Kyttälässä hääpuvun sovituksessa

Olen asunut Tampereella nyt yhteen putkeen reilun kolme vuotta. Tätä ennen asuin täällä vuoden, kun muutin vanhempieni luota pitämään välivuotta. Tuolloin tilanne oli vielä (ehkä?) hieman parempi kuin nyt ja ilman ammatillista koulutustakin sai töitä. Niinpä siivosin vuoden tamperelaisia teollisuuslaitoksia, ja voi pojat että nautin olostani. Olin kuin ellun kana päästyäni omilleni, ja kaikki oli vaan jotenkin niin siistiä kun maalta oli muuttanut kaupunkiin. Tuolloin asuin sympaattisessa vuokrayksiössä Härmälässä, joka vieläkin kyllä kuuluu lempialueisiini täällä Tampereella. Sittemmin Turkuun muutetuani asuin kantakaupungissa, tai oikeammin keskustassa, ihanassa kivitalossa. Pidin toki tuolloinkin asuntoani kivana, mutta jotenkin vasta näin jälkeenpäin olen alkanut arvostaa sen paikan kauneutta. Vieläkin, kun kuvittelen itseäni unelma-asunnossa (poislukien se, että haluaisin muuttaa metikköön omakotitaloon), niin ajattelen juurikin jotain jugend-tyylistä, puulattiaista, valoisaa kerrostalokämppää keskustan tuntumassa. Miten se ruoho on aina muka jossain toisella puolen aitaa vihreämpää?

Nyt asun mieheni kanssa Länsi-Tampereella rivitalokolmiossa. Puulattia on kyllä, mutta jugend-henki on aika kaukana ;) Pidän hirmuisesti asunnostamme, sain hyvän fiiliksen jo heti astuessani kynnyksen yli asuntonäyttöön 2,5 vuotta sitten. Voisin tässä joskus kuvailla tänne blogiinkin asuntoamme ja lempijuttujani, nyt kun valoakin alkaa olla enemmän!

Koko pitkä pohjustus lähti siitä, että käppäilin tänään pitkin Kyttälää Tampereen keskustassa. Kyttälässä on noita mielestäni niin ihania vanhoja kivi (ja puu-) rakennuksia vaikka millä mitalla. Sateisena ja superharmaana päivänäkin ne näyttivät mielestäni kauniilta. Näpsin kuvia kännykällä pitkin katuja kuin mikäkin turisti ;)

IMG_20150331_181141

Tämän talon epävirallinen nimi Tampereella on Kiinanmuuri :)

Tämän talon epävirallinen nimi Tampereella on Kiinanmuuri :)

IMG_20150331_181136

Kyttälässä kulkiessa pääsee vähän sellaiseen vanhan Tampereen fiilikseen. Olen ollut töissä keskustassa muutamassa todella vanhassa rakennuksessa ja tutkaillut niiden sopukoita. Synkeä paperitehdas ja kaunis kivitalo Keskustorilla ovat olleet kivoja paikkoja kurkistella, että millaista arkkitehtuuria joskus sata vuotta sitten on harrastettu. Tampereella ei ainakaan minun asuinvuosinani ole niin jyllännyt tämä nk. Turun tauti, vaan vanhat rakennukset ovat saaneet olla rauhassa. Muuten jos jotakuta kiinnostaa mennä askel syvemmälle tähän puhumaani vanhan Tampereen tunnelmaan, niin suosittelen todella lämpimästi Vapriikin 1918-näyttelyä. Kävimme katsomassa näyttelyn mieheni kanssa syksyllä ja oli kyllä aika vaikuttavaa materiaalia kansalaissodan ajalta. Erityisesti se, että tunnistaa kuvista tutut paikat ja toiseksi se, että koko raa´asta touhusta ei ole vielä edes vuosisataa, saa kyllä taas kerran ajattelemaan että kuinka kultalusikka suussa sitä onkaan syntynyt. Ei tarvitse pelätä sotaa eikä myöskään sitä, että tulisi pommitetuksi kesken työmatkan, ja ai niin naisenakin saa töissä käydä juuri siten miten tykkää… Karuja juttuja.

Jottei kaikki olisi ihan niin karua ja syväluotaavaa, niin kivaakin tänään kyllä oli siellä Kyttälässä :) Kävin nähkääs viemässä hääpukuni pienennettäväksi! Ompelija Marika Mansikkamäki ompelimo Fragolasta otti minut vastaan ja sovittelimme pukua ja hän otti sitten mekkoni hellään huomaansa ommeltavaksi. En malta odottaa että saan sen istuvana päälleni! Pukua siis korjataan selästä kapeammaksi, rinnan luita muotoillaan ja kylkiin lisätään tukiluut. Niillä eväin puvun pitäisi pysyä hyvin ylhäällä ilman nykimistä koko hääpäivä.

Edelleenkään en ihan koko pukua paljasta täällä blogissa, joudutte odottamaan häiden jälkeisiin postauksiin..

IMG_20150331_174137 IMG_20150331_174401

Siinä taas kurkistusta minun arkeeni. Vielä kaksi aamua ja sitten koittaa pääsiäisvapaat, hip hei!

-Marianna

Mainokset

6 kommenttia artikkeliin ”Kyttälässä hääpuvun sovituksessa

  1. Tampereella taitaa sitten olla kaksi Kiinanmuuria, kun mä olen kuullut, että Kalevassa oleva punatiilinen pitkä rakennus on Kiinanmuuri :D:D Kyllälä on kyllä kaunis, tykkään tosi paljon myös ton Tuomiokirkon ulkonäöistä, se on ihan ku prinsessa ruususen linna!

    Tykkää

    • Ai jaa! :D Paljon mahdollista, ja ihan hyvin voi olla että tämä ei ole se virallinen Kiinanmuuri, tai sitten kumpikaan niistä ei ole.. Yks mun vanha työkaveri asui tossa Kyttälän talossa ja se oli ainakin sitä mieltä että tota kutsutaan siksi ;)
      Kirkko on kyllä tosi kaunis rakennus. Olis kiva käydä joskus sisällä, samoin myös Aleksanterin kirkossa. En oo tainnu käydä muualla ku Finlaysonilla täällä Tampereella…

      Tykkää

  2. Tuo vihreä talo on Tuomisen kivimuuri ja se ”Kiinanmuuri” on tosiaan sellainen pätkä punatiilisiä kerrostaloja Kalevassa. Ja tuo kaupunginosa on muuten Juhannuskylä, ei Kyttälä. ;)

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s