Kuinka hampurilaiseksi tullaan

Puolikas viikko Hampurissa elelyä takana, ja kaikki sujuu hyvin. Olen ainakin tähän mennessä viihtynyt erinomaisesti ja kaupunki vaikuttaa mukavalta. Eilen Erasmus-opiskelijoiden tervetuloviikot jatkuivat kaupunkikierroksen merkeissä. Kierros oli tuutorien eli ”buddyjen” järjestämä, ja se oli kyllä tosi hauska juttu! Meidät jaettiin sattumanvaraisesti kuuden hengen ryhmiin ja noissa ryhmissä sitten kiersimme kaupunkia erinäisten tehtävien merkeissä. Ajatuksena oli vihjeiden avulla löytää ja tutustua keskustan tunnettuihin paikkoihin.

Hampurin ydinkeskustaa hallitsee Elbestä erkaneva pieni järvi Außenalster, jonka rannalla on kahviloita, ostoskeskuksia, kirkkoja ym. Järvi näytti todella kauniilta ja sen rannalla tehtävämme olikin ottaa kuva, jossa näkyy samanaikaisesti mahdollisimman monta Hampurin kuudesta kirkontornista. Menimme kisassa ehkä hieman harmaalle alueelle ottamalla panoraamakuvan… Noh, tuloksia emme ole vielä saaneet joten saapi nähdä hylätäänkö kisakuvamme ;)

IMG_4664

Außenalster Hampuri blogi

Außenalster Hampuri blogi

Außenalster Hampuri Erasmus

Außenalster Hampuri Erasmus

Minun joukkueeseeni valikoitui neljä ranskalaista eli Bellagio, Loui, Alexander ja Jeanne, yksi jenkki Khaled ja sitten minä. Lisäksi mukaamme lähti yksi buddyista, Sasha. Porukka oli tosi mukavaa ja vaikka olinkin omasta vaihtariporukastani vanhin niin eipä se menoa haitannut. Minun joukkueeseeni osui muutama muukin Bergedorfin kampuksen opiskelija, meidän kampuksellamme opiskellaan siis life sciencea eli mm. terveystieteitä, lääketeknologiaa, ruokateknologiaa (ei varmaan suomeksi ihan paras käännös) ja ympäristötekniikkaa. Kukaan porukastani ei ollut suoranaisesti terveystieteissä, mutta enköhän niitäkin ihmisiä ehdi vielä tapaamaan…

Erasmus Hampuri HAW Hamburg

Sekalainen vaihtarijengi odottamassa kaupunkikierroksen alkua. Bongaa kolme suomalaista!

Erasmus Hampuri

IMG_4705

Iso osa kaupunkikierroksesta taitettiin sataman nurkilla. Hampurihan on ollut tärkeä kauppakaupunki ja osa Hansaliittoa jo jostain 1400-1500- luvulta (saa korjata, minun tietoni tästä asiasta on aika vajavaista ;) mutta satamassa käy edelleen kova kuhina niin vedessä laivojen tullessa ja mennessä kuin rannoilla kahviloissa ja ravintoloissakin. Rannassa näkyi suuria rahtilaivoja, matkustajalaivoja, risteilijöitä ja luksusveneitä. Yksi rastimme oli sijoitettu Elben alittavaan tunneliin, jota saa kulkea jalan, pyörällä tai autolla. Tunneli oli aika vaikuttava näky ja kuulemma ilta-aikaan vielä hienompi, kun tunnelissa ei ole juuri muita tai muuta kuin loistavat valopylväät. Tuonne pitää kyllä mennä joskus oikein ajan kanssa kuljeskelemaan ja katsomaan, mitä joen toiselta puolen löytyy.

IMG_4698

IMG_4684

Hampurin satama

Hampurin satama

Elbe tunneli Alter elbtunnel hampuri blogi

Kaupunkikierros oli tosiaan oikein kiva juttu mutta sen pituus ja kesto alkoivat viedä mehut, kun aloitimme kahdelta ja pääsimme perille vasta hiukan ennen seitsemää. Onneksi loppuillaksi oli suunniteltu vain rentoa oleilua ja hengasimmekin koko yli satapäinen Erasmus-porukka paikallisessa oluttuvassa, Hofbräuhausissa. Oluttupa lienee jotain aivan perisaksalaista, vastaavaan paikkaan olen törmännyt vain kerran aiemmin ja se oli Tampereella Plevnan panimoravintolassa. Se on melko lailla tämän paikan tyylinen mutta ei sitten kyllä lainkaan yhtä suuri, meidän sadan hengen sakkimme vei ravintolan tilasta vain yhden nurkan :D Isot olutkolpakot eli maßit kannettiin eteen ja niitä piti sitten asiaankuuluvasti kilistellä kovaa, hah hah. Minä kun en oluesta välitä lainkaan niin tyydyin valkoviiniin, joka sekin tuotiin eteen pienessä nekassa, josta sitten itse sai kaataa lasiin. Jännää!

Hofbräuhaus Hampuri

Tänään oli Erasmus-jutuista vapaapäivä ja lähdimmekin mieheni kanssa hoitamaan juoksevia asioita. Meillä oli edessä vielä ainakin puhelinliittymien ja pankkitilin avaaminen, ja näitä molempia varten tarvitsimme meldesbestätigungenin eli miten sanoisi, kaupunkilaisuustodistuksen (?) jonka sai paikallisesta maistraatista. Olin jo opiskelukavereiltani ja koulumme koordinaattorilta kuullut, että maistraatissa/kaupungintoimistossa on usein aivan järjettömät ruuhkat, ja ajanvaraukset menevät todella pitkälle. Espanjalaiset tyypit kertoivat minulle eilen rastikierroksen jälkeen että ajanvarausta ei ole pakko olla, vaan jonottamaan voi mennä myös vuoronumerolla. No mepä menimme…

Olimme paikalla kymmeneltä aamupäivällä. Kerroin asiani virkailijalle joka ohjasi meidät täyttämään rekisteröintilomakkeen ja antoi vuoronumeron, 414. Ajanvarauksen tehneet saivan myös vuoronumeron ilmoittautumisen jälkeen, jotta heidän varaamallaan ajalla heidät sitten kutsuttaisiin sisään. Heidän numeronsa juoksivat eri sarjassa kuin meidän. Noh, juuri meidän istuessamme odottamaan, tuli vuoro numerolle 413 eli meitä edeltävälle ihmiselle, jolla myöskään EI ollut ajanvarausta. Ajattelimme että ehkä mekin sitten pian pääsemme, kun olimme oman jonomme seuraavia.

Emme sitten todellakaan päässeet, vaan puolentoista tunnin odotuksen jälkeen ainoastaan ajanvarausjono oli edennyt. Aloin olla jo aivan täynnä koko touhua, ja menin sitten virkailijalta kysymään, että miten tämä systeemi oikein toimii. Kuvittelin, että kuten Suomessa on, niin tuollakin olisi ollut iso määrä käsittelijöitä, jotka ottavat ihmiset vastaan ajanvarauksella ja sitten edes YKSI virkailija, joka purkaisi ei-ajanvarausjonoa. Mutta näinpä ei ollutkaan, vaan virkailija kertoi minulle että homma toimii siten, että ajanvarauksen tehneet ovat etusijalla (tietenkin, käyhän se järkeen) ja sitten, jos jossain kohtaa on tyhjä aika tai virkailija on nopeasti valmis tai yksisarvinen juoksee huoneen poikki tms. ihme tapahtuu, niin SITTEN otetaan sisään ilman ajanvarausta tulleita. Kysyinkin sitten, että onko tässä mitään takeita, että pääsemme edes sisään tämän päivän aikana, kun ajanvaraukset olivat mitä ilmeisemmin täynnä. Virkailija siinä sitten kiemurteli ja sanoi, että nyt pitää vain odottaa, että ajanvarauksen loppuvat puoli yhdeltä ja sen jälkeen virkailijat EHKÄ ottavat ilman ajanvarausta vastaan tai sitten tekevät aamupäivän asiakkaiden paperihommia tai tai tai… Lisäksi hän lohduttaen kertoi että eilenkin joku oli odottanut neljä tuntia ja sitten päässyt sisään. Kysyin myös, milloin ensimmäiset vapaat ajat olisivat ajanvarauksella, ja kuulemma lokakuun 9. päivä. Jee.

Halleluja amen sitten juuri tällä hetkellä, kun olin systeemin typeryydestä mykkänä tiskillä, niin meidän vuoronumeromme ilmestyi taululle. Loikin takaisin ja menimme mieheni kanssa sisään. Meidän asiaamme hoitanut virkailija siellä oli oikein ystävällinen ja auttavainen, ja homma hoitui kymmenessä minuutissa. Meidät siis rekisteröitiin kaupunkilaisiksi, saimme meldesbestätigungenin kouraan ja leima siihen sitten, kymmenen euroa kiitos näkemiin. Tämä virkailija kysyi meidän vihkitodistustamme ja kun kerroin että en ole sellaista itsekään koskaan nähnyt niin hän antoi sen verran armoa, että sen voi toimittaa jälkikäteen. Pyydän nyt siis Suomen maistraatista vihkitodistuksen ja sen pitäisi vielä olla Saksan kielellä. Ihan vain veikkaan, että se Suomen maistraatista onnistuu no problem, täällä varmastikaan ei.

Olin luonnollisestikin varautunut siihen, että tällaisissa byrokratian rattaissa täällä sitten saa pyöriä. En myöskään koe että on mitenkään väärin odottaa, kun en ajanvarausta ole tehnyt. Ja ei siinä mitään, että systeemi on erilainen, mutta kunhan siinä vain olisi edes jotain järkeä! Tuo heidän vuoronumerosysteeminsä on täydellinen susi jo alun alkaenkin. Jos kerran on mahdollista, että koko päivän jonotuksen jälkeenkään ei välttämättä pääse virkailijan pakeille, niin miksi ihmisiä sitten odotutetaan toimistolla? Miksei sanota vain, että palvelu on ajanvarauksella ja se siitä? TAI sitten juuri tuo em. tapa, että yksi ihminen hoitaisi ilman ajanvarausta tulleita ja muut menevät eri kassoille omilla ajoillaan. Näin kaikki ainakin pääsisivät ja samaten voisi vähän ennustaa, että koska sitä sisään pääseen, kun ihmiset otettaisiin tulojärjestyksessä. Tässä asiassa kyllä Suomessa homma todellakin toimii järkevämmin, ja samaten kyllä se, että Suomessa tätä paperien edestakaisin pallottelua ei ole niin paljon kun näköjään täällä, vaan asioida voi myös netissä. Nytkin, kun meidän pitää toimittaa vihkitodistus, niin varasimme tapaamisajan sitä varten, että tulen tuomaan todistuksen omakätisesti tälle ko. virkailijalle. Postitus ei kuulemma käy.

Onneksi kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin, selvisimme parin tunnin keikalla tästä asiasta ja marssimmekin sitten saman tien avaamaan pankkitilin (kävi kivuttamasti Hamburger Sparkassessa) ja ostimme myös puhelinliittymät. Pankissa ensimmäisenä tiskille mennessämme kysyttiin tätä kovan onnen meldesbestätigungenia, joten pakko se oli hommata jotta sai asioita eteenpäin.

Huoh, ekan kerran siis sai päätä iskeä kuvitteelliseen seinään tänään. Mitään erityisiä, isoja tai tärkeitä hoidettavia virastoasioita ei enää pitäisi olla, joten toivottavasti tämä säätäminen oli tältä erää tässä :)

-Marianna

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Kuinka hampurilaiseksi tullaan

  1. Ompas ihanan idyllisiä Saksan maisemia teillä sielä!:) ja tuo kämppäkin tosi kodikkaan näköisellä alueella :). Kiva kun lähtenyt mukavasti elely sielä sujumaan! :)

    Tykkää

    • Kiva kun kommentoit! :) Täällä on kyllä niin perisaksalaisen näköstä arkkitehtuuria, juuri semmosta kun stereotyyppisesti ajatteleekin ;) Ja tää asuinalue oli kyllä hyvä valinta (sattuma). Kodikas olo tulee kun lehmät käppäilee melkein takapihalla.. ;D

      Tykkää

  2. Paluuviite: Saksan fiiliksiä |

  3. Paluuviite: Vuosi sitten… |

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s