Jumitusta

Voi perhana, että voi olla jumiutunut olo. Töissä on nyt ollut todella kiireistä, tarkoittaen siis sitä että potilaita on paljon ja päiväni ovat ihan täynnä. Suuhyggärin työ on fyysisesti todella yksipuolista ja kuormittavaa, kun työasento on aina sama ja pieniä liikkeitä tulee toistettua monta sataa kertaa päivässä. Minulla välillä oirehtiva tenniskyynärpää on tänä kesänä pysynyt kohtuullisen hyvänä, viime kesänä aloittaessani nykyisessä työpaikassani käsi äityi todella kipeäksi ja silloin kävinkin muutaman kerran fysioterapiassa ja siellä kokeiltiin mm.kinesioteippausta. Lisäksi hieroja-veljeni on hieronut ja runnonut (:D) kättäni ja siitä on ollut hyvää apua.

Niska-hartiajumitus on tässä hommassa ihan jatkuva seuralainen. Kevättalvella kun kävin vielä salilla/jumpassa, pysyi arvatenkin kroppa tosi hyvin vireessä töissäkin. Niskakivut olivat lähes muisto vain. Sitten joskus maaliskuussa olkapääni tuli kipeäksi ja pidin salilta taukoa, joka sitten venyikin lopettamiseksi. Olin hirveällä höökällä alkanut liikkua ja kun pitikin hetkeksi levähtää, niin koko homma jäi sitten siihen. En oikein tiedä itsekään mikä ihme minuun meni, mutta salille lähtö alkoi vain jotenkin tuntua kuin olisi pitänyt ensin kiivetä vuoren yli, niin vaikealta ja jopa vastenmieliseltä homma tuntui. Noh, kesä tuli kaikkine tapahtumineen ja edelleen osittain vallitseva kiinnostuksen puute vähän kaikkea tekemistä kohtaan jatkui saliasian kanssakin. Siispä irtisanoin salijäsenyyteni, joka tapauksessa se olisi pitänyt lopettaa nyt elokuuhun Saksan takia.

Työaamuja on jäljellä enää vaivaiset kuusi. Ai että, kuinka odotankaan että aamukampani tulee tyhjäksi! Viihdyn kyllä töissä hyvin mutta erityisesti viime viikkoina nämä kropan oireilut ovat olleet niin ikäviä, että yritän ihan vain sinnitellä nämä viimeiset päivät. Lenkillä olen käynyt harvakseltaan, tänään viimeksi ihan kunnon hikilenkillä mutta sen hyvä vaikutus ei kyllä kantanut kovin pitkälle, koska edelleen nyt illalla jumittaa.

Kaikkein ikävintä on tällä haava yksi juttu, jota minulla ilmenee silloin tällöin: herään välillä yöllä siihen, että molemmat käteni ovat pääni päällä tyynyllä. Ja ihan siis kunnolla, niin että hartiani ovat aivan korvissa ja olen lähes kietonut käteni pääni ympäri… Voitte varmaan kuvitella, mikä järkyttävä hartiajumitus tästä seuraa, kun tuntuu että koko hartiaseutu on herätessä lähes puutunut korkealla kannattelusta. En tietysti asialle voi oikein mitään koska laitan kädet ylös unissani. Mutta joskus kun olen ollut jossain puolihorteessa hämärän rajamailla lähes nukahtamassa ja olen siinä nostanut käteni ylös, niin sillä hetkellä homma tuntuu miellyttävältä ja luontevalta. Eli siis nostan käteni ylös, koska jollekin osalle yläkroppaa se varmaankin on tekevinään sillä hetkellä hyvää, mutta nukkumisen jälkeen paikat ovat entistä huonommassa kuosissa. Lisäksi joko syynä tai seurauksena, ovat kaulani lihakset aivan jumissa myös. Tällaista minulla ei ennen ole ollutkaan mutta ei ole kovin kiva tunne sekään, että kaula on kipeä, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin…

Minulla on nyt ensi viikolle varattuna kaksi hierojan käyntiä, joten eiköhän tämä vaiva ala helpottaa. Liikunnan intoa yritän kyllä syksyksi kovasti jostain metsästää.

Tulipa vähän nyt valitettua ruumiin vaivoista, mutta sitä tämä vanhaksi tuleminen teettää, hah hah!

-Marianna

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Jumitusta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s