Jotain mätää

Tämä toukokuu alkoi osaltani, tai perheeni osalta, aika kummallisesti. Eräällä läheiselläni epäiltiin erittäin vakavaa sairautta. Toisen asian vuoksi tutkimuksiin mentäessä oli löytynyt jotain- eikä tiedetty mitä se oli. Siispä otettiin lisää kokeita, ja sitten vain odotettiin, odotettiin ja odotettiin. Oletuksena oli, että tämä jokin on lantion alueen kasvain. Mutta hyvän- vai pahanlaatuinen? Kiltti vai aggressiivinen? Kun ei tiedä, ei tiedetä mitään.

Nämä menneet kolme-neljä viikkoa olivat aivan hirveitä. Raastavia, jännittäviä ja pelottavia. Aluksi olin shokissa: miten tämä tapahtuu taas meidän perheessämme (tämä ei ole ensimmäinen kasvain jota vastaan meillä kamppaillaan). Miksi mitään ei vielä muka tiedetä. Kuoleeko läheiseni? Menettääkö kykynsä kävellä? Joutuuko jäämään pois töistä? Miljoona kysymystä oli mielessäni joka ikinen päivä. Aluksi olin aivan shokissa. En tiennyt yhtään, mitä olisi pitänyt ajatella. Ensimmäisen viikonlopun kasvainepäilyn jälkeen itkin kotona sohvalla, aamusta iltaan. Olin aivan horroksessa enkä pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Mietin jo hautajaisia, häiden ja Saksaan lähtemisen totaalista perumista. Miten voisin olla iloinen näistä asioista, jos läheiseni olisi kuolemansairas…tai kuollut.

Pelkästään tämä suru ja surkeus itsessään olivat tarpeeksi karmeita. Mietin, miten muut perheeni jäsenet pärjäisivät. Halusin valmistautua henkisesti siihen kaikkeen pahimpaan eli läheiseni kuolemaan. Kuvittelin, että itse kestäisin kyllä oman suruni, mutta murtuisin katsellessani veljieni ja toisen vanhempani surua. En kestäisi sitä, en. Kun aikaa koepalan tulosten saamiseen meni ensiepäilystä lähes kuukausi, ehti sitä ajatella monenmoista. En voinut olla vain optimisti tai olla vain ajatellematta koko juttua. Miten olisin voinut? Toiset ehkä osaavat suhtautua tällaisiin juttuihin viileän analyyttisesti, mutta en minä. Lisäksi ajattelen niin paljon tulevaisuuttani juuri nyt, että en pystynyt sulkemaan pois kaikkien suunnitelmieni romahtamista. Nuo asiat, naimisiin meno ja Saksaan lähtö sekä häämatka Japaniin olivat asioita, joista aina ennen olin kurjien juttujen sattuessa eteen saanut lohtua. Nyt en voinut iloita niistäkään, koska ne kaikki saattaisivat olla murskana.

Ja kirsikkana kakun päällä häihin oli alle kuukausi aikaa. Kuinka epäreilua elämä onkaan. Minun kerran elämässä tapahtuva, ehkä elämäni tärkein ja ihanin päivä oli tulossa, ja minun olisi pitänyt olla siitä onneni kukkuloilla. Sen sijaan olin surun murtama jo etukäteen siitä, mitä saattaisi tulla eteen. Että hautaisin toisen vanhempani 27-vuotiaana. Ei paljon kiinnostanut suunnitella hääkarkkien kääreitä, kun oma vanhempi on potentiaalisesti erittäin sairas. Lisäksi yksi mieheni isovanhemmista kuoli vappuna. Tämän kevään piti olla elämäni upein kevät, mutta se oli kyllä kääntymässä yhdeksi kiirastuleksi minun perheeni osalta. Olin elämälle hirmuisen katkera, että se pilaisi tämän upean ajanjakson elämästäni.

Kunnes viime torstai koitti. Sain soiton, että toisella vanhemmallani on lantiossaan syöpä. Olin varautunut tähän, oikeastaan odotinkin jo kuulevani tämän. Luojan kiitos, kuulin myös että kasvain voidaan ennusteiden mukaan leikata ja että se ei olisi aggressiivinen. Oli kuin solmu sisältäni olisi auennut, ja kivi vierähtänyt sydämeltäni. En enää pelkää syöpä-sanaa, vaikka se vakava sairaus onkin. Suomessa hoitokeinot ovat niin hyvät, että mikään ei jää arvailujen varaan. Siispä odotamme nyt vielä lisätietoja, ja oletuksena on että tämäkin sairaus voitaisiin voittaa. Molemmat vanhempani pääsevät häihini eikä välitöntä kuolemanvaaraa ole. Minulle tämä taudin diagnoosi oli hyvä uutinen, sillä toivoa on.

Nyt suunnittelen riemulla häitäni, jotka koittavat kahden viikon päästä. Vietän juuri aikaa vanhempien kanssa, sillä jokainen hetki yhdessä tuntuu nyt entistä tärkeämmältä. Tulipa taas jostain meille muistutus, että kaikille elämä on lainaa vain eikä täällä olla ikuisesti. Ja toisten vuoro tulee aiemmin, toisten myöhemmin, mutta onneksi meidän perheessämme ei enää olla ihan lähtijöiden jonon kärjessä.

-Marianna

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s