Mun koti on täällä

Muistatteko Chisun ihanan biisin, Mun koti ei oo täällä? Sitä lauleskelin usein tuossa menneinä viikkoina. Aloitin siis pitkän odottelun jälkeen työt Helsingissä lokakuun alussa (minut valittiin jo huhtikuussa, siksi pitkä odotus). Aluksi olin aivan innoissani että jes, nyt uusia tuulia, pois raskaista potilastöistä ja kevyempään aivotyöhön. No kuitenkin heti ensi viikoista lähtien aloin tuntea epävarmuutta siitä, onko työ kuitenkaan minua varten. Sekä työn sisältö että työn konkretia olivatkin erilaisia, mitä olin toivonut ja odottanut. En niinkään ahdistunut kuin turhauduin työhön, ja samalla alkoivat mieleen hiipiä muut asiat: miksi ”tuhlaan” aikaani Helsingissä, poissa omasta kodistani, mieheni, ystävieni ja harrastusteni luota? Miksi ramppaisin junalla edestakaisin ja köyhtyisin junalipuista ja vuokra-asunnosta, jos työ ei tuota minulle sitä intoa ja mielenkiintoa, mitä olin toivonut jättäessä kaiken tutun taakseni? Näitä pähkäillessäni koin kuin kohtalon antamana merkkinä sen, että entisestä työpaikastani Tampereella kysyttiin, josko voisin tulla takaisin töihin. Hirveä tarve olisi minunlaiselleni, ja mieluummin heti. Tämä sinetöi päätökseni viime viikon lopulla ja päädyinkin sitten irtisanomaan itseni Helsingin työstä. Tänään sitten puoli kahdeksaan töihin vanhaan työhöni, ja olo oli as if I never left :) Oli aivan ihanaa palata takaisin tuttujen, kivojen ihmisten keskelle työhön, jossa kelloa katsotaan siinä mielessä että apua nyt on kiire, eikä siinä mielessä että onpas kello vasta noin vähän. Minä pidän minuuttiaikataulutetusta työstäni ihmisten suiden hoidon parissa, ja työtä tosiaan riittää ja erilaiset potilaat ja ihmiskontaktit ovat työn suola. Vaikka työ on välillä fyysisesti aika yksipuolista, niin nyt osaan nähdä sen hyvät puolet kirkkaammin kuin ennen.

Asunnonkin irtisanoin saman tien, onneksi vuokraemäntä oli ymmärtäväinen enkä joutunut maksamaan irtisanomisajalta enää muuta vuokraa kuin sen, jonka olin jo ehtinyt maksaa. Kun kaikki loksahteli näin hienosti kohdalleen, niin en voi kuin todeta että tunnen täydestä sydämestäni tämän olleen hyvä päätös. En kadu Helsinkiin lähtemistä, päin vastoin opin reissulla taas itsestäni hieman lisää ja lisäksi ammatti-identiteetin kehittymisen kannalta tämä oli tosi hyvä keikka tehdä. Ensinnäkin olen nyt hyvillä mielin koulutustani vastaavassa työssä ja osaan arvostaa työn hyviä puolia. Lisäksi tunnustan nyt itselleni sen, että mennäkseni tällä alalla joskus maisterin töihin, niin tarvitsen kyllä vielä muutaman vuoden työkokemusta, jotta kompetenssini on riittävän hyvä, että voin itse seistä täysin asiantuntijuuteni takana. Ei minusta pöllömpi saalis ajatuksia reilun kuukauden reissusta?!

Vaikka olinkin henkisesti valmistautunut siihen, että miehestäni erossa olo olisi raskasta, niin ehkä sekin pikkuisen pääsi yllättämään. Ei se nyt pelkkää surkeutta ollut, mutta tylsää ja tympeää. Luulen, että blogikin jäi aika paitsioon tämän yleisen mälsän mielialani vuoksi, jota Helsingissä tunsin. Lisäksi kun viettää 8 tuntia päivässä tietokoneella niin ei iltaisin datailu enää kauheasti kiinnostanut. Nyt ehkä saan tämänkin uuteen nousuun, onneksi lukijatilastot eivät vielä ihan negatiivista irvistä kuitenkaan :) Lisäksi nyt kun tulin takaisin kotiin, saan opintojani edistettyä. Sivuaineeni oli kyllä rehellisesti sanoen menossa sinne kuuluisaan syteen ja saveen, kun en olisi menneillä eväillä ehtinyt koko syksynä yhdellekään luennolle. Mitähän oikein ajattelin.. Nyt palaan siis töihin niin, että teen noin 90- prosenttista työaikaa. Näin minulle jää vähän väljyyttä viikkoon, ja kun työtäni voi tehdä joustavasti kahdessa vuorossa, niin ehdin luennoille ja tentteihin hyvin. Jippii!

Muutama ajatus, jotka kuvaavat fiiliksiäni nyt aika hyvin:

9cca99aed5b9a3adf56cbff4b987f818

Nyt olen viikonlopun yli nautiskellut kotona olosta ja siitä, että aamulla ei tarvinnut herätä puoli viideltä ja lähteä sompailemaan kohti harmaata Pasilaa. Sen sijaan saan olla joka päivä omassa ihanassa kodissani, viettää aikaa mieheni ja ystävieni kanssa ja suunnitella häitä sun muita kivoja juttuja :) Ja perjantaina on heti firman pikkujoulut! Huh heijaa…

Nyt ruuanlaittoon. Mukavaa alkanutta viikkoa!

-Marianna

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s