Ulkomailla asumisen kriisi

Törmäsin tänään toista ulkosuomalaisen blogia lukiessani teoriaan/ajatusmalliin siitä, miten ulkomailla asuminen ”etenee” ihmisen henkisellä puolella. Malli kertoo sopeutumisesta ulkomailla asumiseen aika mielenkiintoisella tavalla, minulle tuli siitä mieleen ryhmädynamiikan muotoutumisen eri vaiheet joihin olen joskus saanut johdatuksen partion johtamiskursseilla. Nämä ulkomailla asumisen kehityskriisin eri vaiheet ovat aika kiinnostavia ja tunnistan osan noista piirteistä myös itsestäni. Minähän nyt en ole asunut poissa Suomesta kuin muutamia kuukausia, eli en ollenkaan sano meneväni vielä kovin pitkällä tässä kehityksessä. Jos olisin ollut täällä kauemmin niin sykli olisi varmaankin täydellisempi, jos siis ajatellaan että tämä sama kehitys tapahtuisi kaikkien kohdalla. Pois Suomesta ollessani tulee kuitenkin paljon pohdiskeltua tätä poissaoloa ilmiönä, ja mietittyä siinä sitten että miten tämä Saksassa olo minuun ihmisenä vaikuttaakaan.

Ensimmäinen vaihe tässä ketjussa on kuherruskuukausi. Kaikki on ihanaa, uudesta kotimaasta näkee lähes pelkästään hyviä puolia ja on turistimaisen kiinnostunut fiilis kaikesta. Joiltakin osin olen vielä tässä vaiheessa, erityisesti siksi koska on niin paljon mielenkiintoisia paikkoja nähtävänä ja koko Hampuriakaan en ole vielä ehtinyt kovin perusteellisesti koluta läpi. Saksalaisten erilaiset tavat ja ajatukset herättävät minussa uteliaisuutta ja ihastusta, ja monesti vähän naureskeluakin että kuinka pöllösti täällä asiat joskus tehdään (esim. että sähköpostiin voidaan vastata kirjeellä…)

Toisessa vaiheessa tulee sokki. Sokissa tunnetaan surun ja epävarmuuden tunteita, huolta tulevaisuudesta ja alakuloisuutta. Varmaan tämä tunne tulee niille, jotka ovat jäämässä ulkomaille pitkäksi aikaa tai eivät tiedä, palaavatko kotimaahansa enää lainkaan. Minulla on ollut ihan muutamia lyhyitä alakuloisempia jaksoja, jotka eivät mielestäni ole olleet ihan suoraan koti-ikävää mutta kaipa ne sellaiseksin voisi ajatella. Kuten joskus oikein rysähtää mieleen, että voi hitsi ne kaikki kaverini siellä Suomessa näkevät toisiaan niin usein ja työpaikallani on ne tosi kivat pikkujoulut, ja minä olen täällä kaukana. Mutta näistä suurista murheista olen päässyt ylitse joka kerta :D

Kolmas vaihe on nimetty reaktiovaiheeksi. Silloin tulee vastareaktio, ärsytys ja turhautuminen. Outo kieli ja vieraat toimintatavat ärsyttävät ja ottavat päähän. Tätä olen havainnut ajoittain itsellänikin, ja nämä tunteet ovat tulleet mieleen vasta nyt hiljattain, kun aikaa on jo vähän kulunut ja elämä täällä on arkistunut. Näen tämän omalla kohdallani limittäiseksi tuon ensimmäisen, ihastusvaiheen kanssa. Aluksi olin tosi innoissani, että pääsen treenaamaan saksaa (ja olen toki vieläkin) ja siitä, että saa olla tässä jännittävässä uudessa ympäristössä joka tarjoaa mielelle paljon virikkeitä.

Välillä sitten tulee sellainen olo että voi perse, kun mitään asiaa ei saa selitettyä niin yksityiskohtaisesti kuin haluaisi, koska kielen vivahteet eivät minulla tai toisellakaan keskustelun osapuolella ole täydellisesti hallussa. Tämä tapahtuu minulle tyypillisesti koulussa, mutta joskus kun joku asia pitäisi hoitaa (vaikkapa paikallinen Yle-veron maksu) niin kyllä voi sitten kismittää kun tulee väärinymmärryksiä ja pientäkin asiaa pitää vatvoa pitkään. Ja ehkä kaikkein eniten ärsyttää se, että joka ikinen asia joka Suomessa olisi ihan yksinkertainen ja arkinen kuten talvirenkaiden osto, kuntosalin suoraveloitus, joogatunnille meno, bussikortin vaihtaminen tai silmälääkärillä käynti vaatii sujuvasta elämästä poikkeavaa ponnistelua. Toiset jutut enemmän, toiset vähemmän, mutta joka ikistä juttua pitää aina pohtia ja suunnitella etukäteen. Parhaissa tapauksissa harjoittelen kotona saksaksi jonkun tilanteen hoitamista, jos odotan että tulevan kohtaamisen partneri ei ymmärrä englantia ja asia on monisyinen. Sekin ottaa välillä pannuun.

Viimeinen vaihe on tasaantumis/sopeutumisvaihe. Tässä kohtaa alkaa todellinen integraatio uuteen asuinmaahan, josta saattaa tulla kotimaa. Tähän en nyt kommentoi mitään, koska en arvatenkaan ole vielä missään tässä vaiheessa päinkään.

Malli on lainattu ja muotoiltu merimieskirkon oppaasta sivulta 6.

IMG_5090

Kaikkiaan olen edelleen tosi innoissani täällä Saksassa olemisesta. Pidän Hampurista todella, todella paljon ja oikeastaan jo nyt suren sitä että täällä asuminen kestää enää puoli vuotta. Toisaalta odotan ilolla kotiin palaamistakin. Minulle ihan ilmiselvästi Suomi on kotimaa ja tämä vain paikka, jossa vierailen. Yritän myös olla sillä asenteella, että haluan saada tästä keikasta kaiken irti, josko sitä enää sitten koskaan asuu ulkomailla tämän jälkeen (vaikka haluaisin kyllä!). Nautin siis riemulla sadoista kahviloista, kivoista ravintoloista, halvasta ruuasta, kielen treenaamisesta ja kauniista arkkitehtuurista niin kauan kuin tätä leikkiä kestää :)

-Marianna

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Ulkomailla asumisen kriisi

  1. Tää kirjotus oli mahdottoman mielenkiintoinen. Tämä ”sopeutumisjärjestys” vois sopia muuhunkin asiaan elämässä kuin ulkomailla asumiseen. Tuli mieleen että parisuhteessakin asiat vois edetä suurinpiirtein näin. Kun ensin ollaan NIIN rakastuneita ja sitte jossain vaiheessa alkaa ne toisen tavat ottaa päähän ja ärsyttään, ja lopuksi niihinkin tottuu ja kaikki tasaantuu :)

    Tykkää

    • Eikö! Munkin mielestä oli tosi kiinnostava ajatusmalli, erityisesti koska tosta on niin helppo tunnistaa ittensä eri elämäntilanteissa. Ja kyllä noi mun mielestä vähä vaihteleekin ja menee limittäin, sekä ulkomailla että parisuhteessa ;)

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s