Arki luistelee eteenpäin

Elämä soljuu eteenpäin ihan tasaisella arkitahdilla, mitään kovin erityistä ei ole viime aikoina tapahtunut. Lukukausi on loppunut, koulun penkkiä (kahta koetta lukuunottamatta) ei tarvitse kuluttaa seuraavan kerran kuin kuuden viikon (!) päästä. Nyt on siis aikaa todellakin tehdä ihan sitä mitä lystää. Kun olisi vaan määrättömästi rahaa niin olisin jo jossain palmujen alla :D Kerrankin olisi kunnolla aikaa eikä tarvitsisi miettiä mitään töiden yhteen sovittamista!

Täällä ollessa olen jonkun verran pohdiskellut sitä, miten mälsää se oravanpyörässä oleminen onkaan. Tykkään tosi paljon työpaikastani Suomessa (ja ihanat työkaverit kirsikkana kakussa, pus :-*). Kuitenkin ihan yleisesti ottaen se, että elämässä joku muu säätelee miten paljon ja milloin minulla on vapaa-aikaa, koska voin lähteä lomalle, koska olen iltapäivisin kotona, on jotenkin…kökköä. Elämä on niin hirveän raamitettua, kun on töissä. Tämä opiskelukin tyydyttää mieltäni paljon enemmän, koska voin päättää itse milloin opiskelen. Tiedän esimerkiksi, että en saa aamuisin mitään järkevää aikaiseksi, joten pänttään iltaisin. Koulussa toki pitää istua lukujärjestyksen mukaan, mutta sinnekään ei ole mikään pakko aina mennä. Silti olen lähes poikkeuksetta joka luennolla ajasta riippumatta! Koska saan itse päättää. Jotain sellaista toivoisin joskus työelämässäkin kokevani. Toistaiseksi pitää kuitenkin totella pomoa, koska pelkällä opiskelulla ei ainakaan tienata sitä matkaa palmun alle ;)

Mitä enemmän täällä Hampurissa katselen ikkunasta ulos tai käyn pihalla, niin sitä enemmän sinne palmun alle on ikävä. Minua varoiteltiin etukäteen, että Hampurin talvi on kostea. Märkä. Ja sateinen. Joka ikinen sana on totta. Talvea siinä mielessä, mitä minä vuodenajasta ajattelen, ei täällä ole. Vettä sataa, on pilvistä, märkää ja harmaata. Aivan älyttömän mälsää. Mieliala menee pakostakin vähän matalaksi, vaikka valoa onkin paljon enemmän kuin Suomen pimeässä keskitalvessa. Silti, ottaisin sen paljon mielummin kuin tämän vesikurassa tarpomisen!

Odotan kevättä kuin kuuta nousevaa, että pääsee ulos, pyöräilemään, lenkille ja puistoon. Nyt tulee vettä vaakatasossa ja ei paljoa pihaurheilu innosta. Salilla on onneksi tullut käytyä useamman kerran viikottain, ja siitä olen saanut hyvää energiaa :) Olen koittanut keskittää treenaamisen niin, että saisin vahvistettua keskivartaloani ja pidettyä siten selkäni paremmassa kunnossa. Tiedän jo että takaisin suuhygienistin töihin kesällä palatessa selkä on taas kovilla, yritän siis ennakoida nyt hyvissä ajoin ja saada korsettia kuntoon.

Jotain mieltä piristävää olen kuitenkin tehnyt :) Kun lukukausi loppuu, niin leijonanosa vaihtareista palaa kotimaihinsa. Kaverini Marissa heidän mukanaan, yhyy, palaa Jenkkilään. Kävimme hänen ja parin muun ryhmäläiseni kanssa luistelemassa St. Paulissa Planten und Bloomen-areenalla, joka ainakin heidän nettisivujensa mukaan on Saksan suurin outdoor-jääareena. Paikka oli kyllä tosi kiva, jotenkin ihanan kasari :D Kunnon diskovalot ja saksalainen europoppi pauhasi, ai että.

IMG_20160128_155947

IMG_20160128_163602

IMG_20160128_163605

IMG_20160128_160007

Kulttuurieroihinkin sitä taas törmäsi, aina ne eivät ole niin hyviä tai mieluisia juttuja. Esimerkiksi se, että areenalla luistelivat sekaisin kaikki kolmevuotiaista eläkeläisiin, oli jo itsessään tarpeeksi kaaosmaista. Juuri kellään ei ollut kypärää, teinit suhailivat uhkarohkeasti kamikaze-meiningillä luistelusuuntaa vastaan ja aiheuttivat aivan järkyttävästi vaaratilanteita koko ajan. Minkäänlaista valvontaa areenalla ei ollut, siellä sai mennä miten lystäsi ja juuri nämä tuhatta ja sataa vastavirtaan luistelevat teinit saivat mellastaa kuten halusivat. Mitään osaamistasovaatimusta ei myöskään ollut. Tällä nyt ei muuten tokikaan ole mitään väliä, mutta kun sekaisin on täysin ilman suojavarusteita täydellisen osaamattomia luistelijoita (ei esim. osata jarruttaa) ja ilmeisesti jossain yksityisessä luistelukoulussa harrastavia kiirakorpia, niin kombo ei ollut mitenkään ideaali. 

IMG_20160128_175835

Lisäksi paikan päältä vuokrattavat luistimet olivat umpitylsiä. Enkä ihmettele, koska pukuhuoneilta kumialustalta jäälle tullessa maassa oli iso betoni/kivilaatta, jonka päälle astumista ei voinut välttää, kun jäälle meni. Eipä ihme, että terät tylstyvät… Pienen gallupin perusteella luisteleminen ei ihan samanlainen kansanhuvi kuulostanut tuttavillani olevan kuin meillä Suomessa. Minäkään en ole mikään ahkera harrastaja, mutta luistelen kuitenkin joka talvi ja ainakin jos Suomen koululaitoksen liikuntatunneilta jotain on jäänyt mieleen, niin luistelutekniikka :) Oli se hienoa tuntea ihan perustaidoilla (esim. että osaa jarruttaa ja luistella takaperin) olevansa jääradan kingejä :D

Kaikesta puitteista ruikuttamisesta huolimatta meillä oli todella hauskaa, ja oli hirmuisen mukava päästä tekemään edes jotain talviurheilullista, koska muuten siihen ei hirveästi tänä talvena ole ollut mahdollisuuksia. Reeperbahnin ohitettuamme päätimme, että lähdemme vielä ensi viikolla porukalla bailaaman, koska Marissa lähtee kahden viikon päästä Saksasta pois. Reeperbahnia ei voi olla huomaamatta, kadun alussa on tämä kaunis rakennus ”tanssivat tornit”, jotka tässä näyttävät ihan suorilta mutta ovat oikeasti toisiaan kohden venkurat eli tanssivat.

IMG_20160128_181139

Nyt opiskelujen pariin taas, ciao!

-Marianna

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s