Kolmenkympinkriisissä (?)

Kriisi nostaa päätään toden teolla, täytin tuossa männä viikolla 29. Vielä on vuosi aikaa kriiseillä (vaikka nyt jo puskee kamalaa kriisiä!), kunnes alkaa käymään kohti neljääkymppiä. Huh huh, hurjaa. Muistan vielä ihan elävästi senkin ajan, kun olin teini-ikäinen. Neljätoistavuotiaana sitä tunsi itsensä jo kovin kypsäksi… Nyt taas alkaa olla niin vanha, että lähes päivittäin muistelee tai puhuu sellaisesta asiasta, joka tapahtui ”kakskymmentä vuotta sitten”. Tässä viime vuosina olen pikkuhiljaa alkanut hyväksyä ihan senkin tosiasian, että olen aikuinen enkä mikään nuori. Vielä joskus 23-vuotiaana oli aika sellainen huoleton ja nuori olo, nyt melkein kolmekymppisenä taas voi jo ihan rohkeasti sanoa olevansa oikeasti aikuinen. Paitsi työpaikan bileissä sain ainakin viisi kertaa kuulla olevani teini. Kertoo enemmän puhujan aikuismaisuuden puutteesta kuin minun.

Synttärit vietin pääasiassa töissä, illalla lähdimme mieheni kanssa viikonlopun viettoon landelle. Muutaman tosi kivan lahjankin sain, mieheni osti minulle uuden repun jota olin toivonut jo jonkin aikaa. Se odotti eteisessä heti aamulle herätessä :) Töistä tullessa posti oli tuonut tosi ihanan paketin, eräs ystäväni oli lähettänyt kirjalahjan joka oli niin kauniisti paketoitu etten olisi raaskinut sitä edes avata! ♥ Paketissa oli Maaret Kallion Lujasti lempeä-kirja, joka kertoo onnellisena olemisesta. Tai en oikeastaan osaa vielä kovin hyvin sanoa, mistä opus tarkemmin kertoo, kun en ole sitä vielä lukenut! Viikonloppuna en ehtinyt tarttua kirjaan, yritän päästä aloittamaan tänä iltana. Mukava lukea välillä jotain ihan erilaista kuin tenttikirjat, ja niitäkin viime aikoina on kyllä luettu ihan tarpeeksi…

Näiden muutaman kivan lahjan lisäksi oli oikeastaan ehkä kaikkein odotetuin lahja se, että tammikuun herkkulakko sai tulla synttärien kunniaksi päätökseen! Herkuton kuukausi sujui aika kivuttomasti, muutama pieni retkahdus tuli mutta niistä en ottanut paineita. Ensimmäinen oli heti ekana lakkoviikonloppuna kun vahingossa juhlissa söin suklaaleivoksen kun en muistanut koko lakkoa, sitten seuraava oli ihan tietoinen valinta kun sukulaisen valmistujaisissa ei kehdannut kahvipöydässä juoda pelkkää kahvia kun tarjolla oli upea kakku :-P Muut ajat sujuivat varsin hyvin, vaikka välillä oli aika julmettu sokerinhimo, erityisesti loppukuusta. Siinä sitten vain appelsiinia tai rahkaa ja marjakeittoa naamaan, ihan melkein maistui samalta kuin irtokarkit.. :D Kun synttäri osui viikonloppuun niin päätimme mieheni kanssa, että lopetetaan lakko pari päivää ajoissa. Äitini sitten leipoi tästä innostuneena ihanan mustikkapiirakan ja suklaakääretortun, joita mätin niin paljon että nukkumaan mennessä oli oikeastaan jo vähän huono olo. Että siinä mielessä ei nyt mennyt ihan nappii tämä lakon lopetus ;)

9789510412220_frontcover_final_original

desktop1

Työskentelykuvioita olen tässä harjoittelupaikkaa etsiessä kovasti miettinyt, lähinnä siitä näkökulmasta että minkähänlaisia töitä sitä ylipäätään haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Ihan hirveästi tutut kyselevät suunnitelmistani, mikä on ihan ymmärrettävää mutta välillä alkaa kyllä vähän jo kyllästyttää se jatkuva selostaminen. Erityisesti kesken olevat suunnitelmat ovat sellaisia, joista en niin välittäisi tehdä jatkuvasti ihmisille tiliä. Olisi varmaan alunperinkin pitänyt pitää suu vain supussa eikä ollenkaan huudella mistään harjoittelu- ja työkuvioista, nytkin joka päivä joku kyselee että miten se homma nyt eteneekään. Olen siinä mielessä aika yksityinen ihminen että mielestäni minun henkilökohtaiset asiat ovat omia asioitani, ja minä sitten päätän, mistä kerron ja mistä en. Juttelen toki mielelläni elämästäni ja vaikkapa töissäkin kertoilen kyllä sitä sun tätä, joskus vain jotkut kyselyt menevät vähän yli linjan. Ihmisiä kun on niin erilaisia ettei millään voikaan aina ajatukset osua yksiin, mutta itse ainakin yritän kunnioittaa toisten yksityisyyttä.

Asiasta toiseen, tuleva viikko taitaa olla ensimmäinen Suomeen paluun jälkeen, kun en ole töissä vaan pelkästään yliopistolla. Olen jo monesti maininnutkin että helmikuuni on opiskelujen suhteen aivan kamala ja kiireinen, ensi viikolla menee se vitosvaihde silmään :D Kun tästä keväästä vielä hengissä selviää, niin sitten saa… hengähtää ja etsiä töitä? Ehhehee…

Kuten huomaatte niin kriisiini kuuluu varmaan tämä pieni epävarmuus, sählääminen ja päämäärättömyys. Sellaista se elämä vain on. Ehkä tuosta yllämainitusta kirjasta löytyisi jotain hyviä vinkkejä?!

p.s. aikuismaisuuksissani ostin liput Robinin keikalle. Onhan sekin jo 18 vee.

Marianna

 

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Kolmenkympinkriisissä (?)

  1. Paluuviite: Miesten ohuet villasukat |

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s