Muutto Helsingistä

Viimeinen sivu Helsingin kiepsahduksestani on nyt kirjoitettu, kävin tänään noutamassa kaikki tavarani vuokra-asunnostani. Nyt on muuten ihan helpottunut olo, mutta järkyttävä tavaramäärä eteisessä ei kyllä oikein mieltä lämmitä… Päätin kuitenkin olla koskematta koko läjään tänään, selvitän kasan huomenna kunhan olen heräillyt. Mieheni on jääkiekkoreissulla Lappeenrannassa (!) ja aionkin tänään illalla vielä viettää laatuaikaa itseni, sipsipussin ja Magic Miken parissa. :) Channing Tatumhan on öh, aika ihana. Vai mitä olette mieltä:

Channing Tatum-Wallpaper

nimetön

Joka äidin unelmavävystä vielä sen verran, että katselin tuossa kesämpänä näyttelijältä tosi ihanan lälly-nyyhkyleffan Haikein terveisin, joka on oikea kyynelkanava-aktivaattori. Leffa kertoo Afganistaniin matkaavasta ah-vieläkin-niin-ihanasta Channingista eli Johnista, jonka juuri tapaama unelmien tyttö jää solttupoikaa kaipailemaan kotiin Amerikkaan. Tähtilipun alla tyttö sitten vuodattaa tunteitaan kirjeisiin, jotka posti kuljettaa sotivalle komistukselle. Suosittelen elokuvaa yksinäiseen iltaan sohvalla peiton alla, kylkeen kannattaa ottaa suklaata ja nenäliinoja. Mutta toimii!

Niin ja siitä muutosta vielä! Kuskina minulla tosiaan oli isäni ja äiti toimi kartturina etupenkillä. Tarkoitus oli vierailla Novitan Lankadeli-myymälässä keskustassa ja muuten meillä ei muuttamisen lisäksi lukkoon lyötyä ohjelmaa ollutkaan.

DSC_3135

Kummasti vaan Helsingin reissulla saa aina koko päivän kulumaan, vaikka enemmänkin kyllä aikaa palaa paikasta toiseen siirtymiseen, erityisesti koska olimme autolla liikenteessä. Onneksi ei nyt ihan hirmuisiin ruuhkiin ajauduttu. Hermo oli äärikireällä kyllä pois päin tullessa, kun olimme menossa Vantaalle syömään. Piti ensin vain ”nopeasti” poiketa kirpputorilla, jota pitkään ja hartaasti etsiskelimme pitkin Tikkurilaa. Löysimme paikan lopulta, huomataksemme että kyseessä oleva kirppis avaa seuraavan kerran ovensa helmikuussa. Jee….

Lisäksi pientä jännitysmomenttia aiheutti se, että Hämeenlinnan kohdalla huomasin takapenkillä, että yksi romukoppa ei olekaan minun tavaroitani. Äiti oli vahingossa napannut mukaan vuokraemäntäni pipolaatikon! Eipä siinä mitään, mutta tekstarin jälkeen kävi ilmi että kopassa on vuokraemännälleni tärkeä avainnippu. Viimeisetkin hermosoluni kimpoilivat kalloa vasten ja pelkäsin jo, että joudumme palaamaan Helsinkiin TAI minä joutuisin kuskaamaan illalla avaimet takaisin omalla autolla. Mutta HUH lopulta sain viestin, että vuokranantajani pärjää ilman avaimiaan ensi viikkoon, eli lähetän ne postissa maanantaina. Loppu hyvin, kaikki hyvin :)

DSC_3137

Kelpaa hymyillä, kun on kotiin lähdössä viimeistä kertaa tästä paikasta. Vaikka eipä silti, asunnossani ei ollut mitään vikaa, paikka oli kerrassaan ihana. Vein vuokraemännälleni pari pulloa viiniä kiitokseksi tästä pikku reissustani hänen luokseen. Kuten kuvasta näkyy niin talo oli aika vanha, ja välillä kyllä öisin tuuli ulvoi niin että makasin hereillä pitkiä aikoja. Nytpä saa kuitenkin nukkua ihanassa, omassa sängyssä joka ilta! :)

Taidan siirtyä tästä selaamaan omia lemppariblogejani, ja sen jälkeen voisi lämmittää saunan. Mukavaa lauantai-iltaa!

-Marianna

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s