Vuosi sitten…

Olin juuri muuttanut Saksaan. Itse asiassa olin siellä toista päivää, olimme mieheni kanssa perillä Hampurissa 3.9. iltapäivällä. Siellä sitten odottivat meitä vuokranantajamme, joiden olkkariin astelimme 1500 km ajomatkan jälkeen. Oli kieltämättä aika absurdi tilanne ajaa läpi kolmen maan ja saapua sitten toisten, OUTOJEN, ihmisten taloon ja siellä sitten halailtiin että morjens, me tullaan teille asumaan! Ehh…

Ekana yönä ei oikein tullut uni silmään. Vinttiasuntoomme oli unohdettu laittaa lämmöt päälle ja koko kämppä oli nihkeän kostea ja kalsea. Untuvapeitto ärsytti silmiäni ja ainakin kuukauden kärsin jonkinasteisesta silmätulehduksesta ennen kuin tajusin, että taidan olla vähän yliherkkä aidolle untuvalle ja hain Ikeasta ihanan keinokuitupeiton. Nukuimme muuten koko vuoden patjoilla lattialla, koska kaksi yksöissänkyä eivät mahtuneet alkoviin vierekkäin. Olipa leiritunnelmaa! Noilla patjoilla makoilivat myös lukuisat vieraamme, ainakin ne yhdet jotka olivat oksennutaudissa koko reissun.

Vuosi sitten aloitin koulunkäynnin HAW Hamburgissa orientoivilla päivillä, joiden aikana kiertelin muun vaihtariporukan kanssa kaupunkia. Syyskuussa oli Hampurissa vielä ihan täys kesä, ja oli tosi mukavaa tutustua kaupunkiin kauniissa säässä uusien kavereiden kanssa.

Heti vaihdon alussa syksyllä tutustumani kaverit jäivät koko vuoden ajalta läheisimmiksi. Oman ryhmäni jenkkityttö sekä ranskalaiskvartetti olivat ihania ihmisiä ja vietimmekin erityisesti koulussa aikaa yhdessä. Kaikki he kuitenkin lopettivat vaihtojaksonsa puoleen vuoteen, ja sanoinkin kaikille heipat helmikuussa. Minä jäin lähes ainoana n. 120 hengen vaihtolaumasta koko vuodeksi, mutta sitten vietinkin enemmän aikaa saksalaisten ryhmäläisteni kanssa. Tälle tyttöporukalle on ensi kesäksi treffit jo sovittuna :)

Vuosi sitten en osannut yhtään aavistaa, kuinka äkkiä aika menee. Nyt on kulunut tasan vuosi siitä, kun Suomen lippua heilutellen tippa linssissä kurvasimme matkaan äitini luota, ja näin 365 päivää myöhemmin täällä ollaan taas, omassa kodissa Tampereella. Olen palannut töihin, muuttunut osa-aikaiseksi, mennyt yliopistolle täällä Tampereella, vaihtanut pääainetta, vähentänyt partioharrastusta… Ja koko tuo Hampurin reissu tuntuu ihan epätodelliselta. Oikeasti, tuntuu kuin koko toisessa maassa asuminen olisi jotain unta tai joku epämääräinen lomamatka kaukana menneisyydessä. Niin irtonainen olo tuon reissun suhteen on, että pitää välillä itsekin kerrata vanhoja valokuvia katsomalla että missä sitä oikein tuli oltua.

Tosi moni kyselee jatkuvasti, että onko minulla ikävä Saksaan. No ei oikeastaan. Nautin ajastani siellä mutta silti omassa kodissa on ihanaa olla. Kieli-eroavaisuudet ovat jääneet taa ja asiat saa hoidettua juuri niin kuin haluan ja milloin haluan. Kirjastossakin on vähän enemmän mielekästä luettavaa ja telkkarista tulee yhtä surkeaa reality-ohjelmaa kuten aina ennenkin, joten mikään ei ole muuttunut. Rahaakin tulee tilille vähän enemmän nyt, kun on taas säännöllisesti töissä eikä vain opintotuen varassa.

Vuosi sitten vähän jännitti, että mikähän idea tämä Saksaan lähteminen oikein oli. Nyt jälkeenpäin olen vain todella tyytyväinen, että uskalsin lähteä ja sain kerätä hienoja kokemuksia koko vuoden :) Kotona Suomessa olemista ei silti voita mikään. Home sweet home!

-Marianna

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s