DIY pihlajanmarjakranssi

Kesäloma se soljuu ihanasti eteenpäin. Tai no, oikeastaan haluaisin että loma ei soljuisi minnekään vaan saisin olla lomalla vielä pienen ikuisuuden… Mutta reilu kaksi viikkoa on jo oikein mukava pätkä, tässä elämäntilanteessa kun pidempiä palkallisia lomia ei niin suuresti osaa kaivatakaan. Erityisplussa siitä, että mieheni on myös samaan aikaan lomalla. Olemme olleet aina tosi onnekkaita ja saaneet lomamme joka kerta samaan aikaan ja vieläpä melkein joka vuosi vielä juuri siihen ajankohtaan mihin halusimmekin.

Lomalla olen päässyt suunnitelmieni mukaan toteuttamaan itseäni oikein urakalla. Sain aikaiseksi vihdoin ja viimein kokeilla lankojen värjäämistä itse! Valitettavasti sitä postausta joudutte odottamaan vielä hetken, koska olen nyt täällä landella ja kuvat tästä sotkottamisesta jäivät vielä Tampereelle. Mutta tulossa on! Nyt kuitenkin kerron kivasta syyskoristeesta, jonka sain eilen valmiiksi. Saimme vasta tänä kesänä mieheni kanssa aikaiseksi tilata sukunimikyltin asuntomme oveen. Sitä ennen tuossa kohdassa oli edellisten asukkaiden nimikyltin teippi, hieno sekin. Nyt kämppämme ovi kuitenkin näyttää entistä orvommalta joten halusin siihen jonkin kivan koristuksen, ja vuodenajan teemasta valikoitui pihlajanmarjakranssi tekemislistalle.

Matskut tähän DIY (Do It Yourself) kranssiin ovat helpot ja halvat. Ainoastaan rautalanka pitää ostaa kaupasta. Hifistelyä kaipaavalle tosin löytyy noita kranssikehikoitakin kaupasta, minä käytin ihan vaan risua. Luonnonmateriaalit keräsin omilta mailta jo viikko sitten, puolukanvarvut säilyvät hyvin eivätkä tummu. Tämän vuoksi suosisin ehdottomasti niitä eikä esim. mustikkaa. Myös kanerva käynee, mutta minulle tulee siitä vähän sellainen hautausmaa-viba. Pihlajanmarjoista saa kaikki lehdet myös kyniä pois, koska pihlajan lehti kuihtuu niin ikään nopeasti.

Tarvitset siis:

Rautalankaa (paras on tuo kuvissa näkyvä rulla)

Risua kehikoksi, esim. nuorta koivunvitsaa

Pihlajanmarjakimppuja, lehtiä ei tarvita

Puolukanvarpuja

Sakset, rautalangalle sopivat pihdit

Sitten vaan hommiin! Työ aloitetaan tietysti valmistamalla pohjakranssi. Kannattaa ottaa kokoa miettiessä huomioon, että jos täytteet ovat kovin muhkeita niin lopullinen kranssin reiän sisämitta on huomattavasti pienempi kuin paljaalla renkulalla. Vähän paksumpi kranssin pohja on muuten parempi kuin vähän ohuempi, koska erityisesti tässä askartelussa pihlajanmarjat ovat tosi painavia ja pitää varoa, ettei kranssi ovessa näytä enemmän puikulalta kuin ympyrältä.

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Sommittelu onkin sitten jokaisen taiteellisuuden varassa. Minä yleensä aloitan suoraa päätä ja mietin sitten matkalla että mikä toimii ja mikä ei. Puolukanvarpujen kanssa kannattaa nähdä se vaiva että kääntää ne kaikki varret alaspäin, muuten tulee hapsuisen näköistä jälkeä. Lisäksi ainakin suurin osa nipusta tulisi olla ”julkisivu” eteenpäin, koska puolukat ovat kasvusuunnan (=auringon) vastapuolelta lehtien vaaleat alapuolet näkyvissä, ja se ei ainakaan minun silmääni miellyttänyt. Puolukanvarpuja saa muuten olla melkoinen läjä, että saa tarpeeksi tuuheutta kranssiin. Minulla oli puoli muovipussillista, josta jäi ehkä yksi viidesosa yli. Lisäksi mukaan oli eksynyt myös mustikkaa ja muita risuja, joita en halunnut käyttää. Puolukat kannattaa muuten jo keräysvaiheessa leikata kuvan osoittamalla tavalla sopivan pitkiksi. Kovin pitkää vartta ei tarvita, ja juurineen ei varpuja saa missään nimessä repiä! Kannattaa muistaa myös se, että varpujen kerääminen EI kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin. Eli varvut tulee kerätä joko maanomistajan luvalla tai omilta mailta, jos sellaisia on.

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Jos ajatuksena on, että varvut muodostavat kranssin pohjan, niin kannattaa aloittaa niillä. Pihlajanmarjat ovat niin runsaita ja muhkeita, että ne peittävät helposti alleen kaikki lisukkeet. Puolukkaa saakin olla ihan reilusti alla tupsuina. Toki sitä voi lisätä myös jälkeenpäinkin, mutta se voi olla hieman kinkkistä. Rautalankaa saa kieputtaa joka nipun ympäri pari napakkaa kierrosta. Pihlajanmarjanippuja kannattaa langalla myös vähän muotoilla, jos nippu on kovin levahtava niin sen voi nk. kuristaa rautalangalla tiiviimmäksi. Kranssia sommitellessa voi oman mieltymyksen mukaan katsoa sitä, haluaako että alusrenkula näkyy vai ei. Jos renkula on paksusta risusta tehty ja haluaa isomman renkulan, voi kaikki koristeet kiinnittää kranssin ulkokehälle ja jättää alusrenkulan näkyviin. Minä halusin peittää oman laihan renkulani joten marjat ja varvut asettelin keskikehälle.

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

IMG_6636

Kranssin tekemisen salat valkenevat parhaiten tekemällä. Olen itse tehnyt kransseja nuorempana useinkin, mutta nyt en varmaan kymmeneen vuoteen ollut tehnyt yhtäkään. Vaikeaahan tuo ei ole, enemmän lopputulokseen vaikuttaa mielestäni onnistunut sommittelu. Pihlajanmarja ja puolukat valikoituivat tähän kranssiin kestävyyden vuoksi; hyvällä säkällä tämä koriste pysyy ikivihreänä ja -oranssina läpi talven. Jos vain linnut eivät syö marjoja ovesta!

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Muuten, housujeni väri mätsää ihan vahingossa pihlajanmarjojen sävyyn. Mutta näyttää kivalta kuvissa! :D Kranssin tekemiseen meni ampiaisten huitomisineen ja rautalangalla sormeen pistämisineen vain parikymmentä minuuttia. Materiaalien keräysreissu taisi olla pitempi mutta metsässä haahuilu menee ihan yleisen verenpaineen laskemisen piikkiin ja on muutenkin ihanaa. Blogissa kaikki menee tietysti kuin Strömsössä ikään ja valmis kranssi näytti tältä:

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Pihlajanmarjakranssi, pihlajakranssi, risukranssi

Tästä tuli kyllä tosi kaunis ja syksyinen koriste. Mitäs pidätte? :) Onko muita syysaskarteluideoita?

Minä lähden nyt mieheni kanssa mettikköön suunnistamaan kuulaasta syyspäivästä nauttimaan. Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Marianna

Grilliruokaa vegaanisti

Hou hou hou, kesä alkaa olla lopuillaan ja varmaan sitä myöten tämä pikku blogiloma myös :) Suomeen asettuminen on sujunut hyvin ja nyt voisi tämän kirjoittelunkin suhteen palata arkirytmiin. Kesällä on tullut touhuiltua kaikkea pientä, ja tänään on sitten suuresti odotetun loman ensimmäinen päivä. I H A N A A.

Järjestimme mieheni kanssa pienet kotiinpaluupirskeet viime viikonloppuna. Alunperin tarkoitus oli kutsua vähän isompikin joukko väkeä ja kutsuttiinkin, mutta kesällä kaikki ovat tosi kiireisiä joten joukko supistui alle kymmeneen. Mutta kun väki väheni niin pidot ehkä sitten paranivat?! Ainakin meillä oli todella hauska ilta, terassillakin tarkeni istuskella vaikka päivällä vielä näytti että sataakohan koko ehtoon.

Ruokalistan suhteen olin tehnyt suuria suunnitelmia jo viikkokaudet, halusin tarjota kerrankin jotain vähän erilaista ainaisten mustikkapiirakoiden ja tomaatti-kurkku-paprika- salaatin lisäksi. Nekin ovat kyllä hyviä (kuka ei tykkäisi mustikkapiirakasta??!) mutta kun oli tulossa vähän enemmän väkeä niin ajattelin antaa luovuudelle tilaa. Lisäksi pienestä vierasporukasta löytyi niin vegaaneja (eivät siis syö mitään eläinperäistä), laktoosi-intolerantikkoja kuin keliaakikkokin joten pientä haastetta alkoi olla ruuanlaitossa.. Yritän aina parhaani mukaan ottaa vieraiden erityisruokavaliot huomioon, on tylsää jos muut syövät täytekakkua ja keliaakikolle on kuivia keksejä.

Ruokalista muotoutui lopulta seuraavasti:

-Makkaraa (tosi monet ihan tavalliset makkarat ovat gluteenittomia ja laktoosittomia)

-Salaattia jossa lollo rossoa, paprikaa, punasipulia, punakaalia, tomaattia ja kurkkua

-Itse tehtyä guacamolea

Punasipulihilloketta

-Paahdettua munakoisoa

-Lohkoperunoita ja -bataatteja

-Itse tehtyä vegaania perunasalaattia

vegaani grillaus

vegaani grillaus

vegaani grillaus

Lihaa ei vegaanien vuoksi tarvitse jättää pois ruokalistalta, koska makkarat eivät ole minkään muun ruokalajin seassa. Vegaanit voivat sitten vain jättää sen pois lautaselta, munakoiso oli tavallaan makkaran korvike tässä menussa.

Punasipulihillokkeeseen sain idean häistä, joissa olimme vieraana muutama viikko sitten. Siellä tätä lisäkettä maistoin ja se oli tosi hyvää, eikä ohjekaan ollut vaikea. Käytin keittämiseen punaviinietikkaa värin vuoksi, ilmeisesti valkoviinietikkakin käy. Tein vahingossa vähän turhan vetistä hilloketta, mutta valutin lopuksi sössön suodatinpaperin läpi ja sitten koostumus oli täysi nappi. Tein hillokkeen valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta se ehti vähän maustua jääkaapissa. Tätä täytyy kyllä kokeilla joskus vaikka joulupöytään, lihan lisukkeena hilloke maistuu mainiolta.

Lisukkeista lisämaininnan ansaitsevat myös guacamole ja perunasalaatti. Guacamoleen olen innostunut vasta tässä viime vuosina, sehän on tosi helppo ja nopea tehdä itse. Sen verran omia vinkkejäni antaisin, että avokadoa ja sipulia ei kannata mössötä liian hienoksi, muuten guacamole menee jotenkin vetiseksi. Jos vain avokado on sopivan kypsä niin vaikka haarukalla muussata se, ja sipulin rouhiminen vain kevyesti joko monitoimikoneella tai vastaavalla tai puukolla. Minä käytin tähän ja sataan muuhunkin hommaan Tupperwaren yrttileikkuria, joka on kyllä maailman paras vehje. Guacamolen teen yleensä aika lähellä tarjoiluhetkeä, koska avokado alkaa nopeasti tummua.

Itse tehty perunasalaatti on tosi hyvää, joskus tulee tehtyä eilisistä ylijääneistä perunoista tätä herkkua. Yleensä käytän kastikkeena kermaviiliä, mutta vegaaniksi tehdessä piti vähän soveltaa. Perunasalaatinhan voisi muutenkin tehdä majoneesipohjaisena, mutta minä en ole niin majoneesimössöjen ystävä koska ne ovat kovin rasvaisia. Nyt kuitenkin käytin X-tran kasvipohjaista majoneesia ja ihan hvyä perunasalaatti siitäkin tuli :) Laitoin siis perunan lisäksi suolakurkkua, sipulia, ruohosipulia, sitruunamehua ja majoneesia+ suolaa ja pippuria. Omaan makuuni pidän edelleen silti kermaviilipohjaisesta enemmän, mutta hyvää tämäkin oli.

Illan ruokahuipennus oli vegaani-laktoositon-gluteeniton täytekakku. Tämä leipomus vaati eniten taustatyötä ja kaupassa haahuilua. Pohjan ohje on lopulta otettu Kamomillan konditoria-blogista. Tein tuon ohjeen kaksinkertaisena kahdelle uunipellille ja vielä siten, että toiseen pohjaan lisäsin väriksi kaakaojauhetta. Näin sain nätin kaksivärisen kakkupohjan :) Taikina suositeltiin paistettavaksi pellillä litteänä ison pyöreän vuoan sijaan, koska gluteeniton ja munaton taikina ei kohoa niin hyvin kuin tavallinen. Kuohkeutta ja sitkoa kakku sai sokerikuitu ksantaanista, jonka käyttö oli helppoa ja pohjan rakenteesta tuli todella hyvä, joustava ja napakka. Jauhoina käytin Sunnuntain gluteenitonta jauhoseosta.

vegaani täytekakku

vegaani täytekakku

Täytteeksi keitin tuoreistä päärynöistä hilloa ja lisäksi vatkasin kookoskermasta suklaamoussen. Päärynähillo olisi saanut olla vähän paksumpaa, minun hilloni oli aika notkeaa ja sitä ei pystynyt laittamaan kuin ohuen kerroksen. Ensi kerralla siis paksumpaa, niin päärynä maistuu enemmän. Kookoskerma taasen oli minulle ihan uusi tuttavuus, mutta todella hyvä sellainen! Kermasta tuli todella kuohkeaa ja ihanan silkkisen sileää. Kookoksen maku ei ollut liian pistävä (en ole mikään suuri kookosfani), ja lisäksi kaakaojauhe peitti sitä entisestään. Kylmänä kun vispasi suoraan purkista, niin rakenteesta tuli aivan mainio.

Kakun päälle sitten laitoin Plantin kauravispiä, jota löytyi Prismasta. Myös Kamomillan konditoria-blogissa tämän makua kehuttiin, ja hyvää se olikin. Niin ikään rakenne oli erinomainen ja pursotus helppoa. Koristeeksi kahden kermajutun lisäksi laitoin vadelmia, niihin glaseeraus kasvipohjaisella hyytelösokerilla (tavallisessa on liivatetta) ja vielä pienet kermatupsut ympärille valumista estämään. Voilá!

vegaani täytekakku

vegaani täytekakku

vegaani täytekakku

vegaani täytekakku

Ruuat ja herkut kävivät todella hyvin kaupaksi, ja erityisesti täytekakku onnistui hienosti ja keräsi kiitoksia. Olin itse eniten yllättynyt siitä, miten hyvin vegaanituotteita on tarjolla, tarkoittaen siis näitä maitopohjaisten juttujen korvaajia kuten kermoja ja vispejä ym. Gluteenittomasta ruuasta minulla on enemmän kokkauskokemuksia, mutta ksantaania en ollut ennen käyttänyt koskaan. Nytpä on sitäkin purkillinen hyllyssä. Ei voi kuin suositella näitäkin kaikkia ohjeita ja tuotteita vain kokeilemaan rohkeasti! Jos on muita kokemuksia vaikka näistä vegaanikermoista, niin kuulisin mielelläni :)

-Marianna

Hampurin aamukampa

Aamukampa olisi pitänyt hommata jo aikoja sitten, koska aikani Hampurissa käy toooodella vähiin! Neljän päivän päästä palaan siis koti-Suomeen ♥ Päivät täyttyvät tällä hetkellä kaikesta viimeisestä. Viimeisen kerran kaupungilla, viimeinen luento, viimeinen study group, viimeisen kerran kahville kavereiden kanssa. Vielä viikko-pari sitten oloni oli melkein pelkästään innokas kotiinpaluun vuoksi. Erityisesti kun täyttelin kaikkia ihania eri lomakkeita joita täältä lähtemiseen tarvitaan, niin tuli todellakin sellainen olo että kun vain näistä pääsisi niin kauas kuin pippuri kasvaa… Nyt kuitenkin ihan viime päivinä meno on alkanut taittua haikeampaan suuntaan. Tuntuu kurjalta lähteä pois. Harmittaa sekä kavereiden että tämän kaupungin jättäminen. Tänään ihan vain vähän nyyhkyttelimme tyttöjen kanssa, kun he olivat viimeistä kertaa luonani kylässä.

IMG_20160623_184303

IMG_20160621_192033~2

Tässä vielä yhteiskuvassa tyttökavereilleni kutomani villasukat :)

IMG_20160621_201935

Kaunis paketointi on puoli ruokaa vai miten se meni ;)

Tiedän kuitenkin, että heti kun pääsen lentokentän ovista sisään niin fiilis vaihtuu suorastaan riemukkaaksi. Miten ihanaa onkaan palata kotiin! Oma koti, perhe, ystävät, työ, Tampere ja mökille meno ovat todellakin jotain mitä odottaa innolla. Kaikkiaan fiilikset ovat ylipäätään nyt tosi ristiriitaiset. Siitäkin olen varma, että kunhan vähän aikaa kuluu niin kaikkien niiden ärsyttävien lappujen täyttely, kieliongelmat, virastoissa juokseminen ja yleinen asioiden epäsujuvuus ovat kuin muisto vain. Aika kultaa ne ja pian sitä jo pohtii, että kun pääsisi vaikka johonkin toiseen maahan lappuja täyttelemään :D

Olen aivan hirmuisen iloinen ja onnellinen siitä, että minulla oli tässä vaiheessa elämää mahdollisuus toteuttaa tämä ulkomailla asuminen, koska olin haaveillut siitä vuosikaudet. Tämä Saksassa vietetty vuosi oli sikäli hyvä alkupala, että näin lähellä Suomea näin (kaikesta huolimatta) samankaltaisessa yhteiskunnassa eläminen oli sopeutumisen kannalta erinomainen valinta. Kielen osaaminen lisäksi helpotti sulautumista todella, todella merkittävästi. Olen monesti pohtinut, että ilman saksan osaamista olisin tuntenut oloni täällä todella paljon ulkopuolisemmaksi. Ympärillä olevaa todellisuutta on vaikea tulkita, jos ei pysty sukeltamaan sisään myös kieleen.

PANO_20160623_172129

Sanoin ”alkupala” siksi, että en missään nimessä haluaisi, että tämä jäisi viimeiseksi pidemmäksi ulkomaanreissuksi. Nyt Suomeen palatessa kuitenkin minulla on ihan selvää se, että ihan heti tästä ei nyt startata kyllä yhtään minnekään Pirkanmaata pidemmälle :D Palaan vanhaan työhöni (sinnekin on jo ikävä!), ja seuraava iso etappi on saada yliopisto pakettiin ja valmistua. Sitten taas saa alkaa suunnata katsetta jonnekin suuriin ammatillisiin unelmiin. Voi vitsi, että tykkään elämästä tällä lailla että aina on joku iso juttu näköpiirissä, jota kohti pyrkiä. Oli se sitten häät, asunnon osto, ulkomaille muutto, valmistuminen… Tämä on ollut elämänfilosofiani jo vuosia ja aion sitä toteuttaa jatkossakin. Katsotaan, koska vauhti hidastuu ;) Kun siitä tasaisemmasta elämästä on ehtinyt nauttia tarpeeksi, niin sittenpä sitä voisi taas jo pohtia josko ponnistaisi jonnekin maailmalle. Eikä sen tarvitse tosiaan olla mitenkään edes pian, vaikka nelikymppisenä sitten Amerikkaan tai jotain. Katsotaan! Onneksi maailmannälkää pääsee seuraavan kerran tyydyttämään jo joulukuussa, varasimme mieheni kanssa loppuvuodelle pienen reissun kaamosta pakoon :) Kerron siitä myöhemmin lisää kun matkasuunnitelmat etenevät!

Lentoni koti-Suomeen lähtee siis tiistai-iltana. Yritän todella tsempata ja kirjoittaa vielä vihoviimeiset moikat täältä Hampurista. Mutta melko pianpa sitä jo naputtelen taas Tampereelta käsin, enkä malta odottaa sitäkään!

Niin ja p.s., hyvää juhannusta kaikille! Täällä koko mittumaari tahtoo mennä vähän niinkuin viheltäen ohi, koska juhannuksesta ei juuri kukaan tiedä mitään eikä sitä juhlita. Me vietimme tyttöjen kera juhannusaaton opiskelemalla tilastotieteen ja terveystaloustieteen tenttiin 10h. Buja!

-Marianna

Kesällä kerran

Huh hellettä! Hampurissa on ukkonen jyrissyt oikein urakalla koko tämän viikon, ja aika hikiset oltavat on ollut erityisesti tuolla koululla (1970-luvun betonimöykyssä ei se ilmastointi ole ihan paras mahdollinen…). Olen yrittänyt olla ahkera ja kulkea pyörällä mahdollisimman paljon, mutta voi kiesus että tulee hiki kun ulkona on muutenkin jo +25C ja siinä sitten ihanan nihkeänä saa kiemurrella koko päivän.

Muukin syy pyörällä kulkemiseen tosin on, minulla ei siis ole enää täällä Hampurissa autoa! Eikä kyllä henkilökohtaista kuljettajaanikaan, mieheni lähti viikko sitten takaisin Suomeen. Asuntomme remontti ja työt kutsuivat ja siellä lenteleekin parketti ainakin raporttien mukaan oikein mallikkaasti pellolle ja uutta tulee tilalle tänä viikonloppuna. Lisäksi tulossa on vähän uutta tapettia muutamaan huoneeseen ja jos oikein innostun (minä siis olen tietysti työnjohtaja täältä Saksasta käsin), niin keittiön työtasonkin voisi uusia. Hmm. Odotan jo innolla että pääsen katsastamaan pienen pintaremontin tuloksen! Tällä lailla remppaamisen pitäisi aina mennä. Että itse ei tarvitsisi kärsiä yhtään, vaan homma tehdään avaimet käteen-periaatteella. Esittelen teillekin sitten tuloksia kunhan pääsen kotiin :)

Viimeisen yhteisen päivän kunniaksi täällä Neuengammella lähdimme mieheni kanssa viime viikolla kanoottisoudulle. Tämä oli yksi niistä asioista, joista ajattelimme heti tänne tullessa että tuonne pitää sitten mennä joku kerta. Kanootinvuokrauspaikka on ihan parin kilsan päässä kotoamme, mutta niin se vuosi sitten vierähti emmekä koskaan menneet vesille, vaikka ajoimme siitä ohi joka ikinen päivä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja hellepäivän tekemiseksi vesillä lilluminen sopi varsin hyvin.

IMG-20160603-WA0016

IMG-20160603-WA0012

IMG-20160603-WA0001

IMG-20160603-WA0008

IMG-20160603-WA0007

Koska Saksassa monikin asia supersäänneltyyn Suomeen verrattuna on vähän sinne päin, niin mistään pelastusliiveistä saati melomisohjeista ei kukaan sanonut yhtään mitään. Mela käteen ja menoksi! Olemme molemmat kyllä meloneet ennenkin ja tottuneita sisävesillä soutelijoita joten pärjäsimme ihan hyvin ilmankin. Ällörehevöitynyt Elben sivuhaara oli lisäksi melko matala eikä kumpaankaan rantaan ollut kuin kymmenisen metriä matkaa, uimataitoisina siis lähdimme matkaan sen kummempia ihmettelemättä. Minulla menee niska jumiin todella helposti ja siksikin otimme aika rauhallisesti, melominen on lapojen seudulle melkoista kyytiä. Lilluttelu sujui oikein kivasti, matkalla näimme muitakin veneitä (yllä näkyvästä paatista eläkeläisten päiväretkiryhmä heilutteli iloisesti) ja lisäksi tosi paljon lintuja ja yhden uivan koirankin!

IMG-20160603-WA0018

IMG-20160603-WA0020

Täällä Neuengammen nurkilla villieläimet tuntuvat minusta kovin kesyiltä. Nämäkään linnut eivät paljoa välittäneet, vaikka lilluimme ohi ihan muutamien metrien päästä. Saman olen huomannut lenkillä aiemminkin, lisäksi olen nähnyt täällä asuntomme lähellä ensimmäistä kertaa elämässäni majavan. Niin ja käärmekin tuossa pihalla luikerteli männä viikolla…

Yksin oleminen on ainakin ensimmäisen 25 % jälkeen (en laske tietenkään) tuntunut ihan hyvältä. Tietysti olisin mieluummin Suomessa mieheni kanssa, mutta ihan virkistävää tämä oma seurakin kyllä on. Saan kutoa ihan juuri niin paljon kuin haluan ilman silmien pyörittelyä, ja hyvällä omatunnolla vahdata illalla pari jaksoa Greyn anatomiaa putkeen. Asuin viimeksi yksin AMK-aikoina Turussa ja juu, muutaman kuukauden valmistumisen jälkeen Tampereellakin. Kyllä sitä vaan toisen läsnäoloon niin tottuu, mutta en silti iltaisin hamua viereistä tyynyä. Skypettely tietenkin lievittää ikävöimistä :)

IMG-20160603-WA0017

IMG-20160603-WA0009

Koulua on aika reippaalla tahdilla melkein joka päivä ja kaikki kotona tehtävät läksyt ja projektit siihen päälle. Iltaisin olen välillä ihan naatti, kun aivot ovat vitosvaihteella hela dagen ja kotiin tullessa tuntuu, että kaurapuuron keittokin vaatisi liikaa älyä. Olen tosi hyvä nukkuja joten öisin saan pääni yleensä varsin hyvin nollattua. Tällä viikolla myös ensimmäiset kesämansikat torilta piristivät mieltä :)

IMG_20160602_084009 IMG_20160602_140603

Tulipa pitkästä aikaa postaus, johon ei liitynyt yhtäkään villasukkaa! Olen muuten tähän käsityöaiheeseen liittyen laittamassa vähän lisäpaukkuja somen käyttöön tulevan kesän aikana. Mutta siitä lisää vähän myöhemmin toivottavasti heinäkuun puolella.

Mukavaa alkanutta viikonloppua,

-Marianna

Satamasyntymäpäivä

Voi ihanuus, mikä kesä täällä! (ja vissiin kyllä Suomessa myös, ei pidä alkaa liikaa leijua ;) Kelit ovat kertakaikkisen komeat, lämmintä piisaa ja varsinkin täällä landen puolella Hampuria vihreys on suorastaan räjähtänyt silmille. Olen syntynyt keskellä pimeintä talvea tammikuussa, mutta kyllä vain kesän lapsi mä oon♥. Ironista onkin sitten se, että välttelen suoraa auringonpaistetta ja palan helposti, haha.

Mainitsinkin viime postauksessa että olimme mieheni kanssa menossa Hafengeburtstag- eli satamasyntymäpäivä-festareille. Tai miten sen nyt sanoisi, koko kaupunki tuntui kuhisevan kaiken maailman menoa eikä mitään festarilippua tms. tarvittu. Kyseessä on siis lyhyesti Hampurin sataman syntymäpäiväjuhlat, tämän vuoden syntymäpäivä on upealle satamalle jo 827:s! Eilen oli festarin ensimmäinen päivä, ja sen kyllä huomasi. Jengiä oli kuin pipoa, jo Raatihuoneentorilla vielä hetken matkaa satamasta oli joka kahvila ja terassi piukeana väkeä. Kun terassit ovat isoja ja väkeä paljon niin väki myös vaihtuu paljon, hetken palloilun jälkeen mekin löysimme paikan kauniin Alster-järven rannalla sijaitsevasta terassibaarista.

IMG_6116

IMG_6147

IMG_6172

IMG_20160505_163239

IMG-20160505-WA0003

Kuvat jo puhuvat puolestaan, en voi tarpeeksi hehkuttaa kuinka mahtavaa tämä kesäkeli on! Saksassa ollessa sitä välillä kaipaa Suomesta sellaisia juttuja, joita kotona ollessa ei edes ajattelisi kahta kertaa. Nytkin olen esimerkiksi haaveillut, että jos olisin Suomessa niin pääsisi kastamaan talviturkin. Kun ne järvikuvat Instagramissa suomalaisilta ovat vain niin kauniita! Mutta oikeasti, syntymäkotini on lähes järven rannassa ja viime vuonnakin kastoin vasta juhannuksen tienoilla. Joskus olen mennyt uimaan vasta elokuussa. Että ehkä aika on nyt kullannut muistot tältä osin…

Noh, takaisin Hampuriin. Satamassa vasta ihmisiä olikin, myös paljon roskaa ja juopuneita. Ainakaan näiden kiertämieni kaupunkien perusteella ei Saksa ole todellakaan Suomeen verrattuna mikään pyhimys, juoppoja ja pulsuja on täällä ihan yhtä lailla kuin esim. Tampereella. Vielä raaempiakin tapauksia täällä näkee, yhh jotkut ihmiskohtalot porttikongeissa ovat aika ällöttäviä ja surullisiakin. Mutta tuolla eilenkin jo viiden maissa iltapäivällä jotakuta kärrättiin paareilla pois kun ko. henkilö oli ilmeisesti satuttanut päänsä, ja melko humaltuneelta näytti. Osataan siis Saksassakin.

IMG_20160505_182148

IMG_20160505_182349

IMG_20160505_182606

Katselimme aikamme laivoja, niitä oli koko laiturin tai dockin reuna täynnä. Monen laivan kannella patsasteli miehistöä Aku Ankka-puvuissaan, tuntuu jotenkin itselle niin vieraalta se, että maailmassa on edelleenkin vielä iso ammattiryhmä, jotka seilaavat elääkseen meriä. Itselle se vain tuntuu niin hirmuisen vieraalta ja ”vanhalta maailmalta” (terkkuja E & J!).

IMG_20160505_182753

Mielenkiintoisimpia olivat armeijan valtavat alukset, niistä minulla ei valitettavasti ole kuvaa. Porukka oli ilmeisen hyvällä tuulella ja istuskeli terasseilla. Saksa on surkea valinta sellaiselle joka ei välitä oluesta, siksikään ei oikein tule millekään kaljaterasseille mentyä, kun minulle ei siellä ole mitään mieluista juotavaa. Ja kyllä, olen maistanut myös erinäisiä radlereita ja Alsterwasseria sun muuta, mutta ei tipu. Söimme jo keskustassa joten pullakojuillekaan ei ollut hinkua. Oikeastaan summa summarum sanoisin että festarille kannattaa ehdottomasti mennä nälkäisenä ja janoisena kuluttamaan aikaansa. Me enimmäkseen haahuilimme ympäriinsä ja katselimme laivoja, sitten väentungos alkoi jo käydä hieman hermoille. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä rauhallisemmat mieltymykseni ovat. Siispä kotiin takaisin, täälläkin paistoi aurinko yhtä lailla :)

IMG_20160505_165035

IMG_20160505_165050

Nytpä sitten tekemään jotain varsin perisuomalaista eli katsomaan Suomen jääkiekkomatsia telkkarista, ciao!

-Marianna

Tampere jääköön taa

Lähtö se senkun lähenee. Aiemmin sain kommentin tähän Saksaan lähtöön liittyen siitä, miten lähtemisen tullessa ajankohtaisemmaksi, alkaa oma kotikaupunki näyttää entistäkin kauniimmalta, naapurit ihanilta, työtkin sujuisivat kuin tanssi… Ikään kuin etukäteistä koti-ikävää siis. Tätä omaa tuntemustani en ihan koti-ikäväksi nimittäisi mutta totta on se, että nyt viime viikkoina olen nauttinut entistä enemmän Suomessa, Tampereella ja landella olosta. Luulen silti, että tuota lähtemistä enemmän tunteeseen vaikuttaa se, että minulla alkoi loma, sekä kauniit ilmat jotka nyt pari viikkoa ovat hellineet oikein toden teolla. On tosi ihanaa kun on vapaata ja ehtii päivälläkin puuhailla kaikenlaista. Eikä väsytä koko aikaa, niinkuin yleensä kun töissä on. Aina töissä ollessa tuntuu iltaisin kuinka on niin hirveän rasittunut ettei välillä jaksa kuin lojua sohvalla. Niin tuli aika usein tehtyäkin, haha!

Menneenä viikonloppuna vietimme pienimuotoisia läksiäisiä meillä kotona lähimpien ystävien kesken. Vaikka kaikki kutsutut eivät päässeetkään paikalle niin ilta oli hulvaton ja oli kyllä ihanaa kun ehti oikein kunnolla viettää aikaa tärkeiden ihmisten seurassa. Sama jatkui sunnuntaina (päivä oli suorastaan aikataulutettu eri porukoiden treffaamiselle) ja eilen läksin päivällä vielä Pohjanmaalle tapaamaan siellä asuvia ystäviäni ja heidän palleroitaan :) Vaikka sinne tänne kiertäminen on ollut vähän raskasta näin tiivillä aikataululla, niin olen silti tosi iloinen että olen näinkin paljon ehtinyt tavata tuttuja ennen reissuun lähtöä. Ihan kaikkia en silti millään ehdi nähdä, toivon siihen ymmärrystä kavereiltani ja ystäviltäni koska aika on rajallinen ja pakatakin pitäisi. Noh, olen kuitenkin tulossa takaisin ja lomillakin käymään, joten yrittäkää kestää ikäväänne :D

Tampere keskustori

Vaikka ajattelin, että puolitoista viikkoa vapaata ennen lähtöä riittäisi mainiosti kaikkien asioiden hoitoon, niin huh huh kyllä kiire meinaa tulla. Kirjoitin täällä kaikista niistä jutuista, mitä ajattelin ennen lähtöä tekeväni. Nyt täytyy myöntää että ainakin silmälääkärissä käynti varmaankin jää haaveeksi. Ei kertakaikkiaan vaan kerkiä. Kampaajalle sen sijaan on ihan pakko pakko mennä, ei tällä reuhkalla kyllä ulkomaita lähdetä valloittamaan.

Koulu- ja opiskeluvuosikin näyttää alkavan tai alkaneen jo tosi monella. Koen taas jokasyksyistä pientä kivaa innostusta koulunpenkille palaamisesta, vaikka tällä kertaa se tuleekin olemaan aika erilaista kuin ennen. Olin viime menossa hakemaan opiskelijakorttiin uutta lukuvuositarraa Tampereen yliopistolta, kävin samalla ruokalassa syömässä ökyhalvan lounaan. Minulla olisi ollut koko kesä varsin hyvää ja tehokasta aikaa käydä hakemassa tuo opiskelija-alennuksiin oikeuttava tarra, mutta enpä vaan ollut tehnyt niin. Tämä tyhmyys sakotettiin siinä, että tuntia ennen aktuaarinkanslian sulkeutumista minä mattimyöhäinen menin jonottamaan tarraa, ja huomasin että en todellakaan ollut ainoa… Jonossa edelläni olleen kanssa laskeskelimme, että emme ehdi tänä viimeisenä tuntina edes ovelle asti joten ainakin minä luovutin ja lähdin kotiin. Nyt siis pitää vielä huomenna koittaa heti aamusta mennä tikkana paikalle, jotta saan tarran lätkäistyä korttiini. Samalla pitää vaihtaa nimi ja sähköpostiosoite myös yliopiston tietokantoihin.

IMG_20150821_124647

Tampereen yliopisto

Yliopiston ruokalassa 2,60 € tästä hyvästä ruoka-annoksesta chorizolihapullia, ei paha!

Sain vihdoin aikaiseksi luettua kaikki ne pitkät ja liitetiedostoja tursuavat sähköpostit, joita Hampurista on pitkin kesää tullut. Olen lukaissut ne aina vain nopeasti läpi tsekaten, ettei vain ole mitään deadlinea tai vastausta vaativaa. Nyt ehdin kuitenkin syventyä niihin ihan kunnolla ja löysin jopa welcome weeksien eli alun orientaatioviikkojen ohjelman sekä syksyn lukujärjestykseni. Lähiopetusta tulee lukkarin mukaan olemaan aika paljon, taisi olla jopa yli 30 tuntia viikossa! Tosin vaikea sanoa ennen sinne menoa, että kuinka tiukkaan kaikille luennoilla on osallistuttava… Uskoisin kuitenkin, että selviän hommasta hyvin. Mitäpä minulla muuta on siellä kuin aikaa? :D Ja mikään luento ei alkanut aiemmin kuin 8.30, jes jes! Siispä suunnitelmani jättää aikaiset aamuherätykset vuodeksi pois pitää edelleen.

Kävin muuten männä viikolla asioita hoidellessani myös Särkänniemessä moikkaamassa veljeäni, joka on siellä kesätöissä. Oli aivan upea ja kaunis päivä ja Mustassalahdessa tallustellessani tuli taas tämä ai että Tampere on mahtava paikka- fiilis. Onpa sitten kiva palata ensi kesänä tänne lempikaupunkiini :) Mitä enemmän asiaa ajattelen niin sitä vähemmän haluaisin ikinä lähteä täältä pois. Ainakin nyt tuntuu siltä. Tämä Saksan juttukin on kuitenkin mitä luultavammin ihan vain väliaikainen juttu, mutta jos saisin valita niin asuisin Tampereella lopun ikääni. Mutta kukapa tulevaisuudesta tietää? En ainakaan minä.

IMG_20150823_170416

IMG_20150823_170802

Näsinneula, Särkänniemi

Olen muuten päättänyt, että Hampurissa ollessa tulee bloginikin päivittymään ahkerammin kuin nyt kesällä. Kesän alku meni niin huonosti ja tämä loppupätkä niin kiireisesti että jotenkin koko bloggailu on jäänyt vähän paitsioon. Ainakin Saksassa tulee olemaan jo ihan arjestakin paljon kirjoittamisen aihetta, joten aion kyllä naputella entistä ahkerammin kun sinne pääsemme :) Järkkärimme objektiivi meni viikonloppuna rikki ja olenkin huomenna menossa ostamaan uutta putkea tai kysymään ainakin, voiko tuolle raasulle enää mitään edes tehdä.

Nyt pitää kuitenkin palata pakkaamisen pariin. Koko kämppä on tuhannen sekaisin, kaikki sängyn alta paljastuneet villakoirat tanssivat pitkin asuntoamme ja laatikoita ja kuplamuovia on joka puolella. Jee….

-Marianna

Läksiäisten valmisteluja

Koska lähtöömme on enää muutamia viikkoja aikaa ja meillä on vielä muitakin viikonloppusuunnitelmia, niin aloitamme läksiäisten pitämisen tänä viikonloppuna. Kestitämme pienesti ja rennosti minun sukulaisiani jotka asuvat äitini lähistöllä. Kuten olen monesti kertonutkin niin meidän isän puolen sukumme on toisilleen tosi läheistä ja olemme todella paljon tekemisissä. Asiaa helpottaa myös se, että suurin osa asuu yhdessä ryppäässä saman pienen maalaistien varrella, hehe. Siispä täällä äitini luona tänään grillailemme ja juopottelemme :D Äitini tuolla parasta aikaa sekoittelee boolia sankoon ja mieheni on värvätty ruokaostoksille. Itse pippalot alkavat tuossa ehtoompana. Onneksi on luvattu niin kivaa keliä, että saamme olla ulkona!

Eilenkin tänne maalle tullessamme oli tosi hieno ilma, onni niille jotka säästivät lomansa elokuuhun (tai niille, joilla ylipäätään on loma…) Tänä kesänä loma olisi minullekin kyllä maistunut, vaikka siis toki minullakin lomaa oli sen verran, että kävimme Japanissa. Vaikka matka olikin mahtava niin olisi ollut ihan mukavaa vielä saada löhötä kotonakin loman merkeissä! Siksipä en yleensä ole kauheasti innostunut siitä, että esim. koko talviloman käyttäisi alusta loppuun reissussa. Minulle loma asiana edustaa myös sitä, että ei tarvitse tehdä yhtään mitään.

ch1

Nämä kuvat ovat mieheni isän luota. Mikä suomalainen rantaidylli :)

cherrymarja

Tässä elämäntilanteessani vain, jossa vuodet eivät ole seuranneet toisiaan samanlaisina aikoihin, jäävät pitkät lomat vielä haaveeksi. Onneksi minulla on kuitenkin ollut joustavia työnantajia sen suhteen, että palkattomiakin pätkiä on järjestynyt ja on sitten päässyt touhuamaan omiaan ihan kesken työvuodenkin. Menneet lomapäivät käytin tosiaan siis toukokuun Japanin reissuun ja nyt tämän lomankertymisvuoden lomapäivät säästän ensi kesään, samoin tekee mieheni. Minulla loppuvat työt puolentoista viikon päästä ja opintovapaa alkaa. Opintovapaani kestää muistaakseni ensi vuoden kesäkuun loppuun, sitten joko palaan suoraan töihin tai pidän kesälomaa mieheni kanssa. Olen tällä tietoa ihan palaamassa normaalisti nykyiseen työhöni, mutta tuntimääristä pitää vielä hieman pitää myöhemmin pomon kanssa palaveria. Palattuani Saksasta minulla maisteriopinnot jatkuvat Tampereella ihan normaalisti, tosin en kauheasti vielä pysty niitä suunnittelemaan koska opetussuunnitelmaa ei sinne asti ole olemassa. Luulisin kuitenkin, että n. 50% työaika voisi olla passeli. Sitä tein 1,5 ensimmäistä yliopistovuottani ja vaikka välillä oli melkoista juoksua ja rumbaa mennä yliopiston ja työpaikan väliä niin ihan hyvin se onnistui. Jos saan kaikki Saksan opiskelut hyväksiluettua suoraan Tampereen tutkintooni, niin arvelisin minulla olevan jäljellä reilu vuosi Tampereella. Valmistuisin siis 2017, opiskeluoikeutta minulla on tällä haavaa vuoteen 2018 saakka. Siihen ymmärrykseni mukaan saa kyllä pidennystä melko helposti, jos siihen on tarvetta. Opiskelu on mielestäni mukavaa puuhaa ja olen tässä pohtinut jo hiukan sitä, että pitäisikö sitä sitten vielä… Mutta katsotaan sitä joskus myöhemmin ;)

Palataanpa nykyisyyteen tulevaisuuden haaveista. Kesä on ollut kyllä niin surkea ilmojen puolesta että nyt kun on tällä viikolla saanut hiukan nauttia aurinkoisista päivistä niin mieli on kyllä levännyt ja varsinkin täällä maalla pääsee kivasti kesätunnelmaan. Eilen kävimme mökillä saunomassa ja uskaltauduin uimaankin, jo neljäs kerta tänä kesänä!

kesämökki

IMG_20150807_211334

IMG_20150807_211417

IMG_20150807_211456

IMG-20150807-WA0002

Perheeni mökki ja ranta ovat minulle yksi ehdottomia lempipaikkojani maailmassa. Lapsuuteni oli muistoissani aivan täydellinen, hauska ja ihana ja paljon niihin muistoihin kuuluu mökillä uiskentelua ja yöpymistä, metsissä remuamista ja erinäisiä ”seikkailuja” joita serkkujeni ja kavereideni kanssa järjestimme. Lapsuuden rakkain ystäväni oli serkkuni Tero, joka vieläkin on kuvioissa mukana mutta emme enää ihan niin paljoa siellä metsissä remua kuin muksuina. Teron kanssa olimme melkoisia hurjapäitä ja muistan eräänkin keskustelun, jossa pohdimme vanhan heinäkärryn reunalla istuskellen että olisi se sitten ihan sairaan jännää, jos meidät vaikka kidnapattaisiin ja sitten meidän pitäisi omin neuvoin selviytyä jostain auton takakontista vierailta mailta takaisin kotiin. Mainittakoot että tuohon aikaan (n. 7-10-vuotiaana) ahmin hullun lailla Tintti-, Asterix- ja Lucky Luke- kirjoja, ja niistä sai kidnappaamisesta ehkä vähän ruusuisemman ja jännittävämmän kuvan kuin todellisuudessa…

Eilen uimaan mennessä arvelin, että tänä kesänä ei kyllä lämpimiä uimavesiä taida tulla lainkaan. Nyt neljännellä uintikerralla vesi ei edelleenkään tuntunut lämpimältä, vaan päinvastoin ihan saakelin kylmältä. Olen uimaan mennessä ihan nynny ja nytkin meni noin 20 minuuttia varpaiden kastelusta siihen, että olin kaulaa myöten vedessä. Hiippailen aina hiljalleen kohti syvempää ja hyrisen ja puistattelen, kun iho menee kananlihalle. Lopulta sitten pakotan itseni kastamaan, koska kyllä siihen kylmään veteenkin sitten vain tottuu ja fiilis on pulahduksen jälkeen kyllä aina ihan mahtava. Nyt loppukesällä järven ja metsän tuoksukin on aivan huumaavan ihana, tuolla rannalla olo on kyllä aina niin täydellisen seesteinen. Puulämmitteisessä saunassa tulee hyvät löylyt ja lopulta voi vielä katsella auringonlaskua mökin terassilla. Ahh!

Nyt täytyy alkaa vielä henkisesti valmistautua illan pippaloihin. Näiden rantakuvien myötä kaikille oikein mukavaa kesäviikonloppua :)

IMG_20150807_211434

IMG_20150807_211547

IMG-20150807-WA0003

-Marianna

 

Tarttis teherä jotain

Saksaan lähtemiseen on enää alle kuukausi aikaa. Voi kääk. Olen tätä asiaa tässä nyt panikoinut sekä oikean elämän että blogin puolella, joten en nyt heittäydy siihen. Mutta tekemättömiä hommia on vielä vaikka kuinka paljon, enkä tällä nyt tarkoita vain pakkaamista ja asuntoon liittyviä juttuja.

Pitäisi…

…käydä kampaajalla. Olen ottanut itseäni niskasta (tai tukasta, hah hah) kiinni ja alkanut hoitaa hiuksiani paremmin. Pesen hiukset joka työpäivän jälkeen (verta ja sylkeä, yäk), mutta aika usein pesu tulee tehtyä sillä lailla vähän hutaisten tai ainakaan hoitoaineen vaikutusaika ei ole ollut riittävän pitkä. Tämä yhdistettynä jatkuvaan hiusten ponnarilla pitämiseen vie pehkoni kadotukseen. Nyt olen kuitenkin sekä satsannut hyviin mömmöihin että vieläpä kuivannut hiuksia pyyhkeeseen ennen hoitoaineen laittoa, antanut sen vaikuttaa kauemman, suihkinut vielä pesun jälkeen lämpösuojasuihketta tukkaan ja föönannut sen sitten hellävaraisesti. Lopuksi hieron latvoihin hiusöljyä. Ja pörröpää on poissa, voilá! Ainakin välillä… Hiuksia pitäisi myös hiukan siistiä, ainakin otsista. Leikkasin sitä viimeksi itse eilen keittiösaksilla, tuli tosi hieno :D Voi kamaluus, kun ekan kerran pitää Saksassa mennä kampaajalle.

…käydä silmälääkärillä. Käyn näöntarkastuksessa noin kerran vuodessa, mutta enimmäkseen optikolla. Silmälääkärissä olen käynyt viimeksi niin kauan sitten, etten kehtaa edes sanoa. Käytän jatkuvasti erityisesti arkisin piilolinssejä ja välillä silmäni ovat kyllä aika ärtyneet. Lisäksi haluaisin uudet silmälasit. Tämä kaikki asioiden hoitamatta jättäminen on ihan vain saamattomuutta, ei mitään muuta. Mutta siis, silmälääkäri pitää ehdottomasti hoitaa alta pois ennen lähtöä.

…ostaa varastoon rasvaa ja muutamia muita lääkkeitä. Olen niin fanaattinen perusvoiteiden käyttäjä että en oikein haluaisi lähteä randomilla kokeilemaan mitään uutta ja tuntematonta. Suomen apteekkien voiteet olen enimmäkseen kahlannut läpi, mutta epäilen että niitä ei ole Saksassa saatavilla. Lääkkeiden suhteen olen luottavaisempi, mutta sitä en tiedä, käyvätkö suomalaiset reseptit ulkomailla. Tietääkö joku?

…uusia passi ja ajokortti. Tähän olen sentään jo varannut ajat. Tajusin vasta passiajan varattuani, että ajokorttia ei saakaan uusia samalla reissulla, vaan sille pitää varata ihan oma aika. Voi tsiisus, joudun siis rämpimään poliisiasemalle vielä toisen kerrankin. Vaikka oikeastaan tämä ei ole ihan niin iso vaiva kuin annan ymmärtää, kiitos nykyisen ajanvaraussysteemin. Jos Tampereella haluaa jossain päästä oikein kunnolla jonotuksen makuun, niin suosittelen pääpoliisiaseman vuoronumerojonoa. Myös FimLabin labra on kiva paikka mennä viettämään vaikka vapaapäivää. No, onneksi siis sekä passi että ajokortti ehtivät hyvin saapua ennen lähtöä, tänään kävin passikuvassa. Pääseepä sitten rajan yli ja kruisailemaan autobaanalle :D

…tavata ihmisiä. Varmaan kymmenen kaveriani on ilmoittanut/minä olen ilmoittanut, että ennen lähtöäni pitää vielä nähdä. Voi että, kuinka haluaisinkaan nähdä teitä kaikkia vielä Suomessa ollessani! Mutta sanon ihan suoraan, että kertakaikkiaan en tule ehtimään. Yritän, mutta viikonloppuja on niin vähän ja ne olen suurimmalta osin jo suunnitellut, ja viikot taas hujahtavat töissä ja juoksevien asioiden hoidossa. No seli seli, mutta pyydän jo valmiiksi anteeksi kaikilta, joita en ehdi treffata. Siispä laittakaamme sitäkin kuumemmin Skype/WhatsApp/sähköposti/Ryanair laulamaan. Kyläilemään Hampuriin olette lämpimästi tervetulleita.

Viikot hujahtavat silmien editse ihan älytöntä vauhtia, töissä on nyt melkoista kiirettä. Enää 11 aamunousua jäljellä, sitten alkaa vuoden kestävä opintovapaani :) Nyt kuitenkin alan valmistella illallista, veljeni tulee meille kyläilemään (alla olevan kuvan piirakka odottaa jo syöjäänsä). Ciao!

Raparperi-mansikkapiirakka

-Marianna

Löysä viikonloppu

Olen viettänyt löysää viikonloppua landella äitini luona. Nyt kun kesä on ollut tällainen surkean sateinen ja sattuneesta syystä muutenkin surkea, niin ei oikeastaan niin haittaakaan vaikka suurin osa viikonlopuista tulee vain möllötettyä kotona ja enimmäkseen sisätiloissa kirjaa lukien tms. löysäillen. Jotenkin tällainen rento oleskelu silti tuntuu aivan ihanalta hektisen kevään ja alkukesän jälkeen, jolloin koko ajan piti mennä pää kolmantena jalkana jonnekin ja kalenteri oli pitkälle buukattu menoista. Olen jättänyt partiojututkin oikeastaan kokonaan sivuun, hieman jo silmälläpitäen tulevaa syksyn Suomesta karkaamista. Aika aikaa kutakin, nyt on aika ottaa löysemmin ja keskittyä omaan ja perheen hyvinvointiin.

Vaikka viikonloppu on mennyt löysästi niin mukavaa on silti ollut :) Isän kuolema on lähentänyt perhettäni ja sukulaisiani kovasti ja se onkin tosi mukava ja hyvä juttu. Eihän tästä kamaluudesta yksin kukaan selviäisikään, onneksi suku on tässä suhteessa paras eikä pahin ♥

Kuten Instagramista varmaan näitte niin saimme eilen kalassa käydessä melkoisen saaliin ahvenia! Mieheni on kova kalastamaan ja minäkin kyllä ihan tykkään siitä touhusta, tai oikeastaan ehkä vielä enemmän tykkään ylipäätään järvellä ja rannalla olemisesta. Tämä lapsuudenkotini on niin lähellä rantaa että tuo kotijärvi on minulle tärkeä paikka ja näin kesäisin rannoilla tuleekin vietettyä aikaa. Olisin kovasti halunnut tänä viikonloppuna päästä uimaan, mutta perskules kun ilma on niin kylmä että ei siellä kyllä kerta kaikkiaan pysty oleilemaan! Kun rannalla pitäisi (ihan oikeasti) olla toppatakki tuulessa päällä niin pelkissä uikkareissa veteen meneminen tuntuu hirveältä ajatukselta toteuttaa… Eilen tosin, kun olimme ongella niin veneestä päin vesi oli ihanan lämmintä! Kas kummaa :D

Vaikka näin (nykyään) kaupunkilaisena tulee herkästi ajateltua, että Tampereella on paljon enemmän tekemistä, niin täällä kotinurkilla taas on kaikkea muuta kivaa, mitä kaupungissa ei oikein voi tehdä tai ei vain tule tehtyä. Tällaisia juttuja ovat juurikin tuo rannalla ja mökillä hengailu, frisbeen ja tikan heitto ja kalastaminen.

Downloads

IMG_20150717_210423

IMG_20150717_210436

Asiasta toiseen, huomasittehan että päivitin tuonne blogin oikeaan sivupalkkiin kanavat, joiden kautta blogiani voi seurata? Entinen Blogilista on lopettanut keväällä toimintansa, sen tilalle tai ainakin seuraajaksi on tullut niin ikään suomalainen Blogipolku. Sen kautta voit seurata blogiani täältä. Tuttuun tapaan Cherrymarja löytyy myös Bloglovinista sekä Vimeosta, jossa en kyllä voi sanoa olevani mikään kovin aktiivinen… Luulenpa, että Saksasta tulee tehtyä välillä videopostauksiakin, kotoa käsin se tuntuu ehkä hiukan hassulta :)  Näiden lisäksi olen kyllä kovasti pohtinut, että josko loisi blogille oman Facebook-sivun. Minulle on tässä alkanut realisoitumaan myös se asia, että vaihtovuoden vuoksi minun varmaan täytyy itse henkilönäkin liittyä taas Facebookiin. Tai ei nyt kai täydy, mutta nyt jo ennen vaihtoa meille Hampuriin lähteville Erasmus-opiskelijoille on luotu oma FB-ryhmä, jossa voisi tutustua toisiinsa jo etukäteen. Olisihan se mukavaa, joten ehkä vain nielen ylpeyteni ja liityn takaisin vuosien poissaolemisen jälkeen? Saapi nähdä… Tosin, ne syyt joiden vuoksi naamakirjasta aikanaan lähdin ovat sellaisia, joiden kanssa toimisin nyt täysin toisin ja voisin niin tehdäkin. Vaikka eipä tässä elämänvaiheessa muutenkaan esim. mitään kännäyskuvia pahemmin julkaistavaksi asti olekaan. :D

Olisiko blogin FB-sivun luomisessa järkeä? Haluaisitteko seurata Cherrymarjaa Facebookissa?

Niin ja p.s. pieni vinkkaus, että oikomishoitoa-sivullekin tuli tänään uusi postaus, jonka voit lukea tästä

-Marianna

Paluu arkeen häämatkan jälkeen

Päällimmäisenä mielessä on, että kesälomat oli sitten siinä… :D Noh, ei nyt sentään ihan kaikkein päällimmäisenä, kyllä eniten mieltä lämmittävät mahtavan reissun muistot ja hienot jutut, mitä Japanissa teimme. Arki on alkanut ja töissä pääsin heti hyvin hommaan kiinni, niin hyvin että hartiat ovat jo umpijumissa (ammatin varjopuolia). Tuntuu superhienolta olla taas kotona, jotenkin omaan kotiin palaaminen ja omassa sängyssä nukkuminen tuntuvat nyt ihanalta mannalta. Ehkä vielä enemmän sen vuoksi että ennen matkaa meillä oli melkoinen hössötys häiden takia päällä ja samalla hirmuinen murehtiminen läheiseni sairaudesta. Häät ovat takanapäin, oikeastaan olen tosi vähän ehtinyt edes fiilistelemään tai muistelemaan niitä koska lähdimme matkalle niin sukkelasti heti juhlien jälkeen ja siellä taas ajatukset täyttyivät ihan muista asioista. Meidän pitäisi lähiviikkoina saada valokuvat kuvaajalta ja luulenpa, että siinä vaiheessa tulee sitten käytyä koko tuo täydellinen päivä ihan kunnolla läpi ♥

Nyt kaikki kevään isoimmat stressin aiheet, niin hyvässä kuin pahassa, alkavat olla takanapäin. Vanhempani sairautta on hoidettu ja pahin pitäisi nyt olla ohi. Ainakin olemme kovin toiveikkaita ja iloisia siitä, että lääkärien suunnitelmat ovat tähän asti onnistuneet. Sairaalassa tulee tässä tulevan kuukauden aikana varmasti vierailtua kerta jos toinenkin, mutta mitä sitä ei tekisi perheenjäsenensä eteen? Huoli toisesta on tietty kaikkein suurin mutta olen nyt todella helpottunut, että oman elämän suunnitteluakin pystyy jatkaan ilman hirveää murheen ja pelon peikkoa. Jotenkin kohtalo järjesti aikataulutkin niin hyvin, että saimme koko ihanan perheeni kanssa juhlia minun ja mieheni häitä, me taas saimme viettää häämatkamme rauhassa ja nyt koko poppoo on edelleen elävien kirjoissa ja kaikki näyttää rullaavan mallikkaasti.

Minun ja mieheni elämässä kun ei näitä suvantovaiheita näytä tässä viimeisen parin vuoden aikana kauheasti olleen, niin sama meno jatkuu. Eli välittömästi kun pääsimme reissusta kotiin niin alkoi seuraavan jutun, eli Saksaan lähtemisen suunnittelu. Tai niitä suunnitelmiahan tässä on tehty pitkin viime syksyä ja mennyttä kevättä mutta tämä kesä on nyt sitten sitä aikaa, että kaikki nuo suunnitelmat pitää konkretisoida. Tilannehan on nyt siis se että minä olen saanut virallisen hyväksymiskirjeen Hampurista ja opiskelupaikkani siellä lukuvuodeksi 2015-2016 on pomminvarma. Mieheni on saanut virkavapaan töistä ja tehnyt asiasta paperit ja hänelle on jo palkattu sijainenkin, siispä yhtä varmaa on se että paluuta töihin nykyiseen paikkaan ei enää syyskuusta vuodeksi eteenpäin ole. Hänellä ei ole vielä työpaikkaa Saksassa, sen sijaan armoton paikan etsintä on nyt käynnissä. Tosiasia on kuitenkin se, että me lähdemme, sai hän töitä tai ei. Olemme toki molemmat luottavaisia että jonkinlaista työtä hänelle löytyy, mutta koska ja minkälaista, niin sepä onkin kiintoisaa… Saksan kielen taito on hänellä se kynnyskysymys, joka eniten haittaa työn saantia. Toivon kuitenkin että sitkeys palkitaan ja hänelle löytyy sellainen työ, että hän pystyy elämättämään meidät molemmat :D

Minulle selvisi tässä tällä viikolla se, että en voi saada tälle vuodelle opintotukea kuin yhdelle kuukaudelle. Olin tietoinen että tulorajani ovat lähellä täyttymistään mutta toivoin että tukikuukausia olisi riittänyt edes pari lisää. Toki kun olen ollut kokopäivätyössä koko tämän vuoden niin ei se nyt ihme ole, ettei Kela tässä asiassa anna armoa. En ole itse asiassa edes ihan varma, onko minulla tällä hetkellä voimassa olevaa opintotukipäätöstä, koska en ole yliopiston aikana nostanut lainkaan opintotukea. Taidan kuitenkin varmuuden vuoksi tehdä nyt uuden hakemuksen, se ehditään ehkä hyvällä säkällä vielä käsitellä ennen syksyn hakemusruuhkia. Lisäksi huomasin että ilmeisesti (?) ulkomaiden opintotukeen on tullut muutoksia, koska muistaakseni ennen sai ulkomailla tapahtuvaan vaihtoon korotettua opintotukea, joka taisi olla jotain 700€/kk luokkaa (Suomen tuki n. 500€/kk). Nyt tätä korotettua tukea ei vissiin ole enää saatavilla vaan tuki on samansuuruinen kuin Suomessa opiskellessa. ONNEKSI kaikille Erasmus-opiskelijoille myönnetään Tampereen yliopistolta automaattisesti apuraha, joka on ihan mukavan suuruinen ja saamme sillä hienosti muuttokustannukset hoidettua. Lisäksi, jos mieheni saa töitä, niin aiomme hakea EU:n muuttoavustusta, joka on tarkoitettu EU-maasta toiseen töihin muuttaville. Häätilillämme on vielä lisäksi jonkin verran rahaa matkan jäljiltäkin ja aiomme nuokin loput rahat käyttää sitten tähän toiseen matkaan kohti uutta elämänvaihetta.

Tämän kaiken edellä mainitun lisäksi on vielä sata muuta juttua, jotka pitää hoitaa. Oman asunnon vuokralle laittaminen ja vuokra-asunnon saaminen Hampurista ovat mieheni työn ohella isoimmat jutut. Toivoisin tietysti, että saisimme jonkun kivan asunnon hyvillä liikenneyhteyksillä, mutta kun kaupunki ja alueet ovat outoja niin hyvyyden ja toimivuuden näkee oikeastaan sitten vasta paikan päällä. Melkoisen jännää aikaa tämäkin on, vaikka ruuhkavuosien käsite yleensä liitetäänkin lapsiperheiden elämään niin kyllä väitän että meilläkin tätä ruuhkaa tässä on ihan kiitettävästi :D

Tänään olisi tiedossa iltavuoroa ja pyörällä töihin menoa. Ihanaa, kun on kesä.

-Marianna