Lisää pöllöjä asioita Hampurista

Koska viimeksi tekemäni outoja juttuja ulkomailla– postaus oli kovasti tykätty, niin listaan tässä vielä uudemman kerran asioita, jotka täällä Hampurissa ollessa ovat ärsyttäneet/ihmetyttäneet. Sama huomautus edelleen, että nämä asiat ovat minun kokemuksiini perustuvia, eivätkä siis edusta mitään yleistä mielipidettä eivätkä välttämättä päde koko Saksanmaahan. Erityispainotus on siinä, mitä outoa koulunkäynnissä HAW Hamburgissa on, nämä aukenevat ehkä parhaiten opiskelijoille tai ainakin hiljattain koulun penkillä olleille.

Aloitetaan negatiivisilla asioilla:

• Valtaosassa ruokakaupoista on sellaiset typerät, lyhyet kassahihnat. Eli ostokset pitää kauhoa/heittää/kaataa kärryyn kun kassaneidit lykkäävät maitopurkkeja konekiväärin nopeudella naaman eteen pienelle pöydänpätkälle. Sitten maksun jälkeen (ks. seuraava kohta) mennään sivupöydälle pakkaamaan ne lytyssä olevat banaanit ja kolhiintuneet maitopurkit pussiin.

• Käteisellä maksaminen. Tämä on sellainen asia, joka kyllä pätee koko Saksaan. Täällä siis käteinen on edelleen suosituin maksumuoto. Itse jo vuosia korttia varmaan 85 % maksuna käyttäneenä rahan kanssa puljaaminen tuntuu ihan toivottoman vanhanaikaiselta. Lisää ärsytystä aiheuttaa se, että käytössä on 1 ja 2 sentin kolikot, ja niitä kertyy rahapussiin viikossa n. puoli kiloa. Näitä hiluja laskiessa kassoilla lyhyiden hihnojen ansiosta ”säästetty” aika sitten tuhraantuukin.

• Edelliseen liityen, debit ja credit korteissa tuntuvat olevan saksalaisille kaupoille aika outo käsite. Minun pankkikorttini (debit/credit) on näiden ihmisten silmissä aina luottokortti. Valtaosassa tapauksia korttikone (jos sellainen on) ei kysy kummalta puolelta raha otetaan, vaan maksu menee suoraan creditille. On aika ärsyttävää, kun luottolaskulla on jotain vessapaperia ja näkkileipää. Olen joskus ihan kysynyt myyjältä, että onko teillä debit/credit- kortteja ja näytin vielä omaani. Silmien pyörittelyä ja mitä hä- kommentteja saa vastaukseksi, joten lienee heille outo asia.

Opiskelusta muutama sana:

• Ruoka koulumme ruokalassa (Mensassa) on välillä ihan ala-arvoista. Minut on kasvatettu siten, että ruuasta ei valiteta, mutta täällä kyllä menee välillä naama mutruun. Mensan ruokien hinnoittelu ei ole kiinteää kuten Suomessa, ruokien hinnat ovat ruokalajista riippuen 2,05-4,50€. Ruoka on usein paneroitua mitävaan, rasvassa lillutettua tai iänikuisilla wokkivihanneksilla höystettyä. Eilen yhtenä ruokalajina oli bataattiranskikset (rasvakeittimessä ylikeitettyjä), dippiä ja wokkivihanneksia. Missä se ruuan pääosa lienee?

• HAW ei tarjoa opiskelijoille artikkelitietokantoja. Eli siis aina, kun kirjoitetaan esseitä, tutkielmia tms., niin kaikkien tieteellisten artikkelien tulee olla vapaasti saatavia, koska mitään accessia koulu ei tarjoa. Jos oikein jonkun artikkelin haluaa, niin opettaja voi pyytää sitä julkaisulta. Kun tämän asian tajusin niin meinasin pudota tuolilta. Miten tehdään tiedettä, jos ollaan pelkän PubMedin ja avointen artikkeleiden varassa?? Minulle tämä onneksi ei ole ongelma, koska pystyn käyttämään etänä Tampereen yliopiston todella mittavaa tietokanta-accessia. Mutta siis, oikeesti?

Onneksi kaikki ei ole negatiivista, joten laitetaan tähän positiivisiakin juttuja :)

• Ruoka ja kulutustavara on täällä Suomeen verrattuna todella halpaa. Erityisesti ravintolassa syöminen on naurettavan edullista, jos nyt ei ihan keskellä keskustaa halua ruokailla. Esim. eilen kävimme mieheni kanssa tex mex-ravintola Sausalitoksessa. Söimme alkuruuaksi nachot, minulla pääruokana pään kokoinen burgeri, miehelläni enchiladat, juomina colat. Jälkkäriksi 1 x churrot ja kahvi. Koko reissun hinta kahdelle 26€. Ruokakaupassa viikonlopun ostokset n. 30- 40% halvemmalla (luonnollisesti riippuen mitä ja mistä ostaa).

• Teiden kunto ja matkanteon sujuvuus. Sekä pienemmät tiet että moottoritiet (autobahnit) ovat todella hyvässä kunnossa. Nastarenkaat on ainakin Hampurin valtiossa kielletty, talvella ajetaan kitkoilla. Nastattomuus luonnollisesti auttaa teiden kunnossa pysymistä ja roudan puuttuminen myös. Matkanteko sujuu, kun autobahnilla on 2-4 kaistaa koko matkan ja pitkillä matkoilla nopeusrajoitusta ei ole. Emme ole mitään vauhtihurjastelijoita, mutta on se kätevää kun kenenkään takana ei ole pakko kykkiä jos ei halua.

• Hampuri on niin suuri kaupunki, että täältä löytyy tekemisen ja näkemisen puolesta lähes kaikkea. Viihdykettä, kulttuuria ja shoppailupaikkoja on niin paljon kuin jaksaa kiertää ja rahat piisaavat. Kaikkia kivoja messuja, käsityömarkkinoita, stand-upia, taidenäyttelyjä ja urheilutapahtumia on joka viikolle. Jos haluan ostaa vaikka juuri jotain tietyn merkkistä kosmetiikkaa tai etsin käsitöihin jotain vaikeasti saatavaa välinettä tai vaikka auton erikoista varaosaa (esimerkit ihan hatusta heitettyjä), niin varmasti jostain kaupasta löytyy. Jopa Ebaysta ostaminen helpottuu koska pelkästään Hampurin rajaamalla löytyy paljon tuloksia (esim lankoja :-P) joissa voi säästää postikulut hakemalla paikan päältä.

• Pyöräkaistat. Näitä niin kovasti Tampereellekin välillä yritetään, mutta toistaiseksi homma ei ole ottanut tulta alleen. Pyöräilen jonkin verran erityisesti koulumatkaa, ja lähes koko matkan on punaisella merkitty jalkakäytävän viereen pyöräilijoille oma kaista. Täälläkin pyöräilijät ovat mielestään kuninkaita ja tulevat välillä kylkeä hipoen kovaa vauhtia ohi. Nykyään jo ihan automaattisesti katson taakseni, jos ylitän pyöräkaistaa. Kypärää ja kelloa täällä käytetään harvoin.

Semmoisia juttuja tällä kertaa, näistä voisi kirjoittaa vielä pidemmästäkin. Oliko ylläreitä?

-Marianna