Opiskelut loppusuoralla

Ensinnäkin tuhannet kiitokset kaikille onnitteluista tulevan perheenlisäyksemme johdosta ♥ Ja toisekseen, lupaan yrittää pitää vauvajutut pitkälti ulkona täältä Cherrymarjan puolelta käsityöpostauksia lukuun ottamatta. Ja nyt on saumurin ostamisen myötä ompelemiseen sellainen draivi, ettei toista! Tämä vastaa volyymiltaan melkein toissavuotisen viiden viikon hiihtoloman villasukka-tsunamia, laji vain on eri.

Hiukan pitää itseään kuitenkin vielä hillitä käsitöiden suhteen, koska iltaisin töiden jälkeen on muutakin tekemistä. Kun vauva ilmoitti tulostaan niin lätkäisin lähes välittömästi opiskeluille lopullisen deadlinen. Opintoni ovat siis siinä mallissa, että maisterin paperit häämöttävät jo lähellä ja opintopisteitä ei puutu kuin muutama hassu (tai pisteitä olisi määrällisesti jo tarpeeksi, mutta muutama tietty kurssi vielä uupuu). Gradun kanssa oli keväällä kolossaalisia ongelmia, mutta ne olen nyt oikeastaan saanut ohjaajani avustuksella ratkaistua ja ehkä se ahdistuskin on jo (melkein) kokonaan kadonnut. Nyt on enää sellainen normaali tuska päällä sen tuleeko tästä mitään-fiiliksen sijaan. Siispä, kirjoittelen nyt gradua aina kun ehdin ja vaikka sitten millä rimaa hipovalla suorituksella aion palauttaa sen ennen joulua! Tai oikeasti en usko, että työstäni mikään nippa nappa-suoritus tulee, mutta tavoitteena on tällä hetkellä vain saada tutkielma tehtyä.

Gradun lisäksi on vielä kirjoitettavana yksi essee (siitä on jo 3/10 sivua tehty!) ja yksi tutkimussuunnitelma, molemmat englanniksi. Näistä en pahemmin ota stressiä, molemmat ovat ns. peruskauraa. Essee liittyy minun näkökulmastani aivan täysin höpöhöpöön täytekurssiin, joka nyt vain sattuu olemaan pakollisten listalla. Onneksi on edes verkkokurssi, niin saan suorittaa sitä oman aikatauluni mukaan. Tuo tutkimussuunnitelma on viimeinen häntä Hampurin opintojeni korvaavuuksista, korvaan sillä sellaisen kurssin puolikkaan, josta hain hyväksilukua, mutta joka Hampurissa oli vain puolet Suomen opintopistemäärästä.

Nyt kun kirjoitan nuo tekemättömät työni auki, niin ne näyttävät ihanan vähäisiltä! Siltä ei silti aina tunnu, mutta onneksi nyt kesän jälkeen olen päässyt ihan tosi hyvää draiviin kouluhommien suhteen. Intoon on vaikuttanut paljon se, että olen nyt yliopistolla työharjoittelussa ja jotenkin se tieteellinen ilmapiiri on aika stimuloiva tekstin tuottamisen kannalta (<voi tsiisus mikä lause :D). Toisaalta on välillä vähän tylsää jatkaa kotona samaa raportin naputtelua mitä teen töissäkin jo kahdeksan tuntia. Onneksi kuitenkin kaikki on järjestynyt hyvin, ja erityisesti olen kyllä tyytyväinen että opintovapaa järjestyi vakitöideni puolesta.

Joskus sitä oikein herää ajattelemaan, että miten älyttömän hyvät tukisysteemit Suomessa on joka ikiseen asiaan. Tämäkin, että minun ei tarvitse menettää työpaikkaani opiskelujen takia, on kyllä melkoinen etuoikeus. Saan pitää opintovapaata kaksi vuotta, palasin vanhaan työhöni tai en (minä olen kuitenkin palaamassa). Jos työkokemusta olisi kahdeksan kokonaista vuotta, olisi oikeutettu ansiosidonnaiseen aikuiskoulutustukeen, jolla pärjää opiskelijana jo ihan kivasti. Minulla ei tämä ehto vielä täyttynyt, ja muutaman satasen opintotuen sijaan olen sitten käynyt töissä. Tämä on toisaalta mahdollistanut myös sen, että en ole joutunut kuluttamaan kaikkia opintotukikuukausiani. Jos siis vielä aion jotain tulevaisuudessa opiskella, niin tukikuukausiakin on ihan kivasti jäljellä. Kirjoittelen tästä työ-opiskelu-kuviosta vielä sitten vuodenvaihteessa vaikka vähän loppuyhteenvetoa, koska niiden yhdistämisestä minulla on kyllä loputtomasti juttua kerrottavana…

Kun sitten jouluksi saan gradun palautettua ja kaikki kurssityöt ovat kuin muisto vain, niin aion kertakaikkiaan vain relata äitiysloman alkuun asti. Tai no joulukuussa palaan vielä vanhaan työhöni suuhygienistiksi, mutta sekin tuntuu työn ja koulun kombon jälkeen lomalta :D Rapsuttelen hammaskiveä noin puolisentoista kuukautta ja sitten jäänkin odottelemaan poitsua kotiin ♥ Tykkään siitä, että elämässä on jonkinlaiset askelmerkit selvillä ja nyt nämä aikataulut opiskelujen, vauvan ja työn suhteen näyttävät sattuvan menemään ihan täydellisen nappiin. Toivon vain, että pysyn hyvävointisena raskauden loppuun asti jotta puhti läksyjen tekemiseen säilyy ja jaksan vielä töissäkin raataa vuodenvaihteessa.

Loppukevennyksenä vielä se, että kävin tänään Tre kaupunginliikenteen toimistossa näyttämässä opiskelijakorttiani, jotta voin taas saada bussilipun alennettuun opiskelijahintaan. Täti tiskin takana sanoi, että ”niin sinä kun täytät pian kolmekymmentä, niin tämä opiskelijaetukin sitten loppuu!” No ihan kiva, kiitti hei :D

-Marianna

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s