Mokkapannu

Tänne Saksaan lähtiessämme jouduimme auton tilanpuutteen vuoksi jättämään kotiin paljon sellaisia tavaroita, joita normaalisti käyttäisimme joka päivä. Koska en ole missään totaalisessa kahvikoukussa, niin suostuin kahvinkeittimen jättämiseen Suomeen. Nyt tässä viikon päivät take-away- kahvia ostelleena olen tullut siihen tulokseen että mitään järkeä siinä rahan kaatamisessa kahviloiden kassaan ei ole, joten kahvinkeitin olisi ostettava.

Yritän pysyä säästeliäänä, koska täällä (kuten ulkomailla aina) olisi paljon kaikenlaisia mielenkiintoisia juttuja ja tavaroita shoppailtavana. Kahvinkeittimet tosin ovat ihan samanlaisia kuin Suomessakin, halvimman taisin löytää elektroniikkaliikkeestä, sen hinta oli 30€. Ihan jees ei siinä mitään, mutta yritän täällä ollessa ajatella kuitenkin myös ostamieni tavaroiden kestävyyttä ja ekologisuutta. Kannattaako siis ostaa samanlaista kahvinkeitintä kuin Suomessa minulla on, kun sitten Suomeen palatessa toinen olisi tarpeeton? Ja samalla, että jos ostan jonkun tsing tsong-merkkisen halpiskeittimen täältä ja se menee luultavasti sopivasti rikki tuossa vuoden kuluttua, niin onko siinäkään mitään mieltä? Minun mielestäni ei, mutta keksinkin sitten tällaisen todella järkevän ja ekologisen ratkaisun (tiedä sitten… Hetken päähänpisto ehkä ennemminkin ;).

Siispä menin ja ostin mutteripannun! Tai mokkapannun, tai espressopannun, tai miksi tätä nyt sitten kutsutaankaan? Saapi taas valaista, yritin etsiä oikeaa nimeä Suomen baristayhdistyksen nettisivuilta ja päädyin siihen, että tuo taitaa olla mokkapannu. Ajatuksena oli siis, että pannun pitää olla A) pienikokoinen, koska keittiössämme on aika vähän pöytätilaa (tämä oli yksi iso syy, miksen ostanut tavallista kahvinkeitintä) B) edullinen C) sellainen, että voin käyttää sitä myös Suomessa ja D) yhdelle ihmiselle näppärästi kahvia keittävä.

Näppärää tästä pannusta ei saa tekemälläkään ja kun ensimmäiset kahvia juovat vieraat tulevat käymään (mieheni ei juo kahvia), joudun keksimään jotain millä saan heille sumpit naaman eteen. Mutta päätin ohittaa tämän väistämättömän tosiasian ja ajatella vain itseäni, heh heh.

Kerronpa sitten, miten sen ensimmäisen kupillisen keittäminen oikein sujui. Ohjeet luin pannun mukana tulleesta ohjevihosta (pannu on siis by the way Ikeasta), siellä ne olivat selvällä Suomella. Heleppoo! Kahvina käytin REWE- marketista ostamaani ymmärrykseni mukaan melko normaalia suodatinkahvia, joka ei kyllä näytä yhtään suomalaiselta kahvilta. Puru on jotenkin hienompaa ja tujumman hajuista kuin kultakatriinat tms.

Ensin siis pesin tietysti pannun kuumalla vedellä ja Fairylla. Sen verran sain taustatutkimuksesta irti, että tällainen teräspannu on hygieenisempi ja kestävämpi kuin paljon käytetty alumiinipannu (se ”mutterimpi” pannu), joka aikaa myöten helposti töhnääntyy ja patinoituu. Keitin lisäksi yhden testipannullisen pelkällä vedellä, samalla sain kiehuvan veden putsaamaan koko pannun röörejä myöten. Itse kahvin teko alkoi sitten täyttämällä alaosan suodatin kahvinpuruilla.

Mutteripannu mokkapannu

Seuraavassa kuvassa näkyykin pannuosa, johon valmis kahvi suodattuu/keittyy. Tähän pönttöön ei alkuvaiheessa laiteta siis mitään.

Mutteripannu mokkapannu

Pannun alaosan säiliö täytetään merkkiin asti vedellä, tällä saa siis keitettyä yhden ison kupillisen kerralla. :D Pannu hellalle, tämä teräsmalli sopii myös keraamiselle liedelle.

Mutteripannu mokkapannu

Jännitysnäytelmä alkaa. Vesi alkaa kiehua alaosassa ja suihkuta kahvisuodattimen ja purujen läpi putkea pitkin pannun yläosaan. Toimintaperiaate on siis täysin sama kuin sellaisissa suurkeittiöiden isoissa sankomaisissa kahvinkeittimissä joissa on hana, jokainen on ainakin nähnyt sellaisen jossain myyjäisissä tai juhlissa tms.

Mutteripannu mokkapannu

Kahvin keittäminen vei ehkä viisi minuuttia. Tuoksu oli tosi hyvä, mutta kahvi tietenkin aika tujakkaa. Tämä lienee nyt siis espressoa?! Täytin kuppini noin 2/3 täyteen.

Mutteripannu mokkapannu

Tässä kohtaa alkaa ihan pikkuisen vain hävettää. Vuoden turhakkeeksi joitain aikoja sitten valittu paristokäyttöinen maidon vaahdotin astuu mukaan kuvioon. Ostin tämänkin Ikeasta, maksoi kaksi euroa. Pakko sanoa, että ihan todella helposti tällä kyllä sai kivan maitovaahdon aikaan.

Mutteripannu mokkapannu

Kuumensin kevytmaidon kattilassa, heitin määrän ihan hatusta mutta se osoittautui ihan sopivaksi isoa kupillista varten. Koska kahvi on tosi väkevää, niin maitoa tarvitaan AINAKIN yksi kolmasosa. Kuuma maito vaahtosi tuolla hienolla vispilähärpäkkeellä parissakymmenessä sekunnissa. Ei liene tarpeen edes sanoa, että tässä kohtaa olin tästä koko kahvin tekemisestä aivan fiiliksissä.

Maitovaahto lisätään espresson päälle, tähän kohtaan kahviloissa aina tehdään niitä hienoja sydämiä sun muita maitovaahdon pintaan.

Mutteripannu mokkapannu

Kuppi täyteen ja voilá – cappuccino on valmista!! Ihan järjettömän siistiä! Hirveän tuhraamisen jälkeen sain kuitenkin aikaiseksi aivan kelpo kupillisen cappuccinoa, ihan samanlaista kuin kahvilassakin. Aikamoista salatiedettä tämä kyllä tuntuu olevan ja varmaan variaatioita pystyy sitten kehittelemään kaikenmoisia. En käytä kahvissa sokeria mutta tämä ehkä pikkuisen olisi kaivannut makeutta, pitää kokeilla seuraavalla kerralla. Näin yhden käyttökerran jälkeen olen aivan rakastunut näihin kahvintekovehkeisiin. Ehkä normi nihkeänä arkiaamuna ei viitsisi varttia keitellä yhtä kupillista, mutta näin opiskelijana aamut eivät ala kovin aikaisin ja muutenkin nyt on sen verran löysää, että ehdin aamuisin vallan hyvin.

Mutteripannu mokkapannu

Nyt hei kommentteja kehiin, onko muita tällaisen hifistelyn ystäviä, tai oletteko kokeilleet mokkapannun käyttöä?

-Marianna

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Mokkapannu

  1. Mutteripannu on kuulunut talouteemme vuodesta 2006 lähtien. Opittiin juomaa espressoa Italian reissulla ja jäi tapa päälle ja tietysti piti sitten kotomaassakin hommata ikioma pannu. Italialaisethan antoi ohjeen, että sitä pannua ei oikeen sain hinkutella puhtaaksi, on hejän mielestään aina vaan paremman maut. Tuota ohjetta en ole noudattanut ! Meillä on teräksinen versio muuten käytössä. Juodaan edelleen ihan suomalaisittainkin kahvia, mutta täytyy myöntää että kun pitempään juo ns oikeeta kahvia ei tuo suomalainen tunnu ’tiskivettä’ kummemmalta.

    Tykkää

    • Vähän myös luulen että tämä on sellainen tapa, joka jää ”päälle”. Muutenkin olen kyllä jo muutaman vuoden aina kahvilassa käydessäni ottanut cappuccinon enkä suodatinkahvia, ostan sitten mukaan tai juon paikan päällä. Tämän muutaman päivän tuttavuuden perusteella kyllä tämä itse mutteroitu kahvi vie suomikahvista voiton 6-0 ;)

      Tuolla baristayhdistyksen nettisivuilta luin samaa, että pannua ei saisi pestä… Ajatus kyllä tuntuu todella vieraalta! Se täytyy kyllä sanoa, että puhdistaminen tässä vehkeessä on se työläin osa. Aamulla juuri räppäsin pannuun jääneet litkut keittiön pöydälle…

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s