Paluu arkeen häämatkan jälkeen

Päällimmäisenä mielessä on, että kesälomat oli sitten siinä… :D Noh, ei nyt sentään ihan kaikkein päällimmäisenä, kyllä eniten mieltä lämmittävät mahtavan reissun muistot ja hienot jutut, mitä Japanissa teimme. Arki on alkanut ja töissä pääsin heti hyvin hommaan kiinni, niin hyvin että hartiat ovat jo umpijumissa (ammatin varjopuolia). Tuntuu superhienolta olla taas kotona, jotenkin omaan kotiin palaaminen ja omassa sängyssä nukkuminen tuntuvat nyt ihanalta mannalta. Ehkä vielä enemmän sen vuoksi että ennen matkaa meillä oli melkoinen hössötys häiden takia päällä ja samalla hirmuinen murehtiminen läheiseni sairaudesta. Häät ovat takanapäin, oikeastaan olen tosi vähän ehtinyt edes fiilistelemään tai muistelemaan niitä koska lähdimme matkalle niin sukkelasti heti juhlien jälkeen ja siellä taas ajatukset täyttyivät ihan muista asioista. Meidän pitäisi lähiviikkoina saada valokuvat kuvaajalta ja luulenpa, että siinä vaiheessa tulee sitten käytyä koko tuo täydellinen päivä ihan kunnolla läpi ♥

Nyt kaikki kevään isoimmat stressin aiheet, niin hyvässä kuin pahassa, alkavat olla takanapäin. Vanhempani sairautta on hoidettu ja pahin pitäisi nyt olla ohi. Ainakin olemme kovin toiveikkaita ja iloisia siitä, että lääkärien suunnitelmat ovat tähän asti onnistuneet. Sairaalassa tulee tässä tulevan kuukauden aikana varmasti vierailtua kerta jos toinenkin, mutta mitä sitä ei tekisi perheenjäsenensä eteen? Huoli toisesta on tietty kaikkein suurin mutta olen nyt todella helpottunut, että oman elämän suunnitteluakin pystyy jatkaan ilman hirveää murheen ja pelon peikkoa. Jotenkin kohtalo järjesti aikataulutkin niin hyvin, että saimme koko ihanan perheeni kanssa juhlia minun ja mieheni häitä, me taas saimme viettää häämatkamme rauhassa ja nyt koko poppoo on edelleen elävien kirjoissa ja kaikki näyttää rullaavan mallikkaasti.

Minun ja mieheni elämässä kun ei näitä suvantovaiheita näytä tässä viimeisen parin vuoden aikana kauheasti olleen, niin sama meno jatkuu. Eli välittömästi kun pääsimme reissusta kotiin niin alkoi seuraavan jutun, eli Saksaan lähtemisen suunnittelu. Tai niitä suunnitelmiahan tässä on tehty pitkin viime syksyä ja mennyttä kevättä mutta tämä kesä on nyt sitten sitä aikaa, että kaikki nuo suunnitelmat pitää konkretisoida. Tilannehan on nyt siis se että minä olen saanut virallisen hyväksymiskirjeen Hampurista ja opiskelupaikkani siellä lukuvuodeksi 2015-2016 on pomminvarma. Mieheni on saanut virkavapaan töistä ja tehnyt asiasta paperit ja hänelle on jo palkattu sijainenkin, siispä yhtä varmaa on se että paluuta töihin nykyiseen paikkaan ei enää syyskuusta vuodeksi eteenpäin ole. Hänellä ei ole vielä työpaikkaa Saksassa, sen sijaan armoton paikan etsintä on nyt käynnissä. Tosiasia on kuitenkin se, että me lähdemme, sai hän töitä tai ei. Olemme toki molemmat luottavaisia että jonkinlaista työtä hänelle löytyy, mutta koska ja minkälaista, niin sepä onkin kiintoisaa… Saksan kielen taito on hänellä se kynnyskysymys, joka eniten haittaa työn saantia. Toivon kuitenkin että sitkeys palkitaan ja hänelle löytyy sellainen työ, että hän pystyy elämättämään meidät molemmat :D

Minulle selvisi tässä tällä viikolla se, että en voi saada tälle vuodelle opintotukea kuin yhdelle kuukaudelle. Olin tietoinen että tulorajani ovat lähellä täyttymistään mutta toivoin että tukikuukausia olisi riittänyt edes pari lisää. Toki kun olen ollut kokopäivätyössä koko tämän vuoden niin ei se nyt ihme ole, ettei Kela tässä asiassa anna armoa. En ole itse asiassa edes ihan varma, onko minulla tällä hetkellä voimassa olevaa opintotukipäätöstä, koska en ole yliopiston aikana nostanut lainkaan opintotukea. Taidan kuitenkin varmuuden vuoksi tehdä nyt uuden hakemuksen, se ehditään ehkä hyvällä säkällä vielä käsitellä ennen syksyn hakemusruuhkia. Lisäksi huomasin että ilmeisesti (?) ulkomaiden opintotukeen on tullut muutoksia, koska muistaakseni ennen sai ulkomailla tapahtuvaan vaihtoon korotettua opintotukea, joka taisi olla jotain 700€/kk luokkaa (Suomen tuki n. 500€/kk). Nyt tätä korotettua tukea ei vissiin ole enää saatavilla vaan tuki on samansuuruinen kuin Suomessa opiskellessa. ONNEKSI kaikille Erasmus-opiskelijoille myönnetään Tampereen yliopistolta automaattisesti apuraha, joka on ihan mukavan suuruinen ja saamme sillä hienosti muuttokustannukset hoidettua. Lisäksi, jos mieheni saa töitä, niin aiomme hakea EU:n muuttoavustusta, joka on tarkoitettu EU-maasta toiseen töihin muuttaville. Häätilillämme on vielä lisäksi jonkin verran rahaa matkan jäljiltäkin ja aiomme nuokin loput rahat käyttää sitten tähän toiseen matkaan kohti uutta elämänvaihetta.

Tämän kaiken edellä mainitun lisäksi on vielä sata muuta juttua, jotka pitää hoitaa. Oman asunnon vuokralle laittaminen ja vuokra-asunnon saaminen Hampurista ovat mieheni työn ohella isoimmat jutut. Toivoisin tietysti, että saisimme jonkun kivan asunnon hyvillä liikenneyhteyksillä, mutta kun kaupunki ja alueet ovat outoja niin hyvyyden ja toimivuuden näkee oikeastaan sitten vasta paikan päällä. Melkoisen jännää aikaa tämäkin on, vaikka ruuhkavuosien käsite yleensä liitetäänkin lapsiperheiden elämään niin kyllä väitän että meilläkin tätä ruuhkaa tässä on ihan kiitettävästi :D

Tänään olisi tiedossa iltavuoroa ja pyörällä töihin menoa. Ihanaa, kun on kesä.

-Marianna

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s