Erilaista sunnuntaitekemistä

Sunnuntaini kuluvat useimmiten aika laiskasti. Kaupat ovat kiinni, bussit kulkevat harvassa (thank God meillä on auto) ja muutenkin joka paikassa on tosi hiljaista. En nyt aina mitenkään himoaisi päästä shoppailemaankaan, mutta kyllä se vähän hölmöltä tuntuu mennä kahvilaankin jos ympärillä on kuin aavekaupunki. Niin eivätkä läheskään kaikki kahvilatkaan ole auki, vaikka tämä onkin konditorioiden luvattu maa.

Saksalainen kaverini Julia ehdotti eilen, että lähtisimme kuitenkin käymään jossain tänään sunnuntaina. Hän ehdotti ensin eläintarhaa, mutta koska en oikein niistä enää nykyään niin välitä ja olen matkoilla käynyt aika monessa eläintarhassa, niin ehdotin sen sijaan museovierailua. Hampurissa on hyvä valikoima mielenkiintoisia museoita, ja aika monessa olen ehtinyt käydäkin! Ainakin lääketieteen museossa, keskitysleirimuseossa, kaupunginmuseossa ja Speicherstadtin kahvimuseossa. Voi olla että joku vielä unohtuikin. Pienen pohdinnan jälkeen päädyimme taidemuseoon, näyttelyn laadusta ei ollut tietoakaan ja lähdimme aika sokkona matkaan.

IMG_20160117_121310

IMG_20160117_121505

Museon ovella oli tuo yllä näkyvä metallinen mini-Hampuri, jota en ollut koskaan ennen huomannut vaikka olin kävellyt ihan sen ohitse monta kertaa. Raatihuoneentori keskustassa näytti muuten todella, todella autiolta koska ihmisiä ei ollut liikkeellä nimeksikään ja aukiota kuukauden hallinnut joulutori oli poissa. Ja muuten, viikkoni kohokohta tapahtui matkalla museoon! Tyhjillä kaduilla harhaili vain muutamia hajanaisia ihmisiä, koska ei sunnuntaina juuri ole paikkoja minne mennä. Sitten kuin jostain tyhjästä keskellä keskustaa edessäni möllöttää YleX aamun entinen kuningasjuontaja Matti Ylönen. Matti oli monta vuotta putkeen aamuni ilo joko työ-tai koulumatkalla, taisin kuunnella Ilen ja Matin mainiota aamushowta kolme-neljä vuotta lähes joka aamu. Matti oli vähän pöllähtäneen näköinen, varmaan siksi koska oli menossa shoppailemaan mutta kaupat olivat kiinni. Olin itsekin aika äimistynyt ja sen sijaan että olisin huudahtanut ”morjesta, Matti!” kuten mieli teki, ohitin hänet vain chillisti ja jatkoin matkaa. Ehkä tämä oli unta?

Taidenäyttely sitten taas osoittautui aika, ööh, hienostuneeksi. Esillä oli taidetta 1600-luvulta 1900-luvun alkuun, tyylinä siis tällaisia perinteisen tyylisiä antiikin ajan ihmisiä kaavuissaan syömässä viinirypäleitä, kerubienkeleitä pulleine poskineen ja maisemakuvia, joissa joka ikinen puun lehti oli maalattu erikseen siveltimen kärjellä. En ehkä ihan kokenut oloani rennoimmaksi mahdolliseksi siellä hienosti pukeutuneiden, professorin näköisten ja hienostuneesti kulmat kurtussa tauluja tutkailleiden ihmisten joukossa. Kokemuksena ihan ok, ilmanlaatu museossa oli huono mutta museon sisäseinien hieno sininen maali (siis ihan sen seinän, ei taulujen :D) kiinnitti huomion positiivisesti. Tulipa käytyä, mutta ehkä menisin seuraavan kerran ennemmin vaikka valokuvanäyttelyyn, jos haluaisin nähdä taidetta.

Kahviloita siis tosiaan onneksi oli auki näin sunnutainakin, ja kävimme Julian kanssa söpössä Petit France- kahvilassa lämmittelemässä hyytävältä tuulelta. Pipo oli kotona kuten yleensäkin. Kahvila oli ihan mahdottoman suloisesti sisustettu, ja hinnatkin olivat sitten aika suloiset. Jos kahvilassa tuotteet tilataan listalta pöytään tarjoilijalta, jolla on pitkä esiliina ja valkoinen kauluspaita, niin tietää että siellä on turha kysellä euron kahvin perään. cappuccino ja iso pala suolaista piirakkaa maksoivat kuitenkin 7€, joten ihan Suomen hinnoissa mentiin.

IMG_20160117_140808

IMG_20160117_133043

Oli ihan hauska reissu, vaikka taide ei meitä kumpaakaan niin suurella vyöryllä puraissutkaan. Loppuilta kotona meni sitten tiukasti opiskellessa terveystaloustiedettä, koska tenttiviikko lähestyy uhkaavasti. Olen muuten täällä HAW:n opiskelun aikana päntännyt ja ylipäätään opiskellut tiiviimmin ja intensiivisemmin kuin ikinä. Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä järkevämmin ja ”oikeammin” osaa opiskeluun suhtautua. Minä siis ainakin. AMK:n aikana (saati nyt vielä lukiossa) opiskelin yleensä sen verran, mitä piti pysyäkseen kärryillä ja saadakseen kokeesta hyvän tai edes kohtalaisen numeron. Monesti tuli päntättyä ihan vain koetta varten eli että heti tentin jälkeen tieto katosi päästä kuin pieru saharaan. Nyttemmin sitten minulla on sellainen ajatus, että opiskelen itseäni ja omaa tulevaa työuraani varten enkä sitä varten, että opettaja olisi tyytyväinen. Tietysti edelleen haluan saada hyvä arvosanoja, mutta enemmän huolta minussa aiheuttaa se, että opinko nämä asiat niin hyvin, että voin niitä sitten joskus myöhemmin vielä soveltaa ihan OIKEASSA elämässä. Lisäksi tunnen omat vahvuuteni opiskelijana paremmin kuin ennen ja osaan sanoa, miten opin parhaiten. Voi kuinka naureskelimmekaan nuorempana kavereiden kanssa opettajille, kun he paasasivat oppimaan oppimisesta. Ajattelin silloin, että en typerämpää ja teennäisempää termiä tiedä. Mutta tuohan on kaiken opiskelun ydin! Kuinka voisi oppia mitään, jos ei tiedä miten oppii parhaiten?

Olen myös tunnustanut ja huomannut sen, että olen itseopiskelijana parhaimmillani myöhäisellä iltapäivällä ja illalla. Koulussa istuessa tällä ei ole niin väliä, vaikka aamuluennoilla onkin pää aika jäässä niin kyllä yleensä saan silloinkin suustani jotain ainakin kohtalaisen järkevää. Jos taas vaikka viikonloppuna yritän alkaa aamuyhdeksältä lukea tenttikirjaa tai kirjoittaa esseetä, niin voisin yhtä hyvin ottaa käteeni Aku Ankan tai mennä suoraan Facebookiin, jonne ajaudun viimeistään viiden minuutin päästä kuitenkin. Nykyään en siis edes yritä saada aamupäivisin kotona mitään koulujuttuja aikaan, vaan jätän ne suosiolla illemmaksi.

Tältä illalta hommat on kuitenkin tehty, kohta päätä tyynyyn :)

-Marianna

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Erilaista sunnuntaitekemistä

    • Jälkeenpäin kun ajattelen niin kaduttaa hirveästi! Olis pitänyt mennä sanomaan edes jotain! Mutta kun olin niin ihmeissäni tästä absurdista kohtaamisesta, että en osannut ajatella mitään järkevää ja sitten me oltiinkin jo kävelty pitkän matkaa enkä viittiny enää mennä takaisin. Pitää lähettää sille spostia ja kysyä että minne olit menossa ;)

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s