Meidän synttärimme

Tapasin tänään ihmisen, jolla oli sama syntymäpäivä kuin minulla. Näitä tulee aina välillä, ihan viime viikolla edellisen kerran kävi samanlainen tapaus. Silloin vain syntymävuosi oli eri. Tänään kuitenkin, muistaakseni vielä ihka ensimmäistä kertaa, minulla kävi potilas joka oli syntynyt tismalleen samana päivänä kuin minä.

Potilaan tiedot ovat tietysti aina näkyvillä kun hän tulee sisään, ja vilkaisen niitä ihan rutiinisti, yleensä ajatuksena että tiedän suurin piirtein minkä ikäistä tyyppiä alan odotushuoneesta huudella. Nyt huomasin tämän meitä yhdistävän jutun vasta, kun potilas oli jo penkissä. Mainitsinkin hänelle asiasta, että perskules olemme päivälleen saman ikäiset! Eipä se tätä ihmistä suuresti tuntunut hetkauttavan, aloin töihin mutta jäin jotenkin myhäilemään tätä juttua.

Tuntui jotenkin jännittävältä ajatus siitä, että meidän silmämme aukesivat tähän maailmaan täsmälleen samana päivänä. Että olemme nähneet ihan yhtä monta aamua ja yhtä monta iltaa, vaikka emme koskaan olekaan kohdanneet toisiamme. Että olemme molemmat kulkeneet omia polkujamme, katselleet elämää ja kokeneet tunteita ja kokemuksia täysin erillään toisistamme, ja nyt olimmekin yhtäkkiä siinä, samassa huoneessa. Minulle pyöri kaikenlaisia mielikuvia päässä elämistämme, ja jotenkin vahvana nousi mieleeni ajatus että tiemme lähtivät samasta pisteestä, kuin yhteisestä alusta, ja sitten kuljeskeltuamme ympäriinsä tulimmekin samaan paikkaan. Kuin Afrikan tähdessä; toinen kiertää Norsunluurannikon ja toinen Saint Helenan saaren kautta, mutta molemmat palaavat Kairoon (tai Tangieriin, mutta unohdetaan se mahdollisuus).

Minun ja tämän henkilön kaikki luut ja ruumiinosat ovat yhtä vanhoja. Sydämemme ovat pumpanneet yhtä monta päivää. Tunnemme ehkä itsemme molemmat yhtä vanhoiksi tai nuoriksi. Ehkä meitä naurattavatkin samat asiat? Synnyimme sydäntalvella, minä Suomeen, hän toiseen Euroopan maahan. Ensimmäiset sanamme sanoimme siis eri kielillä. Ehkä opin häntä aiemmin kävelemään, ja ehkä hän meni kouluun aiemmin kuin minä. Minä elin maalla, laskettelin talvet ja uiskentelin kesät, kävin pienen pientä koulua ja muutin kotoa 19-vuotiaana. Mitähän hän mahtoi tehdä? En tiedä, en kysynyt.

Ihmeellistä, kuinka moninaisia tunteita ja ajatuksia tämä ihminen minussa herätti. Hykertelin tälle yhteensattumalle vielä kotimatkallakin. Minulle kohtaamisellamme oli jotenkin erityinen merkitys, en yhtään tiedä miksi. Kaiken olisi vielä huipentanut se, että kohtaamispäivämme olisi ollut syntymäpäivämme! Näin pitkälle karma ei sentään mennyt.

On tämä elämä välillä aika hassua.

-Marianna

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s