Yliopiston ja AMK:n eroista

Olen tässä yliopisto-opintojeni aikana melko usein pohtinut sitä, kuinka erilaista opiskelu amk:ssa ja yliopistossa on. Muistan jo amk- aikoinani ajatelleeni, että yliopistoa käyvät tuttuni eivät kyllä tajua amkista mitään. Luonnollisesti tilanne on myös toisinpäin, enkä minäkään yliopistojen touhuista tiennyt juuri mitään, paitsi nyt sen mitä yliopistolaisilta tutuiltani kuulin. Yleensä jutut liittyivät käytännön opiskeluun ja opiskelijoiden sosiaaliseen elämään. Nyt kun itselläni on 3,5 vuotta ammattikorkeakoulua ja kohta kaksi vuotta yliopistoa takana, katson olevani jollain tavoin pätevä pohdiskelemaan oppilaitosten eroavaisuuksia. Luonnollisesti mielipiteeni perustuu vain omiin kokemuksiini, jotka olen saanut Turun amk:n sote-puolella ja nyt Tampereen yliopistossa terveystieteitä opiskellessa.

Akateeminen vapaus
Tämä on varmasti se kaikkein suurin eroavaisuus, ja tästä myös puhutaan eniten. Akateeminen vapaus todella on jokapäiväinen ja itsestäänselvä asia yliopistossa. Näinä kahtena yliopistovuotenani on yhden käden sormilla laskettavissa kerrat, jolloin kurssilla oli läsnäolopakko. Tällöinkin kyseessä oli joko esim. vain joka toinen vuosi järjestettävä kurssi tai sitten kurssi, jossa opetusta on vain kahtena päivänä ja that´s it. Tällöin ihan toki käy järkeenkin se, että paikalla on oltava edes puolet kurssista. Eniten tätä ”pakkoa” on ollut omilla, terveystieteen kursseillani. Sivuainekursseilla kukaan ei oikeastaan edes tiedä, olenko kurssilla, jollei käy katsomassa osallistujalistaa. Minun sivuaineeni hallintotieteen (ja aloittamani kasvatustieteen) kursseilla saattoi olla 250 opiskelijaa samalla kurssilla. Siellä ei paljoa nimenhuutoa suoritettu. Päin vastoin, opiskelijoille annetaan jopa mahdollisuus seurata luentoa ilman läsnäoloa: aika monet sivuaineluennot videoidaan ja ne voi katsoa jälkeenpäin verkkoalusta Moodlesta. Kätevää kuin mikä. Edes tentissä ei oikeastaan ole aina pakko olla juuri tiettynä tenttipäivänä, koska Tampereen yliopistossa on mahdollisuus sähköiseen tenttimiseen. Nytkin minun vihoviimeinen kandikurssini tentti on suoritettavissa sähköisesti kesäkuun loppuun asti. Tällöin siis varaan tietokoneen ”akvaariosta” eli tenttiluokasta, jossa on kulun- ja videovalvonta. Käyn tekemässä tentin silloin kun minulle sopii, ja saan arvioinnin sähköpostiini. Ei voisi olla sujuvampaa.

Amkissa taasen ei vapaudesta ollut tietoakaan. Läsnä oli oltava joka päivä joka tunnilla, käytännössä poissaolosta tuli aina korvaava tehtävä. Meillä shg-puolella oli todella tiukka kuri ja esimerkiksi tunnilta myöhästyminen piti aina selittää jollain. Lisäksi luokan ovi oli aina lukossa ja sisään pääsi koputtamalla… Kaikki tämä tuntuu näin jälkeenpäin holhoavalta ja suorastaan naurettavalta. Aikuisia ihmisiä kyykytetään ja laitetaan selittämään, että missäs olit kun et perjantai-iltapäivänä ollutkaan koulussa?? Vastuu oppimisesta on molemmissa oppilaitoksissa tietenkin opiskelijalla, mutta yliopiston ero amkiin on siinä, että yliopistoa ei tavallaan kiinnosta, kuinka pärjäät. KUKAAN ei katso perääsi eikä kukaan kysele, jos et käy yhdelläkään luennolla. Veikkaan että jossain lukukauden puolessa välissä oman yksikön opettajista joku voisi alkaa kevyesti kyselemään, jos ei jouluun mennessä olisi saanut yhtäkään kurssimerkintää. Tai ei välttämättä silloinkaan, keväällä ehkä. Amkissa taasen oma opettaja oli heti kimpussa, jos yhdestä kurssista sai hylsyn tai joku harjoittelu oli jäämässä vajaaksi. Ehkä tuolloin parikymppisenä äidillinen ohjaaminen oli jossain määrin tervetulluttakin, mutta nyt kyllä viittaisin kintaalla tuollaiselle paapomiselle.

Itseohjautuvuus

Amkissa meille tuli aina valmis lukujärjestys verkkoalusta Optimaan noin kolmen viikon varoitusajalla. Turun amkin sote-puolen tai ainakin shg-puolen heikkous oli se, että lukujärjestyksessä ei ollut mitään säännönmukaisuutta. Esim. mieheni kävi amkin Jyväskylässä ja heillä oli aina sama lukujärjestys koko jakson, tai ainakin lukkarit olivat tiedossa koko jakson alusta loppuun saakka etukäteen. Meillä Turun amkissa taas kärkyimme, että koskahan saisi tietää millainen työjärjestys kolmen viikon päästä on. Oli tosi hankalaa suunnitella elämäänsä tai sopia mitään pitkälle etukäteen, kun ei ollut tietoa koulupäivistä. Ja jos auta armias joku pilasi elämäänsä käymällä töissä ja vaarantamalla koko opiskeluun keskittyneisyytensä, niin työvuoro ei tosiaankaan ollut mikään pätevä syy olla pois koulusta.

Yliopistossa lukujärjestyksiä ei jaeta eikä tehdä. Jälleen kerran miehelläni on ollut asiat paremmin; Vaasan yliopistossa kurssitarjottimessa oli lisäosa, jonka avulla valitut kurssit tulostuivat lukujärjestyksen muotoon. Tuntuu mielestäni melko loogiselta ja erinomaiselta apuvälineeltä, jonka nyt ei luulisi olevan teknisestäkään ihan mahdoton toteuttaa. Kuitenkin ekana päivänä yliopistossa kun tätä asiaa tiedustelin, niin opettajat vain naureskelivat että voi kun sellaiseen utopiaan joskus pääsisikin käsiksi (wtf??). Eli siis käytännössä nyt otan itse selvää, mitkä kurssit minulle kuuluvat missäkin periodissa (jaksossa), mille ehdin ja mitkä menevät päällekkäin, ilmoittaudun kursseille, hommaan kurssikirjat itse ja merkkaan luennot kalenteriini. Periaatteessa lukujärjestykseni on siis kalenterini. Amkissa meillä oli lähes poikkeuksetta lähiopetusta noin 30 tuntia viikossa, yliopistossa taas keskiarvo lienee jossain 15 tunnin kohdalla, tämäkin vain silloin jos olen ”täysillä mukana” ja kursseja pyörii paljon kerralla. Toki hajonta on tosi suurta, nytkin minulla on keväällä ollut vain 1-2 luentosessiota viikossa kun taas toissasyksynä aloittaessani opiskelua riitti lähes joka arkipäivälle.

Aloittaessani yliopistossa olin aika pihalla kaikesta systeemeistä ja esim. siitä, mitä kursseja minun pitäisi ottaa ja milloin. Opiskelijakaverit olivat ihan korvaamaton apu, keskustelimme vuosikurssini kanssa todella paljon ja soittelimme puolin ja toisin, että mille kursseille nyt mennään ja koska ilmoittaudutaan. Nyt toisena vuonna homma on huomattavasti selvempää pässinlihaa mutta edelleen minulla on ongelmia mm. siinä, että en tajua varata tenttikirjoja kirjastosta ajoissa. Tämä kylläkin liittyy enemmän laiskaan persoonallisuuteeni kuin siihen, että asiassa olisi mitään vaikeaa.

Pänttääminen

Konkreettinen opiskelun kulku amkissa ja yliopistossa eroaa toisistaan kuin yö ja päivä. Luonnollisesti koko opiskelun fokus on aivan erilainen, hyvin kärjistetysti voisi sanoa että amkista tulee tekijöitä ja yliopistosta ajattelijoita. Amkissa luonnollisesti opetellaan paljon kädentaitoja, sote-puolella toimenpiteitä ja sitä, miten työtä suoritetaan. Tietenkin teoriaakin opiskellaan ja kuten eräs lempi-opiskelulainaukseni kuuluu: scientia est mater artium eli tieto on taidon perusta. Ilman teoriaa ei voi olla myöskään taitoa. Siksi opiskelimme amkissa ientaskujen bakteeriflooraa, yleissairauksian etiologiaa ja hoitoa, fysiologiaa, anatomiaa, bakteriologiaa, farmakokinetiikkaa ja mm. rokotteen antamista ja keuhkojen auskultointia stetoskoopilla. Tätä ei kukaan koskaan usko ja yleensä tuttavani luulevat, että shg:t opiskelivat pelkkiä suita ja hampaita 3,5 vuotta. Tämä ei kuitenkaan ollut todellisuus vaan myös vaikkapa diabeteksen hoitomenetelmät ja verenpaineen ja EKG:n ottaminen kuuluivat opintoihimme. Tottakai opiskelu kuitenkin painottui suupuolelle, ja niitä taitoja treenasimme sekä harjoitteluissa että koulun klinikalla joka on kyllä Turun amk:n shg-puolen suurin vahvuus. Otimme siis vastaan omia potilaita autenttisessa hoitoympäristössä ja tukenamme olivat niin shg- kuin hammaslääkäriopettajatkin.

Kaiken kaikkiaan harjoittelut olivat koko amk- opiskelun paras juttu. Minä tein omat harjoitteluni kaikki Turun ulkopuolella eri kunnissa. Kaikkein paras ja mielenkiintoisin harjoittelu oli loppuharjoittelujakso Vaasan keskussairaalan suupolilla. Vaikka en ainakaan vielä ole ajatellutkaan hakeutuvani erikoissairaanhoitoon töihin, niin harjoittelujakson anti oli loistava ja paikka todella mielenkiintoinen.

Yliopistossa taas ainakin omalla opiskelualallani harjoittelu jää melko vähäiseksi. Yliopistossa todellakin päntätään, päntätään ja päntätään. Olen näiden vajaan kahden vuoden aikana valehtelematta lukenut kaksi-kolme kertaa enemmän tenttikirjoja kuin 3,5 vuoden aikana amkissa. Yliopisto- opiskelu on todella teoreettista, ja sivistyssanoja tunkee tajuntaan jatkuvalla syötöllä. Pidän lukemisesta ja ajatus itseni sivistämisestä tyydyttää minua. Olen saanut yhden hylätyn arvosanan koko yliopistoaikanani, muuten kurssit ovat sujuneet varsin hyvin. Valmistun kandiksi lähes aikataulussa tänä keväänä. Olenkin ylpeä itsestäni, että vaikka aluksi opintojen suunnittelu vähän kangerteli, niin olen saanut kiinni systeemistä ja suorittanut kaikki kandin tutkintoon vaadittavat kurssit. Lisäksi tietenkin kandin tutkielma on asia, josta olen jo nyt ylpeä. Kun vertaan sitä amk:n opinnäytetyöhöni niin kyllä täytyy sanoa, että paljon olen matkan varrella oppinut. Opinnäytetyössä tieteellisyydestä ei nykyisen katsantoni valossa ollut tietoakaan, kandi sen sijaan jo hipoo tieteellisen työn kriteerejä ja luotettavuutta.

Vaikka kaikki kurssit yliopistossa eivät ole olleet niin kiinnostavia ja välillä tenttikirjojen lukeminen on ollut melkoista pakkopullaa, niin puhtaan substanssitiedon lisäksi yliopisto on kyllä muokannut ajatteluani ja katselukulmaani laajemmaksi kuin ennen. Yleensä humanistit eivät suoraan valmistu minkään tietyn ammattinimikkeen työhön, niin kuin en minäkään. Voin varsin laajasti hakea töitä kiinnostukseni ja opintojeni ohjaamasta suunnasta. Eniten yliopistossa opiskellessa olen oppinut kriittisyyttä, sitä että kaikki ei välttämättä olekaan ihan sitä miltä ensin näyttää ja että läheskään kaikkiin ongelmiin ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Minkä tahansa asian tai konfliktin eteen tullessa lähden automaattisesti pohtimaan sitä eri kannoilta. Liian idealisti ei saisi olla vaan mielestäni kaikkia asioita tulisi pystyä tarkastelemaan eri näkökulmista ja eri todisteiden valossa. Teknisistä valmiuksista tähän liittyy myös esim. lähdekritiikki ja tekstinkäsittely- ja tiedonhankintataitojen lisääntyminen.

Olen luonnollisesti erittäin tyytyväinen myös amk-tutkintoni antamiin valmiuksiin. Ala, jota yliopistossa opiskelen, vaatii pohjalle amk- tutkinnon terveysalalta. Amk-tutkintoni todella hyvin täydentää yliopistossa opittuja tietoja ja taitoja. Lisäksi tietenkin olen erittäin tyytyväinen shg-tutkintooni siinä mielessä, että saan koko yliopistossa opiskeluni ajan tehdä oman alani töitä ja rahoittaa täten opintoni. Lisäksi suun terveydenhuollossa työtilanne on hyvä ja minullakin on aina ollut mukavasti töitä tarjolla.

Huh huh, tulipa pitkä sepustus. Mitä muut olette mieltä näistä asioista? Ovatko amk ja yliopisto mielestänne vastakkaisia vai rinnakkaisia?

-Marianna

Mainokset

11 kommenttia artikkeliin ”Yliopiston ja AMK:n eroista

  1. Nyt tuli niin tiukkaa asiaa että pakko tänkin hiljaisen seuraajan aktivoitua kommentoimaan :D

    Aivan loistava kirjoitus ja juuri näinhän se menee.

    En henkilökohtaisesti oikein tajua tuota AMK-instituutiota. Se näyttäytyy ainakin meikäläiselle identiteetiltään outona välimallin ratkaisuna. Korkeakoulumaisuutta hehkutetaan silmät soikeina, mutta kyttääminen ja holhoaminen on välillä pahempaa kuin lukiossa (ja tämä ei ole edes mikään vitsi). Tuntuu, että ainakin HAMKissa korkeakoulumaisuus tarkoittaa mahdollisimman paljon kirjallisten raporttien tuottamista määrä korvaa laadun -periaatteella, ja näyttöön perustuvuuden mantranomaista hokemista joka toisella oppitunnilla.

    Itse parhaani mukaan koitin ainakin aluksi asennoitua HAMKiin nimenomaan korkeakouluna, ja odotin samaa myös opettajilta ja opetukselta. Muutaman myöhästymisen ja poissaolon jälkeen huomasinkin jo olevani napit vastakkain parinkin opettajan kanssa ja vääntäväni korvaavia tehtäviä vahvan ”mitä v***a” -fiiliksen vallassa. Erityisesti HAMKissa tuntuu tietyille opettajille olevan käsittämättömän suuri itsetuntokysymys että heidän luennoillaan (oppitunneillaan) ollaan fyysisesti paikalla. Monesti tälle ei edes ole mitään perusteita kun käsiteltävät asiat ovat power pointeina esillä. Joku opettaja sanoi ihan suoraan että ei haluaisi laittaa slidejaan Moodleen jotta ”näistä tunneillakin oltaisiin mukana ja kirjoitettaisiin.” Wtf?? Kyllä. Hulluinta oli, että nämä samat opettajat olivat lähes järjestään itse opiskelleet yliopistossa hoitotieteitä, joten luulisi heidän tietävän millaista opetuksen kuuluisi olla oikeassa korkeakoulussa.

    Ala on itselleni täysin oikea, ja harjoittelu- sekä työkokemukset ovat olleet mahtavia. Myös itse ammattiin ja työhön liittyvät oppiaineet ovat olleet mielenkiintoisia ja koulussamme on myös todella hyviä ja ammattitaitoisia opettajia. Suurin negatiivisuus tuleekin tuosta muutaman opettajan yliholhouksesta, koko oppilaitoksen identiteettikriisistä ja itsetarkoituksellisesta paperisaasteen tuottamisesta. Tälläkin hetkellä pitäisi naputella opinnäytetyötä :D Tuo on onneksi kohta jo esityskunnossa… Mainitsitkin tuossa, että juuri parikymppisenä moisen holhouksen olisi vielä ymmärtänyt, mutta nykyään viittaisit kintaalla. Meikäläinen on näin 28-vuotiaana viimeistään nyt kolmantena lukuvuotena oppinut suhtautumaan terveen humoristisesti HAMKin sirkukseen, vaikka ajoittain vieläkin joutuu välillä kiristelemään hampaita. Sama ilmapiiri tuntuisi olevan koko luokalla. Suurin osa valmistuu ensi syksynä, ja tuntuu että kaikki osaavat jo suhtautua naureskellen siihen, mitä kaikkia älyttömyyksiä on päästy koulun puolesta yhdessä kokemaan.

    Niin että kiitos kirjoituksesta! Se oli niin hyvä että suorastaan pakotti lukemaan vaikka jo ensi rivien kohdalla tajusin että todennäköisesti jossain kohtaa tekstiä alkaa v****tamaan oma oppilaitokseni :D Niin kävikin mutta saipahan pienen kimmokkeen avautua :b

    Kevään jatkoi, palaillaan! :)
    ~ Tuomas the Big Brotha

    Tykkää

    • Mitähh, nukkuvien lukijoiden puoluekin oikein aktivoituu!! Hienoa! :D Ja kiitos kommentista :) Täytyy sanoa että olen joka ikisestä sun sanasta täysin samaa mieltä. Aivan sama meininki oli Turun amkissa. Ja tuo on juurikin naulan kantaan totta, että ollaan niin olevinaan sen KORKEAkoulutuksen kanssa, mutta juuri esimerkiksi tuo kommentti siitä ettei halua laittaa dioja etukäteen Moodleen (olen kuullut täysin saman kommentin amkissa), kertoo ehkä vähän sitä, kuinka ”korkealla” tasolla sitä oikein liikutaan.. Ja tuo myöhästymisten ja poissaolojen valvonta saa kyllä aivan naurettavia piirteitä. Ymmärrän tietenkin että labratunneilta ja harjoittelusta poissaolot on korvattava (mutta nekin tulisi mielestäni korvata kyllä käytännännöllä eikä millään esseellä), mutta jos olet poissa vaikka tunnilta jossa käsitellään terveysalan lainsäädäntöä niin eiköhän ne samat asiat voi jokainen lukea kotonakin…

      Nythän täysillä puuhataan TTY:n, UTA:n ja TAMKin yhdistämistä (T3-hanke). Ihan suoraan sanoen en oikein usko, että siinä olisi mitään järkeä. Ajatuksen tasolla toki olisi hyvä saada amk-opiskelijoille ihan OIKEASTI sitä näyttöön perustuvaa tietoa, ja taas yliopistohan suorastaan huutaa käytännön harjoittelua. Mutta. Maailmat ovat vain yhtä lähellä toisiaan kuin Kuu ja Maa, joten en ymmärrä miten käytännössä yhdistyminen hoidettaisiin. Kuka mukautuisi kenen tapoihin? Mistä löydetään vastaavuudet kaikille aloille? Esim. mitä annettavaa ravintola-alan koulutuksella olisi yliopisto-opiskelijoille tai analyyttisen tilastotieteen koulutuksella amk:lle? Yhteistyö olisi enemmän kuin suotavaa. Vaikka lääkäri- ja sairaanhoitajakoulutuksen yhteistyössä olisi tuhansia eri ulottuvuuksia, miten rinnakkain työskentelyä voisi harjoitella jo opiskellessa. Yhdistymisessä vain en näe kauheasti järkeä.

      P.s. Kirjallinen ilmaisu on sulla ainakin amkissa parantunut huimasti! Ei sillä, etteikö ennenkin olisi ollut hyvää, mutta oli kyllä hienoa suomea ja hyvin jäsennelty tuo sun kommentti! :)

      Tykkää

      • Kiitokset mielenkiintoisesta ja osin itselleni ajankohtaisesta aiheesta. Olen itsekin suuhygienisti ja tosiaan päällimmäisenä muistissa nuo pakolliset luennolle osallistumiset ihan kaikilla kursseilla joita tosiaan kytättiin tarkasti. Samahan päti käytännön harjoitteisiin joissa kyseinen valvominen toki on paikallaankin mielestäni. Teoriaa käytiin tosiaan paljon läpi ja niitä sitten tentittiin. Mielestäni amk ei kuitenkaan ole helppo tai mikään läpihuuto koulutus. Pitää jaksaa opiskella ja olla motivoitunut sielläkin, valmistuvat ovat juurikin tekijöitä. Olen piakkoin saamassa paperit ulos yamk tutkinnosta jonka näin riskittömänä opiskeluvaihtoehtona työssäkäynnin ohessa ja jonka avulla sain selkiytymään omat motivaatiot yleensä opiskelua kohtaan. Paljon asioita ja opintoja tapahtuu jo verkossa vaikkakin on todettava, että kehitettävää on reilusti. Nyt yritän parhaani mukaan päntätä terveystieteiden pääsäreihin, jotka ovat toukokuussa. Jos ei läpipääsyä heltiä nyt, niin kokeillaan sitten vuoden päästä uudelleen. Yamk tutkinnon+ amk muutaman kurssin myötä kun saa 100 op ahotointeja, kun kandia lähdetään havittelemaan. Ei siis hukkaan mene tuokaan koulutus :)

        Tykkää

      • Hei, ja kiitos kommentistasi! Opiskelitko myös Turussa shg-tutkintosi kuten minä? Pohdin tässä että onko tiukkuus vain Tuamkin ominaisuus vai onko muuallakin sama. Tosin aiemmin kommentoinut Tuomas opiskelee Hamkissa sairaanhoitajaksi ja ihan sama peli näyttää olevan sielläkin.

        Minne olet hakemassa terveystieteisiin? Tampereella jo pelkästä amk-tutkinnosta sai hyväksilukua 70 op. Minulla oli lisäksi avoimesta yliopistosta jo terveystieteen perusopintoja 25 op, joten aloittaessani pistesaldo oli heti 95 :) Olen ollut tosi paljon töissä opiskeluaikana, nytkin kokoaikaisena, ja saan kandin todistuksen ihan lähiviikkoina. Kuitenkin ensimmäiset minun ryhmästäni saivat kandin viime jouluna, kurssit on suunniteltu meillä siten että hyväksilukujenkin kanssa kansiin menee 1,5 vuotta.

        Tykkää

  2. Oulusta molemmat tutkinnot ja tosiaan vanhoilla amk papereilla hyvitetään käsittääkseni ainoastaan kielet, kaikki muu (90op) tulee sitten yamk tutkinnosta. Jos saan opiskelupaikan, haen suosiolla koulutusrahaston tukea ja olen tekemättä töitä ainakin vuoden ja sen jälkeen täytyy tarkastaa mihin saakka on päästy opinnoissa, jotta voi suunnitella jatkoja. Olet ilmeisesti? yksityisellä työnantajalla töissä, niin työ työn sovittelukin onnistuu kunnallista paremmin :)

    Tykkää

    • Ai jaa, onpa iso ero sitten yliopistojen välillä, kun täällä Tampereella tosiaan saa heti tuon 70 op! Mutta toki yliopistot muutenkin ovat ihan itsenäisiä.

      Olen ollut koko (huikean pitkän ;) urani lähes pelkästään yksityisellä. Entä sinä? Olen ollut todella onnekas että olen löytänyt näin joustavia työpaikkoja, tämä nykyinen työni on toinen paikka yliopiston aloittamisen jälkeen. En ole nostanut yliopistoon lainkaan opintotukea tai lainaa vaan pärjännyt työnteolla. Raskasta on välillä ajankäytön suhteen, mutta en ole innostunut ottamaan lisää velkaa. Tosin nyt, kun olen syksyllä lähdössä vaihtoon niin varmaan on pakko etsiä lisärahoitusta.

      Tykkää

      • Työkokemusta on reilun vuoden yksityiseltä ja kaikki sen jälkeen kunnalliselta puolelta. Työkokemusta nyt noin 14:sta vuotta. :) Nyt on elämässä alkamassa vaihe, jossa ei tarvi ressata lainasta niin tuo koulutusrahaston tuki mahdollistaa ihan riittävän elannon ja se vapaus ennenkaikkea kun on ”vain” opiskelija. Sitä tunnetta alkaa kaivata ainakin jo näiden kuluneiden työvuosien jälkeen. Toki on se tähtäinkin tärkeä eli monipuolisempi työskentelynäkymä.

        Tykkää

      • Itsekin kyllä jotenkin kaipaan tuota tunnetta siitä että saisi heittäytyä ihan vaan opiskelemaan. Olin koko amk-ajan ja nyt tämän yliopistoajan painanut töitä niin paljon kuin ikinä kerkiän. Olen toki hieman eri elämäntilanteessa kuin sinä, asuntolaina ei lähellekään maksettu vielä ;)

        Mutta paljon tsemppiä pääsykokeisiin! Käyhän huikkaamassa tänne minulle että kuinka kävi ^^

        Tykkää

  3. Heipä hei, niinhän siinä sitten kävi, että 1.9 aloitan yliopisto opinnot terveystieteiden opettajapuolella :)
    Kylläpä nyt jo! jännittää miten tämmönen melkein nelikymppinen siellä pärjää :)

    Tykkää

    • Hei, ja vaude, onneksi olkoon! :) Hieno suoritus!
      Minäkin aloitin kasvatustieteillä, mutta vaihdoin sittemmin hallintotieteeseen kun en oikein nähnytkään itseäni opettajan hommissa.
      Minun käytännön vinkkini on, että kannattaa aloittaa suuntautumisopinnot (=kasvatustieteet) heti ekana syksynä, että ehtii suorittaa ne kaikki hyvissä ajoin ennen kandiksi valmistumista. Minulla kandi venyi siksi, että hallinnon kursseja meni pitkälle kevääseen (osasyy oli tosin tuo kesken kaiken tehty vaihtoni). Ja ihan kaikille kursseille ei aina tahtonut ehtiä kun omia, terveystieteen kursseja oli siinä päällä. Kasvatustieteen luennot ainakin pari vuotta sitten kyllä videoitiin Moodleen, se teki luentojen seuraamisen tosi joustavaksi!

      Onnea ja tsemppiä aloitukseen- nelikymppinen pärjää aivan hienosti kun vain ottaa oikean asenteen ;) Minunkin vuosikurssillani on tosi kirjavan ikäistä väkeä, itse olen nuorimmasta päästä. Mikä olikaan taustakoulutuksesi?

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s