Patikoimassa Hampurissa

Eilen oli vihdoin luvassa pitkään pohdittu patikkaretki Hampurin metsiin. Minä järjestin tämän reissun, koska luonnossa kulkemista on todella ollut ikävä, mielikuvissani siinsivät Suomen mahtavat ulkoilureitit ja notskipaikat, haaveilin jopa wurstin kärräämisestä nuotiolla… Perustin jo kolme viikkoa sitten Erasmus-joukolle vaelluksesta oman Facebook-ryhmän, ja patikoimisesta innostuneita ilmoittautuikin 19 henkilöä. Hyvä saldo, vähän jännitin että miten patikointi noin isolla lössillä onnistuu. Partiokokemusten perusteella tiedän, että vaikka kaikki olisivat samankuntoisia ja terveitä ja reippaita ihmisiä, niin silti mitä suurempi jengi > sitä hitaampi eteneminen.

Tämä pelko osoittautui kuitenkin ihan turhaksi, koska 19:sta ilmoittautuneesta minun lisäkseni kolme(!) saapui paikalle. Taas tuli mieleen tämä moneen kertaan kokemani asia, että vaikka kuinka näkee vaivaa ja järkkää sitä sun tätä, niin ei se lopulta kuitenkaan aina kovin montaa kiinnosta. Ihmisten sitoutumisen aste (esim. tapahtumiin) on nykypäivänä tosi huono, syyllistyn tähän monesti itsekin. Eipä se tässä kohtaa mitenkään suuresti haitannut, pieni porukka on polulle parempi, mutta harmi juttu kun niin moni jäi kotiin. Mutta kun väki vähenee niin bileet paranee, sanotaan Suomessa, ja patikointiporukastamme 75% olikin suomalaisia! :D Minun, Matiaksen ja Mariannen lisäksi mukaan liittyi Alankomaista tullut Sylvana. En oikeastaan tuntenut näitä suomalaisia vaihtareita ollenkaan, joten mukava oli heidänkin kanssaan jutella.

IMG-20151114-WA0000[1]

Olin valinnut patikointireitiksi Hampurin kaupungin vaellus-nettisivuilta Wohldorfer Waldin eli Wohldorfin metsän. Paikalle on keskustasta matkaa parisenkymmentä kilometriä, matka päärautatieasemalta U-Bahnilla kesti reilun puoli tuntia ja pääsimme junalla ihan metsikön/luonnonpuiston laidalle. Paikalle tullessamme vettä satoi ihan kaatamalla ja meinasimme jo kääntyä samantien takaisin… Onneksi emme sitä tehneet, koska ilma alkoi kirkastua ja melkein koko loppureissun saimmekin viettää ilman sadetta! Polut tosin olivat melkoista kuraa, sukat mustana tulin kotiin iltapäivällä. Gore-Tex- kengät olisivat olleet kova sana, mutta ne ovat siellä Suomessa…

IMG_20151114_113229

Matkailu Hampuri

Matkailu Hampuri

Matkailu Hampuri

Paikalle päästyämme tajusin heti, että mitään Suomen reittien kaltaista patikointia ei olisi luvassa. ”Polku” oli suurimmaksi osaksi isoa soratietä, joka kulki puistomaisen ympäristön läpi. Välillä kuljimme ihan pientaloalueen keskellä, välillä pellolla. Oikeastaan metsässä emme mielestäni kävelleet lainkaan. Se johtuu ehkä siitä, että paikka ei ihan vastannut minun määritelmääni metsästä… Patikointipaikat, joihin minä olen tottunut, eivät yleensä pidä sisällään metsätöntä taivalta saatikka asvaltoitua kävelytietä. Hmm. Lisäksi reitit oli merkitty todella huonosti tai niitä ei oltu merkitty lainkaan. Hampurin kaupungin nettisivuilta lataamani kartta ei pitänyt kaikilta osin paikkaansa, reitit olivat varmaan aikojen saatossa vähän muuttuneet.

Matkailu Hampuri

Matkailu Hampuri

Matkailu Hampuri

Matkailu Hampuri

Matkailu Hampuri

Ihan karun kaunista tuolla luonnonpuistossa kyllä oli, mutta kuten sanottua niin tämä oli ehkä enemmän sellainen sunnuntaikävely kuin patikointi. En tietenkään oleta että kaikki olisi samalla lailla kuin Suomessa, mutta kun ei ole koskaan paikan päällä käynyt ja valinta piti tehdä nettisivun perusteella niin aika hakuammuntaahan se oli. Nuotio- tai taukopaikoista ei ollut tietoakaan, yksittäisiä puupenkkejä oli siellä täällä ja söimmekin eväämme yhdellä tuollaisella penkillä rivissä istuen keskellä peltoaukeaa. Tuli nokipannukahvia ikävä!

Pieni luontokeskuskin reitin varrelle osui, poikkesimme siinä vessatauolla. Wohldorferissa oli mahdollista tehdä joko 7,5 km tai 10 km lenkki, me yhdistimme nämä ja kuljimme lopulta pienten oikomisten jälkeen varmaan suurinpiirtein 13-15 km. Sports tracker piti laittaa alussa päälle mutta se unohtui, joten arvio jää mutu-tuntuman varaan. Kolme ja puoli tuntia reipasta kävelyä tuntui kuitenkin jaloissa, joten hyvä liikuntasaldo tuli lauantaille vaikka ympäristö ehkä hiukan jättikin toivomisen varaa.

Matkailu Hampuri

Matkailu Hampuri

Matkailu Hampuri

Luonnossa liikkumisesta tulee tietenkin aina hyvä mieli ja raitis ilma tekee kropallekin hyvää. Sosiaalinen puoli ei saa jäädä unohduksiin ja olikin kiva tutustua näihin kolmeen ihmiseen! Hyvä reissu siis kaiken kaikkiaan, isoin plussa tulee vielä siitä että bongasimme yhdeltä pellolta komean saksanhirven (tuollaisen kuin tuo täytetty tuolla yläkuvassa, mutta elävä ;).

Suomeen verrattuna oli vielä sekin ero, että paikalla oli todella vähän väkeä. Meitä vastaan käveli ehkä yhteenä viisi-kuusi ihmistä koko iltapäivänä. Sää oli kuitenkin keskipäivän sateen jälkeen ihan hyvä, ja jos ajattelee vaikka Seitsemistä saati nyt Nuuksiota, niin lauantai-iltapäivällä porukkaa on yleensä paikalla kuin pipoa. Saimme siis nauttia rauhasta ja tallustella ihan omaan tahtiin. Annan reissulle kokonaisarvosanan 8, paikalle itsessään ehkä 6 mutta hei, plussan puolelle jäätiin!

-Marianna

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Patikoimassa Hampurissa

    • Patikointi on ihan mahtavaa, mutta tuo Hampurin paikka jossa kävimme oli valitettavasti kyllä huonoimmasta päästä paikkoja, jossa olen retkeillyt. Pirkanmaalla on paljon loistavia reittejä ja kivoja pikkupolkuja ihan päiväretkillekin. Pohjoisemmassa Suomessa olen päässyt vaeltamaan vain pari kertaa.

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s