Suomalainen sauna Saksassa

Tänään toteutui pitkäaikainen unelmani, se hetki jota olen odottanut koko tämän reilun kaksi kuukautta kun olen täällä Saksassa asunut: pääsin saunaan!!! Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi mennä tutustumaan suomalaisen merimieskirkon toimintaan, tai tarkemmin sen nimi on Pohjois-Saksan merimieskirkko. Merimieskirkko tarjoaa hengenravinnon lisäksi monia muitakin, yhteisöllisyyteen ja koti-ikävän lievittämiseen tarkoitettuja tapahtumia ja toimintoja. Kirkko on evankelis-luterilainen, täällä Hampurissa toiminut 1960-luvun alusta nykyisellä paikallaan ja itse seurakuntana ilmeisesti vuodesta 1901, jos oikein muistan. Kirkolla näytti olevan aika isot tilat; saleja, kerhohuoneita, kahvio ja pieni myymälä, josta sai ostaa mm. Fazerin suklaita ja lakuja, muumi-pyyhkeitä, hernekeittoa ja myös Salmiakkikossua ja Karhua :D Nettisivuilta saunaa etsiessäni huomasin että kirkko organisoi myös mm. lukupiirejä, sauvakävely- ja sählyryhmiä. Tosi kivoja ideoita! Me kun asumme täällä mieheni kanssa vain vuoden niin ei ehkä ole niin hirveää vetoa mennä aktiivisemmin toimintaan mukaan, mutta jos täällä asuisi vakituisemmin niin varmasti kaipuu muiden suomalaisten yhteyteen kasvaisi suuremmaksi. Me kuitenkin käytimme hyödyksemme mahdollisuutta vuokrata sauna.

Jos joku haluaa päästä helposti kirkolle eli Meermannskirchelle, niin S1-Bahnilla pääsee ihan nurkalle kun jää pois Landungsbrückellä satamassa. Kaikki pohjoismaiset merimieskirkot ovat ihan vierekkäin reilun puolen kilometrin päässä juna-asemasta. Merimieskirkolla on muuten pisteitä aina Hampurista Lontoon kautta Ateenaan saakka!

IMG_5064

Hampuri satama

Saint Pauli Hampuri

Saint Pauli Hampuri

Kävimme mieheni kanssa ensin tsekkaamassa, missä kirkko on, ja menimme sitten vielä syömään. Kirkko on oikeastaan keskellä Portugiesenvierteliä, joka on täynnä portugalilaisia ja espanjalaisia ravintoloita. Näitä vierteleitä täällä piisaa, viertelhän tarkoittaa suoraan käännettynä ”neljännestä” ja ehkä paremmin ilmaistuna ”kulmakuntaa”. Viimeksi kävimme menneenä viikonloppuna Schanzenviertelillä. Kaikilla näillä kaupunginosilla on oma viehätyksensä ja omanlaatuisuutensa. Nämä Etelä-Eurooppalaiset ravintolat olivat oma juttunsa, lisäksi kyseisen alueen ihmisiä näytti liikkuvan joka puolella. Ajelimme aiemmin vuokranantajiemme kanssa tämän alueen läpi myöhään eräänä lauantai-iltana, ja huh huh että joka paikka oli silloin aivan tiukassa ihmisiä! Etelä-Euroopan myöhäinen illallinen lienee tähän selityksenä, me olimme tänään saunavuoron vuoksi liikkeellä jo iltapäivällä ja ravintoloissa oli hyvin tilaa.

Mutta palataanpa sitten sinne kirkkoon! Etuovella piti ottaa vielä asukuvatkin… Instagramissa vilahtikin jo tuo uusin ostokseni, söpö valkoinen seepraneule. Ihan lemppari tällä hetkellä!

Suomalainen merimieskirkko Hampuri

Suomalainen merimieskirkko Hampuri

Kirkon oven tuli aukaisemaan herra nimeltä Jyrki ja tervehdinkin sitten reilusti että moro moro vaan. Kaikki henkilökunta on suomalaista. Join pari tuntia seissyttä suodatinkahvia ja söin puoliraa´an pullan, sekä vaihdoin muutamat vaivaantuneet small talk-lauseet viereisessä kahvipöydässä istuneen pariskunnan kanssa. Ahh, että tuli kotoisa olo! ;D Mutta vakavasti puhuen, tuntui todella oudolta puhua suomea kasvokkain jollekulle muulle kuin miehelleni. En ole sitä kuitenkaan kahteen kuukauteen tehnyt kuin muutaman sanan verran silloin kun olen nähnyt muita suomalaisia vaihto-opiskelijoita (harvakseltaan, koska olemme eri kampuksilla). Vain kerran olen törmännyt täällä suomalaiseen kaupungilla, se oli ensimmäisellä viikolla kun ihmettelimme mieheni kanssa päärautatieasemalla, että miltä raiteelta juna lähtee. Silloin joku nainen tuli suomeksi neuvomaan meitä, mutta se onkin ainoa kerta. Lisäksi piti miettiä tuolla kirkon kahviossa, että mitä sitä suustaan päästää kun kaikki ympärillä ymmärtävät puheeni. Minulla on kyllä tapana ulkomailla aina puhua fiksusti, koska eihän sitä ikinä tiedä kuka osaa suomea. Mutta kyllä sitä vähän huolettomammin yleensä täällä Hampurissa tulee kuitenkin jutusteltua, kun tietää ettei kukaan ymmärrä mitään.

Sauna osoittautui oikein fiksuksi ja hyväksi, kiuas tosin oli ihan kummallinen mutta saimme otettua makeat löylyt. Ja kyllä voi pojat ja tytöt, oli mahtavaa! Olen siis niin todella, TODELLA kaivannut saunaa, että olin lähes euforian partaalla kun sai vain istua ja nauttia löylyistä. Olisin ottanut vielä kovemmankin löylytyksen, mutta kiuas asetti tälle vähän haasteita. Tunnin saunavuoro hujahti kuitenkin nopeasti, kauemmankin olisi voinut viipyä (tosin pukemiset, suihkut jne piti laskea tähän aikaan mukaan). Pois lähtiessä olo oli kuin uudestisyntyneellä, tiedätte kyllä sen ihanan puhtaan ja raukean tunteen joka saunan jälkeen tulee. Ehkä tällä pärjää nyt jouluun saakka?

Hampuri satama

Saint Pauli Hampuri

Pois lähtiessämme pimeä oli jo laskeutunut kaupunkiin. Ilma oli todella lämmin, ihan jopa kesäisen tuntuinen! Mittari näytti kuuden maissakin vielä +16C ja tuuli oli todella sellainen, kuin Suomessa kauniina kesäiltana. Pidin kuitenkin takin päällä, etten tulisi kipeäksi. Lähdimme vielä satamaan palloilemaan, kun se oli ihan nurkalla ja koko satama-alue on aina iltaisin ihan pullollaan elämää.

Hampuri satama

Hampuri satama

Hampuri satama

Sataman, Saint Paulin ja Landungsbrücken alue on niin kaunista ja tunnelmallista aluetta, että ihan meinaa pakahtua. Olen näiden kuukausien aikana ollut aivan myyty Hampurille, koko kaupunki on niin lämmin, kaunis ja ihana. Tunnustan rakkauteni, Ich liebe HH ♥ Käveleskelimme mieheni kanssa pitkin satamaa ja poikkesimme myös Saint Pauli- matkamuistomyymälässä, ostin Hamburg-T-paidan! :D En sentään mitään laimeaa turistipaitaa vaan ihan tyylikkään naisten paidan. Oikeastaan tekisi mieli vielä hupparia, mutta en tiedä onko sitä sitten Suomessa kuitenkin vähän kornia pitää. Saint Pauli-pääkallopaita kyllä pitää joskus vielä hankkia.

Hampuri satama

Hampuri satama

Pakko muuten vielä kertoa yksi mielenkiintoinen juttu, joka sattui junassa matkalla satamaan. Kaksi asemaa ennen meidän poisjääntiämme junaan tuli meidän kanssamme nenäkkäin olevaan penkkiin istumaan nuori mies, jonka kädet olivat jotenkin kummallisesti linkussa. En asiaa sen kummemmin miettinyt, ei ole muutenkaan tapana tuijottaa ihmisten kummallisuuksia. Hetken istuttuamme huomasin, miksi herra niin kummallisesti vääntelehti: hänen kätensä olivat käsiraudoissa! Ja ei siis missään leikkiraudoissa (ei lasten eikä aikuisten leikkien) vaan ihan kunnon kahleissa. Olen katsonut viime aikoina niin paljon agenttisarjoja että kyllä hetkeksi nousi pala kurkkuun että mitäs h*levettiä tässä nyt oikein tapahtuu. Mies puhui kiihtyneesti puhelimeen siitä, että on kohta perillä. Mainittakoot että poitsu oli aika harmittoman näköinen laiheliini, vaikka eipä se sitä sano ettei taskussa voisi olla vaikka asetta. Sitä vähän odotinkin, kun hän alkoi kaivaa takintaskuaan… Ottaakseen sieltä käsirautojen avaimen. Hän avasi kahleet, pyöritteli niitä hetken ja jäi sitten hymyillen istumaan junaan kun me nousimme pois. Minulle jäi vähän sellainen kuva, että tämä oli nyt joku vitsi, väärinkäsitys, piilokamera tai joku sellainen. Tai sitten hän oli vain joku hyvin nokkela varas joka oli onnistunut näpistämään myös rautojen avaimen paetessaan poliisilta. Mene ja tiedä, kaikkia hörhöjä sitä maailmaan mahtuu.

-Marianna

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s