Helsingissä

Huh, tulipa taukoa tähän blogikirjoitteluun! On ollut kiirettä, juu, mutta ehkä vielä enemmän olen ollut jotenkin väsynyt tai henkisesti vähän uupunut tästä kaiken uuden tulvasta. Nyt olen siis ollut täällä Helsingissä kohta kaksi viikkoa, uudessa työssä, uudessa asunnossa ja pää on kyllä aika lailla pyörällä. Vihdoin olen tasoittunut sen verran että saan ehkä muotoiltua jollain lailla järkevää tekstiä tänne blogiin.

20141007_172739

Muutto tuli tehtyä, työt alkoivat lokakuun alussa. Toimistotyö jo itsessään on minulle ihan outo ja uusi juttu, pelkästään sekin olisi riittänyt kulttuurishokkiin, jonka keskellä olen. Työkavereita on tavallaan vähän mutta he ovat kyllä kivoja, oikean junankin olen löytänyt joka aamu ja pääsin selville myös siitä salaisuudesta, että miksi kukaan ei leimaa matkakorttiaan lähijunassa (nimim. yritin työntää kertalippua leimalaitteeseen). Vuokraemäntääni ehdin näkemään ekaa kertaa muuton jälkeen vasta oleskeltuani täällä yläkerrassa viikon, ja nyt jo tiedän missä pyykkikoneen hana ja vara-avain ovat. Huoh.

20141007_172803

Kun sanoin, että työkavereita on vähän, niin se ei ole ihan koko totuus. Paikka jossa työskentelen on todella suuri ja jo samalla käytävällä kanssani on ehkä… 40 ihmistä? Oman työnantajani palveluksessa meitä on kuitenkin vain muutama ja nekin muut muutamat työskentelevät eri kerroksessa. Voisi siis sanoa että työ on melkoisen itsenäistä, siinä on sekä hyvät että huonot puolensa. Ehkä eniten tällä hetkellä toimistoduunissa häiritsee se, että tulee istuttua koko päivä (nousen kyllä usein ylös) joten istuminen tappaa- aavistukset pyörivät mielessä vähän väliä. Ihan konkreettisesti liikkumattomuuden huomaa siitä, että sormia palelee. Syynä on siis sekä paikallaan pönötys että liian isolla pauhaava ilmastointi. Vielä tässä on siis parannettavaa, mutta enköhän selviä.

20141007_172833

Kaikkein oudointa on arvatenkin olla erossa kotoani ja miehestäni. Ikävä iskee kyllä iltaisin mutta ainakin vielä olen päässyt siitä puhelinsoitolla yli :) Tulen Helsinkiin aina maanantai-aamuisin ja yritän lähteä perjantaina kohtuulliseen aikaan, jottei viikonloppu pääsisi tuntumaan lyhyeltä. Ainakin ensimmäinen kotona vietetty viikonloppu oli tosi ihana ja siinä mielessä etäsuhde tekee varmaan ihan hyvää, kun on se sitten niin kauhian mukavaa sitä toista nähdä, kun ei olla oltu nenäkkäin joka arkipäivä. Ikävä on kyllä silti, yhyy. Mieheni lisäksi huomaan senkin, että ikävöin ihan fyysistäkin ympäristöä. Ikävöin omaa lähikauppaani, omaa bussilinjaani ja maisemia matkalla Tampereen keskustaan. Toivoisin, että voisin piipahtaa tutuissa kaupoissa tai käydä jommalla kummalla veljelläni kylässä ihan ex tempore. Tuntemukset ovat aika sekavat ja vaikka kämppä täällä Helsingissä on kiva, niin vielä on totuttelua siinä, mitä iltaisin tekisi ja miten päivät rytmittäisin. Uimassa olen käynyt kaksi kertaa lähiuimahallissa ja pyrin jatkossakin käymään siellä 1-2 kertaa viikossa. Alun perin olin ajatellut että täällä ollessani liikun ihan himosti kun iltaisin on aikaa, mutta täällä nytkin kökötän villasukat jalassa sisällä, kun ulkona tuulee niin kylmästi :D Hallinnon tenttimatskua jonossa olisi sivukaupalla mutta jotenkin kummasti niihin tarttuminen on aina tärkeysjärjestyksessä viimeisenä. Kohta alkaa jo syksyn kakkosperiodi joten olisi ihan toivottavaa, että nämä ekan jakson jutut olisivat pulkassa siihen mennessä. Olen joutunut pyytämään aika monta päivää vapaaksi tulevan kuukauden ajalle, kun on ihan pakko käydä suorittamassa tenttejä Tampereella, ja lisäksi oikojan käyntini ajoittuvat arvatenkin arkipäiviin ja virka-aikaan. Niin ja veikatkaa olenko saanut oikojakäyntiä järjestettyä tenttipäivien kanssa samaan ajankohtaan, no en.

Huomenna olisi ekaa kertaa ajatus lähteä keskustaan pörräilemään sen verran, että tapaan ihanaa Helsingissä asuvaa ystävääni! :) Hän on ainoa läheisempi tuttuni täällä, vaikka olin jo unohtanut että yksi vanha lukiokaverimmekin asuu täällä, ja tapaan siis hänetkin huomenna ekaa kertaa vuosien jälkeen. Ihan varmasti kun alkaisi seulomaan, niin täältä löytyisi vaikka hur mycket enemmänkin tuttuja. Oikeastaan en mitenkään hirmuisessa määrin kaipaa täällä sosiaalisia kontakteja, ehkä se johtuu siitä että asuntoni on aika syrjäkaupungilla ja täällä ei siis todellakaan ole mitään kaupungin sykettä, joka vetäisi kaduille :) Kuulostaa ehkä vähän erakolta, mutta viihdyn yksinkin aika hyvin. Seinät eivät siis siinä mielessä kaadu päälle, mutta toki kaipaan erityisesti miestäni, perhettäni ja läheisimpiä ystäviäni. Onneksi yhteyttä voi pitää muillakin tavoilla kuin kasvokkain! Tämä nyt muutenkin on elämässäni arkipäivää, koska lainkaan kaikki ystäväni eivät asu kanssani samalla paikkakunnalla. Veljeni sentään molemmat ovat Tampereella, ja heitä näen varmaan ihan yhtä usein nyt Helsingistä kuin Tampereeltakin päin :D

Tämän postauksen kuvitus on muuten asunnostani, tai miten sen nyt sanoisi, asuintalostani? Olen varmaan selittänyt tämän sata kertaa mutta siis asun yksin asuvan naisen omakotitalon yläkerrassa. Minulla on oma huone joka on tilava, lisäksi käytössäni on tuossa viimeisessä kuvassa näkyvä eteisaula (lähinnä ”käytän” sitä kun keitän teetä tai käytän mikroa). Lisäksi yläkerrassa on minun kylppäri-vessa-yhdistelmäni, jota vuokraemäntäni joskus käyttää myös. Hänen työhuoneensa ja makkarinsa on myös tässä ylhäällä. Hän kuitenkin viettää aikaansa enimmäkseen alhaalla, jossa on olohuone, keittiö, vielä yksi makkari ja kellarissa saunatilat. Jaamme siis keittiön siinä mielessä, että käyn siellä tekemässä ruokaa. Nyt olen toiminut siten, että teen ruokaa maanantai-iltana isomman satsin ja melkeinpä pärjään sillä koko viikon. Huoneessani minulla on pieni jääkaappi-pakastin. Kuulostaa varmaan, että tämä talo olisi aivan valtavan suuri, mutta näin ei ole vaan huonejako vain on aika tiheä ja lisäksi talo on tosi vanha ja se tuo mukanaan omia omituisuuksia kuten söpösti vinot portaat :) Ne ovat kylläkin söpöt vain niin kauan kuin niitä kulkee pimeässä ja meinaa horjahtaa… Lisään talosta enemmän kuvia kunhan saan aikaiseksi kysyttyä vielä luvan vuokraemännältäni.

Nyt taidan päivän ajatustyön vastapainoksi kutoa vähän jotain, niin saavat kädetkin töitä. Ciao!

-Marianna

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s