Another day in Shinjuku

Shinjukussa ollaan edelleen. Viivymme täällä vielä tämän päivän ja huomisen, kunnes siirrymme lentäen Okinawan saarelle Tokion eteläpuolelle. Aika on kulunut nopeasti, täällä on niin paljon nähtävää ja koettavaa että tuntuu että hetket vain kiitävät ohitse. Tokio näyttäytyy meille edelleen upeana ja kauniina, olemme kierrelleet ja ihmetelleet pitkin poikin, lähinnä kuitenkin Shinjukun ja Shibuyan alueella. Kuljemme jalan, täällä on hyvät kulkuyhteydet joka paikkaan ja (onneksi) sekä jalankulkijat että autoilijat noudattavat kiltisti liikennesääntöjä. Aivan niin säntillisia tokiolaiset eivät ole kuin aiemmin ajattelin, eivät ne jonot täällä viivasuoria ole ja punaisilla suojatievaloilla kainosti meinataan kärkkyä jo ennen vihreän vaihtumista. Hassu yksityiskohta on myös se, että täällä ei kauheasti väistellä kävellessä. Tai siis, jos esimerkiksi minun pitäisi päästä jalkakäytävältä vaikka kaupan ovesta sisään ja minun ja kaupan välistä kulkee tiheä ihmismassa, niin kukaan ei todellakaan tee elettäkään päästääkseen minua ohitseen ja sisään kauppaan. Lisäksi välillä kadulla tuntuu, että pitäisi osata sulautua seinään, jotta pääsisi ihmisjoukossa vastakarvaan liikkeelle, sillä ihmiset tuntuvat kuvittelevan että pystyn kulkemaan heidän lävitseen. Todellista tai ei mutta tältä välillä tuntuu, kulttuuriero kai tämäkin.

On muuten ihan totta mitä japanilaisista sanotaan; he kumartavat ja pahoittelevat sekä pyytelevät anteeksi koko ajan. Erityisesti täällä hotellissa virkailijat kumartavat meitä mennen tullen ja pahoittelevat melko lailla kaikkea. Huoneemme tallelokero meni eilen rikki ja kun pyysin respasta setää tutkailemaan tilannetta, niin hän tuli kanssani hissillä ylös kerrokseemme (varmistettuaan ensin pari kertaa, että onhan se okei tulla juuri nyt käymään). Päästyämme kerrokseemme menin edeltä avaimella huoneeseen ja astuin sisään. Setäpä ei tullut sisään vaan jäi ovensuuhun kumartelemaan ja odottamaan, että vielä erikseen pyysin hänet astumaan kynnyksen yli. Sitten seitsemäntoista kumarruksen jälkeen hän uskaltautui huoneemme nurkkaan näppäilemään tallelokeroa.

Toinen esimerkki kävi tänään kun olin ostamassa pikkukaupasta vesipulloa. Rahapussissani oli kourallinen kolikoita, joista halusin päästä eroon. Eri kolikoita on melkoinen määrä ja olen ihan pihalla niiden ulkonäöistä, ja joudun joka kerta kääntelemään kaikki kolikot etsiessäni oikeaa. Annoinkin siis kolikot kourassani vanhojen suomalaismummojen tapaan myyjän eteen ja sanoin että laske siitä. Tämä sopi nuorelle myyjäpojalle kyllä mutta koko tapahtumasta piti ilmeisesti siltikin olla suuresti pahoillaan. Hän myös pyysi anteeksi joka kerta, kun hänen sormensa hipaisi kättäni kolikoita kerätessään. Varmuuden vuoksi vielä pois lähtiessäni hän pyysi anteeksi. Voi elämä sentään :D

Tässä vielä Shinjukun maisemia viime päiviltä. Infrastruktuuri on täällä melkoisen värikästä ja talot on vuorattu valomainoksilla.

Tokio Shinjuku

Ihmismäärä ja liikenne on täällä ollut hieman pienempi kuin odotin (alla oleva kuva on tosin otettu melko aikaisin aamulla jolloin oli vielä hiljaista). Hulinaa on kaikkein eniten neljän-viiden maissa iltapäivällä, kun ihmiset pääsevät töistä.

Tokio Shinjuku

Ilma on tosi lämmin, ja nyt kahtena yönä on myös satanut mikä näkyy aamulla kosteina katuina. Aamusta lämpötila on hiukan yli 20, iltapäivällä n. 24-26 astetta ja ilma on kohtalaisen kuivaa.

Tokio Shinjuku

Ruokaa ja herkkuja täällä on tarjolla joka lähtöön ja kaikkien makuun. Välillä tuntuu kuitenkin, että ei tahdo löytää juuri sellaista paikkaa kuin haluaisimme. Eilenkin illalla etsimme ihan normaalia kahvilaa, mutta ei oikein tahtonut löytyä. Olemme käyneet Starbucksilla jo niin monta kertaa että emme halunneet mennä sinne. Saimme haahuilla ainakin puoli tuntia ennen kuin bongasimme tavallisen Segafredon. Kävimme sitä ennen yhdessä toisessa paikassa mutta siellä lemusi tupakka (täällä ravintoloissa saa yleensä polttaa) ja kahvi maksoi 6€ kuppi.

Alla kuitenkin herkkuvuoria Lumine-kauppakeskuksesta.

IMG_4042

Emme ole vielä ehtineet syömään japanilaista ruokaa kuin kerran, sushia emme kertaakaan. Tässä kuva eilisen lounaspaikasta, joka löytyi ihan hotellimme nurkalta. Täällä näyttää olevan tavallista että ravintolat mainostavat katutasossa hissien edessä suoraan kadulla ja itse ravintola voi olla vaikka seitsemännessä kerroksessa. Samalla liikkellä voi olla myös monta pienenpienen pinta-alan kerrosta käytössään, näimme mm. silmälasiliikkeen jolla oli noin 10 neliön huoneistoja neljässä eri kerroksessa päällekkäin.

Alla olevassa kuvassa syön puikoilla jotain itämaista kana-riisi- hässäkkää. Oli aika tulista ja ei se puikoilla syöminenkään välttämättä ihan tyylipuhtaasti mennyt. Hyvää oli kuitenkin! Tämä peltikipollinen ruokaa ja limsa päälle maksoivat noin 3€. Ruoassa hintahajontaa on ihan hirmuisesti, halvimmalla pääsee tällaisissa kadunvarsipaikoissa.

IMG_4057

Tälläkin reissulla olemme huomanneet jo monta kertaa todetun tosiasian: kaupunkiloma on vaan niin meidän juttumme. Huomenna kuitenkin starttaamme Okinawalle ja odotamme sitäkin kyllä tosi innolla :) Viikonlopuksi on luvattu lämmintä, hieman ukkostakin ja pilvistä. Kuulostaa ihan ookoolta, paahde ei välttämättä olisi hyvä juttu mutta toivottavasti ei kauheasti sataisikaan.

Niin ja sivumennen sanoen tämä kuva otettiin isääni varten, koska taustalla näkyy Volvo V70. Ou jee :D

IMG_4062

Shinjukun ihmisvilinää

IMG_4076

Jenin kurssi on kuulemma pudonnut jonkin verran menneestä mutta vieläkin sen arvo on ihan ok euroon nähden. Karkeasti arvioisin perstuntumalla, että yleinen hintataso on n. 20% suomalaista alhaisempi. Vaihdoimme Suomessa jenejä Forexilla sen verran että pääsimme alkuun, yleensä kohdemaassa kurssit ovat olleet suotuisammat kuin kotona. Täällä kurssit näyttävät olevan melko samaa kuin Suomessakin, eilen sain 240€:lla 38 000¥:ä.

IMG_4080

Kävimme eilen vielä myöhäisellä illallisella Shibuyan suunnalla. Ilta pimenee aivan täysin noin kuuden-seitsemän maissa, mutta täällä Tokiossa on niin hirveästi valomainoksia ja valaistusta että pimeässä ei tarvitse talsia.

IMG_4087

IMG_4097

IMG_4094

Tällä hetkellä kello on täällä yksi keskiviikkoiltapäivänä ja olemme hotellilla ottamassa pientä välilepoa ennen syömään menoa. Illalla odottaa Yomiuri Giantsin baseball-matsi Tokio Domella, voi pojat että odotan matsia innolla! Lähdemme kohti Domea metrolla, selvitimme reitin päivällä ja matkaa ei maanalaisella tule kuin parikymmentä minuuttia.

Seuraavan kerran kirjoittelen varmaan Okinawalta. Sayonara!

-Marianna

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s