Grilliruokaa vegaanisti

Hou hou hou, kesä alkaa olla lopuillaan ja varmaan sitä myöten tämä pikku blogiloma myös :) Suomeen asettuminen on sujunut hyvin ja nyt voisi tämän kirjoittelunkin suhteen palata arkirytmiin. Kesällä on tullut touhuiltua kaikkea pientä, ja tänään on sitten suuresti odotetun loman ensimmäinen päivä. I H A N A A.

Järjestimme mieheni kanssa pienet kotiinpaluupirskeet viime viikonloppuna. Alunperin tarkoitus oli kutsua vähän isompikin joukko väkeä ja kutsuttiinkin, mutta kesällä kaikki ovat tosi kiireisiä joten joukko supistui alle kymmeneen. Mutta kun väki väheni niin pidot ehkä sitten paranivat?! Ainakin meillä oli todella hauska ilta, terassillakin tarkeni istuskella vaikka päivällä vielä näytti että sataakohan koko ehtoon.

Ruokalistan suhteen olin tehnyt suuria suunnitelmia jo viikkokaudet, halusin tarjota kerrankin jotain vähän erilaista ainaisten mustikkapiirakoiden ja tomaatti-kurkku-paprika- salaatin lisäksi. Nekin ovat kyllä hyviä (kuka ei tykkäisi mustikkapiirakasta??!) mutta kun oli tulossa vähän enemmän väkeä niin ajattelin antaa luovuudelle tilaa. Lisäksi pienestä vierasporukasta löytyi niin vegaaneja (eivät siis syö mitään eläinperäistä), laktoosi-intolerantikkoja kuin keliaakikkokin joten pientä haastetta alkoi olla ruuanlaitossa.. Yritän aina parhaani mukaan ottaa vieraiden erityisruokavaliot huomioon, on tylsää jos muut syövät täytekakkua ja keliaakikolle on kuivia keksejä.

Ruokalista muotoutui lopulta seuraavasti:

-Makkaraa (tosi monet ihan tavalliset makkarat ovat gluteenittomia ja laktoosittomia)

-Salaattia jossa lollo rossoa, paprikaa, punasipulia, punakaalia, tomaattia ja kurkkua

-Itse tehtyä guacamolea

Punasipulihilloketta

-Paahdettua munakoisoa

-Lohkoperunoita ja -bataatteja

-Itse tehtyä vegaania perunasalaattia

vegaani grillaus

vegaani grillaus

vegaani grillaus

Lihaa ei vegaanien vuoksi tarvitse jättää pois ruokalistalta, koska makkarat eivät ole minkään muun ruokalajin seassa. Vegaanit voivat sitten vain jättää sen pois lautaselta, munakoiso oli tavallaan makkaran korvike tässä menussa.

Punasipulihillokkeeseen sain idean häistä, joissa olimme vieraana muutama viikko sitten. Siellä tätä lisäkettä maistoin ja se oli tosi hyvää, eikä ohjekaan ollut vaikea. Käytin keittämiseen punaviinietikkaa värin vuoksi, ilmeisesti valkoviinietikkakin käy. Tein vahingossa vähän turhan vetistä hilloketta, mutta valutin lopuksi sössön suodatinpaperin läpi ja sitten koostumus oli täysi nappi. Tein hillokkeen valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta se ehti vähän maustua jääkaapissa. Tätä täytyy kyllä kokeilla joskus vaikka joulupöytään, lihan lisukkeena hilloke maistuu mainiolta.

Lisukkeista lisämaininnan ansaitsevat myös guacamole ja perunasalaatti. Guacamoleen olen innostunut vasta tässä viime vuosina, sehän on tosi helppo ja nopea tehdä itse. Sen verran omia vinkkejäni antaisin, että avokadoa ja sipulia ei kannata mössötä liian hienoksi, muuten guacamole menee jotenkin vetiseksi. Jos vain avokado on sopivan kypsä niin vaikka haarukalla muussata se, ja sipulin rouhiminen vain kevyesti joko monitoimikoneella tai vastaavalla tai puukolla. Minä käytin tähän ja sataan muuhunkin hommaan Tupperwaren yrttileikkuria, joka on kyllä maailman paras vehje. Guacamolen teen yleensä aika lähellä tarjoiluhetkeä, koska avokado alkaa nopeasti tummua.

Itse tehty perunasalaatti on tosi hyvää, joskus tulee tehtyä eilisistä ylijääneistä perunoista tätä herkkua. Yleensä käytän kastikkeena kermaviiliä, mutta vegaaniksi tehdessä piti vähän soveltaa. Perunasalaatinhan voisi muutenkin tehdä majoneesipohjaisena, mutta minä en ole niin majoneesimössöjen ystävä koska ne ovat kovin rasvaisia. Nyt kuitenkin käytin X-tran kasvipohjaista majoneesia ja ihan hvyä perunasalaatti siitäkin tuli :) Laitoin siis perunan lisäksi suolakurkkua, sipulia, ruohosipulia, sitruunamehua ja majoneesia+ suolaa ja pippuria. Omaan makuuni pidän edelleen silti kermaviilipohjaisesta enemmän, mutta hyvää tämäkin oli.

Illan ruokahuipennus oli vegaani-laktoositon-gluteeniton täytekakku. Tämä leipomus vaati eniten taustatyötä ja kaupassa haahuilua. Pohjan ohje on lopulta otettu Kamomillan konditoria-blogista. Tein tuon ohjeen kaksinkertaisena kahdelle uunipellille ja vielä siten, että toiseen pohjaan lisäsin väriksi kaakaojauhetta. Näin sain nätin kaksivärisen kakkupohjan :) Taikina suositeltiin paistettavaksi pellillä litteänä ison pyöreän vuoan sijaan, koska gluteeniton ja munaton taikina ei kohoa niin hyvin kuin tavallinen. Kuohkeutta ja sitkoa kakku sai sokerikuitu ksantaanista, jonka käyttö oli helppoa ja pohjan rakenteesta tuli todella hyvä, joustava ja napakka. Jauhoina käytin Sunnuntain gluteenitonta jauhoseosta.

vegaani täytekakku

vegaani täytekakku

Täytteeksi keitin tuoreistä päärynöistä hilloa ja lisäksi vatkasin kookoskermasta suklaamoussen. Päärynähillo olisi saanut olla vähän paksumpaa, minun hilloni oli aika notkeaa ja sitä ei pystynyt laittamaan kuin ohuen kerroksen. Ensi kerralla siis paksumpaa, niin päärynä maistuu enemmän. Kookoskerma taasen oli minulle ihan uusi tuttavuus, mutta todella hyvä sellainen! Kermasta tuli todella kuohkeaa ja ihanan silkkisen sileää. Kookoksen maku ei ollut liian pistävä (en ole mikään suuri kookosfani), ja lisäksi kaakaojauhe peitti sitä entisestään. Kylmänä kun vispasi suoraan purkista, niin rakenteesta tuli aivan mainio.

Kakun päälle sitten laitoin Plantin kauravispiä, jota löytyi Prismasta. Myös Kamomillan konditoria-blogissa tämän makua kehuttiin, ja hyvää se olikin. Niin ikään rakenne oli erinomainen ja pursotus helppoa. Koristeeksi kahden kermajutun lisäksi laitoin vadelmia, niihin glaseeraus kasvipohjaisella hyytelösokerilla (tavallisessa on liivatetta) ja vielä pienet kermatupsut ympärille valumista estämään. Voilá!

vegaani täytekakku

vegaani täytekakku

vegaani täytekakku

vegaani täytekakku

Ruuat ja herkut kävivät todella hyvin kaupaksi, ja erityisesti täytekakku onnistui hienosti ja keräsi kiitoksia. Olin itse eniten yllättynyt siitä, miten hyvin vegaanituotteita on tarjolla, tarkoittaen siis näitä maitopohjaisten juttujen korvaajia kuten kermoja ja vispejä ym. Gluteenittomasta ruuasta minulla on enemmän kokkauskokemuksia, mutta ksantaania en ollut ennen käyttänyt koskaan. Nytpä on sitäkin purkillinen hyllyssä. Ei voi kuin suositella näitäkin kaikkia ohjeita ja tuotteita vain kokeilemaan rohkeasti! Jos on muita kokemuksia vaikka näistä vegaanikermoista, niin kuulisin mielelläni :)

-Marianna

Mainokset

Runebergin tortut

Aamulla Suomen uutisia selaillessa huomasin, että vähän joka nettisivulta, Instagramista ja Facebookista pomppasi esiin sama päivän päähenkilö: Runebergin torttu! Sain jonkun ihme leivontainspiraation saman tien ja ei kun kaupan kautta leipomaan. Tykkään hirveästi leipomisesta ja jos ei vaaka näyttäisi muuta, niin taiteilisin jotain hyvää pöytään vaikka kerran-pari viikossa… Yritän kuitenkin pitää jonkinlaista kuria, ja säästän leipomiset erityistilaisuuksiin. Kuten nyt, kun on tämä minulle henkilökohtaisesti, öö, todella merkittävä runollisuuden ylistyksen päivä (tai ei).

IMG_5476

IMG_5475

Vaikka Iltalehti ei normaaleissa oloissa ikinä tarjoa juuri mitään järkevää sisältöä (silti luen sen nettisivuja joka päivä), niin tänään kyllä lehti osui jackpotiin tällä Runebergin torttu-ohjeellaan. Kuten aina, oioin leipomisessa vähän mutkia. Osan siksi, että en lukenut ohjetta kunnolla ennen kauppaan menoa, ja osan siksi että en löytänyt kaikkia aineksia. Mantelijauhetta en tajunnut ostaa, ja pipareita taas ei meidän lähikaupastamme löytynyt. Arvelen, että niitä on kyllä Saksassakin saatavilla mutta ei ehkä tuossa kaupassa ja tähän vuodenaikaan. Tyydyin siis kompromissiin ja tuollaisiin voikekseihin, joista tuli oikein mukava maku! Tykkään kyllä näistä tortuista, mutta koska en ole mikään piparkakkufani muutenkaan niin ”oikeiden” keksinmurujen puuttuminen ei haitannut. Mantelijauheen korvasin kaksinkertaistamalla keksimurun määrän.

Manteliesanssia sentään tajusin ostaa. En muista yhtään, mitä olen ennen näihin kakkusiin mantelin maun tuomiseksi laittanut, koska näitä makutippoja en ole ennen ostanut. Varmaan jotain kuivamaustetta? Jotenkin innostuin näistä tipoista ihan täysin, ja ostin jopa rommiesanssiakin karvasmantelin lisäksi. Lisäaineet tappavat-puolue voi minun puolestani olla hiljaa, näihin runebergeihin tuli makuaineita yhteensä ehkä viisi tippaa. Haju oli luonnollisesti aivan kauhea, mutta toisaalta olen sitä mieltä että Runebergin tortuissa kuuluu olla se karvasmantelin maku, tai muuten ne maistuvat aika tavallisilta muffinseilta (erityisesti koska skippasin kostutuksen ja piparit). Noista rommiputkiloista tuli kyllä varsin elävästi mieleen hammashoidon puudutusampullit! Hahaa, toivottavasti maku ei ole ihan yhtä kamala kuin niissä ;)

IMG_5477

Suuret kehut menevät ensinnäkin siis Iltalehdelle ja toisekseen minulle itselleni, koska tortuista tuli ihan täydellisiä ja superhyviä. En muistanut ollenkaan, että nämä leivonnaiset pitäisi kostuttaa, mutta en pidä muhevuutta ja kosteutta niin suurena juttuna että olisin alkanut kaapia kuorrutetta pois ja tekemään hommaa uusiksi. Liian kuivia näistä ei joka tapauksessa tullut, päinvastoin erittäin meheviä. Nuo värikkäät silikoniset muffinsivuuat olen muuten saanut joskus työkavereiltani läksiäislahjaksi vaihtaessani työpaikkaa. Kiitos vaan Terski ja Erska ja muut! :)

Blogiin muokatut2

-Marianna

Eri maiden ruokalajeja maistelemassa

Eilen oli vuorossa Erasmus-opiskelijoiden international dinner eli kansainvälinen illallinen. Paikalle saapuessani olin aika ymmälläni, koska opiskelijoita oli paljon, paljon enemmän kuin aiemmissa tapahtumissa ja koulun sali pitkine pöytineen aivan täynnä. Kävi ilmi että mukana oli myös edellisen lukukauden Erasmus-porukkaa, yhteensä meitä oli lähes kaksi ja puoli sataa. Jokainen oli tuonut yksin tai maamiestensä kanssa kimpassa oman maansa ruokia ja juomia, ja niitä sitten katettiin notkuvaan ruokapöytään. Minä olin ollut jo kaukaa viisas ja kantanut tuomiseni (salmiakit, ruissipsit ja Fazerin sinisen) Suomesta. Eräs toinen suomalainen oli hakenut lakuja merimieskirkolta ja siellä oli ollut aika kallista. Pitää kuitenkin itsekin mennä siellä käymään kunhan ehdin.

Ohje-sähköpostissa meitä oli kehotettu tekemään jonkinlainen lappu tai esittely tuomastamme ruuasta. Tätä harmillisesti kyllä kaikki eivät olleet tehneet, ja olikin vähän epäselvää välillä että ensinnäkin mitä lautaselle ottama ruoka oli, saati mistä maasta se oli. Jotkut syömiset olivat niin erikoisen näköisiä, että en edes tiennyt oliko kyseinen ruoka suolaista vai makeaa. Eipä silti, ei varmaan salmiakistakaan ihan kaikille ulkonäön perusteella käynyt ilmi, että miltä se maistuu.

IMG_4739

Missähän välissä ja opiskelijasolujen keittiöissä ihmiset olivat nämä kokanneet?

IMG_4742

IMG_4743

Tsekatkaapa keskellä, noissa kertakäyttömukeissa on Tobleronesta tehtyä suklaamoussea. NAMI!

Yritin sivusilmällä katsella ihmisten lautasille, että kuinka suomalaiset syötävät tekivät kauppansa. Ruissipsit näyttivät maistuvan aika monelle, kun taas salmiakit jäivät useilla lautasen reunalle. Yksikin tyttö (en tiedä mistä maasta) mätti lautaselleen ainakin kymmenen salmiakkikarkkia ja taisi syödä niistä vain yhden, hah hah. Ranskalainen kaverini Louis taas tuli oikein erikseen minulle selittämään salmiakin maistamiskokemustaan: ”niin monia makuja tuli suuhun samaan aikaan!” Kaipa sen niinkin voisi esittää, itse on niin tottunut ja rakastunut salmiakin syöntiin että ei osaa enää katsoa asiaa ulkopuolisen silmin.

IMG_4741

Nämä monsterinaama-kakkuset olivat tanskalaisten tekemiä.

IMG_4740

Bretselit ja leivät, saksalaisia tietenkin.

IMG_4744

USA:n poikien mielestä jelly shotit eli hyytelöpaukut ovat ilmeisesti perinteistä opiskelijaruokaa :D

Ruuat olivat pääasiassa todella hyviä. Ihmiset olivat selvästi nähneet vaivaa niiden eteen, minä toin ihan vain valmista kaupan kamaa mutta aika moni oli kokannut tai leiponut ties sun mitä, joku oli jopa valmistanut häränliha-chiliä joka oli tosi maukasta. Meksikosta oli jonkinlaista maito-ananasjuomaa ja venäjältä tietenkin vodkaa :D Espanjalaiset toivat ämpärikaupalla sangriaa ja sitä näytti paljon bileissä menevänkin. Minä olin autolla liikenteessä joten skippasin sekä vodkan, sangrian että jälkipelit irlantilaisessa pubissa.

IMG_4746

Oma kootut metkut-lautaseni näkyy yllä. Kasasin siihen ainakin omenapiirakkaa, baklavaa (ainakin luulen, että tuo vasemmanpuoleinen on sitä?), mandariini-vaniljatorttua, jotain leivän tapaista, härkächiliä ja vielä muutamaa juttua, josta en tiennyt maistamisen jälkeenkään, että mitä se oli. Ehkä sitä kazakstanilaisten kasvissössöä sitten?

Tällä illallisella lensi saman tien romukoppaan se terveellisempi elämän, josta eilen mainitsin :D Haha, noh menkööt tämän kerran. Tänään söin ihan kiltisti kanaa ja riisiä :)

-Marianna

Tikka Masala

Kävin ensimmäisen kerran intialaisessa ravintolassa muistaakseni ööh… toissakesänä(?) partiokamujeni kanssa. Siitä eteenpäin olen ollut ihan in lööv intialaiseen ja sinne päin menevään ruokaan. Meillä on mieheni kanssa vähän semmoisia kausia, jolloin take away-ruokaa tulee haettua vähän turhankin usein. Olen ihan totaalisen kyllästynyt kebabiin ja subwayhin ja olemmekin sitten laajentaneet ruuan noutosädettämme keskustaan asti. Sieltä sitä nyt saa ihan mitä ikinä mieleen tulee, mutta eniten käytämme tällä hetkellä nepalilaista ravintola Katmandua, jossa hinta-laatusuhde on todella kohdallaan. Itse ravintola ja sen nettisivut ovat melko vaatimattomat mutta ruoka on vain niin mm-mm-mmm! Minä päädyn oikeastaan aina kanaruokaan, ja kun jonkun aikaa listaa plärää läpi niin ne omat suosikit alkavat muodostua, ja minulla se taitaa olla tämä perinteinen tikka masala. Käsittääkseni tikka tarkoittaa juurikin kanaa?

Aina sitten joskus mielenhäiriössä saan superhyviä idiksiä kuten sellaisia, että voisin itsekin yrittää valmistaa jotain ravintolassa syömääni ruokaa. Aina nämä yritykset eivät ihan onnistu mutta tikka masalan kohdalla olen saanut napakympin jo kaksi kertaa! :) Tähän ruokaan ainekset löytyvät ihan normi kaupasta, hankalin saattaa olla tuore inkivääri. Mutta kyllä sitäkin jo aika pienistä kaupoista taitaa saada. Reseptin kaivelin ihan vain jostain netin uumenista, uskallan sen jakaa tässä vaikka se ei omani olekaan. En usko että tällaiseen perinteiseen ruokalajiin kellään on mitään erityisiä tekijänoikeuksia, joten tässä resepti:

  • 400g kanan rintafileitä
  • 2x 400g tomaattimurskaa
  • 2 rkl tomaattipyreetä
  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 1 noin 4 cm pala tuoretta inkivääriä
  • 1 tl chilijauhetta
  • 1 tl juustokuminaa
  • 1 tl suolaa
  • 2 dl turkkilaista jugurttia
  • 2 rkl öljyä
  • lisäkkeeksi riisiä

Teen tämän annoksen aina tuplana, vaikka jo yksinkertaisenakin tästä riittää syötävää kahdelle tosi hyvin. Ruokalajina tämä on aika työläs, keittiössä vierähtää helposti pari tuntia, ainakin kun minä teen tähän kylkeen aina myös naan-leipää. Tätä ohjetta olen itse muuttanut sen verran että en käytä tomaattipyreetä (en ihan ymmärrä miksi se tähän kuuluu tuommoisena määränä) ja kanan rintafileiden sijaan käytän sisäfilettä. Öljynä olen käyttänyt oliiviöljyä tai rypsiöljyä ja riisinä asiaan kuuluvasti basmatiriisiä. Sellaisen huomion olen tehnyt, että tuota tomaattimurskaa ei tosiaan yksinkertaiseen annokseen tarvitse laittaa 800g:aa. Minä laitan tupla-annokseen tuon verran ja se on ihan sopiva. Ja muuten vinkkinä, että täältä löytyy hyvä kikka inkiväärin kuorimiseen!

Ensin raastetaan inkivääri, pilputaan sipuli ja valkosipuli. Nämä kuullotetaan öljyssä mausteiden kera. Juustokumina on näistä mausteista minun nenääni se, joka tekee tuon ”itämaisen” tuoksun. Sipulia tulee tähän melkoinen kasa, erityisesti kun tekee tupla-annoksen kuten minä. Tuore sipuli välillä ärsyttää vatsaani mutta näin kypsennettynä ei.

1-IMG_4572

1-IMG_4573

Kana palastellaan ja paistetaan ei-ihan-umpikypsäksi. Kastiketta haudutetaan niin kauan, että loput kypsyvät siinä ja missään nimessä paloihin ei saa tulla kovaa kuorta vaan lihan tulee pysyä mehevänä ja mureana (tämänkin vuoksi sisäfile on parempi valinta).

1-IMG_4574

Sipuli-inkiväärisössön sekaan lisätään sitten tomaattimurska ja turkkilainen jugurtti. Ohjeen mukaan tässä kohtaa tulisi muussata isommat sattumat pois sauvasekoittimella. Olen niin aina tehnytkin mutta ihan sileää tästä kastikkeesta ei mielestäni tarvitse tulla. Kanat voi muussaamisen jälkeen lisätä myös. Kastikkeesta tulee todella paksu ja nyt molemmilla kerroilla kun olen tätä ruokaa tehnyt, on kastike reilusti pulputellessaan saanut aikaan tämän….

1-IMG_4577

tikka masala

Nyt soosi on periaatteessa hauduttamista vaille valmista. Tämähän on käsittääkseni alunperin pataruoka ja se saakin hautua vielä hyvän aikaa miedolla lämmöllä. Itse olen antanut hellan olla noin kakkosella ja pitänyt kastikkeen kannen alla sen aikaa, kun valmistan raitan ja naanin, näihin menee ehkä 20 min.

Raita on siis hunajainen jugurttikastike, johon kuuluisi myös tuoretta minttua. En raaski ikinä ostaa minttunippua vain tätä varten, kun en oikein keksi sille mitään muuta käyttöä. Siispä raita on molemmilla kerroilla ollut aika lailla muutenkin käsivaralla tehty, eikä se ihan samalta kyllä maistukaan kuin ravintolassa :D Joka tapauksessa, raitan olisi tarkoitus pehmentää mausteista kastiketta ja sen tarkoituksen nämä minunkin tekeleeni kyllä täyttävät. Tässä minun versiossani on siis murskattua kurkkua, hunajaa, suolaa, juustokuminaa, pippuria ja turkkilaista jugurttia.

raita

raita

Raitan lisäksi ehdottomasti tähän menuun kuuluu naan-leipä, joka on näistä ruuista kaikkein yksinkertaisin. Leipä on ihan tavallinen valkoinen vehnäleipä, mutta jugurttipohja tekee mausta ja koostumuksesta pehmeän. Lisäksi naan paistetaan kovassa kuumuudessa pelkällä pellillä 7-8 minuuttia.

naan-leipä

naan-leipä

Ihan yhtä ohutta tästä ei ole ikinä tullut kuin ravintolassa… Mutta rehellisyyden nimissä tämä oma versioni on kyllä maukkaampaa kuin se mitä ravintolasta saa :)

naan-leipä

Ja voilá, valmis nepalilaisruoka-annos on valmis! Kova työ näiden vääntämisessä on, mutta se on kaiken vaivan arvoista koska tämä ruoka on vain niin törkeän hyvää. Suosittelen kokeilemaan, jos joskus haluaa poikkeusta tavallisiin arkiruokiin. Jo pelkkä keittiössä leijuva tuoksu on niin huumaavan ihana, että kulinaristipää menee aivan pyörälle! :D

tikka masala

 

-Marianna

Tarttis teherä jotain

Saksaan lähtemiseen on enää alle kuukausi aikaa. Voi kääk. Olen tätä asiaa tässä nyt panikoinut sekä oikean elämän että blogin puolella, joten en nyt heittäydy siihen. Mutta tekemättömiä hommia on vielä vaikka kuinka paljon, enkä tällä nyt tarkoita vain pakkaamista ja asuntoon liittyviä juttuja.

Pitäisi…

…käydä kampaajalla. Olen ottanut itseäni niskasta (tai tukasta, hah hah) kiinni ja alkanut hoitaa hiuksiani paremmin. Pesen hiukset joka työpäivän jälkeen (verta ja sylkeä, yäk), mutta aika usein pesu tulee tehtyä sillä lailla vähän hutaisten tai ainakaan hoitoaineen vaikutusaika ei ole ollut riittävän pitkä. Tämä yhdistettynä jatkuvaan hiusten ponnarilla pitämiseen vie pehkoni kadotukseen. Nyt olen kuitenkin sekä satsannut hyviin mömmöihin että vieläpä kuivannut hiuksia pyyhkeeseen ennen hoitoaineen laittoa, antanut sen vaikuttaa kauemman, suihkinut vielä pesun jälkeen lämpösuojasuihketta tukkaan ja föönannut sen sitten hellävaraisesti. Lopuksi hieron latvoihin hiusöljyä. Ja pörröpää on poissa, voilá! Ainakin välillä… Hiuksia pitäisi myös hiukan siistiä, ainakin otsista. Leikkasin sitä viimeksi itse eilen keittiösaksilla, tuli tosi hieno :D Voi kamaluus, kun ekan kerran pitää Saksassa mennä kampaajalle.

…käydä silmälääkärillä. Käyn näöntarkastuksessa noin kerran vuodessa, mutta enimmäkseen optikolla. Silmälääkärissä olen käynyt viimeksi niin kauan sitten, etten kehtaa edes sanoa. Käytän jatkuvasti erityisesti arkisin piilolinssejä ja välillä silmäni ovat kyllä aika ärtyneet. Lisäksi haluaisin uudet silmälasit. Tämä kaikki asioiden hoitamatta jättäminen on ihan vain saamattomuutta, ei mitään muuta. Mutta siis, silmälääkäri pitää ehdottomasti hoitaa alta pois ennen lähtöä.

…ostaa varastoon rasvaa ja muutamia muita lääkkeitä. Olen niin fanaattinen perusvoiteiden käyttäjä että en oikein haluaisi lähteä randomilla kokeilemaan mitään uutta ja tuntematonta. Suomen apteekkien voiteet olen enimmäkseen kahlannut läpi, mutta epäilen että niitä ei ole Saksassa saatavilla. Lääkkeiden suhteen olen luottavaisempi, mutta sitä en tiedä, käyvätkö suomalaiset reseptit ulkomailla. Tietääkö joku?

…uusia passi ja ajokortti. Tähän olen sentään jo varannut ajat. Tajusin vasta passiajan varattuani, että ajokorttia ei saakaan uusia samalla reissulla, vaan sille pitää varata ihan oma aika. Voi tsiisus, joudun siis rämpimään poliisiasemalle vielä toisen kerrankin. Vaikka oikeastaan tämä ei ole ihan niin iso vaiva kuin annan ymmärtää, kiitos nykyisen ajanvaraussysteemin. Jos Tampereella haluaa jossain päästä oikein kunnolla jonotuksen makuun, niin suosittelen pääpoliisiaseman vuoronumerojonoa. Myös FimLabin labra on kiva paikka mennä viettämään vaikka vapaapäivää. No, onneksi siis sekä passi että ajokortti ehtivät hyvin saapua ennen lähtöä, tänään kävin passikuvassa. Pääseepä sitten rajan yli ja kruisailemaan autobaanalle :D

…tavata ihmisiä. Varmaan kymmenen kaveriani on ilmoittanut/minä olen ilmoittanut, että ennen lähtöäni pitää vielä nähdä. Voi että, kuinka haluaisinkaan nähdä teitä kaikkia vielä Suomessa ollessani! Mutta sanon ihan suoraan, että kertakaikkiaan en tule ehtimään. Yritän, mutta viikonloppuja on niin vähän ja ne olen suurimmalta osin jo suunnitellut, ja viikot taas hujahtavat töissä ja juoksevien asioiden hoidossa. No seli seli, mutta pyydän jo valmiiksi anteeksi kaikilta, joita en ehdi treffata. Siispä laittakaamme sitäkin kuumemmin Skype/WhatsApp/sähköposti/Ryanair laulamaan. Kyläilemään Hampuriin olette lämpimästi tervetulleita.

Viikot hujahtavat silmien editse ihan älytöntä vauhtia, töissä on nyt melkoista kiirettä. Enää 11 aamunousua jäljellä, sitten alkaa vuoden kestävä opintovapaani :) Nyt kuitenkin alan valmistella illallista, veljeni tulee meille kyläilemään (alla olevan kuvan piirakka odottaa jo syöjäänsä). Ciao!

Raparperi-mansikkapiirakka

-Marianna

Baby showereilla

Tälle keväälle on nyt mahtunut jo kahdet babyshowerit, ja olin järjestämässä molempia pippaloita. Kaasoni Jonna hoiti erittäin ansiokkaasti Outin kanssa minun polttareideni järjestämisen, ja nyt saimme antaa ystävämme Annan kanssa takaisin Jonnalle saman tien, kun hänen baby showerinsa eli vauvakutsunsa olivat heti eilen, ekana maanantaina minun polttareideni perään :) Olimme juonineet kutsuja jo jonkin aikaa, mutta Annalta oli jotenkin päässyt unohtumaan että polttarini ovat niin lähellä vauvakutsuja. Pidimme kuitenkin päivästä kiinni ja eipä Jonna ainakaan osannut aavistaa, että pippaloputki jatkuisi näin pian!

Kutsuimme paikalle muitakin Jonnan ystäviä, ja saimme kasaan mielestäni oikein sopivan viiden vieraan joukon. Jonnan mies oli luonnollisesti mukana juonessa, ja tekosyy Jonnan saamiseksi Annalle ehti vaihtua moneen kertaan. Lopullinen hölynpöly-selitys olikin se, että Jonna on menossa ystävänsä luo Seinäjoelle kylään. Tämä kyseinen tyttö vain oli myös tulossa vauvakutsuille ja niinpä Jonnan mies T kuskasikin Jonnan Nurmoon Annalle, ja matkalla T oli hoksannut sitoa Jonnan silmät ja ajella sikinsokin pitkin eri teitä, jottei juhlakalu tietäisi, että missä mennään.

1-IMG_3728

Anna antaa puhelimessa vieraille reittiohjeita.

    1-IMG_3724

1-IMG_3726

1-IMG_3727

1-IMG_3729

Me vieraat olimme valmistautuneet leipomalla jos jonkinmoista herkkua kahvipöytään, emäntämme Anna oli koristellut seiniä ihanan vauvamaisesti ja ripustanut ikkunaan ilmapalloja. Niin ja tietenkin odottavaa äitiä hemmoteltiin myös lahjakasalla, joka näkyy ylläolevassa kuvassa :) Minä tein vaippakakun lahjana Annalta ja itseltäni, ja kuljettelin sen junassa Tampereelta Seinäjoelle. Hyvin kesti kakku matkan rasitukset!

1-IMG_3734

Juhlien päähenkilöä odotellessa ehdittiin tyttöporukalla höpöttelemäänkin.

1-IMG_3739

1-IMG_3741

Jonna saapuikin pian paikalle miehensä tuomana, ja ne silmät sidottuina. Onnistuimme yllättämään Jonnan täydellisesti, eikä hän vielä rappusillaakaan tiennyt mihin on tulossa! Näinpä tavoite tuli saavutettua, koska kyseessä olivat nimenomaan yllätysbileet. Minun kannaltani homma oli vuoroin vieraissa, koska omat polttarini lauantaina tulivat myös täytenä yllärinä :)

1-IMG_3743 1-IMG_3746

Kahvipöytä suorastaan notkui kaikenmoisia herkkuja. Koska vauvan sukupuoli ei ole tiedossa (siis tulevilla vanhemmilla kyllä on), niin Anna oli koristellut kakkua sekä vaaleanpunaisella kuorrutteella että tuolla pikku sinisellä vauvankuvalla. Näin oli esillä tasapuolisesti molempia sukupuolia ;) Syöminkien jälkeen siirryimmekin yhteen perinteiseen ohjelmanumeroon eli lahjojen availuun. Jonna sai vaippakakkumme lisäksi erinäisiä vauvanhoitotarvikkeita, pehmolelun Inulle, kylpypyyhkeen ja palikkalelun. Kaikki lahjat tuntuivat olevan saajalle mieluisia ja ainakaan mitään samanlaista ei ilmeisesti oltu kotiin vielä hankittu, vaikka vauvanvaatteita kuulemma onkin jo melkein yli tarpeen odottamassa…;)

1-IMG_3747 1-IMG_3748

1-IMG_3753

Lahjojen avaamisen lisäksi täytimme porukalla arvauskortteja, joissa piti arvuutella mm. vauvan sukupuolta ja tarkkaa syntymisen kellonaikaa. Toivottavasti lähimmäksi arvanneelle on luvassa joku suuri palkinto..:D Minä toivoin optimistisesti, että vauva syntyisi ennen laskettua aikaa, jotta Jonna ja miehensä ehtisivät hyvin häihimme toukokuun lopussa ja ettei vauva silloin olisi ihan parin viikon vanha. Mutta saapa nähdä, nämä meidän arvauksemme syntymistä tuskin kauheasti nopeuttavat! Yritimme myös veikata Jonnan mahan ympärystä villalangan avulla. Joillakin meni veikkaus lähes puoli metriä yläkanttiin, mutta muutama osui aika lähelle. Vaikka ehtiihän se maha tässä vielä muutamien viikkojen aikana kasvaa lisääkin.

1-IMG_3758

Alla olevassa kuvassa näkyy kaikkein taikauskoisin leikki ;) Eli Jonnan sormusta killutettiin mahan päällä, ja katsottiin sen liikkeestä vauvan sukupuolta. Pyörähtelyjen ja heiluriliikkeiden perusteella ensimmäinen tulokas olisi poika (niin minäkin veikkaan) ja mahdollinen seuraava lapsi sitten tyttö.

1-IMG_3764

Olen tietenkin todella, todella onnellinen ja iloinen kaikkien vauvoja saavien ystävieni puolesta. Tiedän, että monelle (tai varmaan kaikillekin) vauva on unelmien täyttymys ja yhdessä eletyn elämän kruunujalokivi. Silti joskus, kun tässä tosiaan niin moni lähipiiristäni on saamassa lapsia, niin minulle tulee tunne erilaisuudesta. Ja onhan se selvää! Olemme jo nyt niin täysin erilaisessa elämäntilanteessa ennen kuin kaikki heistä ovat edes synnyttäneet, koska minulla ja miehelläni ei ole nyt mitään lapsisuunnitelmia vaan päinvastoin kaikkia muita suunnitelmia. Minä olen myös ystäväpiiristäni ainoa, joka tällä hetkellä opiskelee, vaikka toki olenkin lähes täysipäiväisesti töissä. Nykyisin minua polttaa hurjasti matkustaminen ja maailma suorastaan huutaa nimeäni, ja pohdin jo että minne lähdemme seuraavaksi reissuun Japanin jälkeen… Onneksi kuitenkaan ainakaan ihan kaikkien ystävieni elämä ja ajatukset eivät ihan pelkästään vauvojen ympärillä pyöri, ja jutella voi muustakin kuin vauvailusta :) Enkä sitä sano, kyllä minua nekin asiat kiinnostavat, samalla lailla kuin ystäviäni ihan aidosti kiinnostaa vaikka minun opiskeluni. Eivätkä toki kaikki tuttuni ja ystäväni ole raskaana, mutta nyt kyllä lähipiiristä on todella suuri osa vatsa isona. Esim. polttareissa suhde taisi olla fifty-sixty, niukasti mahattomien hyväksi ;)

Tämmöisiä mietteitä päässäni aika paljon nyt pyörii. Kuulostaa ehkä raadolliselta mutta tavallaan olen iloinen, että (mahdollinen) Saksaan lähtömme tapahtuu tänä vuonna. Silloin en ehkä tunne niin suurta ulkopuolisuutta, mitä välillä täällä Suomessa tunnen. Vaikka tulen luonnollisesti ikävöimään läheisiäni täällä, niin ehkä maailma on taas jo kulkenut hieman eri suuntaan, kunhan palaan takaisin Suomeen. Ja jos en lähdekään Saksaan, niin kyllä ilolla paijailen näitä ystävieni nykyisiä ja tulevia naperoita :) Nämä asiat ja tunteet eivät ole mitenkään yksinkertaisia tai mustavalkoisia. Enkä tietenkään halua, että kellekään ystävistäni tulee tämän takia paha mieli, siksi en oikein ole asiaa ottanutkaan puheeksi juuri kenenkään kanssa.

Loppukaneettina voin todeta, että oli kyllä ihanat vauvakutsut ja jäin sitten vielä Jonnalle yökyläänkin :) Nytpä onkin tullut lyhyen ajan sisään nähtyä näitä pohjanmaalaisia oikein urakalla, ja mikäs sen mukavampaa ♥

-Marianna

Ystävät kylässä ja joogailua

Tähän mennessä on ollut tosi kiva viikonloppu, eikä se ole vielä edes ohi! Eilen sain viettää laatuaikaa itseni (:D) ja tänään ihanien ihmisten kanssa. Minulla on perjantaisin aina kuuden tunnin työpäivä, ja pääsinkin jesjes lähtemään ajoissa. Joskus kun olen oikein into päällä niin jään potilastöiden jälkeen tekemään paperihommia, mutta eilen ei ollut sitä intoa. Lisäksi oli vähän kiire, koska olin menossa heti töiden jälkeen jalkahoitoon. Sain jalkahoidon mieheltäni joululahjaksi, ja nyt sain aikaiseksi varata hoitoajan ja pääsinkin puoleksitoista tunniksi varsinaiseen hemmottelukäsittelyyn! Olin ottanut mukaan tenttikirjan ja vähän ajattelin lueskelevani sitä, mutta jalkahoitaja/kosmetologi oli niin kova höpöttelemään että tuo hoitoaika meni kyllä yhdessä hujauksessa enkä tarvinnut mitään lisäviihdykkeitä. Nyt jalat ovat ihanan pehmeät, sääretkin hierottiin, sain ihanan punaisen lakan kynsiin ja vielä jalkavoiteen kotiin! Tämmöistä pitäisi tehdä useamminkin, mutta kun en vaan jotenkin ole näitä kauneuspalveluja tottunut käyttämään niin en koskaan oma-aloitteisesti varaa tuollaisia. En esimerkiksi ole koskaan ollut kasvohoidossa! Virossa kävin kerran kuumakivihipsuttelussa ja siinä samassa naamaa vähän hipellettiin, mutta se siitä…

Jalkahoidon jälkeen ilta jatkui edelleen omassa ylhäisessä seurassani. Menin tunniksi joogaan, jonka alkamisesta olen ihan superinnoissani! Minulla on hyvin pienimuotoista joogataustaa ja se onkin hyvä, kun ei ihan nollasta tarvinnut lähteä kun tunnit alkoivat kuntosalillani. Pääsin ihan kohtuullisen hyvin asanoihin ja jopa tunnin ”haasteeseen” eli tällä kertaa vuorossa olleeseen sivuttainen varis- asanaan (en tiedä onko tämä mikään virallinen nimitys.. Kuva täältä). Jo aiemmin joogaa kevyesti harrastellessani huomasin, että siinä kehittyy TODELLA nopeasti. Jo tämä toinen tunti meni osaltani paremmin kuin edellisviikon kerta. Kunpa vain saisi käytyä edes kaksi kertaa viikossa, niin voisi jo todella puhua harrastamisesta. Joogaa on kyllä Tampereella tarjolla runsaastikin, mutta salit ovat kaikki keskustassa. Tietty jos jäisi suoraan töistä tunnille niin voisi toimia… Nyt saa riittää tämä kerta viikossa, joka lähisalillani on tarjolla.

Caveat-Calcei

Parsva bakasana

Kotiin päästyäni olin joogasta ja päättyneestä työviikosta niin sippi, että lämmitin itselleni saunan, korkkasin lonkeron ja lojuin sohvalla lopun iltaa. Oli mukavaa olla taas pitkästä aikaa koko ilta yksin kotona, mieheni oli kyläilemässä Ikaalisissa. Menin kyllä nukkumaan vasta lähellä puoltayötä mutta sammuin saman tien kuin saunalyhty, kun pääni painoin tyynyyn. Tänään heräsin melko normaaliin viikonlopputapaan puoli ysiltä, jotenkin rytmini menee aina viikonloppuisin tuohon samaan heräämisaikaan! Oikeastaan ei ole edes väliä, moneltako menen maata (poikkeuksena tietty tositosi myöhään mennessä), mutta yleensä heräilen aina kasin maissa ja siinä sitten lojuskelen vielä ennen heräämistä puolihorteessa puolesta tunnista kolmeen varttiin.

Aamupäivä ja päivä tänään aina tuonne kahteen saakka menikin siivotessa ja kokkaillessa, kun odottelimme ystäviämme Pohjanmaalta kylään. Jonna saapui miehensä ja mahakyytiläinen Inun kera meille kylään. Kokkasin ja leivoin hirveä tahti päällä, kun laskeskelin että menee vähän tiukille kun ruoka ja piirakka eivät mahtuneetkaan samaan aikaan uuniin. Lopulta kaikki oli valmista ja kämppä tiptop jo puoli tuntia ennen heidän tuloaan, joten ehdin jopa perehtyä päivän Aamulehteen…

Syöpötellessä ja höpötellessä se aika sitten menikin, näin meillä tällä porukalla aina käy :D Olemme kaikki aika kovia ruuan perään (voiko näin edes sanoa??), erityisesti Jonna ja miehensä T ;) Mässytimme broilerivuokaa, mustikkapiirakkaa, Tuc-keksejä ja pähkinöitä niin että napa ruskasi kaikilla. Mutta olipa se ihanaa taas jutella sydämensä kyllyydestä kaikki maailman asiat, vaikka onneksi näemmekin ihan säännöllisesti niin kyllä sitä aina muutaman kuukauden tauko näiden treffien väliin jää, joten juteltavaa piisaa :) Jonnaa ja minä seurailemme toisemme elämää pitkälti myös blogiemme kautta, monelle minunkin lukijalleni varmaan tuttu Lunamuru on siis Jonnan blogi. Lisäksi toki viestittelemme ja lisäksi Jonna parhaana ystävänäni on itseoikeutetusti myös kaasoni ♥ Häistäkin juttelimme pitkät pätkät, hyviä vinkkejä saa jo naimisiin menneiltä! Parin viikon päästä on muuten Tampereellakin häämessut, ja ajattelin lähteä sinne katsastamaan ideoita opiskelukaverini Maijan kanssa, joka niinikään avioituu tänä vuonna.

Otimme Jonnan kanssa myös yhteiskuvia, minä olen monesti ihan normi illanistujaisissakin kameran kanssa hääräämässä mutta harvoin itse päädyn kuvattavaksi. Jonna onneksi ehdotti että otetaans parit poseeraukset, ja tulikin aivan ihania kuvia! Pitääkin teettää näistä kehyksiin joku hyvä otos :)

IMG_3672 IMG_3671IMG_3676 IMG_3669

Kuvissa näkyy myös ihanasti Jonnan baby bumb, tuolla aiemmin tekstissä mainitsemani esikoinen Inu on tulossa keväämpänä heidän elämäänsä sulostuttamaan. Taisin jo kirjoitellakin aiemmin että todella monta läheistä ystävääni ja kaveriani on nyt raskaana, joten näitä vauvamahoja suorastaan vilisee ympärillä! Aion kaikesta heidän vauvailustaan huolimatta pitää ystävistäni tiukasti kiinni, etteivät ystävyyssuhteet huku vauvavuosien jalkoihin :)

Nyt saavat höpöttelyt riittää tältä illalta, lämmin sauna kuulemma odottaa. Adios ja hyvää viikonloppua!

-Marianna