Kauppaa omalla itsellä

Niin, heräsipä ajatus tästä aiheesta, kun eräässä seuraamassani Netflix-sarjassa tutkittiin identiteettivarkauksia. Jaksossa nostettiin oikeusjuttu firmaa vastaan, joka oli kaivanut kaikki ihmisten netissä saatavilla olevat henkilötiedot ja myi näitä tietoja eteenpäin mainostus- ym. tarkoituksiin. Ajattelin heti, että vaikka sarja on fiktiota, niin ajatus sinänsä on täyttä totta. Kun kaiken jakaminen on yksi 2010-luvun megatrendeistä, niin en usko että kovin monilla meistä on enää paljoa salaisuuksia jäljellä. Siis sellaisia, joita taitava hakkeri ei pystyisi kaivamaan esiin. Oikeastaan, ei tarvitse olla edes kovin taitava saadakseen kenestä tahansa esiin perustiedot: nimen, kuvan, syntymäajan, osoitteen, koulut joita kävi, työpaikan. Yksinkertaisimmillaan ei tarvita kuin Googlen käyttöä, kuvahaulla ja hakusanojen muuttelulla pääsee jo pitkälle.

Kun some alkoi huiman ratsastuksensa, niin minä olin teini-ikäinen. Ensimmäinen sosiaalinen media johon liityin, oli IRC-galleria. Valitettavien sekaannusten vuoksi pääsin poistamaan käyttäjätilini sieltä vasta ihan muutama vuosi sitten. Galleriaa seurasi Facebook, josta sittemmin erosin juuri sen tietoturva-aukkojen vuoksi. Perustin ensimmäisen blogini muistaakseni 2010, vaikka en silloin edes tiennyt mikä blogi on. Kirjoittelin vain kaiken maailman juttuja nettiin, taisin ajatella asiaa enemmänkin lehtikolumniin verrattavana juttuna.

Sittemmin some on paisunut kuin pullataikina ja minä olen mennyt siinä mukana. Aktiivisin olen blogin pitämisessä ja Instagramin käytössä. Facebookiin liityin takaisin pitkin hampain ihan hiljattain, mutta palataan siihen kohta. Jos ajatellaan digitaalista jalanjälkeä, niin eniten minusta tietää kuitenkin Google. Minulla on ollut sama Google-tili yli 10 vuotta, olen lähettänyt tuhansittain sähköpostia, valokuvia, arkaluontoisia tietoja, henkilötietojani, työhakemuksia ja vaikka mitä tuon Gmail-tilin kautta. Olen tallentanut koulutöitäni Google driveen ja nyt minulla on puolisen vuotta ollut myös Google-puhelin, joka synkronoi kaikki tietoni Gmail-tilini kanssa. Olen joutunyt hyväksymään sen tosiasian, että Google tietää minusta kaiken. Olen myynyt sieluni Googlelle, eikä tämä ole mitään retoriikkaa tai liioittelua, vaan totta.

Jossain Piilaaksossa, Siperiassa, Pääsiäissaarilla tai missä tahansa Google jättiservereitään piilottelee, ovat myös minun tietoni. Siellä on kuvani (voi olla jopa alastonkuvia koska kuka tietää, vaikka Google-auto olisi ajanut karttaamassa ikkunani takana kun tulin suihkusta joskus viisi vuotta sitten ja verho oli jäänyt auki ;), koko nimeni, henkilötunnukseni, työhistoriani, rakkaussähköpostit poikaystävälleni. Sieltä löytyy myös ensimmäisen kissani nimi (Tellu), perheenjäsenteni nimet, syntymä- ja kuolinpäivät, niiden ystävien tiedot joille lähetän eniten sähköpostia, jokainen vanha osoitteeni ja varmasti myös pankkitilini saldo ja luottokorttini numero. Ja minä en voi tälle asialle yhtään mitään, olen oikeastaan itse vapaaehtoisesti myynyt itseni Googlelle halutessani käyttää sen palveluja.

Eilen kirjautuessani Instagramiin, tuli puhelimeeni ilmoitus: ”Instagram haluaa käyttää seuraavia tietojasi: puhelimen kuvat, tiedot ja sovellukset. Jos haluat jatkaa palvelun käyttöä, hyväksy ehdot”. Tämä taistelu on kauan sitten hävitty joten klikkasin kyllä. Tämä kertoo myös kovasta halustani käyttää somea, olen valmis ihan itse antamaan luvan kaikkeen tähän, jotta pääsen selaamaan hassuja kissavideoita. Käytännössä siis annoin Instagramille luvan esimerkiksi katsoa kaikkia kännykällä ottamiani kuvia. Tämä lupa on oikeastaan ihan yhdentekevä, koska kaikki tämä on jo Googlelle mahdollista, koska synkronoin kaikki kännykkäkuvani Googlen pilvipalveluun.

Palataan vielä Facebookiin. Pidin kolmisen vuotta taukoa naamakirjasta sen kohun jälkeen, kun FB:iin tuli joku bugi ja käyttäjien yksityisviestit lentelivät kavereiden seinille. Otin vähän selvää asioista ja tämä ei suinkaan ollut ainoa Facebookiin madonrei´istä, enemmän selviää amerikkalaisblogeja selaamalla tai vaikkapa lukemalla kirjaa The Boy Kings – A journey into the heart of social network. Katherine Losse kertoo siinä varsin osuvasti, miten esimerkiksi Facebookin uusille työntekijöille annetaan heti ensimmäisenä työpäivänään täysi pääsy KAIKKIEN FB-käyttäjien KAIKKIIN käyttäjätietoihin ja -tileihin. Ekan päivän keltanokka voisi siis mennä ja julkaista vaikka Donald Trumpin omilla FB-sivuilla Trumpin törkytekstareita (lyön vaikka vetoa että sellaisiakin on, hah hah). Lisäksi itse herra Zuckerbergin johtamistavoissa olisi kirjan mukaan toivomisen varaa, erityisesti naistyöntekijöiden kohdalla…

Mikään ei tietysti takaa, että kirjan kaikki asiat pitäisivät paikkansa. Ja ihan varmasti samalla logiikalla Googlea ei oikeasti kiinnosta, mikä sen minun ensimmäisen lemmikkini nimi olikaan. Mutta ihan jos se, että se on Googlelle mahdollista, ärsyttää minua. Kuten Facebookista tuli minulle tuon bugin jälkeen somen yli-inhokki, en vain pääse ajatuksesta eroon vieläkään vaikka olen antanut pikkusormeni ja enemmän lukuisille muillekin nettipalveluille. Edelleen on aika häirisevää se, että FB nytkin ehdottelee minulle kavereiksi ihmisiä, joihin minulla ei Facebookissa mitään kytköksiä: ei yhteisiä kavereita, ei samaa asuinpaikkaa, ei samanlaisia kuvia. Tämä yksikin esimerkkihenkilö on vaihtanut nimeään sen jälkeen kun olen häneen ollut viimeksi yhteydessä, samoin minä. Ratkaisu löytyy sähköpostistani. Ainoa yhteys välillämme on sähköposti, jota olen hänelle lähettänyt (joskus viisi vuotta sitten) samasta tilistä, jota käytän Facebookiin kirjautumiseen. Käytännössä siis FB on urkkinut sähköpostiani ja tarjoaa sen perusteella minulle kavereita. Kauhean kiva juttu.

Mutta minkäpä tälle voi. Itse olen antautunut virran vietäväksi ja keskityn suojaamaan yksityisyttäni muilta ihmisiltä (siksi esimerkiksi bloggaan nimimerkin takaa). Minulla on vielä jotain, josta somessa saan itse päättää, eli se mitä lukijani minusta tietävät. Googlelle, Instagramille, Facebookille ja internetille olen myynyt itseni jo aikapäiviä sitten.

-Marianna

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Kauppaa omalla itsellä

  1. Tää nykytouhu on kyl niin ahistavaa ja pelottavaa jos alkaa kunnolla miettiin. Mä yleensä vaan painan kaikkiin sovelluksiin ok:ta ees kattomatta mitä tietoja ne käyttää – ihan vaan siks ku en halua tietää :s

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s