Virkattu ja neulottu tiskirätti

*Blogiyhteistyössä lankakauppa Lankakori

Tätä postausta olen hautonut nyt tosi pitkän aikaa, ja vihdoin saan julkaista sen! Olen tässä vajaa parisen vuotta käyttänyt keittiöliinoina ihan pelkästään itse virkkaamiani ja neulomiani tiskirättejä. Virkattu tiskirätti on (yleensä) ekologinen, kaunis, kestävä ja kertakaikkiaan vaan mielestäni tosi paljon parempi käyttää kuin kaupan tiskirätit. Esimerkiksi mikrokuituliinat ovat tosi hyviä, mutta niistä monet tekevät ihon nyppyisen kuivaksi, kun mikrokuidut tarraavat ihoon. Ehkä ainoa minun kokeilemani rätti, joka olisi yhtä hyvä kuin nämä itse tehdyt, on Tupperwaren tiskirätti. Ne rätit vain eivät ole niin kauniita kuin nämä itse tehdyt! ;) Ja lisäksi ne ovat todella kalliita.

Tiskirätin ekologisuus pohjaa sen pestävyyteen ja jätteen vähentämiseen. Yleensä tiskirätit virkataan puuvillasta, bambusta, näiden sekoituksesta tai muusta luonnonmateriaalista kuten hampusta. Mitenkään automatik langasta neulottu tai virkattu tiskirätti ei kuitenkaan ole ympäristöystävällinen, koska esim. puuvillan tuotantoonkin liittyy paljon huonoja puolia. Puuvilla saattaa olla voimakkaasti valkaistua, käsiteltyä ja värjättyä ja puuvillaviljelmillä työskentelevillä voi olla huonot työolot. Bambun viljely taas voi olla maaperää köyhdyttävää. Nämä eivät tietenkään sulje pois niitä asioita, joita ns. tavallisten tiskirättien tuotantoon liittyy, niissä taas käytetään paljon muovikuituja. Käytännössä kuitenkin minkään rätin materiaalin alkuperää ei yleensä ole mahdollista kovin luotettavasti selvittää, joten päätös jää rätin käyttäjän pähkäiltäväksi.

Halusin tuoda tätä asiaa esiin, koska virkatun tiskirätin liputtaminen kiistatta ekologisena menee vähän viherpesun puolelle. Henkilökohtaisesti kallistun siltikin virkattuun tai neulottuun rättiin käytettävyyden vuoksi ja siksi, että pidän jätteen vähentämistä jo ihan pelkästään tavoittelemisen arvoisena.

Kaivoin kuvattavaksi kaikki kuusi tiskirättiäni, osa oli jo pyykkikopassa, haha.

Virkattu tiskirätti, neulottu tiskirätti, tiskiliina, itsetehty tiskirättiVirkattu tiskirätti, neulottu tiskirätti, tiskiliina, itsetehty tiskirätti

Tämänhetkiset kuusi tiskirättiä ovat yhteen talouteen jo vähän yli tarpeen, koska en juurikaan käytä rättejä muualla kuin keittiössä. Ehkä joskus pölyjen pyyhimiseen, mutta esim. vessan siivoamiseen näiden rättien hygieenisyys ei mielestäni taivu. Virkatun rätin käytettävyyteen vaikuttaa moni asia, ja listasin tähän asioita, jotka tekevät rätistä mielestäni hyvän:

  • Tarpeeksi löyhä neulos/virkkaus, jotta virkattu tiskirätti on pehmeä ja kuivuu helposti. Reikäinen malli on hyvä.
  • Isohko koko, reilusti omaa levitettyä kämmentä isompi
  • Langan sopiva paksuus, ennemmin ohutta kuin kovin paksua lankaa
  • Neliön muoto, minun käteeni pyöreä istuu huonosti

Virkattu tiskirätti muotoutuu lemppariksi vähän ajan mittaan, olen kokeillut monia eri malleja (kuten kuvista näkyy) ja jotkut ovat selvästi parempia kuin toiset.

Puuvillarätti, Virkattu tiskirätti, neulottu tiskirätti, tiskiliina, itsetehty tiskirätti

Yllä olevassa kuvassa on sekä lempparini että inhokkini. Paras rättini tällä hetkellä on tuo keskellä oleva vaalea rätti (jossa on vähän kastiketahroja, hupsista :D). Kyseinen rätti on sopivan kokoinen, tarpeeksi ilmava (kuivuu helposti) ja neutraalin värin vuoksi istuu hyvin tiskipöydän kaaokseen. Etualalla oleva pyöreä rätti on ensimmäisiä kokeilujani, muuten hyvä mutta muoto on surkea, rätti on liian pieni ja lisäksi virkkausmalli menee kauheasti suppuun. Ei jatkoon. Pinkki rätti menee hyvin pinoon, vaikka onkin vähän venähtänyt muodostaan. Näissä kaikissa lankana Novitan Cotton Bamboo.

Virkattu tiskirätti, virkattu rätti, tiskiliina, puuvillarätti, neulottu tiskirätti

Tämä rätti on lahjaksi saatu muutama vuosi sitten. Tykkään tässä erityisesti hyvästä imukyvystä ja isosta koosta, ja isoäidinneliö on klassisen kaunis :) Miinusta tulee siitä, että rätti on vähän turhan tiiviiksi virkattu ja kuivuu siksi aika hitaasti. En tiedä mistä langasta tämä on tehty.

Uusimpana tuttavuutena ovat kaksi virheää tiskirättiä, joista toisen sain valmiiksi tänään. Käsi krenaa vieläkin, mutta pienin erin tehden olen saanut nämä neulottua. Ensimmäisestä tuli vähän leveä, mutta käteen se istuu silti yllättävän hyvin. Lisäksi tuon isomman rätin käyttöön otettuani totesin, että se ei ole ollenkaan liian iso vaikka aluksi niin luulin. Taidan päinvastoin tehdä jatkossa vähän isompia rättejä.

Virkattu tiskirätti, virkattu rätti, tiskiliina, puuvillarätti, neulottu tiskirätti

Virkattu tiskirätti, virkattu rätti, tiskiliina, puuvillarätti, neulottu tiskirättiLankana näissä vihreissä liinoissa on Alize Bahar, jonka sain blogiyhteistyön merkeissä Lankakori– lankakaupasta. Bahar oli minulle ihan outo lanka, mutta rättiin se sopii mainiosti. Bahar on 100% merseroitua puuvillaa ja siitä on Lankakorin verkkokaupassa tosi kauniita värejä saatavilla (mm. ihana syklaaminpunainen!). Yhdestä 100g kerästä virkkaa/neuloo kaksi isoa tai kolme pientä tiskirättiä. Minä käytin näihin 3.5 mm puikkoja ja 3.0 virkkuukoukkua.

Virkattu tiskirätti, virkattu rätti, tiskiliina, puuvillarätti, neulottu tiskirätti

Virkattu tai neulottu tiskirätti rakastaa pesua ja pysyy hygieenisenä, kun rätin viskaa pyykkiin riittävän usein. En ollut itse ennen näiden käytön aloittamista ollenkaan vakuuttunut hygieenisyydestä, mutta kumosin käsitykseni käytön myötä. Rätti kuivuu joka käytön välillä, ja pesen rätin n. kerran viikossa. Yleensä näihin käytettävien lankojen suosituspesulämpötila on 60C, pesen rätit aina pyyhe- ja lakanapyykin mukana. Jotkut kuulemma pesevät jopa 90C lämpötilassa, eivätkä rätit mene miksikään. Ja keittääkin rätin kuulemma voi tai laittaa tiskikoneeseen, en ole kokeillut näistä keinoista mitään. Virkattu rätti tulee sitä paremmaksi, mitä enemmän sitä pesee. Rätin imukyky paranee kun rätti ”karhenee” pesujen myötä. Suosittelenkin pesemään lahjaksi saadut rätit vaikka parikin kertaa ennen käyttöä, niin kokemus on paljon miellyttävämpi kuin suoraan pakasta vedettynä :)

Onko muita tiskirätti-faneja? :)

-Marianna

Mainokset

Vauvanpeitto isoäidinneliöistä

Nyt saan vihdoin ja viimein esitellä täällä blogissa noin puolen vuoden projektini eli virkatun vauvanpeiton! Täkki on saatettu onnelliselle omistajalleen eli ystäväni lapselle, joka ei kyllä itse välittänyt lahjaan kommentoida yhtään mitään… Se neljän kuukauden ikäiselle pallerolle anteeksi annettakoot ;)

Olen jo vuosikaudet haaveillut virkatusta peitosta. Kovin virkkauskauteni oli jossain 12-14- vuotiaana, jolloin ahmin kotipaikkakuntani kirjastosta kaikki virkkausohjekirjat ja tuusasinkin koukulla vaikka minkämoisia nyssyköitä, pussukoita ja pipoja. En oikein tiedä miksi mutta samoihin aikoihin minulla oli joku ihmeen hippikausi meneillään, ja kirpparilta ostetut ja vintiltä kaivetut mummun kukkamekot ja villabaskerit olivat hienointa mitä tiesin… Että silleen. No, omalta osaltani se jäi vain ohimeneväksi villityksestä.

Pitkäjänteisyys ei koskaan ole ollut vahvoja puoliani ja nämä itse virkatut taideteokset olivat yleensä aika pieniä ja simppeleitä. Nyt aikuisena kun koukku pysyy kädessä paremmin ja ehkä sitä pitkäjänteisyyttäkin hiukan on siunaantunut enemmän, niin uskalsin lähteä peittoprojektiin. En kuitenkaan heti mihinkään parisängyn peittoon vaan pieneen vauvanpeittoon :)

Aloitin peiton ruutujen virkkaamisen jo silloin, kun ystäväni oli vasta raskaana. Tällöin en myöskään tiennyt vauvan sukupuolta, ja yritinkin sitten valita peiton värimaailman melko sukupuolineutraaliksi kuitenkin niin, että kun vauvan sukupuoli selvisi niin aloin lisätä sinisten ruutujen määrää. Käytin kuitenkin myös punertavia sävyjä, ja niiden lisäksi kaikki värit liikkuivat harmaa-sini-valkoinen-akselilla. Mielestäni peiton värityksestä tuli tosi kiva ja oikein yhtenäinen, erityisesti ehkä jokaisen ruudun beigen reunan ansiosta.

Kuvien suhteen mennään suoraan asiaan eli siihen, kun kaikki ruudut olivat jo valmiina. Peitosta tuli lopulta siis 5 x 6 ruutua, ja jokaisen ruudun koko oli suurinpiirtein 18 x 18 cm (en tosin mitannut). Lankana käytin Novitan Seitsemää veljestä, muutamassa kohdin sorruin Nalleen ja se ei oikein ollut hyvä idea, koska joistain ruuduista tuli tämän vuoksi pikkuisen toisia pienempiä, erityisesti jos olin sattunut aloittamaan ohuemmalla Nallella. Kaikkiaan ajatus oli, että käytän tähän peittoon pois vajaita keriä. Se tavoite onnistui ihan hyvin, jouduin ostamaan vain yhden uuden kerän. Käytin jokaisen ruudun reunustamiseen kiinteillä silmukoilla beigeä nallea, lisäksi yhdisin ruudut sillä joten se kerä hupeni nopeaan tahtiin.

peitto isoäidinneliöistä

Ennen kokoamista lajittelin ruudut värimaailmaltaan toisiaan muistuttaviin.

Peitto isoäidinneliöistä

Prässäsin ruudut kostean liinan alla- tämä vaihe oli ihan ehdoton!

Sommittelin ruudut peiton päälle niin, että kaikkein tummimmat ja vaaleimmat eivät olleet vierekkäin, että joka puolelle tuli hieman punertavaa jne… Tuo äitini limenvihreä fleecepeitto ei siis ole mitenkään sattumalta alustana, vaan nahkea ja sileä alusta toimi tosi hyvin asettelun apuna. Tässä vaiheessa, kun kaikki ruudut olivat samaan aikaan peitolla, huomasin vielä eroavaisuuksia ruutujen koossa. Vaikka lähes kaikki lanka oli 7 veikkaa, niin niidenkin paksuuksissa on jonkin verran eroja (tämän olen huomannut myös sukkia kutoessa). Näistä esimerkiksi tuo kaikkein tummimman sininen, tässä melkein mustalta näyttävä sekä yksi harmaista langoista olivat jotenkin tosi ”pulleita”, ja jos näistä kahta lankaa sattui samaan ruutuun niin koko saattoi olla yli sentinkin leveämpi kuin muut. Koukkuna minulla oli koko 3,5. Kolmonenkin olisi sopinut tälle langalle.

Peitto isoäidinneliöistä

Kaikkien ruutujen piti olla erilaisia, mutta ainakin yksi pari tästä kuvasta löytyy :)

Kun olin varma ruutujen järjestyksestä ja venyttelin ja sulloin niitä saman kokoisiksi, oli yhdistämisen aika. Tuijotin peittojen kuvia netistä ja instasta ja aika monessa niissä yhdistäminen oli tehty virkkaamalla. Se on varmasti ihan näppärä ja jämäkkä tapa, mutta minua ei miellytä se ”reuna”, joka koukulla yhdistäessä ruutujen väliin tulee. Lisäksi halusin, että peitto olisi ikään kuin molemmin puolin oikein päin, joten siksikin hyppyrireunan teko tuntui vieraalta ajatukselta. Jos ette hoksaa mitä tarkoitan niin voitte kurkata miltä virkkaamalla yhdistetty peitto näyttää.

Minä siis kuitenkin päädyin yhdistämään ruudut neulalla. Päättelinkin langanpäät neulalla (en yrityksistä huolimatta onnistunut virkkaamaan niitä siististi kerrosten sisään), sekin sujui ihan näppärästi. Tärkein vinkki yhdistämiseen neulalla löytyi usealtakin nettisivulta: ensin kaikki yhteen pystyyn, sitten vaakaan. Eli ei siten että yksi ruutu joka reunaltaan ympäri ja sitten seuraava samalla lailla, vaan siten että linjat tulevat suoriksi molemmin päin. Vielä yksi käytännön vinkki tuon ”hyppyrireunan” välttämiseen: neulalla tulee aina ottaa ruutua reunustavan ks:n takareuna, kun ollaan yhdistämässä peiton ns. nurjalla puolella. Minusta nurja puoli ruuduissa on se, joka virkatessa jää taakse ja on hieman pulleampi. Tällä tavoin peiton profiili toden totta pysyi hienosti sileänä.

Peitto isoäidinneliöistä

Neulalla yhdistettäessä ks-reuna joka ruudun uloimpana oli must.

Seuraavassa kuvassa olenkin jo yhdistänyt kaikki ruudut, virkannut pykäreunan ja pingottanut taas vauvanpeiton fleecepeiton päälle. Käytin apuna nuppineuloja ja tässä kohtaa on vielä hyvä, jos fleecepeiton alla on joku paksu ja jämäkkä matto johon neulat saa tuikata, tässä äitini olohuonetta hyväksi käyttäen.. :) Jos tässä kokonaisen peiton vaiheessa vielä on epätasaisuuksia tai vinouksia, niin niitä pystyy pingottamalla oikomaan. Virkkaustyöt ovat mielestäni tosi kivoja siksikin, että ne ovat kovin anteeksiantavaisia. Jos tekee jonkun pienen virheen niin sen pystyy vielä jälkeenpäinkin korjaamaan. Esimerkiksi kun yhdestä ruudusta tuli aika reilusti liian iso, niin jätin siitä (ja vain siitä yhdestä) beigen ks-reunan pois. Kun tuo ruutu on peiton keskellä niin asiaa ei edes huomaa.

IMG_20150815_184616

IMG_20150815_184627

IMG_20150815_184637

Lopuksi höyrytin vielä peiton pingotettuna silitysraudan runsaalla höyryllä ja suihkin vielä suihkepullollakin vettä ruutujen päälle. Ohut pellavapöytäliina oli tosi käyttökelpoinen höyrytyksen apuna. Jätin kostean liinan yön yli pingotetun peiton päälle. Aamulla otin nupparit pois ja vielä silitin tuon pykäreunan, kun se tahtoi paikoin hiukan nousta pystyyn, vaikka yritin välttää sen kiristymistä. Sitten peitto olikin valmis vastaanottajalleen!

Peitto isoäidinneliöistä

En osaa oikein edes sanoa, kuinka kauan peiton tekemiseen meni. Aloitin sen virkkaamisen muistaakseni helmi-maaliskuussa, valmista tuli elokuussa mutta välillä oli parikin kuukautta, kun en virkannut yhden yhtäkään ruutua. Yleensä virkkasin kaksi-kolme ruutua illassa, lopuksi kun tänne Saksaan lähtö alkoi lähestyä niin otin pienen loppukirin, jotta ehdin vielä viedä peiton perillekin…Vähän tämä ruutujen virkkaus jäi polttelemaan, seuraavan kerran tekisin ehkä hiukan pienempiä ruutuja, harvemmista väreistä ja koko olisi aikuiselle. Tämä lapsenpeitto sopii ainakin ajatuksissani vaunupeitoksi talvella. Katsotaan, koska syntyy parisängyn päiväpeitto…

-Marianna