Haastavat kirjoneulesukat ja villapeiton pesu

Yhdet ihanan ihanat tekemäni villasukat ovat odottaneet esittelyä jo melkein puoli vuotta. Tai Instagramissa julkaisin näistä kyllä kuvan valmistumisen jälkeen, mutta blogin puolelle sukat eivät ole ehtineet. Näitä hankalia tai haastavia villasukkia kudoin Hampurissa, ja vaikka ohje on tarkkuutta vaativa ja monimutkainen niin en nyt sanoisi että sukat olivat kovin vaikeat tehdä. Vaikeaa oli pysyä koko ajan ohjekuvion oikealla rivillä, ja kyllähän niitä virheitäkin sitten tuli. En kuitenkaan lähde perisuomalaiseen tapaan osoittelemaan huonoja kohtia vaan yritän pysyä kehumisessa! Sukista tuli niin kauniit että ei voi olla kuin ylpeä. Harmikseni koko oli minulle hiukan turhan iso, joten nämä lahjoitan varmaan äidilleni. Olisin halunnut tehdä nämä hiukan pienemmäksi, mutta en pienentänyt puikkokokoa tarpeeksi ja vaikka kavensin kuvion reunoista molemmin puolin 2 silmukkaa, niin silti jäivät turhan reiluiksi. Tästä syystä myös kuvien mallina toimii hieman isompiräpyläinen tyyppi kuin minä itse, ja jalkakarvojakin on vähän enemmän :D

Lankana näissä on Dropsin Fabel valkoinen ja Fabel long print turkoosi. En yrittänytkään täsmätä värejä, väriliuku on sen verran sulava että se ei mielestäni pistä silmään vaikka turkoosi lanka onkin aloitettu eri kohdista värinjuoksua.

Malli: Keisarin morsian, ilmaisohje Ulla-neulelehdestä täältä

Lanka: Drops Fabel ja Fabel long print, kulutus n. 80 g

Aloitussilmukoita: 68

Puikot: 2,5 mm, neulottu varpaista varteen

Näitä sukkia oli tosi mukava tehdä. Ohjetta seurasin tablettitietokoneelta niin, että siirsin ohjekuvaa aina rivi kerrallaan tabletin ”reunan alle”. Kätevää! Mikään telkkarinkatselu-malli tämä ei kyllä ole, mutta ihan rohkeasti voi tarttua vaikka kuvio vähän hirvittäisikin. Jätin vähän riskillä muutamassa kohdassa tosi pitkät langanjuoksut, taisi olla kuusi silmukkaa (!) ja silti lanka kulkee ihan nätisti. Ei siis pidä ihan sokeasti kuunnella mitään villasukkaryhmän kommentteja siitä, kuinka yli kolmen silmukan langanjuoksuja ei vaan VOI jättää…

Villateeman mukaisesti kerronpa vielä, että uskaltauduin pesemään villashaalini. Minulla on edelleen käytössä päivittäin kummitätini minulle yli 20 vuotta sitten kutoma villashaali. Shaali on todella lämmin, täyttä villaa ja tunnearvoa lisää tietysti se, kun kummitäti sen minulle omin kätösin aikanaan teki ♥ Lisäksi shaali on kulkenut mukanani kotoa muutosta asti asunnosta toiseen ja jotenkin se aina siinä sohvan laidalla on muistuttanut kodista ja lapsuudesta. Tosi tärkeä tekstiili minulle siis. Villahan on ”itsepuhdistuva” kuitu ja ei vaadi pesua, jollei ole selvästi likainen. Villaan ei oikein tartu haju eikä pahemmin pölykään, ja tuulettaminen kostealla kelillä tai lumihangessa talvella riittää monesti pesuksi.

Shaali on vieläkin ihan siisti ja käyttökelpoinen, muutama pieni tahra jostain on ilmaantunut mutta ne eivät oikeastaan ole mikään häiritsevä tekijä, koska shaali on muutenkin kirjava. Jotenkin vain alkoi tuntua, että josko tuon nyt ainakin kerran tähän pariinkymmeneen vuoteen pesisi… :D Älkää nyt kauhistuko, shaali ei tosiaankaan ole mikään törkyinen ja haiseva, se on ollut käytössä vain torkkupeittona eikä sitä käytetä paljasta tai hikistä ihoa vasten, kuten normaaleja petivaatteita. Tavalliset fleece-torkkupeitot pesen silloin tällöin, samoin sängyn peitot ja tyynyt säännöllisesti.

Pieni pelko 100 % villatuotteen pesussa on ensinnäkin kutistuminen ja yhtä kamala seuraus huopuminen. Ensin meinasin pestä shaalin kevyesti koneessa, mutta pyykkikoneessani ei ollutkaan käsinpesuohjelmaa enkä uskaltanut sitten ottaa riskiä ja alkaa kikkailemaan mitään muuta, edes matalalla lämpötilalla. Siispä pesin peiton käsin ihan ämpärissä, käytin villapesuainetta (Serto-merkkistä) ja haaleaa vettä. Varovasti puristelin ja kääntelin peittoa, kun en tiennyt tarkemmin lähteekö peitto huopumaan helposti. Melkoisen harmaata pesuvettä viemäriin sai kyllä lorotella, joten hyvä kun aloin pesemään! Vaihdoin pesuveden vielä kaksi kertaa ja lopuksi huuhtelin haalealla. Lopuksi vesikin alkoi olla jo aika kirkasta ;) Tasona kuivumaan ja sillä hyvä. Katson vielä shaalin kuivuttua, että tuntuuko peitto erilaiselta, sileämmältä tms. Huopumaan villa ei kuitenkaan lähtenyt, jes! Tosin peitto on kestänyt aivan priimakunnossa käytössä nämä yli parikymmentä vuotta, joten osasin odottaa villan olevan hyvälaatuista. Seuraavaksi pesenkin tämän kai joskus viisikymppisenä, haha!

Kesälomani on muuten tasan puolessavälissä. Huomenna alkaakin taas koulunkäynti, kun syyslukukausi käynnistyy! Kävin jo kirjastossa hakemassa ekat tenttikirjat. Että ei muuta kuin nenää kiinni kirjaan taas.

-Marianna