Boulderoimassa

Minulla on muutamia tuttuja jotka vannovat lajina kiipeilyn ja/tai boulderoinnin nimeen. En ole kumpaakaan koskaan aiemmin kokeillut, nyt Erasmus-porukalla järkättiin kuitenkin mahdollisuus kokeilla boulderointia. Lyhyesti ja ytimekkäästi boulderointi on kiipeilyä ilman valjaita. Tätä uljasta lajia voi harrastaa myös luonnonkivillä, mutta kelien ollessa kylmät ja kosteat ja kaupungin asettaessa kivien löytymiselle omia pieniä rajoitteitaan, lähdimme boulderoimaan Bahrenfeldiin Flashhille. Joukoksi kertyi lopulta minun lisäkseni kuusi tyyppiä, joista yksi oli saksalainen buddy eli tuutori.

Molemmat veljeni olivat antaneet neuvoja ja vinkkejä touhuun ja niine hyvineni menin paikalle avoimin mielin. Saksalaista tehokkuutta (NOOOOT!!) nähtiin taas kerran siinä, että kiipeilemään mennessä ensin ovensuussa näpyteltiin itse omat tiedot tietokoneelle, sitten mentiin kuitenkin vielä tiskille jossa tehtiin jokaiselle oma jäsen- tms. kortti. Tässä säästettiin ainakin 15 sekuntia kallista aikaa :D Sanottakoot kuitenkin, että porukkaa oli paikalla tiistai-iltana kuin pipoa, onneksi seinääkin oli sen verran paljon että tila riitti mainiosti.

Boulderoinnissa ainakin tuolla Flashhilla oli jutun jujuna se, että ”reittejä” on eri tasoisia, ja jokainen reitti on aina merkitty omalla värillään. Vaikemmilla reiteillä on vähän ja tosi pieniä ja sileitä bouldereita eli.. möykkyjä? Ja helpommilla reiteillä boulderit ovat helpommin tartuttavissa ja ne ovat taajemmassa. Kiipeämisessä saa ja tulee käyttää myös karkeaa seinää ja kulmia hyödyksi. Jalassa pitää olla kiipeilykengät, minä vuokrasin omani paikan päältä. Lisäksi tarvitaan magnesiumjauhetta gripin eli tarttumiskitkan lisäämiseksi, me saimme jauheen buddymme Stefanin tuomana.

Boulderointi Hampuri

Yllä olevassa kuvassa olen lähdössä kiipeämään keltaisten bouldereiden reittiä, tässä näyttää lällyltä mutta boulderit jatkuivat aina kolmemetrisen seinän huipulle asti. Niin ja kokeilkaapa joskus, kuinka helppoa on kiivetä suoraa seinää pitkin sivusuunnassa. Tilanne ei ole edes lavastettu, yritän tässä kysyä että saako tuohon violettiin boulderiin koskea. No mitä luulette…

Flashhilla tosiaan seinäpinta-alaa ja eri vaikeustasoja riitti. Meillä oli tosi hauska porukka liikkellä ja parin tunnin reissusta ei jokainen millään ollut seinällä koko aikaa. Olimme kaikki Stefania lukuunottamatta täysiä noviiseja, mutta sitäkin enemmän kaikki huutelivat ohjeita kun joku oli kiipeämässä.

Boulderointi Hampuri

Suomi-poika näyttää mallia alla olevassa kuvassa. Hyvin meni turkulaiseksi!

Boulderointi Hampuri

Los Angelesin marakatti Khaled tuli tunnin myöhässä paikalle ja halusi heti vaikeimmalle seinälle, hah hah. Se ei kylläkään ollut kuvassa näkyvä, mutta aika paha tämäkin oli. Minä pääsin tässä toisiksi ylimmälle möykylle asti :) Reitti katsotaan suoritetuksi kun alussa roikutaan molemmat jalat irti maasta merkityllä boulderilla, matkan aikana ei ole koskenut väärän värisiin möykkyihin ja lopussa saa molemmat kätensä yhtä aikaa korkeimmalla olevalle, merkitylle boulderille.

Boulderointi Hampuri

Laji oli ihan järjettömän hauskaa puuhaa ja pari tuntia hujahti nopeasti ohi. Olin odottanutkin touhun olevan raskasta ja niin todella oli, huh huijaa! Kunnon kokovartalotreeni tuli tehtyä ja nyt kaksi päivää boulderoinnin jälkeen sattuu joka paikkaan. Stefan yritti ohjeistaa meitä, ettemme kiskoisi vain käsillä itseämme ylös, vaan tulisi enemmän käyttää koko vartalon ja erityisesti jalkojen voimaa. Se oli vähän hankala pitää mielessä ja kyllä tuli usein vain revittyä kädet kireinä itseään kohti seuraavaa boulderia. Vaikka käsivoimani eivät koskaan olekaan olleet mitenkään hääppöiset ;)

Boulderointi Hampuri

Ilme on keskittynyt, maahanhan on matkaa ainakin 30 senttiä.

Boulderointi Hampuri

Hikisenä, kädet ja jalat tutisten minä ajattelin ottaa kaikki mehut irti Flashhilla olosta ja menin vielä kiipeilyn päälle joogatunnille. Rajoitukseton boulderointi, kengät ja joogatunti maksoivat opiskelijahinnalla 19€, ei paha! Joogasta selvisin hyvin vaikken ymmärtänyt saksankielisestä ohjauksesta kuin ehkä 30%. Pieni joogakokemukseni kuitenkin auttoi ja tiesin suurinpiirtein, mitä asanaa milloinkin haettiin. Kyseessä oli yin-joogatunti ja se oli ehkä minun makuuni vähän turhan hidastempoista. Mutta, boulderoinnin päälle aivan loistava valinta, tuli venyteltyä kyllä koko kroppa niin perinpohjin että varmasti vaikutti ihan merkittävästi lihasten palautumiseen.

Oli niin älyttömän hauska ilta, että aloin kyllä miettiä kuinka pitäisi osallistua näihin Erasmus-juttuihin vähän enemmän. Tällainen toiminnallinen kokoontuminen on silti enemmän minun juttuni kuin kaljaolympialaiset tai muut biletykseen painottuvat keikat, joita enemmän järjestetään. Erasmus-jengissä on toisaalta se hyvä puoli, että mitä tahansa FB-ryhmässä ehdottaakaan niin aina saa jonkun mukaan messiin. Seuranpuutteesta täällä ei kyllä tarvi kärsiä.

Minulla on nyt kouluviikko takana ja huomenna olisi tarkoitus lähteä Sternschanzelle katsastamaan ravintola, josta sain suosituksen kaverilta. On kuulemma kaupungin parhaat pannukakut!

-Marianna

 

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Boulderoimassa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s