Saksan byrokratiaa

Huh, taas yksi päivä byrokratiaa selvitty. Ajattelin omistaa ihan oman postauksen sekä byrokratialle että yleiselle asioiden hankaluudelle/erilaisuudelle.

Olin etukäteen henkisesti varautunut siihen, että toiseen maahan muuttaessa byrokratiaa ja asioiden järjestelyä ja papereiden pyörittelyä riittäisi. Jo ennen vaihtoon lähtöä Suomen päässä sai opiskelupaikan saadakseen täyttää jos jonkinlaista lomaketta, odottaa deadlineja, tehdä anomuksia ja hakemuksia ja niin edelleen. Kirjoittelin niistä laveasti erityisesti alkuvuodesta, noita tekstejä voi selata taaksepäin vaihto-opiskelu- tagin alta.

Menneellä viikolla kirjoitinkin jo yksityiskohtaisen kuvauksen saksalaisen byrokratian helmestä eli asioinnistani kaupungintoimistossa (maistraatissa?). Siellä jo virkailija minulle naureskeli, että kenties heilläkin joskus siirrytään sähköiseen asiointiin (kun kerroin, että Suomessa paljolti viralliset ilmoitukset ym. voi hoitaa netissä). Jotenkin vielä ymmärtäisin senkin, että minun täytyy mennä virastoon, jossa virkailija sitten syöttää täyttämäni tiedot koneelle. Mutta ei, vaan menen ensin paikan päälle virastoon eli amtiin, ja siellä sitten täytän lomakkeen, johon virkailija iskee leiman. Tämä tärkeistä tärkein paperi sitten arkistoidaan mappi ööhön, josta sitä kukaan ei koskaan kaipaa. Ja jos vaikka toisessa kaupungin toimipisteessä sitä kaivattaisiin, niin sitä ei löydy koska tieto ei ole missään tietokonejärjestelmässä, vaan paperilla sen erään virkailijan selän takana toimistokaapissa.

Paperia, paperia, paperia. Täällä asiat tosiaankin hoituvat kaikki mustana valkoisella. Tästä kertoo ehkä jo sekin, että olemme näiden parin viikon aikana saaneet huomattavasti enemmän postia kuin koti-Suomessa normiviikkoina saamme. Esimerkiksi pankista olen saanut nyt tilin avaamisen jälkeen viisi kirjettä.

nimetön

Kerronpa vielä muuten, kuinka sujuvasti pankkiasioiden hoitaminen netissä ja netin käyttö ylipäätään täällä toimii. Noh, mieheni ilmeisesti tiesi tämän jo etukäteen, minulla oli asiasta vain kalpeita aavistuksia. Mutta: Suomi todellakin on edelläkävijä (ainakin Saksaan verrattuna) netti-, mobiili-, puhelinliittymä ym. asioissa. Me käytämme täällä kotona vuokranantajien langatonta nettiä. Yhteys pelaa hieman vaihtelevasti, yleensä kuitenkin ihan jees. Esimerkiksi tänään se oli kuitenkin poikki koko aamupäivän ja välillä verkko on niin kuormittunut, että netin käyttö on käytännössä mahdotonta. Dataamme mieheni kanssa jonkin verran ja esimerkiksi tämä bloggaaminen vaatii melko paljon koneella istumista :) Tänään miehelläni alkoi kauhu hiipiä selkäpiihin, kun netti oli aamulla maissa ja illalla tulisi Saipan jääkiekkopeli. Lähdimmekin siis Bergedorfiin etsiskelemään vaihtoehtoja vuokrantajiemme kiinteän netin wlanittamiseen.

Heti alkuun kävi selväksi, että emme voi ottaa sopimusta, koska niissä kaikissa minimiaika olisi 12 kk. Me taas pysymme täällä tällä haavaa 10 kk. Siispä järkevin vaihtoehto olisi prepaid-nettitikku/mokkula. Vaihtoehdot vain eivät ole sinne päinkään kuin Suomessa. Rajatonta nettiä ei Saksassa ole mahdollista saada, tämä oli itsessään jo minulle ihan kauhistus. Netin käyttö laskutetaan aina kulutuksen mukaan, ei pakettihintana. Prepaidina etukäteen maksaen netin käyttö siis loppuu, kun ostettu ”kaista” kuluu loppuun. Kerroimme Suomen systeemistä elektroniikkamyyjälle ja hän vähän naureskeli, että tietää kyllä kuinka Suomessa nämä asiat ovat huomattavasti kehittyneemmällä tolalla.

Nettitikkujen yhteysmäärät vaikuttivat muutenkin olevan aika olemattomia. Suurin saatava määrä tiedonsiirtoa oli 5 GB (7,2 Mb/s nopeudella) ja sen hinta oli 45€. Tämän oli sitten arvioitu riittävän kuukaudeksi. Lisäksi hommassa on pieni koukku: vaikka et käyttäisikään koko tuota 5 GB tiedonsiirtoa loppuun, niin 30 päivän kuluttua paketti katkeaa, ja surffaamista jatkaakseen pitää ladata uusi paketti. Minun ajatukseni oli, että jos tiedonsiirtoa ”jää yli”, sen voisi käyttää seuraavassa kuussa. Toisin sanoen ajattelin että tuota 5 GB pakettia saisi käyttää niin kauan, kunnes gigamäärä tulee täyteen. Mutta ei. Myyjä sanoi itsekin, että ”tämähän ei oikeastaan ole todellinen pre-paid”. No ei niin, jos saatan maksaa enemmästä mitä sitten käytänkään. Toisin päin: minun on tiedettävä, paljonko nettiä kuussa käytän, jotta voin ostaa itselleni sopivan paketin. Jos aliarvioin määrän ja tiedonsiirto tulee täyteen vaikka kolmen viikon kohdalla, niin uuden paketin voi ladata vasta viikon päästä, kun 30 vrk tulee täyteen. Mitä?!

Vertailun vuoksi: Saksassa paras mitä voi saada nettitikkuun oli siis 7,2 Mb/s ja tiedonsiirtoraja 5 GB. Suomessa meidän kotinettimme on 100 Mb/s nopeudella, tiedonsiirron määrä rajoitukseton. Tässä tulee toki ottaa huomioon se, että meillä on Suomessa kiinteä laajakaista, tässä kyse on mobiililaajakaistasta. Vertaan näitä siksi, että kun on tottunut surffaamaan niillä sivuilla missä huvittaa niin rajan vetäminen tuntuu oudolta. Eli siis (kärjistäen) pitäisi miettiä että luen vain tekstipohjaisia nettisivuja, koska nettisivujen kuvien lataaminen kuluttaa paljon kaistaa.

Emme sitten lopulta päätyneet ostamaan tuota nettitikkua. Kun tulimme kaupungilta kotiin, oli netti taas kuosissa. Tämä asia ei siis todellakaan ole mikään elämää suurempi ongelma, mutta tuon vain esiin sellaisia asioita jotka täällä Saksassa ovat osoittautuneet hankalammaksi kuin Suomessa. Koska tästäkin postauksesta uhkaa tulla kilometrin pituinen, niin jatkan verkkopankkiasioinnista ja puhelinliittymistä myöhemmin. Nämä kaikki päätä seinään Saksan käytännön asioissa- kirjoitukset löydätte jatkossa Byrokratia Saksassa- tagin alta. Tagit eli tunnisteet löydätte blogin sivupalkista oikealta.

-Marianna

Mainokset

7 kommenttia artikkeliin ”Saksan byrokratiaa

  1. Kuulostaa kyllä todella erikoiselta! Mun on kyllä vaikea ymmärtää, miten Saksan tasoisessa maassa ei oo rajatonta nettiä saatavilla :D Kyllä se netti on tänäpäivänä NIIN tärkeä osa arkea, että se sais kyllä pelittää kunnolla! Tässä sen huomaa, että saavutetuista eduista on vaikea luopua :P Ja toi toimistoissa asioiminen…. Huhhuh, onneks Suomes saa tehdä niin paljon kotona netissä, ettei joka paikkaan tarvi lähteä varta vasten.

    Tykkää

    • Niin munkin! Olin ihan suu auki, kun joka paikassa missä käytiin niin info oli tämä, että rajatonta nettiä ei OLE. Ja kun ajattelee kuinka kalliita noi liittymät on (esim. toi 5GB 45€/kk) niin silti täällä on esim. junassa koko ajan kaikki kännykällä whatsapissa ja fb:ssä ja vaikka missä, niin eikö niillä mee sitten täyteen ne paketit?! Jonkun verran täällä on kyllä Wi-Fiä esim. kauppakeskuksissa, mutta ei sitäkään joka paikassa (Suomessa mun mielestä ehkä enemmän). Että kyllä Suomessa vaan on helppoa ja halpaa netin käyttö.

      Toi toimistoasia ja vähän kaikki muutkin asiat kääntyy toisaalta siihen, että kaikella tolla paperien pyörittelyllä on hirmuinen työllistävä vaikutus: täällä työttömyysaste on vain 6% (Suomessa yli 11%). Ja sen kyllä huomaa kun on niin monta luukkua joilla pitää käydä :D

      Tykkää

  2. Britanniassa sai kyllä rajattoman netin ihan käypä hintaan, mutta sielläkin on ihan normaalia, että Lontoon keskustassa (ja myös Cityssä, Euroopan pankkimaailman keskittymässä) netti pätkii ja on suht hidas (YouTube videoiden lataaminen kesti kuin modeemiaikana).

    Tykkää

  3. Paluuviite: Speicherstadt |

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s