassani olisi ollut vielä vaikka 1000€ isompi ja sitten olisin kyllä ihkuna shoppailemassa vielä tälläkin hetkellä! Täällä on niin hirmuisesti sellaisia kauppoja, joihin ei Suomessa pääse ikinä eikä tule koskaan pääsemäänkään. Ihan oma lukunsa ovat sitten luksusbrändien kaupat, joihin taas luulen että minulla ei ainakaan ihan lähivuosina ole asiaa muutenkaan :D

Noh, eilen kävimme kuitenkin Tokion keskusrautatieaseman lähellä sijaitsevassa keisarillisessa puutarhassa, josta mainitsin jo aiemmin. Puutarha on aivan valtava, siis sellainen suurinpiirtein Tampereen keskustan kokoinen, ja siellä siis oikeastikin asuu joku keisarillinen ihminen (?) ja leijonanosa puutarhasta on aina yleisöltä suljettu. Tämä oli tosi harmi koska ulkoapäin puutarhan alue näytti lumoavan kauniilta ja olisin todella mielelläni tutustunut siihen enemmänkin. Oikeastaan vain puutarhan itäosan muutamaan puistoon on pääsy, kauniita nekin kyllä olivat. Puistoista sai myös hienon näkymän ja kontrastin Tokion keskustan pilvenpiirtäjiin, jotka jäivät Tokyo Stationin taakse.

 

Täällä kasvaa muuten villinä todella paljon sellaisia kukkia, jotka Suomessa ovat leikkokukkia/kukkakaupasta ostettavia. Tämä nyt ei sinänsä ole mikään yllätys, ilmasto on niin erilainen että ei ole ihme jos täällä kukkaloisto on erilaista kuin koleassa Suomessa. Myös omat hääkimppuni pionit jäivät kakkoseksi täällä kukkakaupassa näkemilleni pään kokoisille pioneille… Yllä kuitenkin kaunis hortensiapensas, joka oli imperial gardenin sisäänkäynnillä.

Näistä kuvista käy hyvin ilmi Tokion suurkaupunkimaisuus. Kuvittelisin, että jossain Manhattanilla on vähän saman näköistä? Myös parin vuoden takainen lomakohteemme Kuala Lumpur oli vastaavan tapainen suurkaupunki, mutta siellä erotuksena oli kaupunkikaavan sekavuus tai oikeastaan kaavan puuttuminen. Täällä taas erityisesti tämä ydinkeskustan ja päärautatieaseman tienoo on hyvin kurinalaisesti ja tiukasti kaavoitettu. Lisäksi keskustassa länsimaiset vaikutteet oikein korostuvat.

Kävimme tosiaan siis keisarillisen puutarhan reunamilla, sielläkin oli ihan hirveästi turisteja kurkkimassa puutarhaan, johon ei sitten lopulta oikein kunnolla edes päässyt :D Olo oli vähän hömpähtänyt, mitä ihmettä ne kaikki bussilastilliset ihmisiä siellä tekivät? Olemme tehokkaasti onnistuneet välttämään kaikki turistirysät mutta tuolla kyllä tuli pieni ahdistus kun eläkeläisporukat parveilivat puiston reunalla. Mekin siis vain tyydyimme tutustumaan sinänsä kauniiseen puistoalueeseen ja palasimme sitten sen läpi tallustelun jälkeen takaisin keskustaan. Eilen oli todella kaunis ja kirkas päivä, ja sain paljon hyviä otoksia kuva-albumeihin :)

Alla olevassa kuvassa mieheni hienosti demonstroi sitä, mitä mieltä hän on olkalaukkua kantavista miehistä.. :D Täällä tosin lähes joka (bisnes)miehellä on laukku olalla, että tuo keimailu oli kyllä aivan turhaa.

Puistossa ja valtavalla aukiolla kävi ihan hirmuinen tuuli, tukka meni aika sekaisin. Täällä on muutenkin välillä tosi tuulista, ihan keskellä keskustaakin saattaa puhkua oikein kunnolla vaikka olisi korkeiden rakennusten ympäröimänä.

Viimeinen reissupäivämme alkaa kääntyä iltapäivän puoleen, vielä pitäisi lähteä syömään ja sitten poikkeamme lähistöllä Akihabarassa etsimässä miehelleni maaliruiskua. Tänään kävimme metrolla Ikebukurossa tutustumassa Konica Minoltan hienoon planetaarioon, kun on ollut vähän harmaampi päivä. Pesi kyllä Särkänniemen planetaarion kuusi-nolla! Show oli Uuden-Seelannin observatoriosta kuvattu ja siitäpä saikin alkunsa idea, että pitääkö sitä seuraavaksi lähteä siellä käymään…

Tämä taitaa olla viimeinen matkapostaukseni paikan päältä Japanista. Huomenaamuna koti-Suomeen, ihanaa ♥

-Marianna

Chuo-kussa ja Nihombashissa

En keksi enää mitään nasevia otsikoita, joten kuvatkoot maantieteelliset sijainnit näiden postausten sisältöä :D Olemme nyt siis etappimme viimeisessä hotellissa. Tämä on jo neljäs hotelli jossa majailemme, jokohan alkaisi riittää? Tämä Tokyu Stay Nihombashi-hotelli on oikein siisti ja kiva, ja huomattavasti tilavampi kuin edellinen (pikana varattu) riisikippomme. Aamupala tosin on melkoisen vaatimaton, vaikka ihan ekassa hotellissamme oli kyllä pohjanoteeraus. Valkoista leipää montaa eri lajia, marmeladia ja mehua. Okinawalla taas aamupala oli kuin illallisen seisova pöytä, sai lihakastiketta, munakasta, paistettua kanaa sun muuta. Vähän turhankin tuhtia aamupalamatskua ainakin minun makuuni.

Mutta ei tässä nyt ruuasta pitänyt kirjoittaa, ajattelin jutustella syömisistä myöhemmin ihan oman postauksenkin jos teitä kiinnostaa? :)

Eilen haahuilimme Akihabarasta eteenpäin ja kävimme Tokion kansallismuseossa. Näinkin kulttuuririkkaassa ja erikoisessa paikassa lomaillessa todellakin kiinnostaa kyllä imeä vähän lisätietoa myös historiasta ja kulttuurista. Ainakin minulle museo oli ehkä hienoinen pettymys, rakennus itsessään oli todella hieno mutta esillepano oli aika laimea ja jotenkin tylsä. Infotekstit olivat hirmuisen pitkiä litanioita pienellä präntillä. Keskityimme siis katselemaan esineitä ja kiertelemään muuten todella kaunista museon aluetta puutarhoineen.

 

Tokiossa on ihan kiitettävästi jätetty viheralueita ja kasvistoa esille, vaikka toki täällä aika paljon on ihan kivikaupunkiakin. Nämä puistot ovat hyvin vehreitä vihersaarekkeita, joita löytyy ihan keskustastakin. Upein paikka oli toisen Tokio-päivämme vierailtu paikka Meiji Jingu, joka vilahti ainakin Instagramissa aiemmin. Lupaan kuitenkin julkaista vielä jälkeenpäinkin paljon kuvia, joten eipä hätiä mitiä jos joku juttu sujahtaa ohi.

Tänään oli muuten ihka ensimmäinen sadepäivä koko reissullamme! Jo Okinawalle oli luvattu sadetta ja ukkosta, mutta sielläkin sitten lopulta sää suosi meitä. Tänään satoi aamusta tuohon iltapäivään saakka aika lailla, onneksi hotellilta saa ilmaiseksi lainata sateenvarjoa. Täällä myös isompien kauppojen, hotellien ja esimerkiksi tuon kansallismuseon ovella oli lukollinen, ainakin satalokeroinen sateenvarjosäilytys :D Lisäksi joidenkin kauppojen ovilta ja vaikka Starbucksilta ja metroasemilta saa ovelta pitkämäisiä muovipusseja, jotka voi sitten vetää sontsan suojaksi ettei vesi kastele muita. Niin säänneltyä, niin japanilaista.

Täällä ei ole näkynyt niitä monien Thaimaan ja Turkin matkaajien kuvaamia, siivoojien pyyheistä muotoilemia joutsenia sun muita tervetulo”patsaita”. Sen sijaan tässä Tokyu Stay-hotellissa meitä odotti huoneeseen tullessa kaksi kaunista origamia! Origamipaperia myydään täällä monessa paikassa, se on juuri tietyn vahvuista ja tiettyihin eri arkkikokoihin leikattua. Muistan tämän faktan jo vuosien, vuosien takaa ala-asteen opettajamme Erkin sivistäessä meitä aiheesta…

Parit asukuvatkin oli ihan pakko päästä ottamaan! Kuten olen tässä jo aiemmin kertoillutkin niin olen shoppaillut ihan himona. Alussa meinasin tulla sekopääksi ja halusin ostaa lähes kaiken mihin koskin, ha ha! Nyt olen hiljentänyt tahtia, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että rahat alkavat huveta ;) Ja minun on vain hyväksyttävä, että en voi ostaa ihan kaikkea mitä hinkuaisin. Rankkaa tämä elämä.

Nuo 7/8- mittaiset housut sekä päälläni olevan paidan ostin GAP:n alennusmyynnistä. Tuosta ketjusta tulikin sitten kertaheitolla yksi lempparikaupoistani, pitää ehdottomasti jatkossakin ulkomailla mennä vierailemaan kyseisessä liikkeessä. Lähes kaikki vaatteet joita sovitin, erityisesti housut, istuivat minulle kuin hanska. Ja tätä ei meinaan tapahdu kovin usein. Viimeksi löysin näin täydellisesti istuvia housuja Maleasiasta, ja silloinkin osasin onneksi olla kaukaa viisas ja ostin kertaheitolla kolmet. Olenkin käyttänyt niitä farkkuja vuoronperään lähes joka päivä ja nyt vajaan kahden vuoden kuluessa ne alkavat vasta mennä puhki. Kannatti siis silloinkin, toivottavasti näiden kanssa käy samoin! Ostin nämä mustat vajaamittaiset housut, sitten kahdet eriväriset normaalipituiset farkut, kuvassa näkyvän harmaan paidan ja sille vielä samanlaisen parin, mutta persikan punertavan (päälläni Okinawan rantakuvissa). Converset ja musta olkalaukku taasen olivat pakko ostaa-listalla, ja molemmat onnistuin bongaamaan. Täällä hintatason hyvin vaihtelevaa, nämä Conssit olivat todella edulliset (aidot) ja samoin GAPilla hinnat olivat sellaisia, että ei niillä jeneillä saa aina edes H&M:ltä kunnon tavaraa. Toisaalta taas mieheni ostamat VANSin kangastossut olivat aika saman hintaisia kuin Suomessa.

Vielä kaksi päivää jäljellä Tokiossa. Huomenna menemme katsastamaan Imperial Gardenin eli öhh, olisikohan suomeksi keisarillinen puutarha? Hiukan näimme paikkaa ohimennen tänään talsiessamme Tokion keskusjuna-aseman nurkilla, mutta varsinainen tutustuminen jää huomiselle.

-Marianna

Tokio: Chuo ja Akihabara

Palailimme siis eilen Okinawalta takaisin Tokioon, ja olen edelleen kyllä todella tyytyväinen päätökseeni lähteä sieltä pois (ja samoin mieheni). Tänne Tokioon oli jotenkin jopa ”kotoisaa” palata, vaikka Okinawa olikin upea paikka. Ehdimme olla siellä kuitenkin vajaat kolme päivää ja käydä biitsillä, altaalla, shoppailemassa ja kiertelemässä kaupunkia, sekä nukuimme pitkään king size- sängyssämme ;) Hirveästi siis ei harmita, että vierailu jäi aiottua lyhyemmäksi, siitä luksuksesta ehkä olisi mielellään vielä nauttinut pidempäänkin. Mutta minä ajattelen, että turvallisuuden tunteelle ei voi laittaa hintalappua. Samoin en kyllä halua viettää häämatkaani peläten, joten siksikin olen nyt todella iloinen että olemme taas Tokiossa. Täällä ei ole järissyt, Okinawalla sen sijaan oli tänä aamuna ollut 3,7 magnitudin maanjäristys. Joku järistys lännempänä Japanissa on tänään ollut, siitä emme tosin täällä Tokiossa tiedä mitään muuta kuin sen mitä netistä olemme lukeneet. Aika tärisevää aikaa siis tuntuu täällä nyt olevan, mutta meillä on kaikki mennyt hienosti eikä vaaraa nyt näytä olevan.

Nappasimme siis hotellin eilen illalla ihan Hotels.com- sivustolta tunnin varoitusajalla metroasemalla junaa odotellessamme. Löysimmekin pienen harhailun jälkeen tänne, itse asiassa olemme vain muutaman korttelin päässä siitä hotellista, jonka varasimme alunperin matkan viimeiselle neljälle päivälle. Nyt siis vielä tämän yön majoitumme Smile Hotel Nihombashissa, huomenna siirrymme tuohon ihan lähelle Tokyu Stay Nihombashiin. Melkoista sompailua siis, mutta jääpä kunnolla muisteltavaa tästäkin reissusta ja stooreja kerrottavaksi! ;)

Tällä hetkellä majailemme nyt siis Chuon/Nihombashin alueella, emme ole tästä kaupunginosajaosta ihan varmoja tällä haavaa.. Tämä puoli kaupunkia on selkeästi vielä enemmän keskustaa ja metropolimaista kuin Shinjuku oli. Shinjukua olikin matkaoppaissa luonnehdittu biletys- ja bisnesalueeksi, ja siltä se kyllä kaikkine vilkkuvine valoineen vaikuttikin. Nämä Chuon nurkat taas ovat ehkä hieman hienostuneemman ja kalliimman näköisiä, sekä vielä länsimaisempia kuin Shinjuku. Kauppoja täältäkin löytyy tuhansia ja taas tuhansia, alun shoppailuhurmoksen jälkeen (ja rahapussin ohentuessa) alkaa shoppailukin pikkuhiljaa hieman puuduttaa. Tuliaiset olemme pitkälti ostaneet, vielä jotain pientä sisustusjuttua kotiin olisi hakusessa. Huomenna kuitenkin pidämme shoppailuvapaan päivän ja lähdemme kansallismuseoon.

Tänään palloilimme Akihabaran alueella tuossa lähistöllä, kuten Instagram-tililtäni olette varmaan nähneetkin. Akihabara oli melkoinen mesta kaikkien peli-, anime-, asuste- ja lolitahahmoineen. Harmikseni lolita-tytöt eivät halua tulla kuvatuksi ja joillakin on jopa selässä kyltti ”no photo”. He jakavat kadulla peliluolien ja kauppojen mainoksia ja joku juttu siinä sitten ilmeisesti on, että heitä ei saa kuvata kadulla…

Akihabarassa palloilun jälkeen tulimme vähän huilailemaan hotellille. Tämä hotellihuoneemme on todella, todella pieni, hehe kunhan näkisitte! Kuin laivan hytissä olisi ;) Näitä paikkoja täällä Tokiossa tuntuu riittävän. Toisaalta, emme ole tulleet tänne hotellille oleskelemaan, Okinawalla saimme kyllä nauttia isosta huoneesta ja parvekkeesta. Jokaisessa kolmessa hotellissa joissa olemme olleet, on muuten ollut todella kovat sängyt! Kuin petari olisi jätetty kokonaan pois (ja onkin)?! Ihme touhua… Noh, eipä tule ylimääräistä lojuttua sängyssä heräämisen jälkeen.

Illalla kävimme vielä drinksuilla tuossa kulmakuppilassa. Minä otin tujun mojiton ja mieheni oluen, joita hän on täällä maistellut erinäisiä laatuja…

Täällä on iltaisin niin kovin kaunista, kun pimeästä huolimatta kaduilla on paljon valoa ja ihmisiä liikkuu vielä arki-iltoinakin myöhään kaupungilla.

Kello on nyt 23 illalla ja väsy alkaa taas koko päivän talsinutta painaa. Siispä oyasuminasai eli hyvää yötä kaikille!

-Marianna

Okinawalla

Nyt ollaan sitten Tyynenmeren pikku saarella Okinawalla! Okinawa on aivan Etelä-Japanissa sijaitseva saari ja pääsaaresta Honshusta eli ”Japanin mantereesta” noin 1400 km lounaaseen. Lensimme tänne Tokiosta Firefly-lentoyhtiöllä, joka on pienehkö lentoyhtiö, kone vastasi ehkä jotain Lufthansan koneita. Matka sujui vähän pomppuisesti mutta onneksi lento ei kestänyt kuin kolme tuntia.

Katsoin etukäteen Google Earthista Okinawaa ja yllätyin siitä, kuinka karulta saari siitä katsoen oikeastaan näytti. Tämä on osittain totuuskin siinä mielessä, että tänne saapuessa silmiinpistävää oli pikkukaupunkimaisuus ja jonkinasteinen kulahtaneisuus. Ehkä ränsistynyt on vähän huono sana, suurin osa rakennuksista tuossa kaupungilla vain on aika vanhoja ja parhaat päivänsä nähneitä. Muutamassa ostoskeskuksessa kun poikkesimme niin ne taas kyllä olivat hyvin moderneja ja siistejä. Hiukan vastakohtien paikka siis tämä(kin).

Hotellimme Laguna Garden sen sijaan on aivan upea ja korkeatasoinen luksuspaikka, ja lisäksi todella suuri. En tiedä kuinka paljon huoneita täällä on mutta jo pelkkä rakennuskin on valtava ja hotellin alueella on kauppoja, hierontasalonki, ravintoloita, kuntosali ja niin edelleen. Allasalueet ovat isot ja arvelenkin, että hotellin ajatuksena olisi että ihmiset viettäisivät koko lomansa poistumatta välillä hotellin markilta eli söisivät hotellin ravintoloissa, shoppailisivat sen kaupoissa jne. Kuten arvata saattaa niin hinnat ovat korkealla (noin Tokion tasoa) ja me olemmekin havainneet että kannattaa kävellä muutama sata metriä valintamyymälään tai kilometri ostoskeskukseen ja shoppailla niissä (huomattavasti halvemmalla ja paremmalla valikoimalla).

Biitsi on ihan hotellin vierestä ja pyynnöstä saimme myös huoneen merinäköalalla. Tyynenmeren rantaan on jotain alle sata metriä, tuossa lähes parvekkeen alla se liplattaa. Näkymät huoneen parvekkeelta ovat upeat ja koko huoneen seinä on yhtä isoa ikkunaa. Ei varmaan tarvitse sanoakaan että tämä on aivan täydellinen häämatkakohde :) Olemme ottaneet todella rennosti, käyneet uimassa, kierrelleet ympäriinsä ja lojuneet altaalla. Kuvailemaankin olemme ehtineet, minun käskystäni kannamme kameraa mukana koko ajan.

Nämä em. kuvat ovat siis hotelliltamme. Rannan nimi on Tropical beach, ja se oli muuten ihana mutta todella, todella matala. Yritämme mahdollisesti etsiä jonkun toisen rannan vielä jos kelejä riittää ja ehdimme. Niin ja siis tännehän tosiaan luvattiin koko viikonlopuksi epävakaista, osittain sadetta ja ukkosta, mutta tänään kun heräsimme niin aurinko paistoi kauniisti ja sääennustekin näytti jo huomattavasti parempaa keliä koko viikonlopulle.

Täällä käy välillä aika kova tuuli. Makasin mahallani rannalla hetken aikaa ja tuuli heitti heti hiekkaa naamalle.

Kuten sanottua niin kaupunkimaisema on melko karun näköistä, mutta ihan kauniitakin kohtia tulee välillä vastaan. Pääosin katunäkymä on aika simppeli ja yksinkertainen.

Tämä kisuli tuli vastaan puun alla vilvoittemassa, kun palasimme rannalta :)

Huoh, nyt olemme olleet saarella jo kaksi päivää, palaamme takaisin Tokioon tiistaina. Vielä siis pari päivää jäljellä nauttia aurinkoisesta saaresta :) Yritän palailla tänne blogiin vielä Tokion puolelta!

-Marianna

Another day in Shinjuku

Shinjukussa ollaan edelleen. Viivymme täällä vielä tämän päivän ja huomisen, kunnes siirrymme lentäen Okinawan saarelle Tokion eteläpuolelle. Aika on kulunut nopeasti, täällä on niin paljon nähtävää ja koettavaa että tuntuu että hetket vain kiitävät ohitse. Tokio näyttäytyy meille edelleen upeana ja kauniina, olemme kierrelleet ja ihmetelleet pitkin poikin, lähinnä kuitenkin Shinjukun ja Shibuyan alueella. Kuljemme jalan, täällä on hyvät kulkuyhteydet joka paikkaan ja (onneksi) sekä jalankulkijat että autoilijat noudattavat kiltisti liikennesääntöjä. Aivan niin säntillisia tokiolaiset eivät ole kuin aiemmin ajattelin, eivät ne jonot täällä viivasuoria ole ja punaisilla suojatievaloilla kainosti meinataan kärkkyä jo ennen vihreän vaihtumista. Hassu yksityiskohta on myös se, että täällä ei kauheasti väistellä kävellessä. Tai siis, jos esimerkiksi minun pitäisi päästä jalkakäytävältä vaikka kaupan ovesta sisään ja minun ja kaupan välistä kulkee tiheä ihmismassa, niin kukaan ei todellakaan tee elettäkään päästääkseen minua ohitseen ja sisään kauppaan. Lisäksi välillä kadulla tuntuu, että pitäisi osata sulautua seinään, jotta pääsisi ihmisjoukossa vastakarvaan liikkeelle, sillä ihmiset tuntuvat kuvittelevan että pystyn kulkemaan heidän lävitseen. Todellista tai ei mutta tältä välillä tuntuu, kulttuuriero kai tämäkin.

On muuten ihan totta mitä japanilaisista sanotaan; he kumartavat ja pahoittelevat sekä pyytelevät anteeksi koko ajan. Erityisesti täällä hotellissa virkailijat kumartavat meitä mennen tullen ja pahoittelevat melko lailla kaikkea. Huoneemme tallelokero meni eilen rikki ja kun pyysin respasta setää tutkailemaan tilannetta, niin hän tuli kanssani hissillä ylös kerrokseemme (varmistettuaan ensin pari kertaa, että onhan se okei tulla juuri nyt käymään). Päästyämme kerrokseemme menin edeltä avaimella huoneeseen ja astuin sisään. Setäpä ei tullut sisään vaan jäi ovensuuhun kumartelemaan ja odottamaan, että vielä erikseen pyysin hänet astumaan kynnyksen yli. Sitten seitsemäntoista kumarruksen jälkeen hän uskaltautui huoneemme nurkkaan näppäilemään tallelokeroa.

Toinen esimerkki kävi tänään kun olin ostamassa pikkukaupasta vesipulloa. Rahapussissani oli kourallinen kolikoita, joista halusin päästä eroon. Eri kolikoita on melkoinen määrä ja olen ihan pihalla niiden ulkonäöistä, ja joudun joka kerta kääntelemään kaikki kolikot etsiessäni oikeaa. Annoinkin siis kolikot kourassani vanhojen suomalaismummojen tapaan myyjän eteen ja sanoin että laske siitä. Tämä sopi nuorelle myyjäpojalle kyllä mutta koko tapahtumasta piti ilmeisesti siltikin olla suuresti pahoillaan. Hän myös pyysi anteeksi joka kerta, kun hänen sormensa hipaisi kättäni kolikoita kerätessään. Varmuuden vuoksi vielä pois lähtiessäni hän pyysi anteeksi. Voi elämä sentään :D

Tässä vielä Shinjukun maisemia viime päiviltä. Infrastruktuuri on täällä melkoisen värikästä ja talot on vuorattu valomainoksilla.

Ihmismäärä ja liikenne on täällä ollut hieman pienempi kuin odotin (alla oleva kuva on tosin otettu melko aikaisin aamulla jolloin oli vielä hiljaista). Hulinaa on kaikkein eniten neljän-viiden maissa iltapäivällä, kun ihmiset pääsevät töistä.

Ilma on tosi lämmin, ja nyt kahtena yönä on myös satanut mikä näkyy aamulla kosteina katuina. Aamusta lämpötila on hiukan yli 20, iltapäivällä n. 24-26 astetta ja ilma on kohtalaisen kuivaa.

Ruokaa ja herkkuja täällä on tarjolla joka lähtöön ja kaikkien makuun. Välillä tuntuu kuitenkin, että ei tahdo löytää juuri sellaista paikkaa kuin haluaisimme. Eilenkin illalla etsimme ihan normaalia kahvilaa, mutta ei oikein tahtonut löytyä. Olemme käyneet Starbucksilla jo niin monta kertaa että emme halunneet mennä sinne. Saimme haahuilla ainakin puoli tuntia ennen kuin bongasimme tavallisen Segafredon. Kävimme sitä ennen yhdessä toisessa paikassa mutta siellä lemusi tupakka (täällä ravintoloissa saa yleensä polttaa) ja kahvi maksoi 6€ kuppi.

Alla kuitenkin herkkuvuoria Lumine-kauppakeskuksesta.

Emme ole vielä ehtineet syömään japanilaista ruokaa kuin kerran, sushia emme kertaakaan. Tässä kuva eilisen lounaspaikasta, joka löytyi ihan hotellimme nurkalta. Täällä näyttää olevan tavallista että ravintolat mainostavat katutasossa hissien edessä suoraan kadulla ja itse ravintola voi olla vaikka seitsemännessä kerroksessa. Samalla liikkellä voi olla myös monta pienenpienen pinta-alan kerrosta käytössään, näimme mm. silmälasiliikkeen jolla oli noin 10 neliön huoneistoja neljässä eri kerroksessa päällekkäin.

Alla olevassa kuvassa syön puikoilla jotain itämaista kana-riisi- hässäkkää. Oli aika tulista ja ei se puikoilla syöminenkään välttämättä ihan tyylipuhtaasti mennyt. Hyvää oli kuitenkin! Tämä peltikipollinen ruokaa ja limsa päälle maksoivat noin 3€. Ruoassa hintahajontaa on ihan hirmuisesti, halvimmalla pääsee tällaisissa kadunvarsipaikoissa.

Tälläkin reissulla olemme huomanneet jo monta kertaa todetun tosiasian: kaupunkiloma on vaan niin meidän juttumme. Huomenna kuitenkin starttaamme Okinawalle ja odotamme sitäkin kyllä tosi innolla :) Viikonlopuksi on luvattu lämmintä, hieman ukkostakin ja pilvistä. Kuulostaa ihan ookoolta, paahde ei välttämättä olisi hyvä juttu mutta toivottavasti ei kauheasti sataisikaan.

Niin ja sivumennen sanoen tämä kuva otettiin isääni varten, koska taustalla näkyy Volvo V70. Ou jee :D

Shinjukun ihmisvilinää

Jenin kurssi on kuulemma pudonnut jonkin verran menneestä mutta vieläkin sen arvo on ihan ok euroon nähden. Karkeasti arvioisin perstuntumalla, että yleinen hintataso on n. 20% suomalaista alhaisempi. Vaihdoimme Suomessa jenejä Forexilla sen verran että pääsimme alkuun, yleensä kohdemaassa kurssit ovat olleet suotuisammat kuin kotona. Täällä kurssit näyttävät olevan melko samaa kuin Suomessakin, eilen sain 240€:lla 38 000¥:ä.

Kävimme eilen vielä myöhäisellä illallisella Shibuyan suunnalla. Ilta pimenee aivan täysin noin kuuden-seitsemän maissa, mutta täällä Tokiossa on niin hirveästi valomainoksia ja valaistusta että pimeässä ei tarvitse talsia.

Tällä hetkellä kello on täällä yksi keskiviikkoiltapäivänä ja olemme hotellilla ottamassa pientä välilepoa ennen syömään menoa. Illalla odottaa Yomiuri Giantsin baseball-matsi Tokio Domella, voi pojat että odotan matsia innolla! Lähdemme kohti Domea metrolla, selvitimme reitin päivällä ja matkaa ei maanalaisella tule kuin parikymmentä minuuttia.

Seuraavan kerran kirjoittelen varmaan Okinawalta. Sayonara!

-Marianna

Tokio: ensikosketus Shinjukuun

Ensimmäinen päivä Tokiossa alkaa olla lopuillaan. Saavuimme siis Naritan lentokentälle Japanin aikaa tiistaiaamuna, noin 12 tuntia Tampereelta starttaamisen jälkeen. Lento oli hieman myöhässä ja kesti reilun 9 tuntia. Naritasta hyppäsimme JR Express- junaan, jonka kulkua olimme selvittäneet jo etukäteen kotona. Matka kesti reilun tunnin, ja sitten olimmekin Shinjukun asemalla Tokion keskustassa.

Kuten arvella saattaa niin junat täällä näyttävät kulkevan minuutilleen aikataulussa, junan vaunut pysähtyvät laiturilla tismalleen sinne minne ilmoitettua ja junat näyttävät olevan todella siistejä. Sivumennen sanoen itse maahan tulo sen sijaan vaati melkoisen monta eri tiskin takana roikkumista, passin näyttämistä, leimaamista, sormenjälkien antamista ja huumekoiran haistelua. Olimme hetken jumissa passintarkastuksessa Naritaan saapuessa ja sinä aikana huumekoira oli käynyt kusemassa toisen rinkkamme päälle. Nice. ONNEKSI Helsinki-Vantaalla rinkat tungettiin tiukasti muovipusseihin ja saimmekin koirankusisen muovipussin kuorittua helposti rinkan päältä pois. :D

Hotellimme sijaitsee Shinjukun alueella, joka kuulemma tunnetaan ”bisnesalueena” ja täällä kuljeskeleekin paljon salarymaneja eli liikemiehiä puvut päällä. Ravintoloita on joka nurkka täynnä, samoin kahviloita ja mitä erinäisempiä ostosliikkeitä. Jouduimme lentokentältä Shinjukuun saavuttuamme odottamaan hotellin sisäänkirjautumista pari tuntia ja siinä ehdimme hiukan kieputella hotellin ympäristössä, vaikka tuossa vaiheessa 16 tuntia kotoa matkustamisen jälkeen meinasin nukahtaa Starbucksin tiskille. Lopulta pääsimme huoneeseemme ja otimme pienet jet lag- torkut.

Shinjuku sijaitsee siis aivan lähellä Tokion keskustaa ja Shinjukun joukkoliikenneasema olikin kuin pieni kaupunki. Jo tämän ekan päivän aikana huomasimme, että Tokio vaikuttaa olevan oikea informaatio-ohjauksen luvattu maa. Joka puolella on ohjeita, kylttejä, karttoja ja informaatiotauluja. Tällä haavaa noin yksi kolmasosa näyttää olevan japanin lisäksi englannin kielellä. Läheskään kaikki täällä eivät näytä osaavan englantia. Tätä emme tosin odottaneetkaan, mutta kieltämättä tekee hommaa hankalaksi jos esim. junalippua ostaessa mistään kyltistä ei tajua sanaakaan ja tiskin takana solkotetaan pelkkää japania. Vaikka tämä luonnollisesti on meidän ongelmamme eikä heidän ;)

Ilmasto on täällä tänään ollut todella miellyttävä. Lämpöä oli noin 24 astetta ja vaikka aurinko paistoi, niin kostean kuumasta ei ollut tietoakaan vaan olotila vastasi ehkä Suomen hellepäivää (eli pienesti tukalaa, ainakin minulle). Kosteuden puuttuminen kuitenkin helpottaa olemista ihan hirveästi, kun vertaan säätä esimerkiksi Malesiaan jossa ulos mentäessä tuntui kuin olisi kävellyt tihkusateeseen. Erityisen saasteista täällä ei ainakaan tänään ole ollut, en nyt tiedä voiko sanoa että ilma olisi mitenkään raikasta mutta siellä täällä näkyvät maskinaamat tuskin ainakaan pakokaasulta ovat suojautuneet. Hypoteesini mukaan he yrittävät varmaan välttää tauteja ennemmin kuin saasteita.

Shinjukun alue on tämän muutaman tunnin tallustelun perusteella upea, kaunis, sykkivä ja kuitenkin melko länsimainen metropolialue. Muita länsimaalaisen näköisiä olemme nähneet vain kourallisen, olemme eurooppalaisina minimaalisessa vähemmistössä ainakin kun kaduntallaajia katsoo. Minun silmääni heti tänään ensimmäisenä päivänä on pistänyt japanilaisten kauneus ja tyylikkyys. Sekä naiset että yhtä sirot miehet ovat kauniita ja todella, todella tyylikkäitä. Kukaan ei näytä kulkevan asussa, jonka olisi vain heittänyt päälleen aamulla kaapista, vaan asut, yksityiskohdat, meikit ja hiukset ovat viimeisen päälle mietittyjä. Muutaman överin lolita- tyylisen pukeutujankin jo näimme mutta ihan ihmisten arkityylikin on muodikasta ja harkittua.

Hauska yksityiskohta oli tuossa illalla kadulla kulkiessa, kun mainoksia jakanut tyttö kysyi, mistä maasta olemme. Kerrottuamme olevamme Suomesta hän alkoi hihkua ja hymyillä ja oli sen näköinen kuin joulu ja syntymäpäivä olisivat sattuneet samaan aikaan :D Kielitaidon puutteesta johtuen meille jäi hämäräksi, että mikä tämän ihastuksen suurin syy oli mutta lennolla kanssamme matkustaneiden japanilaisten ostoskassien perusteella muumit ja Marimekko ovat täällä todella kuumaa kamaa. Ehkä tämä mainostyttökin ajatteli muumeja meidät nähdessään?

Nyt alkaa jo väsy painaa, kello alkaa tulla yhdeksän illalla ja viimeisen vuorokauden aikana olemme nukkuneet vain kolme-neljä tuntia. Siispä nyt unta palloon ja huomenna kohti uusia seikkailuja! :)

-Marianna

Häiden jälkeen

Unelmieni päivä on nyt takanapäin, ja häät ovat onnellisesti ohi. Kunhan saan muutaman viikon päästä kuvat valokuvaajalta, niin lupaan kyllä kirjoitella häistä ihan hullun lailla vielä monen monta postausta! Eilen puoliltapäivin herätessäni tajusin, että omassa kännykässäni ei ole häistä yhden yhtä kuvaa, puhelimeni oli laukussa koko päivän ja ehdin vain vilkaisemaan sitä muutaman kerran ja sitten se akkukin jo loppui. Eipä se menoa haitannut koska tekemistä piisasi sen verran reilusti. Tämän allaolevan kuvan sain Whatsappina ystävältäni Tiinalta, joka on kanssani kuvassa.

Häät olivat unelmieni täyttymys, kaikki sujui täydellisesti, päivä oli ihana ja tunteita täynnä. Nyt olen kyllä aivan superonnellinen juhlistamme ja siitä, että olemme vihdoin naimisissa ♥ Kirkonmeno sujahti kuin pikakelauksena silmieni editse, siihen ihanaan hetkeen ja alttarille asteluun voisin palata vielä vaikka pidemmäksikin aikaa muistelemaan. Oli aivan ihanaa astella isäni käsipuolessa kohti tulevaa miestäni ja nähdä kaikkien rakkaiden ystäviemme hymyilevät kasvot odottamassa meitä. Etupenkissä perheidemme silmät olivat kaikkein kosteimpina ja onnelliset hymyt oli heilläkin kasvoilla :) Nyyhkin koko matkan kirkon ovelta alttarille ja loistava naispappimme puhui niin kauniisti että kyllä sitä oli ihan kunnon pillitys lähellä. Sormusta sovitellessa nenäni vuoti ja tiputin vesiräkäpisaran kädelleni. Romanttista, tiedetään :D

Jumalanpalveluksen jälkeen tunnelma heti rentoutui ja kirkon rappusilla saikin jo tuulettaa ihan kunnolla! Pusujen kanssa piti ottaa pari encorea mutta mikäs sitä noin ihanaa miestä on pussaillessa ;) Hääautonamme meillä oli valkoinen 1965-vuoden Volvo Amazon, isäni lempilapsi. Autossa minä fiilistelin ja mieheni otti taskumatista huikan bestman Villen ollessa (kankeassa) auton ratissa. Juhlapaikalle huruuttelimme sellaisella kyydillä että osa auton perässä killuneista peltipurkeistakin jäi matkan varrelle.

Itse juhlat alkoivat melko sateisessa kelissä mutta tunnelma oli sitäkin lämpimämpi. Illalla keli onneksi kirkastui vallan ihanaksi, onneksi ehdimme sopivasti perhekuvat ottaa vesisateessa… Oluet, siiderit ja booli tekivät kauppansa ja häävalssinkin saimme pienten esivaikeuksien jälkeen juuri haluamanamme ja muutenkin sitten sekä humpattiin että discoiltiin. Bileet jatkuivat totaalisen riehakkaina uuden päivän nousuun asti ja mökillemme pääsimme puoli viideltä sunnuntaiaamuna.

Rouvana olemiseen en ole sen enempää ehtinyt vielä perehtyä, tänään lähdemme matkalle ja koska matkaan vielä vanhalla passillani niin pidän oikean rouva-henkilöllisyyteni vielä salassa ;) Kaunista sormustani olen ihastellut tässä nämä pari päivää sen mitä laukkujen pakkaamiselta olen ehtinyt. Tänään olen vielä hoidellut matka-asioita ja nyt alkaakin lähdön hetki olla pian lähellä :) Huristelemme siis Helsinkiin ja viiden maissa lähtee lento kohti Tokiota. Onneksi lento on suora ja olemmekin perillä Japanissa kahden maissa tiistai-aamuna Suomen aikaa. Olen värvännyt tätini ja ystäväni talovahdeiksi, tiskit on tiskattu ja jääkaappi tyhjätty. Nyt alkaa jo vähän jännittääkin :)

Otin läppärin mukaan ja aion kyllä reissultakin kirjoitella aina mahdollisuuksien mukaan ja yritän saada kuviakin ladattua tänne katseltavaksi :) Eniten varmasti pysytte kärryillä seuraamalla Instagram-tiliäni joko mobiilissa tai tuosta oikealta sivupalkista. Nyt matkalle, connichiwa!

-Marianna

Suunnitelmia häämatkalle Japaniin

Jos siis jollekulle on vielä epäselvää, niin lähdemme heti häiden jälkeisenä maanantaina kohti Tokiota. Jos olet missannut aiemmat selostukseni reissusuunnitelmista, niin löydät ne täältä. Kaikki siirtymiset (lentoliput) ja yöpymiset olemme luonnollisesti hommaanneet jo aikoja sitten. Hieman ehkä miinuksena tässä heti häiden jälkeen lähtemisessä on se, että nyt pitää yhtä aikaa tehdä viimeisiä suunnitelmia ja toteutuksia sekä hääjuhlia että -matkaa varten. Olisi ehkä ollut ihan hyvä, että matkalle lähtemiseen olisi ollut häistä vaikka viikon verran aikaa, jotta olisi voinut keskittyä enemmän tähän matkan suunnitteluun. Kesälomien kannalta homma menee kuitenkin sulavammin näin, koska aloitan loman kaksi päivää ennen häitä ja jatkan sitten saman tien häämatkan yli. Ja tämähän tietää sitten sitä, että koko loppukesä menee töissä.. Jee.

Kiireestä huolimatta olemme ehtineet suunnitella Japanin reissua ihan hyvin, varsinkin tässä viimeisen viikon aikana. Ensin siis lennämme tosiaan Tokioon, jossa olemme perillä tiistaiaamuna. Aikaerosta pöllähtäneinä luultavasti koomailemme hotellilla hyvin tovin ennen kuin lähdemme liikenteeseen. Katselimme Google Earthista hotellimme ulkoasua ja kapeat kujat näyttävät siltä, että ei ehkä ole ihan maailman helpoin paikka löytää… Tulemme Tokioon Naritan lentokentälle ja sieltä luultavasti junalla/shuttlella Tokion keskustaan. Keskustasta sitten hyppäämme taksiin, pitkän lennon jälkeen ei kyllä jaksa alkaa sompailemaan mitään bussilinjoja.

Sivumennen sanoen tämä kohteiden hakeminen on omatoimimatkailussa mielestäni yksi ihan paras juttu. Jotenkin se, että huomaa ihan vain omin avuin pärjäävänsä suurkaupungissa, on palkitsevaa ja aika siistiä. Tokio tulee olemaan suurin kaupunki, missä ikinä olen käynyt (eikä paljon suuremmaksi pääse koska se on maailman suurin kaupunkialue) ja jos siitä selviää, niin ei pitäisi olla ongelmia muuallakaan. Euroopan kaupunkeja on tullut joitakin koluttua mutta ehdottomasti suurin ja sekaisin tähän mennessä on ollut Kuala Lumpur. Sielläkin julkinen liikenne oli erinomaista ja Tokiossa ymmärtämäni mukaan tämä täsmällisyys, säntillisyys ja toimivuus menee vielä ihan omalle tasolleen. Metrokarttojen tulkitsemista odotellessa!

Ensimmäinen hotellimme Tokiossa on Shinjukun alueella. Siellä ajattelimme ainakin käydä katsomassa Kuninkaallisen palatsin puutarhoja, jotka palatsin ohella sijaitsevat ihan lähellä hotelliamme. Jotenkin olemme ottaneet tavaksi joka reissulla käydä kasvitieteellisessä puutarhassa, en oikein tiedä miksi :D Mutta niissä kyllä näkee upeita kasveja ja luontojuttuja, ja idässä ne kukatkin ovat hieman eri näköisiä kuin kotoiset voikukat. Kuvat tuolta royal palace gardenista ovat lumoavan kauniita, voit kurkata ne täältä. Kuninkaallisen palatsin lähistöllä sijaitsee myös Government building, en oikein keksinyt sille mitään järkevää suomenkielistä nimeä. Tuo rakennus on ilmeisesti jonkinlainen suuri torni, maamerkki jonka näköalatasanteelta saa upean näkymän Tokiosta ja saattaa selkeällä säällä nähdä aina Fuji-vuorelle asti. Sanomattakin on selvää että kamera laulaa koko reissun ihan hullun lailla, joten tulen esittelemään matkakuvia reissun jälkeen täällä blogissakin ihan kyllästymiseen asti.

Olisimme oikeastaan halunneet lähteä käymään Fujilla, mutta päädyimme ainakin toistaiseksi siihen että ei kannata pakata mukaan vaelluskenkiä ja matkustaa montaa tuntia Tokiosta junalla vain pienen patikkareissun takia. Ehkä jos olisimme majoittuneet lähemmäs vuorta ja Honshūn saarta, niin olisimme lähteneet vuorta valloittamaan.

Fuji talvella

Tokiossa ollessamme halusimme kokea jotain sellaista, mitä ei Suomessa tulisi koskaan tehtyä. Mieheni tutkaili tapahtumia ja meneillään olevia juttuja ja päädyimme ostamaan liput baseball-matsiin! Tokiossa pelaa supersuosittu joukkue Yomiuri Giants, ja menemmekin heidän kotimatsiinsa. Olen tästä ihan pähkinöinä, vaikka en ole koskaan ollut mikään erityinen urheilufani enkä suoraan sanoen tiedä baseballista yhtään mitään. Siksipä oikeastaan valitsimmekin tämän jutun, Suomessahan ei baseballia juurikaan taideta pelata (?) joten tuleepa ainakin jotain erilaista :) Eniten odotan ehkä upean areenan näkemistä ja suuren urheilujuhlan tuntua, joka taatusti valtaa meidätkin kunhan paikan päälle pääsemme. Tiesittekö muuten, että baseball on Japanin yksi suosituimpia urheilulajeja? Monesti se mielletään pelkästään jenkkien urheiluksi mutta Japanissa touhu on kuulemma potenssiin sata. Eipä tullut tuollainenkaan mieleen.

Tokyo dome areena

Jälkimmäisellä puoliskolla Tokiossa minun aloitteestani menemme tutustumaan johonkin paikallisista, lukuisista Onseneista eli kuumien lähteiden päälle rakennetuista kylpylöistä. Mieheni ei oikein välitä kylpylätouhusta tai uimisesta ylipäätään, minä taas rakastan vettä ja erityisesti kaikenmoisissa erilaisissa altaissa lilluminen on suurinta riemuani. Onseneita on Tokiossa vaikka kuinka paljon ja ihan kantakaupungillakin, mutta selvitystyöni perusteella ne parhaat paikat löytyvät kaupungin laitamilta. Katsotaan, löydämmekö perille!

Ihan matkan lopulle aiomme buukata yhden kokonaisen päivän vietettäväksi Tokion Disneylandissa. Mieheni on käynyt Pariisin Disneylandissa, minä taas en koskaan mutta voin jo kuvitella kuinka sisäinen lapseni herää kun näen merenneito Arielin ja Nemo-kalan! Oih, ihanaa ja paljon hyvää kuvamatskua. Armottomana Aku Ankka- fanina odotan kyllä näkeväni myös Ankkalinnan jengiä. Enpä lapsena Akua mettäperän pikkukylässä lukiessani olisi voinut uskoa, että jonain päivänä pääsen Tokioon Disneylandiin. Kaikki se vaan tuntuu nykypäivänä olevan mahdollista.

Jätin tästä tekstistä pois Okinawan saarelle tekemämme suunnitelmat, ettei ihan tulisi kilometrin pituista juttua kerralla. Jos vain tässä hääviikolla vielä ehdin niin kirjoittelen siitäkin hieman.

Tähän loppuun vielä muutamia faktoja Japanilaisesta kulttuurista (huom. en juurikaan ole harrastanut lähdekritiikkiä näiden kanssa):

• Tatuoinnit ovat Japanissa suuresti paheksuttuja. Esimerkiksi kaikkiin Onsen-kylpylöihin ei pääse sisään, jos kropassa on tatuointi. Olen jo suunnitellut erinäisiä laastarivirityksiä peittämään mieheni käsivarren kuvan.
• Keiton ryystäminen ravintolassa ei missään tapauksessa ole epäkohteliasta vaan päinvastoin jopa suotavaa.
• Tokiossa kaikilla kaduilla ei ole nimiä.
• Julkisella paikalla ei saa niistää.
• Jos syö jotain, ei saa kävellä samalla.

Näillä mennään eteenpäin…

-Marianna

 

Hääjärjestelyt

Häihin on aikaa 24 päivää. Tässä kohtaa varmaan kuuluisi huutaa apua? Kävimme eilen ostamassa miehelleni paidan ja katsomassa kenkiä. Popot jäivät vielä kauppaan mutta paita löytyi. Oli muuten todella hyvää palvelua Koskikeskuksen Petrifun- paitakaupassa, asiantunteva myyjä osasi kyllä hommansa ja kertoi mielipiteensäkin reippaasti. Tällaisissa asioissa sitä usein juuri kaipaakin osaavaa myyjää, mutta silloin jos itse on ostamassa kesätoppia niin myyjän kysely saattaa tuntua jotenkin vaivaannuttavalta… Mutta ostimme siis tosiaan paidan, mieheni menee vihille ihan omassa tummassa puvussaan. Ostamamme paita on hyvin himmeän vaaleansininen, ehkä jopa hiukan harmahtavaan taittava. Tykästyimme molemmat ensin helmenharmaaseen paitaan, mutta siitä kaikki saatavilla olleet paidat olivat mitoitukseltaan miehelleni liian leveitä. Hänet tuntevat saattavat ehkä hieman yllättyä, että mieheni onkin slim-mittainen? :D Ainakin Petrifunin luokituksella. Solmiota emme ostaneet vielä, mutta tulossa on siis sekä miehelleni että toivottavasti bestmaneille ja isillemme navy blue kraka. Petrifunin myyjä vielä kehui, kuinka vaaleansininen paita ja tummansininen solmio toivat mieheni silmien sinisyyden kauniisti esiin, niisk sentään kyllä hän näyttikin niin komealta! Puku se vain tekee miehen…

Kävin viikonloppuna sopimassa kukkakaupassa floristin kanssa kukka-asiat kuntoon. Kukkakattaus on siis seuraava: minulle kimppu vaaleanpunaisista pioneista, miehelleni, bestamaneilla ja vanhemmillemme valkoinen neilikkaviehe rintaan. Minulle ja kaasoille vaaleanpunaiset neilikat hiuksiin, vieraspöytiin valkoista ja vaaleanpunaista neilikkaa isoilla vihreillä lehdillä ja ruokapöytään valkoiseen painottuva asetelma, johon kukkien laji on vielä hieman auki. Kirkkoon emme varmaankaan vie lainkaan omia kukkia, koska kirkossa on jo talon puolesta omat kukat ja lisäksi koska olemme kirkossa niin pienen ajan, niin katsoimme äitini kanssa että ehkä siihen kirkon koristeluun emme nyt käytä aikaa ja vaivaa. Ihan suoraan sanoen minulle tuo itse vihkimisosuus ei puitteiltaan ole niin tärkeä, tottakai itse vihkitoimitus on koko jutun ydin mutta muuten olen enemmänkin keskittynyt hääjuhlan suunnitteluun. Kirkkoharjoitus on ensi viikolla ja siellä sitten selviää vielä yksityiskohdat koko touhusta. Niin ja koekampaukseni on samana viikonloppuna. Hommat menevät eteenpäin kuin juna!

Olen tässä loppumetreillä huomannut, että oikeastaan eniten aikaa on vienyt koristelun suunnitteleminen. Viimeisen kuukauden olen tehnyt lähes pelkästään koristus/kattaus/kukkajuttuja. Askartelut ovat hyvällä mallilla, pöytätötteröitä jo kiva kasa ja suolakurkkujen syöntikin edistyy sitä tahtia, että saamme kukille purkit ajoissa ;) Nyt alkaa jo mieleen putkahdella sellaisia ei-niin-tärkeitä juttuja, kuten lautasliinan taitteluja ja astiakärryn lykkimissuunnitelmia. Ehkä tämä tarkoittaa, että aivokapasiteettiani on vapautunut stressin aiheista pienemmillekin jutuille? :D

Häiden lisäksi meillä on nyt muutenkin ollut stressiä ihan hitosti. Kaiken juhlien järjestelyn ohella olemme molemmat saaneet murehtia perheenjäsenistämme ja heidän voinnistaan. Nyt yritämme vain pysyä positiivisina ja tsempata, vaikka murheet välillä varjostavatkin hääjärjestelyjä. Toivomme tällä hetkellä kovasti, että kaikki tärkeät ihmisemme pääsevät häihin ja ovat hyvässä kunnossa ♥ Häät kuitenkin tulevat ihan pian ja kun kyse on kerran elämässä tehtävästä ihanasta jutusta niin tottakai sitä toivoisi, että tuona juhlapäivänä kaikki olisi täydellistä. Tällä hetkellä muuten vieraslistalla on ilmoittautuneet-sarakkeessa vain kaksi EI-lokeroa! Ihan mahtavaa, että lähes kaikki kutsutut ovat tulossa! Odotan hirmuisella innolla juhlia ja tässä loppukirin häämöttäessä alkaa jo se häämatkakin kutkuttaa :) Kun vielä jossain välissä ehtisimme mieheni kanssa istua alas ja tehdä vähän matkasuunnitelmaa, ettei ihan ellun kanoina lähdettäisi reissuun… Matkalaukku saapui postissa eilen, joten edes jotain olemme reissun eteen tehneet ;)

Vappukin on tulossa viikonloppuna ja sinne on suunnitelmissa ainakin pientä grillailua ja ystävien tapaamista. Siihen asti, mukavaa viikkoa kaikille!

-Marianna