Häiden jälkeen

Unelmieni päivä on nyt takanapäin, ja häät ovat onnellisesti ohi. Kunhan saan muutaman viikon päästä kuvat valokuvaajalta, niin lupaan kyllä kirjoitella häistä ihan hullun lailla vielä monen monta postausta! Eilen puoliltapäivin herätessäni tajusin, että omassa kännykässäni ei ole häistä yhden yhtä kuvaa, puhelimeni oli laukussa koko päivän ja ehdin vain vilkaisemaan sitä muutaman kerran ja sitten se akkukin jo loppui. Eipä se menoa haitannut koska tekemistä piisasi sen verran reilusti. Tämän allaolevan kuvan sain Whatsappina ystävältäni Tiinalta, joka on kanssani kuvassa.

wpid-screenshot_2015-05-25-10-38-54.png

Häät olivat unelmieni täyttymys, kaikki sujui täydellisesti, päivä oli ihana ja tunteita täynnä. Nyt olen kyllä aivan superonnellinen juhlistamme ja siitä, että olemme vihdoin naimisissa ♥ Kirkonmeno sujahti kuin pikakelauksena silmieni editse, siihen ihanaan hetkeen ja alttarille asteluun voisin palata vielä vaikka pidemmäksikin aikaa muistelemaan. Oli aivan ihanaa astella isäni käsipuolessa kohti tulevaa miestäni ja nähdä kaikkien rakkaiden ystäviemme hymyilevät kasvot odottamassa meitä. Etupenkissä perheidemme silmät olivat kaikkein kosteimpina ja onnelliset hymyt oli heilläkin kasvoilla :) Nyyhkin koko matkan kirkon ovelta alttarille ja loistava naispappimme puhui niin kauniisti että kyllä sitä oli ihan kunnon pillitys lähellä. Sormusta sovitellessa nenäni vuoti ja tiputin vesiräkäpisaran kädelleni. Romanttista, tiedetään :D

Jumalanpalveluksen jälkeen tunnelma heti rentoutui ja kirkon rappusilla saikin jo tuulettaa ihan kunnolla! Pusujen kanssa piti ottaa pari encorea mutta mikäs sitä noin ihanaa miestä on pussaillessa ;) Hääautonamme meillä oli valkoinen 1965-vuoden Volvo Amazon, isäni lempilapsi. Autossa minä fiilistelin ja mieheni otti taskumatista huikan bestman Villen ollessa (kankeassa) auton ratissa. Juhlapaikalle huruuttelimme sellaisella kyydillä että osa auton perässä killuneista peltipurkeistakin jäi matkan varrelle.

Itse juhlat alkoivat melko sateisessa kelissä mutta tunnelma oli sitäkin lämpimämpi. Illalla keli onneksi kirkastui vallan ihanaksi, onneksi ehdimme sopivasti perhekuvat ottaa vesisateessa… Oluet, siiderit ja booli tekivät kauppansa ja häävalssinkin saimme pienten esivaikeuksien jälkeen juuri haluamanamme ja muutenkin sitten sekä humpattiin että discoiltiin. Bileet jatkuivat totaalisen riehakkaina uuden päivän nousuun asti ja mökillemme pääsimme puoli viideltä sunnuntaiaamuna.

Rouvana olemiseen en ole sen enempää ehtinyt vielä perehtyä, tänään lähdemme matkalle ja koska matkaan vielä vanhalla passillani niin pidän oikean rouva-henkilöllisyyteni vielä salassa ;) Kaunista sormustani olen ihastellut tässä nämä pari päivää sen mitä laukkujen pakkaamiselta olen ehtinyt. Tänään olen vielä hoidellut matka-asioita ja nyt alkaakin lähdön hetki olla pian lähellä :) Huristelemme siis Helsinkiin ja viiden maissa lähtee lento kohti Tokiota. Onneksi lento on suora ja olemmekin perillä Japanissa kahden maissa tiistai-aamuna Suomen aikaa. Olen värvännyt tätini ja ystäväni talovahdeiksi, tiskit on tiskattu ja jääkaappi tyhjätty. Nyt alkaa jo vähän jännittääkin :)

Otin läppärin mukaan ja aion kyllä reissultakin kirjoitella aina mahdollisuuksien mukaan ja yritän saada kuviakin ladattua tänne katseltavaksi :) Eniten varmasti pysytte kärryillä seuraamalla Instagram-tiliäni joko mobiilissa tai tuosta oikealta sivupalkista. Nyt matkalle, connichiwa!

-Marianna

Mainokset

Tahdon

Tahdon, että rakastat minua aina.

Tahdon, että jaksat rakastaa minua silloinkin, kun olen ärsyttävä, veemäinen, kiukkuinen, sairas tai heikko. Tahdon, että uskot suhteemme olevan niin tärkeä, että sen eteen kannattaa aina yrittää vielä kerran. Tahdon, että et usko minua, jos joskus sanon että en rakasta sinua enää. Jos niin teen, niin valehtelen.

Tahdon, ettet koskaan jätä minua. Älä lähde luotani, älä ala reissuhommiin, älä muuta pois. Jos joskus tulee aika, ettet pysty olemaan lähelläni, niin voit lähteä hetkeksi… Mutta lupaa, että palaat luokseni. En kestä olla ilman sinua.

Tahdon rakastaa sinua aina. Tahdon, että vaikka joskus epäröisinkin suhteemme tulevaisuutta, uskoisin kuitenkin että kaiken voi korjata. Miten voisin koskaan löytää ketään, joka olisi minulle lähellekään sinun veroisesi? Tahdon, että näen vaikeiden aikojen, surun, vihan ja sairauden ylitse ja uskon, että huomenna on parempi päivä. Niin sinä minulle aina sanot, kun kaikki tuntuu menevän penkin alle.

Tahdon olla kanssasi aina. Tahdon, että meistä tulee joskus isä ja äiti ja mummo ja pappa. Tahdon kammata harmaita hiuksiasi, jos et itse siihen enää pysty. Tahdon, että kuolet ennen minua. Rakastan sinua niin paljon, etten ikinä voisi jättää sinua suremaan. En tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Mutta jos menemme tästä elämästä jonnekin toiseen paikkaan, niin minulle ainoa oikea paikka on se, jossa sinäkin olet.

Olen saanut elämässäni kaiken, kun olen saanut sinut. Kun tapasimme ensimmäisen kerran, olimme niin kovin nuoria. En silloin vielä tiennyt, mitä elämällä on suunniteltuna meitä varten. Rakastuin sinuun jo tuolloin nuorena, vaikka kuljimmekin välillä eri teitä. Olet ainoa mies, jolle olen sanonut rakastan sinua. Uskon, että meidän tarinamme on kirjoitettu yhdeksi osaksi elämän suurta kirjaa. Näin täydellinen rakkaus, kuin meillä on, ei voi olla sattumaa.

Olen joka ikinen päivä onnellinen ja kiitollinen siitä, että saan olla kanssasi. Kun riitelemme, niin en pysty olemaan sinulle kauaa vihainen. Ajattelen, että koska elämä on niin lyhyt, niin miksi tuhlaisin hetkeäkään turhaan olemalla vihainen sinulle, joka olet minulle kaikkeni?

Rakastan sinua enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Olet aurinkoni, tukeni, rinnalla kulkijani ja rakkaimpani. Kaikkine epätäydellisyyksinesikin olet minulle täydellinen. Kohtelet minua aina hyvin. Et edes suutu minulle juuri koskaan. Kohtelet minua aina kunnioittavasti, etkä koskaan puhu minusta rumasti, et minulle etkä muille. Voin aina luottaa sinuun. Tiedän, että vaikka minä tekisin mitä, niin olisit aina tukenani ja turvanani.

Eilen lupasimme olla toistemme kanssa elämämme loppuun asti. Tuolla matkalla olet parasta seuraa mitä voisin koskaan kuvitella. Ota minua kädestä, kulje kanssani, äläkä päästä irti. Koskaan.

Rakastan sinua.

IMG_20150501_130426

Sekopäämorsian

Terveisiä romukasojen keskeltä!

Meidän huushollissa ei kukaan oikein ole ehtinyt siivoamaan ainakaan viikkoon. Tai no aina välillä jotenkin väkinäisesti yritän mutta sitten tajuan, että pianpa itse sotken pitkin omia jälkiäni…

Häihin on aikaa neljä päivää. Jokohan uskaltaisi sanoa, että kaikki valmistelut on tehty (mitä voi tehdä täällä Tampereella)? Äsken tuossa vielä leikkelin viimeisiä paikkakortteja ja teimme mieheni kanssa istumajärjestyksen. Meillä sen tekeminen sujui yllättävän helposti, meni ehkä 15 minuuttia?! Olin jotenkin odottanut sen olevan paljon vaikeampaa. Tarvittaessa muokkaamme sitä vielä torstaina ja perjantaina mutta uskoisin, että aika pitkälti mennään tällä jonka nyt teimme. Emme alkaneet väkisin tunkemaan toisilleen vieraita ihmisiä samoihin pöytiin, vaan koitimme suurinpiirtein pitää porukat kasassa ainakin niin, että joka pöydässä on kaikille tuttuja tyyppejä. Vaikka aina koulussakin opettajat patistelevat tekemään ryhmätöitä outojen ihmisten kanssa, niin kyllä ainakin meidän häissämme tuttuus viekööt voiton! Ja saahan ja ehtiihän sitä tutustua muihin illan mittaan, vieraisiin pöytiin huutelu olkoon sallittua.

Muuten olo alkaa olla aika töttöröö. Tuntuu, että pääni on nyt totaalisen tyhjä enkä osaa edes ajatella enää mitään. Töissä olen nämä pari päivää vain laskenut tunteja että kunpa pääsisi jo kotiin panikoimaan. Kotona sitte kuljen edestakaisin huoneiden väliä ja siirtelen laatikoita paikasta toiseen. Todella tuloksellista.

Ensimmäinen kunnon vastoinkäyminenkin jo koettiin, kun bändin nokkamies soitti ja kävi ilmi, että he eivät ole harjoitelleet häävalssiamme lainkaan. Kappale ei ole alunperin valssi vaan sitä pitää hieman sovittaa, hyvin valssintahtinen se kuitenkin on. Kirosanojen ja muutaman tiukkasanaisen puhelun ja yön yli nukkumisen jälkeen bändi kuitenkin lupasi, että tämä kyseinen kappale valssiksi saadaan, ja saamme mitä halusimmekin. En missään nimessä halunnut luopua tuosta biisistä ja vaihtaa sitä Metsäkukkiin tai Akseliin ja Elinaan. En ihan vielä paljasta, mikä häävalssimme on, häiden jälkeen sitten :)

Tässä vaiheessa hääsuunnittelua (toivon voivani sanoa, että loppusuoralla) pitää kyllä tunnustaa, että en olisi uskonut omien häideni suunnittelussa meneväni näin pitkälle yksityiskohtiin. Ajattelin niin ottavani rennosti ja heittäväni vähän kukanvarpuja pöydälle ja se siitä (hieman karrikoidusti) mutta kyllä sitä vaan on tullut ilta- ja yökaudet näperrettyä karkkirasioita, selattua ebayta, miettiväni sitä sun tätä yksityiskohtaa ja katseltua pompomin taitteluohjetta. Huoh. Mutta nyt kaikki kyllä näyttäisi toteutuvan oikein nätisti ja ilman hirmuista stressiä, ennemminkin sanoisin että tekemistä on kyllä riittänyt ihan viime metreille asti. Tässä hieman tunnelmiani kuvien muodossa…

11

111

1111

11111

1111111

1111111111111111

 

Kunhan tästä sopasta joskus selvitään naimisiin asti, niin kerron sitten vielä lisää siitä, mitä olisin ehkä tehnyt toisin. Täytyy tietenkin rehellisyyden nimissä sanoa, että toivon etten koskaan enää tule suunnittelemaan häitäni! ;)

P.s. sain tänään muuten lopullisen, virallisen vahvistuksen että Hampuri on hyväksynyt minut vaihto-opiskelijaksi. Jee!!!! Kirjoittelen tästä lisää sitten myöhemmin, kunhan aivotoimintani palautuu häiden jäljiltä.

Nyt kirjan kimppuun ja ajatukset välillä johonkin muuhun aiheeseen. Öitä!

-Marianna

Häävarusteita

Häihin on aikaa 9 päivää. Voihan kääk! Varoitan näin etukäteen, että nyt sitten tämän viimeisen reilun viikon aikana ei kyllä kauheasti muuta ole luvassa kuin hääjuttuja. Niin ja siitä seuraavan kahden viikon aikana sitten häämatkajuttuja. Jos joltakulta on päässyt unohtumaan niin lähdemme heti häiden jälkeen kahdeksi viikoksi Japaniin. Aion ottaa läppärin mukaan ja toivon mukaan postailla myös sieltä paikan päältä mahdollisuuksien mukaan.

Tänään helatorstaina, kun kaikilla oli vapaata, niin pidimme bestmanien ja toisen kaason kanssa pientä strategiapalaveria. Kävimme läpi ohjelmaa ja sovimme tehtäväjakoa. Nyt on juhlien runkokin hyvin hallussa ja (melkein) kaikki tietävät, mitä kukakin paikan päällä tekee. Yritin kuitenkin painottaa porukalle, että otetaan ihan lunkisti vaan, kun papin aamen on sanottu niin sen jälkeen ei mikään ole enää ihan niin tarkkaa. Meidän juhlissamme ei ole tarkoitus kenenkään jäykistellä vaan päinvastoin ottaa rennosti ja pitää hauskaa. Puitteet ovat kasassa ja jos ei mitään erityisiä takapakkeja tule, niin juhlista pitäisi kyllä tulla ihan onnistuneet :)

Männä viikolla olimme harvinaista kyllä koko perhe koolla täällä Tampereella, kun vyöryimme porukalla ostamaan pukuja veljilleni ja isälleni. Minä ja äiti huutelimme mielipiteitä ja veljeni ja isäni sovittelivat. Isäni inhoaa puvun pitämistä sydämensä pohjasta ja hääpäivä tulee kyllä tuottamaan hänelle henkistä tuskaa, kun kamalat puvun housutkin pitää olla päällä koko ajan… Takin sentään saa välillä riisua!

Dressman puku

Dressman puku

Yhyy, kuinka komeilta ja asiallisilta veljeni näissä kuvissa näyttävätkään! Molemmat päätyivät häiden väriteeman mukaisesti navy blue eli tummansiniseen (laivastonsiniseen) pukuun. Erinomainen valinta! Isäni pitäytyi perinteisessä mustassa. Musta on aina muotia.

Dressman puku

Dressman puku

Tänään illalla hääpalaverin jälkeen kävin vielä tädilläni kylässä, koska hänellä on hallussaan tuubi erinomaista korujen kiillotusainetta. 20 vuotta sitten ostettu Pol-kiillotusaine toimii kuin häkä korujen kiillotukseen. Kävimmekin hänen kanssaan hinkaten läpi sekä minun että mieheni sormukset ja minun ja äitini kaulaan tulevat korut.

Molempien, sekä minun että mieheni, nykyiset sormukset eli vihkisormukset ovat valkokultaa. Miehelläni on sileä, pyöreäprofiilinen sormus ja minun kihlassani on timanttihionta eli hionta viisteiksi niin, että sormus kiiltää vaikka kiviä siinä ei ole lainkaan. Vihkisormuksen ostimme vain minulle, ja päädyimme siihen että uusimme mieheni kihlasormuksen myöhemmin. Tuo sormus on ihan hyvä eikä siinä mitään, mutta mieheni on alkanut haikailemaan leveän sormuksen perään. Emme kuitenkaan hanki sitä nyt samaan syssyyn vaan ostamme joskus myöhemmin. Samoin teemme muuten avioehdon suhteen, hoidamme asian kuntoon tuossa vähän myöhemmin kun muista hässäköistä päästään.

Allaolevassa kuvassa rakas tätini Raili hinkkaa korujani ja samalla selittää suu vaahdossa jotain, hah hah. Mehän emme siis kutsu sukulaisia juuri lainkaan, mutta erityisesti äitini puolen tädit olisin kyllä kovasti halunnut kutsua. He eivät kuitenkaan juhliin tule mutta Raili paljasti, että hän oli aiemmin jo aivan tosissaan suunnitellut, että he tätien kanssa tulevat häihin kuokkimaan ja samaan syssyyn olisi sitten liittynyt tätieni miehien toteuttama morsiamen ryöstö mustine rosvojen huppuineen kaikkineen, hah hah haa! Idea kuulosti ihan toden sanoakseni ihan törkeän hauskalta jutulta, mutta tätini eivät sitten lopulta olekaan edes Suomessa saatika hääpaikkakunnan lähistöllä hääpäivänä. Jollei tämäkin sitten ole vain peitetarina…

Korujen kiillotus

Tuo Pol on kyllä todella loistavaa ainetta korujen putsaamiseen, suosittelen lämpimästi!

IMG_20150514_190031

Alla näette säihkyvän kiiltävät koruni. Olisi pitänyt ottaa vielä ennen-kuvatkin, mutta en minä sellaista tajunnut edes ajatella. Voin kuitenkin kertoa että ennen kiillotusta erityisesti sormukset ja tuo sinisävyinen koru olivat kyllä tosi tummuneita. Äitini keltakultasormukset ovat sormessani joka päivä, ja tuo sinisävyinen koru taas on tästä korukasasta kaikkein vanhin minun koruistani.

Kalevala koru

Tämän sinisen korun olen saanut kummeiltani ylioppilaslahjaksi vuonna 2007. Koru on Kalevalan Elämän alku- sarjaa, minulla on setistä tämä ihana kaulakoru ja rannekoru. Kivi on sininen ja sen nimi on kalsedoni. Nämä korut mahdollisesti päätyvät äitini käyttöön hääpäivänäni.

Kalevala koru elämän alku

Nämä allaolevat korut taas tulevat minulle hääpäivänä. Olkoot ne jotain vanhaa-osuus. Koru on tuttu Kalevala korun Vanamo. Olen saanut nämäkin kaikki ylioppilaslahjaksi, sekä vanhemmiltani että eräältä entiseltä ystävältäni. Sarja on mielestäni tosi kaunis ja perinteisyydessään ajaton. Tästä setistä himoitsisin vielä kokonaan vaaleanpunaisista helmistä tehtyä käätyä. Ehkä 1-vuotis- hääpäivänä sitten… ;) Sovimme mieheni kanssa, että emme vaihda huomenlahjoja.

Kalevala koru Vanamo

Näillä mennään, ja loppusuora häämöttää…

-Marianna

Kirkkoharjoitus ja häämeikki

Häihin on aikaa 13 päivää. Stressiä ei vieläkään pahemmin ole, mutta alkaa tulla sellainen pieni kutkuttava jännitys vatsanpohjaan! Kirjoittelin eilen kurjista jutuista elämässäni, läheisten sairaudesta ja poismenosta. Tänään aikaisin aamulla saimme kuitenkin myös ihania, hyviä uutisia, kun eräs erittäin hyvä ystäväni oli saanut esikoispoikansa eilen illalla ♥ Tulin tästä kyllä niin iloiseksi, että omat surut ja murheet jäivät taka-alalle. Toiset syntyvät, toiset kuolevat, ja elämä jatkaa kulkuaan. Oih!

Tänään oli muutenkin tosin hyvä päivä, sillä oli kirkkoharjoituksen aika. Meitä paineli kirkkoon aika iso lössi, kun ”rooleissa olevien” lisäksi molempien äidit tulivat mukaan. Miehelläni on kolme bestmania, minulla kaksi kaasoa, ja näistä olivat paikalla kaikki paitsi toinen kaasoni. Kävimme läpi vihkitilaisuuden kulun ja treenasimme kävelyä (aina liian nopeaa). Testasin myös korkokenkäni ihan oikeassa, tulevassa käyttöpaikassaan ja hyvin kävi kävely! Kunhan eivät hääpäivänä polvet pettäisi alta…

Kihniön kirkko

Varsinaisen vihkimisharjoituksen lisäksi meillä oli palaveri papin kanssa koskien lähinnä papin pitämää puhetta. Hän kyseli meiltä, mitä kunnioitamme toisissamme, millaiset kiinnostuksen kohteet meillä on ja millainen on yhdessäolomme historia. Tuo historia meillä on aika monipolvinen ja pitkä ja oli vähän hankalaa yrittää pukea se järkevään ja julkaisukelpoiseen muotoon! ;) Juttelimme kuitenkin rennossa hengessä ja pappi oli onneksi tosi mukava ja lisäksi miehelleni tuttu. Papin poika ja minun mieheni ovat kavereita ja lapsena viettivät paljonkin aikaa yhdessä. Halusimmekin, että papilla olisi mahdollisuuksien mukaan meihin jonkinlainen side ja näiden vanhojen kaverisuhteiden pohjalta sellaisen onneksi löysimmekin! Lisäksi halusimme naispapin pienenä kannanottona kirkon konservatiivisuuteen (mutta tämä on ihan sivujuonne).

Kotiin palattuamme testasin toista kertaa häämeikkiäni. Meikkaan siis itse kasvoni hääpäivänä. En ole koskaan ollut meikattavana mitään tilaisuutta varten, ja ihan suoraan sanoen en luota siihen, että joku outo ihminen osaisi tehdä minulle haluamani kaltaisen meikin. Olisi ihan eri asia, jos olisin vaikka useasti ollut meikattavana ja vielä jollain yhdellä ja samalla henkilöllä, mutta koska tällaista taustaa ei minulla ole niin päädyin tekemään meikkini itse. Lisäksi paikkakunnalla, jossa naimisiin menemme, ei hirveästi meikkaajista ole tarjontaa joten oma apu, paras apu.

Meikkaan aika vähän noin yleensäkään, töihin laitan meikkipuuterin ja ripsiväriä tai nyt viime aikoina olen ollut töissäkin ihan au naturellina meikittä, koska silmäni ovat olleet tosi kutisevat (taitaa olla pientä siitepöly-yliherkkyyttä+ katupöly). Käytän aina töissä piilolinssejä ja aika paljon kotioloissakin. Minulla on tosi hyvä iho eikä mitään varsinaista peittämistä oikeastaan ole. Silmäpusseja ei ole, silmänaluseni eivät ole tummat eikä minulla ole finnejä. En ole koskaan käyttänyt meikkivoidetta. Siispä meikkipohja tulee olemaan melko kevyt, eniten panostan silmämeikkiin.

Esitelläänpä ensin meikit. Muutamia vanhoja luottotuotteita otan mukaan häämeikkiin mutta viime viikolla kävin aika reilulla kädellä täydentämässä meikkivarastoani Sokoksella ja tivasin kosmetiikkaosaston myyjältä kaikki heruvat vinkit tuotteista ja niiden käytöstä.

Häämeikit

Tuotteet ovat siis:

Lumene Wild Curl waterproof musta ripsiväri

Lumene Blueberry intense musta eyeliner

Lumene Wild rose huultenrajauskynä sävy 6

Lumene Miracle lip sorbet huulikiiltokynä, sävy 14 Aamun raikkaus

Rimmelin luomiväripaletit, sävyt Beauty space ja Orion

LÓreal Studio secrets professional meikin pohjustusvoide

Dermosil aurinkopuuterikuulat

Meikkipuuteri (ei kuvassa) MaxFaxtor Facefinity sävy Porcelain

Kulmakynä (ei kuvassa) Lumene blueberry eyebrow pencil sävy 2

Häämeikit

Kauniina tavoitteena olisi tehdä tasainen mutta kevyt meikkipohja, smoky eyes- silmämeikki ja huulet persikkaisen punaisiksi. Katselin silmämeikin osalta videoita YouTubesta, tavasin meikkiblogien ohjeita ja luin luomiväripalettien taustatekstejä ja -ohjeita. Ainakin teoriaperusta oli kunnossa joten lähdin tänään kokeilemaan meikkiä, tämä oli tosiaan nyt toinen kerta ja onnistui jo huomattavasti ekaa kertaa paremmin.

Voin muuten kertoa että on todella vaikeaa saada meikistä hyviä kuvia. Ei oikein tiedä että millaisessa valossa sitä olisi paras olla, joten kokeilin sekä luonnonvalossa ikkunan äärellä että keinovalossa. Mutta, tässä tulokset: (p.s. tein meikin nyt illalla, mutta ripsiväri on aamun jäljiltä. Lupaan hääpäivänä harjata ripseni paremmin ;)

Smoky eyes

Häämeikki

Tuntui meikatessa, kuin olisin sutinut luomiväriäkin ihan kilokaupalla, mutta ei meikki ainakaan valokuvissa ollenkaan överiltä näytä, vai mitä?!

Häämeikki

Huulipunaa käytän todella harvoin, mutta häihin halusin erottuvan ja heleän sävyn. Tuosta meikkikasa-kuvasta näkyykin, että huulikiiltokynän hylsy on melko oranssin porkkanainen, mutta huulilla kyllä kauniin vaalean persikkainen, tässä alla olevassa kuvassa se näyttää jopa tosi pinkiltä.

Smoky eyes

Nyt toivoisin mielipiteitä, ruusuja ja risuja. Onko liikaa? Vai liian vähän? Näytänkö vahanukelta? Vielä ehtii vaikuttaa häälookiini, erityisesti häihin tulijat, kertokaa pelästyttekö minua vai näyttääkö hyvältä? ;)

-Marianna

 

Hääjärjestelyt

Häihin on aikaa 24 päivää. Tässä kohtaa varmaan kuuluisi huutaa apua? Kävimme eilen ostamassa miehelleni paidan ja katsomassa kenkiä. Popot jäivät vielä kauppaan mutta paita löytyi. Oli muuten todella hyvää palvelua Koskikeskuksen Petrifun- paitakaupassa, asiantunteva myyjä osasi kyllä hommansa ja kertoi mielipiteensäkin reippaasti. Tällaisissa asioissa sitä usein juuri kaipaakin osaavaa myyjää, mutta silloin jos itse on ostamassa kesätoppia niin myyjän kysely saattaa tuntua jotenkin vaivaannuttavalta… Mutta ostimme siis tosiaan paidan, mieheni menee vihille ihan omassa tummassa puvussaan. Ostamamme paita on hyvin himmeän vaaleansininen, ehkä jopa hiukan harmahtavaan taittava. Tykästyimme molemmat ensin helmenharmaaseen paitaan, mutta siitä kaikki saatavilla olleet paidat olivat mitoitukseltaan miehelleni liian leveitä. Hänet tuntevat saattavat ehkä hieman yllättyä, että mieheni onkin slim-mittainen? :D Ainakin Petrifunin luokituksella. Solmiota emme ostaneet vielä, mutta tulossa on siis sekä miehelleni että toivottavasti bestmaneille ja isillemme navy blue kraka. Petrifunin myyjä vielä kehui, kuinka vaaleansininen paita ja tummansininen solmio toivat mieheni silmien sinisyyden kauniisti esiin, niisk sentään kyllä hän näyttikin niin komealta! Puku se vain tekee miehen…

Kävin viikonloppuna sopimassa kukkakaupassa floristin kanssa kukka-asiat kuntoon. Kukkakattaus on siis seuraava: minulle kimppu vaaleanpunaisista pioneista, miehelleni, bestamaneilla ja vanhemmillemme valkoinen neilikkaviehe rintaan. Minulle ja kaasoille vaaleanpunaiset neilikat hiuksiin, vieraspöytiin valkoista ja vaaleanpunaista neilikkaa isoilla vihreillä lehdillä ja ruokapöytään valkoiseen painottuva asetelma, johon kukkien laji on vielä hieman auki. Kirkkoon emme varmaankaan vie lainkaan omia kukkia, koska kirkossa on jo talon puolesta omat kukat ja lisäksi koska olemme kirkossa niin pienen ajan, niin katsoimme äitini kanssa että ehkä siihen kirkon koristeluun emme nyt käytä aikaa ja vaivaa. Ihan suoraan sanoen minulle tuo itse vihkimisosuus ei puitteiltaan ole niin tärkeä, tottakai itse vihkitoimitus on koko jutun ydin mutta muuten olen enemmänkin keskittynyt hääjuhlan suunnitteluun. Kirkkoharjoitus on ensi viikolla ja siellä sitten selviää vielä yksityiskohdat koko touhusta. Niin ja koekampaukseni on samana viikonloppuna. Hommat menevät eteenpäin kuin juna!

Olen tässä loppumetreillä huomannut, että oikeastaan eniten aikaa on vienyt koristelun suunnitteleminen. Viimeisen kuukauden olen tehnyt lähes pelkästään koristus/kattaus/kukkajuttuja. Askartelut ovat hyvällä mallilla, pöytätötteröitä jo kiva kasa ja suolakurkkujen syöntikin edistyy sitä tahtia, että saamme kukille purkit ajoissa ;) Nyt alkaa jo mieleen putkahdella sellaisia ei-niin-tärkeitä juttuja, kuten lautasliinan taitteluja ja astiakärryn lykkimissuunnitelmia. Ehkä tämä tarkoittaa, että aivokapasiteettiani on vapautunut stressin aiheista pienemmillekin jutuille? :D

1-Wordpress1

Häiden lisäksi meillä on nyt muutenkin ollut stressiä ihan hitosti. Kaiken juhlien järjestelyn ohella olemme molemmat saaneet murehtia perheenjäsenistämme ja heidän voinnistaan. Nyt yritämme vain pysyä positiivisina ja tsempata, vaikka murheet välillä varjostavatkin hääjärjestelyjä. Toivomme tällä hetkellä kovasti, että kaikki tärkeät ihmisemme pääsevät häihin ja ovat hyvässä kunnossa ♥ Häät kuitenkin tulevat ihan pian ja kun kyse on kerran elämässä tehtävästä ihanasta jutusta niin tottakai sitä toivoisi, että tuona juhlapäivänä kaikki olisi täydellistä. Tällä hetkellä muuten vieraslistalla on ilmoittautuneet-sarakkeessa vain kaksi EI-lokeroa! Ihan mahtavaa, että lähes kaikki kutsutut ovat tulossa! Odotan hirmuisella innolla juhlia ja tässä loppukirin häämöttäessä alkaa jo se häämatkakin kutkuttaa :) Kun vielä jossain välissä ehtisimme mieheni kanssa istua alas ja tehdä vähän matkasuunnitelmaa, ettei ihan ellun kanoina lähdettäisi reissuun… Matkalaukku saapui postissa eilen, joten edes jotain olemme reissun eteen tehneet ;)

Vappukin on tulossa viikonloppuna ja sinne on suunnitelmissa ainakin pientä grillailua ja ystävien tapaamista. Siihen asti, mukavaa viikkoa kaikille!

-Marianna

Polttarit osa 2

Näin harmaana sadepäivänä, kun polttareista on reilu kuukausi ja häihin enää neljä viikkoa, sain vihdoin tehtyä tämän polttareiden loppuilta-postauksen. Kaipasin tänään hiukan piristystä elämään ja näiden kuvien katselu kyllä sai hyvän mielen aikaan :) En ole käsitellyt enkä muutenkaan mitenkään sensuroinut näitä kuvia. Kaikki tunnelmat esitellään tässä siis juuri sellaisessa huuruisuudessaan kuin ne tapahtuivatkin ;) Polttareiden ekan osan voit tsekata täältä. 

IMG_0714

IMG_0718

Ensimmäiset polttarivieraat alkoivat osoittaa hyytymisen merkkejä kuuden maissa ja lähtivät kohti Turkua.

Sadun sekavalta saunalta lähdimme siis kuuden maissa autoilla kohti keskustaa. Ei-niin-ihana saunaemäntämme oli mennyt minulle hieronnan aikana möläyttämään, että menemme illaksi hotelliin (thanks Satu!). Olin vähän ihmeissäni että miksi menemme hotelliin, mutta matkalla Hatanpään valtatiellä aloin kyllä aavistella että suuntaamme kohti lempiyökerhoani Ilvestä, joka on siis osa Sokos Hotel Ilvestä keskellä Tampereen keskeisintä keskustaa.

IMG_0722

Ilmeeni, kun tajusin että menemme Ilvekseen :D

En vielä aulassakaan jotenkin uskonut, että jäisimme todella hotelliin yöksi! En ihan olisi uskonut, että tyttöjen budjetti venyy moiseen enkä tosiaankaan ollut osannut odottaa ylipäätään saavani yösijaa hotellista. Tsekkasimme itsemme kuitenkin sisään, meille oli varattu kolme hotellihuonetta, yöksi jääjiä oli yhteensä viisi. Tampereella ja lähistöllä asuvat kömpivät yöksi kotiin ja minä sekä kaasoni ja pari kaukomatkalaista jäimme siis Ilvekseen.

IMG_0726

Seiloripuku oli päällä vielä hotelliin tullessamme, mutta vaihtui myöhemmin bilevetimiin.

IMG_0728

Ilveksen ikkunasta oli kyllä hienot näkymät Tampereelle!

IMG_0729

Sain meikin ja kampauksen kaasoni Outin tekemänä :)

IMG_0736

Maybe it´s Maybelline?

IMG_0747

Juttua piisasi kaikilla…

IMG_0749

..ja välillä jotain vakavampaakin(?)

Sullouduimme kaikki minun ja Outin huoneeseen, ja minua meikattiin ja puunattiin jonkin aikaa vessassa. Muu porukka tälläytyi huoneen puolella ja valmisteli seuraavaa ohjelmanumeroa. Pelasimme porukalla pullonpyöritystä, joka oli öhh aika mielenkiintoista! ;) Lisäksi sain tehtäväksi harjoitella ja yhdistää suomen- ja saksankielisiä lauseita, joita tulisin tarvitsemaan syksystä alkaen kun muutamme mieheni kanssa Hampuriin. Lauseissa oli monta käyttökelpoista ja arjessa toimivaa fraasia, mm. ”kulta, tottakai saat katsoa jääkiekkoa koko illan ja juoda kaljaa kavereiden kanssa” Voin kuvitella käyttäväni tätä sanontaa todella usein! :D:D

IMG_0741

Jollen vielä maininnut, niin selfiekeppi on maailman paras kapine.

IMG_0745

Lauseiden yhdistelyä

IMG_0758

”Kun mulla on tiettekste…”

IMG_0759

”..niin sikana näitä hyviä juttuja, että itteäkin vaan naurattaa!”

Kunhan tarpeeksi kauan olimme höröttäneet huoneessa ja pohjustelleet baariin lähtöä, niin aloimme virittäytyä siirtymään alakerran yökerhoon. Sitä ennen piti vielä ottaa vähän yhteiskuvia ja muita… Sain olalleni tuollaisen hauskan Bride to be- eli tuleva morsian- nauhan, joka herätti kyllä hilpeyttä ja keräsi katseita baarissa. Onneksi kuitenkin asusteenani oli vain tällainen hillitty ja hauska juttu, en ehkä olisi halunnutkaan mitään ”hassua” peruukkia, apinapukua tai muuta kostyymia! :D

IMG_0773

IMG_0776

IMG_0779

”Otetaan morsiamesta ja kaasoista joku hyvä kuva!” Joo justiin…

IMG_0786

Baarihissiä odotellessa

Ennen varsinaiseen night clubiin siirtymistä kävimme vielä ottamassa muutaman drinksun ja pientä suolapalaa Sokos hotellin alakerran Amarillossa.

IMG_0788

IMG_0792

Yökerhoon päästäksemme tarvitsimme vielä hieman näyttelijänlahjoja ja muutaman valkoisen valheen, jotta pääsimme jonon ohi. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja olimme lopultakin bailaamassa! Tehtäviltä en säästynyt vieläkään vaan minulle iskettiin käteen korttipakka, jonka korteissa oli kaikenmoisia baariin sopivia hauskoja tehtäviä. Jotkut suoritin, jotkut en, ja osa meni muullekin seurueelle suoritettavaksi ;) 

IMG_0794

Tanssi jonkun vanhemman häiskän kanssa, sanoo tämä. No ainakin kaksi polttaritytöistä on minua vanhempia ja tanssin heidän kanssaan, riittääkse?

IMG_0798

Kosketa nenää jalallasi ja tanssi robottitanssia. En tehnyt kumpaakaan :D

Kreisibailasimme puoli kolmeen saakka ja minulla oli ihan törkeän hauskaa ja hyvä meno. Oli ihanaa vain heittäytyä ja bilettää ja pitää hauskaa! Vielä hauskempaa oli sukeltaa suihkun kautta pehmeisiin lakanoihin ja nukkua siellä hyvät unet tietäen, että mitään jälkiä ei tarvitse siivota itse eikä sänkyä edes pedata ;) Aamulla kömmimme porukalla vielä aamupalalle hotellille, ennen kuin suuntasin ruusukimpun kera kotiin.

Polttarit olivat ikimuistoinen, ihana ja superhauska kokemus kaikkien tärkeimpien ystävieni kanssa. Nautin joka ikisestä hetkestä ja kyllä vain olivat poskipäät vielä sunnuntainakin hymyilemisestä kipeänä. Onneksi (sattumalta) minulla alkoi talviloma tuosta polttariviikonlopusta, joten heti seuraavana päivänä ei edes tarvinnut ryömiä töihinkään.

Tuhannet kiitokset teille tytöt tästä ihanasta viikonlopusta ja isosta urakasta, love you girls ♥

IMG_0770

-Marianna